Norsu olohuoneessa (ja ostamisperiaatteista)

Fuengirolan lauantaikirppiksellä Joel pysähtyi erään vanhoja tavaroita myyvän kojun eteen. Arvasin heti, mikä oli kiinnittänyt Joelin huomion: norsu.


Ei. Me emme tarvitse puista norsua pöytää. Jos emme olisi nähneet sitä markkinakojussa, emme olisi koskaan ajatelleet sellaista haluavamme tai kaipaavamme. Koskaan en olisi lähtenyt kauppaan sellaista etsimään tai laittanut googleen hakusanoja ”norsun näköinen pöytä”. Mutta siinä se oli.

Ihastelimme hetken – myös hintalappua, se maksoi vain 45 euroa – ja jatkoimme matkaa. Olisihan sen osto nyt ihan pöhköä. Suomeen roudaaminen ja vaikkamitä.

Katselimme lisää kojuja, mutta päässä kummitteli vain norsu, norsu, norsu.

”Harmittaisiko se meitä jälkeenpäin, jos emme sitä ostaisi?”, Joel mietti ääneen markkinoilta jo poistuttuamme.
”Kyllä!”, minä vastasin.
Joel nyökytteli.
”Se olisi juuri sellainen juttu, mihin palaisimme kerta toisensa jälkeen. Että ”muistatko silloin kerran siellä Espanjassa markkinoilla, kun näimme sellaisen tosi hienon norsupöydän ja se oli niin halpakin!” Ja sitten vuorotellen harmittelisimme, että miksi ihmeessä me ei sitä silloin ostettu ja vautsi, miten hieno se olisi ollut”, minä jatkoin.

Niinpä me tyttöjen kanssa parkkeerasimme leikkipuistoon ja Joel päätti palata ostamaan norsun. Laitoimme kuitenkin mieleemme ehdon: jos sen saa 40 eurolla, me ostetaan se. Kohta Joel tuli puistoon puinen norsu pöytä kainalossaan.

Sitä me sitten kuljetettiin pitkin kaupunkia loppupäivä.

Kuinka kantaa cuulisti norsua? Joel veti zen-ilmeisenä norsu pään päällä, minä suosin lantiotekniikkaa.

Case Norsu on itse asiassa hyvä esimerkki siitä, miten nykyään suhtaudun kaikenlaisen tavaran ostamiseen.

Omasta mielestämme ostamme suht vähän ja harkitusti (riippuu mihin vertaa; esimerkiksi äitini mielestä ostamme paljon) ja tarpeen mukaan. Se meidän tarve on tavallisesti lasten vaatetta ja varustetta seuraavassa koossa, ja itselle joskus tyyliin vedenpitävää ulkokenkää. Joel kuluttaa vaatteensa ja kenkänsä aina puhki, joten myös Joelin vaatehankintoihin on yleensä oikea tarve.

Mutta ”tarveostamisen” lisäksi on toinen tapaus, jossa ostan, vaikka en tarvitsisikaan. Jos jokin ihan erityinen juttu ihan merkittävän paljon huutaa minun nimeäni (ja sen hinta on edullinen) ja lisäksi jos tiedän sen jatkossa pitkäaikaisesti ilahduttavan minua, voin ostaa sen hyvillä mielin. Se voi olla vaikkapa tuo norsu. Tai nuo värikkäät pöksyt – en niitäkään oikeasti tarvinnut silloin vajaa kaksi vuotta sitten (näkyvät päivien asuja -kuvissa täällä), kun ne ostin. Mutta ostin. Ja tunnen erityistä iloa, että omistan juuri nuo pöksyt.

Ja tuon norsun.

Kaikenlaiset ”no on tää ihan kiva” -ostokset ja ”oispa kiva shoppailla jotain” -ostokset olen jättänyt viime vuosina sekä budjetti- että tavaraähkysyistä kokonaan pois. Sellaista terapiashoppailua harrastin työssäkäyntiaikana paljonkin. Stressaavan työpäivän jälkeen saatoin ”kostoksi maailmalle” nettishoppailla viidet kengät. Pienempään v*utukseen saattoi joskus auttaa pelkkä uusi kynsilakkakin.

Mutta enää en tunne mitään viehtymystä ostamiselle ostamisen vuoksi. Ja sitä paitsi kaikkina niinä vuosina kertyneet tavarat ovat edelleen käyttökelpoisia *), joten en oikeastikaan tarvitse juuri mitään.

*) …mitä nyt ne kynsilakat kuivuneita ja korkkarit kävelykelvottomia.

Nyt meillä on siis puinen norsupöytä ja olen siitä iloinen. Lapset omivat sen heti leikkeihin – tässä se on ollut leikkiravintolan pöytänä.

…ja kun olemme taas Suomessa, tästä tulee pieni sohvapöytä. Kun katsomme illalla jotain leffaa tai sarjaa, aion laskea sille (lasinalusella, toki) lasillisen siideriä ja olla aktiivisesti iloinen siitä, että omistan tällaisen norsun pöydän.

Kyllä, kyllä. Asia, joka tuottaa minulle iloa pitkään.

 

PS. Kaiken tämän jälkeen paljastavaa todistusaineistoa täysin vastakkaisesta. Kävimme äitini täällä ollessa Fuengirolan tiistaimarkkinoilla (uutta tavaraa, kun lauantai on lähinnä kirppis) ja kotiin tultuamme lastasin Joelin syliin ”tuomiset”:

Mutku mutku NÄÄ KAIKKI tuottaa mulle erityistä iloa…? Tarvitsin? Oli halpaa? Öö? Help, anyone?

28

You Might Also Like

  • Minttu MAMI GO GO
    21.2.2017 at 18:19

    IHANA! Mäkin tarviin !!

    • krista
      21.2.2017 at 18:21

      No eiks ole! Ois tosiaankin jäänyt kaihertamaan mieltä, jos ei oltaisi tätä ostettu!

  • Jodelie
    21.2.2017 at 20:21

    Wau! Saatan olla hieman kade!

  • Anneli
    21.2.2017 at 20:28

    Toihan on upea! Nyt MUN pitää mennä googlaamaan ”norsun näköinen pöytä”…

  • Elinabeth
    21.2.2017 at 22:24

    On kyllä ihan teidän näköinen norsupöytä, hieno löytö! :)

  • Laura W.
    21.2.2017 at 23:59

    Oi siis niin niin hieno!! Varjelette sen vaan hyvin, että tulee varmasti ehjänä Suomeen. :)

  • Heispi
    22.2.2017 at 07:05

    Mä kamppailen koko ajan kahden ajatuksen kanssa: olemassa olevasta tavarasta pitää jotain luopua, kun me ei voida vaan koko ajan tuoda/saada lisää tavaraa tähän taloon; mä en halua luopua mistään käyttökelpoisesta, koska olen sen tähän taloon tuonut ja jotenkin koen olevani velkaa ympäristölle ja kaikelle, etten tuhlaa luonnonvaroja/rahaa näin. Huh. Mutta siis tästä syystä en ole aikoihin ostanut mitään (paitsi leikkokukkia) vain koska siitä tulisi hyvä mieli.
    Nekin on silti tärkeitä hankintoja! Ihminen on esteettinen olento kuitenkin.

    • krista
      22.2.2017 at 11:33

      Tosi paljon samantyyppisiä ajatuksia! Ja sit meillä on vielä se, että Suomen-kotona paljon sellaista tavaraa, josta olisin ihan valmis luopumaan – kaikkea vuosikausia sitten lahjaksi saatua koriste-esinettä kappien pohjilla sun muuta – mutta en vaan halua dumpata sitä johonkin pois OMISTA silmistä (jonkun muun ongelmaksi) vaan haluan, että tavara saisi oikeasti uuden elämän jotenkin. Kierrätysryhmään sain aika hyvin keittiön kaapistot siistittyä muutama vuosi sitten, mutta sekään ei jotenkin ”vedä” enää…

  • Menolippu Maalle
    22.2.2017 at 10:14

    Toi norsu on NIIN hieno! Mulla on hyvin samansuuntaiset ajatukset ostamisesta. Varsinaisissa kaupoissa käyn vain tarpeeseen, mutta varsinkin kirppareilta tulee ostettua joskus turhaakin tavaraa vain siksi että joku juttu on niin hieno ja oman näköinen. Tosin nyt olen yrittänyt panna vähän suitsia itselleni ja hankkiutua eroon ensin suuresta määrästä virheostoksia ennen kuin saa tehdä uusia löytöjä. Tai no, nytkin saa ostaa jos kirppislöytö on sellainen, että sitä oikeasti tarvitaan.

  • henna
    22.2.2017 at 11:55

    Jostain syystä en pysty enää silmälasiaiheeseen vastaamaan. Olisin kysynyt, että kun saitte Helsingistä maksusitoumuksen laseihin niin koskiko se myös Forumin Arvolaa?

    • krista
      22.2.2017 at 12:02

      Joo mulla sulkeutuu vanhojen postausten kommentoinnit muutamien päivien jälkeen, kun ne keräävät roskaposteja kaikenmaailman lääkefirmoilta muuten…

      Mutta kyllä, Forum Arvola oli listalla (siis se lista, jossa maksusitoumustoimipaikat) mukana ja sieltä meille ostettu jo kolmet Silvan lasit! Suosittelen! Hyvä palvelu ja tilaavat myös, jos sillä hetkellä tarjolla olevista ei löydy mieleistä.

  • Tiba
    22.2.2017 at 15:31

    Toihan on IHANA! Todellinen löytö! Varmasti sopii teidän kotiin. :)

    • henna
      22.2.2017 at 16:39

      Kiva kuulla. :) Me odotetaan nyt maksusitoumusta Helsingiltä. Maaliskuussa 6 vuotta täyttävällä pojalleni tuli nyt tarve silmälaseille, kun on voimakkaasti plussalla ja lähti eri erisuuntiin kehittymään. Aiemmin oli tasan molemmat silmät, mutta oikeaan oli tullut +0,25 enemmän kuin vasempaan, niin pitää katkaista jo ettei tule eroa enemmän.. niin kuin minulle ehtinyt tulla saman ikäisenä +7 ja +4. Pojalla oli nyt +3.50 ja +3.25. Lapsi on vielä erityislapsi, niin hieman epäilyttää ettei instrussa henkilökunta ehkä jaksa/ymmärrä tai löytyykö tarpeeksi valikoimaa ”hassulle” nenälle.

      • krista
        22.2.2017 at 16:58

        Joo Arvolalle ehdottomasti! Heillä ”hyllyssä” olevien mallien määrä tosiaan on vaihdellut, mutta ovat sanoneet, että tilaamalla saa. Meille on aina löytynyt hyllystä, uusimmat on Frozen-prinsessalasit :) Niihin jäi itsellä maksettavaa, kun lähtöhinta oli sen verran korkea. Aiemmat lasit olivat peruslaseja ja niissä tuli muistaakseni vain kovapinnotteen (sellainen kannattaa ottaa) määrä maksettavaksi. Hienoa, että saatte lasit ennen koulua – on kyllä hyvä, kun nämä näköhommat hoidetaan jo ennen kuin opettaja koulussa huomaa, että ei näy taululle. Silvallakin on taas huhtikuussa seuraava aika, käy puolen vuoden välein tarkastuksessa.

  • sssansan
    22.2.2017 at 19:23

    Vau, vähänkö hieno pöytä! :D Kyllä silloin kannattaa oikeasti ostaa jos tietää että muuten kaduttaa… mua itseäni jäi joskus kaduttamaan norsun muotoinen teekannu joka jäi kirpparille :D Hahah siis norsufanitusta täälläkin…ostin myös ylihintaisen norsukynttilänjalan koska se oli niin söpö :D

    • Tilia
      23.2.2017 at 11:22

      Voin lohduttaa sua, että kaikki teekannut, jotka päätyy kirpparille, on aina tosi huonoja kaataa! Nimim. Kokemusta on.