Onkohan kukaan kiinnittänyt huomiota tällaiseen: vaikka teen töitä kotikalsareissa täällä kotosalla, mulla on viime aikoina kuvissa ollut siihen nähden yllättävän kivat kiharat.
Voitte jo tässä vaiheessa arvata, että mä en todellakaan täällä niitä millään laitteilla kihartelekähertele. Itse asiassa en ole käyttänyt kuumennettavia kiharruslaitteita… no, muistaakseni kertaakaan tämän blogin olemassaoloaikana eli 8,5 vuoteen.
Toinen mahdollinen jonkun tarkkaavaisen havainto: joku on saattanut Insta Storyista huomata, että mulla on tosi usein nykyään ollut hiuksissa sellainen hapsottava, yönylinukutun näköinen ranskanletti. Välillä sitä on yritetty hiuspannalla kohennella.
Ja kyllä, näillä asioilla on yhteys.
Hoksasin nimittäin joskus viime kesänä, että ranskalaisella letillä saa aivan loistavat kiharat!
Lettikiharat sinänsä ovat tietysti ihan tuttu juttu. Itse en ole sitä teknikkkaa kuitenkaan kovin paljon käyttänyt, sillä ainakin mun hiuksissa ne näyttävät liiankin selvästi letin aukaisulta. Eli kihara ei ala luontevanpehmeästi hiusten tyvestä vaan vasta siitä, mistä lettikin on alkanut.
Mutta satuinpa joskus sitten ihan vahingossa laittamaan illalla märät hiukset ranskalaiselle letille. Taisi olla itse asiassa mökkisaunan jälkeen. Ja kun aamulla aukaisin ja vilkaisin peilistä, niin… oho…
Just the way (aha aha) I like it!
Nykyisin teen siis päivittäiset kiharani näin:
1. Pesen hiukset illalla ja laitan kosteana tai märkänä ranskalaiselle letille. Letitys siis alkaa ihan tuolta ylhäältä päälaelta asti.
2. Aamulla se näyttää tältä. Itse asiassa, ollaanpa rehellisiä. Se ei näytä seuraavana aamuna tältä, vaan sitä seuraavana aamuna, ha. Tämä oli siis toissapäivän letti.
Sen on kyllä näköinenkin.
Laitan siis jokailtaisen ranskislettini päähäni ihan sutaisuhuolimattomasti, ilman peiliä söhertäen. Osaaminen ja hermot eivät riittäisi mihinkään pipertämiseen.
3. Sitten vaan aamulla letin aukaisu….
4. …ja varovaisesti samalla sormin kiharoiden läpikäynti. En siis käytä harjaa tai kampaa, pelkästään omia sormia.
Muutenkin harjaan hiukseni vain pesun jälkeen hiustenselvityksen yhteydessä Niiskuneidin selvityssuihkeen kanssa, en koskaan harjaa tai kampaa hiuksiani kuivana.
Ja senkin kyllä varmasti huomaa.
5. …ja kun hiukset on sormin sudittu: tadaa! Näin syntyi mun makuun just täydelliset, rennot sotkukiharat.
Ranskalaisen letin jäljiltä kiharat siis alkavat jotenkin luonnollisen oloisesta kohdasta. Vähän niin kuin asteittain aina siinä kohdassa, kun hius on mennyt kiinni ranskislettiin.
5. Sitten seuraavaksi huolellinen kampauksen kiinnitys, muumiointi ja tärpätöinti.
Haha
5. En siis käytä näihin näin kotosalla ollessa mitään kiinnitysaineita. Pysyvät kiharalla sen, minkä pysyvät.
Jossain vaiheessa, kun pää alkaa muistuttaa pikkupeikkojen mörrimöykynpesää, letitän uuden ranskalaisen letin. Ja taas on avatessa uudet ”tuoreet” kiharat. Nykyisin siis aina yöksi laitan letin.
6. Useimmiten laitan hiuksiin ”kampaukseksi” jonkun tavallisen hiuspannan. Se vähän kohottaa tuota pitkien hiusten helposti raskasta ilmettä.
Tämä kultainen panta on ihana, mutta sen kumilenksuosuus on löpsähtänyt eikä se meinaa pysyä päässä. Keltainen sen sijaan taitaa olla yleisin mun käyttämä hiuspanta, varmasti kuvista tuttu:
Ja juu, en siis ole varsinaisesti suoraan kampaajan penkistä tässä noussut, heh.
Viime vuodenvaihteen Espanjaan-lähdön ja koronan takia en ole käynyt kampaajalla joulukuun 2019 jälkeen. Eli 11 kuukauteen! Mun 80-vuotias äiti on tasoittanut kahdesti mun latvat. Voisi muuten vitsailla taas kerran (kolmas kerta tässä postauksessa?), että sen on näköisetkin, mutta oikeasti mun mielestä nämä on hyvinkin siististi leikattu. Noin niin kuin kasikymppisen tarkkuudella hei!
Mutta aika pitkä kampaajatauko silti, huh huh. Toivottavasti luottokampaajani kelpuuttaa minut vielä sitten joskus takaisin, kun tämä kaikki on ohi! Terkut: tulen sitten joskus katumusharjoituksia tehden, jos vaan otat!
Omaan hiusväriin palaamisesta (koska siis sehän tietysti vaan kasvaa tuolta, halusi tai ei) voisin kirjoittaa ehkä posatuksen joskus erikseen – jos nyt jotain se kiinnostaa, heh. Sarjassamme tärkeää ja syvällistä. Mutta näiden lettien, kiharoiden ja hiuspantakampausten takia (sekä kampaajan tekemän loistavan pohjatyön ansiosta) sekin on käynyt jotenkin yllättävän kivuttomasti!
PS. Erilaisista kiharoidentekotavoistani aiemmin:
Patukkakiharat: www.puutalobaby.fi/back-to-patukka/
Curly girl soveltaen: www.puutalobaby.fi/curly-girl-soveltaen/
Anna
26.11.2020 at 18:28Ehdottomasti kiinnostaa lukea omaan väriin palaamisesta. Itse palasin omaan väriin jo n. kymmenen vuotta sitten. Kerran olen tainnut sen jälkeen laittaa vaaleita raitoja ja totesin miten paljon paremmin hiukset voivat ilman värjäystä että voin ehkä tuoda persoonaani mieluummin esiin vaatteilla yms. ja annan hiusteni olla harmahtavaan taittuvat ruskeat.
.
Meillä on ohut- ja lyhythiuksisia lapsia (ja minä) joille nuo ranskanletit tai itseasiassa hollantilaiset joilla lettiin saa lisää muhkeutta (ranskalainen, mutta alakautta letitettynä jolloin letti tulee vähän kuin hiusten päälle kun hiukset liittyvät lettiin alakautta) on tullut hyvin tutuksi. Lyhyissä hiuksissa kun ei perinteiseen lettiin oikein riitä materiaali. Ja lasten hiuksia en halua kihartaa koneilla (no en kyllä omianikaan) ja esikoinen tahtoo usein kiharat niin tämä on hellä tapa hoitaa asia.
.
Mitä kampaajalla käyntiin tulee niin minusta tuo kuulostaa että olet vasta äsken käynyt :D Itse kävin kampaajalla viimeksi 2013 kun teetin hääkampauksen ja sitä ennen varmaan joskus 2000-luvun alkupuolella väriä laitattamassa ja leikkauttamassa.
Yleensä hoidan leikkauksen ihan itse koneen, saksien ja peilin avulla. Lyhyiden hiusten ylläpito vaatii niin ahkeraa leikkaamista (olisi hyvä kerran kuussa, mutta usein venyy kahteen) että ei lompakko ja hermot kestäisi ravata niin tiheään ammattilaisten luona.
Kaikella kunnioituksella kampaamoyrittäjiä kohtaan. Hyvä kun heille riittää asiakkaita vaikka minä en siellä käykään :)
Aika pitkälti leikkaan tyttöjenkin hiukset ja aina muutaman vuoden välein saan miehenkin suostuteltua siihen että leikkaan häneltäkin. Mies kuitenkin hoitaa meidän perheen osuuden suomalaisten kampaamoyrittäjien tukemisesta. Hän kun ei tahdo minun leikkauksiani muuten kuin pidemmän loman alla x’D
krista
26.11.2020 at 19:58Mulla taas tuo kampaajalla käynti on ollut sellainen mulle tärkeä juttu: oon käynyt säännöllisesti 8-10 viikon välein luottokampaajallani siitä lähtien, kun hänet löysin – ja se oli vuonna 2005! No, Espanjassa ollessa tuli sitten tauot, mutta silloin olen mennyt Paulin kirjoittaman ohjelapun kanssa suomalaiselle kampaajalle :) Pauli on mun henkilökohtainen hiusguruni, en anna päätäni muiden haltuun :D
–
Mulla on itse asiassa hassua kyllä ollut toisin päin: kampaajalla käyminen on nimenomaan pitänyt mun hiuksia ja päänahkaa paremmassa kunnossa! Etenkin tämä päänahkahomma on ollut tosi yllättävä, luulisi että se menisi päinvastoin. Mutta mä luulen, että tässä 15 vuoden kampaajasuhteessa hän tuntee mun hius- ja päänahkapohjan NIIN hyvin, että osaa tehdä just ne oikeanlaiset hoidot. Mä olen siis viime vuodet kärsinyt tosi kutisevasta päänahasta. Kampaajan hoitojen jälkeen se on aina helpottanut noin neljäksi viikoksi, mutta sitten jossain vaiheessa kutina alkanut. Ja sitten taas helpottanut, kun olen istunut Paulin hoitoihin, ah. Ja nyt, kun en ole käynyt kohta vuoteen, niin kutiseee-eeee-eeeee. Eli jotain niissä Paulin tekemissä hoidoissa on sellaista, että paitsi hiukset myös mun päänahka on siitä hyötynyt! Hän siis TODELLA tuntee pitkät hiukset. Ehdin käydä tosi-tosi monella kampaajalla pitkin Helsingin suositelluimpia kampaamoita silloin ennen Paulia ”sitä oikeaa” etsimässä. Sitten löytyi ja en vaihda enää ikinä <3
-
Mulla on varmaan vähän tällainen, että kun on pitkät hiukset, haluan, että ne on yhtä aikaa pitkät ja hyväkuntoiset. Ja se ei ole ihan "tosta vaan" -juttu ainakaan mun karhealla ja kuivalla hiuslaadulla. Kun mä aikoinaan aloitin Paulilla, mulla oli pitkät hiukset joo, mutta siis suurin osa hiuksista jotain 12-haaraisia :D Siis karseaa! Pitkä hoitotie on menty siihen, että mulla on pitkät edelleen (ja pitkinä pysynytkin), mutta hyvässä kunnossa olevat hiukset <3 Nyt mulla kyllä akuutisti pelottaa, että toivottavsti en nyt pilaa hiuksiani takaisin siihen vuoden 2005 tilanteeseen, se ois tosi kurjaa...
-
Hahaa, tästä tulikin tällainen "oi mulla on ikävä mun kampaajaa" -kommentti, lähti näppäimistöltä luisumaan näin spontaanisti :D
-
Mäkin voisin joskus kokeilla tuollaista hollantilaista! Oon siis tosi huono letittämään, en jaksa olla tarkka ja siksi tytöillekin etupäässä tavallisia lettejä letitän. Ja itselle tätä ranskista niin, ettei sen tarvitsekaan olla siisti vaan toimii vain kiharanlaittajana :D
Anna
26.11.2020 at 21:34En minäkään ole siinä hyvä ja olin vielä keväällä todella huono :D mutta kun vaan sitkeästi tekee niin alkaa löytyä. Olen aika äsken vasta oppinut tekemään itselleni pään sivuille letit (yhteen keskellä ei hiukset riitä).
Minulle tuo hollantilainen tulee oikeastaan jo automaattisesti jos alan letittää tyttöjen tukkaa. Ranskalaista pitäisi ihan erikseen miettiä :D
.
Kuulostaa hyvältä tuo sinun hiusten ja Paulin suhde <3 Minulla on aika rasvoittuva päänahka, mikä ehkä auttaa siihen ettei kutinaa juurikaan esiinny(?) eikä päänahka tunnu huutavan kosteutusta vaan pikemminkin ehkä vähän kuivatusta. Tosin kuivuessa sitten tulee hilseilyä myös enemmän.
Kuulin muuten jossain kohtaa asian jota en hilseestä tiennyt että se olisi jonkun päässä olevan bakteerin (?) aiheuttamaa. Bakteeri tuottaa jotain päänahkaa ärsyttävää ainetta ja iho reagoi yli-innokkaalla uusiutumisella tms. Voin kyllä muistaa väärinkin, mutta jotain tuon tyylistä se kai oli xD
Lilah
26.11.2020 at 23:37Hilsettä aiheuttaa ainakin pityrosporum-hiivasieni.
krista
27.11.2020 at 09:43Meillä ois sellaisia Oppi&Ilon lettivinkkikorttejakin, tytöt sai joskus synttärilahjaksi. Aina mä ajattelen, että ois kiva opetella jotain, mutta sitten se vaan jotenkin jää…
–
Joo, mä oon kans googlaillut noita bakteeri/sienijuttuja, mutta ainakaan kuvien/kuvausten perusteella en ole saanut ”itsediagnosoitua” itselleni ihan sellaista. Mun veikkaus on vaan ihan kuiva päänahka (kun mullahan on atooppisuutta muutenkin) ja se, että en ole onnistunut löytämään itselleni sopivaa shampoota. Rasvoilla iho pysyy kunnossa, mutta hiusten osalta en ole löytänyt sellaisia tuotteita, jotka mun päänahalle sopisi :(
A
27.11.2020 at 11:32Hilsettä voi aiheuttaa moni eri juttu ja hoidot on niihin erilaisia, esim. just rasvoittuvassa päänahassa omat juttunsa, hiivasienien ongelmat ja kuivan päänähan ja atooppisen ihon ongelmat. Itsellä päänahassa hilseilyä aiheuttaa psoriasis ja ennen diagnoosia sain niin monta kertaa lääkäreiltä ohjeistuksen käyttää hiivasientä poistavaa shampoota, että huhhuh (psoriin toimiva lääke on keskivahva kortisoni ja voi että mun elämänlaatu parani kun sain oikean diagnoosin). Tähän kun vielä lisää herkästi esim. silikonista riehaantuvan päänahan, niin eipähän tuu mieleen antaa kampaajan pestä tai muotoilla hiuksia (mulla on käytössä on yksi luottoshampoo ja yksi hoitoaine, kunnes tuotanto lakkautetaan ja pitää etsiä uusi).
—
Krista, jos päänahka on tosi kuiva, niin siihen voisi auttaa öljyhoito tai päänahan ”pesu” perusvoiteella. Tätä oon lapselle käyttänyt ja toimii hänen hiuspohjaan (atooppinen ihottuma lapsella), mutta sulla on tietty niin paksut hiukset, että voi olla aikastamoinen urakka :)
krista
27.11.2020 at 11:39Hei mä voisin kokeilla tuollaista päänahan pesua öljyllä tai perusvoiteella! Saattaa tietysti olla urakka (ja näyttää rasvaiselta sen jälkeen), mutta kokeileminen kiinnostaa. Millä rasvalla/öljyllä sä oot testannut? Meiltä löytyisi nyt kotoa tuota Avenen XeraCalmina, Ceridal oilia ja ehkä jotain jämäpurkkeja ikivanhaa Aqualania… Ja hei Acon minidermin vanhat jämät ja myös punainen Apo Base. Vinkkejä, mitä noista kokeilla! Avene toimii kyllä niin hyvin iholla, että hitsi vie pitäisikö ”seikkailla” ja laittaa päänahkaan!
A
27.11.2020 at 12:16Mä kokeilin ensin (kasviöljypohjaista) vauvaöljyä. Se toimi hyvin, mutta en suosittele koska poispeseminen oli ihan karseeta (vaati useamman pesun, huhhuh). Sen jälkeen oon kokeillut useammalla kosteuttavalla / keskirasvaisella perusvoiteella ”täsmäiskuna” eli jos oon bongannut jonkun hilseilykohdan lapsen päästä, niin ennen pesua oon laittanut rasvaa siihen kohtaan ja antanut vaikuttaa. Eli sanoisin että semmoinen rasva kun omalle iholla sopii, mutta mitä rasvaisempi niin sitä vaikeampi on huuhdella pois.
Ullis
2.12.2020 at 07:35Sim 4 öljyhoito hoitoaineena kaikissa pesuissa auttoi mulla atooppisen kuivaan päänahkaan. Aika monta ainetta tuli kokeiltua sitä ennen.
A
26.11.2020 at 19:13Mä harrastan ranskalaista lettiä omien hiusten kanssa silloin tällöin, just noin että pesun jälkeen hiukset letille ja sitten (parin päivän päästä) kun letti on kuiva (tai aika räjähtänyt auki). Mulla ei kyllä tuu noin nätisti kiharat, vaan näyttää enempi ylikasvaneelta permanentilta (uskomatonta kyllä, 90-luvulla mä halusin permanentin pitkiin hiuksiini abivuonna, voi herranjestas…sen jälkeen hiukset on kyllä löytäneet oman luonnonkiharuutensa näin vanhemmalla iällä). Mutta joka tapauksessa ranskanlettikiharat luo hyvän pohjan suttunutturalle ;) Ja sit kun mun on talviaikaan pakko kuivata hiukset kuivaajalle (etten jäädy) niin tulos on Riitta Väisänen meets Röllipeikko, buahhaa. Mutta kyllä ne siitä asettuu.
—
Mä oon viimeksi käynyt kampaajalla heinäkuussa 2018 tai suurin puurtein niin. Eikä sillä, mä normaalistikin käyn noin kerran vuodessa leikkaamassa 10 senttiä latvoista pois (mä inhoan kampaamossakäyntiä about yhtä paljon kuin hammaslääkäriä…ja siis mun vakkarikampaaja on mukava ja ihana, joten meen siksi tasan aina samaan paikkaan). Nyt alkoi olla hiukset latvoista niin hamppua, että ensin leikkasin itse tukun latvoista pois ja sit kun ei ihan tullut tasaista, pyysin miehen tasoittamaan. Siitä tulikin niin hyvä, että lapsikin halusi isin leikkaaman kampauksen. Taitaa mies saada parturoida jatkossakin, nimittäin onnistui siinä oikein hyvin. Mä oon se joka yleensä lapsen pitkiä hiuksia tasoittaa, mutta mulla menee hermot siinä hommassa, mies on rauhallisempi.
—
Oma hiusväri mulla on ollut vuodesta 2011 lähtien. Kauhistuttaa aatella, että vuosikymmenen vähintään ”hoidin” mun psoriaasista kärsivää päänahkaa sillä, että värjäsin hiuksia (se ilmeisesti oli niin rankkaa, että psorikin kaikkosi, siis kirveli ja kaikkea mutta auttoi kyllä). Omasta hiustenväristä kyllä tykkään, harmaine haivenineen ja kaikkinensa. Pelkäsin, että harmaannun yhtä aikaisin kuin mutsi (jolla oli 40v. jo puolet harmaita), mutta kyllä ne harmaat on vielä aika harvassa (btw. pitkässä tukassa ei kannata nyppiä harmaita, nimittäin sit sulla jonkin ajan päästä törröttää muutaman sentin mittaisia harmaita hiuksia ja se ei näytä yhtään kivalta…ei sillä, että oisin itse niin sortunut tekemään ;)). Mutta joo, oma väri on kiva, koska se on niin vaivaton ja ah, hiuksetkin voi paremmin kuin nuorempana, jolloin niitä kiusasi vaikka millä värillä sun muulla.
krista
26.11.2020 at 20:14Hahaa, muistat ehkä sen mun seiskaluokka-permanenttikuvan :D Mikä siinä permanentissä niin kiehtoikin :D Mut joo hyvä idea, toimii varmasti myös tosi hyvin ”kampauspohjana” eli tulee sellaista runsautta tosta letistä!
–
Mä tuossa yllä kirjoittelinkin, mulla tosiaan hiuspohja pysyi hyvänä just kampaajalla käydessä. Mutta varmaan se on tosi paljon kiinni siitä, että mitä ja minkälaisia aineita sinne laitetaan. Mulla oma väri juurikasvussa näytti pitkään sellaiselta harmaalta raidalta ja ajattelin, että se tulee sieltä rumana, mutta kävi tosi hyvä tsägä, kun juuri ennen korona-aikaa oltiin Paulin kanssa suunniteltu tätä ”paluuta omaan väriin hehkeistettynä” -pläniä. Ja kun tää tauko tuli, oma väri kasvaakin tuolta mun mielestä yllättävän nätisti. Mullahan on tuonne noin korvalle asti tällä hetkellä omaa väriä. Mutta joo täytyypä kirjoittaa siitä erikseen ja ottaa kuvia vaikka suorana ja kiharana, niin oman värin liukuminen värjättyyn näkyy vielä paremmin. Tai no näkyy se nyt tietty tästäkin aika hyvin :D
–
Mä oon ollut muuten huomaavinani ”aitoharmaita” hiuksia somessa nykyisin entistä enemmän. Tykkään siitä! Harmaahan on tosi hieno väri! Miehet harmaantuvina on komeita (Joel odottaa innolla harmaantumista), naisten pitäisi ”vallata” harmauskaunesajatus takaisin myös!
Anna
26.11.2020 at 21:49Tästä tulikin mieleen miksi inhosin kampaajalla käyntiä. Olen sen 150cm pitkä ja se pesualtaan reuna! Ai saakutti että se sattui olla pestävänä. Välillä olin ihan silmät vedessä ja purin hammasta odottaen lupaa nousta siitä pois. Sitten sain lapsikorokkeen xD Mutta se ei paljoa tilannetta parantanut. Yhdellä kampaajalla oli sellainen tasainen hieromapöydän mallinen taso jolla maattiin selällään pesun ajan ja se on ainoa kampaaja jonka luota en poistunut kaameiden niskakipujen kanssa.
.
Kun harmaantuisivatkin, mutta jos tulen yhtään äidin puolen sukuun niin hiukset kyllä harventuu vaan eikä harmaannu ensinkään. Isälläni taas on hieno meleeratun harmaan paidan tapaan harmaantunut tukka (tai no se meleerausta on jo alkanut kadota ja taitaa tukka muuttua pian valkoiseksi) jota kampaajan suosituksesta hoiti hopeaan värjäävällä shampoolla. Mutta hiuslaatini on äidiltä joten minua odottanee kaljuuntuminen ennen harmaantumista.
A
27.11.2020 at 11:37Harmaat hiukset on musta ihan ok, ei siis itseäni harmita muuten kuin että niiden laatu on ihan erilainen kuin normihiusten. Musta on lähinnä mielenkiintoista katsoa niiden ilmaantumista ja oman miehen harmaantuminen on tosi charmanttia :)
—
Mua jännitti miten mulle käy ”hiuslotossa” kun isällä oli tummat hiukset jotka ei harmaantuneet (hänellä vaan harta harmaantui) vaan ohentuivat ihan untuvaisiksi ja toisaalta äidin tummat hiukset alkoi harmaantua jo pitkälti alle 40-vuotiaana, mutta nyt äidillä on upea paksu valkoinen mummotukka. Ilmeisesti oon sit saanut ihan hyvin kombon, kun harmaita on maltillinen määrä ja ei ole näkyvissä mitään ohentumista.
Nimetön
26.11.2020 at 22:11Itseasiassa tuumasin itekseni jonkun postauksen kuvista, että onpas nyt kyllä kivat kiharat :D Itellä oli kans kausi, kun tein aina ranskiksen yöksi. Mulla on vaan niin ohuet hiukset, että kiharasta tulee hirveen tiukkaa (vaikka letti oliski löysytetty). Varsinkin toi letin alkuosa päälaella on kun muutamalla haituvalla letittelisi. Oon miettiny, että ostais kirppikseltä joskus testiin pienen silkkihuivin, jos sen sais letitettyä sinne väliin. Mielikuvassa se siis pysyy täydellisesti, ei paina nukkuessa ja loisi muhkeutta, jolloin kiharoista tulis loivemmat. Ei oo ollu harkinta-asteella vielä kovinkaan montaa vuotta xD
krista
27.11.2020 at 10:31Hei toihan on ihan loistava idea: eli että huivin kanssa saisi ohuemman hiuksen letitettyä niin, ettei se alkupää ole liian tiukka! Kuulostaa tosi toimivalta ajatukselta, kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Anna x
26.11.2020 at 23:19Arvaa, mikä mulla on nyt päässä?
Just samalla sinnepäin tyylillä laitettuna :)
Ensin ajattelin, että plääh mikä postaus, mutta loppuun päästyäni en voinut muuta kuin letittää! :) Ja sama, oma väri jo ties kuinka monta vuotta, oli mikä oli. Ja ihan hyvä ja oman ikäiseni näköinen on. Meillä mies leikkaa koko porukan hiukset. Kiitos inspiraatiosta, taas.
krista
27.11.2020 at 10:41Hahaa, mahtavaa! Sinnepäintyyli paras tyyli! Kerro, millaiset kiharat tuli sitten, kun avaat/avasit! :)
Tilia
27.11.2020 at 08:44Toivottavasti kaikkien luottokampaajat ovat vielä yrittäjiä siinä vaiheessa, kun tämä korona loppuu. Juuri kävin maskin kanssa tällä viikolla omallani (ei kuulemma maski haittaa leikkaamista ollenkaan), ja olin kuulemma päivän ainoa asiakas. :( Eli jos mahdollista, kannattaa vaikka joulupukilta toivoa lahjakorttia omalle kampaajalle (tai ostaa itse lahjaksi itselleen tai jollekin toiselle), että he selviävät jotenkin talven yli. Kotimaista käsityötähän tuo kampaamoalakin on.
krista
27.11.2020 at 10:51No sanos muuta! <3 Itsestäni tuntuu ihan tosi-tosi kurjalta, kun en ole käynyt, mutta tämä meidän oma koronalinja on näin tiukka, että en Helsingin keskustaan lähtisi. Kampaajani kanssa silloin alussa juteltiin, että näin lahjakorteissahan sitten myös on sellainen ongelma, että ne ovat sitten "koronanjälkeismyynnistä" pois alkuaikana, JOS se on sellaiselle (mulle), joka tulisi muutenkin. Eli sillä voi helpottaa hetkellistä tilannettta mutta vaikeuttaa myöhempää. MUTTA sit taas sellaiselle, joka ei ehkä muuten tulisi käyneeksi, aivan loistava lahjavinkki! Ja samoin kampaamotuotteiden ostaminen kampaajalta!
Karina
27.11.2020 at 18:29On kyl hienot kiharat! Sulla kun on paksu tukka ja kihartuu hyvin, niin toi ranskanlettikihara jää tosi hyvän näköiseksi. Mun perheellä on melko piikkisuora ja vähän ohuempi tukka, niin jos tytär on halunnu kiharat, niin oon laittanu kaksi sivuranskista yöksi ja niistä tulee tarpeeksi tiukka kihara, joka sitten pysyy melkein koko päivän. Mutta yks mikä löydettiin jonkun lehtijutun perusteella on vessapaperikiharat! Ne tehdään samalla tavalla kun patukkakiharat, mutta patukan virkaa tekee rullalle kieritetty kaksi vessapaperinpalaa (siis ottaa kaksi peräkkäistä vessapaperinpalaa eikä katkase niitä toisistaan vaan siitä tulee sellanen pitkä soiro – kolme on jo liian pitkä). Ne kun kierittää märkään tukkaan ja antaa olla yön (kun ne on pehmeitä niin lapsikin pystyy nukkumaan yönsä ne päässä) niin voila! Tulee tooosi hienot kiharat. Mutta sehän siis varmasti toimii vaan ohueen ja ei niin pitkään tukkaan, mutta joku lukija voi tästä saada hyvän vinkin :) Mun yksi työkaveri laitto kans kerran pikkujouluihin tuolla menetelmällä kiharat, ja kun laitto kunnolla muotovaahtoa ja suihketta niin ne pysyi tosi hyvin aamusta iltaan.
Itehän oon niin traumatisoinut mun -88 permiksestä että en ole sen koommin kihartanut… :D