Miten päädyin kirppikselle töihin?

”Oikeasti mä vaan haluaisin olla jossain kirppiksellä töissä.”

Tuo oli mulla viime talvena sellainen heitosta lähtenyt lentävä lausahdus tilanteessa, jossa omat kotikoneella tehdyt työpäivät olivat yhtä silppua ja sälää.

Ja kun sen riittävän monta kertaa oli ääneen sanonut – hei no mitä jos oikeasti tekisin asialle jotain?

Olen ollut monenmonta vuotta ihan supertyytyväinen viestintäfriikku ja itsensätyöllistävä toiminimiyrittäjä. Se on mahdollistanut aikoinaan talvioleilut Espanjassa, lapsille lyhyet hoitopäivät ja että joku on kotona heidän lähtiessä kouluun ja palatessa sieltä. Kirjoittaminen lököasussa kotona – voiko mikään olla sen parempaa!

Mutta se, mikä on yhdessä hetkessä täydellistä, ei välttämättä olekaan sitä ikuisesti. Tilanne lähti varmaan vähän muuttumaan jossain niillä kohdin, kun Joel siirtyi etätyöläisestä lähityöhön. Alun ihana rauha (haha) muuttuikin parissa vuodessa vähän yksinäiseksi itsekseen kotona kykkimiseksi. Työtilannekin elää koko ajan: kun tekee vähän silppua ja sitä ja tätä ja sinne ja tänne, tuntuu välillä, ettei tee yhtään mitään. Teenkö mä nyt blogia, somea? Kirjoitanko mä kirjaa? Teenkö viestintää asiakkaille – etsinkö uusia asiakkaita vai jopa jostain viestinnän alan osa-aikatöitä? Vai tuijotanko ruutua ja mietin, että mitä mä tässä teen ja hups sitten pitääkin lähteä hakemaan jo lasta hoidosta.

Aloin kaipaamaan akuutisti jotain konkreettista. Jotain innostavaa, energiaa antavaa, hyväntuulista – ja ihmisten pariin!

Syntyi se lentävä lausahdus:
”Oikeasti mä vaan haluaisin olla jossain kirppiksellä töissä.”

Sitten oli se kerta, kun otin alkuvuodesta taas kerran myyntijakson meidän tutulta läheiseltä lastentarvikekirppikseltä, jossa olen ollut sekä asiakkaana että myyjänä jo yli 14 vuoden ajan. Sieltä mä tein ensimmäisiä hankintoja aikoinaan jo meidän nykyisin 14 vuotiaalle esikoiselle! No, tällä alkuvuoden kerralla laitoin siellä sesonkivaatetangolle lasten toppavaatteita myyntiin. Siellä toppahaalaria henkariin ripustaessa tulin ajatelleeksi, että onpa täällä jotenkin vaan niin kiva tunnelma. Ja seuraavaksi tuli ajatus: hei täällähän ois kiva olla töissä!

Ja kolmantena oli vielä se toimenpidesykäys, joka tapahtui eräänä tiistaina maaliskuun alussa: päädyin laittamaan juuri sille lähikirppikselle spontaanin sähköpostin, jossa kysyin työmahdollisuuksista ja keikkatyön ja tuurailun tarpeesta. Mainitsin, että asun vieläpä niin lähellä, että pääsen tarvittaessa jopa viidessä minuutissa tuuraamaan vaikka sairaustapauksessa tai muussa äkillisessä tarpeessa.

Ja hupsis! Nyt olen ihan tässä ihan kirppistyöntekijä: arviolta parikymmentä työvuoroa takana ja lisää tulossa! Olin ajatellut tekeväni vuoroja vaan ihan silloin tällöin, mutta olenkin päätynyt tekemään niitä aika paljon – ja se on ollut mahtavaa!

Olen tykännyt niin niin niiiiiin paljon: tämä on ollut juuri sitä, mitä tähän kohtaan kaipasin! Päivät ovat kivoja ja hektisiä, ja joka ikinen päivä olen mennyt innoissani ja iloisena hommiin. Nautin siitä, nautin ihmisten kanssa juttelusta, nautin asiakkaiden loistavista kirppislöydöistä ja heidän hyvästä tunnelmastaan. Nautin siitä, että koko työpäivän ajan olen menossa enkä todellakaan ehdi ajatella mitään muuta kuin just sitä, mitä sillä hetkellä teen.

Niin konkreettista, niin omien arvojen mukaista ja niin palkitsevaa!

Oon ollut myös yllättynyt tajutessani, että minullahan on ihan elämisen myötä syntynyttä osaamista aiheeseen! Yli 14 lapsiperhevuoden ja oman kirppisharrastukseni ansiosta osaan vaikka unissani molojen, gugguiden ja lindexien jälleenmyyntiarvot sekä paljasjalkakenkien ja välikausihaalarien ominaisuudet! Pystyn auttamaan kesähattujen ja oikeankokoisten kenkien valinnassa. Tunnen lasten buumit spidermaneista sanrioon – ja tunnen monet tämän alueen lapsiperheet jo ihan leikkipuistomeiningeistä asti. Ja ra-kas-tan kirppislöytöjä, tavaroiden eteenpäin kiertämistä sekä kierrätysaarteiden bongaamisen iloa.

Oho! Mähän olen ihan oikeassa paikassa täällä, ihan vahingossa! En olisi tätä järjellä ajatellen edes hoksannut, mutta joskus näköjään asiat vaan loksahtelevat kummalla tavalla!

Niinpä olen pääkaupunkiseudun parhaalla (oikeasti!) lastenkirppiksellä töissä ilolla nyt tämän kevään, sitten on pitkän kesäloman aika. Ja toivon kovasti, että syksyllä vielä hommat jatkuu!

Hei ja mulla on tästä tullut myös pari sellaista konkreettista ahaa-elämystä, jotka saattaisivat ehkä toimia inspiraationa jollekin muullekin. Tässä tulee:

1. Piilotyöpaikat! Ne todella on todellisia: jossain voi olla just sulle täydellinen paikka, jossa vaan hiljaisesti huokaisten toivotaan, että sun tyyppinen ihminen tulisi sinne töihin! Eli joskus jos iskee tunne, että ”tuollapa olisi kiva olla töissä”, niin kysy! Eihän siinä mitään menetäkään!

2. Oman alan ulkopuolelle kurkistaminen. Mitä tekee viestintäalan ammattilainen kirppiksellä? No töitä! Joskus voi tehdä ihan hyvää tehdä ”jotain ihan muuta”, ja monenlainen kokemus voi olla hyödyksi erilaisissa töissä. Eikä niiden työratkaisujen tarvitse olla mitään urasuuntautumis-eläkevirkoja, vaan joku homma voi olla täydellinen just johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen.

Ja tämä tuntuu olevan sitä mulle just nyt!

Tulkaa siis ihmeessä käymään mun ihanassa kirppistyöpaikassa Kumpulan Helmessä: toukokuussa mä oon siellä varmasti aika usein häärimässä!