Suht yllättävä (meille itsellemme ainakin) sisustusmuutos

Sunnuntai-iltana meidän olkkariin iski operaatio:

Whaat, mitä kirjaston työpöytä tekee keskellä olohuoneen lattiaa…?

Ja mitä siellä kirjastossa pöydän paikalla sitten on? Kurkistetaanpa:

Oho! Joko tuosta arvaatte, mitä me extempore-tehtiin…?

No, mennäänpä vielä pari askelta lähemmäs kohti (ex)-kirjastoa:

Hup-sis! Meillähän on… …lastenhuone!!!

Mähän olen siis useampaankin kertaan kertonut, että meillä ei ole varsinaista lastenhuonetta, vaan kaikki huoneet ovat sekä aikuisten että lasten huoneita. Pitkälti tämä on johtunut meidän talon huonejärjestyksestä (lastenhuone tulisi luontevasti yläkertaan, mutta ei lapset siellä kuitenkaan leikkisi, jos aikuiset ovat alakerrassa) ja siitä, että huoneita/neliöitä ei tällä hetkellä ole riittävästi (yläkerta on yhtä tilaa plus vaatehuone ja kylppäri; laajentamismahdollisuuksia on, mutta vaatisi isompaa remppaa, joka taas vaatisi isompaa vaivaa ja rahaa).

Näin niin kuin erittäin tiivistetysti selitettynä. Näistä huonejärjestysasioista voisi jaaritella ikuisesti, mutta se ei ollut nyt mulla tän postauksen pointtina; ehkä pähkäilyä sitten joskus erikseen.

Mutta no. Lauantai-iltana tein sitten Insta-kertomukseen pienen pätkän, jossa lapset tanssivat olohuoneessa ”päivän leikkien” (lue: joka ikinen lelu räjähtäneenä pitkin olkkaria) keskellä ja muutenkin meillä oli tosi mukavaa. Siinä sitten sotkuja kuvatessa tulin naureskellen sanoneeksi, että ”joskus tulee kuitenkin mieleen, että pitääkö olohuoneen aina näyttää tältä”.

Siitä se idea sitten lähti.

Ja nyt olohuone näyttää tältä:

Roudasimme siis sunnuntai-iltana kirjastosta työpöydän… kyllä: olohuoneeseen. Ja kirjastosta tuli nyt (ainakin kokeiluluonteisesti) leikkihuone.

Ratkaisu ei tietysti ole mitenkään sisustusoptimaalinen tai optimaalinen muutenkaan: iso työpöytä keskellä olohuonetta… Eipä sellaista taida kovin usein sisustuslehdissä näkyä, heh. Mutta nyt ei ollakaan sisustuslehdessä vaan elämässä.

Joskus myöhemmin työtila on mahdollista rakentaa yläkertaan (se vaatisi siis seinien siirtämisiä), mutta… no: joskus myöhemmin. Ja ajattelimme tässä nyt niin, että joka tapauksessa muutamme kuuden viikon päästä sinne Espanjaan, joten tuleepahan tehtyä tällainen pieni kokeilu, että miltä tällainen erilainen huonejärjestys tuntuu.

Että keskellä olohuonetta komeilee nyt iso tietokone ja jumppapallo. Hah.

Mutta katsokaa: ei leluja levällään!!!
(paitsi tuo yksi salkku näköjään tuossa, hupsis)

Teimme lasten kanssa sopimuksen, että olohuoneessa saa tietysti edelleen leikkiä ja tuoda leluja tänne ihan mielen mukaan, mutta joka päivän päätteeksi lapset kantavat lelut takaisin leikkihuoneen puolelle. Ei tarvitse laittaa edes välttämättä paikoilleen, vaan ”kynnyksen yli” -menetelmä riittää oikein hyvin.

Ja sitten leikkihuoneen ”sisällä” voidaan yhdessä aina silloin tällöin lajitella lelut omiin laatikohinsa – nyt vielä vähän haetaan yhdessä paikkoja. Kirjahyllyn kolme alinta hyllyriviä tyhjennetään lasten lelulaatikoille. Kaapistoistakin varmasti löytyy tilaa; nyt kaapit ovatkin itse asiassa enimmäkseen tyhillään, kun ne (vuosi sitten!) tyhjennettiin vuokralaisille.

Mutta yleinen lelunlajittelumetodit meillä on ollut käytössä jo entuudestaan; joidenkin tavaroiden osalta lelukorit vaan siirrettiin huoneesta toiseen.

Pehmeät lelut (hehe hauskasti tuo vauvanukke), kovat lelut, roolivaatteet ja laukut.

Mitään muutakaan ”sisustuksellista” ei nyt tähän saumaan aleta tekemään, vaan perusjärjestely ja toiminnallisuus riittäköön. Ja heh: näköjään huoneeseen ei tarvitse muuta kuin kantaa lelut sisään, niin johan alkaa näyttää ihan selvästi leikkihuoneelta:

Jos huone pysyy jatkossakin leikkihuonekäytössä, sinne tarvitaan myös jokin parempi valaisuratkaisu – huone sijaitsee iltapäivisin talon ”pimeämmällä puolella” ja on aika hämärä leikkikäyttöön.

Ja sitä paitsi – näettekö tässä alla olevassa kuvassa saman kuin minä?

Mä nimittäin näen katon, joka huutaa voimistelurenkaita ja isoa patjaa lattialle tuohon pöydän paikalle.

Tällä hetkellä tytöt roikkuvat aika usein isin jumppakahvoissa ovella (systeemi näkyy hyvin Pierre Robertin merinovillapostauksessa täällä), mutta tuo oviaukkokohta on tietysti vähän ahdas – olisi ihana saada kahvat (äidillekin käyttöön!) vähän väljemmälle. Lue: mä oon aina halunnut sellaiset kahvat ja siihen myös trapetsin.

Joten kyllä: meillä on nyt leikkihuone ja kirjoitan tätä postausta olohuoneessa. Enpä olisi muutama päivä sitten voinut vielä kuvitella :D

Tulipahan tehtyä, vaikka jossain vaiheessa myöhään sunnuntai-iltana huhkiessamme ehdimme jo ajatella, että ollanko me ihan hulluja. Heh. Sarjassamme spontaania elämää :D

25
Like
4

You Might Also Like

  • Saara
    3.10.2017 at 11:43

    Joooo! Ehdottomasti renkaat ja trapetsi!

    Näyttää kyllä hyvältä. Meillä on toiminut kesästä asti melko hyvin se lelujen roudaaminen olohuoneesta lastenhuoneen puolelle nyt, kun meilläkin on lastenhuone. Ja Sikuriina huokailee edelleen, miten ihanaa on, kun on oma paikka leikkiä. :)

    • krista
      3.10.2017 at 11:49

      Äiti haluu trapets… tai siis: lapsille trapetsi, lapsille trapetsi :D

      Meillä kans siellä Espanjassa tuli ensi kosketus lapsille (ja aikuisille) siihen, että olisi tosiaan oma huone leikeille. Meillähän ei Espanjassa (eikä täälläkään) kukaan (vielä) nuku lastenhuoneessa; mun mielestä ei olisi vielä kiva ajatus, että lapset nukkuisi eri kerroksessa kuin aikuiset. Kun meillä on täällä tosiaan tämä kaksikerroksisuus. Saas nähdä, saataisko Espanjassa kokeiltua sitä, että lapset jo nukkuisivatkin omassa huoneessa (wohoo), riippuu tietysti sielläkin huonejärjestyksestä. Ainakin silleen se olisi joskus mahdollista täällä meidän kotona, että aikuiset muuttaisivat vaatehuoneeseen ja lapset jäisivät tuohon huoneeseen, missä me nyt nukutaan. Se olisi varmaan toimiva juttu, mutta tarvitaan sitten tosiaan muutakin remppaa tuonne yläkertaan, jotta se onnistuisi…

  • Lilah
    3.10.2017 at 12:33

    tähän tyyliin ;-)

    Meillä pienet on vanhempien kanssa samassa kerroksessa, koululaiset erikseen. Pienet siirtynevät ylös kunhan nukkuvat kokonaisia öitä. Sitä odotellessa…(3,5v kukkuu yhä joka yö)

    • krista
      3.10.2017 at 12:59

      Hihi, tää on ihana :)

      Mulla oli lapsena muuten ”perähuone”, joka oli kai oikeasti sotkuvarasto (mahdollsesti huoneeksi tehty autotalli?), mutta jonka päälle oli viritetty keinu (se keinu ois muuten nyt täällä!) ja jossa lelut sai olla levällään miten sattuu ja hyllyköt tarjoilivat loputtomat kiipeilymahdollisuudet. Ainakin muistoissa se oli iiiiihana paikka! Sitten vasta kouluun lähtiessä sain ”oikean oman huoneen”, jossa oli sänky (siihen asti nukuin vanhempien sängyn vieressä sängyssä) ja koulupöytä sun muut. Se oli sellainen ”koululaishuone”, mutta perähuone oli leikkihuone :)

      Meilläkin vielä yöllä on sen verran paljon trafiikkia, että tosiaan eri kerrokset ei toimisi – vierekkäiset huoneet toki voisivat toimiakin. Mutta sama juttu: sitä odotellessa! :)

  • vannikkila
    3.10.2017 at 12:39

    Mä muistan kun 10 vuotta nuoremmalle pikkusiskolleni tehtiin ”omaa leikkihuonetta” – se oli vain yksi neljäsosa ’äidin työhuoneesta’ (eli ompeluhuoneesta, harrastus se oli, ei työ), mutta se pieni siskolle kudottu matto, pieni avohylly ja lelukorit, niin johan näytti lastenhuoneelta :)

    • krista
      3.10.2017 at 13:01

      Kyllä <3
      -
      Ja hmm nyt jäin miettimään, että voisikohan tuon kirjaston jakaa kahtia niin, että toinen puoli olisi työhuone ja toinen puoli leikkihuone... Ehkä ei toimi... Mutta yläkerran jakamista "pikkulokeroihin" ollaan kyllä harkittu! Tai siis se jossain vaiheessa tehdään, mutta samalla otetaan lisää kylmää tilaa käyttöön kulmista ja ylhäältä (sinne saa MAJAN!). Mutta se on sitten ehkä talven 2018-2019 projekti (tai myöhemmin) ja isompi remppa.

  • A
    3.10.2017 at 14:45

    Meillä nakerolla (5,5v.) on oma huone jopa reissussa (nukkumiseen siis). Just nyt ollaan keski-euroopassa lomamatkalla ja eka kriteeri oli majoitukselle, että kaksi makkaria. Mahdollistaa eri tavalla rennon elämän (aikuisillekin kun nukkumaan ei tartte mennä nuorimman aikataulussa…valitettavasti herättävä on sit lapsen aikataulussa ja aamuissa hän ei paljon aikaerosta piittaa, eli klo 6 on saatu nousta…tai saattaahan tuo olla että äiti virittää läppäristä lasten ohjelmia ja nukkuu sit lapsen vieressä kunnei vaan jaksa nousta :D).

    Mutta joo kotona, neidolla on vähän vajaa 20m^2 huone (jepjep) joka sijaitsee olkkarin vieressä, joten leikkitilaa riittää. Vaan kyllä joka ilta meillä siivotaan olkkarista leikkejä pois, eli yleensä lelut valtaavat ainakin olkkarin (ja saattaa siellä lapsen omassakin huoneessa olla leluräjähdys käynyt). Mutta hei, onneksi sentään vanhempien makkari ja keittiö ovat pääosin leluvapaita vyöhykkeitä (*lol* mitä nyt toki kaikkialta löytyy pompuloita, piirustuksia, kyniä jne…että aika epätoivoiselta tuntuu kaaoksen kesyttäminen). Teidän tyttöjen leikkihuone vaikuttaa kivalta, ja meillä tyttö ainakin tykkää kun omassa huoneessa leikit saavat jäädä pidemmäksi aikaa (ts. voi jatkaa seuraavana päivänä), olkkarin kun julma äiti haluaa siistiksi joka illan päätteeksi.

    • krista
      3.10.2017 at 17:40

      Oi, miten mielettömän kokoinen huone! Hih mun eka yksiö Kalliossa oli 21 m2 ja siinä asui kaksi aikuista :D :D :D Mutta ihanaa, jos olisi noin paljon leikkitilaa, ois ihana laittaa just puolapuita ja kaikkea kivaa… …lapsellista, jossa vois ehkä aikuinenkin leikkiä :D Joskus ennen lapsia me itse asiassa haaveiltiin Joelin kanssa omasta temppuhuoneesta :) Siellä ois ollut mulle viritettynä nuorallakävelynuora ja Joelille tatamit painitreeneihin jne :)

      Terkut lomalaisille! Oispa ihana olla ooooooooooh lomalla <3 <3 <3 Mä oisin just nyt sen tarpeessa! Oletteko korkealla vai matalalla - lue: onko lämmintä? Täällä on tänään satanut KOKO PÄIVÄN, märkä syksy on tainnut alkaa.

      • A
        4.10.2017 at 18:17

        Joo, tytöllä on tosi iso huone (meillä on silleen ehkei niin optimaalisesti kaikki huoneet about samankokoisia, tai siis juuri nyt ois kivempi jos neliöt voisi järjestää niin että olisi yksi huone enempi, mutta ei tässä nyt onnistu).

        Ja loma, ah kun oli ihana konsepti (siis mulla oli ihan jäätävä edeltävä kuukausi ison deadlinen kanssa ja buukattiin sit tasan dl:n jälkeisenä päivänä lähtö…auttoi kummasti jaksamaan ja venymään)…mulla ei olekaan pakollisten joulu- ja kesälomien lisäksi ollut pitkään aikaan mitään lomia (ja joulut ja kesät vaatii vähän venymistä kun pk on kiinni niin pitkään että joutuu säätämään kun eihän aikuisten loma kunnolla riitä). Joo ja Wienissä oltiin, siellä oli ihanat kelit 18-20 astetta ja aurinkoa plus että kaupunkihan on tosi ihana (koko perheen suosikki). Nyt jo tosin kotona, mutta onneksi sateet väistyivät kun laskeuduttiin Vantaalle, paluu arkeen (=sateeseen) sit ehkäpä huomenna edessä…