Joskus sitä vaan ha-lu-aa jotain. Tavallisimmin jotain kallista. Ja ehkä myös vähän turhaa.
Jo raskausaikana haaveilin tällaisesta – viiden viikon pakkoleposairausloman aikana oli aikaa googlata kaikenlaista. Logiikkani toimi (ontuen) jotenkin näin: jos me JOKA TAPAUKSESSA joskus ostetaan syöttötuoliksi Stokken Tripp Trapp, eikö se olisi järkevää ostaa jo nyt. Niin, ai ja sitten myös sellainen Newborn Set…
…koska siis senhän saa sitten varmasti huuto.netissä myytyä (ja muita selityksiä).
Kuvasta voi jo ehkä päätellä, miten kävi.
No, järkiperustein käydyn keskustelun jälkeen todettiin, että pärjäämme kyllä ilmankin – ja onhan se aivan liian kalliskin. Ja niin edelleen.
Kielteinen hankintapäätös siis tehty, kops nuijalla pöytään ja tätä ei osteta. Paitsi että arviolta kolmen päivän kuluttua asiasta keskustellaan jälleen.
Ja kun tämä keskustelu oli käyty noin seitsemänkymmentäkaksi kertaa, totesimme että hmm, äiti taitaa todellakin haluta tämän. Klassinen ”ostetaan äiti hiljaiseksi” siis.
Okei, oli se kallis. Ja ilmankin oltaisiin pärjätty. Mutta IHANAA saada edes joskus rauhassa aamupala syötyä ja Hesari luettua – joskus jopa kannesta kanteen.
Ps2. Pirpana toivoi joskus blogipostausta siitä, mitä oikeasti tarvitsee laitokselta palatessa. (postaus tulossa lähipäivinä!) Tämä ei ole yksi niistä tärkeimmistä :)
