Rengas puhkesi – JESH!

Ikunen marraskuu vähän (haha) hyydytti mun positiivisuuden, mutta onneksi voin hakea klikkaustieni blogin luonnosten keskeneräisiin juttuihin ja ihmetellä, mikä on ollut oma mielenmaisema vain kolme kuukautta aikaisemmin.

Saisinko annoksen tätä!

JESH! Tämän kuvan ottamisen aikana tuo keltainen kukkapanta ei ollut vielä mennyt hukkaan!

Elokuun 17. päivältä:

Meillä on kuulkaas ollut tänään maailman paras päivä! Ihan huippujen huippu, ei voida uskoa omaa hyvää onneamme! Tänään on tähdet olleet meille armeliaassa asennossa!

Lapset olivat koulussa ja eskarissa, ja meidän piti käydä pikaisella päiväkäynnillä mökiltä tavaroita hakemassa ja siivoamassa. Ajelimme iloisin mielin pitkin isoa Hakamäentien väylää, kun viereinen auto alkoi vilkutella niin, että olisi  meille jotain asiaa. Täh? Mitäh? Vilkutetaan takaisin vaan, hei hei ihanat ihmiset!

Jotain se kuitenkin niin kovasti viestitti, että aloin hakea nopeasti hyvää ja turvallista pysähtymispaikkaa. Onneksi olen näin näppärä kuski, jesh! Meidän mahtavassa autossa on kuitenkin varmaan nyt jotain vikana…?

Mihinkäs pysähdyn…?

JESH! Vain yksi rengas oli puhjennut eikä esimerkiksi viisi!

Ja siis mikä tsägä! Just paria viikkoa aiemmin olin saanut tytöille barbie-nukkeja ja asusteita yhdeltä ihanalta lukijalta, ja hän oli vinkannut hyvän pysähtymispaikan Hartwall-areenan edestä. Ilman sitä en olisi nyt mitenkään hoksannut, että mihin kannattaa pysäyttää! Miten voikin käydä näin hyvin: siinä areenan työmaan kohdalla oli just sellainen kohta, johon sain auton hyvin niin, että se ei ole kenenkään tiellä. Jesh! Ajatella, tällaisessa kovanliikenteen kohdassa näin hyvä tuuri! Parasta ikinä mitään!

No, takarengas näköjään vähän littanana. Siis mikä mäihä! Että se toinen auto tosiaan huomasi ja meille viestitti! Kiitos, ihanaa! Itse en ollut vielä edes ajotuntumassa sitä huomannut, kun oli tyhjentynyt vasta niin vähän. Mikä onnenpotku: ei siis ehditty ajaa vanteita littanaksi tai ei hoksattu tätä vaikka Kehällä tai Turun motarilla, jossa olisi paljon vaikeampi pysähtyä. JESH! Niin hienoa!

Ja miten mahtavaa, että puhkesi vaan tälleen ”tihkumalla” eikä räjähtämällä, jolloin olisi voinut olla vaaratilanne kovassa vauhdissa motarilla! Elämä todellakin meille tänään hymyilee.

JESH! Feikki-crocsit ei tippuneet jalasta, vaikka hyppäsin! En kaatunut tai loukannut itseäni!

Soitin sitten omaan vakuutusyhtiöön, kun en muutakaan keksinyt ja sieltä olen aina avun saanut. Sieltä ihana tyyppi sanoi, että kaikki hoituu tästä. Tilasi meille hinauksen ja kysyi, mihin paikkaan laitetaan. No siihen meidän kodin lähelle, tietysti! Jesh! Mahtavaa, tämä sujuu niin näppärästi! Eikä tarvitse maksaa mitään mihinkään tai hoitaa yhtään mitään. JESH! Sijaisautokin oltaisiin saatu, mutta ei tarvittu, kun rengas pystytään kuulemma korjaamaan saman päivän aikana. Mahtavaa!

Sittenpä vaan hinausrekkaa odottelemaan. Ihanaa, että on tällainen aurinkoinen sää. Olisi tosi kurja odotella vesisateessa!

Puhelin soi, ai jaa hinauksessa on ruuhkaa ja pari tuntia menee. No mahtavaa, tästähän tulee samalla reippailulenkki kotiin! Siis hei on-nek-si tästä ei ole kuin vajaa tunnin kävely kotiin ja aurinko paistaa. Jos olisi rengas puhjennut jossain Kirkkonummella, olisi ihan eri juttu!

Ja siis mieti, miten hyvä tsägä: nyt, kun tästä kävellään kotiin, ehditään just nipin napin hakemaan lapset koulusta ja eskarista. Jos tämä olisi tapahtunut yhtään myöhempään tai yhtään kauempana kotoa, olisi tullutkin jo ongelmia. Jee jee jee, tämä vaan niiii-in sujuu! Hyvä meidän tiimi!

JESH! Joelin kyynärpää ei osunut mun otsaan, vaikka tässä kuvassa uhkaavasti näyttää tapahtuvan niin!

Siinäpä sitten käveltiin käsi kädessä vihellellen kuumana loppukesän päivänä kotia kohti. Kuin nuori vastarakastunut pari, vielä näin kahdentoista vuoden jälkeen. Ihanaa! Välillä pussailtiin ja kikateltiin ja hehkutettiin hyvää tuuriamme.

Käveltiinkin vain kaksi kertaa harhaan, vaikka oltaisiin voitu eksyä vielä paljon useammin! Mulle oli jäänyt jalkaan feikki-crocsit, mutta vaikka ne hinkasivat, niin ei tullut edes rakkuloita. Aurinko paistoi, nauratti. Kävipä meille tänään ihan maailman paras tuuri!

*******

Miten voi olla, että elämä oli noin ruusuillakukkasillaparempaa vain kolme kuukautta sitten?

Voi puhkeaispa tänäänkin autosta rengas!

18
Like
4

You Might Also Like

  • A
    25.11.2020 at 12:17

    20kg painavan paketin kotiovelle (UPS on yleensä pahin ninjalähettiyhtiö, jotka ei millään meinaa osata soittaa ovisummeria) ja tuuppasi sen sisälle asti kera hymyn (ei ollut hällä maskia, mutta turvaväli kyllä). Lapsi on koulussa parantuneena flunssastaan (ihanaa, kun nää korona-ajan flunssat on lapsella olleet aika lyhyitä ja lieviä). Ja mulla ei koske päähän ja on jo monta monta päivää päänsärytöntä, ihan ihmeellinen olo että voikin olla näin jees elo (tää vika juttu on parasta aikoihin, en kyllä luota, että asiantila on pysyvä, migreeni varmasti tulee ja kurittaa, mutta uskon nyt vahvasti kuitenkin popsimiani rautatablettien (plasebovoimaan). Kiitollinen oon sille työterveyslääkärille, joka mun uupusta valittaessa laittoi ferritiinin testaukseen, ei ollut tämä ”muotisairaus” raudanpuute ilman anemiaa käynyt omassa mielessä yhtään. (Toki tt-lääkärin mielestä un raja-arvoilla hoippunut arvo oli ”ihan hyvä”, mutta se on taas eri juttu). Nyt 2 viikon rautalisän jälkeen (mikä on objektiivisesti käsittääkseni liian aikaisin, että oikeasti olisi tilanne ehtinyt korjaantua) on paljon vähemmän sumuisa olo, joten ehkäpä ne tammikuun työkiirepeikotkin saa selätettyä, kun reippaasti tarttuu hommiin. Tunnelmaa etätyöpäiviin tuo ennätysaikaisin koristeltu joulukuusi olkkarin nurkassa, se on kyllä ihana lempeän valon tuoja näihin harmaisiin päiviin.

    Henkistä auringonpaistetta puutaloon!

    • krista
      25.11.2020 at 12:24

      Ooooo, sä tavoitat tuon fiiliksen selvästi! Mulla on vaan ”tää kahvikin on kylmää ja v*uttaa” -olo :D Mitäköhän mä tarvitsen: 20 kilon paketin, niiskuttamattoman lapsen vai rautatablettiplasebot…? Tai joulukuusen nostamisen sisälle? Kirkasvalolamppu ainakin paahtaa täysillä, mutta ei ihan nyt korvaa sitä aitoa oikeaa aurinkoa. Perhanan harmaa päivä. Mä taidan tehdä jonkun joogan tänään! Eilen unohdin zumban, ei vaan pysy mielessä vaikka olisi kalenterissa merkintä.

      Kiitos! <3

      • A
        25.11.2020 at 12:46

        Hups, leikkaantu viestini alku vissiin pois (siellä oli ainakin <3 ja lisäksi mua voimaannuttava ajatus, että "vaan 25 tms. päivää talvipäivänseisaukseen", mulle päivien pitenemisen alkaminen on iso henkinen helpotus ikuiseen marraskuuhun). Hih, ja se 20kg paketti sisältää juomia (omaan käyttöön ja kavereille, tehtiin joulun aluksen kimppatilaus) jotka varmasti lämmittää tulevina iltoina ;)).

        Joo ja tosiaan voin kuvitella myös toisenlaisen olotilan, musta tuntuu että loka-marraskuu oli silkkaa päänsärkyä ja harmautta.

  • Anna A
    25.11.2020 at 14:49

    Wouw! Mä haluan tujun latauksen sitä samaa mitä ootte nauttineet :D

    Täällä henkisesti harmaata ja ankeaa, ulkona tosin upea lumivaippa ja parina päivänä on jopa nähty outo valoilmiö. Auttaiskohan tähän ankeaan olotilaan (molemmat muksut flunssassa kotona ja itse etätöissä) fake-it-untill-you-make-it positiivisuusasenne?!

    äääh, liian vaivalloista….

    • krista
      25.11.2020 at 15:09

      Niin mäkin! :D Me oltiiin varmaan nautittu siloin kerta-annoksena 2,5 kk kesää. Lääkärin määryksestä <3 (tai jotain) Aaaaaargh tää marraskuu ottaa koville, jatkuvaa rimpuilua. Välillä vähän jaksaa ja sitten taas lässähtää, pitäisi jotenkin koko ajan ponnistella. Mutta liian vaivalloista. Menen päiväunille :D

  • Kirmi
    25.11.2020 at 16:43

    Kokeilenpa siirtää saman moodin tähän päivään. Siispä olen tänään pllut onnekas, kun koronatesti oli negatiivinen, vaikken terve olekaan. Ihanaa oli myös, että lapsi jaksoi tehdä suloisen piirustuksen paperille lahjaksi ja tussikin melkein lähti kokonaan lattiasta irti. Tiskipöydällä saan ihailtua astiakokoelmaa kaappia paremmin ja miten hienoa, kun jonain päivänä saan ne tiskikoneeseen asti.
    Ihana auringonpaiste ollut teidän seikkailureissulla!

    • krista
      26.11.2020 at 13:43

      Oooo, miten hyvä! :D Ääneen nauru tuolle tussille :D

      Mäkin yritän! Ihanaa, että meillä niiskuttaa vain yksi perheenjäsen eikä neljä! Ja jesh, ei tarvitse huolehtia, että niin päivinä koulusta osuu altistus kun ei koulussa olekaan! Mitä onnenpäiviä! Ja siis OIKEASTI onnekasta on tietysti se, että testitulos oli silloin negatiivinen eli tavisflunssa on lottovoitto! Mahtavaa, että lapsi tiputti kukkaruukun lattialle niin, että lähes puolet mullasta PYSYI RUUKUSSA. Eikä ollut perintöruukku vaan Ikeaa, jesh mikä onnepäivä!

  • Anna
    25.11.2020 at 17:41

    Täällä oli tänä aamuna hurjan kaunista. Pikkupakkanen ja puut ja ruoho kuurassa. Vaikka nyt sataa vettä kun erään naisihmisen sieltä niin aamupäivällä oli ihana ulkoilla.
    Marraskuut on raskaita. Raskaimpia ne on silloin jos ei ehdi valoisaan aikaan ulkoilemaan tai jos sae jatkuu päiväkausia. Marraskuun positiivistaminen vaatii ehdottomasti paljon enemmän vaivaa kuin monen muun kuukauden. Se on kuin pimeä ja tyhjä väliaika kahden vuodenajan välillä. Värikkään syksyn ja valkoisen talven (tosin välillä nykyään marraskuu tuntuu jatkuvan helmikuulle asti ja joskus pidempäänkin…) välissä. Aika jolloin vaan haikailee menneitä tai odottaa tulevaa. Jostain luin vasta ihan äskettäin että ihminen on onnellisimmillaan silloin kun keskittyy käsillä olevaan hetkeen eikä ajattele mennyttä tai tulevaa. Ehkä pitäisi yrittää harjoitella hetkeen pysähtymistä erityisesti marraskuussa (Jee, pysäytetään aika että se kestää vielä pidempään xD). Sytytetään kynttilä, puetaan kauniit ja lämpimät villasukat ja tuli takkaan kuivattamaan ja lämmittämään. Haetaan inspiraatiota ja intoa lapsilta kun he löytävät ilon vesilätäköstä. Välillä kannattaa hypätä (saappaat jalassa) lätäkköön vaikka se ei juuri huvittaisi. On yllättävän piristävää ;) Tai leipoa pellillinen torttuja tai pipareita jo etukäteen.
    Se on kuin vanhaa autoa käynnistäisi. Junnaa junnaa, mutta kun tarpeeksi yrittää niin kyllä se lopulta yleensä starttaa :D

    • krista
      26.11.2020 at 13:50

      Hihi, marraskuussa se hetki tosiaan on PYSHÄHTYNEIMMILLÄÄÄN (nimimerkki ikuinen marraskuu), joten jotenkin tässä nyt pitäisi olla suuren onnen äärellä :D

      Eiks niin, että tää vanha auto joskus tässä starttaa, kun kohti joulua mennään. Mä uskon, että joulukuussa on jo helpompaa. Mäkin oon yrittänyt yrittänyt yrittänyt aina etsiä niitä ilon hetkiä tästä marraskuusta ja välillä löytyykin, mutta onhan se vaan aikamoista rimpuilemista :D Ankeus iskee heti, kun vähän hellittää sen yrittämisen :D

  • A
    26.11.2020 at 08:11

    Onpa hyvä, että kirjoitin fiilikset eilen. Tänään ne on vuotava nokka (kiitos lapseni luokkakaverin vanhemmat, joiden mielestä sairas lapsi on ok lähettää kouluun, ensin sairasti lapsi ja nyt minä, ehkä perään vielä mieskin), tuleva koronatesti ja migreeni johon heräsin.

    Mut positiivisia juttuja on kaksi, ekaksikaan en usko että tää on koronaa, koska tuntuu ihan tavisräkätaudilta ja oireet menee ihan samoin kuin lapsen taudissa (joka oli loppupeleissä nopeasti ohi) ja tokaksi, koronatestiajan varaamiseen tuohon 300m päässä olevaan testauspisteeseen vei tasan minuutin (vs. lapsen testin kanssa tappelu kun puhelin ja systeemit oli rikki vei puoli päivää).

    Mutta juu, ei ole ehkä tän syksyn kivoin päivä tänään.

    • krista
      26.11.2020 at 10:47

      Nooooooouh! Pääsette taas testeihin – meillähän on siis koululainen vielä kotona ”edellisen kierroksen” jäljiltä… Eiku hetkinen, nyt onkin siis sulla ja lapsi terve? Mut vielä migreeni samaan :( Toivottavasti tulos tulee nopeasti ja on samaa perusflunssaa!