Kun lapsi nukkuu

VAROITUS: jos olet saanut jo yliannostuksen mun ”aika se vaan auttaa kaikkeen” -jaabajaabasta (viimeksi mm. täällä), niin hyppää ihmeessä tämä postaus yli.

Taas viime viikolla huomasin kävijätilastoista (ne näkyvät heti blogiin kirjauduttuani), että joku oli tullut blogiini hakusanoilla ”kun vauva ei nuku”. Sehän oli ihan postaukseni otsikko vähän vajaa kaksi vuotta sitten, täällä. Uhhuh miten väsyneitä silloin oltiinkaan.

Tunteet tulvahtivat välittömästi pintaan. Millaisillakohan fiiliksillä googlaaja on nuo sanat kirjoittanut hakukenttään? Mitenköhän siellä jaksetaan? Teki mieli päästä toivottamaan tuntemattomalle ihmiselle ihan valtavasti tsemppiä ja vakuuttamaan, että kyllä se vielä helpottaa, ihan oikeasti. Eli kaikki nämä kliseet.

Ja sitten päätin kirjoittaa tämän postauksenpätkän. Meidän tilanteen kaksi vuotta tämän jälkeen. Huomasitteko otsikon? Ei enää ”Kun vauva ei nuku”, vaan ”Kun lapsi nukkuu”.

Erilaisten tilanteiden ajat ja kestot menevät muistikuvissani suloisesti sekaisin. Ainakin ensimmäisen vuoden ajan Seelan synnyttyä meidän yöt olivat ihan kamalia. Missäköhän vaiheessa alkoi helpottaa; ehkä puolentoista vuoden paikkeilla? Täällä tilanne tasan vuosi sitten. Parin vuoden tietämillä tilanne kai alkoi olla ihan siedettävä, heräämisiä yössä ehkä neljä tai viisi (eikä enää 45 minuutin välein).

nukkumajärjestys perhepeti

Perhepetinukkumista syksyltä 2015.

Ja sitten tässä 2,5 vuoden kohdalla me yhtä äkkiä ollaankin siirrytty jostain ”ihan kamalimmasta nukkumishorroräärilaidasta” asteikolle ”perusmeininkiä lapsiperheessä”. Herätyksiä yössä tulee ehkä noin 1-2 per aikuinen ja yksi lapsi aiheuttaa niitä 1-2 kpl. Varmaan aika tavallista, veikkaisin. Itse olen herännyt saman verran jo mihin tahansa hissinkolinaan, kumppaninkuorsaukseen, yläkerrannaapurinöykkäröintiin tai kissametsästäävarpaita-hyökkäyksiin, joten mun omalta osalta voi jo puhua ihan normaalin hyvistä yöunista. Tällä hetkellä meillä nukutaan todennäköisesti parhaimmin, mitä viimeisen 4,5 vuoden aikana on nukuttu.

No niin, ja niksit sit kehiin! Mitäs ihmekikkoja me sitten ollaankaan tehty…?

Ei yhtään mitään.
(ainakaan mitään sellaista, mikä olisi tilanteeseen vaikuttanut)

 

Täällä Espanjassa meidän illat ja yöt menevät jokseenkin näin:

Myöhäinen päivällinen, jonka jälkeen hampaiden pesu ja yökkärit. Molemmat tytöt valitsevat omat iltasatunsa, ja minä luen ne (työhuoneen sängyllä) tytöt sylissäni – Joel ei ”saa” olla paikalla, tämä on äidin ja lasten hetki. Sitten tulee Joel ja ottaa tytöt syliinsä; minä annan hyvänyönhalit ja jään joko valvomaan (vastaamaan blogikommentteihin), tai hidastelen muuten vaan ja tulen sänkyyn viisi minuuttia muiden perässä. Tämä ”isi laittaa tytöt sänkyyn”-rutiini jätettiin tutuksi Suomen-kotoa. Ja siihen siis päädyttiin aikoinaan, siksi, että todettiin, että jos minä olen paikalla sänkyynmenohetkellä, tytöt helposti muuttuvat ”äiti-äitiiii-takiaisiksi” ja saavat kahdessa sekunnissa aikaan riidan siitä, kuka enemmän saa roikkua äidissä.

Tällä Espanjassa mennään usein siis perhepetiin koko porukka kerralla, jolloin kukin siinä simahtaa yksitellen – Joel ja Seela ensin, ja minä ja Silva sitten. Tai sitten joskus Joel menee tyttöjen kanssa ”nukkumaan” (ja minä jään odottamaan) ja nousee vielä tyttöjen nukahdettua katsomaan mun kanssa leffaa tai hengailemaan muuten vaan.

Kaikenlaisilta karmeilta ja hermoakiristäviltä  ”jano-pissahätä-näinpahaaunta” -kierroksilta me ollaan (kop kop puuta herranjestas!) oikeastaan kokonaan säästytty. Todennäköisesti ihan siksi, että vieressä nukkuva lapsi on helppo ottaa vaan syvemmälle kainaloon ja supattaa ”äiti tässä, nukutaan nyt”. Joskus toki käydään kerran yössä veskissä tai juomassa – niin lapset kuin aikuisetkin.

Ja Suomessa ollessa lapset nukahtivat siis omaan kerrossänkyynsä (Joel istui sängyn vieressä sen ajan, että nukahtivat; Seela heti ja Silva ehkä 10-15 minuutissa) ja saivat yöllä herättyään kömpiä viereen, jos halusivat. Viimeisinä Suomen-viikkoina tytöt mönkivät viereen usein ihan itsenäisesti ilman, että me vanhemmat aina edes siihen heräsimme.

Lapset nukkuvat siis yöllä noin 10-11 tuntia ja 2-3 tunnin päikkärit päälle; Silva nukkuu ehkä vähän enemmän kuin Seela.

nukkuu-vaunuissa

Päikkärinukkumista syksyltä 2016.

Ei minulla oikeastaan tämän syvälisempää sanottavaa tähän ole.

Kuin että se on mahdollista. Siis se hulluimmistakin valvomisista tavalla tai toisella selviäminen – ja se, että hups aika kuluu ja sitten nukutaankin jo ihan tavallisesti, ja kaikki se valvominen on muisto (painajainen) vaan.

…ööö ja tietysti sit kipeänä (aina) ja kaikenlaisissa mikä-vaihe-nyt-sattuukin-olemaan -tilanteissa taas valvotaan, mutta ei siitä sit sen enempää :D

Kovasti tsemppiä kaikille tällä hetkellä valvoville perheille! <3

Miten teillä nukutaan juuri nyt?

 

30

You Might Also Like

  • Nina
    29.11.2016 at 16:28

    Olin jo tulossa kirjottamaan, että ”apua en kestäisi, jos meillä herrättäisiin 1-2 kertaa yössä ja sä sanot, että se on hyvin kauhistuksen hirvitys”, mutta tajusin samalla että kyllä meilläkin tuo nuorimainen sen kerran vähintään herää. Onneksi useimmiten me vanhemmat olemme yleensä silloin vielä hereillä, joten omat yöunet eivät keskeydy kuitenkaan. Toki niitäkin öitä on. Eli perus lapsiperhemeininkiä. :)

    Kamalinta on viikonloppuherätykset kuudelta. Onneksi useimmiten edes toisena vapaa-aamuista herätään vasta puoli kahdeksan. Tämän muuttumista odotan enemmän kuin satunnaisten yöheräilyjen loppumista.

    Meillä siis tytöt 2 ja 4 vee.

    • krista
      29.11.2016 at 16:33

      Uijuijui ja multa vastaavasti meinaa päästä, että ”apua en kestäisi, jos pitäisi herätä kuudelta” – mutta ehkä kestäisinkin, jos yöunet olisivat useimmiten keskeytyksettömät. Tai jos vaan olisi pakko kestää; hmm no tai siis totta kai, kestihän sitä ne 45 minuutin välein heräämisetkin :D

      Meillä herättiin tänään kasilta herätyskelloon, varmaan oltais nukuttu reippaasti pidempäänkin. Joskus Seela herää jo puoli kasi, mutta harvemmin aikaisemmin. Ja sit tyypillisesti silloin, kun on kello soimassa, herätään vasta kelloon – ja kun ei ole pakkoa nousta, joku lapsista herääkin tavallista aikaisemmin :D Perus-lapsiperhemeinikiä siis taitaa olla sekin :D

      • Nina
        29.11.2016 at 20:32

        Joo kyllä mä kiroan noita kuudeltaheräämisaamuja. Etenkin kun arkisin lapsia joutuu herätellä päiväkotiin (voi kunpa ei tarvitsisi) ja yleensä juurikin lauantaiaamu on se aikainen, sunnuntaina nukkuvat paremmin. Luulen, että tämä liittyy päiväkotielämään ja siihen, että arjen jäljiltä lapsetkin on vähän ylikierroksilla. Mutta näillä mennään ja yritetään kestää. Onneksi on telkkari ja aamupiirretyt, joiden aikana voi vaipua kevyeen horrokseen vielä itse (paska mutsi). :)

        • krista
          29.11.2016 at 22:29

          Mä veikkaan, että ne aamupiirretyt on just tähän tarkoitukseen siihen ajoitettu :D

  • Reide
    29.11.2016 at 16:54

    Kummatkin lapset heräsi ekat puoli vuotta tunnin välein. Kummatkin olen myös tassutellut unten saloihin ja kumpikin viimeistään 9 kk iässä nukkunut täysiä öitä. Uni vaan on niin ihanaa ja itse koin tassumenetelmän super hyväksi. Nyt lapset 4 ja 1,5, nukkuvat 10-11 h putkeen. Halleluja.

    • krista
      29.11.2016 at 17:07

      Joo meilläkin tosiaan sen yhden unisyklin aina Seela pysyi unessa, mutta sit piti päästä tarkistamaan, että onhan se äiti VARMASTI siinä edelleen. Tassuteltiin täälläkin tassut puhki, joskus auttoi ja useimmiten ei – periaatteessa erittäin hyvä menetelmä. Silloin, kun toimii :)

      Ollaankohan meilläkin joskus putkeennukkumisessa; saas nähdä :) Toisaalta mä itse oon elämässäni max viisi kertaa nukkunut koko yön putkeen, joten jos perimä vaikuttaa, luultavasti heräilijöitä on jälkikasvukin :) Seela ainakin on selvästi levoton nukkuja niin kuin äitinsä; Silva on selvästi sikeäunisempi niin kuin Joel.

  • Vyyhti
    29.11.2016 at 18:01

    Meilläkin yöt olivat aika horroria lapsen ensimmäiset vuodet. Vauvana hän heräili pienimpäänkin rasahdukseen ja herätteli läpi yön, taaperona oli yhtä sun toista terveydellistä pulmaa minkä takia lapsi ja siitä myöten äiti nukkui huonosti. Nyt meillä on yhtäkkiä 4-vuotias joka pääasiassa nukkuu kuin tukki (omasta tahdosta omassa huoneessa), heräilee enää kerran yössä ja jos tarvitsee apua, niin isi hoitaa. Käsittämätöntä! Mutta niinhän se on, että aika tekee tehtävänsä.

    • krista
      29.11.2016 at 22:31

      Niinpä – ja niii-iiin mahtava aina huomata ja muistaa näitä ”tästä on selvitty” -juttuja <3

  • Heispi
    29.11.2016 at 18:09

    Meillä tulee hampaita 2veelle. Viime yönä katsoin kelloa (en yleensä ikinä katso), 00.45, 01.46, 03.50, 04.10 ja ylös noustiin 7.00.
    Ehkä me herätään yleensäkin usein tai ei. En tiedä. Perhepedissä nukutaan, joten siinä on tehokasta unisssankin nukuttaa lapset takaisin uneen. Kuopus 2vee vielä ottaa tissiä öisin ja se toimii tehokkaasti. Lapset 3v9kk ja 2v.

    • krista
      29.11.2016 at 22:35

      Tää on muuten hyvä oppi, jota mäkin yritän yleensä noudattaa, mutta joskus sorrun: ei kannata katsoa kelloa eikä varsinaan laskea heräämisiä. Tän joskus kuulin pahimpana heräilyaikana – mutta joo jos miettii, että ”ääk tää on jo yön kuudes herätys ja enää kaksi tuntia aikaa aamuherätykseen”, niin se tuntuu PAAAALJON pahemmalta niin.

      ”Ehkä me herätään usein tai ei” – hih perhepedin hyviä puolia. Just helposti käy uudelleennukahtainen. Mulla jos nousen ylös, on heti paljon hankalampi saada unta. Siksi Suomessakin oli hyvä, että tytöt tuli eka heräämiseltä viereen. Sai sitten nukkua loppuyön (ja sitä ennen alkuyön) keskeytyksettä.

  • Lilah
    29.11.2016 at 19:31

    Oon ehkä kirjoittanut saman joskus ennenkin, mutta meidän kaikki lapset on toimineet hyvin samalla tavoin: ekat viikot syöneet 2h välein, sitten 3-4 h välein tai satunnaisesti jopa 6h putkeen. Kunnes 5kk alkaen liikkeellelähdön myötä on sorruttu tainnuttamaan tissillä puoliunessa uusia taitojaan treenaavaa vauvaa. 8kk konttaamisen myötä tässä on päästy huippuunsa ja ipanat on helposti syöneet tunnin välein. Aamutkin ovat aikaistuneet niin että usein on noustu jo kuudelta. Imetyksen lopetus ja kävelemään oppiminen 1-vuotiaana on korjannut tilanteen pariin yöherätykseen, jolloin mukaut on myös siirtyneet vierestä omaan sänkyyn. 2v jälkeen ollaan uudelleen menty huonompaan pahojen unien alkamisen vuoksi. Kokonaan yöheräilyt ovat jääneet 4-5 vuotiaina – mitä nyt yksi on ollut yökastelija kouluikään asti, kukin tulee viereen satunnaisesti painajaisten vuoksi jne. Ja kun kullannuppuja on neljä, viimeiseen yhdeksään vuoteen mahtuu neljä vauvavuotta, painajaiskausia jo kolmella ja ah, tuo kastelu eli lukuisia pyykkirumbaöitä. Ipanoiden tavallinen yöuni on meillä 9-10 h iästä riippumatta, loppu unentarve täytetään päiväunilla. Noin teoriassa itsekin voisi saada mukavan mittaisen oleskelun vuoteessa n-määrällä herätyksiä, mutta kun iltavirkkuna menee nukkumaan pari-kolme tuntia lasten jälkeen, oma uni on tavallisesti 6-7 h useammalla herätyksellä. Kokonaisia öitä (=ilman lapsia) vuosiin lapsiperheenä mahtuu ehkä kymmenkunta. Ennen lapsia en olisi uskonut pysyväni näin järjissäni mutta yhäpä kuljen vapaana 😉

    • krista
      29.11.2016 at 22:48

      Tiedätkö… hehe aattele mikä muu asia sais ihmisen suostumaan VAPAAEHTOISESTI tällaisiin megavalvomisuvosiin – YHDEKSÄÄN vuoteen niin kuin sulla. Vau. Supernainen <3 Väitän, että ei mikään muu asia saisi tällaiseen. Lapset <3 Jotenkin sen vaan jaksaa, vaikka ihan hullulta se kuulostaa ja hullua se myös on <3

  • Tilia
    29.11.2016 at 19:51

    Lapset nukkuu nykyään molemmat 20:30-7. Joo, ei ole mitään kautta ollut, että olisi öisin tarvinnut herätä yöimetysten jälkeen. Ei vanhempien kaipuuta, painajaisia eikä muutakaan. Kerran oli toisella lapsella mahatauti noin kolme vuotta sitten, ja se yö meni valvoessa etupäässä. Nämä olivat vauvoinakin niin hyviä nukkumaan, että ei kehdannut muille vanhemmille kertoakaan, miten helppoa ja onnellista meillä oli.

    • krista
      29.11.2016 at 23:22

      Kuulostaa niii-iiiin hyvältä! Mä oon sanonut tän sata kertaa aikaisemminkin, mutta mun mielestä on IHANA, että näitä ”meillä nukutaan ihan hyvin” -kommentteja myös sanotaan ääneen. Koska ei se yhden perheen nukkuminen ole keneltäkään muulta pois; pikemminkin mä ”valvottavassa” perheessä oon ollut vaan vilpittömästi onnellinen toisen puolesta, jos toisella nukutaan hyvin! <3

  • Jenni M.
    29.11.2016 at 20:17

    Mithu tyyny?

    • Jenni M.
      29.11.2016 at 20:36

      Niin ja meillä nuorempi herätteli ekat 7kk noin kahden tunnin välein, erilaisten unikoulukokeilujen jälkeen lopulta vuoden kieppeillä helpotti. Nyt 1,5-vuotiaana nukahtaa itsekseen ja nukkuu jo useimmiten 19:30-6/7 heräämättä. Lisäksi päikkärit 11-13. :)
      Vanhempi 3,5v. tulee satunnaisina öinä pyytämään, että hänet peitellään takaisin omaan sänkyyn.
      Molemmat siirtyneet 4kk iässä pinnasänkyyn omaan huoneeseen ja nukahtaneet itsekseen. Tosin vanhemmalla oli noin 3-vuotiaana kausi, että piti istua vieressä odottamassa, että nukahtaa.
      Tietysti flunssat ja hampaiden tulot on sitten luku erikseen. :D

      • krista
        29.11.2016 at 23:23

        Tosi hyvältä kuulostaa! Tuossa aikaisessa nukkumaanmenossa on kyllä se hyvä puoli, että jää vanhemmille omaa aikaa siihen. Nimimerkillä täällä Espanjassa klo 22.22 tällä hetkellä, ja Seelan iloista juttelua kuuluu makuuhuoneesta :)

    • krista
      29.11.2016 at 22:37

      Hihii, ei Mithuja tänäänkään :) Tyynyt on tavallisia nukkumistyynyjä, ja tuolla pinniksen kulmassa rullalla vanha isoäidiltä peritty silkkipeite :)

  • Maj
    29.11.2016 at 20:32

    Se olin varmaankin minä! Tai ainakin muistelen viime(kin) viikolla googlailleeni vinkkejä lapsen uniongelmiin.


    Meillä herätään hyvänä yönä vain viisi kertaa. Huonompi yö on vaikkapa sellainen, että valvotaan kaksi kahden tunnin pätkää noiden viiden herätyksen lisäksi. Viikossa puolet on hyviä öitä. Aamulla sitten päiväkotiin ja töihin koko porukka. Onneksi en ole kirurgi tai laske jotain siltojen kantavuuslukuja.

    Yllättävän hyvin sitä jaksaa, kun on pakko. Mutta välillä huolestuttaa, että kärsiikö pienen kehitys katkonaisesta unesta. Toisaalta tyttö on reipas, rohkea ja iloinen, joten suurin kärsijä on toistaiseksi ollut oma naama. Tai kampaus.

    • jennilee
      29.11.2016 at 21:50

      Pakko kommentoida, näin kirurgin vaimona, arvaatteko vaan suostuuko meillä mies auttamaan vauvan yöheräilyissä? Noei! :’D

      • krista
        29.11.2016 at 23:35

        Auts :D Mutta ymmärrän!

      • Grey
        30.11.2016 at 23:10

        Leikkuupäiviä ennen nukkuu omassa makkarissa, muut yöt puoliksi, vaihto klo 02.00

        :)

    • krista
      29.11.2016 at 23:30

      Hahaa, sinä se ehkä siis olit! :)

      Mutta hei ihanaa, että teillä on myös hyviä öitä! Toisaalta oon itse huomannut, että pidemmän ”hyvän kauden” jälkeen yksittäinenkin huono yö tuntuu toooooosi pahalta; sitä jotenkin tottuu kai liian hyvälle, hah. Silloin pahimmassa väsymyssumussa kaikki oli vaan sitä samaa puuroa :D Mutta silloin ei tarvinnut käydä töissä, sai olla vaan aivotukkoisena lasten kanssa kotona – en olisi kyllä työkykyinen ollutkaan, pakko myöntää. Eli hatunnosto tilanteelle, jossa huonoista öistä selvitään ja käydään töissäkin.

      Hitsi mulla ei ole nyt lähdettä antaa, mutta luin jostain (ihan luotettavasta lähteestä, haha) silloin vauvanvalvomisaikana, että lasta/lapsen kehitystä ei häritse se, että uni on katkonaista – siis silloin, kun se on luonnnollinen unisykli eikä ”väkisin herääminen”. Ainakin vauvaikäisellä oli näin! Ja mä uskon, että se lapsi on kyllä se paras mittari eli reipas ja iloinen tyttö varmasti saa tarvitsemansa unen <3 Ihmiset ovat vaan niin erilaisia nukkujia, niin lapset kuin aikuisetkin!

  • elmiina
    29.11.2016 at 20:36

    3,5v nukkuu n 20:30-6:30, heräilee hyvin harvoin yöllä, en edes muista koska viimeksi, sairaana varmaan. 1v 4kk nukkuu n 20:30-7, ajoittain (ehkä parina yönä per viikko) rauhaton aamuyöstä sen verran että käyn hereillä/puoliksi hereillä ja laitan esim tuttia suuhun (nukkuu pinnasänky-sivuvaunussa). Yöheräilyä molemmilla oli vauvana mutta alle vuosikkaana loppui molemmilla (imetys loppui 1v myös), ja hyvä niin, en voi käsittää miten jaksaisin esim töissä (tai kotonakaan) jos lapset herättelisivät vielä taaperonakin jatkuvasti. Oon paljon unta tarvitseva ja hyväuninen itse, ja niin on mielestäni mun lapsetkin.

    • krista
      29.11.2016 at 23:37

      Mahtavaa! Periytyyköhän muuten ”unisuus”…? Siis se, että onko hyväuninen vai heräilijä. Mä siis itse oon ollut heräilijä niin lapsena kuin aikuisenakin – ja sit taas oon vastaavasti (ehkä just sen heräilyn takia) tarvinnut aika paljon unta. Silloin, kun sai itse säädellä nukkumistaan, halusin sellaiset 9 tunnin yöunet arkena ja viikonloppuna kellon ympäri :) Silloin oli pirteä. Oi niitä aikoja :D No, usein valvominen oli silloin itseaiheutettua, niin kuin nytkin. Voisinhan mä esimerkiksi just nyt olla nukkumassa, mutta täällä koneella istun :D

      • elmiina
        30.11.2016 at 13:48

        Joo monen asian summa varmasti tuo ”unisuus”!

      • coxia94
        3.12.2016 at 13:49

        Mulla molemmat vanhemmat aika hyväunisia, ja mä ite oon sit ilmeisesti saanu sen lahjana molemmilta puolilta, niin mä en herää ees meteliin (vaikka makkaria tultas imuroimaan/kissa riehuu yöllä/ihan mitä vaan) ja vaikka heräisinkin yöllä nii nukahdan uudestaan kun vaan pistän pään tyynyyn ja korjaan mahdollisesti peittoa paremmin 😂 Mulla sairasteluihin liittyy väsymystä, nii mulla oli pitkään kausi että nukuin n. 16h/vrk, nyt on vähän vähentyny mut edelleen tuntuu tarpeelliselta joku 12-14h ja enemmänkin menee… Usein 12-13h yöllä ja sit jotkut 3-4h päikkärit.

  • väsynyt
    29.11.2016 at 22:17

    Kolme lasta, iät 5v, 4v ja 2v. Kaiholla muistan aikaa, jolloin nuorinta odotin. Kaksi vanhempaa menivät sänkyyn klo 20 ilman temppuiluja, ja nukahtivat vartissa. Öisin ei ollut juuri tapahtumaa, vaan aamulla herättiin seiskalta hyvin levänneinä. Lisäksi nukkuivat päiväunet 1-2h, yhtä aikaa.

    Vaan sitten syntyi vauva, joka nukkui jos nukkui, yleensä ei. Ei yöllä eikä päivällä. Samaan aikaan isommat lakkasivat nukkumasta päikkäreitä. En mielelläni muistele sitä aikaa.

    Nykyisinkn illat ovat aika erilaisia.. Nuorin hulinoi, pomppii, kalkattaa ja härvää vähintään kymmeneen pitäen virkeänä kahta muutakin. Pitää päästä vessaan, juomaan, pelottaa, tärkeä juttu kertomatta, peitto huonosti, kylmä, kuuma, mikä vain. Kun katras viimein sammahtaa, sammahdan itsekin. Yöllä herätyksiä 2-5. Aamulla kuopus herää viimeistään keittiön valonkatkaisijan napsahdukseen, kun mies on lähdössä töihin seitsemän aikaan.

    Ja påiväunet, mitä ne ovat? Mielelläni nukuttaisin nuorimman, mutta jo 15min tirsat siirtävät illan nukahtamista tunnilla.

    Sanoisin siis, että teidän lapset nukkuvat käsittämättömän paljon.

    • krista
      29.11.2016 at 23:43

      Tähän nyt kommenttikentällinen sydämiä <3 <3 <3 Mutta joo vaikka tilanne on ollut meillä valvomisaikana eri, jotenkin tätä lukiessa vaan näki tän kaiken silmissään...
      -
      Lapset on kyllä tosiaan niii-iiiin erilaisia, myös nukkumisten suhteen - tää sun kommentti just taas hyvin osoitti sen, yhden perheen sisällä voi olla ihan erilaisia nukkujia! Ehkä kahden ekan lapsen perusteella teilläkin ois voinut kuvitella, että "hei me ollaan tehty kaikki oikein, kun lapset nukkuvat näin hyvin" - mutta sitten kolmas ois osoittanut, että eipäs se niin ollutkaan. Meillä kans Silva nukkui hyvin jo 1,5-vuotiaana, ja Seelan nukkumiset olivat 4 kk iästä eteenpäin tosi taistelua. Uhh, muistan sen päikkäreille nukahtamisenkin: ekan vuoden päikkärithän Seela nukkui vain repussa, ja pitkään (puoli vuotta) se tapahtui aina ihan hurjan itkun kautta - ei koskaan silleen suloisesti vauvanuneen sammahtaen. Voi murua, ihan sydäntä riipii vieläkin <3
      -
      Mutta joo, tosi hyvässä tilanteessa ollaan ja etenkin alkuun verrattuna oon samaa mieltä, että tytöt nukkuu paljon. Ja ihan hyvin. Voi toivottavasti teilläkin vielä perheen pienin löytää paremmat unet! Hei ja se voi hyvin olla, että teilläkin on vaikka puolen vuoden päästä jo paljon parempi tilanne! Tsemppiä!

  • A
    29.11.2016 at 22:44

    Meillä parasta mitä unien suhteen on tapahtunut on että tytär 4,5v. nukahtaa itsekseen. Luetaan illalla unikirjaa (Annelia ja Onnelia juuri nyt), sit laitan tuutulaululevyn soimaan ja lapsi jää odottamaan unta. Seuraavan kerran yleensä klo 6 jälkeen haluaa vessaan ja tallustaa jatkamaan uniaan (joskus ei vessareissua, joskus se on aiemmin). Tyär nukkuu suurinpiirtein klo 20-7 (tai klo 6 asti), päiväunia harvemmin (lepohetki on pk-päivinä ja pääosin viikonloppuisinkin, silloin kuunnellaan kotona sama tuutulaululevy 30 minsaa ja sit saapi nousta jossei uni tule…aikuiset siis haluaa meillä päivälevon ja ei se lapsellekaan pahaa tee ;)).

    Eroa tässä on vuoden takaiseen, että vaikka lapsi oli 9kk ikäisestä nukkunut omassa sängyssä, tarvitsi hän nukuttajan huoneeseen siihen asti että sai unta. Vaikka yleensä siihen meni vartti, niin hermoja kiristäviä 60 minsan iltoja oli liikaa…ja erityisesti risoi kun lapsi heräsi vanhan puulattian narahduksiin. Niin ja yksin nukahtaminen ei toiminut kun lapsi alkoi rampata ”en saa unta”, ”pissahätä” ja sit silkka kikatusleikki ja äidin menneet hermot. Mutta tosiaan tää dedikoitu tuutulaululevy on ihan mahtava juttu ja mä edelleen en voi tajuta, että mun ei tartte istua pimeässä huoneessa joka ilta lapsen nukahtamista odotellen.

    • krista
      29.11.2016 at 23:50

      Meilläkin myös aikuiset haluav… TARVITSEVAT päivälevon :) No, lapsetkin. Mutta meillähän se on aikuisille sekä tärkeää työaikaa että myös parisuhdeaikaa; ihan vasta juteltiin, että kääk mitenköhän meidän elämä järjestyy, jos ne päiväunet jää joskus pois. Tai KUN ne jää, totta kai ne joskus jää… Mutta tulee merkittävä muutos kyllä ihan arjen järjestelyihin, kun parin tunnin lepoaika jää pois – samoin tietysti omakin lapsihärdellinollaus keskellä päivää on hermojenkestämisen kannalta plussaa :) Hyvä rutiini tuo, että kuuntelee leväten musiikkia, vaikka ei nukkuisikaan! Joku tuollainen ehkä mekin sitten tarvitaan. Heh ja joku PITKÄ levy :D

      Miten teillä muuten siirryttiin siitä vieressäistumiesta siihen musiikkiin? Kerralla vaan, vai jotenkin opettelemalla? Eli että ei mennyt ramppaamiseen. Meillä on toistaiseksi nukuttamishetket sen verran lyhyitä, että ei olla koettu tarvetta alkaa riskeeraamaan tällä hetkellä hyvin toimivaa systeemiä; mutta toki JOSKUS vois olla niinkin, että lapset nukahtaisivatkin itsekseen. Se ois joskus sit ihan hyvä steppi :) …vaikka en halua ahnehtia steppejä liikaa, muuten menee kohta edellisetkin sekaisin :D

      • A
        30.11.2016 at 08:51

        Se siirtyminen meni pikkuhiljaa. Ensin unimusiikki kuvioihin, se selvästi auttoi lasta rentoutumaan ja lapsi nukahti joka kerta ennen levyn loppua. Taidettiin ensin jättää päiväunilla vieressä istuminen ja sovittiin että sitten kun musiikki loppuu, niin saa nousta. Tää toimi ja alettiin puhua että kun oot isompi (ei mitään aikarajaa laitettu, vaan tehtiin vähän aivopesua että tuli lapsen päähän ajatus että isot tytöt nukahtaa itsekseen), niin tehdään niin, että saat illalla kuunnella unimusiikkia ja äiti tulee katsomaan sitten kun musiikki on loppu (tässä ne tärkeet pointit vissiin, että rajattu aika ja lupaus että jos uni ei tule, niin äiti kyllä tulee sit silitteleen). Yhtenä iltana lapsi sit sanoi että voit äiti mennä pois, mut tuuthan sit katsomaan. Siitä lähtien sit onkin lapsi nukahtanut itsekseen, mikä on huimaa :)

  • Mari
    29.11.2016 at 23:58

    Haluan kertoa yhden tarinan lisää.Itse en kestänyt vähiä unia 6-7kk kauempaa. Vauva alusta alkaen nukkui sivuvaunussa, sitten omassa sängyssä koska en itse pystynyt nukkumaan ihan vieressä (alkuun pelotti ja sitten vauva liikkui liikaa) ja siitä sitten nostin öisin rinnalle syömään. Yöt oli 2-8 krt heräämistä ja lopulta minä ja parisuhde (koska väsymys) aika rikki. Vauvani ”pääsikin” 7kk iässä minun ”hellään ja lämpimään uniohjaukseen” kuten itse sitä kutsun, ei siis unikouluun. Autoin vauvaa nukahtamaan itse sänkyynsä, vähentelin yösyötöt (kunnes poistin) ja jo 8kk iästä vauva nukkuu 19-06, lähes poikkeuksetta heräämättä. Kukaan ei kärsinyt, läheisyyttä saa, jos illalla ei uni tule, itkettää tai ihan mitä tahansa, pääsee syliin heti ja siinä ollaan kauan kunnes rauhallinen vauva taas lasketaan sänkyynsä. Omassa ohjauksessani vauva ei siis ikinä itke yksin, sitä ei rauhoitella kädellä tms vaan AINA sylillä ja kaikella lämmöllä. Rutiinit, säännönmukaisuus ja itsekseen nukahtaminen avaimia. Vauvavuoden ei tarvitse kokonaan olla zombiena elämistä, vaihtoehtoja on ja niistä ei kukaan kärsi, ei äiti, vauva eikä Imetyskään. Perhepedit sopii monella ja moni haluaa imettää myös öisin vauvan tahtiin mutta ei ole pakko ja muitakin vaihtoehtoja on. Tuntuu välistä, että turhaan kidutetaan itseään kun muutakin voisi tehdä, vauvan yhtään kärsimättä. Pitäisi muistaa, että koko perheen hyvinvointi lähtee äidin hyvinvoinnista!

    • krista
      30.11.2016 at 01:00

      Joo mä olen ehdottomasti samaa mieltä: lapsen etu on hyvinvoiva äiti (ja vanhemmat ylipäänsä) ja omasta jaksamisesta pitää ehdottomasti huolehtia! <3 En millään tavalla siis vastusta tassutteluita ja muita pehmeitä nukkumaanopettamismuotoja, ihan huippua jos ne toimii. Ihanaa, että teillä löytyi oikea tapa! Kuulostaa ihan huipulta, että teillä pärjättiin ilman itkuja ja sylissä! Meillä valitettavasti ei pärjätty ilman itkuja, vaikka mitä teki :(
      -
      Eli tuosta pienestä loppuosuudesta tosiaan vaan olen eri mieltä, AINA ne eivät kuitenkaan toimi, ja aina niitä vaihtoehtoja ei ole, valitettavasti. Vaikka teillä olikin (ja hyvä, että teillä oli!) tällainen vaihtoehto ja se toimi, mutta kaikki vauvat eivät ole samanlaisia. Ei vaikka kokeilisi joka ainoan niksin. Mutta jos ei mikään muu kaikista maailman tarjotuista/kokeilluista keinoista toimi (niin kuin meillä nuoremman kanssa oli), niin sitten tosiaan se aika viimeistään auttaa <3

  • Anni
    30.11.2016 at 10:32

    Meillä nukutaan, toistaiseksi. Aada 3kk ja kerran yössä herää syömään. Menee kohtuullisen nätisti itse rauhoittuen sänkyyn nukkumaan. Mä muutin itku silmässä Aadan 2 viikkoo sitten omaan huoneeseen nukkumaan, mä en enää kestäny heräilyä. Aada on siis unissaan puhuja, ja nyt kun oppi kiljumaan, kiljuu sitten unissaan. Aada heräs kerran yössä, äiti 20-30. Joka ilta tosin edelleen tihrustan itkua että mun pieni vauva on omassa huoneessa…

    Asiasta kukkaruukkuun. Millanen sosetarjonta esim Mercadonassa on? Ollaan tulossa elokuussa siihen naapurikylään ja mietin että raahaanko soseet suomesta…

    • Lilah
      30.11.2016 at 13:15

      Eikös vuoden ikäinen sitten jo samaa popsisi kuin muutkin? Ravintoloista aika kivasti saa myös vauvalle helposti haarukalla hienonnettavaa kun pyytää.

    • krista
      30.11.2016 at 13:48

      Hei jossain kaupassa just katselin sosehyllyjä ja hajamielisesti ajattelin, että ”näitä me ei tällä matkalla enää tarvitakaan, tässä näitä ois”… Mutta en huomannut katsella sen tarkemmin, että oliko minkälaista – hedelmää vai lihaa vai mitä. Voin katsella tarkemmin ens kerralla ja laittaa viestiä! Veikkaan, että soseita löytyy hyvin! (tää oli pikkukauppa, mistä katselin sitä hyllyä)

      Ja soseentarvitseminen varmaan riippuu ihan vauvasta/lapsesta vuoden ikäisenä… Meillä taisi olla soseet vielä pääasiallisia silloin, kun vasta puolta vuotta aiemmin oli kiinteät aloitettu ja esim. Seelalla piti aloittaa tosi hitaasti, kun tuli allergisia reaktioita vähän kaikesta (ei sitten ollut allergiaa kuitenkaan, ihottumat hävisivät, kun lääkärin suosituksesta tosi-tosi malttavaisen hitaasti vaan edettiin). Mutta jotkuthan skippaa soseet kokonaankin. Mutta itsekin pidän/pidin noita sellaisena ”hyvänä takuuvararuokana”, jos tulee taaksepäinmenosteppejä ruokailujen kanssa. Vielä Silvalla 1v8kk iässä Thaimaassa metsästettiin soseita (ja hypittiin riemusta, kun niitä löytyi), kun ruokailu meni muuten huonoksi eka viikkojen jälkeen – vaikka kotona söikin jo samaa ruokaa kuin me.

  • Uneton :D
    30.11.2016 at 12:11

    Kyllä täytyy sanoa että noilla hakusanoilla itse tulin sinun blogiisi. Ollu kauheat ongelmat vauvan nukkumisten kanssa ja kumpiki vanhempi ollu kyllä niin väsyny, että huh huh. Onneksi alkanu pikkasen taas helpotta, ootellaa sit taas sitä ku alkaa taas valvomaan. Jos ennen sitä sais levättyy tai et kroppa ite tajuis et saa levätä taas. Mut ei xD

    • krista
      30.11.2016 at 12:22

      Nuo ovat kyllä yleiset hakusanat, useamminkin ovat pompsahtaneet tuonne ja näkee, että siinä jutussa käy jatkuvasti lukijoita. Ihana ajatus, että joku voi saada vertaistukea vaikka tuolta ”menneisyydestäkin”. Väsyneenä kun ainakin itsellä monet asiat tuntuvat niin isoilta ja raskailta, ja tuki on tarpeen <3
      -
      Toivotan hyviä unia sinne teille - edes nyt alkuun muutamia, että saatte nollattua taas ja sit taas jaksaa! <3

  • Kapusha
    30.11.2016 at 12:53

    Tätä odotellessa, että meillä saa sanoa että ”lapsi nukkuu”! :D Meillä siis 6kk vanha pojanvesseli jonka isoveli valvotti ensimmäiset 2,5v säännöllisesti. Pikkuveli on astetta helpompi tapaus, mutta salaa mielessäni toivoin että tässä kohtaa vauvavuotta ei enää syötäisi sitä 3-4krt yössä. Ja kun edes ajattelen sanaa ”unikoulu” niin menee kylmät väreet ja tulee ahdistus; en mä halua itkettää pientä. Ja tässä nyt kun 3kk sisään sairastetaan neljättä nuhaa (kerhosta kivoja tuliaisia) niin ei mikään unikoulu käy mielessäkään.
    Mä oon miettinyt,että miten ihmeessä teillä Silva mahtuu enää rattaisiin nukkumaan?:D Ja eikö kääntyile unissaan ollenkaan? Tai siis yritä kääntyä? Meillä on 4kk nuorempi poika kuin Silva ja ei ole nukkunut vaunuissa 3,5v koska ei vaan kestänyt kun oli liian ahdasta. Samoin turvakaukalosta oli siirryttävä kiinteään istuimeen koska pää otti kiinni kaukalon ”kattoon” :D

    Mä vaan tsemppaan itteäni että tulee vielä aika kun pikkuveli on 3v ja isoveli 7v niin eiköhän sillon tässä talossa olla jo normaaleissa yöunissa ;)

    • krista
      2.12.2016 at 22:36

      Anteeksi, vastailen täällä vähän viiveellä! Toivottavasti oot kuulolla vielä :)

      Ja voi ei tätä sairastamista; tuollaista se on meilläkin, koko viime talvi ja tämä ja edellinenkin. Kesällä taidettiin olla flunssatta jonkin aikaa, mutta hoitojen ja kerhojen alkaessa se sama taas alkoi, huoh… Kovasti tsemppiä sinne! Ihan varmasti, kun teillä ollaan 3- ja 7-vuotiaat, on tilanne jo ihan eri. Sitten nää kaikki ovat muistoja vaan!

      Silvahan on pienikokoinen (oiskohan jotain metrin mittainen), mutta veikkaan, että vaunumalleissa on myös eroja! Esimerkiksi meidän piti laittaa tuplat rekalla tulemaan Fugeen ja oltais itse lainattu yksiä matkaratas-tuplia, mutta yllättäen todettiin, että nehän oli tytöille aivan liian pienet nukkumiseen – mutta näissä Vikingeissä ei ole mitään ongelmaa. Ensimmäinen ”kiinni ottava” mitta tulee varmasti meilläkin olemaan pään osuminen kattoon, mutta vielä mahtuu :) Samoin ihan talvivaatteissakin (Suomi-meiningillä) mahtuivat leveyssuunnassa, ja pääsevät menemään sellaiseen kylkiasentoonkin. Mutta joo; Silva on tosiaan pienikokoinen. Ja on tämä todennäköisesti viimeinen vaunuissanukkumistalvi, kyllä se pää tosiaan pian ottaa kiinni meilläkin.

  • Kapusha
    30.11.2016 at 13:05

    Univelka tässä hei. Siis turvakaukalosta piti siirtyä normaalia aikaisemmin kiinteään istuimeen.. Argh, mun aivot näköjään hoitaa ihan tasan sen pakollisen ajattelun ja hengissäpysymisen kannalta tärkeät asiat ja muuten sitten ei toimi ei sitten niin yhtään.

    t. viime yönä nuhainen vauva heräsi noin 40-50min välein.

    • krista
      2.12.2016 at 22:41

      Niin se menee – aivot karsii kaiken, mikä ei ole ihan-ihan välttämätöntä. Ja toiset yhtä univelkaiset osaavat silti tulkita <3 Voi kuinkakohan monta lausetta ja ajatusta mullakin on lapsiperhekavereiden kanssa ollessa katkennut - ja toinen osapuoli ei edes huomaa :) Niin tyypillistä, että puhutaan sieltä täältä, yhtään juttua ei loppuun asti ja puolen tunnin päästä voi jatkaa aiemmin aloittamaansa lausetta :D

  • Kati
    30.11.2016 at 14:13

    Olen lukenut blogiasi lähes alusta saakka ja itse kyllä olen saanut parasta vertaistukea juuri nimenomaan noiden nukkumisasioiden suhteen <3 Toki muutenkin kyllä! On oikeasti todella tärkeää, että myös niistä ei-niin-kivoista lapsiarkeen liittyvistä jutuista puhutaan ja myös se tuodaan esiin, että on ihan ok ja normaalia ettei kaikki vauvat nuku söpösti 20h/vrk ja loppuaikaa möllötä tyytyväisinä.

    Meillä siis ei 1,5-vuotiaan taaperon kanssa nukuta hyvin :) Perhepedissä nukkuu äiti ja lapsi, isi on jo kuukausia sitten joutunut tilanpuutteen takia siirtymään muualle nukkumaan. Lapsi häiriintyi isin läsnäolosta jotenkin. Meillä vielä imetetään öisin (ja paljon myös päivisin) ja sen vähentämistä on koitettu huonoin tuloksin. Se maito/läheisyys on vaan supertärkeää tamperamenttiselle taaperolle, että en ole jaksanut riittävän tehokkaasti ja johdonmukaisesti sitä lopettaa. Ja vaikka ei huudattaa halua, niin ainakin meillä kaikki entisestä poikkeava aiheuttaa ihan järkyttävää hysteriaitkua, jota en kyllä väsyneenä jaksa.

    Eli perhepeti on meille tavallaan hyvä juttu, tavallaan ei. Vauvavuoden pelastus se oli kun ei tarvinnut nousta imettämään ja onhan se lapselle parasta saada olla äidin ja isän lähellä <3 4kk iästä lähtien meillä on vaan heräilty niiiiin tiheästi öisin (5-15x/yö)eikä edes perhepeti auta, lapsi rauhoittuu vain imetyksellä. Rankkaa on, mutta onneksi en itse ole vielä töissä.

    Mutta vielä haluan kiittää sinua siitä, että olet aina puhunut niin perhepedin kuin tietynlaisen lapsilähtöisyyden puolesta :) On ihanaa, että niitä tuodaan esiin eikä aina sitä ihmeellistä vauvojen itsenäistämiskultturia, joka Suomessakin monesti vallitsee. Mm. omaan sänkyyn/huoneeseen siirtäminen, unikoulut, imetyksen lopetus viimeistään vuoden iässä jne. Tekee pahaa ajatella niitä lapsia, jotka jätetään yksin omaan sänkyyn huutamaan. Ja tiedän kyllä, että muitakin unikouluja on (olen todellakin perehtynyt ja etsinyt omaan tilanteeseen apua) ja vanhempien jaksaminen toki on tärkeää myös, mutta kunhan otettaisi aina huomioon ensisijaisesti sen pienen vauvan tarpeet. Tuntuu rankalta, jos vauvalta kielletään läheisyys.

    Meni nyt sivuraiteille (sori!!), mutta kiva että teillä vihdoin nukutaan hyvin :) Ehkä meilläkin joskus!

    • A
      30.11.2016 at 21:38

      Katille yllä, että ei omassa huoneessa nukkuminen tarkoita automaattisesti sitä että vauvalta kielletään läheisyys ja laitetaan se yksin itkemään. Oma sänky voi olla lapselle turvallinen paikka nukkua rauhassa ja takaa rauhallisemmat unet herkkäuniselle vauvalla. Meillä vauva nukkui ekat 3kk perhepedissä, sitten 8kk asti omassa sängyssä ihan vanhempien vieressä ja yöt oli jatkuvaa heräilyä (etenkin perhepeti oli ihan mahdoton). Lapsi havahtui jatkuvasti vanhempien asennonvaihtoihin. Omaan huoneeseen siirtyminen (tai tarkemmin, huone pysyi samana, siirrettiin vaan vanhempien sängyt pois) sujui hyvin, iltarutiinit oli samat ja lapsella oli aikuinen seurana nukahtamisen ajan (kuten samassa huoneessakin) ja ekana aamuna sen jälkeen herättiin siihen, että mitä ihmettä, ollaan nukuttu 8h putkeen, onko lapsi hengissäkään (oli, se nukkui onnellisena kippurassa). Meillä siispä lapsi vaan yksinkertaisesti nukkuu paremmin omassa huoneessaan, ihan jo vauvasta asti ja edelleen nyt lähes viisivuotiaana. Ei meillä lasta itketetä, mutta oma sänky omassa huoneessa on paras sänky. Pidemmillä matkoilla varataan aina huoneisto, että lapsi saa oman huoneen, lyhyemmillä matkoilla nukutaan sit samassa huoneessa ja silloin todellakin huomaa eron, koko perhe heräilee yön mittaan monesti ja aamulla on väsy ja känkkäränkkä.

      • Kati
        1.12.2016 at 01:55

        No juu, ei toki tarkoitakaan enkä niin itsekään luule. Nämä on täysin lapsi – ja perhekohtaisia asioita, yks asia sopii joillekin ja toinen toisille. Meillä siihen totuttaminen, että lapsi nukkuisi omassa huoneessaan minusta erossa olisi todennäköisesti lapsen näkökulmasta hylkäämistä tai sitten siirtymäprosessi siihen niin pitkä ja työläs, ettei se olisi kellekään kivaa. Kuten mainitsin, meillä siis erittäin temperamenttinen ja huonosti rauhoittuva taapero. Eli meillä tuo vaatisi huudattamista (sylissäkin huutaa hysteerisenä…) ja sitä en itse jaksa enkä halua.

        Pointti oli lähinnä se, että puheissa tuntuu vaan liian usein olevan juuri tuohon itsenäistymiseen liittyvät asiat ja neuvot. Miksi vauvan pitäisi esim. nukkua omassa huoneessaan, miksi se on jokin pakko osalle ihmisistä? Tai nukkua 12h heräämättä. Ulkopuolelta vain tulee (neuvoloistakin) niin paljon kehotuksia tehdä asioita, koska vauva on tietynikäinen. Toisaalta ymmärretään, että vaikka puheen kehitys on yksilöllistä, miksei vaikkapa nukkumisasiat olisi. Aikuisilla se on ok, lapsilla ei. Aikuisen on ok herätä yöllä vessaan tai syödä joskus banaani nälkäänsä yöllä, mutta lapsen tulisi nukkua yöt heräämättä ja syömättä, koska on todettu ettei 6kk täyttäneellä vauvalla ole fysiologista tarvetta enää yösyönteihin. Ja nämä siis kärjistettyjä esimerkkejä vain.

        Kyseenalaistan vain sitä tiettyä mustavalkoista ajattelua ja ehkä tiettyä itsekkyyttä, joka välillä näistä asioista keskustellessa kumpuaa. Joskus tuntuu, ettei lapsi saisi muuttaa mitään syntyessään ja se on äkkiä saatava oppimaan olemaan jossain muualla kuin äidin kainalossa, ettei sitä hemmoteltaisi liikaa, ettei se nuku vieressä vuosikausia, ettei koko perhe pompi lapsen tarpeiden mukaan jne.

        Mielestäni on vaan paljon asioita, joille ei välttämättä voi juuri sillä hetkellä mitään. Toivoisin ettei kukaan syytä itseään huonosti nukkuvista lapsistaan tai ajattele lapsessaan olevan jotain vikaa, jos sillä onkin yöllä nälkä 6kk iän jälkeen. Ja ettei kenenkään tarvitse tehdä muiden painostuksesta perhe-elämää koskevia muutoksia, vaan kuten itselleen kokee parhaaksi.

        Pakko vielä sanoa, että meilläkin lapsi kyllä todella saisi nukkua jo omassa sängyssään ilman imetyksiä, mutta itsellä ei vaan ole voimavaroja siihen prosessiin juuri nyt eikä 100% takuuta, että se meillä toimisi. Lapsen järjettömän kovasta vastustuksesta päätelleen tällä hetkellä ei ole edes paras hetki yrittää. Eroahdistusta ym. siis ollut jo pitkään. Odotan siis, että meilläkin aika auttaa kuten Kristan perheessä on hienosti jo tapahtunut :)

    • krista
      2.12.2016 at 22:50

      Anteeksi tännekin, mä vastailen täällä parin päivän viivellä!

      Kiitos viestistäsi <3 Ihanasti kirjoitettu, kiitos! Toisten ihmisten kertomusten ja kokemusten kuuleminen on kyllä kullanarvoista; ja samaan tapaan mä oon itse päässyt nauttimaan samanlaisesta vertaistuesta (toisaalta välillä niistä ärinöistäkin; silti positiivisuus vie voiton) muilta vanhemmilta, niin nukkumisesta kuin niii-iiin monesta muustakin jutusta <3
      -
      Sun kuvailu kuulostaa tosi-tosi samalta kuin meillä oli. Kun vauvan temperamentti oli sitä, että se ei tosiaan ollut sellaista "tavallista" itkua, vaan vauva muuttui pienestäkin asiasta hysteeriseksi; kyllä siitä tavallaan ihan selvästi tunsi ja kuuli, että mitä just tän lapsen kanssa voi tai ei voi tehdä. Tavallaan vaan tiesi, että mikä sen lapsen kanssa on oikein; ihan sama, mitä kuka muu jonkun eri lapsen kanssa tekee. Kai se on jotain vanheman tuntumaa omaan lapseensa <3 Tiet eivät aina ole niitä helpoimpia ja suorimpia, mutta (ja tää klisee taas tähän) aika kuluu ja sit myöhemmin tilanteet on taas ihan toiset.
      -
      Teilläkin VARMASTI joskus <3 Kuulosti niin samalta kuin meillä; ja jos meillä tilanne muuttui, niin varmasti teilläkin - sovitaan niin <3

  • Mini
    30.11.2016 at 22:32

    Ah olen kyllä niin kateudesta vihreä lukiessani noita hyvin nukkuvien juttuja. Koen niin paljon syyllisyyttä siitä, että en vaan osaa nukuttaa lapsiani, teen jotain väärin tms. Enkä edes jaksa tehdä nyt just yhtään mitään koko asialle!

    Meillä siis 5v, 2,5 v ja 1v2kk lapset. Vanhin nukkuu yleensä yöt läpeensä, paitsi jos kasvukivut herättää tai sisarukset. Kakkonen hilluu, härvää, laulaa, ”lukee” ym ym ennen nukahtamista jopa tunnin, joskus enemmänkin. Päikkärit oli pakko jättää pois, et nukahtaminen ees vähän helpottuis. Silti herää ekana klo 7 ja tulee viereen (tai patjalle) joka toinen yö. Kolmonen nukkui jo lastenhuoneessa muutamalla herätyksellä, kunnes palasin töihin ja alkoi valvoa öisin, huutaa, ym. Nyt sit on ”isojen tyttöjen sänky” meidän sängyn vieressä, jossa nukkuu EHKÄ alkuyön, mut käytännössä myllää vieressä. Ja todellakin siis myllää eli mä valvon. Mies nukkuu jo toisessa huoneessa. Saattaa myös valvoa yöllä esim 1-3 tuntia ja aamulla ylös 7.30.

    Tällä hetkellä kaikki kipeenä ja kun yksi on kerran saanut kuumekouristuksen, niin se tarkoittaa et kaikkia vahditaan yötä päivää, kun ne on kipeitä (kuumekouristus voi periytyä, varsinkin isän puolelta!). Ja eipä ne toki nuku nyt, kun nenä tulossa jne. Pienin oksentaa makuulla ollessaan, kun yskii niin kovasti. En jaksanut tänään pestä tukkaa, vaikka siinä oli oksennusta. Yök.

    Mut mitään ei jaksa tehdä, kun pitää selvitä lasten kans päivät kun toinen töissä ja muulloin on sit itse töissä. Meillä on kyllä kaikki ollut erilaisia nukkujia, joille on pitänyt soveltaa tapoja, ei ole voinut mennä vaan yhdellä kaavalla. Tai en oo siinä ainakaan onnistunut.

    Huh mikä vuodatus, mut helpotti kun sai tälleen verbaalisesti oksentaa tätä väsymystä ulos. Toivossa elän, et meilläkin joskus nukutaan! Onhan toi vanhinkin alkanut nukkumaan :)

    • krista
      30.11.2016 at 22:39

      Sydän sydän sydän sydän sydän – mä oon VARMA, että et tee mitään väärin <3 Lapset vaan on erilaisia; meidän Seela on just tuollainen myllääjänukuja, mutta on helpottanut paljon aiemmasta. Joel kestää paremmin sen mylläämisen (ei herää niin helposti), joten se helpotti, että vaihdettiin järjestys jossain vaiheessa niin, että Seela on reunimmaisena ja Joelin kainalossa. Ja muutenkin myllääminen on reippaasti vähentynyt, mutta levoton nukkuja se on edelleen ja varmaan aina (niin kuin minäkin).
      -
      Tsemppiä myös sairastamiseen <3 Meillä oli viime viikko hurja, nyt helpottanut selvästi. Pääsetkö päiväunille jossain vaiheessa? Tai voisitko viikonloppuna nukkua parit pidemmät aamut? Kyllä se helpottaa! <3 Vuoden päästä teilläkin on varmasti taas ihan eri tilanne - toisaalta näin sanottuna vuosi tuntuu tietysti VALTAVAN pitkältä ajalta vain selviytyä, mutta päivä kerrallaan, kunnes helpottaa! Ja hei: teidän vanhin nukkuu jo! Enää kaks, ja sit se on siinä :)

      • MINI
        2.12.2016 at 11:21

        Kiitos tsempeistä! Meillä vaikutti varmasti paljon tän pienimmän nukkumiseen se, kun molemmat aloitti työt eli yhtäkkiä isi onkin päivät pois ja minäkin välillä (teen siis puolikasta työaikaa). Päikkärit ei oikein onnistu, kun kaksi muuta ei niitä nuku ja ovat sellasta aika aktiivista sorttia eli touhua pitää olla koko ajan. Viikonloput olen monesti töissä, kun lapset ei siis olehoidossa missään. Valintojahan nämä on! Varmasti saisin enemmän lepoa, jos laittaisimme lapset/lapsia hoitoon. Onneksi mummo tulee noin joka kolmas viikko hoitamaan lapsia, kun ollaan yhtäaikaa töissä. Silloin mä aina nukun 😊
        Ja valoa taas tunnelin päässä, kun 1/3 jo suht terve! 😅

  • Suvi
    2.12.2016 at 17:45

    Jep, nämä nukkumisasiat voi muuttua aivan yllättäen. Meillä oli aika katastrofivauva, ekat 7kk heräili aikalailla sen tunnin välein (kolmekuisena oli kolmen viikon pätkä, kun nukkui aina 2,5h pätkiä), ja päiväunet kesti 30-45min kerrallaan. 7-kuisena muutti omaan huoneeseen, ja pisin unipätkä venyi pääosin 3-4 tuntiin! Muuten mentiin epämääräisellä määrällä heräilyjä vuoteen asti ja sitten naps nukkui koko kesän heräämättä lähes koskaan yöllä! Elämänmuutokset on tuoneet välillä levottomampia öitä, mut pääosin heräilyjä on ollut sen vuoden jälkeen 3-4 viikossa :D Poika nyt puolitoista vuotta, ja on maaginen nukkumaanmenon ollut jo kesästä: syöksyy sylistä petiin heti kun päästään sängyn viereen, oikein nautinnollisena kaivautuu uniriepuun, vaihtaa tuttia pari kertaa, eikä edes taakseen vilkaise kun aikuinen poistuu huoneesta. Usein ei nukahda heti, vaan satunnaista höpöttelyä kuuluu puolisen tuntia nukkumaanmenon jälkeenkin, mutta käytännössä koskaan ei itke tai halua ketään luokseen. Nauttii siis nukkumisesta yhtä paljon kuin vanhempansa!