Vuonna 2024 lukemani kirjat

Toinen kirjapostaus putkeen, oijoi! Mutta en nyt millään malta: sain nimittäin viime viikolla ajatuksen, että kerään yhteen postaukseen kaikki viime vuonna lukemani kirjat – paremmuusjärjestyksessä!

Ja mukaan lyhyet parin lauseen kuvaukset jokaisesta. Tästäpä lähtee!

1. Valérie Perrin: Vettä kukille. (äänikirjana kuunneltu) Surullinen, hengästyttävä, kaunis ja samastuttava kertomus hautausmaata hoitavasta naisesta. Vähän niin kuin hautausmaan Amelie!

2. Joanna Quinn: Valaanluuteatteri. (arvostelukappale saatu) Vettä kukille -kirjan rinnalla lukemisvuoden yllättäjä: rakastin tätä! Uskomattoman hieno kirja kolmen sisaruksen keskinäisestä siteestä ja sukukartanon asukkaista ja palvelusväestä. 1920-luvun kartanoelämä vaihtuu kuin hiipien 40-luvun sodan myllerrykseen.

3. Karen Swan: Kesytön saari. (kuunneltu osittain äänikirjana) Karun ja kaukaisen Skotlannin saaren asukkaat evakuoidaan mantereelle. Tulossa kolmen ystävyksen tarinat ja näkökulmat samoihin tapahtumiin; tässä kirjassa ensimmäinen.

4. Shelley Read: Minne virta kuljettaa. Hotkaistava nuoren naisen rakkaus- ja selviytymisstarina luonnon ja ahdasmielisen yhteisön keskellä. Koin jotain sukusieluisuutta tämän kirjan sekä näiden aiemmin lukemieni kanssa: Delia Owens: Suon villi laulu, Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla sekä Tomun ja tuulen maa, Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi.

5. Tommi Kinnunen: Kaarna. (arvostelukappale saatu) Tommi Kinnusen tähänastisista kirjoista mun mielestä paras, kiilasi jopa Ei kerronut katuvansa -kirjan ohi! Iholle menevä tarina siitä, miten partisaanien isku tuhoaa naisen – ja miten vaiettu trauma tuhoaa elämän sukupolviksi eteenpäin.

6. Karen Swan: Varastetut hetket. Takaisin hirtalle – eli kakkososa Kesyttömälle saarelle. Oli ihana palata tuttuun ympäristöön ja tuttujen henkilöiden pariin!

7. Sarah Lark: Tulikukkien aika. (arvostelukappale saatu). Larkin uuden massiivisen Uusi-Seelanti -sukusaagan alku! Tämän tarinan keskiössä on kahden naisen ystävyys: toinen nainen Saksasta siirtolaisryhmän mukana tullut, toinen puolestaan prostituoidun jälkeläinen, joka päätyy maorien kasvattamaksi.

8. Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät. Nobel-voittajan kirjaan tarttuminen vähän jännitti, mutta kannatti. Kirja avasi hienosti ihmisten kokemusten kautta historiaa Tansaniassa.

9. Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu. Länsimaiselle lukijalle hieman haastava, mutta palkitseva kirja! Miten tavalliset ihmiset oikein selvisivät Vietnamin sotaisan historian kauhuissa?

10. Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa. Dekkari-Rileytä! Oppilas kuolee sisäoppilaitoksessa ja se meinataan luokitella onnettomuudeksi. Mutta eipäs ollutkaan onnettomuus!

11. Kamila Shamsie: Ystävistä parhain. Kahden tytön ystävyys alkaa 80-luvun lopun Pakistanissa ja jatkuu vielä 30 vuoden päästä Lontoossa. Kirja osuu myös ajankohtaisesa keskustelussa olevaan ”tyttöpelkoon” eli naisten mukanaan kantamaan väkivallan uhkaan.

12. Fiona Valpy: Casablancan tarinankertoja. Nykyajan nainen löytää Casablancan-kotinsa lattian alta puisen laatikon, jossa on päiväkirja. Mitä tapahtui päiväkirjaa kirjoittaneelle juutalaistytölle vuonna 1941? 

13. Nino Haratishvili: Kahdeksas elämä (Brilkalle). (arvostelukappale saatu) Eka kertani kirjallisesti Georgiassa. Päähenkilö kertoo sukunsa tarinaa siskontytölle. Odotan toisen osan ilmestymistä!

14. Sarah Lark: Punaisen mangroven saari. Karibia-sarjan toinen osa kiilasi hassusti ensimmäisen edelle, sillä ensimmänen kärsi käännösvirheitä. Tässä virheitä ei ollut. Takaisin suvun saagassa Karbialla oltiin.

15. Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Onnenkauppaa. Olisin toivonut pääseväni paremmin lukemisen imuun tässä kuvauksessa elämästä ja elämän epätasa-arvoisuudesta Nigeriassa: köyhän perheen pojan ja rikkaan perheen lääkärityttären elämät osuvat yhteen.

16. Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika. 18-vuotias ensimmäisen vuoden farmasian opiskelija päätyy ”lääkäriksi” raunioiksi hävitetyn Homsin sairaalaan Syyriassa. Lähteäkö vaaralliselle pakomatkalle vai jäädä kotikaupunkiin varmaan kuolemaan?

17. Sarah Lark: Tuhansien lähteiden saari. (luettu loppuun e-kirjana) Käännösvirheet lähes tuhosivat upean tarinankertoja Sarah larkin Karibia-sarjan ykkösosan. Vaihdoin e-kirjaan korjatun käännöksen pariin. Päähenkilö päätyy 1700-luvun alun Lontoosta sokeriplantaasin omistajan vaimoksi.

18. Elif Shafak: Kadotettujen puiden saari. Yksi lempikirjailijoistani meni ja kirjoitti tarinan, jonka yksi päähenkilöistä on puu. Lähes anteeksiantamatonta, mutta luin silti, koska Elif Shafak.

19. Sheila O’Flanagan: Elämä voi alkaa. Päällisin puolin onnellisessa avioliitossa elävä nainen haluaa kadota ja löytää itsensä Etelä-Ranskassa. Kepeää luettavaa, mutta alla syvempi taso.

20. Holly Ringland: Esther Wildingin seitsemän salaisuutta. (saatu arvostelukappaleena, kuunneltu osin äänikirjana) Pikkusisko selvittää ”mereen kävelleen” isosiskonsa tarinaa ihoon tatuoitujen kuvien perusteella. Ei yltänyt lähellekään saman kirjailijan aiemman kirjan, Alice Hartin kadonneiden kukkien tasolle.

21. Heather Morris: Nousevan auringon sisaret. (saatu arvostelukappaleena) Oho kerrankin Heather Morrisia, jossa ei oltu yhtään Auschwitzissa, vaan japanilaisten vankileirillä Indonesiassa. Tälläkin kertaa kuitenkin tositapahtumiin perustuen.

22. Natasha Lester: Talo Rivieralla. Ranskalainen nuori nainen pitää kirjaa natsien varastamista taideteoksista. Historiallinen, mutta omaan makuun liian melodramaattinen.

23. Laura Baldini: Uuden ajan opettaja. Maria Montessorin elämästä kertova teos. Suoraviivainen ja helppolukuinen montessori-pedagogiikan luojan ”puolifiktiiivinen elämänkerta”

WOHOO! Siinä kaikki 23 kirjaa viime vuonna. Oletko lukenut samoja, mitä mieltä?

8