Kesäkukkien istutus äitini perinneohjeilla

Omalla äidilläni on ollut perinteisesti täällä meidän puutalossa kaksi ”omaa” (erittäin vapaaehtoista) alkukesän puuhaa: puutalon portaiden peseminen ja yhteisen puutarhamyymälähuumaostosreissun jälkeen kesäkukkien istuttaminen ruukkuihin. Nämä ovat olleet meillä sellaisia tärkeitä kesän merkkejä!

No. Sitten tuli tämä poikkeuksellinen kevät ja kesä, ja tänä vuonna minä olen hoitanut nämä ämmin kesäpuuhat itse. On se vähän haikealta tuntunut, ja näitä tehdessäni olen ollut hymy huulilla ja tippa silmäkulmassa.

Viime viikolla pesin ulkoportaat, ja eilen sitten istutin kesäkukat, jotka (jesh) saatiin kotiikuljetuksella läheiseltä puutarhalta.

Tein kesäkukkia istuttamisen pian 80 vuotta täyttävän äitini perinteisillä istutusohjeilla – ihan niillä samoilla neuvoilla, jotka äitini puolestaan sai omalta äidiltään, eli minun 100-vuotiaaksi eläneeltä ämmiltäni.

Ehkä vähän hassua, mutta tällaisissa asioissa (ja itse omille lapsilleni tätä hommaa näyttäessäni) tunnen jotenkin hyvin koskettavasti olevani osa sukupolvien ketjua.

Tässä äidiltäni saamat perinneohjeet kesäkukkien istuttamiseen:

1. Ruukkujen tärkein ominaisuus on se, että siinä on reikä pohjassa. Kaupoissa on paljon rei’ättömiä ruukkuja, mutta ne toimivat lähinnä suojaruukkuina. Jos kasvin istuttaa suoraan sellaiseen, kasvi hukkuu tosi helposti. Eli reiällinen ruukku siis, ja jos ruukun sijainti on esimerkiksi portailla (eli pinnalla, jonka ei halua jatkuvasti kastuvan), sen alla kannattaa olla vielä aluslautanen.

Itse tykkään eniten noista perinteisistä punaisista saviruukuista. Heh viime kesänä muuten tarvitsimme yhden uuden ruukun hajonneen tilalle, ja kiertelimme Joelin kanssa isossa kaupassa hyllykilometrikaupalla vertailemassa erilaisia värillisiä ja koristeellisia ruukkuja. Lopulta teimme valintamme: ostimme tuon punaisen saviruukun, joka näyttää näistä kaikkein kuluneimmalta ja vanhimmalta. Tuo kulunein (esimerkiksi seuraavassa kuvassa oikealla) on siis oikeasti kaikkein uusin!

2. Sopivasti kasvamistilaa kukille. Moni (kuten minä) helposti ahnehtii ja istuttaa kukat alussa ruukkuun tiivisti niin, että ne ovat ”tuoreeltaan” kauniin ja rehevän näköisiä. Tällöin kuitenkin voi käydä niin, että juurille ja kasvulle ei jää tarpeeksi tilaa ja kukka ei kasva kovin reheväksi. Mieluummin siis vähän väljästi, ja sitten lannoittamalla kukka hienoon kasvuun. Se siis palkitsee vähän myöhemmin, vaikka alussa saattaa näyttääkin ”tyhjältä”.

3. Ruukun pohjalle kannattaa laittaa ensin kiviä (tai meidän tapauksessa vanhojen ruukkujen paloja) ”salaojaksi”.

4. Sitten kesäkukkamultaa ruukkuun. Meillä käytetään istutettaville kesäkukille aina tuoretta (säkissä ostettua siis) kesäkukkamultaa, koska siinä on ravinteita mukana.

5. Ennen kukan laittamista multaan ropsautetaan kanankakkaa, joka sekoitetaan mullan joukkoon. Ihan pohjalle kanankakkaa ei kannata laittaa eikä ihan pintaan, ettei se ala haista.

Kanankakkaa ei kai välttämättä tarvitsisi laittaa tuoreen kesäkukkamullan kanssa, mutta äitini perinteisesti laittaa ja hänen kukkansa kasvavat aina niin upeasti, että luotan tässä häneen.

6. Multaan muovaillaan kuoppa, joka on vähän isompi kuin kesäkukan muoviruukku. Erityisesti sopiva syvyys kannattaa tsekata.

7. Kesäkukka muoviruukkuineen käännetään varovaisesti ylösalaisin pitäen kiinni varren tyvestä. Näin kukka yleensä irtoaa muoviruukustaan helposti. Kukka kannattaa muuten olla hyvin kasteltu ennen ruukkuun laittoa. Kukan voi esimerkiksi laittaa ”seisomaan” vesisankoon hetkeksi, ja sitten vasta istuttamaan.

6. Sitten kukka sinne kuoppaan ja koloihin lisää multaa. Varovasti painellaan kukka kohdalleen ja suoraan. Kannattaa muuten katsoa, että kukan multaklöntti ei jää yhtään koholle muuhun mullan pintaa nähden – tämä siksi, etteivät kasteluvedet valu juuren kohdalta pois.

7. Lopuksi huolellinen kastelu. Alussa on tietysti tärkeää, että kasteluvesi menee just sinne ruukun keskialueelle, missä kukan juuret ovat.

Kastelukannuissakin on muuten eroja. Sellaisella pitkä- ja kapeanokkaisella kastelukannulla veden saa hyvin sinne kasvin tyveen, kun taas sellainen ”leveänokkainen” (monta pientä reikää) on hellävaraisempi siemenestä kasvatettavien pienten alkujen kastelija.

Mulla on pari perinteistä lempparikukkaa, jotka haluan aina täällä meillä kesällä ruukkuihin: samettikukat tai samettiruusut, sekä marketat – nuo päivänkakkaroiden näköiset siis. Tykkään näistä erityisesti siksi, että just nämä kukat saan pysymään hengissä syksyyn asti. Muut kokeilut ovat mulla helposti kuolleet alkukesän aikana.

Tykkään siitä, että voin kuvitella, että mulla on sellainen magic touch näiden kanssa. Puuhastelen niiden kanssa mukamas suurella ylpeydellä. Todellisuudessa ei mulla varmaan mitään taikasormea ole, kukat vaan sattuvat olemaan helposti hoidettavia, luulisin.

Tänä vuonna muuten ”jouduin” ottamaan ruukkuihin vaaleammankeltaiset samettiruusut, sillä oranssit ja moniväriset olivat puutarhalta loppu. Ne ovat nykyään kuulemma tosi suosittuja, koska ihmiset harrastavat niin paljon istutushommia – ja samettikukkien sanotaan torjuvan hajullaan tuoksullaan tuholaisia.

Itse tykkään niistä ihan muuten vaan.

Vielä pari omaa vinkkiä vielä siitä, miten olen aiempina vuosina saanut nämä kukat kestämään ihan koko kesän, ensimmäisiin syyspakkasiin asti.

1. Oikeanlainen kastelu. Eli ensinnäkin kukille tosiaan sellainen ruukku, jossa on reikä pohjassa – ja jos sataa paljon, mahdollisesta aluslautasesta kannattaa kipata vedet pois sateen jälkeen. Ja sitten säännöllinen kastelu joka päivä (jos ei sada), mieluiten iltaisin tai aikaisin aamulla. Jos kastelee auringonpaisteella, mullan pinta helposti kovettuu.

Ja jos nyt päivä tai kaksi jää kastelematta vaikka reissun takia, niin kukat usein kyllä pärjäävät.

2. Lannoitus. Alkuun kukat lähtevät kasvamaan hienosti kanakakan avulla, ja alussa myös kesäkukkamullan ravinteet tekevät tehtävänsä. Mutta myöhemmin kesällä, alkaen ehkä heinäkuussa, käytän silloin tällöin kesäkukkaravinnetta (sitä pinkkiä jauhetta) kasteluvedessä.

3. Kuihtuneiden kukkien saksiminen pois. Tämä on meidän suvun perimätiedon mukaan ihan olennainen juttu, jotta kukka jatkaa kukintaa pitkään! Eli joka ilta kukkia kastellessa saksin kuihtuneet kukat pois (marketoissa se todellakin pitää tehdä joka päivä). Silloin kukka ei lopeta uusien kukkien tekemistä vaan jatkaa kukintaansa koko kesän.

Ja tämä todellakin toimii (ainakin näiden kukkien kanssa) kuin taika! Joskus, jos vaikka marketta näyttää loppumetreillä olevalta (jos se on päässyt repsahtamaan vaikka lomamatkan takia), tehokkaalla saksimisella sen voi saada vielä uuteen kukoistukseen!

Näin siis on ollut tavallisesti, kun mun äiti-multasormi on ollut kesäkukkien istuttajana. Saas nähdä, miten käy nyt, kun itse laitoin kukat multaan. Toivottavasti minulta ei jäänyt joku kukkimisabrakadabra sanomatta.

Tällaisilla ohjeilla tehdään siis meillä.

Onko teillä muita perittyjä ”vanhan kansan vinkkejä” kesäkukkien istuttamiseen tai hoitoon?

25
Like
4

You Might Also Like

  • Oliver
    8.6.2020 at 12:26

    Hyvät ohjeet! Mä laitan kans aina samettikukkia, koska ovat nättejä ja pysyvät hengissä myös paahteisella parvekkeella :) Markettaa en olekaan testannut. Kestäisiköhän sekin tuolla kuumuudessa…

    • krista
      8.6.2020 at 13:02

      Joo mä oon saanut marketat pysymään hengissä aikoinaan just kuumalla eteläparvekkeellakin! Niitä pitää tietysti vaan kastella paljon ja muistaa saksia aktiivisesti. Nyt mä laitoin marketat tuohon portaille, johon paistaa vain ilta-aurinko. Pitää vähän katsella, että onko liian varjoisa paikka vai pitääkö siirtää tuosta aurinkoisemmalle kohdalle.

  • Lilah
    8.6.2020 at 12:30

    Mun salaisuus on hyvä puutarha josta kukat haetaan :-) Ovat kestolannoitettuja ja sillä menevät koko kesän. Välillä on ollut kesäkukkamultaa, välillä puutarhamultaa, säkistä aina kuitenkin eikä kasvimaalta (jota lannoitetaan kanankakalla). Suosin lähinnä pelargonioita, koska ne armeliaasti näyttäävät nuupahtaneilta kun ovat kuivia ja toipuvat siitä nopeasti ennalleen. Eli kastelen kun ”pyytävät” vettä. Lisäksi meidän piha vaatii paistetta ja porotusta kestävät kasvit, joten siksi mennään noilla kestäviksi todetuilla vuodesta toiseen. Samat kukat kestävät perinteisesti meillä kesäkuun alusta elokuun loppuun.
    Orvokeista tykkään myös kovasti ja toukokuuksi niitä välillä tulee ostettua. En kuitenkaan jaksa nyppiä niitä riittävästi että kestäisivät kuukausia ja niille ei paahdekaan sovi. Nyppimisen vitsihän on siinä, että kasvi keskittyy kukkimiseen eikä siementuotantoon, kun kukkineet kukat otetaan pois.

    • krista
      8.6.2020 at 13:07

      Silläkin varmasti merkitystä! Meillä on sekä pieneltä puutarhalta että Plantagenista ollut viime vuosina, näillä kahdella ei ole ollut eroa vaan molemmat ovat kestäneet koko kesän. Tällä kertaa oli pieneltä puutarhalta nämä kesäkukat ja Plantagenista puolestaan alppiruusut.

      Hauskoja nämä ”omat kestosuosikit”, mä puolestani tykkään pelargonioiden ja orvokkien perinteisyydestä (kuten nämä samettiruusut ja marketatkin), mutta jostain syystä en ole ottanut tavaksi niiden ostamista; ei ole muistaakseni koskaan ollut! Orvokkia tosin kasvaa villiversiona pihalla siellä täällä <3
      -
      Joo mun äiti selitti tuon nyppimisen/saksimisen joskus aikoinaan mulle niin, että "kukka luulee, että on syksy ja alkaa tehdä siementä", jos ei sitä leikkele. Eli just noin!

  • Tilia
    8.6.2020 at 12:44

    Nuo lasittamattomat, reiälliset saviruukut ovat muuten ihan parhaita myös sisäkukille.

    • krista
      8.6.2020 at 13:09

      Mä oon niin outo, kun rakastan ulkokukkia, mutta sisällä en ”jaksa” niitä mukamas hoita – lue: ei vaan ole ollut tapana. Yksi Ikean kukka on vaan keittiön ikkunalla, sen unohdan välillä vuodeksi, mutta hengissä on ihmeen kaupalla pysynyt. Nyt ostettiin yksi sisäkukka, sellainen köynnös (kultaköynnös muistaakseni) ja yritetään alkaa sitä nyt hoitamaan. Se on nyt ostoruukussaan vielä, mutta ajattelin just laittaa tuollaiseen reiälliseen saviruukkuun viimeistään sitten, kun kesän jälkeen nuo ruukut ”vapautuvat” kesäkukilta. Ehkä tuon kaikkein kuluneimman voisin siihen valita <3

      • Tilia
        9.6.2020 at 08:51

        Kannattaa pestä käytetyt saviruukut hyvin, ettei tule mitään tauteja mukana seuraaville kukille. Itse tykkään pakastaa ruukut ulkovarastossa talvella, niin ei ole ongelmia ollut. Ja tietty ei kannata saviruukkuun talveksi multia jättää pihalle, ettei se halkea jäätyessään. Oma äitini upottaa kaikki saviruukut vesiämpäriin ennen istutusta, jotta kaikki ilmakuplat tulevat saviruukusta pois ennen eikä ruukku kuivata kasvia heti istutuksen jälkeen, koska se kuiva saviruukku tosiaan sitoo kosteutta mullasta. Mikä on sekä hyvä, että paha asia, koska kastelua tarvitsee enemmän kuin muoviruukussa, mutta toisaalta minusta se on hyvä, ettei juuret mätäne niin helposti, vaikka vettä joskus menisikin enemmän. Itse olen perinyt saman tavan upottaa ruukut veteen tunnin pari ennen istutttamista. Lapset rakastavat kuunnella sitä sirkutusta, joka ruukusta lähtee, kun se siellä ämpärissä meille juttelee!

        • krista
          9.6.2020 at 10:11

          Joo meillä kans ruukut pakastuvat talvisin, ne laitetaan ruukut kesän jälkeen ylösalaisin seinän vierustalle, siinä ne talvehtivat. Siksi ne varmaan noin kuluneita ovatkin (myös nuo jotka eivät ole olleet ”uusina kuluneita” :D Ja kyllä, todistan, joskus on unohtunut mullat ruukkuun, ja silloin ne tosiaan halkeavat, niisk :(

          Tuota ruuukkujen veteen upottamista en ole kuullutkaan, kiitos vinkistä! Mäpä kokeilen ensi kesänä, nyt alkoi ihan kiinnostaa, että miltä se sirkutus kuulostaa :)

  • anonyymi lukija
    8.6.2020 at 14:24

    Vähän offtopic, mutta miksi ette voisi tavata äitiäsi kesällä (jossain instapäivityksessä tätä surit)? Olen ymmärtänyt että olette koko perhe olleet eristäytyneinä Suomeen paluunne jälkeen, joten miten voisitte ketään tartuttaa? Ja koska teillä on auto, pääsette vierailulle ilman kontakteja siinäkään yhteydessä.

    • krista
      8.6.2020 at 16:31

      Ei haittaa, että on offtopic, koska on niin tärkeä ja ajankohtainen kysymys – ja lisäksi mulla on tämä kysymys mielen päällä nyt koko ajan, kun oon tosiaan itsekin maininnut ”äiti-ikävän” nyt useaan kertaan sekä blogissa että Instassa!

      Itse asiassa en surrut (se oli varmaan se porraskuvapäivitys?) suoranaisesti sitä, että en pääse näkemään koko kesänä, vaan kirjoitin, että ikävä on kova (koska tosiaan ei olla nähty helmikuun jälkeen, vaikka hyvästellessä helmikuussa halattiin ja sanottiin, että pääsiäisenä nähdään – no ei nähty) ja että ainoa toiveeni on, että päästään tänä kesänä näkemään. Ja tuo toive ei ole vaan pelkkä passiiivinen toive, vaan kyllä se pitää tosiaan sisällään myös toimenpidesuunnitelman eli just tuon, mitä kirjoitit <3
      -
      Me on siis nyt tosiaan oltu Suomeen paluun jälkeen eristäytyneinä ja äitini on myös - lisäksi tietysti on seurattu, että mitä aiheesta suositellaan - joten olemme nyt ajatelleet asian niin kuin sinäkin, eli että sen pitäisi olla turvallista. Auto tankataan mobiilitankkauksella hanska kädessä, ja ei pysähdytä huoltoasemilla vaan otetaan omat eväät. Meillä on jopa mökkikäytössä sellainen matkapotta, jonka saa myös autoon :D Eli se vaan peräkonttiin :D Matkankin siis pitäisi hoitua kontaktittomasti, ja kun meillä ei täällä ole tosiaan ollut kontakteja, niin luulisi että on turvallista, etenkin kun koronatilannekin on tällä hetkellä noin hyvällä mallilla. Jos nyt vaan kaikki menee hyvin (seuraataan koronatilannetta ja suosituksia ja myös säätä), toivottavasti jo viikon päästä ollaan siellä tai matkalla! Ikävä on jo tosiaan valtava, niin kuin huomaa näistä, että jatkuvasti se on mulla mielessä ja tulee vähintäänkin sivulauseissa esiin.
      -
      Olen myös vähän jännittänyt asian kertomista blogissa, kun jotenkin pelkään, että joku alkaa rähistä... jotain. Asia kun on kuitenkin totta kai mulle herkkä, oma äiti kuitenkin kyseessä <3 Tänne meille päin äiti ei varmaan pääse matkustamaan pitkään aikaan - toki mielessä on käynyt sellainenkin, että kävisin hänet joskus autolla vaan meille hakemassa ja sitten taas autolla "palauttaisin" :)
      -
      Omiin toimenpideajatuksiin on vaikuttanut myös se, että se tapaaminen voi olla mallia "tänä kesänä tai ei tosi pitkään aikaan" tai ennen rokotetta ainakaan. Koska kun/jos lapset palaavat kouluun/eskariin, se riski onkin paljon isompi pitkään, ja 14 vrk eristyksiä onkin sitten hankalampi toteuttaa, kun syyslomakin on vain viikon. Mutta ehkä ei kannata ajatella niin pitkälle, päivä kerrallaan ja tätä meidän kesän tapaamista mahdollisimman turvalliseksi suunnitellen!

  • Essi
    8.6.2020 at 14:39

    En yllytä kokeilemaan, mutta mä onnistuin talvettamaan marketan! Ei mitään vippaskonsteja, viileälle kuistille vaan unohdin (mies oli kuulemma välillä kastellut kun siellä oli ns sisäkasvejakin). Sit havahduin kun alkoi vihertää.

    • krista
      8.6.2020 at 16:39

      Oho vau! Ai hitsi meillä ei harmi kyllä ole viileää kuistia, muuten olisin kyllä ihan huvikseni kokeillut! Saitko ihan kukkimaankin uudestaan? <3

  • Elina
    8.6.2020 at 15:20

    Mulla on aina myös samettikukkia (juuri niitä oransseja) ja krassia. Nämä sen vuoksi, että äitini ottaa niistä syksyllä aina siemeniä talteen ja istuttaa itse hyvissä ajoin loppukeväästä. Häneltä siis saan sitten istutettava pienen pieniä taimia. Itse otan aina myös siemeniä talteen mutta ne joko hukkuu talven aikana tai heitän ne pois kun äiti seuraavana alkukesänä sitten tuo itsekasvattamansa taimet. Eikä hänellä ole kasvihuoneita, ihan vaan keittiön pöydällä yms kasvattelevat. Seuraavan kerran kun saat sitä oranssia samettikukkaa, kannatta siis ottaa niistä syksyllä siemenet ja istuttaa itse taimet seuraavana keväänä. (Tai, no siis kannattaa ainakin kokeilla. Itse en ole siis edes kokeillut myöskään sen vuoksi, että mun luokse ei mahdu mitään pikkupurnukoita keväällä sisälle, ja jos mahtuisikin, niin koira huitaisisi ne varmasti kumoon hännällään.) Jos haluat, voin vaikka kokeilumielessä ensi talvena postittaa muutaman siemenen (näet ehkä mun sähköpostiosoitteen tästä?).

    • krista
      8.6.2020 at 17:22

      Oooo hei tämähän olisi IHANA projekti, en siis ole tullut ajatelleeksikaan, että samettikukasta saa siementä! KIITOS, tätä olisi ihana kokeilla, edes muutaman taimen verran ikkunalaudalla, oooo! Mitenköhän ne siemenet sieltä poimitaan, hassua kyllä en huomaa nähneeni mitään siemeniä syksyllä… Kukan sisällä jotenkin? Vinkit tervetulleita! Meiliinkin voi laittaa (ja joo, näen sun meilin) tai sitten tähän kommenttikenttäänkin tietty!

  • Taija E
    8.6.2020 at 15:47

    Joku ylempänä kirjoitti, että orvokeille ei paahde sovi, mutta itse taas olen ostanut orvokkeja juurikin siksi, että pärjäävät meidän erittäin paahteisella terassilla. Saattavat kyllä nuupahtaa, jos pääsevät liian kuivaksi, mutta tokenevat ihan parissa tunnissa, kun kastelee. Rrrrrakastan orvokkien nyppimistä! Se on todella terapeuttista ja voimaannuttavaa! 😂 Meillä on myös joka kesä pelargonioita. Itse en niistä välitä yhtään, mutta jostain syystä lapsi on niihin ihastunut ja haluaa aina niitä. Pelargonioiden valintaprosessi on niin vakava ja monimutkainen (ja yleensä vielä päätyy väriin, mitä en itse ostaisi), etten henno kieltäytyä ostamasta. Sitä paitsi nekin saan pidettyä hengissä paahteessa, joten pelargonioitakin sitten siis. Hyvä vinkki nuo marketat, niitäkin voisi kokeilla.

    • krista
      8.6.2020 at 21:35

      Hei nyt mulle niitä nyppimisvinkkejä, kiitos! :) Mulla siis on ollut niin, että kun on ollut nyppimistä vaativat kukat, en ole oikein tiennyt, että miten se tehdään – koko kukka vaan pois, vai miten se eroaa tästä mun saksimisesta…? Mulla on amppeleissa nuo karjalanneidot, ja niitä ehkä kannattaisi nyppiä, mutta jotenkin en tiedä, että miten se tapahtuu :D

      Mutta siis joo todellakin ymmärrän tuon terapeuttisuuden! Mulla on sama vuohenputkiin, ja nyt myös noihin mökin saniaisiin! :D Siinä on jotain tosi meditatiivista! :D

      Ihana tuo teidän pelargonioiden valinta <3 Ja ihana, että hankit hänelle sellaisen - just hyvä, että lapsella saa olla oma maku ja sitä arvostetaan <3 <3 <3

      • Tilia
        9.6.2020 at 08:44

        Orvokki kannattaa nyppiä, kun kukka on nuupahtanut alaspäin (opit äkkiä, mikä on ylikukkinut, mikä vasta nuppu) eli ennen kuin siemenkota alkaa pullistua. Paras on nyppiä sen kukkavarren juuresta asti, niin ei jää ”tikkuja” töröttämään kukkaan.

        Samettikukan siemeniä myydään myös pusseissa, jos ei itse saa niitä kerätyksi. Itävät helposti ja ovat minusta helppohoitoisia taimia, joten kannattaa kokeilla vaikka lasten kanssa yhdessä kylvöä. Toki ovat suht edullisia kaupastakin ostettuna ja itse kasvatetut eivät vielä kesäkuun alussa ole välttämättä loistossaan vaan vasta myöhemmin kesällä. Mutta huomattavasti nopeampi kuin vaikka orvokin esikasvatus, johon minulla ei riitä hermot. Toisaalta on kyllä kiva seurata, mihin itsekseen pihalle kylväytyneet orvokit leviävät.

  • Anna
    8.6.2020 at 15:57

    Minulla on se vika että jos on kasveja joiden tiedän olevan talvettamiskelpoisia en vaan raaski millään niistä syksyllä luopua vaan pitää niitä hoitaa ja hoivata ympäri vuoden vaikka väkini ja vaikka ei olisi tilaakaan.
    Meillä on pelargonit varmaan 3-4 vuotiaita. Yleensä aina joku kuolee kun meillä ei ole sopivaa viileää, mutta plussalla pysyvää paikkaa niille. Mutta tuossa ikkunalla nytkin kukkii komeasti yksi kauniin kirkkaapunaisilla kukilla ja perinteisessä saviruukussa ;)

    Noista ruukuista muuten sen verran että jos on tosi kuiva, paahteinen tai tuulinen paikka ja herkkä kukka niin kannattaa ottaa metallinen tai muovinen tms. materiaalista valmistettu ruukku joka ei läpäise vettä. Nuo saviruukut kun imevät kosteutta ja haihduttavat sitä sitten. Tosin ainakin muoviruukut ovat minusta aika ikäviä (vaikka niitäkin meillä on). Jotenkin halvan oloisia ja ei niin kovin nättejä.
    Jos on reilun kokoinen ruukku voi tehdä myös varastolannoituksen. Eli laittaa yhteen kohtaan, vaikka johonkin reunaan koloon koko kesän lannoitevaraston. Kukkaa ei saa istuttaa lannoitteen kohdalle ettei se saa yliannostusta lannoitetta. kukka kasvattaa sitten osan juurista sinne lannoitteen luo ja saa sieltä ravinteita ja osan juurista muualle mistä saa vettä.

    Meille ei tänä keväänä ostettukaan kuin pari säkkiä multaa isoja ulkoruukkuja varten. Muuten ollaan nyt kaivettu omasta kompostista ja lehtikompostista multaa. Toki siinä tulee mukana valitettavasti vuodenputkenjuuria ja muuta, mutta niitä meille tulee joka paikkaan joka tapauksessa, joten olenajatellut että ei se nyt ole niin vakavaa.

    Minulle muuten iski tänä keväänä ihan puutarhahurahdus. Meidän piti tänä vuonna perustaa niitty, mutta muuten piti antaa pihan olla ja nauttia ja hoitaa nykyisiä kasveja ja tietty jotain kausijuttuja, kuten tomaatteja ja lehtikaalia yms. ja niitä kesäkukkia, mutta niitä ei nyt lasketa projektiksi :D Mutta sitten mies halusi meille toisen kirsikkapuun, minä halusin kaksi rhodoa ja sitten innostuinkin kun näin Strömsössä avaimenreikäpuutarhan ja nyt rakennen sellaista :D Ja haaveilen sammakkolammesta ja haluaisin lisää atsaleoja kun pihaan tulo on vähän ankea. Mutta lampi ainakin saa odottaa, koska se tarvitsisi jo kaivurin ja sen paikalla kasvaa tällä hetkellä isoja puita :P Siitä huolimatta se siitä rauhallisesta kesästä ilman lisäistutuksia ja projekteja :D

    • krista
      8.6.2020 at 21:39

      Hei tuohan ei ole vika vaan mahtava juttu! Mun mielestä ois kans AIVAN ihana, jos samat kesäkukat jatkaisivat eloa seuraavina vuosinakin. En tuota samettikukkien siemenhommaa ollut tullut ajatelleeksikaan, mutta kun tuolla ylhäällä sain siitä vinkin, niin varmasti kokeilen! :)

      Aaaa tuollaista saviruukun haihduttavaa ominaisuutta en ollut ajatellutkaan. Mutta sit taas muoviruukku… no, on muoviruukku. Meillä loppui nyt ruukut kesken ja laitoin kaksi viimeistä samettikukkaa vanhoihin amppeliruukkuihin, ovat sentään vihreät eli eivät ihan niin kovasti silmään tökkää. Mutta mieluummin olisin laittanut muuhun kuin muoviin.

      Tuollaista lannoitevarastostakaan en ollutkaan kuullut! Tosi mielenkiintoisia nämä kyllä <3 Ja nyt mun pitää mennä googlaamaan Strömsön avaimenreikäpuutarhaa :D Meillä tuli kans kuusi alppiruusua takapihalle, ah!

  • kaisapii
    8.6.2020 at 16:00

    Kiitos vinkeistä. Tyhmä
    kysymys mutta mistä kohtaa saksitaan se kuivunut kukka
    pois? Siis se koko kukkaosa eli siitä varren kohdalta? Ja
    voiko ne kuivuneet kukat jättää siihen
    mullan päälle
    maatumaan vai heitetäänkö
    muualle
    pois?

    • krista
      8.6.2020 at 16:44

      Ei ole ollenkaan tyhmä kysymys, tällaisia mäkin pähkäilin silloin, kun kaikki oli ihan tuntematonta. Eihän sitä voi tietää ennen kuin joku kertoo! Tai en mä ainakaan tiennyt :) Eli siis: joo saksin koko sen kukkaosan pois ja leikkaan siitä varresta, läheltä yläosaa eli sitä kukan tyveä. Jos varsi on lähtenyt myös menemään huonoksi, saatan saksia vähän alempaa.

      Kuivuneita kukkia en ole jättänyt siihen multaan (koska etenkin samettikukissa ovat niin isojakin, että näyttävät rumalta) vaan olen laittanut kompostiin tai ihan biojäteastiaan. Biojätteeseenkin saa siis pieniä määriä kukan osia laittaa.

  • raks
    13.6.2020 at 15:32

    Kauniin näköiset portaat, vaikka en marketoista niin välitä. Neilikat menestyy myös hyvin koko kesän auringossa, tykkään etenkin kerrotuista mutta ilmeisesti yksinkertaiset olisi parempia pörriäisten kannalta. Ja amppelissa miljoonakellot on kestäviä eikä tarvi edes nyppiä! Voi kun alkaa harmittamaan kun tein vähän päätöksen että tänä kesänä en kesäkukkia laittaisi, mutta ainahan sitä voi muuttaa mieltä… :D