”Talitintti maaliskuussa mietti näin mielessään.”
Jo monen vuoden ajan tuo on ollut minulle jotain ihan muuta kuin perinteisen lastenlaulun säe.
Se on ollut enemmänkin sellainen pakottava kaipuu. Sellainen tunnetila, joka on paljon helpompi kokea selvänä jossain tosi syvällä kuin pukea sanoiksi. Kaipaukseen liittyy olennaisesti (vaikkakin kummallisesti) myös lastenkirja ”Aino ja tuhmat luistimet”. Continue Reading
Mun on edelleenkin välillä vaikea muistaa nykystä termiä: talviloma. Aina sieltä jostain se sana ”hiihtoloma” tuppaa puskemaan pintaan. Missäköhän vaiheessa tuo nimitys muuten on muuttunut?…
Mun itse itselleni asettama helmikuinen 10 000 askeleen haaste on puolivälissä! Mitäs sille nyt kuuluu? No, te voitte itse valita, kummalla tavalla haluatte asian nähdä: 1. No hyväähän sille kuuluu –…
Suomessa on tähän asti tiettävästi ollut yksi ainoa koko elämänsä Suomessa elänyt aikuishenkilö, joka ei ole koskaan hiihtänyt – ei edes käyttänyt suksia jalassaan.…
On ihan ok sanoa, että ai hitto mun idea oli sitten aivan loistava juttu. Koska se OLI!…
Veren maku suussa, itku kurkussa. En pysty, en jaksa, tämä on ihan kamalaa. Kohta on pakko huohottaa ääneen, se muuttuu nopeasti nikotteluksi. En tiedä, onko se hengästytymistä vai itkua. Tämä nöyryytys!…
Helsinki: -22 astetta tuntuu kuin: -32 astetta Tällaisin vaatekerroksin meidän perhe lähti kohti pakkaspäivää.…
Ikuisuuskysymys, ainakin mulle: haalari vai takki & housut -yhdistelmä lapselle? Ensimmäistä kertaa olen tätä pohtinut (heh) näköjään vuonna 2015, täällä. Silloin 3-vuotiaalle lapselle. Ja vielä kuusi vuotta myöhemmin otsikoin kirjoitukseni lähes…
Aste nolla: En todellakaan ala ostaa lapsille mitään ylimääräisiä kalliita urheiluvälineitä, jos käyttökertoja tulee joku yksi per talvi. Eihän niille ole mitään säilytystilaakaan! Meillä ei hiihdetä! Joelkaan ei ole koskaan elämässään…