Äidillä on vaipat?

Yhteistyössä: Vuokkoset

Minulla on valokuvamuisto eräästä oman lapsuuteni hetkestä: kun löysin äidin vaatekaapista nuken vaippoja!

Olin löydöstäni aivan lumoutunut – ÄITI, MIKSI TÄLLAISIA MAHTAVIA JUTTUJA ON TÄÄLLÄ PIILOSSA? Enkä voinut ymmärtää; jos meillä kerran oli nuken vaippoja, miksi ne ovat täällä äidin vaatekaapissa? Ja miksi äiti on noin kiusaantunut? Ehkä jopa vähän… …hermostunut?


Anna ne nyt mulle leikkiin, anna ne mulle leikkiin, miksi sä et anna, miksi mä en saa niitä leikkiin?

No, lopulta sain ne leikkiin, mutta jotekin… …väkinäisesti. Vastentahtoisesti. Yritin moneen kertaan kysyä, että ”mikä tässä asiassa nyt on vialla”, mutta en koskaan saanut vastausta. Mutta vaistosin kyllä, että jotain kummallista siinä tilanteessa oli.

vauvanukke-hoitaa

Toinen valokuvamuisto, useita vuosia myöhemmin: seison ala-asteikäisenä ystävän kodin eteisessä. Ovenkarmiin nojaa vähän vanhempi tyttö, joka oli tullut vahvistamaan tämän varman tiedon, jonka oli jo aikaisemmin kertonut ystävällekin: aikuisilta naisilta valuu pyllystä verta.

En uskonut. Todellakaan. Eihän se ole mitenkään mahdollista.

”Tuleeko se niin kuin pissatessa vai niin kuin haavasta?”, minä kysyin ja näin silmissäni verta pissaavan aikuisen. Ehkä sitä voi pidättää niin kuin pissaakin; silloinhan se ei olisi niin paha juttu…
”Sitä valuu sieltä ihan koko ajan. Niillä on vaipat sen takia”, vanhempi tyttö tiesi.
”EN USKO! VALEHTELET!”, minä väitin. Mielikuvissani nyt sen äsken kuvitellun aikuisen pyllystä suihkusi verta niin kuin jostain palomiehen letkusta.

”Koska se sitten loppuu?”, minä kysyin. Josko se olisi sellainen ohimenevä juttu – niin kuin haava – josta selviäisi laastarilla…?
”Vasta joskus sitten, kun ne täyttävät viisikymmentä vuotta”, vanhempi tyttö vastasi.

????!?!!???!!!!!

Jäi traumat. Myönnän. Ja koska vanhempi tyttö oli vannottanut, että tästä ei sitten saa kertoa kenellekään, en (muistaakseni) koskaan uskaltanut kysyä asiasta keneltäkään aikuiselta.

Joskus murrosiän lähestyessä kuukautisista sitten tietysti keskusteltiin asiallisesti – niin kotona kuin koulussakin. Näistä en edes kunnolla muista; luultavasti mieli oli silloin kypsynyt ottamaan asian jo vastaan. Suihkupyllyverimielikuvat olivat kuitenkin ehtineet elää jo lapsen mielikuvituksessa siinä vaiheessa monta vuotta.

vauvanukke-vaipanvaihto

Joskus parivuotiaana myös meidän Silva löysi nuken vaipat. Vau! Annoin ne leikkiin mahdollisimman luontevasti – nuo omat lapsuusmuistot mielessäni. Siitä lähtien meidän nukeilla on ollut vaippoja.

Mutta miten kertoa lapsille kuukautisista – ja koska? Itse en halua tehdä asian ympärille mitään ”suurta salaisuutta”, mutta pakko myöntää, että ei asiasta kertominen itselleni mitenkään luontevaltakaan tunnu. Silti ajattelen niin, että jos lapsi ikään kuin kasvaa jo pienestä asti tietäen luonnollisena ja itsestäänselvänä asiana tällaisen jutun kuin kuukautiset, se ei kenties tunnu sitten vanhempanakaan niin… …oudolta. Josko vaikka välttäisi ne ”verta suihkuaa pyllystä” -traumat. Ja sen, että asiasta kuulee jostain muualta (ja ties millä tavalla värittyneenä) kuin omalta vanhemmalta.

Mutta… …ihan vähän vaikea aihe se silti jotenkin on. Vaikea selittää ikätasoisesti tuollaisille 2- ja 4-vuotiaille.

vuokkoset-siteet

Meillä tytöt nyt aivan luontevasti tietävät, että äidillä on pikkuhousunsuojia. Olen siis jostain syystä (tiedostamatta) alkanut kutsua kuukautissiteitä pikkuhousunsuojiksi – ehkä jotenkin ajattelin, että se on helpompi ymmärtää. Siteet eivät ole meillä mitenkään piilossa, vaan esimerkiksi ihan kylppärin pöydällä tai laatikossa. Niitä ostetaan avoimesti kaupasta. Tytöt tietävät, että ”pikkuhousunsuojat” ovat äidin omia, mutta sellaisen voi saada joskus leikkiin, jos edellinen nukenvaippa on jo leikeissä nuhjaantunut.

Molemmat lapset ovat myös nähneet, että sujautan sellaisen pikkuhousuihini (kröhöm meillä ei ole vessarauhaa) – ja molemmat ovat kysyneet, että mikä se on, ja miksi. Olen vastannut, että se on pikkuhousunsuoja, ja aikuiset naiset tarvitsevat välillä sellaisia, että pikkuhousut eivät menisi ihan likaisiksi. Toistaiseksi selitys on riittänyt, mutta varmasti tulee vielä myös lisäkysymysten aika.

Miten teillä muilla on toimittu asian suhteen? Oletteko pitäneet kuukautisia piilossa lapsilta, vai onko niistä kerrottu – ja miten? Miten voi selittää lapselle ymmärrettävästi kuukautisvuodon?

vuokkoset-merkit

Nämä kuvissakin näkyvät uudistuneet Vuokkosten ohutsiteet ovat kotimaisia (avainlippu!) ja niille on myönnetty myös Allergia- ja Astmaliiton tunnus. Itse tykkään näistä myös siksi, että näissä siteissä ei ole ”muovimaista”, hikoilevaa pintaa. Tykkään itse asiassa ihan sen verran paljon, että toivon näiden suomalaisten siteiden riittävän täälläkin mahdollisimman pitkään; nämä paikalliset espanjalaiset siteet kun haisevat, uhh sentään. Enkä jotenkin herkkäihoisena halua hajusteita lähelle limakalvojani; ajatus ei tunnu kivalta. Vuokkoset ovat siis tietysti ihan hajusteettomia eivätkä sisällä muitakaan yleisesti ärsyttäviä tai herkistäviä aineita.

Vuokkoset lupasi myös tähän postaukseen pienen arvonnan – eli kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvotaan siis Vuokkosten tuotepaketti. Jutellaan siis omista kokemuksista kuukautisista kertomisesta lapsille (ja miten teille itselle on asiasta kerrottu; muistatteko?). Arvonta on käynnissä 12.12. asti, ja sen säännöt löytyvät täältä.

Vuokkosten nettisivuilla on tietoa kuukautisista tytöille ja vinkkejä teini-ikäisten vanhemmille, sekä myös tietoa yrityksestä ja sen arvoista. Vuokkoset löytää myös Facebookista sekä Instagramista.

lifie-logo-rgb

Yhteistyössä: Vuokkoset

32

You Might Also Like

  • Heispi
    5.12.2016 at 09:58

    Niin repesin xD suihkupylly!

    Meilläkään ei ole vessarauhaa ja naperot tulee välillä samaan aikaan, kun tyhjennän kuukuppia. Ne on vielä pieniä 3v10kk ja 2v joten olen sanonut, että naisilta tulee aina välillä verta pimpistä, se on ihan tavallista, eikä satu. Se kipu siinä varmaan eniten pelottaa. Koska, kun lapsella tulee verta jostain, yleensä on myös kipua.
    Mut oon ajatellut kertoa sitä mukaan, kun kysyvät ikä tason mukaan. Nää on poikia molemmat, joten koskettaa heitä vähän eri tavalla.

    • krista
      5.12.2016 at 10:15

      Sarjassamme lapsuuden traumoja joo :D

      Meillä oli muuten kerran tilanne – se oli täällä Espanjassa viimeksi, eli Silva oli vähän alle kolme – kun mentiin yhdessä julkiseen vessaan ja tajusin vasta siinä, että mun pitää käydä siinä samassa (tai jonottaa uudestaan) enkä voi laittaa Silvaa kopin ulkopuolellekaan (niin kova ihmisvilinä). Tavallisesti siis käydään ihan niin yhdessä, mutta nyt siis sen tajusin, että mun pitää vaihtaa side ja käytetty side on kyllä nyt aika ”täyden” (verisen) näköinen. Ajattelin siinä, että säpsähtääkö lapsi, mutta ei se mitään sanonut.

      Joo mä oon miettinyt tuota, että sanoako ”verta” (helppo ymmärtää, mutta sitten tulee se ”sattumisulottuvuus” mukaan) vai ”kuukautisvuotoa”, mikä taas on vaikeampi ymmärtää. Todennäköisesti tilanteen tullen täytyy vaan mennä sen tilanteen mukaan ja katsoa, että lapselle tulee asiasta mahdollisimman luonteva käsitys – ilman suihkupyllymielikuvia :D

  • Tessa
    5.12.2016 at 10:02

    Mulla ei ole kuukautisia (koska kapseli), mutta kyllä mä ihan avoimesti varmaan niistäkin puhuisin, kun kaikesta muustakin. Musta tuntuu, että lapset eivät ihmettele mitään – aikuiset tekevät asioista hankalia, ja siksi olen pyrkinyt vastaamaan kaikkiin lapsen kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti. Yleensä vastaus on, että jaahas. Tai korkeintaan, että onpas hassua.

    • krista
      5.12.2016 at 10:08

      Mä luulen kans, että se on just näin – ja sit se aikuisen ”vaikeilu” saa lapsen ajattelemaan, että asiassa ois jotain vikaa. Vaikka ei ole; kuukautisethan on niin luonnollinen asia eikä sen tarvitsisi olla mikään tabu. Aikuiset sen vaan sellaiseksi saattaa omilla ”estoillaan” rakentaa…

    • krista
      5.12.2016 at 10:18

      …ja ai kapseli jättää kuukautiset pois? Onko se aina noin vai onko se ihmiskohtaista? Mulla oli edellisillä e-pillereillä (”minipillerit” tai se vähempihormoninen migreenisille sopiva siis) kuukautiset poissa monta-monta vuotta, varmaan viisi vuotta. Mutta nyt kierukalla kuukautiset on (niukat tosin), vaikka silloinkin kai voisi olla poissa kokonaan.

      • Inari
        5.12.2016 at 11:59

        Se on ihmiskohtaista :) Mulla kapselilla välillä jopa tuplasti parin päivän välillä (joskin niin, että kierto on sitten niistä jälkimmäisistä sen normaalin verran) ja kun otin, niin lääkäri pelotteli, että joillekki saattaa tulla jatkuvat menkat (silloin toki suositellaan poistoa). Mutta kätevin ja halvin metodi! Ja varmin kuulemma :)

        • krista
          5.12.2016 at 16:49

          Hahahaha joo jatkuvat menkat on vähän kuin tuo mun palomiesletkupainajainen :D

  • Tessa
    5.12.2016 at 10:03

    En siis osallistu arvontaan, kommentoin vain huvikseni :D

    • krista
      5.12.2016 at 10:34

      :)

  • Nina
    5.12.2016 at 10:20

    Meillä myös harvoin saa olla yksin vessassa ja olen joutunut korjaamaan tytöille pariinkiin otteeseen, että ei äidillä ei ole kakkaa vaipassa vaan kuukautisverta pikkuhousunsuojassa ja että he saavat sitten isomapana tyttönä tietää lisää.
    Asiallinen, ei nolostellen sepitetty selitys on riittänyt ja luulen että ihan luonnollinen asia menkat ainakin vielä meillä on. :)

    • krista
      5.12.2016 at 10:34

      Joo mä luulen, että se aikuisen reaktion ”tunnepuoli” on tärkeä tässä – eli että tuleeko asia luonnollisena vai sellaisena, että lapsi jää siihen käsitykseen, että asiassa ois jotain ”vikaa”.

  • ElinaBee
    5.12.2016 at 10:27

    Mullakin on käytössä kuukuppi ja ei vessarauhaa, eli pojat ovat kyllä nähneet kaikenlaista :D Kohta 4-vuotias oli asiasta niissä määrin kiinnostunut, että olen anatomiankirjoista näyttänyt kuvien kanssa miksi ja mitä tapahtuu ja asia on ollut sitten ihan luonnollinen. Jos mulla on vatsa kipeä, niin ensimmäisenä lapsi ehdottaa, että on varmaan kuukautiset alkamassa.

    Gynegologin lapsenlapsi myös puhuu ihan luonnostaan ulkosynnyttimistä ja emättimestä :D

    • krista
      5.12.2016 at 10:33

      Ihana, ”on varmaan kuukautiset alkamassa”! <3 Mutta just noin se pitää olla! Me kans ollaan esimerkiksi luista puhuttu ja näytetty kuvia (ja eläinmuseossa katseltu luurankoja), kun Silva erityisesti joskus 3-vuotiaana oli tosi kiinnostunut. Joten miksipä ei samaan tapaan kuukautisistakin!
      -
      Tuli muuten mieleen, että onkohan kuukautisaiheesta kirjoitettu mitään lastenkirjaa koskaan? Eli että selitettäis samaan tapaan kuin jossain "meille tulee vauva" -kirjoissa.

      • ElinaBee
        5.12.2016 at 11:25

        En muuten usko, että sellaista kirjaa löytyy! Olisipa kivaa, jos löytyisi. Mun on myös tosi vaikeaa selittää näitä asioita ikätasoisesti, mutta lisääntymisasiat ovat siinä mielessä ihan mukavasti hallussa kun syntyy esimerkiksi kissavauvoja, niin siinä päästään luonnollisesti käymään koko ”kaari” läpi aina parittelusta pentujen syntymään.

        Mutta tosiaan lääkäriperheessä kuukautiset, kondomit ja kierukat on ihan ruokapöytäkeskustelukamaa. Muistan vielä miten lapsena mun leikkikaverit oli sydänjuuriaan myöten järkyttyneitä meidän automatkajutuista yms :D

        Lukiossa pääsin esittelemään terveystiedossa kaikille vuosikursseille ehkäisymenetelmiä kun sain esittelykappaleita äidiltä töistä ja olin niin tottunut puhumaan niistä punastelematta :D

        • krista
          5.12.2016 at 11:30

          Totta! Eläinten kautta nuo jutut käy kyllä varmasti tosi luontevasti!

          Hih meillä itsellä oli äidin töistä (neuvolantäti) kaikenmaailman lippalakkia. Olin muistaakseni kuudennella, kun joku koulukaveri tokaisi mun jostain kynästä/pyyhekumista (en muista, että mikä se oli), että ”tuo on muuten ehkäisypillerimerkki”. Olin ihan korvat punaisena – en ollut tajunnut :)

  • ninieni
    5.12.2016 at 10:34

    Itsellä ei ole lapsia vielä, mutta mielestäni kyllä asiasta pitäisi keskustella riittävän aikaisessa vaiheessa. Meillä kotona ei keskusteltu ja omat menkkani alkoivat 11-vuotiaana. En muista oliko koulussakaan ehditty asiaa juuri käsitellä, mutta hetken jos toisenkin mietin, että mikäs homma tämä on. Senkin jälkeen, kun äiti oli epämääräisestä alkkaripyykistä arvannut asian laidan, asiaa ei juuri käsitelty muutoin kuin että kylppärin kaappiin alkoi ilmestyä siteitä myös mulle. En tiedä, mikä olisi ollut oikea tapa hoitaa asia, mutta puhumattomuus ei nyt ainakaan.

    • krista
      5.12.2016 at 11:35

      Voi ei – joo ei noin :( Mutta tätä oon kuullut paljonkin, etenkin kai ennen. Että veristen lakanoiden jälkeen vaan annettu sidepaketti, että ”käytä noita”, ja mitään muuta ei koskaan puhuttu. Nykysin näistä kai (toivottavasti!) ollaan paljon avoimempia, ennen kai Suomessakin kuukautisiin on liittynyt joku kummallinen häpeä :(

  • Cpop
    5.12.2016 at 10:36

    Silloin kun menkat alkoi n. 5-6kk synnytyksestä (imetyksestä huolimatta), tuli kuppia tyhjennettyä ja laitettua paikoilleen naperon tuijotellessa vieressä ( joko tilanteen pakosta tai sitten ipanan ”vain äidin seurassa on hyvä olla” syystä)… Kaikkein tiukin uteliaisuustuijotus oli kyllä kiusallista mutta muuten ei niinkään.. Sitten kadotin kuukuppini (mitäs menit siivoamaan ja vaihtamaan järjestystä!) Joksikin aikaa ja tuli käytettyä kestositeitä ja jotenkin siitä tuli selkainen über kiusallinen juttu… Jotenkin vaan on niin paljon inhottavampaa esitellä jotain veristä rättiä, kuin öö ronkkia alapäätä, kaataa verta pönttöön ja huuhdella kuppia sekä sitten taas ronkkia alapäätä 😂 Kupin löysin sittemmin ja käytän sitä sekä kestositeitä milloin mitenkin, mutta kiusallisuus ei ole valitettavasti poistunut, mutta ehkä se johtuu osin myös lapsen kysely/huutelu iästäkin 😂 Pääasia on kuitenkin mielestäni olla rehellinen ja oon ihan pienellekin lapselle yrittäny siitä noloudesta huolimatta puhua kuukautisista ihan sellaisina kuin ne on.
    Ainiin tässä oli tuollainen arvonta. Itsehän en tarvitse kertakäyttökamaa, mutta jos arvonta minun nimimerkille napsahtaa niin minun voitto-osuuden voi lahjoittaa vaikka lähimpään vastaanottokeskukseen/ensikotiin/kodittomienpalvelujuttuihin/tmv.mistä ne päätyisi tarvitseville.

    • krista
      5.12.2016 at 11:54

      Se on jännä, että asiaan SILTI liittyy pieni kiusallisuus, vaikka ajatteleekin, että asia on luonnollista. Heh, uskallanko edes kertoa… No hitsi, kerron! Huomasin joskus aikoinaan, että eräs exäni oli hieman kiusaantunut kuukautisista. Silloin olin reilu parikymppinen ja (kröhöm) huomattavasti taipuvaisempi provosoiviin juttuhin: niinpä aloin vaan iskemään hänelle veristä rättiäni käteen, että ”muru, veisitkö roskiin?”. Selitin kyllä asian: että jos tässä muiden eritteiden kanssa ollaan ”sinut”, niin kyllä tämänkin. Että tässä näet; tällaista se on. Okei, oli se varmaan jonkun mielestä vähän ”too much”, mutta koin mukamas tekevän siinä jotain kuukautistennormalisoimistyötä :)

      Ja joo, arvonnan mahdollisen voiton on aina mahdollista ohjata johonkin hyväntekeväisyyteen! Voidaan sitten vaikka mahdollisen voittajan kanssa yhdessä miettiä taho ja mä voin hoitaa sen suoraan sinne :) Esim. Titi-nallevärityskirjoja on mennyt vastaanottokeskukseen tuolla tavalla :)

  • Anonyymina tänään
    5.12.2016 at 10:50

    Meillä on ihan avoimesti puhuttu pikkuhousunsuojista ja selitetty ihan samalla tavalla kuin teilläkin. Kiitos vessarauhattomuuden, myös meidän työt ovat niitä nähneet käytössäkin.

    Kiitos kierukan, ei mulla kuukautisia ole ollut useampaan vuoteen. Suurensuuretkiitokset siitä, koska esikoisen syntymän jälkeen kuukautiskipu oli sitä luokkaa, että olisi pitänyt pitää aina ensimmäinen päivä saikkua, jos ei osannut ennakoida lääkityksen kanssa. Kuukautisistakin toivon mukaan osaan puhua luontevasti sitten, kun se on vähän ajankohtaisempaa. Vielä alle kouluikäisille en viitsi asiasta puhua elleivät joskus jotain aiheeseen liittyvää puhu/kysele.

    Yleisesti koitan pitää ilmapiirin mahdollisimman avoimena, että uskaltaisivat kysyä mitä vain. Nyt 4- ja 6 -vuotiaiden kanssa on ollut tapetilla lasten saaminen. Kaveriltaan olivat kuulleet vauvasiemenistä ja kerron aina vastauksen vain heidän kulloiseenkin kysymykseen. Esikoinen kyseli kerran vähän turhan yksityiskohtaista tietoa (4 -vuotias oli kuuntelemassa) ja vastasin hänelle, että jutellaan aiheesta myöhemmin ilman pikkusiskoa. Nyt pikkusisko yhtenä päivänä kysyi, että miten vauvasiemenet päätyvät mahaan että eikai niitä voi syödä. Vastasin, että isi tai lääkäri laittaa ne pimppiin. Lapsi vastasi siihen itse ”Tästä varmaan jutellaan joskus myöhemmin” :D Alkoi selvästikin olla liikaa informaatiota hänelle :D

    • krista
      5.12.2016 at 12:04

      ”Tästä varmaan jutellaan joskus myöhemmin” <3 Ihana!
      -
      Meillä on vauvojen tekeminen (heh tai siis siitä PUHUMINEN :D) ollut tällä hetkellä sillä tasolla, että tarvitaan äiti ja isi, että vauva tulee äidin masuun ja sitten se alkaa kasvaa siellä - tuo onkin hyvä lisäys tuo "tai lääkäri". Se meillä muuten selvennettiin, että se EI tule ulos navan kautta; sellaista väärinkäsitystä oli täällä ilmassa, hehe varmaan mun venyneen navanseudun takia :D Vaan että siihen ulos tulemiseen on pyllyssä ihan oma reikä ja se menee taas pienemmäksi sitten, kun se vauva on tullut sieltä ulos (tätä pienentymistä erityisesti kysyttiin). Enempää ei olle vielä täällä kyselty, mutta meilläkin kerrotaan toki sitten, kun lapset ovat siinä vaiheessa että asia enemmän kiinnostaa.

    • Neiti Nimetön
      5.12.2016 at 16:21

      Vain väljästi asiaa liipaten..

      Meillä lapsilla alkaa olla nyt kysymyksiä ihmisten erilaisuuksista; miksi mies istuu rullatuolissa, miksi asiakkaalla on iso syylä nenässä, miksi nainen nilkuttaa ym. Olen opettanut, että kuuluu olla hienotunteinen ja isoon ääneen ei voi kysyä tuollaisia, koska kyseiselle henkilölle voi tulla paha mieli. Kotona voi mammalta ja iskältä kysyä, jos on nähnyt jotakin kummallista ja sitten puhutaan siitä….

      No, nyt aivan vasta oltiin kaupassa ja taaksemme tuli mies, jonka toinen puoli kasvoista oli aikanaan palanut pahasti ja siksi arpeutunut. Näin esikoisen kasvoista, että nyt hän näki jotakain kysymyksiä herättävää. Mutta hän hienosti muisti ohjeet olla kommentoimatta suoranaisesti tätä. Niinpä hän heleällä äänellä tiedotti minulle, että ”TUON MIEHEN NAAMASTA PUHUTAAN SITTEN KOTONA!” Voi sissus, että nolotti. :D Pyytelin anteeksi, mutta onneksi mies otti asian hyvin ja selitti esikoiselle, miksi naamansa iho oli erilainen kuin useimmilla meistä.

      • krista
        5.12.2016 at 16:24

        Voi apua meillä lähipiirissä kerrotaan AIVAN samanlaista tarinaa eräästä nyt-jo-aikuisesta! :D ”Erilaisuus” oli siis tietty eri, ja tapahtumapaikkakin eri, mutta lapsen repliikki aivan sama :D Lapset <3 Ihana, että mies otti asian niin hyvin - lapsellahan se ei ole pahantahtoisuutta <3

      • Emmi Nuorgam
        5.12.2016 at 21:41

        Itseasiassa moni mun pyörätuolissa oleva tuttu on sanonut, että lasten pitäisi antaa kysellä ja asiasta jutella ihan avoimesti. Salailemalla ja hyssyttelemällä antaa sellaisen kuvan, kuin pyörätuolissa tai nilkuttamisessa olisi jotain pahaa, josta ei saa puhua. Ovat myös toivoneet, että aikuisetkin kysyisivät sen sijaan, että kääntävät katseen pois. Se koetaan pahemmaksi: ettei ole osa normaalia yhteiskuntaa, vertainen toisten kanssa, vaan jotain, jota ei saa katsoa ja josta ei sovi puhua.

        • krista
          5.12.2016 at 21:45

          Tää on kyllä niin hyvä pointti. Ja lapset kun tuntuis olevan usein sellaisia, että kun se ”erilaisuus” on ikään kuin puhuttu alta pois, sit on kaikki ihan luonnollista ja okei. Esimerkiksi Silvan silmälaseista. Tää ”miks sulla on silmälasit?”, ”mä en muuten näe niin hyvin”, ”okei” > leikki jatkuu.

      • Laurasss
        6.12.2016 at 14:41

        Nyt kyllä repesin niin hirvittävään nauruun että pakkasen takia sisällä nukkuva lapsikin melkein heräsi :—D Mies ihmettelemään moista ja nauraa hohottaa hänkin. Voi taivasten talikynttilät!

      • Jenku
        7.12.2016 at 12:27

        nimenomaan lapsen tulee antaa kysyä asiaa kun näkee jotain. ja jos ei itse osaa vastata niin voisi kysyä ehkä juuri syylä naamassa-mieheltä tai pyörätuolissa istujalta. lapset on luonnostaan uteliaita,ei sammuteta sitä siksi ettei olisi sopivaa kysellä. tiedon jano ja kysyminen ei ole koskaan pahasta. aikuisetkin voisivat oppia huomioimaan ympäristöään lasten tavalla eikä vain niitä käteen kasvaneita somekoneita.

        ja itse postaukseen: meillä on nelivuotias muutaman kerran kysynyt että onko sinulla äiti haava kun tulee verta. muistaakseni olen sanonut että naisilla on aina välillä päiviä kun tulee verta mutta se ei kestä kauan eikä sitä tule paljoa. nuorempi 2v olisi kovasti aina auttamassa ”pyyhkimään äiti” mutta siihen on täytynyt tuumata että kiitos mutta äiti osaa itse. x) (vessarauha, neverhöörd) ja vuokkoset. markkinoiden parhaat yksinkertaisesti. nuoremmalla vielä vaipat ja nekin on saman perheyhtiön eli Delipapin vaipat. eivät haise kitkerälle eikä hauduta. suomalaista osaamista. 👍

  • A
    5.12.2016 at 11:06

    Meillä ei ole aiheesta keskusteltu, vielä. Kohta viisivuotias on udellut kyllä kuukautiskupista, että mikä toi on (ja siihen mä sitä klassisesti ”se on äidin yksi kuppi, puhutaan siitä myöhemmin”, ehkä pitäisi pikkuhiljaa koittaa tsempata), tyhjennystoimenpiteitä hän ei ole nähnyt kuitenkaan. Mutta joo, äidin vaippoja ei meiltä löydy, sillä kuukautiskuppi on vaan parasta (eli siinä vaiheessa kun jälkivuodosta pääsin ja sisuskalut oli kutakuinkin kunnossa, lensi sidepakettien jämät kaatikselle nopeasti). Eli arvontapalkinto jos kohdalle osuu, niin sen voi laittaa eteenpäin tarvitseville :)

    Omissa lapsuusmuistoissa taas luettiin jotain varsin perusteellista tietokirjaa aiheesta parhaan kaverin kanssa meidän vinttikomerossa (leikittiin siellä usein ja oltiin tämä kirja bongattu sieltä, yhdessä Fanny Hillin kanssa joka myös tuli luettua, vanhemmille kertomatta siis…että hyvät tiedot saatiin sit naisten anatomiasta, oltiin 3. tai 4. luokkalaisia :D).

    • krista
      5.12.2016 at 12:11

      Haha me selattiin vastaavantyyppistä kirjaa salaa kirjastosta :D

      Joo, mahdollisen voiton voi tosiaan lahjoittaa, jos sitä ei itse tarvitse! :)

      • A
        5.12.2016 at 14:21

        Aijuu ja mä tosiaankin odotin kuukautista alkamista varmaan siitä 10-vuotiaasta eteenpäin, silloin ob- ja tampax-paketteja sai tilailla näytteitä ilmaiseksi (mainoksia oli vissiin Sinä minässä ja Suosikissa ja mitä muuta nyt nuorena luki) ja niitäkin tilailin vaikka menkkoja ollutkaan :D Että sit kun ne lopulta 14-vuotiaana alkoi, niin ei ollut yllätys…että kerrankin näinpäin.

        • krista
          5.12.2016 at 14:33

          Sama :D Samat mainokset nähty :D

          Mulla alkoi jopa niin myöhään, että jotenkin tunsin noloutta siitä, että ei ole VIELÄKÄÄN alkanut – että se oli tavallaan helpotus, kun vihdoinkin sitten ”kuului joukkoon”. Mulla alkoi varmaan joskus tyyliin reippaasti 15-vuotiaana tai jopa 16-vuotiaana, en muista tarkasti.

  • Paula*
    5.12.2016 at 11:27

    Meilläkin olen jo 2-vuotiaalle ”joutunut” asiaa selittämään (onko jollain oikeesti muka vessarauha?), ja tässä vaiheessa luontevimmalta itsellekin on tuntunut tuo käytännöllisempi lähestyminen housujen sotkemattomuudesta ja pikkuhousunsuojista. Ja se on ollut tytöllekin tärkeää, ettei äitiä vaan satu. Olen siis vaan todennut, että välillä äitiltä tulee verta, mutta ei se satu. Myöhemmin varmasti asia käydään tarkemmin läpi, ja luulen, että aika aikaisin pitää itsekin ruveta asiaa kertomaan, meillä kun tuntuu suvussa kulkevan aikaiset menkat, itsellänikin alkoi jo reilu 10-vuotiaana. Silloin äiti oli onneksi jo asiasta kertonut ja ihan luontevasti (en muista miten, mutta ei traumoja), joten sinänsä tiesin mistä on kyse. Kuitenkin se hämmennys kun oli kesäaika ja suurin suru itsellä oli, että nyt ei sitten enää pääse IKINÄ uimaan!
    Ja se tunnelataus se varmasti on avainsana, luonteva osa tyttöjen ja naisten elämäähän se on.

    Onneksi yleisesti ottaen meininki on vapautuneempaa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, eikä asiat ole tabuja. Onhan se sikäli positiivinen ongelma miettiä, miten asian lapsille muotoilee, kuin että olisi ihan ehdoton ei, että asiaa edes ääneen mainitaan ja ”ei minullekaan kukaan niistä puhunut”. :)

    Ainiin, lisäksi muistan aikanaan äitini sanoneen, kun joskus teininä tuskailin menkkoja, että jonain päivänä vielä olen tyytyväinen, että ne alkavat. En ymmärtänyt silloin. Ymmärsin kyllä myöhemmin :D

    • krista
      5.12.2016 at 14:26

      Haha, aika harvalla vanhemmalla muuten on vessarauha – sille sai heittää hyvästit jo synnytyslaitoksella :D

      Mutta totta – onkohan enää ollenkaan niitä, jotka täysin salaavat koko kuukautisten olemassaolon lapsilta? Ainakaan tässä keskustelussa sellaisia ei vielä ole ollut; mutta voisin kuvitella, että joskus se on ollut se yleisin tapa. Eli paljon on varmasti ”vapauduttu” tämänkin asian suhteen.

      Sitä on varmasti tärkeä korostaa, että se ei satu (heh paitsi kuukautiskivut, haha) ja myös just tosiaan sitä asennoitumista, että se on ihan tavallinen asia. Varmasti helpottaa (ehkä?) sitten sitäkin, kun lapsi itse on murrosiässä ja kuukautiset alkaa. Että ei ole sellainen ”no nyt se kamaluus alkoi” vaan että tämä on ihan normaali ja tavallinen juttu.

      Mä itse jännitin teininä uimisia (liikuntatunneilla), mutta sitten itselläni puolestaan alkoi menkat aika myöhään. Siinä vaiheessa se oli jo ihan tavallinen juttu, että osa tytöistä istui aina kahviossa. Muuten… hmmm… istui kahviossa? Miksiköhän silloin ei menty jotain muuta liikkumista harrastamaan…? Vaikka kävelylle edes? Muistankohan mä oikeasti oikein; että menkkojen aikana uintitunnilla tosiaan vaan istuttiin uimahallin kahviossa irtokarkkeja syömässä…?

      • nro26
        5.12.2016 at 20:35

        Meillä ainakin oltiin punttiksella jos ei menkkojen takia päässyt uimaan, voisi ainakin kuvitella että se oli koulun yleinen linjaus eikä opettajakohtaista? Ehkä toi sun kahviomuisto on joku muu juttu..?

        • krista
          5.12.2016 at 21:30

          Voi olla – kun itsekin jäin miettimään, että miks muka mitään ei oltais liikuttu… Luulisi, että silti jotain ois voinut tehdä. Mutta hitsi ei ole muistikuvaa kyllä punttikseltakaan! Ehkä mulla on vaan joku musta aukko muistissa tällä kohdalla; just se tietty piuha katkennut :)

          • nro26
            9.12.2016 at 21:01

            Saattaa olla.. Mulla taas oli 28 päivän kierto, joten olin aina punttisalilla, niin jäi hyvin mieleen :D Sen takia päättivät sitten muuttaa rytmiä niin ettei oltais tasan neljän viikon välein uimassa. Mutta siis nää muistot saattaa kyllä olla lukion ekaltakin..? Ehkä.

      • Eevi
        9.12.2016 at 09:43

        Hei mä oon kovasti miettinyt tätä, että miksei vanhemmilla ole vessarauhaa? Miksei lapselle voi opettaa, että jokaisen tulee saada käydä rauhassa vessassa? Pissalla käynnissä ei kauaa kestä (eikä kakkaamisessakaan pitäisi:D), jonka aikana voi lapselle huudella rauhoittavasti oven takaa, jos hänelle hätä tulee. Vai? Mulla on 3v lapsi ja ihmettelen aina tätä. Mä oon käynyt ihan aina rauhassa vessassa. En voisi kuvitellakaan, että joku häiritsisi mua toimitukseni aikana. :) Haluaisin siis ihan vaan kuulla vanhempien kokemuksia, miksi vessassa käynti yksin ei onnistu!

        • krista
          9.12.2016 at 10:31

          Varmaan nämä ovat ihan perhekohtaisia tapoja ja tottumuksia :) Itse siis oon käynyt vessassa ovi auki ennen lapsiakin – hmm oiskohan muuten lähtenyt kissasta; se sai hepulin jos oven laittoi kiinni, kun sen astia oli myös vessassa – ja koska ei ole tullut vaadittua vessarauhaa, sitä ei ole sitten saanutkaan :) Meillä jutellaan kaikki mahdolliset jutut pöntöllä istuen :)

          • Eevi
            9.12.2016 at 18:59

            Kiitos vastauksesta! Jotenkin on vaan kuulostanut siltä, että se olisi lapsiperheissä normi, että aikuiset ei saa käydä vessassa rauhassa, eikä niinkään perhekohtainen asia. Pitää varmaan alkaa kyseleen lapsiperhetutuilta kokemuksia ja syitä, miten heillä toimitaan ja miksi. Alkoi kiinnostaan liikaa :D

  • Vyyhti
    5.12.2016 at 11:31

    Minulla alkoi kuukautiset 10-vuotiaana ennen kuin kukaan oli niistä ehtinyt kertoa. Oli aika järkytys, voin sanoa. Vaikka ne toki usein tulevat vasta vähän myöhemmällä iällä, niin parempi varautua hyvissä ajoin ja puhua avoimesti alusta alkaen.

    Meillä on asiasta puhuttu ja olen syyksi kertonut sen, että kohtu varautuu kasvattamaan vauvaa ja jos ja yleensä kun vauvaa ei silloin tulekaan, niin ne turhat osat tulevat kohdusta pois kuukautisverenä. Se on ihan normaalia eikä sitä tarvitse pelätä. Koska lapsella itselläänkin (mitä todennäköisimmin) on kohtu, olen kertonut että hänellekin todennäköisesti tulee sellaiset sitten isona. Se on hieno juttu, koska se tarkoittaa sitä, että jos haluaa, niin voi saada sitten aikuisena oman vauvan.

    • krista
      5.12.2016 at 17:00

      Voi ei, toi ois just niin kamalaa – jos ei tietäis YHTÄÄN, että mistä on kyse, ja yhtä äkkiä tulee verta SIELTÄ ja apua kuoleekohan tähän, onko siellä joku haava… :( Ja tosiaan kuukautiset kun voi alkaa aikaisinkin.

      Oi, tuo ”kohtu varautuu kasvattamaan vauvaa” on tosi hyvä! Ihan totta, mutta silti silleen lapsen kielellä kerrottu. Tosi hyvä, painan mieleeni!

      • Vyyhti
        5.12.2016 at 17:18

        Minulle itselleni kuukautiset olivat pitkään niin hirveän negatiivinen ja hävettäväkin asia, että oman lapsen myötä oikein miettimällä mietin etukäteen mitä asiasta voisi puhua sitten kun se tulee ajankohtaiseksi. Vauvat nyt onneksi on yleensä lasten mielestä ihana juttu. :)

  • Katarimaria
    5.12.2016 at 11:51

    Hei mullakin on traumaattinen muisto siitä, kun sain tietää kuukautisten olemassaolosta! Äiti oli jollakin yhteisellä vessareissulla (olin ehkä 5-vee) selittänyt, että aikuisena naiset vuotavat verta, ja mullekin jäi sellainen luulo, että verta tulee koko ajan ja sattuu kamalasti. Yksinäni sitten murehdin, että en halua kasvaa aikuiseksi sen takia. Olin myös niitä, joilla menkat alkoivat 11-vuotiaana ennen kuin niistä oli kotona tai koulussa ehditty kunnolla puhua. En tajunnut että kyse oli kuukautisista, sillä autuaasti kuvittelin niiden alkavan aikaisintaan 16-vuotiaana. Ensimmäisellä kerralla luulin olevani kuolemansairas ja piilottelin pikkareitani, jotta en joutuisi sairaalaan, toisella kerralla sitten sänkykin lainehti verta ja ”sairauteni” paljastui. Että joo, jos joskus omia lapsia saan, yrittäisin välttää nämä sudenkuopat. Nykyään olen tyytyväinen kuukupin käyttäjä, mutta jos voitto osuu kohdalle, pidän pikkuhousunsuojat, mikäli sellaisia paketista löytyy, ja jakelen isommat siteet eteenpäin tarvitseville :D

    • krista
      5.12.2016 at 17:07

      Joo just tuollaisten traumaattisten juttujen syntymistä sitä yrittää välttää. Ja kun lapsen mielikuvitus voi viedä tosiaan ihan eri suuntaan kuin mitä aikuinen hoksaa edes ajatella… Mä itse oon pyrkinyt kysymään esimerkiksi kysymyksen ”mitä sä siitä ajattelet?”, jos huomaan, että lapsi jää miettimään/epäröi jotain. Usein on sit käynytkin ilmi, että vaikka joku sana on voinut kuulostaa jännittävältä/ymmärtää väärin/mietityttää että mitä tarkoittaa. Helposti sitä ei aikuinen huomaakaan!

      Kyllä, mahdollisen voiton tosiaan saa lahjoittaa, jos itsellä ei ole käyttöä! :)

  • Tilia
    5.12.2016 at 12:02

    Minä olen kyllä kertonut lapsille ihan pienestä asti samoin kuin Vyyhti, että kohdussa siivotaan turhat limakalvot ja veret kerran kuussa pois. Ja samalla kertonut, että se siivous tapahtuu mahdollista vauvaa varten. Mistä yleensä joudutaankin perheenlisäys/ ei lisäystä keskusteluun. Kohdun siivous on ollut lapsista ihan luonnollista, pestäänhän aina kädetkin, kun menään tuoreita vauvoja katsomaan. Meillä lapset (ja naapurit!) näkee kyllä kestositeet pyykkinarullakin, joten tuttuja juttuja ovat niin pojalle kuin tytöllekin. Tuo on meilläkin ollut olennaista, että se veren tulo ei satu. Meillä se veri ei kyllä tule pyllystä vaan ihan emättimestä. Itse en lähtisi siteitä sanomaan pikkuhousunsuojiksi, koska lukutaito on lapsilla äkkiä hallussa ja sitten joutuu kohta kaupan hyllyvälissä isoon ääneen sanomisiaan selittelemään, että miksi tässä lukee näin eikä niin kuin olet aina sanonut!

    Ja en osallistu hiostavien kertsien arvontaan, kiitos vaan tarjouksesta, kun tykkään käyttää 10 vuotta vanhoja kestosteitäni edelleen. Ja kestopikkuhousunsuojia myös. Niitä saa myös kokonaan ilman kosteussulkukalvoja, iholle parempia ei ole. Kannattaa kokeilla edes näitä, jos ei veripyykkiä uskalla kokeilla.

    • krista
      5.12.2016 at 17:15

      Tosi hyvä selitys kyllä! Etenkin kun on tosiaan ihan totta :)

      Mä en itse pidä ”pikkuhousunsuojaa” mitenkään huonona sanana tuohon – se kertoo, mistä kuukautissiteissä on kysymys ja yhdessä niistä paketeistahan lukeekin ihan se. Huvikseni muuten vilkaisin pakettia äsken, sanaa ”kuukautisside” siinä ei ollenkaan ole :) Eikä näköjään kilpailevien siteiden paketeissakaan nettikuvien perusteella – eli lukemaan oppimista jos haluais ajatella, pitäisi sanoa tyyliin Vuokkoset Normal Wings :)

  • Paula
    5.12.2016 at 12:33

    Vessarauhaa ei oo meilläkään, joten poika on jo alle 3-vuotiaana availlut mulle sidepaketteja tarkistettuaan että vaihtaa tarvii :D me selitetään oikeestaan kaikki asiat niinku ne on, joten oon kertonut munasoluista ja siitä miten ne tulee ulos jos ne ei hedelmöity ja että sillon tulee kuukautiset eli verta. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää oo.

    • krista
      5.12.2016 at 17:17

      Kyllä – eiköhän se ole se meidän aikuisten vaikeilu, mikä siitä tekee muka ”ihmeellisempää”. Lapsille joku kakkapyllyn pyyhkiminen on maailman luonnollisin asia; miksi ei siis myös kuukautissiteen vaihtaminen aikuiselle.

  • Karanelli
    5.12.2016 at 13:12

    Itselläni ei ole vielä lapsia, joten henkilökohtaisia kokemuksia en näistä tilanteista vielä omaa. Uskon kuitenkin pyrkiväni todella avoimeen ja rehelliseen ympäristöön sitten tulevaisuudessa, joten luonnollisesti kuukautisetkin ovat aivan normaali asia.

    Omat kokemukseni ovat vähän huonommat, eikä lapsuudessani kuukautisista puhuttu ollenkaan vaan kaiken tiedon sain etsiä ite. Se ei ainakaan ollut yhtään hyvä tapa.

    • krista
      5.12.2016 at 20:06

      Samaa mieltä molemmista! Oiskohan tosiaan kuukautisista puhuminen muuttunut ihan tässä muutaman vuosikymmenen aikan, siltä näiden kommenttien pohjalta kyllä vaikuttaa. Tietysti on paljon perhekohtaisiakin eroja.

  • AnniV
    5.12.2016 at 13:39

    Muistan nuoruudesta että kuukautisista oli puhuttu koulussa tai kotiin lähetetyissä lehtisissä ennen kuin itsellä ne alkoivat, varsin myöhään tosin eli vasta 14- vuotiaana. Nykyään kuitenkin tytöillä kuukautiset alkavat aikaisemmin joten kotona saadun tiedon merkitys on varmasti korostunut. Meillä kolmevuotias tyttö kyselee että ”mikä tuo on” jos näkee minun vaihtavan sidettä ja olen selittänyt vain että se liittyy naiseksi kasvamiseen ja että tyttöni todnäk käyttää samanlaisia joskus myöhemmin. Tämä selitys on ainakin tähän asti riittänyt, ei ole tarvinnut mennä anatomian puolelle. Mutta samaa mieltä on muiden kommentoijien kanssa että mahdollisimman luonnollisesti täytyy asiasta keskustella, ei mitenkään salaillen. Erittäin hyvä pointti oli tuo että kertoo varsinkin pienelle lapselle ettei veren tulo satu (ainakaan koko aikaa..). Isommalle lapselle jolla kuukautiset alkavat olla ajankohtaiset täytyy kivusta jo kertoa sillä muistan itse kärsineeni kovista kuukautiskivuista alkuvaiheessa enkä oikein osannut hakea niihin apua.

    • krista
      5.12.2016 at 20:09

      Meillä muistaakseni seiskalla alkoi tulla tällaisia esitteitä; osalla oli kyllä varmaan jo siinä vaiheessa alkanut kuukautiset, itsellä tosiaan selvästi myöhemmin vasta.

      Ja totta, sitten lähempänä tuota kuukautisten ajankohtaa varmasti niistä kivuistakin on tärkeä puhua – nuorempana ne olivatkin ainakin itselleni paljon kivuliaammat kuin vanhempana; vai liittyykö kenties ehkäisystä (eli että olisivat helpottaneet pillereiden/kierukan myötä), en tiedä… Runsaammatkin ne alkuvuosina olivat!

  • Jenn-
    5.12.2016 at 14:38

    Mulla kierukka on tehnyt sen, että mulla on tosi harvoin kuukautiset, iimeks kai puoli vuotta sitten. Ei oo oikein tullut tarvetta jutella näistä lasten kanssa. Tavallaan ajattelen, ettei noin pienten tarvitsekaan tietää vielä, mutta en sitten tiedä mikä on sopiva ikä alkaa puhua niistä. Meillä kyllä on siteitä kaapissa ja varmasti pienempi on niitä tonkinutkin, mutta ei kumpikaan oo ikinä ihmetelly mitä ne on.

    • krista
      5.12.2016 at 20:17

      Mä toivoin kans, että mulla ois kierukan kanssa käynyt myös noin – kun pillereiden kanssa kuukautiset olivat poissa piiiitkään. No, ei ollut sentään ihan niin hyvä tsägä; on niitä vähän ollut, ei kylläkään säännöllisesti/runsaina, mutta silloin tällöin vähän niin kuin muistutuksena, että tällaistakin on :)

  • HM
    5.12.2016 at 15:08

    Ne haisevat pikkuhousunsuojat on hirveitä! Kerran sellaisen laitoin kun muuta ei ollut ja sain hirveän päänsäryn ja oksettavan olon. Kuukuppi on käytössä mutta siteitä on aina varalta. En kyllä muista miten ja milloin on kuukautisista puhuttu ensimmäisen kerran.

    • krista
      5.12.2016 at 17:19

      Täällä joissain kaupoissa pelkästään hajun perusteella voi päätellä, että missä hyllyvälissä siteet sijaitsevat. Ei vaan jotenkin tunnu hyvältä ajatukselta… Mieluummin hajutta!

  • Marras
    5.12.2016 at 15:09

    Meillä kerrottiin kaikki kuukautis- ja lisääntymisasiat selkeästi ja kainostelematta, mutta ilman turhia lisätietoja. Äiti ja isä ovat molemmat maanviljelijäperheistä, ja tottuneita lehmien keinosiitoksiin ja poikimisiin, ja itsekään en lapsena voinut välttyä kissojen paritteluilta ja poikimisilta. Niistä vaan selitettiin, että isäkissa laittaa kissavauvan siemenet äitikissan mahaan, ja siellä ne kasvaa kissanpennuiksi. Pentujen synnytys oli niin veristä ja kummallista hommaa, että sen jälkeen mitkään äidin kuukautiset ei kummastuttanu yhtään :D

    Kuukautisista tosiaan kerrottiin jo kun olin ihan pieni, en edes muista mitään maailmaamullistavaa kertaa. Äiti vaan selitti kuukautissidettä vaihtaessa tai tahriintuneita pikkuhousuja kylmässä vedessä liottaessa, että kun kasvaa naiseksi niin kerran kuussa vuotaa vähän aikaa verta ja siitä tietää että voi saada vauvoja. Sitten kun joskus viisikymppisenä ne loppuu, niin ei voi enää saada vauvaa. Kuukautisiin ei liittyny mitään kamaluuden tuntemuksia, paitsi se, että tiesin että veri pitää pestä äkkiä pois kylmällä vedellä ettei se tahraa! Oli hyvä että valistus oli selkeää ja neutraalia ja pienestä asti tiedossa, koska omat kuukautiseni alkoivat jo 11-vuotiaana.

    Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut vielä parempi jos kuukautisia ei olisi tarvinnut salailla ja hävetä jonkun lausumattoman säännön mukaisesti. Selväksi tuli se, että ei ole sopivaa puhua kenenkään kuukautisista vieraiden seurassa tai miesten ja poikien kuullen. Nykyään en ajattele, että näin pitäisi automaattisesti olla! Tietysti en missään ruokapöydässä ala puhumaan vuodon koostumuksesta, mutta minusta on ihan ok kertoa kuukautiskivuista koulussa/työpaikalla ja kysellä sidettä lainaan puolitutuilta tai suositella kuukuppia vaikka paikalla olisi miehiäkin. Ja parisuhteessa kuukautiset tai MIKÄÄN ruumiintoiminto ei ole liian tabu jaettavaksi :D

    Yksi juttu kyllä oli, mistä vanhemmat menivät tosi vaikeaksi, ja se oli itsensä koskettelu. Kuukautiset ja vauvansiemenet ja napanuorat ja synnytykset oli kaikki ihan ok, mutta muistan monta kertaa kun ihan pienenä olin kiinnostunut sukuelimistäni ihan samalla tavalla kuin olin kiinnostunut sormenjäljistäni tai silmäluomistani tai navastani ja se sai vanhemmat ihan lukkoon. Siitä jäi pitkäksi aikaa olo, että oma pimppi on joku ihan kamala asia eikä sitä saa räplätä eikä edes ajatella, se on liian ällö ja likainen ja häpeällinen että siitä edes puhuttaisiin. Jos joskus saan omia lapsia, niin haluan huolehtia siitä, että oma vaikeilu ei aiheuta samanlaisia traumoja lapsen kehonkuvassa ja itsetunnossa.

    • krista
      5.12.2016 at 20:23

      Tosi hyvältä kuulostaa tuo teidän mutkaton suhtautuminen! Ja niinhän se on; eläinten kautta sen ”kiertokulun” varmasti hyvin luonnollisesti näkee – sitähän se elämä on, eikä mitään steriiliä veretöntä valkoista.

      Tuo on kyllä totta, että se kuukautisista puhuminen oli ennen sellaista supatusta jos sitäkään. Itselläkin teininä melkein pelkän sanan kuukautiset/menkat sanominen edes ystävien seurassa tuntui tuskaiselta. Nyt voin ihan hyvin vaikka työpaikalla/harrastuksessa kysellä, että ”ääk oisko kenelläkään sidettä” enkä pidä sitä mitenkään kiusallisena.

      Jossain oli muuten just tuosta lapsen ruumiillisuudesta, että täytyisi saada lapsi tuntemaan, että sen koko keho on tärkeä ja arvokas. Ei ole mitään ”likaista” tai ”ikävää” (yksityisiä paikkoja sen sijaan on). Mutta tuo on mun mielestä oikein hyvä ohjenuora <3

  • Vuokko
    5.12.2016 at 15:11

    Meilläkin harvoin vessarauhaa ja kun synnytyksen jälkeen tuli useampi viikko käytettyä siteitä niin esikoinen 2,5 v ihmetteli, että mitä äiti tekee. Kerroin sitten, että synnytyksen jälkeen tarvitsee käyttää pikkuhousun suojia jonkun aikaa…
    Seuraavalla viikolla näin kun esikoinen laittaa vessapaperia pikkuhousuihinsa ja kun kysyn mitä hän tekee, niin saan vastaukseksi, että hän laittaa synnytysuojan pikkareihin.

    • krista
      5.12.2016 at 20:25

      Ihana <3

  • Minni
    5.12.2016 at 16:10

    Tässä yksi mielenkiintoinen keskustelu aiheesta ja sen vierestä Kuuntele Perheen aika Yle Areenassa:

    http://areena.yle.fi/1-1298224

    • krista
      5.12.2016 at 20:26

      Kiitos, kuuntelen! Siinä taitaa olla se Raisa Cacciatore; mähän olin sitä vuosi sitten (?) kuuntelemassa ja silloin hän myös sivusi näitä asioita, vaikka luennon aihe oli muistaakseni itsetunnon tukeminen tms.

  • Neiti Nimetön
    5.12.2016 at 16:13

    Meilläkin puhutaan aika avoimesti ikään sopivalla tavalla kuukautisista, veren vuotamisesta ja myös siitä kuinka lapset tulevat maailmaan. Mutta vaikka se on kuinka luonnollista, niin s i l t i k i n hieman nolottaa, kun ostaessani siteitä tai pikkuhousunsuojia lapsi kaupassa ilmoittaa, että ”MAMMALLA ON KUUKAUTISET!!”

    • krista
      5.12.2016 at 20:27

      Meillä kans tytöt ovat kuuluttaneet tyyliin ”äidillekin vaippoja, tuolla!”. :)

    1 2 3