Yllättävä puutarhapuuhastelupistos

Minulla on puutarhahommiin vähän erittäin kaksijakoinen suhtautuminen.

Kaikenlaiset ”pitäisi”-jutut saavat minulta spontaanin reaktion nimeltään EÄÄÄÄÄH. Tiedättehän; just nyt pitää leikata omenapuut! Nyt pitää haravoida! Pitää kitkeä! Pitää lakaista! Pitää myrkyttää! Pitää harventaa! Pitää leikata villiversot!

Villiversot – mitä? En tiedä, mitä ne ovat, mutta kuulostaapas hemmetti vie nyt aika julmalta ja ankealta. Meitsin villiversot saavat kuulkaas ihan vapaasti kasvaa! Vapauttakaa villiversot! Pro villiversot! Villi ja vapaa verso!

Tai jotain.

kukkapenkki

Saanko esitellä: meidän kukkapenkki. Oi kyllä.

Enkä ole puutarhanhoitopaineillut ennenkään (väärin: olen joo paineillut, mutta en ole silti tehnyt juuri mitään vaan pelkästään paineillut) ja aina on kesän vehreys ihan yllättäen peittänyt alleen viime vuoden lehdet ja kuivien kukkarunkojen peikkoperhettä muistuttavat hahmot. Tai no. Omena ei ole kyllä tuottanut satoa kahteen vuoteen ja välillä ahdistaa, että katsovatko ohikulkijat meidän haravoimatonta pihaa (kaikkien muiden siistien pihojen rinnalla) silleen salaa paheksuen kulmakarvat kohollaan. Silleen, että ”EI OO KUNNOLLISTA!” Hahaa meidän perustekemättömyysläppä – että mukamas jokseenkin noin toisten tekemättömyyksiä arvostelevat ihmiset ajattelisivat. Vaikka tuskin kukaan edes ajattelee mitään.

…ja me kun ei edes haluta pihaa, jossa kasvit seisovat riveissä kuin sotilaat ja missään ei ole mitään ylimääräistä. Me tykätään ronsyistä ja villistä tunnelmasta. Sellaisesta vaikutelmasta, että puutarha on just melkein riistäytymässä käsistä, mutta vielä se on kuitenkin kukkeimmillaan. Pienenpientä rappioromantiikkaa vähän niin kuin puutaloasumisessa yleensäkin.

Mutta sitten on tässä minun kahtajakoisuudessani se toinen puoli asiaa. Että kun sitten spontaanisti alan puuhata jotain tuolla pihalla, se onkin (usein) ihan kivaaJesh hei mä lakaisen nää! Missäs ne sakset ovatkaan, jos tuosta hieman napsaisisin…? Katsopas, harvoin tosta vaan sattumalta tuon kulman tuosta!

Ilman ennakkosuunnitelmaa (ja paineita) vähän niin kuin vahingossa alkaa tekemään jotain, mikä onkin sitten ihanaa ja palkitsevaa! Puutarhanhoitoa puutalon tapaan! Into kestää about sekunnin mutta se todistettavasti on.

Sellainen intoyllätys nimittäin tapahtui meillä eilen.

harava

Tulimme Seelan muskarista ja totesimme, että hitsi onpa aurinkoinen ilma. Hengaillaan tässä ulkona vähän – josko tytöt vähän kokeilisivat tuota potkupyörää.

Mutta yhtä äkkiä meillä olikin tytöt intoutuneet rauhassa kaksistaan korkkaamaan tälle keväälle meidän oman minihiekkalaatikon…

hiekkalaatikko

…ja Joel teurastamassa (niisk) meidän jasmiketta – se on oli siis ihana, mutta ei ole sekään kukkinut muutamaan vuoteen ja vie tyyliin kymmenisen neliötä tilaa. Joel jossain tarmonpuuskassa leikkeli sen randomisti… …pois.

jasmike leikkaaminen
…ja minä haravoimassa (oho! omistetaanko me tällainen harava!) pahimpia lehtirumuuksia sieltä täältä….

haravoitu lehtikasa

…yrittäen samalla kiertää näitä ihanuuksia, joita näköjään hoitamaton täysin suunnitellusti rappioromanttinen pihakin voi näköjään tuoda maailmaan.

krookukset

Paineettoman tekemättömyyden ja satunnaisten innonpurskahdusten sulava tasapaino.

Se olkoon puutarhatavoitteeni.

41
Like

You Might Also Like

  • Vannikkila
    13.4.2016 at 15:13

    Samaistun :)
    Nimim. Huomasin haravoivani lauantaina etupihaa, kun poika ei halunnut mennä sisälle kotiin tultua.

  • Heispi
    13.4.2016 at 15:19

    Mä oon JUST tollanen :DD ihan käsittämätöntä lukea ihan kuin omasta kynästä. Nooh ei mulla ehkä ihan just yhtä hyvä kirjoitustapa ole, mutta puutarhan hoidossa ja oikeastaan kaikessa muussa tyyli on sama.:D

    Mulle voi tulla inspis maalata seinä iltamyöhään ja jos vaan materiaalit on, alan kyllä samantien hommiin! Nyt oon yrittänyt saada nää projektit myös loppuun asti, kun toisaalta se into loppuu toosi pian :D

    Ja sellaiset täytyy, kuuluu, pitää on vähän tylsiä. Ne helposti jää.. :)

    Hyvältä näyttää teidän piha! Istutin viime kesänä omenapuun, johon tuli 7 kukkaa ja 2 omenaa! Nyt niin innolla odotan mitä tänä vuonna tulee :)

  • MarjaH
    13.4.2016 at 15:21

    Tiedän tunteen! Mua ahdistaa ihan hulluna meidän ylisuuri puutarha (tai viidakko…) jolle kukaan ei ole pariinkymmeneen vuoteen tehnyt oikein mitään ja jota mulla eikä miehellä ole mitään intoa hoitaa. Paitsi just satunnaisesti. Ja marjojen poimiminen on ihan kivaa, tiettyyn pisteeseen saakka, joten jätän aina hirveesti puskiin (fb:ssä yritän aina mainostaa ilmaisia marjoja, mutta eivät ole toistaiseksi kelvanneet).

  • Spf
    13.4.2016 at 15:49

    Mä tykkään myös vähän sellaisesta rönsyilevästä pihasta ja kammouksun sitä sotilaallista kuria kasveilla. Kotilot ovat suurin syy, miksi joudun väkisin pitämään pihaa vähän tarkemmassa kurissa, ne kun lisääntyvät villeinä heti jos ruoho yhtään enemmän pääsee kasvamaan. Olen usein kyllä pohtinut, saavatko meidän naapurit meistä pahoja traumoja, kun varsinkin toisen puolen naapurit ovat juuri niitä tyyppejä, joiden pihassa jokainen ruohonkorsi on järjestyksessä ja rikkaruohot nypitään suunnilleen pinseteillä. Tänä keväänä he muotoilivat (!) omenapuunsa minimalistisiksi.

  • Torey
    13.4.2016 at 16:09

    Me ollaan kans just tollasia. Saatetaan kokonainen päivä pistää pihaa uusiksi, mut sen pitää lähtee silleen ”vähän tästä laitetaan ja OHO meniki ihan uusiksi VAU!” :D

  • Sari
    13.4.2016 at 20:31

    Sitä varten sulla on se puutarha – omaksi iloksi ja terapiaksi, eikä ohikulkijoiden mieliksi! (Ja onneksi tulee se armollinen talvi, joka peittää alleen innon laannuttaa rehottavaksi jääneen pihan ja keväällä sit tulee taas uus mahdollisuus:) )

  • heiskav
    13.4.2016 at 21:34

    Samanlainen huoleton puutarhuri löytyy myös tästä puutalosta. Väkisin pitää vääntäytyä lapsen kans ulos ja joskus tulee tehtyä jotain. Eilen leikkasin marjapensaat ja kaadoin yhden turhan jättipensaan. Tänään haravoin kottikärryllisen lehtiä. Pienin askelin!:D

    • krista
      13.4.2016 at 22:31

      Hei toihan kuulostaa jo tosi reipppaalta – saas nähdä, tuleeko mulle toista toimintasykäyspäivää enää tälle keväälle :) Toivon, että tulisi! :)

  • Nuutsa
    13.4.2016 at 22:01

    Voipi kuule olla, että tuo leikkaus nostaa jasmikkeen uuteen nousuun ja saatte kuin saatekin ihastella sitä kesällä 😊

    • krista
      13.4.2016 at 22:29

      Tätä toivotaan! Se oli tosiaan jo niin riistäytynyt, että ”vähän leikkaaminen” ei tuntunut enää mahdolliselta – ja se pukkasi hulluna oksaa, ja ne uudet oksat eivät tuottaneet kukkia; vain sellaiset yksittäiset vanhat harottavat oksat tekivät muutamia kukkia… RAKASTAN jasmiketta ja toivon, että tää elpyy vielä. Jos ei, niin istutetaan uutta kyllä <3

      • Anni
        14.4.2016 at 09:15

        Todennäköisesti jättää tänä kesänä kukinnan välistä, mutta älkää lannistuko. Leikkaus on varmasti hyväksi ja vuoden kuluttua kukinta on mieletön!

  • Blue Peony
    14.4.2016 at 09:19

    Se jasmike nousee satavarmasti. Kannattaa aika ajoin laittaa ihan matalaksi, niin lähtee kasvuun uudella voimalla ja kukkii taas. Meidän pihallamme on tuolla ohjeella hoidettu jasmiketta yli sata vuotta :-). Juuret eivät katoa maan alta minnekään.

  • uusi talo,vanha piha
    16.4.2016 at 23:32

    Kuin täältä nykästy puutarhan hoito-ohjeistus. Hullu kun olin laitoin perunaa viime kesänä tulee, osa jäi maahan ku selkä ei kestänyt nostella. Naapurin n. 50? v setämies pesee pihalaattoja joka viikko ja näki ukko sen viime viikolla imuroivanki ne laatat. Talvella hyvä ettei lumia nuolla siitä. Sisällä en oo käyny mut epäilisin et sama linja… Siinä sitte siirtelet itte vieressä haravaa pihan toisesta reunasta toisee ja toivot et se inspis iskis enne ensi joulua.