Kaupallinen yhteistyö: Suomalaisen Työn Liitto
Harmillisen harvassa tässä nykyelämässä ovat kyllä ne illat, kun tulee lähdettyä ystävän kanssa kiireettä (ilman lapsia) iltaa viettämään. Usein ystäviä tavatessa perheet pyörivät mukana tai lapset leikkivät keskenään äitien vaihtaessa kuulumisia – tai sitten tavataan nopeasti kahvilla jossain.
Mutta niin, että tällaiset äiti-ihmiset lähtisivät kaupungille ihan koko illaksi ja kiireettä. Niin, että molemmille järjestyy yhtä aikaa lapseton ilta, eikä kukaan ole kipeänä. Huh heijaa! Nyt rasti seinään! Viime perjantaina (ja vieläpä siis VIIKONLOPPUILTANA, oho elämä risaseks) siis tehtiin niin!
Arvaa, kumpi meistä on lähdössä teatteriin ja viinille, ja kumpi on jäämässä kotiin…?
Olen tehnyt aiemminkin blogiyhteistyötä Suomalaisen Työn Liiton kanssa (postaukset täällä, täällä ja täällä), ja tämän myötä minulle ja ystävä-avecille tarjoutui hyvä mahdollisuus päästä suomalaista työtä tukemaan.
Teatteriin siis, ihanaa!
Tämäkin on mahtava esimerkki sarjassamme suomalaisen työn monet muodot: tämä tuttu Suomen Komediateatteri on perheyritys ja yli 20 vuotta toiminut ammattiteatteri. Se myös työllistää ison määrän teatterialan ammattilaisia: teatterin omat näyttämömestarit, maskeeraajat, puvustajat, ääneteknikot sekä toimistohenkilökunta. Suomalaista työtä tämäkin!
Saimme siis tänne liput, ja vieläpä vieläpä ensi-iltaan! Siellä olisi ollut sellaiset tyypilliset kuvausseinät ja kaikki, mutta harmi kyllä muhun iski sitten sellainen kuusamolainen ”noeimenyttonnevoiamennä”-tunne. Kuitenkin oltais menty vaan sinne pönöttämään ja meidät olisi opastettu ”hei nämä on vain näyttelijöille” -tyyppisesti sivuun… Uijuijui, ehkä ei.
Paaaaaljon vähemmän noloa on tietysti ottaa selfie vessassa. Siispä tässä meidän ”tyttöjen illan” virallinen poseerausselfie – kuvausseinän sijaan suuren maailman tapaan Aleksanterin teatterin vessassa ”äkkiä ennen kuin joku tulee tuolta kopista ulos”. Haha. Ja sit just tuli. Sori.
Huomaa ei tupakointia -kyltti – tässä on glamour huipussaan kuulkaas. Enkä ole raskaana, vaan söin papukeittoa ennen leffaa. Sori siitäkin.
Aleksanterin teatteri oli ihan pullollaan väkeä; taisi olla loppuunmyyty näytös. Vetonauloja olivat varmasti nuo tutut suosikkinäyttelijät Reidar Palmgren ja Satu Silvo – ja kyseessä oli siis romanttinen komedia Toinen kerta toden sanoo. Suunnilleen tältä se näytti – tämä kuva jotenkin tosi kuvaa koko lähes farssimaisen meiningin, joka sai yleisöstä kuuluumaan naurunhörähdyksiä tasaisesti sieltä täältä:
Kuva: Suomen komediateatteri
Komedia on kyllä haastava ja tavallaan tosi mielenkiintoinen lajityyppi! Joskus aikoinaan olin ihan täysin komediavastainen; en voinut sietää esimerkiksi sellaisia ”väkisinnaurettuja” massakomedialeffoja. Mutta sitten pääsin taas muokaamaan omia aikoinaan-mustavalkoisia käsityksiäni, kun näin muutaman oikeasti hyvän komediaelokuvan.
Tavallaan sen naurun takana voi olla myös syvyyttä – komedia voi herättää myös muita tunteita kuin heko-heko-höhötystä. Esimerkiksi tässä käytiin (koko ajan komedian muodossa toki) läpi 22 vuoden tauon jälkeen tapaavan ex-pariskunnan elämää: mikä sai heidät aikoinaan eri teille? Ja mitä tapahtuu nyt, kun he sattumalta tapaavat ruokakaupassa uudelleen.
”Nuo Satu Silvo ja Reidar Palmgren ovat muuten oikestikin pariskunta”, ystävä supatti minulle juuri saliin astuessamme.
Tämä oli hauska tietää! (nimimerkillä julkkisjuorutietämätön) Se antoi tavallaan esitykselle vielä sellaisen oman pienen vivahteensa. Olisivatkohan he voineet suudella noin intensiivisesti, jos eivät olisi oikeasti pari…? No, ehkä ammattilaiset voivat. Mutta silti: pariskunnan ”vaihinkosuudelma” pysäytti hetkeksi ajan:
Kuva: Suomen komediateatteri
Parasta illassa oli kuitenkin ihan ehdottomasti se, että lähdettiin. Pelkkä siiderillä käyminen olisi ollut tietysti kivaa myös, mutta tällainen ”teatteri ja viini” -yhdistelmäilta tuntui vielä päälle jotenkin… …spesiaalilta. Jotenkin teatterissa käymisessä on vaan jotain erilaista kuin leffassa käymisessä; sellainen hassu paikalla olon tunne. Elokuva toistuu aina samanlaisena, mutta teatterissa on aina jokin sellainen yllätysmomentin mahdollisuus – esimerkiksi tässä näytöksessä yllättävä hetki tuli, kun toinen viinilasi meni näyttelijöiltä vahingossa rikki. Siinä tuli yleisössä istujallekin sellainen ”iik miten ne nyt tämän hoitaa” -tunne, mutta hienosti tietysti ammattilaiset hoisivat. Pysyivät rooleissaan, ja yhtäkkiä näytti niin kuin lasinsirpaleiden siivoaminen olisi ollut oikeastikin käsikirjoitettu osaksi näytelmää. Se oli ehkä mun lempihetki, just siinä kaikessa yllättävyydessään.
Spesiaalista puheen ollen. Päätimme myös olla niin spesiaaleja, että kävimme jo ennakkoon tilaamassa yläkerran ravintolasta väliaikatarjoilun (lue: lasit viiniä) väliajalle – en ole siis koskaan ennen tehnyt niin, mutta eikös se ole jotenkin silleen… ….tosi teatterillista? Mutta joo: sekin oli tavallaan aika spessua, vaikka oli ihan pieni juttu. Ei jonotettu väliajalla baaritiskille vaan istuttiin suoraan pöytään numero 14, jossa odotti kaksi lasia punaviiniä.
Aika ihanaa.
Ja sitten on tietysti vielä tuo Aleksanterin teatterin mieletön sali! Tää on vaan niii-iiin upea – ja oooh siis pakko vielä hehkuttaa, että mähän oon itsekin päässyt nousemaan tuonne lavalle ja tanssimaan Oriental Hype -festareilla pari vuotta sitten. Väitän, että tää on Helsingin upein teatterisali!
Teatterin jälkeen jatkettiin vielä iltaa hetki: ensin käytiin syömässä ja margaritalla (granaattiomenamargarita, vau!), ja sitten vielä puolukkasiiderillä. Ja puolen yön tuntumassa tuhkimoina kohti kotia – ei siksi että pitäisi vaan siksi, että seuraava aamu on kuitenkin aika paljon kivempi hyvinnukkuneena ja ilman ”dagen efter” -tunnelmia, haha.
Meidän teatterilippujen lisäksi sain myös arvottavaksi kaksi tällaista samanlaista kahden lipun pakettia. Liput käyvät mihin tahansa Suomen Komediateatterin näytökseen. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän alle to 12.10. klo 12 mennessä ja kertomalla, mihin teatteriesitykseen (ja kenen kanssa) menisit, jos voittaisit nämä liput? Tällä hetkellä käynnissä olevat esitykset näkee siis täältä. Niistä voi siis valita!
Kilpailun säännöt täällä.
Suomen Komediateatterin näytöksiä esitetään monessa paikassa ympäri Helsinkiä, tuon Aleksanterin teatterin lisäksi mm. Linnanmäen Peacock-teatterissa, Apollo Live Clubilla ja Kanneltalossa.
Myös teatteri on siis yksi tapa tukea suomalaista työtä!
Yhteistyössä: Suomalaisen Työn Liitto
17
Johanna
6.10.2017 at 07:56Haluaisin nähdä Toinen kerta toden sanoo -näytelmän Lahdessa. Äidin (mun kulttuurikaverin) kanssa :)
Minna
6.10.2017 at 08:39Veisin poikani katsomaan Hevisaurus-musikaalia, hän on jo pitkään halunnut sinne, mutta ei olla raaskittu ostaa lippuja.
Alma
6.10.2017 at 08:44Toinen kerta toden sanoo tai kaikki äidit kaikki tyttäreni oman äitin kanssa 💛
Maire
6.10.2017 at 12:51Ystävä on jo tiedossa, kenen kanssa. Joko tämä sama esitys, mutta kiinnostavampi tuntuu olevan tuo 3h+k. Ihana tuo vessaselfiekuva!
Heippa
6.10.2017 at 14:08Menisin katsomaan Kaikki äiti, kaikki tyttäreni ystävän kanssa, joka elää samanlaista pikkulapsi-ruuhkavuosiarkea eikä kovin usein ehditä nähdä. Ja väliaikatarjoilut täytyy ottaa myös! :)
Sofia Monola
6.10.2017 at 16:50Oh lähtisin ehdottomasti synttäreideni (12.10 :D) kunniaksi oman äitini kanssa katsomaan Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. Asutaan eri paikkakunnilla ja molemmilla on viime vuodet ollut vaikea elämä, joten tollainen laatu-äiti-tytär-aika on ihan erityistä luksusta <3
Jenni M.
6.10.2017 at 19:37Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. Seuralaisvaihtoehtoja olisi useampikin.
Mari Olkkonen
7.10.2017 at 00:57Menisin katsomaan Hevisaurusta pienen dinosauruksia fanittavan 3v tyttäreni kanssa 😊
Aino
7.10.2017 at 09:22Mortified, tahdon viemää ja myydään 3h+keittiö vetoavat kaikki eri syistä. Viimeisin ehkä tarkimmin tämänhetkisen elämäni samaistumispiste. Mutta valitsen juuri nyt Mortified:n, koska olen juuri uudestaan löytänyt yläaste aikaisen bestikseni ja olisi hulvatonta nähdä ko. esitys juuri hänen kanssaan.
Heikkis
7.10.2017 at 14:34Oi, olisin niin tällaisen illan tarpeessa. Jos on pakko valita niin varmaankin Kaikki äitini, kaikki tyttäreni ja todellakin juuri hyvän ystävän kanssa kun liian harvoin löytyy aikaa nähdä ja jutella kunnolla.
Rosie
8.10.2017 at 07:54Lähtisin katsomaan Kaikki äitini, kaikki tyttäreni -esityksen äitini kanssa. Varmasti naurattaisi molempia!
Tiina
8.10.2017 at 22:01Kaikki äitini kaikki tyttäreni olisi varmaan mun valinta. Itse en ole erityisesti teatterin ystävä, en toki ole kouluaikojen jälki käynytkään että voisihan siitä innostua 😊 äitini taas rakastaa teatteria mutta ei oikein ikinä kehtaa kysyä ketään seuraksi ja isääni ei kirveelläkään saa lähtemään. olisi hyvä syy lähteä kerrankin äidin kanssa liikkeelle, ja ylipäätänsä yksin ilman poikaa (muuallekkin kuin töihin 😅)
Sannamarianna
9.10.2017 at 00:34Teatteri on vaan niin ihanaa!
Riippuis vähän aikatauluista mihin ja kenen kans. Oon haaveillu, että voisin viedä veljenpojan katsomaan Hevisaurus-musikaalia. :)
Meikämuija
11.10.2017 at 02:13Varmaan tuo sama esitys mentäisiin katsomaan ja parhaan ystäväni kanssa tietysti. Uskon että nauraisimme juuri tuolle teemalle katketaksemme, sinkkunaisia kun olemme molemmat ja miesjutuissa epäonnistuneita :)