Peputan

Kanssa-autonlataajan ilme oli näkemisen arvoinen, kun lanseerasin laturilla uuden verbin:
”Joo mä vaan peputan tuohon.”

Peputan! Totta kai mä peputan!

Eli peruutan peppu edellä, peputan! Loistava sana!

…josta on ehkä nähtävissä, että toistelen jatkuvasti ”peppu edellä” -kehotusta kiipeilevälle taaperolle.

Kotona kerroin tapahtuneesta Joelille:
”Siis sehän oli ihan looginen! Niinku että peppu ed…”
”Ei sun siis mulle tarvitse selittää, mä ymmärän täysin tuon logiikan. Sä oot mun vaimo.”

”Mut siis mieti, miten hyvä sana! Mä keksin sen ihan itse siinä!”
”Nii-i. Sille on olemassa ihan hyvä valmis sana, mutta sä keksit uuden.”

”Niin keksin! Paljon paremman kuin alkuperäinen!”

Haha mutta siis oikeastikin: mä rakastan uudissanoja. Muitakin kuin itse keksimiäni – tosin niitä itsekeksittyjä tietysti rakastaa ihan erityisesti, ahhhahaha.

Jotenkin tosi sympaattisia ovat myös sellaiset perheen omat uudissanat. Joskus ne voivat olla puhumaan opettelevista lapsista peräisin, toisinaan aikuisen puhekömmähdyksestä (tai hehe oivaltavasta sanankäytöstä) tai jopa usealta sukupolvelta perittyjä. Tällaisia sanoja meillä on, aakkosjärjestyksessä.

Come-on -villasukka. Luulisi, että on hankala kutsua villasukkia come-on -villasukiksi. Haha ei ole. Käytän sitä ihan päivittäisellä tasolla puheessa, tyyliin ”missä mun come-on -villasukat on?”.

Instassa tän tarinan jo kerroinkin (samoin kuin peputtamisen, sori toisto), mutta tän tausta on siis Espanjasta zumba-tunnilta. Siellä on tapana laulaa zumbatessa täysillä parhaiden biisien mukana; minä tietysti hoilotin myös ja ihan omilla sanoillani siinä kohdassa, kun espanjan kielen taito loppui.

Niinpä Azukita-biisissä mun mielestä sanottiin ihan selvästi: ”come on de la sukka, come on loca sukka”, ja jotenkin se myöhemmin jaloistui vielä ”come on villasukaksi”. Joka sitten luonnollisesti johti siihen, että aloin kutsua kaikkia villasukkia come-on -villasukiksi, ha!

Se muuten menee mukamas oikeasti: ”Dame una de azúcar, dame dos de azúcar”. En usko. Hulluista sukista siinä oikeasti lauletaan.

Geimihousut. Täysin vakiintunut nimitys meidän kirjaville lököhousuille. Nimityksen etymologia aiemmin täällä.

Hyvää onnea! Syntymäpäivätoivotuksena siis, ”paljon onnea” ja ”hyvää syntymäpäivää” -toivotusten luova yhdistelmä.

Kinkunkiusaus. Ei kaipaa selityksiä. Jotenkin osuva nimitys tuolle ruokalajille.

Kompsahtaa. Ehkä ensimmäisiä tai ainakin pisimpään käytössä olleita meidän perheen uudissanoja: kompastumisen ja kopsahtamisen rakkausavioliitto. Joko kompastumista niin, että kuuluu kops-ääni. Tai kopsahtamista pehmeästi, tai vaikkapa kompastuminen lumihankeen.

Konsantti. Haha aikoinaan yhden lapsen ensimmäisiä sanoja. Normaalisti me tietysti puhutaan croissantista, mutta jos vaikka oikein tekee mieli tai jo tuntee uunista tulevan tuoksun nenästä, voi todeta: ”Konsanttiiii, konsanttiiiii!”

Kähvä. Joel mainitsi tämän esimerkkinä sanasta, joka on peräisin hänen lapsuudestaan. Eli ruoka, joka on väkevää ja vahvaa – kähvää siis. Joel käyttää tätä sanaa edelleen.

Lumistelu. No lumesta puheen ollen, mainittu alkuviikosta myös täällä.

Varpain jaloin. Tunnetaan myös termillä kylmin varpain. Eli ollaan avojaloin siis.

Onpa hassun hankala saada näitä mieleen, kun yrittää kerätä tällä tavalla kerralla ylös. Jotenkin moni on niin vakiintunut omaan kieleen, että ei sitä huomaakaan ennen kuin se sopivassa tilanteessa pompsahtaa suusta ulos.

Mut mä vannon, että jätän ton peputtamisen nyt vakikäyttöön.

Mitäs omia sanoja teillä on?

21

You Might Also Like

  • Laura
    23.11.2023 at 12:44

    Römpsällään eli joku on levällään, repsottaa tms vähän asian yhteydestä riippuen. Ihan kauhea, mutta samalla paras ja aiheuttaa aina hilpeyttä kanssakuulijoissa 😅

    Hampusket eli hampaat

    Haikki ja kaijo = hali ja kainalo ❣️

    • krista
      24.11.2023 at 12:17

      Hahaa, TOTTA KAI römpsällään, hieno sana! :D

  • DaisyMaisy
    23.11.2023 at 13:18

    Sukulainen lausahdukselle ”Hyvää onnea” on tietenkin Paljon Joulua! eli kun saa lahjan toiselta saatesanoin ole hyvä, hyvää joulua ja vastaa paniikissa (kiitos) Paljon, (hyvää) Joulua.

    • krista
      24.11.2023 at 12:19

      Heeeei loistava jatko tuolle, täytyy ottaa käyttöön!

      Paniikkivastauksista puheen ollen, ei liity tähän (haha perus) mutta pakko kertoa. Oon kertonut ennenkin, sori. Aikoinaan työelämässä olin väsyneenä lähdössä kotiin, pääsiäinen oli tulossa. Naapurihuoneessa oli esimies ja toimitusjohtaja. Piti huikata ohi kulkiessa joku pääsiäistoivotus, mutta ystävämme freudilainen lipsaus pääsi mukaan kuvioon. Toivotin kovalla äänellä rempseästi pomoille (noin kolmelta iltapäivällä) ”HYVÄÄ YÖTÄ!”

  • Anna
    23.11.2023 at 13:42

    Popotti=robotti-imuri (lapsi sanoi robottia popotiksi)
    Hajupökäle=koiran dentastix-herkku (Minun lapsuudesta peräisin. Nuo haisee aika pahalle)
    Töttistää=kun taapero kävelee pinillä jaloillaan tomerana.
    änkyröidä=kitistä ja vääntelehtiä
    kippura vatsassa= vatsaa kipristää
    arronttosahva=aurinkorasva (Minä itse kuulemma sanoin niin pienenä ja se on jääny satunnaiseen käyttöön.)
    Appiini=appelsiini ja paniini=banaani (tarttunu minulle töistä päiväkodissa ja on satunnaisessa käytössä)
    Meillä on käytössä myös römpöllään samassa merkityksessä kuin Lauran Römpsällään.
    Löttö=hyvin kostea ja mössääntynyt lakka (ei meillä vakituisesti käytössä, mutta suvussa käytössä oleva sana. Kirjoitetaan mm pakastusrasian kanteen xD.)

    • krista
      24.11.2023 at 12:20

      Oi hienoja! Kippura vatsassa on muuten ihan erityisen loistava, ihan tunnen, että miltä se tuntuu – kuvaa hyvin tunnetta!

      ”Bannii” oli muuten meillä banaani joskus :)

  • Oliver
    23.11.2023 at 13:46

    Meillä jostain syystä kuulosuojaimet = korvakuuloimet :D En muista edes mistä tuo on peräisin, ehkä jostain lasten sanomisista tai sitten ei. Itsellä tuo tulee kiireessä helpommin sanana mieleen, kun alkaa sanalla korva, ja korvillehan ne laitetaan.

    • krista
      24.11.2023 at 12:21

      Loistava sana tämäkin! Sellainen, että ihan hyvin se sana vois olla korvakuuloimet, jos se sana vasta nyt tulisi suomen kieleen :)

    • Jenni M.
      25.11.2023 at 16:10

      Heh, meillä nää on kuulottimet!

    • Leimu
      26.11.2023 at 22:18

      Meillä on käytössä kuuloimet myös. Ja linturetkillä havainnointia auttaa kun on mukana kiikaimet eli kiikarit. En muista alkuperää. Kun lapsi oli pieni, hän tuumi että auto tankataan bensaamolla ja niin meillä tehdään yhä. Eihän siellä mitään huoltoja ole tehtykään aikapäiviin.

  • Hna
    23.11.2023 at 13:59

    Hapsulilainen=hampurilainen, tytyyn=syliin, peino=paha haju.

    • krista
      24.11.2023 at 12:22

      Haa kaksi ekaa on loogisia johdannaisia, mutta mistäs ihmeestä tulee ”peino”? Tää kuulostaa siltä, että siinä voisi olla joku hauska tausta!

  • Venla
    23.11.2023 at 20:40

    Nää on ihania. Yhä käytössä esim:
    Kantapohja = kantapään parempi nimitys, kuopuksen keksinö
    Benshheeni = delfiini, meidän tytöt kutsuivat uimaleluaan sillä nimellä taaperoina
    Kheinai = Kanye ja ennenkaikkea hassunpöljä väärinkäsitys (joku äänsi vähän väärin ja tätähän ei unohdeta koskaan)
    Pelikielessä näitä on paljon, Mah Jongg on tähän peleistä paras. Melkeinpä joka laatalla on itsekeksitty nimi – jalat ikkunassa, kebaani, säästöpakkaus (oli ensin 8 vessapaperirullaa, muotoutui säästöpakkaukseksi), heteka…
    Aamupöytä = yöpöytä aamulla, esikoinen keksi tän noin 22 vuotta sitten

    • krista
      24.11.2023 at 12:23

      Joo hei kantapohja on sellainen, mikä meinaa tulla mulla usein! Jalkapohjan ja kantapään yhdistelmä, hieno sana :)

      Samoin tuo aamupöytä! Koska eihän aamulla ole yö, niin miksi aamulla tarvitsisi yöpöytää :)

  • Anu
    23.11.2023 at 22:20

    Kainoseen, eli kainaloon. Esikoinen lanseerasi tämän kymmenisen vuotta sitten, kun halusi päästä äidin kainoseen nukkumaan. On edelleen meillä käytössä.

    Aamistaa, eli syödä aamupalaa. Meillä aamistetaan joka aamu.

    Taapi, eli taapero.

    Mukkelot, eli muksuista väännetty sana, joka yleieseti käytössäni ja saan aina kummastuneita katseita, kun huutelen lapsilleni, että tulkaahan mukkelot.

    • krista
      24.11.2023 at 12:25

      Mukkelot tai etenkin mukelot ois muuten mulle ihan selvä, että mitä siinä tarkoitetaan! Ja hei aamistaa on kans ihan loistava, vähän samaa taustaa kuin meidän lumistella eli kahdella sanalla tavallisesti kuvatusta tekemisestä tehty hyvä yhden sanan verbi: ”leikkiä lumessa > lumistella”, ”syödä aamupalaa > aamistaa”. Mä tykkään tällaisesta kielen käytöstä!