Viisi kysymystä ja vastausta – koti

Te kysyitte – ja minä vastaan!

Tasan viikko sitten vastasin kysymyksiin teemoista minä & elämä (täällä). Ja jatkoa seuraa niin kuin lupasin: tänään viisi kysymystä ja vastausta aiheesta koti, ja vaikkapa viikon päästä vielä viimeiset viisi kysymystä aiheesta lapset.

Kuppi kahvia käteen siis ja vastaamaan – tällaisia te halusitte tietää:

Koti

1. Oliko teillä joitain muita asumisvaihtoehtoja kuin puutaloelämä ennen puutalon ostoa? (kysyjä: Lydiah)

Rakastuin ensisilmäyksellä Helsingin vanhoihin suojeltuihin puutalokortteleihin heti Helsinkiin muutettuani, joskus 90-luvun puolella jo siis. En voinut ymmärtää, että tällaisia alueita tosiaan on olemassa Suomessa; koti-Kuusamossa kun rakennuskanta oli hieman… …erilainen. En todellakaan nähnyt itseäni silloin vielä realistisesti lapsiperhemeiningeissä – ikää parinkymmenen verran silloin – mutta jotenkin… …no jotenkin silleen, että jos jos JOS mulla olisi joskus perhe, niin oh jos se asuisi tällaisessa ihanassa idyllissä ja ja ja… Vähän niin kuin satu, jollaisesta melkein ei uskalla edes haaveilla.

Silloin ajankohtaisempi elintapa oli kuitenkin kaupunkiasuminen: asuin ensin pari vuotta Kalliossa, sitten Kampissa, Töölössä ja viimeksi Punavuoressa. ”Harrastuksenani” kuitenkin oikeastaan aina oli seurailla puutalojen hintoja ja kuntoja, ja kävin muutamia kertoja näytöissäkin.

Kun tapasin Joelin, asuin siis Punavuoressa ja Joel Kampissa; sellainen sopiva puolen kilometrin hajurako :) Emme koskaan virallisesti asuneet yhdessä ennen puutaloa. Sitten tuli kevät 2011, jolloin minä aloin puhua puutalosta ja Joel vauvasta. Seuraavana kesänä saivat alkunsa molemmat osat elämää, sekä puutalo että baby :D

Itselläni oli silloin sellainen voimakas tunne, että puutalo tai ei mitään. Ja se ”ei mitään” olisi ollut se, että olisimme siis jatkaneet elämistä niin kuin siihenkin asti. Tykkäsimme siitäkin. Mutta oma puutalo oli ikään kuin sellainen yhteinen ”pitkän tähtäimen unelma”. Joelillekin puutaloelämä oli varmaan se sellainen omin elämänmuoto; Joel on asunut puutalossa tässä muutaman kilometrin päässä koko lapsuutensa. Kiirettä puutalon löytämiselle ei ollut – seurailimme ja kävimme näytöissä. Kunnes sitten Se Oikea osui kohdalle :)

takka

2. Miten ihmeessä voi pärjätä, kun asuu puutalossa Helsingissä? (kysyjä: Karoliinan)

Itse asiassa – ja tämä on ihan posketonta, mutta Helsingin asuntotilanne on just näin kummallinen – meillä on asumiskustannukset samat tai vielä vähemmän kuin jos asuisimme Helsingissä vuokralla. Voin oikeastaan ihan suuruusluokkaakin paljastaa: lainaa maksamme alle 700 euroa kuukaudessa. Sähköt siihen päälle sitten toki.

Koko tästä kuviosta on varmaan kiittäminen sitä, että aikoinaan vuonna 2006 otin järjettömän suuruisen ja järjettömän pitkän asuntolainen, jolla ostin Punavuoren-kaksioni. Sellaisia silloin pankit surutta myönsivät; jopa 60 vuoden lainoja, vaikka en sentään ihan sellaista silloin ottanut. Välillä 2006-2011 keskusta-asuntojen hinnat nousivat kohisten ja onnistuin todennäköisesti myymään asuntoni just oikeaan aikaan. Myin sen muuten ihan yksin ja itse ja olen edelleen niii-iiiin ylpeä kiinteistökristailustani. Myös vastavalmistunut putkiremontti oli myyntivaltti. Lisälainaa ei edes tarvittu eli makselen edelleen takaisin sitä lainaa, jonka vuonna 2006 otin.

takaseinä

3. Miten olette uskaltaneet remontoida puutaloa niin rohkeasti itseksenne? Onko remontoiminen/pintakäsittelyhommat olleet haastavia kokemattomalle vai onko jommalla kummalla teistä enemmänkin kokemusta talojen laittamisesta? Entäs miten remppaaminen on onnistunut lapsien KANSSA? Eivätkö ne ole jatkuvasti jaloissa pyörimässä? :’DD (kysyjä: Maria)

Koska puutalo oli meille se sellainen koko elämän ultimate-unelma, oli jotenkin ihan yhtä selvää, että nyt tehdään omannäköistä. Samaa olimme molemmat jo tehneet kyllä omissa aiemmissa asunnoissamme ja sisustusmakumme sopivat vaan jotenkin tosi hyvin yhteen :) Ehkä olemme myös molemmat sellaisia persoonia, että tiedämme ja tunnemme omat visuaaliset makumme; että mikä on ”meitä” ja mikä ei. Ja ei siihen oikestaan sen kummempaa rohkeutta tarvittu; alettiin vaan hommiin :)

Puutalo oli jo valmiiksi todella hyvässä peruskunnossa; se oli perusteellisesti joka ikistä lautaa myöten saneerattu. Meille jäi siis vain pinnat ja muut sellaiset ”omat jutut”, joita haluttiin. Kumpikaan meistä ei ollut remontoinut aikaisemmin – heh eikä juuri pitänyt porakonetta kädessään. Mutta jotenkin oli sellainen olo, että nääh ei se nyt niin vaikeaa voi olla :D Ja löytyyhän noita tutorial-videoita netti pullollaan :)

Isommat jutut, kuten kirjaston ja olohuoneen välisen oviaikon suurentaminen teetettiin ammattilaisilla.

Ja miten remppaaminen on onnistunut lasten kanssa…? Huonosti :D Eihän täällä mikään edistykään :D Toooosi tosi vähitellen on juttuja tehty ja tehdään edelleen. Keskeneräisyyden sietäminen on tässä hyvin-hyvin olennaista :)

valmis portaissa

4. Muistan, että joskus kun Silva oli vauva, kirjoittelit miten kävitte mökillä. Onko se teidän oma mökki ja mitä sille on tapahtunut, kun et ole siitä puhunut nyt muutamaan vuoteen? (kysyjä: Ninnuli)

Se on suvun mökki – ja oih, silloin joskus ennen puutaloelämää me Joelin kanssa sitä tosiaan varmaan suvusta eniten käytettiin. Silloin meillä oli kesäisin akuutti tarve päästä ”kivikaupungista” ulos, mutta puutaloelämän jälkeen se tarve vaan hävisi. Jotenkin meillä on niitä mökkiolosuhteita ihan riittävästi tässä omalla pihalla :) Mutta varmasti vielä joskus, kun lapset ovat isompia, koittaa taas uudestaan mökkeilyn aika!

Siellä se mökki siis edelleen seisoo :)

v lasiovi

5. Mistä sisustus- tai kodinlaittoprojektista haaveilet seuraavaksi? (kysyjä Jodelie)

Oi! Monesta! Mistäköhän lähtisi liikkeelle…? Ehkä aika/olennaisuusjärjestyksessä :)

Tän kevään aikana ois tarkoitus remontoida tuosta entisestä saunasta se kodinhoitohuone, siitä täällä. Alustavasti on katsottu, että alettais hommiin jo tän kuun lopussa… Jaiks!

Ilmalämpöpumppu halutaan! Sekin on jo päätetty ja ehkä asentajakin löydetty.

Keittiöön olisi kiva saada uudet kaakelit (siitä täällä) ja uusia työtaso, liesi ja lavuaarisysteemit. Mutta se aikajärjestyksessä kolmantena vasta; katsotaan sitten noiden kahden ensimmäisen jälkeen lisää :)

Eikä olkkarikaan ole vielä valmis, kirjastoon ois yks kiva idea, aa ja eteinen ihan vaiheessa niin ja makuuhuone tietysti… Niin joo. Itse asiassa ei täällä taida mikään valmista. Koskaan. Mutta ei se mitään, me ollaan sotkuille sokeita :D

*******

Ensi viikolla siis viimeiset viisi kysymystä ja vastausta – silloin siis aiheena lapset :)

27

You Might Also Like

  • Napuna
    15.2.2016 at 20:12

    Mä olen miettinyt, että meillä (keskituloisilla) ei ikinä, ei sitten ikinä olisi varaa asua kuten te. Mielenkiintoinen tuo laina-asianne, maksatte kyllä todella pientä kuukausierää! Ymmärtääkseni nyt yli 25 vuoden lainoja ei (ainakaan tällaiselle tavalliselle pulliaiselle) myönnetä. Olen monta kertaa miettinyt, että jos 2000-luvun alussa olisi ostanut keskustasta, niin kyllä nyt käärisi mojovat voitot myydessä. Tosi hyvää tuuria on teillä ollut asuntoasioissa! Itse toivon vain, että oma asuntomme ei menettäisi arvoaan, ei ainakaan ratkaisevasti. Arvonnoususta lienee turha edes haaveilla, sillä vaikka asumme pääkaupunkiseudulla, asumme melko syrjässä.

    • krista
      15.2.2016 at 20:30

      Mua pidettiin silloin HULLUNA, kun mä otin sen lainan, yksin. Eikä sitä tietysti koskaan tiedä, ois voinut käydä huonostikin. Mutta jotenkin en osannut pelätä, nimi paperiin ja loppuelämän laina raaps vaan kiitos hei. Ja se kannatti. Mutta tosiaan: ei voi koskaan tietää! Ai niin: mulla on myös marginaali käytännössä nolla. En ole uskaltanut tehdä mitään muutoksia siihen lainaan, että ne ei tajuais alkaa nostaa sitä ylemmäksi :D

      Mä etsin silloin (exästä erotessani) ensin vuokra-asuntoa keskustasta, mutta en löytänyt mitään alle 800 e/kk. Se oli mun kipukynnys; sit totesin, että hemmetti sit ostan oman. Sitä voi pitää kyllä onnenpotkuna. Jos olisin mennyt silloin vuokralle, meillä ei olisi puutaloa nyt. Tein myös ns. hyvät asuntokaupat sekä Punavuoren-kaksion ostaessani että sen myydessäni. Mussa elää sisällä tosiaan sellainen pieni salainen kiinteistökrista :D

      • krista
        15.2.2016 at 20:32

        …ja taidanpa mainostaakin: Danske Bank mulla Joelin lisäksi on se kokoelämänkumppani :) Vaihdoin Nordeasta pois silloin Danske Bankiin, kun ne tarjosivat minulle niin hyvän lainan.

    • Anna
      15.2.2016 at 22:46

      Keski-Suomessa saatiin miehen kanssa (vakkarityö ja ihan perus palkka ja itse opiskelijana) laina 25 vuoden ajalle ja kk-erä max 550€/kk :)

      • krista
        16.2.2016 at 09:04

        Ihan huippua – ja itse oon just tätä koulukuntaa, että ”mieluummin sitä omasta maksaa”. Ja yritän tuttujakin kannustaa, että kannattaa niitä lainoja edes KYSYÄ! Joskus voi tulla iloisia yllätyksiäkin, kun niitä alkaa selvittää ja laskea!

        Mä mietin sekä tätä että aiemmin Punavuoren-asuntoa ostaessani asian niin, että ”no jos tulee joku akuutti katastrofi ja rahat loppuu, niin sitten se vaan myydään pois ja sillä selvä”. Että mieluummin on sitten asunut vaikka tyyliin 10 vuotta tällaisessa puutalossa kuin että ei koskaan :) Toki näissä molemmissa mun omistamissa on ollut se, että sen arvon säilymiseen/kasvamiseen on voinut luottaa.

        Jotkut ajattelevat, että ”apua 25 vuotta” ja laskevat, minkä verran laina on lyhentynyt (no eipä juuri yhtään :D mäkin oon maksanut omaa jo 10 vuotta eikä näytä vähentyvän ollenkaan :D ), mutta mä ajattelen niin, että maksais sitä vuokraakin. Ja enemmänkin! Tuo teidän 550 e 25 vuotta on ihan huippua! JA kun siinä maksaa OMAA!

        • Ex-naapuri
          29.2.2016 at 00:21

          Järkyttävää – asuin ennen siinä hoasilla, tiedät varmaan. Me maksettiin vuokraa 800€/kuussa. Opiskelijavuokrahoasinkämpästä! o_o Olen puulla päähän lyöty. Ne opiskelijat siinä elää puutalonaapureitaan kalliimmin!

          • krista
            29.2.2016 at 08:50

            Sanos muuta, oon aina ajatellut, että ei ole Helsingissä kyllä se vuokra/omistaminen -hintasuhde kohdallaan! Kun järkevämpää on omistaminen, mutta siihen ei tietysti pääse aina käsiksi esim. opiskelijana, ja siinä elämänvaiheessa asumisesta saattaa maksaa ihan posketonta summaa ulkopuoliselle vuokranantajalle eikä siitä kerry mitään pesämunaa itselle :(

            Aaa ja vielä poskettomampaa on muuten se, mitä nämä tällaiset puutalot ovat JOSKUS maksaneet. Joskus 80-luvullahan puutalot (esim. Kumpula) ovat olleet ihan megahalpoja, se on ollut ns. huonoa aluetta. Ja kun nämä meidän talot on aikoinan myyty yksityisomistuksiin, nämä ovat myös olleet ihan poskettoman halpoja. Tosin ihan yhtä poskettoman huonokuntoisiakin – esimerkiksi ei sisävessoja… :D Talon on siis saanut ihan minirahalla, mutta remonttiin sitten on senaikaisilla mennytkin joku kymmenkertainen määrä ja monta vuotta :) Mutta edelleen se on mahdollista, jos vaan seikkailunhalu riittää – halvalla jostain voi hyvinkin saada huonokuntoisen, jos on valmis monen vuoden hitaaseen kunnostamiseen <3
            -
            PS. sun kommentti oli vahingossa tullut tuplana, poistin toisen :)

  • elinamanda
    15.2.2016 at 20:38

    Hihi pakko linkata: http://cheatingu.com/uutissirkus/?p=979 ;) en tiedä onko teidän talo varsinaisesti rintamamiestalo, mutta mennee samaan kastiin.. t. Lapsuutensa puutalossa viettänyt, muhun ainakin osu ja uppos :D

    • krista
      15.2.2016 at 20:46

      Totaalirepeäminen – osui ja upposi! :D

      Tämä ei itse asiassa ole rintsikka vaan peräisin jo 1910-luvulta. Mutta samaa kastia ja elämäntapaa tosiaan joka tapauksessa! :)

  • Heidi
    15.2.2016 at 22:54

    Just muistin että mä muuten Intiassa esittelin tätä sun blogia miehelleni ja näytin miten kauniisti ja omanlaiseksi te olette taloa laittanut. Nyt hän on ehdottomasti sitä mieltä että ostetaan Suomesta puutalo ja ruvetaan sitä duunaamaan :D Sanoin että nykyisillä lainaehdoilla tuskin saadaan mitään, mutta hän on vissiin itsepäisesti päättänyt että näin kyllä tehdään xD

    • krista
      16.2.2016 at 08:46

      Sun miehellä on just hyvä asenne! Kun tietää mitä haluaa, niin sitten sitä kohti, eikä kannata lannistua vaikka matkalla olisi mutkia.

      Puutaloja on erilaisia/erikuntoisia/erikokoisia/erilaisilla sijainneilla ja niin edelleen – ja pankeilla erilaisia lainaehtoja ja vuodetkin vaihtelevat; jos jonain vuonna ei saa, niin seuraavana kannattaa kysyä! Ja toisesta pankista. Itsekään en saanut ”omasta” pankistani kuin ihan kökön tarjouksen ja marssin sitten sisuuntuneena kaikki muutkin pankit läpi. Johan sain :D

      Joskus sekin vaikuttaa, että saa hyvän opiskelupaikan/valmistuminen siintää jne., pankit kartoittaa kaikkea tällaista. JA mä oon esimerkiksi tästä lähistöltä joskus ennen tän ostoa käynyt katsomassa esimerkiksi yhtä paritaloa, jonka hinta alkoi kakkosella. Se johtui siitä, että yläkertaan oli käynti naapurin kanssa yhteisen portaikon kautta – jos sen olisi hyväksynyt ”pieneksi erikoisuudeksi” ja sitten itse ajan kanssa puhkaissut/rakentanut oman portaikon, niin olisi pienellä rahalla (Helsingin hintoihin suhteutettuna) päässyt kiinni ihan mahtavaan puutalounelmaan. Katselen sitä taloa usein ohi mennessäni; ihana piha, lapset leikkivät omenapuiden katveessa. Samoin täällä alueilla on pieniä puutaloja (vasta oli yks myynnissä, vähän yli 70-neliöinen ja sinne voi itse rakentaa kellaria/ullakkoa lisätilaksi – niinhän meilläkin on), ja Pohjois-Helsingissä on tosi kivoja ”tuntemattomampia” rintamamiestaloalueita ja ja ja… JA voi ostaa talon porukalla, tutuilla on Espoossa KARTANO, jonka useamman taiteiljaperheen porukka osti ja ja ja…. mahdollisuuksia on! Mä voin sit toimia teille puutaloaluekonsulttina; oon tosiaan seurannut näitä harrastuksnani piiiiitkään :D

      Jos haluaa, niin kannattaa uskoa, että se ON mahdollista! <3

      • Heidi
        16.2.2016 at 17:18

        Hiii, nytpä minäkin pääsin puutalon oston makuun :P :D Täällä Herttoniemessä on kyllä useita kauniita puutaloja, Käpylä/Toukolakaan ei olisi niin paha alue, eikä niin kaukana keskusta mikä on mulle hyvin tärkeää…. hmmm… all the possibilities… :D

  • Salla
    16.2.2016 at 19:53

    Ettehän sitten käytä sitä ilmalämpöpumppua viilentämiseen kesällä. Se voi olla houkutteleva ajatus helteillä, mutta luo kastepisteen seinään ja kastelee talonne. Seurauksena on hometta. Muun muassa arkkitehti ja ”talotohtori” Panu Kaila on tästä varoittanut. Kärsin itse lopun ikääni homeen aiheuttamista yliherkkyyksistäenkä toivo samaa kellekään. Lupaattehan harkita kahdesti ennen kuin käytte kesällä viilennyshommiin.

    • krista
      16.2.2016 at 21:30

      Lupaamme! :) Asentamistarjouksien kanssa oon painottanut, että asiantuntijan kanssa täytyy käydä läpi tällaisen vanhan talon erityispiirteet ja sillä, mitä ollaan ilmeisesti valitsemassa, on paljon kokemusta vanhoista suojelluista taloista. Viilentäminen ei meillä muutenkaan ole se tarve; puutalon alakerta on itse asiassa aika mukavan viileä kesäisin. Lämmitys on se olennainen juttu – ne sähkökustannukset… Mutta siitäkin oon tosi tarkka, että talon ”luonnollista ilmankiertoa” ei väärällä tavalla vaaranneta!

  • Emmi
    16.2.2016 at 23:10

    RAKASTUIN ihan tähän viimeiseen kuvaan! Pariovet, ikuinen haaveeni! Ja tuo kaakeliuuni (eikös se tuollainen ole..?).. bada bababaa, IM LOVING IT! :)

  • Laurasss
    18.2.2016 at 15:27

    Hei kiva idea, että jaoit vastauspostaukset osiin aiheittain! Sitten ei tuu semmosta megapitkää kahlausta. Päivität ihan järetöntä tahtia! Nyt ei auta ko nauttia ko kerkeät olla niin aktiivinen :—) Ihanaa! Me ollaan just nyt semmosessa puutalohaaveiluasteessa, että joskus mekin, uskalletaanko, ohhh…

  • Jodelie
    18.2.2016 at 17:25

    Mä en ees muistanut kysyneeni mitään! :”D

    Salaisesti haaveilen puutaloasumisesta ja pihan kuopsuttamisesta. Tai vaikkei olis puutalokaan, mutta ees jotain vähän hehkeämpää kuin tää kaupungin -85 luhtivuokrakämppä, jossa astiakaappi meinaa tulla syliin (kuntotarkastuksen mukaan ok, nyt kun vihdoin otin huoltoon yhteyttä ni huoltomies meinas saada sydärin sen nähdessään – ja kuullessaan, että se on ollut tuollainen jo vuoden. Nyt korjattu siis!), pistorasiat on vinksallaan, ikkunan listan katkaisee seinä (???) ja mitä näitä nyt vähän erikoisia ratkaisuja on…

  • Iitanen
    20.2.2016 at 21:31

    Hei kuules, mulla ois vielä yksi kysymys (tai siis pari): Mitä sun leualle kuuluu? Ootko jo päässyt haukkaamaan porkkanaa? Miten leikkaus on vaikuttanut arkielämään? Onko vielä oudon tuntuista, kun suussa on teräase? :D