Eka kerta: Pikkukoski

On hyvin vaikea sanoa syytä sille, miksi emme ole ikinä ennen lasten kanssa käyneet Pikkukosken uimarannalla – sinnehän ajaa meiltä vain kymmenessä minuutissa! Tämän aamun ”mitäs tänään tehtäisiin?” -keskustelussa Joel kuitenkin sitä yllättäen ehdotti, ja pakkasimme saman tien aamupalakamat ja uikkarit kasseihin ja lähdimme extemporebiitsille.

Ennakoimme ruuhkaa, mutta ehei – ainakin yhdentoista aikaan auton sai näppärästi parkkiin ja kaikkialla oli muutenkin mukavan väljää

”Onko tällä hiekkalaatikkoa?”, Seela kyseli ja selitimme, että tämähän on niin kun Espanjassa; koko ranta on hiekkalaatikko.
”Vaaau, ihan niin kuin koululaisten kokoinen hiekkalaatikko!”, napero totesi.

Okei, voihan sen niinkin ajatella.

Väljyyden lisäksi kiva yllätys oli paikan yleinen siisteys ja palvelut: ensin ajattelimme, että vessahuolto on rannalla ihan bajamaja-tasolla, mutta myöhemmin bongasimme rantarakennuksesta pienen kahvila ja veskit. Näytti vieläpä ihan kivalta ja silleen… …hyväntuuliselta kahvilalta.

Samassa rakennuksessa oli myös uimavalvontakoppi. Hassua kuitenkin, että rantavalvojat oleilivat siellä kopissa eikä rannan tuntumassa, esimerkiksi hyppytornin lähellä. Toki jokainen on vastuussa omista lapsistaan ja mahtavaa, että ylipäänsä pelastustaitoinen on paikalla (säntäisi varmaan kopista avunpyynnöt kuullessaan), mutta silti – kun kerran valvonta rannalla on, niin eikös sen kuvittelisi olevan siinä rannalla katselemassa…? Ehkä mä en vaan tajua jotain :)

Ihana paikka kerrassaan – ja erityisesti ihastelin uimarannan vieressä olevaan vanhaa puutaloa. Ihan unelma!
”Mä haluan tuon talon!”, totesin ykskantaan Joelille.

Sanoin tuossa alussa, että vaikea sanoa syytä, miksi emme ole käyneet tällä aikaisemmin. Mutta tavallaan voin nimetäkin ehkä yhden oudon pienen syyn. Minä.

Koska siis… …tämä nyt varmastikin johtuu siitä, että olen tuolta maalta ja pohjoisesta kotoisin. Mulla on vaan joku sellainen hölmö sisäänrakennettu käsitys, että Helsingin uimavedet ei voi olla kovin puhtaita. Ja käsitys on varmasti väärä; kyllähän täälläkin ihmiset pulikoivat ja vedenlaatua valvotaan. Mutta mä itse en jotenkin… …suostu uimaan Itämeressä ainakaan, edes Jurmalassa tai Pärnussa en ole uinut. Typerää, tiedän. Enkä ole tainnut uida Helsingissä oikein muuallakaan; no Luukissa (Espoossa) olen ehkä joskus parikymppisenä pulahtanut.

Mutta tuohan on tietysti ihan hölmöä, tiedän tiedän tiedän. Ehkä mua kauhistuttaa myös ne vedessä asuvat kalat, mutta eipä siitä sit sen enempää :D Trooppisen vesistön kalat eivät niin pelota, kun ne ovat sellaisia Nemoa etsimässä -värillisiä ja ihania, haha. Toisin kuin suomaiset hauet ja ahvenet ja kaikenmaailmansiiatsäynävät :D

Okei, okei, lopetan tuosta aiheesta nyt.

Pikkukoski sijaitsee Vantaanjoen rannalla – ja siitäkin mulla on joku perustelematon mielikuva, että yök yök likainen. Vaikka sieltähän tulee välillä juomavesikin! Mun pitää varmasti opetella vaan näistä mielikuvistani irti. Lapsuuskesinä rannalla pulikointi oli kesän ihan ykkösjuttu, ja kyllä täällä Helsingissäkin ovat lapset varmasti polskineet kautta aikojen.

Ja vedenlaadun mittaus näytti, että vedenlaatu on hyvä.

Tänne tullaan siis ehdottomasti toistekin!

Parinkymmenen asteen lämpötila oli ihan sopiva polskimiseen, vaikka auringon mennessä pilveen tulikin vähän vilu. Jätskit syödään sitten ensi kerralla!

Pikkukosken uimaranta sijaitsee siis Oulunkylän-Veräjälaakson kulmilla osoitteessa Pikkukoskentie 23.  Oulunkylän juna-asemalta on reilun kilometrin kävelymatka ja bussi numero 65 taitaa tulla aika lähelle myös (650m kävely).

PS. Ilmaisia lastenmenoja Helsingissä -juttusarja viime kesänä:
Lasten kaupunki täällä.
Linnanmäki täällä.
Haltiala täällä.
Leikkipuistot täällä.
Kiasma täällä.

12