Taaperon vanhemmuuden ydin

Haha, en malttanut olla otsikoimatta samaan tapaan kuin nimesin alkuviikon postauksen.

Mikä sitten olisi taaperon vanhemmuuden ydin?

Voisin itse asiassa vastata siihen jopa yhdellä sanalla. Se sana toimii nimittäin useammasta näkökulmasta. Eikä siinä ole kuin kolme kirjainta! Arvaatko?

Se on: iho.

Silleenhän sitä ollaan taaperon kanssa, iholla.

Toisaalta se voi olla kuvainnollinen: että ollaan tosiaan vielä siinä ihan kädestä pitäen -tekemisessä. Meidän taapero on häkellyttävän omatoiminen – varmaan isosiskoiltaan imitoi kaiken – eli haluaa pukea itsensä, syödä itse, levittää itse rasvansa itselleen ja samalla vähän auttaa muitakin. Haha joo ja esimerkiksi nenänsä niistää taitavammin kuin isosiskot vieläkään. Mutta siis silti. Silti totta kai taaperon vanhemmuus on sellaista perusjuttujen ja perustarpeiden äärellä olemista.

Iholla ollaan myös ihan kirjaimellisesti.

Meillä nukutaan vielä iholla eikä siitä olla vielä luopumassakaan. Ja sen lisäksi kaikkien taaperotouhujen lomassa käydään vielä paljon sylissä läheisyyttä tankkaamassa. Nautin ihan valtavasti niistä hetkistä, kun taapero vielä asettuu vaikka keittiön pöydän äärellä ihan syli-syliin siliteltäväksi niin, että voin siinä lueskella kirjaa ja silitellä perheen pienintä.

Okei, okei, ne ovat joskus aika lyhyitä hetkiä. Sitten taas taaperretaan.

Mutta uskon, että juuri siinä iholla sitä perusturvallisuutta rakennetaan. Sen päälle rakentuu sitten kaikki muu pienen ihmisen elämässä.

31