No niin! No niin! Aloitan kuvalla!
MegasuperturbotimanttiplatinaBANG!
Salattu elämä! Rajut paljastukset! Maailman kuumimmat turbojulisteet!
Sain siis Kuusamosta kaksi laatikollista vanhoja Suosikkejani. Mikä nostalgiasuperturbopläjäys!
Käsi ylös, onko tuttuja lehtiä?
Itseeni eniten kolahtivat nämä kansikuvat – tässä vaiheessa olen tainnut olla täydellisessä ”kannesta kanteen” -Suosikki-iässä.
Muutamaa vuotta myöhempien lehtien kansikuvat ovat vielä etäisesti tuttuja mutta ei niin sellaisia nostalgiahermoja täräyttäviä kuin aiemmat:
Ja sitten tietenkin ne odotetut Turbo-numerot!
Oi noita otsikoita! Voi Jyrki-Jyräys sentään! Vuosia myöhemmin opiskeluaikana – joskus 2000-luvun taitteessa – tein sitten itsekin opiskeluiden ohella free-toimittajana juttuja Suosikkiin. Se oli mahtavaa! Yritin keksiä kuumimmat otsikot ja lentävimmät ingressit. Ja silti Jyräys vielä veti paremmaksi ja heitti mun teksteihin parit turbot lisää.
Ah! Se oli kyllä niin mahtava duuni!
”Hiphopin kuumat katukissat jyrää!”, sen otsikon muistan ikuisesti.
Mutta kun nämä julisteet olivat seinälläni, Suosikin toimittajana työskenteleminen oli kuusamolaiselle varhaisteinille vielä hyvin kaukainen, tavoittamaton haave:
Lehtien välissä oli siis muovitasku, johon olin siististi viikannut huoneeni seinillä olleita julisteita. Nuo Jason-Kylie -julisteet taisivat olla ensimmäistä faniaikakautta.
Hih ja voin kuvitella, että joku saa jotain nostalgiafiiliksiä seuraavasta:
Eivätkä nämä vielä tähän lopu.
Nyykkärit-4-eva.
Julisteita läpikäydessä oli loputon huvitus muistella, että kumman puolen olen laittanut päälle päin. Joskus olen käyttänyt molempia puolia. Nyykkärit jonkin aikaa. Sitten juliste kääntyikin sujuvasti toisen puolen Guns’n Rosesiin.
Esimerkiksi tämä puoli ei ollut päällä:
…vaan tämä:
Anteeksi nyt vaan, mutta…
…NUNO BETTENCOURT IIIIIIIIIIIIIK!
Huh että häntä kaukorakastin.
”Toihan on vähän hei sun näköinen!”, yritin sanoa Joelille.
Joel tuijotti kuvaruutua hetken.
”Nyt en kyllä heti näe yhteyttä.”
Eikä näissä lehtilaatikoissa ollut pelkästään Suosikkeja.
Vaan:
Kirjoitin SinäMinään ja Reginaan itsekin. Naputtelin tekstejä sähkökirjoituskoneella ja lähettelin liuskoja toimituksiin.
Ja kappas! Jotain siihen liittyvää täältä löytyykin!
Eräs SinäMinän lukijatarina näyttää jotenkin ihan poikkeuksellisen tutulta…
Otsikko muuten ei ole mun alkuperäinen.
Höh! Aina mun otsikoita muutellaan!
Arvatkaas, mikä oli mun nimimerkki? No, totta kai: LIVE FAST – DIE YOUNG.
Tietysti! 16-vuotiaan kuusamolaisteinin elämänkokemuksella!
Tekisi mieli melkein julkaista joko kirjoitus tässä – jos vaan ensin varmistelisi lehdestä, että se on ok – mutta hitto kun olen vain melkeinihanvarma, että tämä on mun kirjoittama. Hassua.
Mulla on siis muistikuva otsikonmuuttumisharmituksesta ja nimimerkistä – ja kun luen kieltä ja ilmaisua, olen aivan varma, että 16-vuotias Krista Pauliina se siellä omassa huoneessaan Ruijantiellä kirjoittaa. ”Kuistin ikkunaan tuli vapauden muotoinen halkeama”. ”Mä, pieni maalaistyttö” meni halaamaan lehmää, ja ”mä, pieni kaupunkilaistyttö” juoksi lehmää karkuun. Ja niin edelleen.
Muistan myös kirjoittaneeni yleisesti paljon juttuja, mutta muistikuvani ovat tyhjentyneet juuri tämän jutun kirjoittamisesta. Omituinen fiilis. Teksti kuulostaa minulta teininä, ja olen 99,9-prosenttisen varma, että tämä on mun tekstiä.
Mutta hah sitten aloin jo friikata, että mitä jos joku hyökkää takavasemmalta, että mä kirjoitin tämän etkä sinä. O-ou. Haha.
Voi hitsi. Vähän kun pääsisin näin jälkikäteen tuonne tekstin sekaan editoimaan, niin tuostahan tulisi oikein hyvä tarina! Hyvä, teini-Krista! Tai siis teini-Pauliina.
Tai siis nimimerkki Live fast – die young.
Voi apua.
15
A
27.11.2020 at 14:50Voi apua, siis kun noista Suosikin kansista löytyy niin monta ihan selvästi tuttua (etenkin noi turbot ja niiden yläpuolella oleva ah niin söpö Take Thatin Mark Owenin kuvalla varustettu kansi ja tietty Beverly Hills 90210 näyttelijöiden kuvat). Mun yläasteaikainen bestis fanitti Toni Niemistä ja oon ihan varma että sillä oli toi juliste seinällä. Mun Take That fanitus sai mut siirtymään brittilehtien suurkuluttajaksi, oi niitä aikoja kun piti käydä ärrällä katsomassa, että oisko tullut uusia numeroita Smash Hitsistä tai Bigistä. Pakko sanoa, että brittimusan fanitus on retrospektiivisesti huippujuttu, niiden (plus suomentamattoman scifi-kirjallisuuden) ahkerasta lukemisesta voinee kiittää enkun laudaturia :)
krista
27.11.2020 at 14:54Noista mun julisteista muutama muuten oli Smash Hits -lehdestä kans! Niissä oli niiii-iiiiin paljon kuvia, että leikkelin ne aina ihan riekaleiksi! :D
Elina
27.11.2020 at 17:37Kävin itsekin hiljattain läpi vanhempien nurkkiin jääneet Suosikit ja Demit, joten voin täysin samaistua tuohon nostalgiseen tunnelmaan. Olen muutaman vuoden nuorempi, joten omat lehdet sijoittuivat vuosituhannen vaihteeseen, eivätkä nämä sun kannet näytä tutuilta. PAITSI tuo Alicia Silverstonen pinkki kansi, jonka muistan nähneeni serkun luona ja joka jäi niin vahvasti mieleen, että kuva on käynyt mielessä aina silloin tällöin tähän päivään saakka, vaikken ole sitä sittemmin nähnyt :)
Karina
27.11.2020 at 17:59Iiiiik ihania! Mun kulta-aikani oli vähän ennen noita, eli Bon Jovin ja Dingon julisteita oli seinät täynnä, mutta Suosikista tietty nekin. Suosikki tuli todellakin luettua kannesta kanteen. Ja iiiik, Sinä Minä! Muistan kun bestiksen kanssa maattiin niiden mökillä monet lomat ja luettiin Sinä miniä :D Ihan vaan siinä vierekkäin ja fiilisteltiin niitä tarinoita. (Mun tyttärellä tuli tossa joku aika sitten vähän tenkkapoo kun se ei tienny enää mitä kavereiden kanssa voi tehdä kun koulu vaihtu ja tuli uusia kavereita eikä enää olla ulkoleikki-iässä. Mä kerroin sille että me ainakin usein vaan hengailtiin mun tai kaverin huoneessa ja luettiin vierekkäin tai katottiin MTV:tä [music television, ei mainos-tv :D] ja ensin tyttö oli ihan et häh, tylsää, mutta niin sekin on oppinut tavoille) .
Ja hei hyvää tekstiä tuo! Ihan tulee teinivuodet mieleen <3 Sinä Minän tarinat oli niin ihanaa pakoa arjesta ja niistähän siirryttiin sitten sujuvasti Harlekiineihin :D
.
Heh, mulle tuli HETI kun näin tuon Extremen julisteen, ennenku luin sen tekstin siinä alla, että aaah Nuno Bettencourt! Ahhhhhhhhh. Mut googlettelin sitä yks kerta tässä hiljan (ja just nyt) eikä se enää ole ihan niin ihana. En tiiä, oisko liian laiha tai jotain? :D
Mut joo hei! On kyl Joelin silmissä samaa ku Nunon ;)
NK
29.11.2020 at 23:41Minäkin olen vähän nuorempi, eikä nämä ole tuttuja. Omat Suosikki-ajat oli vuosituhannen alusta myös, mutta onhan nämäkin ihania ♥ Voi noita aikoja.