Nyt siitä on päivälleen tasan kymmenen vuotta – ehkä jopa tunnilleen tasan!
Kirjoituksen nimi oli ”Omituisia oireita” ja se kertoi siitä hetkestä, kun tajusin ensimmäistä kertaa olevani raskaana. Juttua kirjoittaessani odotin esikoista ja olin sairauslomalla ennenaikaisten supistusten takia. Ja jutun julkaistessani en tiennyt, että lapsivedet lätsähtäisivät kylpyhuoneen lattiaan vain pari päivää myöhemmin, raskausviikolla 34+0.
Mutta siis sairauslomalla olin. Kuten olen jo aikaisemminkin kertonut (heh, kymmenessä vuodessa tulee toistaneeksi itseään), olin siinä vaiheessa sairauslomaa jo katsonut kaikki 29382 kautta The Bacheloria ja The Bachelorettea ja neulonut vauvalle vähintään viisi vilttiä. Mitäs sitten tekisi? Jos vaikka perustaisin blogin?
Niinpä kirjoitin tämän jutun ”Omituisia oireita” ja painoin julkaise. Blogille annoin nimeksi Puutalobaby.
Blogin ensimmäinen kuva oli vanhasta kodistani Punavuorenkadulta.
Kymmenen vuotta! Siis todellakin kymmenen vuotta!
Se on aika pitkä aika! Aika monta kertaa sen jälkeen olen painanut julkaise ja kertonut päivän blogipostauksissa pieniä väläyksiä arkikuulumisia, fiiliksiä, hauskoja juttuja, ajatuksia, syvällisyyksiä tai ihan jotain höpöhöpöjä. Tässä onkin nyt sitten tällä hetkellä lähes 40 % koko aikuisiästäni ja koko lapsiperheellistymisen 10-vuotinen elämänvaihe samassa nettiosoitepaketissa. WOU. Ja jotkut teistä olette olleet mukana tämän ihan koko ajan. Se tuntuu ihan (erittäin hyvällä tavalla) ihokarvatpystyynnnostattavan uskomattomalta.
Hei te kaikki siellä! Ootte ihan mahtavia!
Ei tässä oikein muuta voi kuin kiittää. Jos teitä ei olisi, ei tätä blogia olisi – en mä tätä itsekseni kirjoittaisi. Olen ihan älyttömän ylpeä siitä, että tämä blogi on sitkeästi harannut some-kehityksen vastavirtaan ja pysynyt aktiivisena myös keskusteluiden osalta samassa ajassa, kun moni muu paljon isompi blogi on hiljentynyt.
Mutta täällä me keskenämme omassa rauhassamme ollaan ja jutellaan! Olen tosi onnekas teistä.
Kiitos!
Toinen kuva blogissa oli Punavuoren-kodin muuttopakkaamisesta.
Hei ja mitä tällaisessa vuosipäivämerkkipaalussa muuta voisi kuin asettua tuollaiseen kuvan kiikkustuoliin (olen kuin olenkin saanut sen jopa verhoiltua tuon jälkeen – näppärää, kun blogia pitää niin pitkään, että vähän pidemmätkin projektit ehtivät valmistua) ja alkaa horista menneitä muistellen.
Kaivelin nimittän tuolta blogihistoriasta jokaiselta vuodelta jonkun yhden lempparipostaukseni. En siis (hehe) todellakaan lukenut kaikkia blogin juttuja, vaan nappasin aina vaan sellaisen, joka itselleni on jäänyt sellaiseksi kiikkustuolimuistoksi mieleen. Tästä se lähtee – muistatteko nämä?
Vuosi 2012
Tähän pitäisi varmaan laittaa Panotakku, mutta valitsenpa sittenkin toisen!
Nimittäin juttu Kotityömatematiikkaa on myös tuolta vuodelta – ja se on mun mielestä just sitä, mitä Puutalobaby on. Sekavaa, spontaania ja ehkä jopa jonkun (ahhhaha) mielestä hauskaa. Sotkukuvat näyttävät siltä, että huh heijaa. Tuollaisen kun laittaisi nykyään Instaan, lähtisi heti tuhatkunta seuraajaa, haha.
Vuosi 2013
Vuodelta 2013 nostan ykkösmuistopostauksekseni tämän itsereflektiopostauksen: Suorituskympistä onnelliseksi kasiksi.
Siinä jutussa nimittäin oli tosi paljon. Paljon minusta – siitä mitä olen nyt edelleen, miksi olen ja miten olen. Siitä, miten löysin onnellisuuden… haha, tyytymällä vähempään? No ei, sanotaan mieluummin näin: irtautumalla pakonomaisesta kymppisuoritusputkesta ja antamalla sopivalle kahdeksikolle mahdollisuuden.
Vuosi 2014
Rakkaushömpötystä! Tai oikeastaan ei hömpötystä ollenkaan, vaan tosi tärkeää ja rakasta.
Puutaloon oli tullut toinen vauva, ja minä ymmärsin, että on täysin mahdollista rakastaa Sata plus sata plus sata.
Vuosi 2015
Tässä jutussa paljastin, että parasta kahden pienen lapsen kanssa ei suinkaan ole sisaruussuhteet. Vaan lasten yhtäaikaiset päiväunet.
Päiväuniajalle oli kuitenkin olemassa selvät säännöt, kas näin: Säännöt päiväuniaikaan.
Varoitus, tuohon aikaan kirjoitin vielä K18-juttuja. (ennen kuin sain siitä niin paljon paheksuntaa, että aloin lopulta suodattaa vähän tuollaista anarkistisempaa K18-huumoriani) Tuossa jutussa on siis ministi sellaista. Kuten ehkä jutun loppuosassa:
”Joel kysyi, että tuleeko tämän tekstin kuvitukseksi kuvaa siitä, kuinka se housut puolikintuissa juoksee pitkin lähiteitä tuplavaunuja työntäen ja ”nukkukaa vielä hetki nukkukaa vielä hetki nukkukaa vielä hetki” -mantraa manaten.”
Vuosi 2016
Ahhhahahaha sori, mä jatkan K18-linjalla. Älkää klikatko juttuun, jos ette kestä sellaista.
Vuodelta 2016 ehdottomasti yksi omista lemppareistani on Tiedustelu myymänne tuotteen ominaisuuksista. Ihan harmittaa, että en enää kirjoita tuollaista, haha!
Tähän vuoteen nostan kuitenkin toisenkin, vaikkapa sellaisille, jotka eivät halua K18-juttuja lukea. Täällä myös aika ”puutalobabymainen” juttu vuodelta 2016: Asioita, joista huolehtimisen vuoksi olen valvonut öisin.
Vuosi 2017
No niin, no niin, pois huumorilinjalta ja hieman syvällisempään vuonna 2017. Pohdin nimittäin tässä jutussa, että Miksi olen naimisissa.
Allekirjoitan nuo samat viiden vuoden takaiset ajatukset edelleen.
Silloin oltiin muuten oltu naimissa viisi vuotta. Ja jutun kirjoittamisesta on kulunut viisi vuotta. Sehän tarkoittaa, että meillä on tänä vuonna tulossa 10-vuotishääpäiväkin, oho!
Vuosi 2018
Lisää itsereflektiota, haha! Näköjään omat lempparijuttuni ovat olleet sietämätön itsereflektio ja huono puujalkahuumori – mutta tää on kyllä ihan totta muutenkin, lempparit elämässä hei!
Pohdin nimittän kertomisen ja kertomatta jättämisen suhdetta; se on ikuisuusaihe, johon blogia pitäessä törmää (muiden kommenteissa) säännöllisesti. Esimerkiksi kysymyksessä ”eikö teillä ole muita läheisiä?”. No on, mutta ei blogissa. Ei se blogi ole suora ikkuna meidän elämään, vaan aina kirjoittajansa (minun) valinnan tulos. Täällä Bloggaaja, joka ei halunnut kertoa kaikkea.
Vuosi 2019
Kun lapsi huutaa, ”äiti äiti, tule äkkiä”, niin äitihän säntää vaikka suihkusta kesken saippuoinnin: Äiti äiti tule äkkiä eli tärkeää ja kiireellistä.
Tykkään itse tosi paljon noista lyhyistä tai lyhyehköistä spontaaneista jutuista. Nykyisin harhaudun aina kirjoittamaan pitkiä juttuja – pitäisi muistaa tehdä näitä pieniäkin aina väliin! Harmillisesti pienet ”läppäjutut”, jotka ennen pääsivät pikkupostauksiksi, tulee nykyään pullautettua ulos jo Insta Storyssa.
Siitä tulikin mieleen, että jos et seuraa Puutalobabya Instassa, niin tule ihmeessä sinnekin! Sieltä ne Storyn läppäjututkin (joskus) löytyvät.
Vuosi 2020
Tässähän ollaan kohta jo nykyajassa!
Jotain hei tietysti Espanjan-elämästäkin, esimerkiksi tämä rikkonainen lattia: Elämää Espanjassa: lattia rikki. Siellä sitä vaan zumbattiin hasardisti irtonaisten laminaattilevyjen päällä, oi niitä aikoja!
Vuosi 2021
Tähän ehkä pitäisi nostaa joku raskauspostaus, mutta haha ja ehei: meitsi nostaa lemppariksi tämän, joka päättyy taas alasti olemiseen: Yöllinen (täysin kuviteltu) tilanne.
Huomaatte varmaan jo kaavan, millaiset jutut mua itseäni eniten hykerryttävät.
Vuosi 2022
No hei vuosihan on vasta aluillaan! Mutta josko tästä parilta ensi kuukaudelta jotain…
Joo, kyllä se on tässä: Oodi nelikymppisille odottajille. Tai sitten tämä: Parisuhdevinkkejä: tunteiden tukahduttaminen.
No hei olikos tuttuja juttuja – ja muistiko joku jo otsikon perusteella, että mitä juttu pitää sisällään?
Olisipas tässä kymmenvuotispäivän kunniaksi superihana kuulla myös teidän muistoja tästä kymmenen vuoden ajalta!
Mikä juttu sulla on jäänyt erityisesti mieleen? Millaiset ovat sun lempparijuttuja?
Tai koska olet blogiin löytänyt lukijaksi ja miten? Tai hei tämä: ollaanko joskus tavattu jossain livenä?
Kerro ihmeessä blogimuistojasi, olisi ihana fiilistellä yhdessä! <3
Kiiii-iitos kaikille näistä kymmenestä vuodesta! Ja sitten kohti kymmentä seuraavaa, eikös niin…?
40
Inka
30.3.2022 at 19:00Onnea 10-vuotiaalle!
Mä en tarkkaan muista millon oon alkanu seuraan. Muistan myös ihan alkupään postauksia ku mulla on tapana lukee kiinnostavan blogin KAIKKI postaukset ihan sinne alkuun asti, mutta en muista missä kohtaa oon ite hypänny reaaliajassa kyytiin. Luulisin että viimestään siinä vaiheessa ku oot kertonu baby nro 2 tulosta, koska muistan ku Joel oli piirtäny uuden bannerin missä sulla oli aika iso maha ja se aiheutti tietysti ihmetystä ja ihastusta lukijoissa. :D
Kiitos että edelleen kirjotat! Niin moni blogi on lopettanu.
krista
31.3.2022 at 09:18Haa joo se banneripiirros oli just silloin, kun kerroin toka raskaudesta – tai jätin kertomatta ja lukijat saivat arvata itse :D Siitäkin on jo muuten sitten 8,5 vuotta, huikeaa!
–
Ihanaa, että olet mukana edelleen! Joo, tosi moni blogi on lopettanut tai tosi paljon hiljentynyt ja siirtynyt kokonaan Instaan. Mulle se kokonaan Instaan siirtyminen on ihan mahdoton ajatus: miksi ihmeessä luopuisin omasta teknisestä alustasta (johon saa vielä paljon monipuolisemmin juttua, linkit ja pidemmät tekstit jne) ja menisi vaan kokonaan riippuvaiseksi jostain ulkopuolisesta alustasta, joka on paljon kömpelömpi käyttää – nooooooouh! :D Mutta moni siirtyy sinne varmaan, koska seuraajat on siellä. Mulle on VALTAVA rikkaus ja etuoikeus ja olen siitä niiii-iiiin iloinen, että te lukijat ihan itse tulette edelleen tänne mun ”omaan osoitteeseen” viikko ja kuukausi ja VUOSI toisensa jälkeen <3 Olen iloinen! Kiitos! <3
Eniira
30.3.2022 at 19:01Lähes alusta alkaen täälläkin! Jostain syystä eniten mieleen on jäänyt sun äitiaivo-postaus, jossa menit vessaan ja ihmettelit ettet pysty tekemään siellä mitään. Sitten vasta tajusit, että valot vois laittaa päälle. xD
krista
31.3.2022 at 09:25Ahhhahaha, oi kyllä! Tää oli jo synnytyslaitoksella! :D
–
Ihan mahtavaa, kiitos kymmenestä yhteisestä vuodesta! <3
Piipu
30.3.2022 at 19:19Mä olen ollut mukana aika alkumetreiltä alkaen. Olin ystävän putkiremontin vuoksi lukenut putkiremonttiblogia, jonka kautta löysin Lilyyn lukemaan blogeja.
Omat lapset oli silloin 4, 6, 8 ehkä jäin lukijaksi osin siksi, että ollaan saman ikäisiä ja silloin mietin, vieläkö neljäs. Ei sitä neljättä alettu aktiivisesti haaveilla, mutta jäin lukijaksi blogiisi. Harvakseltaan vuosien varrella kommentoinut ja tykkäillyt, mutta mukana kulkenut.
Onnea 10v!
krista
31.3.2022 at 10:00Oi, oiskohan ollut Isyyspakkaus-Tommi K:n kakkosblogi, muistaakseni Putkiremonttipäiväkirja silloin…? Tosi hauska lukea näitä, että miten mukaan on päädytty – ja sitten se ihanuus, että mukana on myös pysytty <3
-
Ihanaa, että oot ollut mukana kaikki nämä vuodet! Ai että tulee kiva mieli näitä lukiessa :)
Piipu
31.3.2022 at 18:33Juu Tommin blogi se oli, hänenkin ”uudempaa” blogiaan jäin silloin seuraamaan.
Olen maininnutkin joskus kommentissa, että aika samoilla kulmilla asutaan. Ei varmaan koskaan silti olla törmätty missään.
Keel
30.3.2022 at 21:35Mä löysin sun blogin sattumalta vuonna 2013, kun esikoisen kanssa oli imetysmaratonit meneillään ja jotain tekemistä siihen piti keksiä.😄 Tykästyin sun kirjoitustyyliin ja muutenkin teidän meininkiin. Että ei tartte tehdä asioita niinkuin kaikki muut, vaan just niinkun itelle/omalle perheelle on parasta. Varmaan rohkaistunut sen myötä itsekin tekemään niin. Me ollaan sun kanssa samana vuonna syntyneitä, joten nyt mielenkiinnolla seuraan sun uutta raskautta, kun ite en enää jaksais😄 ja samalla vähän harmittelen, että voi kun olis nuorempi, niin voisin vielä yhden lapsen haluta.. mutta kiva on ollu sua seurata ja sun juttuja lukea, että kiitos vaan mukavista lukuhetkistä.
krista
31.3.2022 at 10:10Mä kans muistan sun nimimerkin jo pitkältä ajalta, ihana että oot edelleen mukana <3
-
Ja tosi kiva kuulla, että tyyli ja jotenkin mentaliteetti tai elämänasenne matchaa tai jopa tuo rohkeutta tai inspiraatiota itsekin toteuttaa elämään omanlaisia ratkaisuja. Tuo on ihan huikea juttu, jos ajattelee, että omilla jutuilla voi olla toiseen ihmiseen rohkaiseva vaikutus - WOU. Tuntuu, että silloin on jotenkin tehnyt muutakin kuin täällä höpötellyt ihan omiaan :) Kiitos! <3
Tiina
30.3.2022 at 21:35Blogin löysin varmaankin 2015 kun odotin esikoista, siitä lähtien seurannut aktiivisesti 😊
Tiina
30.3.2022 at 21:36Mutta muistan että luin silloin kaikki postaukset alusta lähtien.
krista
31.3.2022 at 10:17Ihana kuulla! <3 Hih joo ja moni onkin vuosien varrella kertonut tehneensä niin, että on sitten maratonina lukenut kaikki vanhatkin postaukset! :)
Tiina
30.3.2022 at 21:3810v sitten istuin tylsällä luennolla auditoriossa ja selasin puhelinta. Jostain eteeni ilmestyi blogipostaus synnytystakusta ja naurahdin sille. Se jäi mieleen.
Muutama päivä siitä tein sitten itse positiivisen raskaustestin. Palasin lukemaan blogiasi ja se kyllä oli pelastus silloin esikoista odottaessa! Täällä sitä yhä ollaan 🙂 Nykyään enempi insta-seuraajana kyllä.
krista
31.3.2022 at 10:20Haa, mahtavaa, tylsä luento toi sut tänne! :) (tai no siis Lilyyn varmaan niihin aikoihin) Ja hieno ajoitus, että sitten aiheet olivatkin sulle ajankohtaisia <3
-
Kiitos kymmenestä vuodesta! <3 Ja kiva, että oot Instan puolellakin, itsekin oon huomannut, että Storyyn tulee tosiaan laitettua monesti sellaiset spontaanit jutut, joita ennen säästeli blogiin. Ja sieltähän voi käydä aina välillä kurkistelemassa tännekin puolelle :)
Sisi
30.3.2022 at 22:01Onnea 10-vuotiaalle! En muista tarkkaan, milloin aloin lukea blogia, muistaakseni teidän esikoinen oli kyllä aika pieni eikä pikkusiskoa vielä ollut, joten kyllä se aika alkuaikoja sitten oli. Sen muistan, että tulin blogiin nimen takia – jotenkin ajattelin sen ensinäkemältä niin, että se viittaa kirjoittajaan: joku beibe jossain puutalossa. Ajattelin että onpas erikoinen kombo, täytyy katsoa mikä tuo on. Ja vaikka olin itse silloin reilu parikymppinen lapseton opiskelija, niin blogin tyyli iski heti, ja olen joitain lyhyitä taukoja lukuun ottamatta seurannut siitä asti. Bonuksena olen lukenut blogin alusta asti uudelleen ainakin silloin, kun sitten myöhemmin odotin meidän esikoista, ehkä myös jonkun toisen kerran, en ole varma. Tämä blogi on ihan oikeasti toiminut mulle sellaisena käsikirjana vanhemmuuteen – olen täältä oppinut valtavan määrän vauvoihin ja pikkulapsiin liittyviä arkisia asioita, näkökulmia ja niksejä jo vuosia ennen kuin omat lapset olivat haaveissakaan. Nimenomaan siis sellaisia juttuja, joita ehkä äitikavereiden kanssa jutellaan, mutta ei varmaan käsitellä missään ”oikeassa” vauvaoppaassa. Just sellaiset arkiset havainnot ja niiden puheeksi nostaminen on mun mielestä aina olleet tässä blogissa parasta, siihen yhdistettynä siis, että kerrot niistä niin loistavalla tavalla. Kiitos siitä!
Olen kommentoinut vuosien varrella ehkä kerran tai kaksi, enkä ole sua tavannut, en edes sattumalta nähnyt kadulla. Sen sijaan pyöräilin kerran vuosia sitten Kumpulassa Joelia vastaan, oli ehkä työntämässä juurikin niitä tuplarattaita, ei kyl housut puolikintuissa, tai en ainakaan huomannut!
krista
31.3.2022 at 10:26Haha joo tuo blogin nimi joskus herättää hämmennystä – joissain lehtijutuissa tai vastaavissa on joskus esitelty jotenkin, että tässä on Krista, joka on se Puutalobaby. Mä silleen NOOOOOOOOUH, en mä ikikuunapäivänä nimeäisi itseäni beibeksi :D Nooh, nimi on silti jäänyt (en ole edes harkinnut muuttaa sitä), vaikka talossa ei ole ollut babyja (tai beibejä) pitkään aikaan – mutta kohtahan sieltä pitäisi taas uusi tulla, niin on nimi taas pari vuotta kohdallaan :D
–
Aivan valtavan ihana viesti ja kommentti sinulta, iso kiitos kauniista sanoistasi! Tulee ihan hyvä mieli <3 Jotenkin aivan huikeaa, että joku on tosiaan voinut ammentaa mun jutuista omaan elämäänsä - ei sitä voi oikein edes ymmärtää. Kiitos <3
-
Ja hih joo siellä päin niitä rattaita tosiaan usein työnneltiin, ehkäpä matkalla Intian leikkipuistoon tai kotiin päin :) Ja ihan hyvä, että oli housut jalassa :D
Mar-Jatta
30.3.2022 at 22:34Onnea kymmenestä vuodesta! Bongasin blogin aika alkumetreillä, ja säännöllisesti aloin seurata, kun syksyllä 2012 alkoi meillä imetysmaratonit. Seurasin jopa niin intensiivisesti, että näin unia, jossa oltiin teillä kylässä. Kommenttikentässä olen piipahtanut harvemmin.
krista
31.3.2022 at 10:36Jee, kiitos näistä kymmenestä yhteisestä vuodesta! <3 (ja univierailumahdollisuuksistakin, haha) Mutta hei, mä kyllä muistan sun nimimerkin oikein hyvin (jotkut jää vaan hyvin mieleen), kyllä sä oot täällä siis kommentoinutkin, eipäs vähätellä <3
Sandels
30.3.2022 at 23:19Hei!
Mä olen koko päivän tiedostanut nämä kymppijuhlat ja yrittänyt päästä mukaan, mutta koska elämä tapahtuu, niin liityn mukaan näin myöhäisillasta!
Mahtavaa! Onnea paljon!!!
Meidän kuopuksemme syntyi 10 vuotta sitten tammikuussa, ja Puutalobaby löytyi heti tuoreeltaan vertais-vauvajuttujen kaipuuta täyttämään. Ja sen jälkeen kaikkea muuta elämää: matkajutut, kirjavinkkaukset, päivän asut, ihan kaikki! Ja teidän perheestä huokuva lämpö! Tämä blogi tuo sellaista hyvän mielen tunnelmaa, mihin on helppo samaistua ja tykästyä. Tyttäreni kysyikin instakuvia puhelimestani selatessa, että ”äiti, onko tämä Puutalobaby joku sun kaveri?” -Sellainen fiilis on kommenteistakin päätellen aika yleistä tässä yhteisössä!
Kiitos että olette!
Jatketaan vaan seuraavatkin kymmenen vuotta, eikös vaan? Sehän on ihan lyhyt aika, menee tosi nopsaan!
krista
31.3.2022 at 10:43Oi, tervetuloa myöhäisillalle mukaan – ja itsehän vastailen vasta tässä seuraavan päivän puolella :) Ja kiitos SULLE sekä ihanista sanoistasi että näistä kymmenestä vuodesta, muistan sinutkin hyvin ihan alusta alkaen <3 Tää on niin ihana, että teitä "originaleja" on niin paljon edelleen mukana. Kertoo jostain, eikös kerrokin...? <3 Mun mielestä vähintäänkin siitä, että mulla on tosiaan tän maan parhaat blogilukijat!
-
Hei ja tuollaiseen sun lapsen kysymykseen voi mun mielestä hyvin vastata, että "joo, mun nettikaveri". Niin mä ainakin vastaan usein meidän lapsille, jos kysyvät vastaavaa :) Koska kyllä tosiaan tällaista kymmenen vuoden yhteistä matkaa voi hyvin virtuaaliseksi kaveri- tai ystävyyssuhteeksi kutsua!
-
ja todellakin jatketaan vielä seuraavatkin 10 vuotta!
MaRii
30.3.2022 at 23:33Onnittelut kympeistä!
Päädyin lukijaksi kun mieheni vinkkasi että ”vanha työkaveri kirjoittaa blogia ja se on varmaan hyvä kun se oli niin hyvä tyyppi”. Olen jo mummi-ikäinen, mutta vuosien varrella on ollut hauska seurata miten teidän tytöt menevät edellä meidän pikkuisia – kuin kurkistaisi tulevaisuuteen:)
krista
31.3.2022 at 10:45Kiitos! Ja ihanaa, että olet mukana – tämä on tosi rikkaus, kun on niin paljon eri-ikäisiä mukana, et todellakaan ole ainoita mummi-ikäisiä vaan teitä on tällä enemmänkin <3
-
Hih heti alkoi kutkuttaa, että kukakohan vanha työkaveri :) Kurkistin sähköpostiosoitteestasi (se näkyy vain minulle) ja jos on sama sukunimi, niin ehkä arvaan. Tosi paljon terkkuja sinne!
Vierailija H
30.3.2022 at 23:38Onnea kymmenenvuotiaalle! Puutalobaby löytyi lukulistalle loppukesästä 2012 oman esikoisen synnyttyä. Luin öisin vauvaa imettäessäni Isyyspakkaus-blogia (sinne eksyin putkiremppablogin kautta), ja varmaan Lilyn suosituksista tämä nousi esiin – kahlasin muutamassa yössä blogin läpi ja siitä lähtien olen melko varmasti kaikki kirjoitukset lukenut, vaikka kommentointi onkin jäänyt pikkulapsivuosien jälkeen vähemmälle. Tärkeä vertaisryhmä olette olleet, kiitos siitä ❤️ Tapasimme nopsaan Ruoholahden Vekara/napero (?)-mikä-lie -sisäleikkipuistossa ”lukijatapaamisessa”, ja taidettiin olla samaan aikaan synnärillä 2014! Meillä lapset edelleen pesee hampaat lukijakilpailustasi seksihellevaroituskommentilla voitetulla sähköhammasharjalla 😂 Onnea seuraavalle kympille! Täällä roikutaan mukana, ehkä mielikuvituksettomimmalla nimimerkillä ikinä 😄
krista
31.3.2022 at 10:48Sun nimimerkkihän on just ihan loistava, älä vaan vaihda tai mä en enää ”tunnistais” sua samaksi – kun taas Vierailija H on niin tuttu!
–
Ja joo, siellä Ruoholahdessa tavattiin! <3 Piti ihan kaivella muistista nimeä, ja sehän oli SnadiStadi silloin! Nykyään siinä taitaa olla (tai ainakin jossain vaiheessa oli) Hoplop.
-
Ihanaa, että oot edelleen mukana, kiitos näistä kymmenestä vuodesta! <3
Virpi (ennen nimimerkki Wanda)
31.3.2022 at 07:30Lapseton (ihan omasta halusta) lukija täällä hei! 😅 En muista, koska aloin lukea Puutalobabya – Lilyn aikaan se kuitenkin oli. Eli on siitä varmaan kuitenkin jo 8–9 vuotta? 🤔 Ja blogiin tutustuin kiitos mieheni, joka oli ollut blogin lukija jo kauan – ja joka ei siis ole millään tavalla koskaan ollut ns. lapsi-ihminen (ei kyllä niitä inhoakaan). Ehkä se oli enemmän se puutalo, mikä hänen huomionsa kiinnitti. Mutta Krista sun rehellinen, humoristinen tyyli imaisi meidät kummatkin heti mukaansa!
–
K-18-postauksia vähän jopa ikävöin! Oli pakko käydä uudelleen lukemassa toi futonpalautepostaus, ja vitsit kun muistan nauraneeni sille ääneen jo silloin. Ihan parasta! 🤣 Olisko mahdollista saada rinnakkaisblogi/postaukset ”Puutalobaby K-18 -edition”…? 😂
krista
31.3.2022 at 10:55Haa hyvä idea, tulisi sellainen K-18 -varjoblogi :D Mäkin tykkäisin kyllä revitellä :D
–
Ja joo, jotain noin 8-9 vuotta siitä täytyy siis olla, koska nuorempi lapsi täyttää ensi viikolla jo 8. Eli lähemmäs 9 vuotta varmaan <3 Ihan mahtavaa, että oot ollut mukana näin pitkään JA tosi kiva kuulla, että sun mieskin on lukenut! Suurin osahan täällä on naisia, mutta aina välillä hoksaan, että hei täällähän ON myös miehiä. Eivät vaan ehkä niin usein kommentoi! Mutta tosi kiva, että on! Ja sekin jotenkin sykähdyttää, että myös ei-lapsiperheellisiä seuraajia on - se mun mielestä kertoo just siitä, että jutuissa on sitten jotain muuta kiinnostavaa, vaikka elämänvaihekin on eri. Ihan mahtavaa <3
-
Kiitos siis kuluneista vuosista, ja näitä paljon vielä lisää! <3
Anna A
31.3.2022 at 11:21Mä olen varmaan lukenut sua sen kymmenen vuotta! Ja taisin jäädä kiinni blogiin juurikin noiden itseäsikin hykerryttäneiden juttujen suhteen. Niissä kun maistuu oikea elämä..
Kymmenen vuotta sitten näihin aikoihin olin saanut sen ensimmäisen hailean plussan tikkuun ja olin siinä alkuhuumassa (ja paniikissa). Plussaa edelsi pitkä yrittäminen, jonka aikana olin eksynyt äitiysblogeihin ja koko äitiysmaailmaan :)
Ehkä sinne Instaan pitää sitten pikkuhiljaa eksyä itsekin. Kiitos tästä matkasta <3
Mun mielestä se tietty rento aitous ja elämä, joka erotti tämän muista blogeista, on sulla säilynyt!
krista
31.3.2022 at 14:33Ooo, sulla on kymmenvuotisplussaamisen päivä! <3 Sehän on muuten kans yksi tosi iso merkkipäivä: siitä se lapsiperheellistymisen elämänvaihe oikeastaan alkaa <3 Tai toki jo yrittämisestäkin!
-
Ihanaa, että oot ollut mukana jo näin pitkään! <3 Ja ole jatkossakin! Ja tule vaan sinne Instaan myös :) Tuntuupa muuten tosi kivalta kuulla, että sellainen rentous ja aitous on säilynyt tän kymmenen vuotta - se onkin ollut mulla toiveena ja tavoitteena <3
Anna
31.3.2022 at 12:49Olipas teillä valkoista 2012!! En muistanutkaan.
Mikään yksittäinen postaus ei ole jäänyt mieleen, mutta se kyllä kun luin blogiasi alusta lähtien ja kommentoin aina uusimpiin postauksiin jotain ikivanhoja juttuja (koska vanhoja ei voinut kommentoida). ja miten turhauttavaa olikaan kun olin tottunut lukemaan postauksia ihan just sitä tahtia kuin haluan, joko yhden tai kymmenen postausta päivässä, ja sitten yhtäkkiä postaukset loppuivat ja jouduin ODOTTAMAAN aina uutta xD
Muistan myös vanhoja otsikkokuvia ja sitä miten otsikkokuva spoilasi minulle, että teille on tullut toinenkin lapsi ennen kuin olin lukenut sinne asti.
Muistan myös miten Seela nukkui huonosti pienenä ja miten kova juttu Titinalle oli teillä jossain vaiheessa.
Sinun tanssiharrastus ja bollywoodit on jääneet jostain syystä myös mieleen. Ihmettelen vähän tätä omaa suodatintani, koska meillä Titinalle tai tanssi ei koskaan ole ollut mitenkään pinnalla. Mutta nämä ovat päällimmäisiä muistoja vuosien varrelta. Ja ehkä se kun maalasitte eteisen ja portaikon (pompsahti tässä edellistä lausetta kirjoittaessa päähän).
krista
31.3.2022 at 14:41Ehkä me oltu ehditty vielä väriräjähtää tänne :D Muutettiin tänne 2011 syksyllä ja sit vähitellen ollaan laitettu kotia enemmän ja enemmän omannäköiseksi :)
–
Mäpäs muuten muistan, kun sä tulit blogiin mukaan! Muistan sen, kun kerroit lukevasi niitä vanhoja ja oli just tuosta puhetta, että kommentoi ihmeessä uusimpiin, kun vanhoihin ei voi. (koska jos pitäisin kaikkia postauksia auki, hukkuisin öisin iskeviin amerikkalaisiin lääkespämmeihin, pienemmällä määrällä auki olevia kommenttiketjuja se pysyy paremmin kurissa). Eli oot jäänyt ihan alusta asti mieleen ja on ollut kiva virtuaalitutustua myös sun Instaa seuratessa ja kommentteja lukiessa!
–
TiTi-Nalle on muuten EDELLEEN meillä kova sana. Ei sitä toki niin aktiivisesti katsota, mutta jos joskus laittaakin päälle (ne taisi ilmestyä Viaplayhyn), niin iskee nostalgia ja tanssitus koko perheeseen välittömästi <3
-mira-
31.3.2022 at 13:05Onnea kymppiveelle! 🎈
Mä oon ollu mukana ihan alusta saakka. Tutustuttiin eka työkamuina ja sit jäinkin ite äippälomalle syksyllä. Kotona pikkupimu kainalossa olikin sit ihan huippua lueskella blogista sun kuulumisia ja ajatuksia äitiydestä ja vauva-arjesta. ☀️🤗 Ja edelleen tulee blogia seurailtua.
krista
31.3.2022 at 14:48Jee, kiva kuulla, että oot täällä edelleen kuulolla! Ja joo mä muistankin, kun sun vauvauutiset tuli vähän sitten perään, kun olin itse jäänyt pois <3 Ja isoja kolmasluokkalaisia tosiaan jo nämä meidän "vauvat". Mutta kiva siis kuulla sinusta! <3
Enski
31.3.2022 at 15:13Oi, sinä lempibloggaajani ❤️ En muista vuotta, jolloin blogiisi eksyin. Muistaakseni joskus, kun odotit Seelaa ja päivitit valkoisessa mekossasi mahakuvia. Mutta muistan sen. Että siltä istumalta alotin lukemaan vanhempia blogitekstejäsi. Selasin alkuun ja luin lähes kaikki! Ihastuin heti sun kirjotustyyliin, ja muistan hehkuttaneeni sua äidilleni ja siskollenikin. Luettiin sit kaikki sun blogia! Muistan keittiörempan, kuinka sitäki ihasteltiin yhdessä – vaikka meillä itellämme ei koskaan sellasta vois olla – 😄 Jatka kirjottamista! ❤️
krista
1.4.2022 at 14:12Joo, ne oli kuvat tuosta pihalta loppukesästä…. hetkinen… se on ollut siis loppukesä 2013! Ja oi, ihana kuulla sun muisto – ja tuo, että luitte yhdessä, hih! Kiitos kovasti, ja kiitos että olet vuodesta toiseen mukana! <3
Sweetchili
31.3.2022 at 21:142013 lähtien! Haaveilu ratikanvarren puutaloista taisi tuoda blogin pariin. Pysynyt olen, koska kirjoitat niin hyvin! Harvinaista on löytää vastaavanlaista vivahteikasta ja humoristista tekstiä. Minut mukana on tainnut pitää ”kaupunginosaromantiikka” sillä itsekin olen asustellut samoilla seuduilla, ja kauempana ollessa kaipaan takaisin maisemiin 🤩 Joskus tuli joku pikkuisesi päiväkotilaisena muistaakseni vastaan, ja miehesi myös, en ole moikkaillut, kun olen halunnut kunnioittaa yksityisyyttänne. Blogisi on omanlaisensa henkireikä, valonpilkahdus suorastaan ☺️ Avopuoliso ehdottaa välillä, että lukisin Puutalobabya uutisten sijaan kun tietää, että blogin lukeminen saa aina takaisin maan pinnalle ja toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen🤣
krista
1.4.2022 at 14:16Apua miten ihanasti sanottu! <3 Mua jotenkin (koska kirjoittaminen on mulle niin olennainen osa itseilmaisua) ihan erityisesti lämmittää mieltä, jos joku kehuu tekstiä <3 Hih välillä kantsii vaihtaa uutiset Puutalobabyyn :D
-
Mutta siis ihana kuulla, kiitos kaunis! <3 Ja Joel tai lapset saattaisivat hämmentyäkin moikkailuista, mutta mua ainakin kannattaa moikata, jos tulee täällä kulmilla vastaan! Kiitos yhteisistä vuosista <3
Riistahurjastelijamamma
31.3.2022 at 23:08Onnea vuosikymmenestä! Aloin lukea alkukesästä ’12, kun Pirkko puutarhajuhlissa vinkkasi, sama elämäntilanne houkutti ja koukutti.
krista
1.4.2022 at 14:18Oooo, ai sä olet löytänyt sitä kautta tänne! :) Mutta mahtavaa, ihanaa että oot ollut mukana tän (jaiks) kymmenen vuotta näin virtuaalisestikin! <3
Nro 26
1.4.2022 at 09:19Oot ollut yks mun rakkaimpia 💖 ystäviä 90-luvulta asti, ja tietty olen alusta asti lukenut blogia aina. Melko varmasti olen jokaisen postauksen lukenut 😁
Itseasiassa myös sen edellisen blogin luin silloin. Kummallista ajatella, että koko blogi-sanaakaan ei tainnut varsinaisesti olla suomen kielessä vielä silloin, kun kirjoitit sitä.
Jokatapauksessa osasin heti odottaa sulta hyviä tekstejä, koska jo lukioaikana sun äikänaineita oli kiva lukea 😊
krista
1.4.2022 at 14:20Hihi joo silloin Intia-blogin yhteydessä puhuttiin vielä ”nettipäiväkirjoista”! Tai sellaiseksi mä ainakin sitä omaani nimitin! :D
–
Ja haha joo suora polku lukion ainekirjoituksista tähän päivään… Mutta niin se vaan menee! Kirjoittaminen oli kivaa (ja tykkäsin revitellä) jo silloin, ja näin about 25 vuodessa en ole vielä kyllästynyt <3
Inka
1.4.2022 at 16:13Tapasimme eräänkin hiiritanssin pyörteissä v. 2014. Muutama sana taidettiin vaihtaa, perus lapsiperhemeininkejä. Löysin aiheeseen liittyvän postauksesi myötä blogiin, ja tässä sitä vielä ollaan! Uskaltauduin moikkaamaan myös parisen vuotta sitten – kiitos mukavasta juttutuokiosta. Jatka samaan malliin, niin blogissa kuin livenäkin!