Operaatio ”huone kerrallaan”, osa 2: olohuone

Hah haa, luulitteko jo, että meidän ”Operaatio huone kerrallaan” olisi jäänyt yhteen osaan…? Ehei! Keittiön kanssa meillä vaan (kröhöm) on ollut vähän sellaisia haasteita, että se on ehditty aina totaalisotkea ennen kuin kuvia on muistettu ottaa – niinpä säästetään se odottelemaan parempia aikoja ja hypätään suoraan projektihuoneesta kolmanteen, olohuoneeseen.

Tältä siellä näyttää (nyt siivottuna) keittiön ovelta kurkattuna:

Kunnostettu keinutuoli kiikkuu omalla paikallaan kakluunin vieressä – Joel on näköjään laittanut sen alla olevan maton vinoon (ennen oli suorassa linjassa ison maton kanssa), mutta olkoon. Kirjaston ja olkkarin välisen oviaukon laajentaminen (ja pariovien teettäminen) on tainnut olla sisustusprojekteistamme suurin – se ei ollut ihan yksinkertaista: ympärille jouduttiin rakentamaan jykevät tukikehikot, että emme joku kaunis päivä saa yläkerran lämminvesivaraajaa niskaamme. Auts. Vimpan päälle kuitenkin tehtiin (teetettiin ammattilaisilla), hyvä niin.

Mattokerrostus meille jäi viime talvesta päälle. Tämän siivoamiskierroksen aikana kyllä vähän harmiteltiin, että ei olla nähty meidän hurjan kaunista (alkuperäistä!) lankkulattiaa piii-iiitkään aikaan. Mutta myöhäistä se nyt enää on – kylmä kausi on alkamassa, matot kehiin ja katsotaan uudestaan sitä lattiaa sitten ensi kesänä.

Hienostunut yksityiskohta kaakeliuunissa – hiuslenksu pitää naperon poissa luukunovia paukuttelemasta.

Lelukoreina toimivat kenialaiset käsin tehdyt banaaninlehtikorit.

Takaseinän massiivisen peilin hankin Punavuoren-kotiin muutettuani, kun minulla todellakaan ei olisi ollut rahaa mihinkään ”ylimääräiseen”. Mutta eihän se ollut ylimääräinen: kerran hankittu aarre = ikuinen.

*******

Pari asiaa (montakin) on saanut muuttojen yhteydessä kantajilta useamman kerran naljailuja. Okei okei, onhan meillä aika paljon kannettavaa, mutta… Ensimmäinen viiltävän huumorin (heko heko ei naurata) kohteista on ollut tämä:

”Oletko paljonkin lankoja kehrännyt viime aikoina?”

Är-syt-tä-vää.

Minä olen ihminen, jolle esineiden tunnearvo on paljon suurempi kuin niiden rahallinen arvo. Tai edes käyttöarvo. Tämä rukki oli Posion-mummini, ja sen puolissa (?) roikkuvat langanjämät ovat mummini itse kehräämiä (?). Posion-mummila on sittemmin myyty, ja sekä mummi että pappa ovat kuolleet. Ainoat esinemuistot mummista minulla ovat tämä rukki ja toinen muuttomiesten ikinaljailun kohde, eli tämä:

Singerin laatikoista löytyy vielä mummin langat, neulat ja sakset – en ole niitä sieltä poiskaan raaskinut ottaa.

Kuulin Singerin tarinan isältäni vasta myöhemmin. Tarinassa saattaa toki olla ”Lapin lisää”, mutta tällaisena se minulle kerrottiin, joten tällainen se minulle on:

Posiolla elettiin pula-aikaa eikä todellakaan tällaisia luksusesineitä ollut mistään saatavilla. Karjalasta kotoisin olevaa mummiani haukuttiin kylällä ryssäksi muutoinkin – ei olisi ollut soveliasta omistaa tällaista. Mutta mummi halusi ja halusi ompelukonetta; sellainen oli tietysti ollut hänen Karjalaan jääneessä varakkaassa kotitalossaan. Ero oli hurja verrattuna köyhään ja kurjaan Posioon, jonne ei tuolloin mennyt tietäkään.

Niinpä pappa teki kaikkensa ja sai kuin saikin mummille trokareilta Singerin hankittua. Singer salakuljettettiin mummilaan yöllä jäitä pitkin ja pidettiin piilossa kaapissa. Mummi ompeli salaa öisin.

Niin että mikä onkaan tällaisen esineen arvo? Korvaamaton, kuulkaas arvoisat muuttomiehet.

*******

Kääntösohva onkin jo varmasti entuudestaan tuttu:

Sen takaa löytyy lehtikorina toimiva vanha puinen… öööh… kiinalainen kanto…juttu. Sekä apteekkarinlipasto, jonka pikkutavaroiden säilömiskyky oli sen ensimmäisinä vuosina korvaamaton – mutta joka sittemmin on muuttunut pelkäksi sotkukaaokseksi niin, että kukaan ei enää edes uskalla kurkistaa laatikoihin sisälle.

Nekin voisi ehkä joskus järjestää. Hehe. Joskus. Ehkä.

Verhoprojektikin on ollut tarkoituksena esitellä jo useampaan kertaan – mutta hitsi että niistä kuvien ottaminen vastavaloon on jotenkin vaikeaa. Intiasta tuoduista sarikankaista itsekötöstetyt verhot ansaitsisivat paremmat kuvat. Mutta ehkäpä tästä näkee jotain:

Olipa muuten aikamoinen äherrys, että sain kankaat laskeutumaan juuri haluamallani tavalla. Kiipeilin tuolla korkeuksissa, ja lopulta ompelin verhot käsin kiinni tankoon. Taustalle mummi ompeli pimennysverhot, jotka pitävät myös vähän lämpöä talviöinä – päivisin ne ovat piilossa sarikankaiden takana.

Etualan verhona oleva kangas on muuten oikeasti ollut minulla päällä Intiassa sarina – kuva sen päällepukemisesta täällä.

*******

Ikkunalaudalla on tavallisesti sekalainen läjä… kaikenlaista. Mutta tämän siivoamisen yhteydessä kamaa vähän karsittiin. Eli siirrettiin toiseen huoneeseen, josta ne taas kantautuvat parissa päivässä takaisin tänne… Jepjep.

Mutta tällä hetkellä ikkunalla siis isäni minulle vuonna -83 ostama kellopeli. Toinen isompi ”kaksirivinen” kellopeli vielä odottelee Sotkamossa – toistaiseksi Peppi Pitkätossut pystytään soittelemaan riittävän hyvin myös tällä.

 

 

Ensi viikolla sitten kirjasto. Tai se keittiö. Ehkä.

Miltäs näyttää? Onko kaikki jo ihan edellisistä kuvista tuttua vai näkyikö jotain uutta?

 

 

 

1

You Might Also Like

  • phocahispida
    21.10.2013 at 12:55

    Hyvältä näyttää, kun ei ole tavaraa niin paljon tiellä. ;DD

    • Kristaliina
      21.10.2013 at 12:57

      Se tilanne kyllä taas muuttuu alle vuorokaudessa :D :D

      • phocahispida
        21.10.2013 at 13:01

        No mutta jos joku kysyy, että onko teillä ikinä siistiä, voit linkittää rouheasti blogiin ja sanoa että aika monta tuhatta ihmistä voi todistaa. :D

        • Kristaliina
          21.10.2013 at 22:01

          niii-iiin teen näin! :D

  • Liv
    21.10.2013 at 13:07

    Vitsi mä niiiin odotan keittiöpostausta! Huoneista mulle tärkein ja teidän keittiö on ihana, hyvin näkisin mulla saman tyylisen leikkisän keittiön, vaikka muuten ei sisustusmaut taida kohdata meillä alkuunkaan :) 

    • Kristaliina
      21.10.2013 at 22:02

      Joo katsotaan, josko ens viikoksi saatais se (uudelleen) siistiksi! :D

  • Kanelibasilika
    21.10.2013 at 13:12

    Kodikas ja lämpöinen :)

  • Jonnaa
    21.10.2013 at 13:26

    Mä oon niin kateellinen tuosta ompelukoneesta…itse olen ”varannut” ennakko perinnöksi isäni tikkakosken ja mummin singerin….ehkä ne joku päivä muuttaa meille.tai sitten maksan lompakkoni tyhjäksi ja ostan kaksi sellaista,meillä ne muuntuu yö pöydäksi.tästä olen haaveillut jo kymmenen vuotta,ja joka kerra mökillä ihailen vanhaa ompelu konetta ja metallirunkoa jotka nään jo meillä.
    Tuossa on vaan se jokin mistä olen aina tykännyt ja mielyttänyt silmää.

    • Kristaliina
      21.10.2013 at 22:03

      Yöpöytänä noi ois kyllä kans niin kauniita! Mulla oli Punavuoren-kodissa tuo pienenä työpisteenä kannettavalle, nyt se on vaan tuollaisena ”yleisenä sivupöytänä”. Kone on kyllä tavallisesti tuolla pöytälevyn alla piilossa, nyt otin se esiin…

  • myykkis (Ei varmistettu)
    21.10.2013 at 13:34

    Oon hei jotenkin ihan rakastunut siihen ihanaan, kauniiseen, virikkeitä täynnä olevaan lapsuuteen jota teidän ihastuttava nakero elää. Ja vielä keskellä kaupunkia. En lakkaa hämmästelemästä. Teillä on ihana elämä!

    • Kristaliina
      21.10.2013 at 22:05

      Tosi ihanasti sanottu – kaunis kiitos! <3

  • SusannaAnnika (Ei varmistettu)
    21.10.2013 at 13:35

    Ihanan näköistä! :) ihania erikoisia esineitä ja kaikkea. Teidän tyyli eroaa omastani täydellisesti ja silti voisin kamalasti kahmia vaikka kaiken teiltä tänne meidän olkkariin! (Meillä tällähetkellä vaan musta/valko/liilaa ja ikeasta ostettua..) Rakastan varsinkin sitä että jokaisella esineellä ja tavaralla tuntuu olevan oma tarinansa :) odotan innolla seuraavia huoneita!! :))

  • Papris
    21.10.2013 at 13:39

    Teidän koti on kyllä niin ihana! Vaikka ei ole ollenkaan mun tyylinen, niin oon silti ihan rakastunut. Jotenkin sellainen raikas (tai ehkä pikemminkin mausteinen) tuulahdus, kun tällä hetkellä on vallalla niin kovin pelkistetty ja valkoinen sisustustyyli.

  • HelloAochi
    21.10.2013 at 13:59

    Tsih, mä oon kyllä edelleen sitä mieltä, että meillä on ihan sama sisustusmaku – ja aika samannäköistä!

  • TerhiF (Ei varmistettu)
    21.10.2013 at 14:00

    Ihanalta ja kodikkaalta näyttää! Itekin tykkään tosi paljon vanhasta sekä maailmalta raahatusta tavarasta.
    Tiedän että mieheni toteaisi kuvat nähdessään ”mummon mökkimäinen” ja ”hippimäinen”, joo meillä ei mene ihan maut yhteen :)

    Mulla on mummolta peritty keinutuoli joka on tällä hetkellä varastossa, kun ei 50 neliöiseen asuntoomme mahtunut (ja tästäkös mieheni oli mielissään…). Myös Thaimaasta raahattu ”tyyny-löhöily-patjasysteemi” passitettiin varastoon…
    Toisella (elossa olevalla) mummollani on Singer, jolla olen lapsena ommellut Barbien vaatteita, ja jonka toivon joskus tulevaisuudessa päätyvän minulle vaikka se ei enää toimi. Tosin senkin epäkäytännöllisyydestä/tilan viemisestä saisin varmasti mieheltäni kuulla.
    Meidän asunto on niin tavallinen, täynnä Sotkaa ja Ikeaa. No on täällä sentään muutama peritty ja hieman tuunailtu kaluste :)

    Odotan innolla teidän seuraavaa huonetta.

    • Kristaliina
      21.10.2013 at 22:07

      Hih ja sun mies osuis vieläpä ihan oikeaan: ”mummon mökkimäinen” ja ”hippimäinen” on just sellaisia fiiliksiä, joista itse tykkään :)

      Onkohan meillä samanlaiset nuo tyyny-löhöily-patjasysteemit; meillä sellaiset on yläkerrassa makuuhuoneessa tatameilla… Näkyy varmaan joskus tulevina viikkoina, kun projekti etenee sinne asti!

  • Kahvittelija
    21.10.2013 at 14:38

    Ihanan viihtyisää, kodikasta ja persoonallista! :)

  • StiinaK
    21.10.2013 at 15:24

    Ihana koti! Rakastan, kun huonekaluilla tai esineillä on tarina (johon ei liity sinikeltainen jättiläinen :D)

    Olisipa joskus varaa omaan puutaloon..

    • Kristaliina
      21.10.2013 at 22:11

      Kiitos! :)

      Eikä meilläkään sitä sinikeltaista jättiläistä mitenkään boikotoida – monia kivoja juttuja sieltä on löytynyt, jotka sopii tähän meidän tyyliin. Tässä olkkarissa sieltä jättiläisestä on muuten peräisin nuo olkiset rahit, valkoiset villamatot (nuo alimmaiset) ja tuo sivupöydällä oleva pöytälamppu. Mutta jotenkin (mun mielestä ainakin), kun ne yhdistää muuten persoonalliseen kamaan, niin ne ei niin ”hypi silmille” vaan sulautuu muuhun tyyliin ihan hyvin :)

  • Mindeka
    21.10.2013 at 16:09

    Hyvät ja kauniit kuvat! Aivan yhtä kaunista on teillä myös livenä :)

    (Uutta kyläilykutsua odotellessa!)

    :)

  • Sintti (Ei varmistettu)
    21.10.2013 at 16:10

    Taidan nyt toistaa monia,mutta sydäntä lämmittää paljon teidän elämänmakuinen koti ja tyyli. Ja se että yleensä kuvissa näkyy se todellinen kotielämä ja arki, mitä suurimmassa osassa kodeissa todellisuudessa eletään, eikä blogikuviin lavastettu kotiasetelma ja lifestyle. Ja kivaa kun ei oo niin hullun nipoa :) Teillä on ihana koti ja perhe ja niin suloisenoloinen tyttö, että kunpa saisin samanlaisen joskus.

    • Kristaliina
      21.10.2013 at 22:12

      …ja mun sydäntä lämmitti tämä sun kommentti – kiitos!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    21.10.2013 at 16:14

    Kiitos mukavasta postaussarjasta! Mielelläni lukisin enemmänkin tarinoita ihanasta puutalostanne!

    • Kristaliina
      21.10.2013 at 22:08

      Täytyypä jatkossa kunnostautua enemmän sillä saralla! :)

  • FFFifi
    21.10.2013 at 16:23

    Tosi kivan näköistä niin tässä kun muissakin huoneissa :)

    Ihana tuo tarina mummista ja ompelukoneesta, sellaiset ovat mielestäni vielä tärkeämpiä –muistaa ja kertoa– kuin ne esineet. Olkoonkin mahdollista lisää, mutta tuo ompeleminen salaa öisin, mä luulen että siinä on jotakin hyvin yleismaailmallista, mihin aika moni nainen voi samaistua. Olkoon siihen sitten syyt mitkä tahansa.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    21.10.2013 at 16:29

    Ihana olohuone teillä. Niin kodikas ja jotenkin lämmin :)

  • roonis (Ei varmistettu)
    21.10.2013 at 16:36

    oo, mitkä keittiön kaapinovet!!

  • nansk
    21.10.2013 at 17:21

    Sanalla sanoen hurmaava! Rakastan tuollaisia vanhoja perinnekamoja. Niin täynnä tunnearvoa. Ja nuo verhot, voi taivas… Ihanat.

  • Miimus (Ei varmistettu)
    21.10.2013 at 18:25

    Voih, mä rakastan noita vanhoja Singereitä. Muistan omasta lapsuudesta, kun tykkäsin niin kovasti pyöritellä ja polkea isomumman Singeriä hänen tuvassaan… :) Vanhempieni kotona on oman mummani (ellei jopa yhden isomummoista alunperin?) vastaavanlainen ja se on niin ihana! &lt;3

  • Kristaliina
    21.10.2013 at 18:44

    Tuota yläpalkin piirrosta varmaan tarkoitat? Huh Silva on siinä vielä mahassa eli kadotettu on vaan vuodet 2012-13 :D Eli toi on vielä se vanha alkuperäinen yläpalkki, uusi on vasta… vaiheessa :)

    • Kristaliina
      21.10.2013 at 18:47

      Ei ”huh” vaan HIH :D Perhanan kännykkä muuttaa aina ton sanan, ei oo eka kerta…

    1 2