Oho. Viime viikkoina olen keskittynyt niin kovasti babyn pusertamiseen maailmaan, että olen näköjään hukannut kokonaisen kuukauden. Viimeksi, kun muistan, oli huhtikuun ensimmäinen päivä, aprillipäivä, ambulanssi vei minut Kätilöopistolle ja satoi lautasen (okei, ehkä sellaisen vanhanaikaisen kahvilautasen) kokoisia lumihiutaleita.
Että miten nyt voi muka olla jo vappu? Mihin hävisi huhtikuu?
Elämä todellakin ON muuttunut. Tämänvuotisen vappuaaton kunniaksi veimme ensimmäistä kertaa ne oranssi-ruskeat Bugaboot ulkoilemaan. Niin, ja babyn myös.
Vaunuilimme ensin Vekarakirppikselle. Joka oli kiinni. Sitten vaunuilimme Arabian kauppakeskukseen. Joka oli niin täynnä väkeä, että emme jaksaneet mennä kauppaan. Sitten vaunuilimme takaisin kotiin. Oikein onnistunut lenkki siis.
Mutta hei, ihmisten ilmoilla! Minä siellä, ulkona – ihan niin kuin oikeat ihmiset!
Kumpulan Kapusiini-kahvilan edessä näin kahden lapsen kanssa ulkoilevan äidin, jolla oli päällään NÄTIT vaatteet. Hame ja vihreät mokkakengät. Ihmeellistä.
Itse olen näköjään käyttänyt samoja vaatteita jo – hmm – no sen kadonneen kuukauden ajan, ainakin. Vappukävelylle meinasin lähteä samassa turkoosissa talvitakissa, jonka teetin tammikuun Vietnamin-matkalla raskausajan talvitakiksi. Pakkasille. Joel sai minut vaihtamaan kevättakkiin, mutta salaa nappasin nahkahanskat laukkuun. Ettei tule kylmä.
Tää oli tosi ihana. Raskaana ja pakkasilla. Onko pakko jo luopua?
Farkkujen alle olin vielä jättänyt pitkät kalsarit. Joelin pitkät kalsarit. Koska en ole vielä tottunut ajatukseen, että mahtuisin omiini.
Hauskaa vappua!
ps. On meillä ohjelmaa vappupäiväksikin! Tarkoitus on vaunuilla Joelin vanhempien luo Kumpulaan, antaa Silva hetkeksi mummin syliin ja nukkua ainakin kahden tunnin päiväunet. Hurraa!
Puutalon piha heräilee kevääseen. Ai mitkä pihatyöt? Nääh, palataan asiaan ensi kesänä.
