Kesäkukkien tunnistusta

Kevät herättää Facebookin puutarharyhmissä jokavuotisen ilmiön:

”Mikä tämä on?”
”Onko tämä rikkaruoho?”
”Tunnistaako joku?”
”Kitkenkö vai annanko olla?”

Yli puolessa tapauksista oikea vastaus on vuohenputki.

Ja sen jälkeen joku sanoo, että syö se.

Joka. Ikinen. Vuosi. Hih.

Vuohenputki, vuohenputki, vuohenputki ja vuohenputki.

Jonain vuosina nämä kyselyt ovat herättäneet joissakin puutarhaihmisissä närääkin: ”älkää nyt tyhmiä kyselkö!” ja ”aina nämä samat kysymykset”. Protestoin tätä närkästymistä vastaan! Koska sehän on ihan mahtavaa, että on tuollaisia paikkoja, joissa voi kysellä ja joista saa tietoa puutarhatumpeloille!

Talveen jälkeen mullasta kasvavien vihreiden ihmeellisyyksien ihmettely kuuluu vuodenkiertoon!

Että mun puolesta kyselkää vaan sitä vuohenputkea vaikka kerran tunnissa! En minäkään sitä silloin tunnistanut, kun tänne muutin. Mutta nykyisin tunnistan vuoheputken penkistä jo sormituntumalla: työnnän vain käden vehreyteen ja odotan, että hansikassormi osuu oikeaan tuntumaan: NAPS. Olen taidostani jo aika ylpeä!

Vuohenputkijooga antaa mielenrauhaa!

Ja ylpeä ja iloinen olen myös siitä, että kuluneen kahdeksan vuoden aikana olen näissä puutarharyhmissä muuttunut tumpelosta miniminiminikokoisin askelin kohti tietäjää. Tuottaa iloa olla se nopein ensimmäinen, joka huikkaisee, että pioni! Vuohenputki! Mansikka! Joku lilja selvästi!

Akilleijalta kyllä nyt kovasti näyttää!

Se akilleija. Ei mun lemppari ja välillä oon yrittänyt päästä eroon, mutta se kasvaa sitkeästi takaisin.

Koska on toki olemassa varmasti niitä, jotka ovat kasvaneet puutarhahanskat käsissään. Sitten on myös meitä, jotka miettivät, miksi nokkoset polttavat niistä puutarhahanskoista läpi – kunnes keksivät selityksen (täällä).

Symppaan ihan täysillä niitä, jotka kirjoittavat ensimmäisestä keväästä uudella pihalla (ehkäpä kerrostalosta muuttaneita) ja katselevat kevään multaläjiä sellaisella innon ja kauhun sekamelskafiiliksellä: mitä ihmettä nämä kasvit ovat ja mitä niille tehdään…?

Kitkenkö vai annanko kasvaa?

Jokin lilja tietääkseni, alla kevätkaihonkukka.

Mä niii-iiin muistan! Ihan vasta tunsin itsekin samoin!

Nyt yhdeksäntenä puutalokeväänä bongailen penkistä vanhoja tuttuja, en enää uusia ja tuntemattomia.

Kurjenmiekat pitäisi jakaa. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi:

Kokoomuskukkien (siitä täällä, vuorikaunokki) kanssa en meinaa päästä sopuun. Antaisin niiden kasvaa penkin ulkopuolella ja taittaisin maljakkoon muutamat varretkin – mutta perhana vie änkeävät mun penkkiin.

Onneksi tunnistan tämänkin jo pienestä alusta, kuten ne vuohenputketkin.

Kaksi poisrevittävää vierekkäin.

Pionit ovat mun puutarhan ylivertaisia lemppareita:

…vai hetkinen, ehkä lemppareita ovat sittenkin unikot, ne pörhelöiset:

Liljoja en tunnista lajikkeeseen asti, mutta veikkaan, että alempi on varjoliljaa. Ylempi jotain muuta liljaa.

Sitkeä mansikka yrittää aina kasvaa meidän puutarhapöydän alle:

…ja vielä on (ainakin) yksi luonnon ihme.

Olemme kaikki nämä vuodet ajatelleet, että seinustalle olisi ihana laittaa villiviini kasvamaan. Mutta samaan ajatuksenhengenvetoon olemme epäröineet, että mitä se sitten tekee talon ulkopinnalle.

No, villiviini päätti ratkaista asian meidän puolestamme.

Jos en nyt ihan väärässä ole, tämä on nimittäin villiviini.

Se tuli jostain tähän ihan itsekseen, ajatuksen voimalla. Juuri sille paikalle, johon olimme sitä ajatelleet.

Aika huikeaa.

16
Like
1

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply
    kaisapii
    19.5.2020 at 19:57

    Haha, tää oli hauska postaus. Me asutaan kans nyt ekaa kevättä uudessa kodissa ja ekaa kertaa meillä on puutarha. Ja just toi tavallaan oon innoissaan et voin laittaa pihaa mut sit en tiedä et mitä pitäis tehdä. Ja toi vuohenputki on näemmä ainut mikä kasvaa jonka tunnistan kun sitä aiemmin keväällä googlasin.

    Kai noi vuohenputket pitäis nyppiä pois mut sit en oo varma missä vaiheessa tulee taas ilmat ja aikaa tehdä tuolla pihalla mitään joten aattelin, et kylhän ne vuohenputketkin kivaa vehreyttä tuo. Vai oisko joku syy et kantsis kitkeä pois?

    • Reply
      Riika A
      19.5.2020 at 20:21

      Se on kova leviämään, mutta ei siihen kyllä mitään auta kitketkö vai et. 😂 Mut siementämään ei kannata päästää, ellet halua koko pihaa täyteen vuohenputkia. Niin joo paitsi tietysti siis yksi hyvä syy on tietysti se syöminen, eli ei muuta kuin lähisalaattia poimimaan. 😀

    • Reply
      krista
      19.5.2020 at 21:05

      Joo sen ehkä sanoisin kitkemisen syyksi, että leviää kovasti, jos ei kitke (leviää se kyllä, vaikka kitkeekin) – mutta sit toisaalta mun asenne on se, että ei kannata ottaa asiasta stressiä! :) Jos innostuu kitkemään, niin se on hassun koukuttavaa. Mä ihan tykkään innostua möyrimään tuolla penkissä vuohenputkijoogan parissa :D

      Mulla oli puolikas kukkapenkki ihan vuohenputkien valtaama joskus puutalokesien alkupäässä. Silloin mä yhtenä kesänä mylläsin koko penkinpuolikkaan ja yritin saada kaikki juurenpätkät pois, ja laitoin uudet mullatkin. Ja kyllä sitä silti tulee :D Mutta nyt jälkikäteen ajattelen, että sellainen ”sopuisa rinnakkainelo” on vuohenputkien kanssa se mun juttu. Eli nyhtää niitä silloin, kun fiilis iskee :) Ei se nyt mitään haittaa, jos sitä jostain putkahtelee, kunhan eivät valtaa tilaa mun lempparikukilta :)

    • Reply
      Anna
      20.5.2020 at 17:45

      Jos pihassa on kotiloita niin kannattaa kitkeä. Vuodenputkipöheikköjen alla viihtyvät todella hyvin.
      Kyllä tämä leviää ja ottaa tilaa. Mutta ei se mitenkään muuten paha kasvi ole.
      Jos haluaa hävittää niin pitää vetää juurineen. Ja pinikin juuren pala riittää että kasvaa uudestaan. Vaatii siis aika intensiivistä kitkemistä ainakin parin kesän ajan. Iso työ siis jos tästä todella haluaa eroon.

  • Reply
    Anna
    19.5.2020 at 20:29

    Kyllä saa kysyä! Tyhmä on se joka ei kysy jos ei tiedä. Jos ärsyttää joka kevät lukea niitä samoja kysymyksiä voi ottaa taukoa. Ei lue kyseisiä ryhmiä ollenkaan vuodenajan vaihtuessa vaan jos on asiaa laittaa oman kommentin ja siihen tulevista vastauksista saa hienosti ilmoituksen. Ei tarvitse nurista.

    Me revittiin heti ensimmäisenä keväänä kun tähän muutettiin (olisiko ollut vuonna 2010???) villiviini talon seinustalta. Kaivettiin lapiolla oikein ja ikkunalautojen alta kanssa revittiin, mutta yläkerrassa edelleen törröttää ikkunalaudan alta kuolleita räippeitä.
    Viime kesänä sitten yhtäkkiä keskeltä kivikkokukkapenkkiä (entinen villiviinin kasvupaikka) alkoi nousta villiviini! Ai että keljutti :D
    Iloisempi yllätys oli että samana vuonna kompostorin kylkeen tarrasi tiukalla otteella pieni villiviinin alku (sen meidän ensimmäisen ja jo kauan sitten hylätyn lehtikompostin kupeeseen johon nuo pois revityt villiviinit aikanaan kuskattiin. Sitkeä pirulainen tuo kasvi :D
    Oma suositukseni on että jos kasvatatte sitä tuohon niin vahtikaa vähän ettei pääse lautavuorauksen alle alhaalta eikä katonrajastakaan rakenteiden sisälle. Ja jos tarraa sellaisilla imukupeilla niin se ei sitten irtoa ainakaan betonista kuin veitsellä raaputtamalla, mutta tuosta kuvasta ainakin näyttäisi että menee kiertymällä.
    Jotkuthan sanoo että eteläseinällä suojaa rakennusta auringolta, mutta pohjoisseinällä saattaa hautoa kosteutta ja mädättää lautoja. Tästä ei ole kokemusta. Mutta ehkä jonkunlaista telinettä voisitte miettiä mihin tuota ohjaa. Sellaista mikä jättää pienen ilmatilan talon ja villiviinin väliin. Ihan joku kukkakehikko. Sellainen puinen ritiläjuttu.

    • Reply
      krista
      19.5.2020 at 21:20

      Just näin! Ja tämä pätee muissakin FB-ryhmissä ja muissakin asioissa. Aina välillä tulee näitä ”ärsyttää nämä ja nämä kyselyt” -avautumisia. Miksi ei vaan OHITA niitä asioita, jotka eivät itseä kiinnosta – kun jotakuta muuta selvästi kiinnostaa ja muut saavat asiaan apua ja vertaistukea. Tuo on hassu ilmiö!

      Ehkä joku irti seinästä oleva ritiläjuttu voisi olla tuohon hyvä, JOS kävisi niin, että tuo villiviini alkaisi tuossa menestyä. Sehän siis ei ole edes sellaisessa muhevassa mullassa vaan ihan sellaisessa sorassa. Mutta sieltä kasvaa <3 Ja mä siis RAKASTAN villiviiniä, etenkin se syksyn punaisuus on aivan huumaava - oi miten upealta näyttäisi meidän tervettua seinää vasten, ooooh <3 Mutta joo talon rakenteiden kanssa en halua ottaa riskejä, eli jotain ritilärakennelmaa siihen täytyisi varmasti laittaa. Joelille seuraava nikkarointiprojekti :D

  • Reply
    Imppu82
    19.5.2020 at 20:55

    Mulla alkaa nyt neljäs kesä omalla pihalla. Sitä ennen asuttiin yli kymmenen vuotta kerrostalossa. Pikkuhiljaa olen opetellut puutarhaa. Meillä oli niin huonossa kunnossa piha, ettei täällä ollut oikeastaan muuta kuin huonoksi menneitä mansikoita. Rakastan sitä, että pihasta oppii koko ajan lisää, sitä, ettei yksikään vuosi ole samanlainen ja sitä, ettei puutarha ole koskaan valmis.

    Mä kanssa tykkään siitä, että voi laittaa kuvia ryhmään ja kysyä, mikä tämä on ja mitä sille tehdään. Enkä aina ymmärrä sitä nillitystä, mikä niistä vuohenputkista tulee. Aina voi skrollata ohi, jos joku kysely ei itseä kiinnosta :D

    • Reply
      krista
      19.5.2020 at 21:25

      Joo siis ah mulla on ollut ihan sama juttu, tuo hiljalleen opettelu ja se, että joka vuosi tapahtuu jotain ihanaa ja uutta pihalla <3 Tämä "vähitellen haltuun otto" on jotenkin paljon enemmän mun juttu kuin se, että olisi heti alkuun myllännyt kaiken uusiksi ja laittanut kukat armeijasuoriin riveihin. On ihana jotenkin katsoa, että mitä luonto itse tekee pihalla ja sitten ottaa ideoita tai inspiraatiota siitä - tai sitten estää jotain, kuten sen vuohenputken valtausta :D
      -
      Me on päästy nyt viime vuosina ihastelemaan sitä, että meidän pihan "pohjalla" on ihan valtatavasti hienosti ja hyvin tehtyjä juttuja joskus aikoinaan, siihen oli vaan päässyt villiintyminen (myös meidän eka vuosilta) mylläämään päälle. Mutta alta on löytynyt esimerkiksi upeat pionit, joita sitten istutin itse lisää. Samoin pihan pengerretty rakenne on aivan mahtava <3

      • Reply
        Anna
        20.5.2020 at 17:55

        Meillä kasvaa ihan viillejä niittykukkia kukkapenkissäkin. Kukkia vartenhan se penkki no niin kukkia siis kasvaa :D Istutettujen kanssa rinnakkain menee siankärsämöt ja niittyleinikit. Ja vielä ruohosipuliakin samassa syssyssä.
        Olen sitä mieltä että luonto tietää parhaiten missä joku kasvi viihtyy ja missä ei ja sitä kannattaa kuunnella ja kunnioittaa. Voi istuttaa, mutta väkisin ei saa kasvamaan mitään. Eikä villikukkien kauheutta ja tärkeyttä kannata vähätellä. Ötökät kiittää kun kaikkea ei kitketä ja istuteta ulkomaan vieraita kasveja tilalle.

  • Reply
    Lilli
    19.5.2020 at 21:02

    Olen ratkaissut koko tämän ongelman nimeämällä kyseiset kasvit erikoiskasveiksi. Meillä on aika paljon eri tyyppisiä erikoiskasveja. Niille on tosin vähän hankala googlata ihanteellisia kasvupaikkoja ja -olosuhteita, mutta luotamme tässä myös luonnonvalintaan. Rikkakasvi-ongelman ratkaisin luokittelemalla vuohenputket villiyrteiksi ja voikukat ötököiden elinympäristöiksi: Tadaa! Meidän pihalla ei ole enää rikkakasveja!

    Juuri tänä keväänä ei jaksa stressata pihasta, kun talosta on mennyt koko katto uusiksi ja koko yläkerta meni samalla remppaan. Oi tätä puutalon onnea.

    • Reply
      krista
      19.5.2020 at 21:31

      Aivan ihana <3 Erikoiskasvi! <3
      -
      Meidän lapset kans just eilen kyseli, että mikä on rikkaruoho ja miksi. Ja me todettiin yhteisesti, että se taitaa olla vain nimitys kasville, joka sattuu olemaan ei-toivotussa paikassa - ja se puolestaan on ihan mielipidekysymys. Voisihan joku haluta vaikka vuohenputkipenkin! Toki myrkylliset ja vieraslajit sitten erikseen. Mutta rikkaruohoisuus on asennekysymys <3
      -
      Me muuten on oikein mietitty, että miten me saataisiin lisää voikukkia omaan pihaan! Yhtenä vuonna oli paljon, mutta johonkin ne hävisivät. Me RAKASTETAAN voikukkia!
      -
      Hih ja kyllä, oi puutalon onnea :) Tsemppiä remppaan! Sit se palkitsee, kun tulee valmista! <3

      • Reply
        Lilli
        19.5.2020 at 22:28

        Meillä käy myös lintulaudalla aika paljon erikoislintuja, eli ei-lokkeja-tai-puluja.

        • Reply
          krista
          20.5.2020 at 09:36

          Hihihihi! Mä joudun ehkä lainaamaan puheeseeni nyt tuon tuon ”erikois”-termin, aivan ihana <3

  • Reply
    Em
    19.5.2020 at 23:20

    Epävarma veikkaukseni alimman kuvan kasville on kärhö (eikä villiviini). Ihan nättejä nekin ovat!

    • Reply
      krista
      20.5.2020 at 10:23

      Haa, menin heti kuvagooglaamaan kärhöä – nää on mielenkiintoisia! Hitsi kuvat aina kyllä hankalia, livenä oppii tunnistamaan helpommin, mutta mä SILTI kyllä laittaisin veikkaukseni enemmän villiviiniin… Kärhön lehdet näyttää jotenkin pyöreämmiltä… MUTTA hetkinen, sitten taas villiviinistä sanotaan, että 4-5-sormiset lehdet ja näissä on kuitenkin vain kolme niin kuin kärhössä… Hitsi oisko sittenkin kärhö! Täytyypä seurailla, että tarjoaako kasvaessaan lisää vinkkejä! Myös kärhöt on tosiaan kivoja <3

      • Reply
        Anna
        20.5.2020 at 17:57

        Meillä villiviini ei kierry tuolla tavalla asioiden ympäri vaan tarttuu imukuppimaisilla jutuilla. Mutta en tiedä onko niitäkin erilaisia joista osa kiertyisi.

        • Reply
          krista
          20.5.2020 at 18:50

          Joo tää selkeästi kiertyy! Kiertyy jo noihin pensastukiinkin :D Hitsi, oisko sitten kuitenkin kärhö! Oi, kiinnostavaa!

  • Reply
    Tilia
    22.5.2020 at 08:24

    Ihan sitä vain olin tulossa sanomaan, että akileijat kuuluvat yhteen vanhojen talojen kanssa, ihan niin kuin kaakeliuunitkin! Ihan sattuu sydämeen, jos joku sanoo akileijaa vihaavansa, tuota pikku keijukaista, joka hyppelee pihassa, minne haluaa.

    • Reply
      Anan
      28.5.2020 at 10:52

      Joo, kauhee kun mäkin täällä oikein järkytyin et eijeijeijeiii, ei akileijaa saa inhota! 😄😂

      Sehän on niin kaunis jo keväällä pikkutaimena, pienet pörhentelevät lehdet kiemuransa rullalla ja vielä plussana, miten ihana seikkailijaluonne se on! Kasvaa minne haluaa, ja säilyy vanhoissa umpeenkasvaneissa puutarhoissa pajukasvustojen seassa vaikka on tuollainen hassu pieni hontelo.

      Ja vielä se että ihan tavallinen sininen perusakileija voi yhtäkkiä kehittyä ihan erilaiseksi, Esim mun vanhalla pihalla (tai se oli alunperin just sellainen umpeenkasvanut entinen puutarha) alkoi yhtäkkiä osa akileijoista kasvaa sellasiksi monikerroksisiksi ”palloiksi” jotka oli siis ihan superhienoja – luin jostain että se risteytyy helposti ja kehittää sitten kaikenlaisia uusia muotoja ihan noin vain ja itsestään! Mikä vaatimaton supersankari 😍

  • Reply
    Tiia
    22.5.2020 at 09:13

    Mä tunnistan ihan hävettävän vähän kasveja. Muutama päivä sitten erään koulun pihamaalla pyöriessämme kuopus tuli kyselemään yhdestä kasvista. Tutkittiin sitä, ja mun ummikkosilmiin se näytti hiukan nokkoselta. Kun arvelin sen ehkä kenties olevan nokkonen, kuopus kauhistui (ja paljasti vasta siinä vaiheessa hipaisseensa sitä) ja rupesi heti tuntemaan sormessaan kaameaa polttelua ja halusi, että iskälle lähetetään saman tien whatsappilla tiedotus, että kuopusta on ”pistänyt sormeen myrkkykasvi”. Lapset oli huomaavinaan jopa nokkosenpolttojäljen kyseisessä sormessa. Mutta ehkäpä sekin kasvi oli loppujen lopuksi vuohenputki. :D

  • Leave a Reply