Pääsiäispupu ja pääsiäis…?

”Huomenta mussukat! Voitais jo heräillä, nyt on kiva päivä! Tänään on hoidossa ne pääsiäisjuhlat, ja nyt voi laittaa ne pupupuvut…”

”MINÄ EN HALUA OLLA PUPU!”, ilmoittaa 3-vuotias samalla, kun nousee unenpöpperöisenä istumaan.

”Hehe, ai etkö? Meillä ois ne pupunkorvat ja kaikki. Mikäs sä sitten haluaisit olla?”

”KROKOTIILI!!!!”

No niinpä tietysti. Niinpä tietysti. Ois ehkä pitänyt arvata.

Niinpä:

Pääsiäispupu ja pääsiäiskrokotiili.

56

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply
    Paprika
    13.4.2017 at 10:55

    Haha toi on perus! Meillä oli tänä vuonna aika perinteinen Pupu, mutta viime vuonna hän oli Minni Hiiri 😂😂

    • Reply
      krista
      13.4.2017 at 11:29

      Ihanaa – jokainen olkoon se, mikä haluaa <3 Vähän ensin aamukiireessä me yritettiin, että josko kuitenkin oltais pupuja tänään, kun krokotiilipuvun taikominen tuntui jotenkin... ...haastavalta ennen aamukahvia :D Mutta kun Seela niin kovasti halusi, niin tuli olo, että hei kyllähän sä krokotiili saat olla, jos haluat <3 Pelkät vihreät vaatteet ois pikkukrokotiilille riittäneet, mutta sitten keksittiin vielä tuosta värjätystä harsosta leikellä krokotiilille pyrstö. Oli aika onnellinen lapsi <3

  • Reply
    Eveliina
    13.4.2017 at 16:11

    Ihana pääsiäskroko <3 Ja tietty ihana pupusisko <3

    Ps. Kohta teidän perheen täytyy alkaa varmaan suunnitella jotain Australian-reissua koska siellähän on.. Krokotiileja 😂

    • Reply
      krista
      13.4.2017 at 20:41

      No niinpä! :) Seelalla on jo kova ikävä Fuengirolan Bioparcin krokotiilejä – täällä Helsingissä Tropicariossa on yksi krokotiili (tai ainakin joskus oli), mutta se on sellaisessa kamalassa betonialtaassa, että sitä ei tee mieli tuolle krokotiilifanille näyttää :( Mutta joo Australia vois olla! :D Mä itse oon koululaisena käynyt Floridassa Evergladesilla, mä veikkaan että ne alligaattorit kelpais Seeluskalle kans :D

  • Reply
    Omenapuusta
    13.4.2017 at 17:14

    Onko tytöt jo melkein samanmittaiset :O? Taitaa pikkusisko ainakin vauhdilla ottaa kiinni isompaa :)

    • Reply
      krista
      13.4.2017 at 20:43

      Joo todellakin ottaa! :) Pituudessa on livenä selvästi enemmän eroa kuin mitä tuo kuva näyttäis, mutta painon puolelta on tainnut jo mennä ohi :) Toinen kasvaa keskikäyrällä ja toinen ihan miniminikäyrillä. Neuvola-aika on vasta toukokuussa (siirtyi meidän sairasteluiden takia), sit tiedetään tarkat mitat :)

  • Reply
    saNna
    13.4.2017 at 23:13

    Ihan mielenkiinnosta kysyn, meilläkin kun perheeseen mahtuu monta erilaista persoonaa :)
    Silva vaikuttaisi olevan sellainen hyvin ”tyttömäinen”, prinsessatyyppi ja Seela taas vähän enemmän ”poikamaisempi” rämäpää, vai olenko väärässä? Inhoan sanoja ”tyttömäinen ja poikamainen” mutta nää nyt oli parhaiten kuvaavat :D
    Huomaatko itse eroa siinä, miten näiden erityylisten lasten kanssa toimitaan kasvattajana?

    • Reply
      krista
      14.4.2017 at 10:41

      Hyvä kysymys! Tätähän on ihan tutkittu suhtautumisessa poikiin/tyttöihin, mutta tosiaan saman sukupuolen sisälläkin vaihtelua on.

      Mä itse uskon, että meidän tytöillä kyse on osittain myös ikävaihejutuista; Silvakin esimerkiksi löysi kaikki prinsessahörsellykset vasta 3,5-vuotiaana. Seela puolestaan isosiskon myötä oli ihan tyllivermehepenissä jo alle 2-vuotiaana, ja nyt (just samassa iässä kuin isosiskolla aikoinaan) on TOSI tärkeää, että hame pyörähtä just oikealla tavalla :) Mutta sitten ihan fyysisesti Seela on selvästi reipasotteisempi, voittaisi kyllä isosiskonsa painissa :)

      Sitä mä pidän ainankin tärkeänä, että molempia kehutaan samaan tapaan sekä suloisiksi että reippaiksi eli että ei ala (tiedostamattaan) kiinnittää huomiota erityyppisiin asioihin lapsissa. Ja siinä olen HURJAN tarkka, että koosta ym. ei huomautella negatiivisesti eli ei mitään ”Seela se on tuollainen iso tyttö, taitaa ruoka maistua” -juttuja en salli yhtään. Seela on vieläpä ihan keskikäyräinen ja jopa siro, vaikkakin siskonsa rinnalla jämerämpi. Varmaan siksi, kun itseäni on lapsena niin paljon ”kauhisteltu” laihuudesta ja huonoruokaisuudesta (ja se on vaikuttanut myös identiteettiin, tyyliin ”mä nyt oon tällainen että en syö” > ollut entistä enemmän syömättä) haluan olla noissa asioissa tarkkana.

      Mut sit taas ihan ”arkipäivän tilanteissa”, hmm oiskohan eroa siinä, millainen toimintatapa toimii toiselle ja toiselle ei… Kyllä meillä on ehkä samat keinot aika lailla käytössä, en nyt ainakaan keksi mitään eroja suorilta :) Ehkä Seelaa tulee suoraan kielettyä enemmän kuin Silvaa samassa iässä – vaikka en pidä sitä hyvänä tapana :D Se voi liittyä lapsen persoonaan tai sitten ihan siihen, että kahden riehulin kanssa on itsellä pinna kireämmällä kuin ennen yhden :D

      • Reply
        Torey
        14.4.2017 at 16:46

        Meillä molemmat haluaa niitä rinsessamekkoja, mut pienempi on rämäpäisempi ja kovaäänisempi. Musta on ihanaa kun ne on niin erilaisia ja silti kuitenkin on samoja piirteitä. :) <3

        • Reply
          krista
          14.4.2017 at 18:23

          Joo just samaan tapaan taitaa olla meilläkin! :)

    Leave a Reply