Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Oppi&ilon kanssa. Sisältää arvonnan!
Joskus sitä pääsee kuulemaan jonkun ihmisen puheenvuoron, joka on niin innostava ja ajatuksia herättävä, että on ihan pakko käyttää siitä blogiklisee-sanaa INSPIROIVA – ja sitten vielä lisätä siihen paljon huutomerkkejä ja sydämiä perään.
Kas näin: INSPIROIVA!!!!
Ja sit vielä ne sydämet ja huutomerkit: ♥ ♥ ♥ !!! ♥ ♥ ♥ !!!
Olen niin innoissani tästä ihmisestä, aiheesta ja siitä auenneista näkökulmista, että en oikein tiedä, miten päin tätä juttua alkaisin kirjoittaa!
Sen piti siis olla ”vain” tavallinen uuden kirjasarjan julkistustilaisuus. Me ollaan tykätty aiemminkin tosi paljon Oppi&ilo -kirjoista, ja juuri nyt on julkaistu Oppi&ilon kolmen uuden kirjan Tiedeseikkailu-sarja. VAU! Tiesin heti, että nuo kirjat olisivat sellaisia, joista meidän lapset innostuisivat ihan hurjan paljon. Siksi lähdin julkistustilaisuuteen.
Mutta sitä en tiennyt, miten paljon tämä aihe voisi minuakin värisyttää!
Tiedeseikkailu-kirjasarjan toinen kirjoittaja Jenni Vartiainen (ehkä hän on joillekin tuttu Pikku Kakkosen Tiedonjyvä-ohjelmista!) on matematiikan ja kemian opettaja, joka valmistuttuaan lähti tutkimusuralle. Väitöskirjaansa hän alkoi tehdä yläasteikäisten suhtautumisesta luonnotieteisiin – kunnes kesken tutkimuksen hänelle valkeni: kaikki aiempi tutkimus viittaa siihen, että innostaminen luonnontieteiden pariin pitää aloittaa paljon aikaisemmin. Jo ennen kouluikää! Jenni meni väitöskirjan ohjaajansa luo ja kertoi, että haluaisi vaihtaa 15-vuotiaat 5-vuotiaisiin.
Ja siitä kaikki lähti liikkeelle! Nykyisin Jenni on tutkijatohtori, joka erikoistunut leikillisen tiedekasvatuksen kehittämiseen.
”Mitä te olette ihmetelleet tänään?”, Jenni kysyi puheenvuoronsa aluksi.
”Painavaa kassia olkapäällä”, yksi kuulijoista vastasi.
”Kaunista maisemaa”, toinen kertoi.
”Suomalaisten mustia talvitakkeja metrossa”, minä lisäsin.
Yleisössä oli myös kaksi lasta:
”Minä olen tänään ihmetellyt sitä, että mistä sateenkaari lähtee liikkeelle.”
VAU.
”Mä kerron sulle salaisuuden!”, Jenni kuiskutti tälle lapselle.
”Lapset on usein paljon taitavampia ihmettelijöitä kuin aikuiset.”
Näin se tuli todistetuksi! Lapset ovat mestari-ihmettelijöitä!
Kuinka nopeasti gebardi juoksee? Onko se nopeampi kuin auto? Onko lentokone nopeampi kuin gebardi? Miten lentokone pysyy ilmassa? Miten lentokone nousee sinne ilmaan? Onko se silloin avaruudessa? Voiko sillä mennä planeetoille? Onko kukaan käynyt planeetoilla? Onko raketti korkeammalla kuin lentokoneet? Miten voi päästä ajamaan lentokonetta? Kuka tekee lentokoneen? Missä on se tehdas, jossa lentokone tehdään? Miten ne voi osata tehdä lentokoneen? Kuka on keksinyt lentokoneen? Miten se uskalsi mennä sinne lentämään? Voiko ihminen lentää jollain muulla tavoilla? Osaako mikään eläin lentää? Mikä on nisäkäs? Mikä se muu vaihtoehto on jos ei ole nisäkäs? Niin miten se kala sitten saa lapset? Miten se kalalapsi syö, jos se ei syö maitoa?
Ja tämä kaikki about yhdellä hengenvedolla aamupalapöydässä. Kun äiti-ihminen siinä syvään hengitellen yrittää hörppiä vasta ensimmästä kahvikupillistaan. Lapsi esittää kuulemma keskimäärin kaksi kysymystä kolmessa minuutissa. Kuulostaa tutulta.
Entä jos -kysymykset ovat erityisen hankalia aikuiselle – ja niin herkullisia lasten aivoille. Entä jos kaikki maailman muurahaiset menisivät yhteen, niin jaksaisivatko ne nostaa ihmisen ilmaan? Entä jos sataisi kokonaisen viikon aamusta iltaan, niin paljonko vettä silloin olisi tässä vesilätäkössä?
Myönnän: joskus kysymysten tulva on myös vähän näännyttävä. Eääääääh. Kysy isiltä. Puhutaan myöhemmin, menepäs nyt leikkimään.
Siksi tämä herätti – ja vähän kirpaisikin:
Lapsi ihmettelee asioita luonnostaan, tutkii ja kokeilee. Vanhempien suhtautuminen ja asenteet vaikuttavat siihen, mitä tälle luontaiselle innolle tapahtuu. Jatkuuko se innokkaana oppimisasenteena kouluiässä, nuorena ja aikuisena – vai hiljeneekö se ja hyväksyy, että ”en mä tiedä kuitenkaan”. Tai ”ei kiinnosta”.
”Ryhtiliike! Ryhtiliike! Ryhtiliike!”, huusi sisäinen ääni minussa. Lisää tiedekeskustelua meidän perheeseen!
Ajattelen, että usein syy sille, että vanhempi ei vastaa tai vastaa vältellen, on varmaan väsymys se, että ei aikuinenkaan aina tiedä. En mä ainakaan osaa vastata kuin ihan murto-osaan omien lasten kysymyksistä. Itse vastaan (valitettavasti) usein moneen kysymykseen aika sinnepäisesti; kun tulee sellainen olo, että kerronko ”väärin”. Alkaa ehkä vähän nolottaakin: enkö mä nyt tätäkään kouluajoilta muista…?
Koska ei sitä aikuisiällä ja arkielämässä (enää) ehkä niin hyvin osaa ihmetellä vaikkapa sitä, että miten tuo taivaalla lentävä lentokone oikein tuolla ilmassa pysyykään!
Mutta yhdessähän sitä voi tutkia ja ottaa selvää!
Usein lapsen ihmettelyt liittyvät just luonnontieteisiin. Mutta ei se lapsi tietysti sitä tieteenlajia nimeä tai luokittele; lapsi ihmettelee vaan kaikkea ympärillään.
Miksi sitten luonnontieteet ovat tärkeitä nyt, ja etenkin tulevaisuudessa?
Tämä(kin) seuraava osuus Jenni Vartiaisen puheissa sai ihan mun ihon kananlihalle: vau! En ole tullut ajatelleeksi, mutta näinhän se on:
Tulevaisuudessa(kin) meidän maapallomme pelastamiseen ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvitaan (monien muiden asioiden lisäksi) tieteellistä ajattelua. Tarvitaan juuri niitä ENTÄ JOS -kysymyksiä ja ihmisiä, jotka osaavat niitä yllättäviäkin kysymyksiä esittää! Tarvitaan intoa ja osaamista etsiä niihin kysymyksiin ratkaisuja! Tarvitaan ympäristöä tuntevia ja siitä kiinnostuneita ihmisiä!
Lisäksi toisena asiana: sekä nyt että tulevaisuudessa ihan älyttömän tärkeää on erottaa valeuutiset oikeista. Valetieto oikeasta faktasta. Kun nykyisin kuka vaan voi kirjoittaa nettiin mitä vaan – ja merkata juttuihin jopa lähteetkin niin, että ne näyttävät oikeilta – tarvitaan ihan valtavasti kriittisen ajattelun harjaantumista. Sillä tavalla sieltä tietotulvasta erottaa ja osaa analysoida, että mikä on tutkitusti totta ja mikä ei.
Tuntuu ihan pyörryttävältä (sekä hienolta että vähän jännittävältä), että nyt me tämän hetken vanhemmat (ME! ME!) rakennamme sitä pohjaa, millä tulevat sukupolvet suhtautuvat maailmaan.
Haluavatko he ihmetellä, tutkia ja ratkaista – vai passivoituvatko he ottamaan vastaan sen, mitä muut heille syöttävät.
Joo. Mulla itsellä lähtee nyt ehdottomasti käyntiin henkilökohtainen ja oman perheen ryhtiliike! Entistä positiivisempi ja innostuneempi asenne lasten kyselyihin – lisää ihmettelyä elämään meille aikuisillekin!
Julkistustilaisuudesta sain siis mukaan Oppi&ilo -kirjasarjan uudet Tiedeseikkailu-kirjat 4-8 -vuotiaille: Vesi, Energia ja Omat tutkimukseni -tehtävävihko. Ja kuten arvasinkin, meidän lapset olivat heti ai-van innoissaan niistä.
Kirjoihin on kerätty lasten yleisimpiin kysymyksiin ja ihmettelyihin liittyviä taustatarinoita, ja niitä käsittelevät tiedetemput, joilla lapsi voi itse tutkia ja ihmetellä ilmiötä ja sen syitä.
Viime viikonloppu oli meidän perheessä niin hulinaa, että emme ehtineet vielä näiden kirjojen pariin selailua, yleisintoilua ja tuota kuvissa näkyvää spontaania ilmapallotemppua enempää. Mutta eilen sovittiin, että jo tänään illalla päivähoidon jälkeen tehdään ensimmäiset tiedetemput – ja tuosta Vesi-kirjasta lapset haluaisivat lähteä liikkeelle. Pintajännitys ja kapillaari-ilmiö, täältä tullaan!
Sain myös arvottavaa – jee!
Eli joku onnekas saa tästä arvonnasta tämän saman paketin kuin me: Tiedeseikkailu-kirjat Energia, Vesi ja Omat tutkimukseni. Tuotepaketin arvo on yhteensä 44,70 €.
Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta ti 23.4. klo 16 mennessä. Kerro vaikka, millaisia hyviä kysymyksiä teidän lapsenne ovat esittäneet! Nämä on aina ihan superhauskoja kuulla nämä lasten kysymykset!
Voittajalle ilmoitan voitosta sähköpostilla heti arvonnan päätyttyä. Arvonnan säännöt löytyvät täältä
PS. Tuoreimpana kysymyksenä eilen iltapalapöydässä meidän 5-vuotias kysyi: ”Onko valkoisessa valoa?”
VAU! Hieno kysymys! Otetaan selvää!
14
Sanjana
15.4.2019 at 15:26Ei ole lapsia, mutta toivon, että jos joskus niitä saan, niin heissä olisi kaikki maailman uteliaisuus ja ihmettely. 😍 Mua on vissii kannustettu pienenä ihmettelemään, kun yhä kyselen hirveästi ihmisiltä ja googlailen outoja faktoja jatkuvasti 😄 musta on ihanaa tietää asioita. Siskon lapsille olen mielellään vastannut tai heidän kanssa tutkinut, jos jotain kysyttävää on tullut johon en osaa vastata. Näitä kirjoja voisin käyttää töissä lasten kanssa yhdessä ihmettelyn tukena.
krista
15.4.2019 at 15:50Ihanasti sanottu <3 <3 <3 Ja siis lapsissahan se tosiaan ASUU, ihan luonnostaan! <3 Ja aikuiset voi sitä ruokkia - tai sitten surullisimmillaan sen tukahduttaa, jos vaikka vähättelee tai ei muuten osoita siihen kiinnostusta :( Mutta joissain ihmisissä se ihmettelyn taito pysyy läpi elämän! Sä oot selvästi sellainen, aivan ihanaa <3 <3 <3 Sä oot varmasti superhyvä "ihmettelykaveri" sukulaislapsille ja töissä!
Maari
15.4.2019 at 15:48Mä niiin haluaisin meidän lapsille (ja mulle!) tän. Oon ihan oppi&ilo -fani. Niin kivasti tehtyjä, ja innostavia juttuja. Kaupassa aina hiplailen mutta en raski ostaa… ajattelin että synttärilahjoiksi voisin näitä hankkia.😊
En muista nyt heti mitä kysyttii viimeksi, luultavasti jotain vaaleihin liittyvää. Mutta kerron toisen jutun. Kun aikuinen ystävämme kysyi lapselta miksi hänellä on ihoteippiä, tyttömme kertoi että hänellä on ontelosyyliä. Ystävämme kysyttyä mitä ne ontelosyylät on, tyttö vastasi ”kato googlesta”. Ollaan siis googleteltu monia asioita tässä vuosien aikana. Ja miehelläni on mahtava tapa aina ottaa heti asioista selvää. :)
krista
15.4.2019 at 15:54Synttärilahjaksi nämä on kyllä kans IHAN huippuja! Mekin ollaan saatu Oppi&ilon kirjoja esimerkiksi joululahjoiksi tytöille, kun niitä on helppo sukulaistenkin ostaa, kun siinä on se ikähaarukka helposti laitettuna, niin tietää aika hyvin, että minkälaista kirjaa kannattaa ostaa. Just viime jouluna tuli yhdet, jotka oli ikähaarukan (ja kirjakaupan suosittelun) perusteella ostettu, ja ne oli JUST sopivat ikätasoltaan meidän tytöille!
–
Meillä muuten kans keskusteltiin vaaleista eilen, ja puolueista! Ja ihan sama tuokin meillä; lapset osaa itse sanoa, että ”kato guuglesta” tai ”kato oisko juutuubissa siitä videota” :D Nykylapsest <3 <3 <3 <3
6tytönäiti
15.4.2019 at 15:51Olisi kiva omalle 5-vuotiaalle nuo kirjat 😊 Kyselee tällä hetkellä eniten kyllä et ”miten kirjoitetaan..” kirjaimet kiinnostaa paljon. Usein kysyy niin hankalia juttuja esim luonnonilmiöistä etten osaa vastata 🙈 Ehkä noista kirjoista ois apua..
krista
15.4.2019 at 21:26Joo tuossa iässä taitaakin olla just monella herkkyyskausi/kehitysvaihe kirjoittamiselle <3
-
Luonnonilmiöt saattaa kyllä aikuiselle olla hankalia, mulle ainakin! Mutta täytyy vaan varmaan itselläkin asennoitua, että hankalat kysymykset on just hyviä! <3
wewwaton
15.4.2019 at 15:51Meidän 4- ja 6-vuotiaat kyselevät kyllä välillä ihan (vanhemman) kyllästymiseen asti. Ja välillä erehdyn selittämään ”liian” yksityiskohtaisesti ja se taas vaan lisää sitä kysymysten tulvaa ja noidankehä pyörii. :D
Viime aikoina on ihmetelty sitä, miten ja mistä se maito lisätään tisseihin, jotta vauva voi sitä rintaa syödä? ja Milloin he itse voivat imettää? Viikonloppuna ihmeteltiin laskettelureissulla tuolihississä sitä, että mitä tapahtuu jos jokin tavara tipahtaa sieltä alas? Entäs voiko itse hypätä perään jos jotain tippuu?
krista
15.4.2019 at 21:27Haha joo sehän siinä on, että kysymys poikii uusia kysymyksiä! :D Joskus ei ehdi edes puolikasta lausetta vastata, kun tulee jo seuraava :D
–
Ja siis JAIKS, onneksi kysyivät ja pohtivat teoriassa, eivätkä käytännössä tutkineet tuota hissistä hyppäämistä! :)
Suvi
15.4.2019 at 16:17Nykyään eniten ihmettelyyn törmään työssäni pikkuoppilaideni opena, hyvin voidaan päätyä uskonnon symboleista aina avaruuteen asti ja puhua siitä sitten koko tunti, kun aina herää uusia kysymyksiä. Pyrin siihen, että ikinä ei ole huono hetki kysyä, jos silloin ei ole aikaa vastata tai ope ei tiedä niin kirjataan kysymys ylös ja palataan siihen toisella kertaa.
krista
15.4.2019 at 16:33Voi mulle tuli vahva heti fiilis, että olet ihan mahtava ope! <3 <3 <3 Toivottavasti meidän lapsillekin käy niin ihanasti, että saa opettajan, joka antaa tilaa ihmettelylle! <3
Kaisa
15.4.2019 at 16:29Meillä lasten lempikirja on oppi ja ilo sarjan kakka-kirja jossa kerrotaan faktatietoa kakasta 🙂
Viimeinen ihmetyksen aihe on ollut se miksi isoveli on isoveli ja voiko pikkusiskosta tulla isona isoveljen isosisko 😍
krista
15.4.2019 at 21:28Haha mahtavaa, toi ei olekaan meille tuttu! Kakkakirja! Osuu kyllä just lasten tiettyihin kehitysvaiheisiin :D
–
Ja tuota isosisko-pikkusisko -hommaa on pohdittu meilläkin! :)
Anne
15.4.2019 at 16:41Tämä ei ole kylläkään kuopukseni kysymys, mutta muuten hauska juttu. Eli kuopukseni ollessa noin 3 vuotias, hän katsoi olohuoneessa eläin ohjelmaa seeproista minun kokatessa keittiössä. Pian kuuluikin huuto olkkarista:”Äiti tuu äkkiä kattoon…telkussa on dalmatialaishevosia!”
krista
15.4.2019 at 21:28Mahtava :D :D :D Ihan älyttömän hyvin oivallettu! :D
A
15.4.2019 at 16:55Keskustelin juuri kuusivuotiaan kanssa siitä, miten voi olla, että Tupu, Hupu ja Lupu eivät ole Akun lapsia, vaikka asuvat hänen kanssaan. Sama juttu Mikin, Mortin ja Vertin kohdalla. Ihmetystä herätti myös muovipussissa olleen rairuoholaatikon keskelle tullut home.
Ainoooo
15.4.2019 at 16:59Vau, mikä postaus! Ja niin samat fiilikset: voi kun jaksaisi aina vastata lapselle kunnolla, vaikka ei helppoa vastausta olisikaan. Meillä 5- ja 7- vuotiaat ja voi miten ne kyselevät! Viimeksi 5-veeltä klassinen ”miten maailma on syntynyt?”. ”Mikä on seminaari?” :D Hyvin monta vaali-aiheista kysymystä eilen. Mä olin aivan intona kun huomasin Pikkututkijat-kerhon meidän kylällä. Harmi että kyseisessä ryhmässä toteutus ei ollut kauhean toimiva, ajatus oli niin kiehtova.
Laura
15.4.2019 at 17:20Ihania! Hitsi kun en muista mitä kaikkia kysymyksiä vajaa 3v pojalta on tullut, mutta viimeisin eilen ”miksi mamma ei yletä taivaaseen asti?” ja loogisesti tietty myös raivarit siksi koska mamma ei ylettänyt sinne taivaaseen asti 😂🙄
krista
15.4.2019 at 21:42Totta kai mamman PITÄISI yltää taivaaseen asti – ja jos ei yletä, se on mamman vika! :D <3 <3 <3 <3 <3
Katri
15.4.2019 at 17:23Meillä lapset ihmettelee ja kyselee MONIA asioita päivän mittaan. Yksi ilta luettiin iltasatua jossa oli sinivalas. Siitä sitten sadun jälkeen piti tarkemmin tutkia (googlesta) kuinka iso se sinivalas oikein onkaan, mitä muita valaita on, mitkä ne hetulat on, jne. ennenkuin kukaan pystyi yöunille rauhoittumaan.
Salvia
15.4.2019 at 17:37Meidän 3-vuotiasta on kiinnostanut viime aikoina aivan erityisen paljon dinosaurukset ja synnyttäminen. ”Miksi dinosaurukset katosivat?” ja ”Oliko samaan aikaan ihmisiä ja dinosauruksia?” ovat kysymyksiä, joita kysytään uudestaan ja uudestaan. Samoin se, miksi synnyttäminen sattuu, selvästi mietityttää, vaikka kuinka yritän selittää :D Ja vielä yksi yleinen kyselyjen kohde ovat kaikki erilaiset tunnistamiset, kuten linnut, kasvit ja eläinten jäljet. Itsekin oppii paljon googlaillessa milloin mitäkin kukkaa :D
Airi
15.4.2019 at 18:26Meillä myös avaruus kiinnostaa kovasti ja sitten dinosaurukset, tyttärenpoika, nyt 5 vuotias kysyi, että oletko mummu nähnyt dinosauruksia silloin kun olit lapsi? Heh, en nyt ihan niin vanha ole vielä. Oppi ja Ilo on tuttu meillä ennestään ja hyvin tehtyjä ovat, nyt menossa vielä 4+ tarkoitetut tehtävä kirjat ja kortit.
Jodelie
15.4.2019 at 18:33Meijän 4-vuotias kyselee yllättävän vähän. Ehkä joskus 2-3 -vuotiaana tullut kysymys: ”miksi pimpissä on tällainen nänni?” hätkähdytti hetkeksi, mutta siitä saatiin hyvä keskustelu aikaan. :D
Tuisku
15.4.2019 at 18:36Oispa ihana voittaa nämä Tiedeseikkailut, mä ainakin oisin ihan täpinöissäni ja varmasti myös Tuiskulaiset!
Kysymys, jonka eräs lapsi kerran heitti ja joka jaksaa hymyilyttää mua aina on;
Miks taivas on niin korkeella?
krista
15.4.2019 at 21:31Oi nämä ois just sellaisia, joita siellä teillä ois varmasti ihana testata ja tutkia <3 Moneen ei tarvitse mitään erityisiä välineitä, tyyliin klemmari ja vesilasi riittää. Ja sitten voi pohtia, että mistä ilmiössä on kyse. Niin hyvin sopisi kyllä Tuiskulaan tällaiset!
Tuisku
16.4.2019 at 09:40Just niin ja klemmareita ja vettä löytyy :-)
Jodelie
15.4.2019 at 18:36Sellainenkin tuli mieleen, että oma neljäveeni jaksaa ihmetellä solujen ja ihmisen kehon toimintaa. Siihen aiheeseen on kans onneks paljon kirjallisuutta tarjolla!
Mari
15.4.2019 at 18:55Viimeksi taidettiin pohtia kuka keksi sähkön. 7- ja 5-vuotiaat pojat ovat kiinnostuneita kaikesta ja nämä kirjat sopisivat meille paremmin kuin hyvin!
Miitu
15.4.2019 at 19:21Näen meidän 7-vuotiaan tulevana ”entä jos?” tutkijana, joka osaa lähestyä asioita uusista näkökulmista. Voi, kun se pysyisi! Tämän tukemisessa on itsellä(kin) suuria haasteita, kun en siihen itse kykene. En ainakaan tällä luma-alueella, joka lapselle olis hyvin luontainen. Kaikki nämä testailut ja muut kuulostaa vain siivoamiselta… Lapsi itse kyllä rakastaisi. Esimerkiksi slimen suhteen oltiin jo päästy yhteisymmärrykseen, ettei sitä kotiin hankita. Sitten löytyi slimeLABORATORIO, jossa sitä voi TUTKIA. Edelleen jäi kauppaan. Jospa synttärilahjaksi lupaisin antaa tehdä kokeita ja siivota jäljet…
.
Pienemmällä on filosofisempi vaihe menossa. ”Keitä kaikkia on ollut olemassa?” on kysytty useaan kertaan tämän kevään aikana. Ihan en oo vain päässyt selvyyteen, tarkoittaako tyyppi muutamaa takenevaa polvea vai peruutetaanko ihmiskunnan alkumetreille asti. Sit toki ajankohtaisesti vaalit herätti paljon kysymyksiä.
krista
15.4.2019 at 20:26Mitäköhän mahtavaa hän aikuisena tutkijana sitten keksiikään! <3 Jenni Vartiainen just puhui siitä, miten "entä jos" -kysymykset on niitä kaikkein parhaita! Esimerkiksi eräs mies oli joskus aikoinaan kävellyt Manhattanilla (?) ja miettinyt, että "entä jos voisinkin soittaa puheluni tällä matkalla kun kävelen". Sitä pidettiin ihan pöhkönä ajatuksena, mutta siitä ihmettelystä sai alkunsa ajatus ensimmäisestä matkapuhelimesta, aika huikeaa!
-
Hihi, limalaboratoria kuulostaakin aika sottaiselta :D Nyt toistaiseksi omaan silmään ei ole osunut, että tässä olisi mitään katastrofisotkutiedekokeita; tosin en uskalla luvata, kun en ole vielä testannut :D Ehkä mä mietin tätä myös sotkunäkökulmasta nyt, kun saadaan tiedetemppuja enemmän tehtyä! <3 Tuo havainnointikirja on muuten kans tosi kiva: siinä mennään vaikka ulos ja tehdään erilaisia havaintoja, kerätään vaikka erilaisia siemeniä. Ei tule sotkua kotiin :)
-
Hieno kysymys, vaikkakin aika laaja :D Meillä on muuten kotona sellainen lastenkirja kuin Evoluutio, se tuota kysymystä jonkin verran avaa :)
Essi
15.4.2019 at 20:06Mun 5 vuotias kysyi juuri aamubussissa isoon ääneen että äiti mistä räkä tulee ja miksi… Onneksi meidän edessä istui nainen joka innostui etsimään lapselle tietoa ja juttelemaan hänen kanssaan aiheesta. Ihana sponttaani reaktio ja moni oppi tilanteessa jotakin uutta varmasti.
Idi
15.4.2019 at 20:28Mahtavaa!
Meillä 4vee on kysellyt mm. että mistä tulee uusia ihmisiä, kun kuolleet laitetaan sinne maan alle. (Tietää kyllä vauvajutut mut ei vaan tullut mieleen, et vauvatkin kasvaa aikuisiksi)