Löysimme hankihiihtämisen ihanuuden pariin viime keväänä ihan vahingossa.
Yritimme etsiä erästä meille uutta latua. Emme löytäneet. Jossain tuolla sen pitäisi olla… Jonkun hiihtäjän jäljet veivät kohti kaupungin peltoa. ”Hei oikastaanpa mekin tuosta peltojen kautta!”
Ja mitä ihmettä – se pellolla hiihtäminen oli jotain ihan uskomattoman ihanaa! Voi hiitää ihan minne vaan, välillä voi kumpuilevilla pelloilla ottaa hyvät mäenlaskut. Aurinko paistoi, hanki kimmelsi – mikä talvikiiltokuvahetki!
Okei, okei, samalla kyllä orastavahuono-omatuntoisena kuumeisesti googlailin, että saako pelloilla hiihtää hangella. Koska kesällähän tietysti ei kenenkään pelloille saa lähteä lompsimaan. Ja kyllä, kyllä: ilmeisesti paksun lumipeitteen peittämällä pellolla saa kulkea, sillä lumi ja routa suojaavat peltoja. (mm. Suomen Ladun sivuilla täällä ja ympäristö.fi-sivulla täällä)
No, itselläni iskisi kyllä jonkinasteinen kehtaaminen päälle yksityishenkilön pelloille mennessä. Tai siis kehtaamisen puute. Etenkään jonkun pihapiirin läheisille pelloille en kyllä lähtisi ilman lupaa suksiani lykkimään. Nämä ”meidän” hiihtopellot ovat kuitenkin kaupungin maita ja eläinten laitumia.
Mutta voi, mikä harvinaisuus tuollainen hankihiihtosää oikein onkaan! Etenkin täällä Helsingin leveysasteilla; varmaan pohjoisempana näitä on useammin. Mutta siis ihan sieltä viime keväthangista asti – silloin sitä sopivan kelin riemua kesti noin viikon – me on kyttäilty talvisia sääolosuhteita ja haaveiltu siitä, että pääsisi taas uudestaan ihanille hangille hiihtelemään.
Viime viikonloppu sitten näyttikin erittäin potentiaaliselta.
Plussaa päivällä, pakkasta yöllä.
Potentiaalia, potentiaalia!
Nojoo. Hanki melkeinkantoi. Silleen kannattelu-humps kannattelu-humps.
Ei ihan ultimate-hankihiihtokokemus siis, mutta riittävän hyvä.
Riittävän hyvä, että käytiin peräti kahtena päivänä viime viikonloppuna.
Riittävän hyvä, että kenelläkään ei mennyt hermo humpsahteluun ja päästiin sopivasti pellon yli eväitä syömään.
Eli sellainen oikein erinomaisen riittävän hyvä.
Hän ei ole kaatunut, hän chillailee.
Toki toivotaan, että päästään tänä talvena vielä sellaiselle idylliskiiltokuvaiselle hankihiihtoretkellekin. Mutta siihen asti revitään ilomme näistä riittävän hyvistä. Kuten elämässäkin.
Ai niin, vinkki raskaana oleville hiihtäjille: ei välttämättä kannata mennä pötkölleen humpsahtelevahankiseen lumeen.
Sieltä ei nimittäin pääse ylös. Jouduin huutelemaan Joelin apuun. Keskiverrosti kömpelöä, haha.
PS. Lasten innostamisesta hiihtohommiin viime talvena täällä.
18
A
17.1.2022 at 20:40Hangilla hiihtely on ihaninta, siitä on kivat muistot lapsuudesta, maaliskuussa tippuvat räystäät ja pääsy kaikkielle suksilla kun aamulla lähtee matkaan (kainuussa kun sitä lunta tuppaa olemaan niin paljon, ettei umpihangessa muuten hiihdellä).
—
Mulle muutto merenrantaan sai aikaan hiihtokaipuun. Tai ekaksi kaipailin vain jäädytettyä matkaluistelurataa, kun oli ihania pakkasia (ja käytiin koko perhe, turvallisilla jäillä, ensin jääkävelyillä ja kateellisena katsoin hiihtäjiä ja retkiluistelijoita), mutta hesarissa kaupungin tyyppi sanoi,ettei sitä varmaan jäädytetä, voi pöh. No, suksia ei siis ollut perheessä kellään (nimimerkillä lapselle ostin uudet sukset ja kahdet monot, kahden talven aikana hiihtokelejä tasan yksi, kunnei ollut oikeasti lunta, se yksi kerta hiihdettiin nurmikolla kun satoi sentti lunta…joten vähän kuin vannoin, ettei suksia tuu lapselle uusia). Mut sit tää merenjään haave ja myös some-kuvat lähellä olevista golf-kentän laduista (ihan jotain muuta kuin keskuspuiston metsäladut, jotka ei koskaan insproineet)…ja suksitarjous, josta lapselle sukset…miehelle sit marisin, että on kyllä tyhmää kun sukset on niin kalliita, että ei viitsi hankkia itselle…kunnes sain kommentin, että ”jos tekee mieli, niin mikset hanki” ja oivallus, että niinhän se menee. Paljon googletusta (ei oo helppoa löytää sopivia suksia plus monoja tähän aikaan vuodesta, ekat tilatut monot myynyt kauppa jo sanoi, ettei meillä ookaan ja savu nousi korvista, mutta Kuopion Intersport pelasti ja nyt mulla on täydellisen upea suksisetti. Enää puuttuu vaan lumet :D :D D Tulihan sitä tänään ja eiköhän sitä pääse tänä talvena vielä hiihtämistä kokeilemaan ja oon kyllä innoissani, toivottavasti on kivaa (lapsi jo ehti kokeilla hiihtää puistoa ympäri ja huokaili vaan, että tää on ihanaa, mä hiihdän vielä yhden kierroksen, …, ja vielä yhden, …).
—
Jäitä varten pitää vielä ostaa naskalit. Toivottavasti pakkaset paukkuisi, niin jäällekin uskaltaisi mennä. Tuo lähimerenlahti näyttää kyllä olevan sen verran suosiossa ulkoilijoilla, että on aika ok (pilkkijöitä ei vaan passaa käyttää mittarina, ne on siellä lahdella suurinpiirtein kun on senttikin jäätä :D).
krista
18.1.2022 at 14:45Haa meillähän kävi tuo suksienostohurahdus vuosi sitten. Taisi olla just ensin lapsille, sitten mulle (vai olikohan ne yhtä aikaa), ja vähän myöhemmin vielä meidän ”koskaan en ole hiihtänyt enkä hiihdä” -Joelille :D Ja tänä talvenahan Joel on käynyt Sotkamossa useamman kerran jopa yksin hiihtämässä, kaikkea sitä :D Mutta joo, hiihtäminen ON ihanaa, toivottavasti sitä pääsee taas tekemään! Kyttäilin taas tänään hiihtolatutilannetta, josko ajaisivat taas tuon eilisen lumimyräkän jälkeen jotain latuja… Tänään näytti vielä punaista aika isossa osassa ulkoliikuntakarttaa, toivottavasti kuitenkin vihertyvät!
–
Me puolestaan ollaan aika arkoja tuon jään kanssa… Täällä Helsingissä en oikein jäälle haluaisi mennä, vaikka näen kyllä ympärillä, että porukka menee. Toissapäivänäkin oli Vanhankaupunginkosken lähellä jäällä porukkaa, HUI! Vaikka mittari ollut plussalla monta päivää, huh huh. Just noita pilkkijöitä taisi olla, mutta lauantaina oli joku luistelijakin. Mut me ollaan enemmän tällaista turvallisen kuivan maankamaran porukkaa :D Sotkamossa mennään jäälle kyllä näin sydäntalvena, mutta sielläkään ei menty enää pääsiäisenä, vaikka paikalliset kuinka hoki, että ”kyllä se kestää” :D En koe tarpeelliseksi ottaa turhia riskejä :D
Anna
18.1.2022 at 11:00Hangila liikkuminen <3 Lapsena juoksin kovilla kantohangila niin lukaa kuin jaloista lähti. Tasainen alus, peljon tilaa eikä monpastumisen vaara ollut tasaisella hangella suuri. Siloin vielä Etelä-karjalassa oli (tai lapsen mielessä tuntui ainakin olevan) joka talvi sellaisen hanget, että ihan umpimetsässäkin hanki kantoi.
Ja tietysti pelloilla hiihtäminen ja potkukelkkailu. Vielä aikuisenakin on pari kertaa sattunut sellainen ihannetilanne, että ollaan eksytty sukutilalle hankikannon aikaan ja aamupäivisin hanki on kantanut jopa potkukelkkaa! Upeaa lasketella potkurilla viettävää pelltoa mitkin niin, että korvissa vaan humisee <3 Ja tietty myös pulkalla ja liukurilla ja kaikilla mahdollisilla liikkumisvälineillä ja tavoilla.
.
Täällä ei ole vielä päästy ajamaan peltolatuja, mutta täällä on meidän lisäksi pari muuta hiihtelijää, joiden kanssa ollaan hiihdetty jälkiä ja meillä olikin kohtalaisenkivat ladut jo hiihdetty (niitä voi siis tehdä ihan hiihtämällä useamman kerran sama reitti ;) ) kunnes tuli plussakelit ja vesisade ja ja pellolta suli lumet ja laduista jäi vain jäiset kumpareet…
krista
18.1.2022 at 14:51Mullakin on lapsuudesta hankimuistoja! Just sellaista, että juoksi juoksi juoksi minne vaan, just tuo ”niin lujaa kuin jalkoista lähti” -kokemus <3
-
Täällä etelässä en ole hankiriemuja oikein kokenut ennen kuin nyt viime keväänä - mutta voi hyvin olla, että en vaan ole lähtenyt kirmailemaan just oikeaan aikaan eli ei ole ikään kuin hoksannut sitä hetkeä hyödyntää. Onneksi sattui tuollainen "vahinkohankilöytö" viime keväänä ja hoksattiin tuo hankihiihtämisen riemu!
-
Täällä kans meni ladut ihan käyttökelvottomaan kuntoon - paitsi muutamat tykkylumiladut, mutta mulla on niistä sellaiset sterotypiat, että ne on sitten jo niin täynnä porukkaa, että se meidän ilo hyytyy siihen :) Sellaiset puuhkuttavat ohittajat ja paine, että on muiden tiellä. Tosin tietysti itseaiheutettua painetta, voisihan sinne mennä sekaan. Mutta enemmän houkuttaa sellaiset autiot ladut, joilla saisi hiihdellä ihan itsekseen. Just niin kuin Sotkamossa :D Välillä tulee muutama mummo vastaan ja he on aina ihan yhtä hymyä, kun niin ihastelevat reippaushiihtäviä lapsia <3
Anna
18.1.2022 at 15:32Näköjään osaan melkein kirjottaa :’D En itsekään saa selvää mitä olen yrittänyt kirjoittaa xD
Autioita latuja ja rauhassa hiihtämistä arvostan minäkin. Ilo menisi varmasti heti jos useampi ihminen lähtisi pinkomaan ohi tai jos joutuisi itse miettimään mennäkkö ohi vai jäädäkö taakse.