Psykologien viisi vastausta vanhemmille (sisältää -25 % alekoodin)

Kaupallinen yhteistyö: FamilyBoost

Viime viikolla meillä oli mahdollisuus kysyä perheeseen ja vanhemmuuteen liittyviä asioita FamilyBoostin psykologeilta – ja kun tässä tänään olen lukenut näitä saamiamme vastuksia, olen saanut ihon kananlihalle ja tipan silmään jo monessa kohdassa. KIITOS! Sekä Heidi Livingstonille ja Julia Pöyhöselle vastaamisesta että teille hyvistä kysymyksistä; tässä on niin paljon asiaa, että tästä voisi kohta tehdä jo kirjan!

Toivottavasti tästä on hyötyä, iloa ja ajateltavaa ja ahaa-elämyksiä mahdollisimman monelle! Kiitos, kiitos, kiitos! <3 <3 <3

Saimme tässä yhteydessä myös -25 % alekoodin, jonka voi käyttää mihin tahansa FamilyBoostin kurssiin – suosittelen lämpimästi! Postauksen lopusta löytyy koodi, ja samoin myös ilmaisen VoimaBoosti-kurssin voittaja :)

Tämä postaus on siis piiiit-kä, mutta tärkeää asiaakin on paljon. Toivottaasti tämä tavoittaa monen kasvatusasioista kiinnotuneen! Perhepsykologit jaottelivat vastauksensa viiteen teemaan: siirtymätilanteet ja arkirutiinit, lapsen kanssa leikkiminen, riittävän hyvä vanhemmuus, lapsen tunnetaidot sekä myönteinen kasvatus ja uhmaikä.

Tästä se lähtee, olkaa hyvät! <3

Tammikuu 2017.

1. Siirtymätilanteet ja arkirutiinit

Näissä kysymyksissä kysyttiin, että miten saisi sellaiset ”pakolliset asiat” (esim. hammaspesu, lähdöt, läksyt) sujumaan ilman nahistelua? Mitkä keinot olisivat hyviä itselle, kun itse meinaa hermostua 3-vuotiaan väsytystaistoon iltatoimien kanssa? Mitkä olisivat hyviä käytännön vinkkejä siirtymätilanteisiin?

FamilyBoostin psykologit vastaavat: ”On monia syitä siihen, miksi rutiinit eivät suju. Ensinnäkin rutiinit eivät yleensä lähtökohtaisesti ole lapselle kovin motivoivia. Pieni lapsi ei osaa vielä laittaa asioita samalla tavalla perspektiiviin kuin aikuinen (“hampaidenpesu vie minulta muutaman minuutin ja sitten voin tehdä muuta”, “pääsen helpommalla kun teen nyt vain tämän tylsältä tuntuvan homman kun se pitää joka tapauksessa tehdä”). Lapsella rutiineihin ei monestikaan liity samanlaista vastuuntuntoa kuin aikuisella.

Aamu- ja iltarutiinit koostuvat monesta osasesta. Siirtymät paikasta tai tekemisestä toiseen ovat monelle lapselle vaikeita ja aiheuttavat levottomuutta tai jumiutumista. Vaikka lapsi tykkäisikin päivähoidosta tai muusta kivasta paikasta mihin kotoa lähdetään, hänen on vaikea juuri siinä hetkessä pitää mielessään mielikuvaa mukavasta paikasta. Lapsi elää hetkessä ja vasta harjoittelee syy-seuraussuhteiden hahmottamista.

Vanhempi voi helpottaa siirtymiä ja rutiinien sujumista monella tavalla:

Jäsennä: Maailma on lapsen näkökulmasta aika kaoottinen paikka, eikä pieni lapsi saa juuri päättää omista asioistaan. Arjen jäsentäminen tekee siirtymistä hieman helpompia.

  • Pidä rutiinit ennakoitavana: Lasta helpottaa, kun hän tietää etukäteen suurinpiirtein, mitä päivä tuo tullessaan. Hampaat pestään joka ilta, viikonloppuaamuisin saa katsoa lastenohjelmia, talvella laitetaan ulkohousut ennen kuin lähdetään kouluun, ja niin edelleen.
  • Käytä kuvia apuna: Jos lapsen on hankala seurata pelkkää sanallista ohjeistusta, voit käyttää sanojen tukena kuvia. Kuvien kautta lapsen on usein helpompi hahmottaa esimerkiksi, mitä aamurutiineihin kuuluu ja missä järjestyksessä asiat tehdään. Kuvien käytöstä voi lukea lisää FamilyBoostin blogista täältä: Kuvatuki helpottaa arjen rutiineja.

Ennakoi: Ennakointia ei voi liikaa korostaa, sillä se usein kiireisessä arjessa unohtuu.

  • Käy läpi päivän kulku: Ottakaa tavaksi käydä aamulla tai edellisenä iltana läpi päivän ohjelma. Kerro isommista tapahtumista paria päivää aikaisemmin.
  • Tee lukujärjestys, johon laitatte tekstinä tai symboleina aamutoimet, päiväkoti/koulupäivän, harrastukset, muut menot ja iltatoimet. Lapsi oppii viikon kulkua ja alkaa hahmottaa, miltä hänen päivänsä näyttävät.
  • Muistuta siirtymistä etukäteen. Ota lapseen katsekontakti ja kosketa häntä olkapäälle, jotta lapsi rekisteröi muistutuksesi. “Nyt voit jatkaa tätä leikkiä vielä viisi minuuttia, ja sitten kutsun sinut iltapalalle.”
  • Käytä ajastinta, josta lapsi itse huomaa ajan kulumisen. Ajastin voi olla esimerkiksi munakello tai puhelimen sovelluskaupasta ladattava mobiilisovellus.

Muista myönteinen asenne: Jos siirtymät aiheuttavat päivittäistä riitaa, on vanhemman ymmärrettävästi vaikea pitää myönteistä asennetta yllä. Yritä pitää ainakin nämä kolme vinkkiä mielessäsi:

  • Varaa siirtymiin riittävästi aikaa. Vanhemman stressi tarttuu herkästi lapseen. Mikä auttaisi sinua pysymään rauhallisena lapsen käyttäytyessä ei-toivotusti? Muista, että siirtymät ovat monelle lapselle vaikeita!
  • Hyödynnä leikkisyys! Kumpi teistä on nopeampi pukemaan, kumpi ehtii kerätä enemmän leluja lelukoriin, kumpi muistaa teidän keksimänne hampaidenpesulaulun sanat? Joka päivä ei tarvitse olla luomassa uusia leikkejä, mutta silloin tällöin käytettynä ne saattavat saada asiat sujumaan huomattavasti helpommin.
  • Kehu onnistumisista. Myönteinen palaute on tehokkaampi tapa vaikuttaa lapsen käytökseen kuin moitteet ja rankaiseminen. Jos siirtymät ovat lapselle vaikeita ja esimerkiksi aamulähtö sujuukin ilman riitaa, lapsi todellakin ansaitsee yläfemman ja kehun! Muista myös kehua itseäsi onnistumisista ja parhaasi yrittämisestä!

Palkitseminen: Palkitsemista voi käyttää rutiinien apuna, jos kyseessä on jokin konkreettinen asia, jonka haluat saada sujumaan paremmin (esimerkiksi pukeminen tai hampaidenpesu). Pienen lapsen kohdalla on hyvä, että palkinnon voi ansaita heti.

  • Esimerkki palkitsemisesta iltatoimien sujuvoittamiseksi: On koko perheen etu, että iltatoimet hoidetaan mahdollisimman napakasti. Kokeilkaa seuraavaa kahden viikon ajan: Askarrelkaa yhdessä kuvat iltatoimista (yksi kuva iltapalasta, yksi yöpuvun vaihtamisesta, yksi hampaidenpesusta, ja niin edelleen). Asettakaa kuvat riviin esimerkiksi jääkaapin oveen. Lapsi käy kääntämässä kuvan, kun on saanut kuvan osoittaman toimen tehtyä. Apuna voi käyttää esimerkiksi munakelloa tai tuttua musiikkikappaletta (hampaita pestään tämän laulun ajan). Jos lapsi saa iltatoimet suoritettua ajallaan, hän saa palkinnoksi ylimääräisen iltasadun tai muun luontevan palkinnon, jonka voi ansaita heti. Muista myös kehua ja olla iloinen aina kun lapsi toimii ripeästi!

Läksyt ovat koululaiselle aivan omanlainen rutiininsa. Läksyjen tekeminen vaatii lapselta riittävää vireystilaa, jotta lapsi jaksaa vielä koulupäivän jälkeen istua paikoillaan ja keskittyä ajatustyöhön. Erityisesti monelle 1-2-luokkalaiselle tämä on vielä vaikeaa. Kirjoitimme syksyn alkajaisiksi FamilyBoostin blogissa läksyrutiinista. Voit lukea kirjoitukset täältä: Miten luoda toimiva läksyrutiini ja Läksyt ja toiminnanohjaus.”

Helmikuu 2017.

2. Lapsen kanssa leikkiminen

Lapsi kaipaa roolileikkeihin mieluiten aikuisen leikkikaveriksi. Mutta mikä on tarpeeksi leikkiä? Kuinka usein voi sanoa että ei, en leiki sun kanssa?

FamilyBoostin psykologit vastaavat: ”Alkuun on syytä todeta, että ei ole hyvän vanhemman mitta, leikkiikö lapsen kanssa vai ei. Mukavaa yhteistä aikaa voi viettää monella eri tavalla, kuten urheilemalla, lukemalla, leipomalla, kotiaskareita tekemällä, retkeilemällä ja juttelemalla.

Lapsen kanssa leikkimisessä on kuitenkin muutamia etuja, kuten:

  • Leikki on lapsen tapa oppia asioita. Kun olet mukana lapsen leikissä, voit kuin huomaamatta opettaa lapsellesi lukemattomia asioita eläimistä avaruuteen ja sosiaalisiin taitoihin.
  • Leikin kautta pääsee sisälle lapsen maailmaan. Miten lapseni ajattelee, mistä hän on kiinnostunut, missä hän on hyvä?
  • Leikissä lapsi saa päättää. Lapsi ei päätä itse vielä kovinkaan monista asioista, mikä aiheuttaa monessa lapsessa turhautumista. Leikissä lapsi saa päättää! Yhdessä leikkiminen antaa lapselle turvallisen väylän olla johtaja. Lapsi voi ohjata leikin kulkua ja vanhempi ihastella lapsen taitoja vieressä.

Mikäli lapsen kanssa leikkiminen ei tunnu luontevalta, voit kokeilla leikin seuraamista ja kommentoimista vierestä!

On tärkeää, että lapsi oppii pikkuhiljaa leikkimään myös yksin. Vanhempien ei tarvitse eikä pidäkään viihdyttää lasta jatkuvasti. Joillekin yksinoleminen on helpompaa, kun taas toiset tarvitsevat enemmän harjoitusta.

Varsinaista vanhemman ja lapsen yhteistä leikkiaikaa ei päivässä tarvitse olla varttia enempää (toki vanhempi voi halutessaan leikkiä lapsen kanssa enemmänkin!). Lapselle voi selittää, että tämä meidän yhteinen leikkivartti toistuu joka päivä esimerkiksi päivällisen jälkeen. Lapsen on helpompi lopettaa leikki, kun hän tietää milloin uusi leikkihetki on tulossa. Tämä voi olla aluksi vaikeaa, jos lapsi on tottunut pitkiin leikkisessioihin, mutta kun olet johdonmukainen uudessa systeemissä, lapsikin oppii sen pikkuhiljaa ja leikkihetkistä tulee kaikille nautinnollisempia!”

Entä missä määrin roolin voi antaa jäädä päälle, kun lapsi mieluiten olisi hahmo X lähes 24/7?

Ei ole mitään vaaraa tai haittaa siinä, että lapsi leikkii olevansa mielikuvitushahmo. Se on lapsen tapa oppia sekä maailmasta että itsestään, viihdyttää itseään ja muita. Sitä ei siis tarvitse väkisin lähteä rajoittamaan. On toki tilanteita, joissa lapselta odotetaan tietynlaista käytöstä hahmosta huolimatta. Silloin voit vain todeta, että “nyt pikku kisun on osattava olla hiljaa ja paikallaan kunnes teatteri on ohitse.” Usein nämä mielikuvitusleikit vaihtelevat ja menevät ajan kanssa ohi.”

Maaliskuu 2017.

3. Riittävän hyvä vanhemmuus

Puhutaan riittävän hyvästä vanhemmuudesta – mutta missä menee rajat: milloin olet riittävän hyvä vanhempi? Mikä on riittävän hyvä?

FamilyBoostin psykologit vastaavat: ”Tällaisia ajatuksia risteilee varmasti lähes jokaisen vanhemman päässä ajoittain. Moni kun kokee vanhempana olemisen aika vaikeana. On täysin ymmärrettävää, että moni toivoo saavansa selkeät ohjeet siihen, miten olla hyvä vanhempi. Jokainen vanhempi-lapsi-pari on kuitenkin omanlainen kokonaisuutensa, jolloin kasvatusohjeet vaativat aina soveltamista ja kovin usein tilanne on se, ettei vanhemmuuteen tai lapsen kasvatukseen oikein voi antaa selkeitä toimintamalleja. Hyvin harvasta asiasta (ääripäät toki poislukien) voi suoraan sanoa, että toimit nyt oikein tai väärin. Ihmisen tunne-elämän kehittyminen on monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat lukuisat kokemukset elämän varrella.

Toisaalta tämä on myös lohdullinen ajatus. Lopulta sillä, miten tietyssä tilanteessa lapsen kanssa toimit, on aika vähän merkitystä lapsen kokonaiskehityksen kannalta. Olennaista on siis löytää kuhunkin tilanteeseen sellainen toimintatapa, joka sopii juuri sinun perheellesi. Sinun ei tarvitse yrittää olla täydellinen oppikirjavanhempi. Mitä juuri sinun kohdallasi tarkoittaisi riittävän hyvä vanhemmuus? Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä yksinkertaisemmilla asioilla pärjää. Riittävä ravinto, riittävä lepo, riittävä hoiva – niillä pääsee jo pitkälle!

Oikeastaan voisi sanoa että jo se, että jo pohdit tätä kysymystä, tekee sinusta riittävän hyvän vanhemman. On hyvän vanhemmuuden merkki pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee. Mikäli kokee tarvitsevansa tukea perhe-elämään tai vanhempana olemiseen, sitä voi matalalla kynnyksellä hakea esimerkiksi ottamalla yhteyttä oman kunnan neuvolaan, kasvatus- ja perheneuvontaan tai kouluterveyteen. Itsekin kokeneina perheneuvolatyöntekijöinä voimme vakuuttaa, että tukea perheille löytyy aina. Muista, että juuri sinun lapsillesi juuri sinä olet korvaamaton sellaisena kuin olet.”

Huhtikuu 2017.

4. Lapsen tunnetaidot

Tästä aihepiiristä kysyttiin useita kysymyksiä, tässä vastaukset kolmeen:

Ensimmäinen kysymys tunnetaidoista: ”Meillä on kaksi poikaa (pian 5 ja pian 3). Vanhempi on kovin herkkä. Kaikki muutokset ja pienetkin vastoinkäymiset ovat hänelle hankalia, ja paha mieli purkautuu joskus itkuna, joskus raivareina. Valitettavan usein hän myös purkaa pahaa mieltään pikkuveljeen. Pikkuveljeä muksitaan ja tönitään. Hän on myös hyvin kilpailuhenkinen ja saa kauheat raivarit jos pikkuveli voittaa jossain. Kaipaisin neuvoja tällaiseen tilanteeseen. Yritämme tietenkin välttää pojan raivareita ja pahaa mieltä, mutta toisaalta myös rajat on oltava eikä hän voi aina saada tahtoaan läpi. Myös pikkuveli olisi huomioitava. Miten tulisi toimia, jotta säilyisi hyvä tasapaino näiden asioiden välillä? Ja myös, miten rauhoittaa itsensä näissä tilanteissa, jotta ei mene lapsen tasolle vaan osaisi toimia rauhallisesti, aikuisena?”

FamilyBoostin psykologit vastaavat: Tämä on hyvin laaja kysymys ja kuvaamasi tilanne on aika tavallinen pikkulapsiperheessä. Osasit hyvin kuvata esikoisen temperamenttia. Vaikuttaa siltä, että mm. temperamentistaan johtuen tunteidensäätely on hänelle vaikeaa. Tämä ei tietenkään ole hänen vikansa, mutta tarkoittaa sitä, että hänen on tehtävä hieman enemmän hommia oppiakseen säätelemään tunteitaan ja ilmaisemaan niitä rakentavalla tavalla siten, ettei kehenkään satu. Kuten totesitkin, ei koko perhe voi pyöriä yhden lapsen mielen mukaan ja rajat on oltava. Kuten varmasti olette huomanneetkin, selkeät rutiinit ja ennakoitava arki auttavat muutoksiin herkästi reagoivaa lasta. Pettymyksen sietämisestä olemme kirjoittaneet täällä: Pettymyksen sietäminen – tunnetaitojen harjoittelua.

Tunnetaitojen oppiminen on laaja prosessi. Lähtötilanteen ja lapsen iän huomioon ottaen voisimme suositella teille FamilyBoostin TunneBoosti-verkkokurssia. Kurssilla vanhempi ja lapsi opettelevat tunnetaitoja yhdessä kotona videoiden, tarinoiden ja helppojen ja hauskojen tehtävien avulla.”

Toukokuu 2017.

Toinen kysymys tunnetaidoista: ”Kysymykseni liittyy herkän ja vetäytyvän lapsen tukemiseen ja rohkaisemiseen: kaipaisin konkreettisia neuvoja, sanoja ja tapoja, miten 5-vuotiasta voisi kannustaa ja rohkaista osallistumaan muiden lasten leikkeihin. Usein hän jää syrjään ja sivustaseuraajaksi, koska pelkää toisten riehakasta meininkiä. Tuntuu, että jännitys on suurempi kuin toisten leikin imu. Usein asia ei tunnu häntä vaivaavan, mutta toisinaan selvästi halua olisi osallistua, mutta uskallus lähteä mukaan puuttuu ja niissä tilanteissa toivoisin voivani tukea ilman reippauteen painostamista.”

FamilyBoostin psykologit vastaavat: ”Hienoa, että haluat auttaa lasta sosiaalisten taitojen oppimisessa! Kun lapsi jännittää, hänen ajatuksensa eivät kulje selkeästi, eikä hän pysty hyödyntämään tilanteessa omia taitojaan ja ideioitaan parhaalla tavalla. Siksi ryhmään liittymistä kannattaa harjoitella kotona leikin avulla:

Keksikää ensin leikkitilanne, jonka leikitte läpi esimerkiksi lego-ukoilla tai pehmoleluilla. Tilanne voi olla hyvin samankaltainen kuin tilanteet lapsen arjessa. Esimerkiksi: “Kolme lasta leikkii puistossa piilosta. Neljäs lapsi seuraa sivusta ja haluaisi mennä mukaan, mutta häntä jännittää.” Kysy lapselta, mitä sivusta seuraava lapsi voisi tehdä tai sanoa, että häntä jännittäisi vähemmän ja hän pääsisi mukaan leikkiin. Anna lapsen ideoida mahdollisimman monta eri vaihtoehtoa ja tarvittaessa voit auttaa häntä keksimään lisää ideoita. Auta lasta löytämään konkreettiset sanat, joilla lähestyä muita. Harjoitelkaa tätä useampaan otteeseen. Lopulta kun olette tilanteessa, jossa lapsi haluaisi mennä leikkimään muiden kanssa, voit sanoa lapselle ne sanat, joita olette harjoitelleet: “mene niiden luo ja kysy; voinko tulla mukaan”. Samalla tyylillä voitte harjoitella myös sitä, mitä lapsi voi tehdä tai sanoa, jos leikki muuttuu hänen mielestään liian riehakkaaksi eikä tunnu mukavalta.

Mikäli harjoituksetkaan eivät auta, voi olla, ettei lapsi ole vielä valmis riehakkaisiin leikkeihin liittymiseen. Ehkä voit auttaa häntä löytämään rauhallisempia leikkejä vaikka vain yhden lapsen kanssa aluksi? Mikäli lapsi on päivähoidossa, kannattaa asia ottaa siellä puheeksi, jolloin voitte yhdessä jakaa ajatuksia siitä, miten kannustaa lasta. Kuten totesitkin, lasta ei voi “pakkoreipastaa”, minkä vuoksi on hyvä edetä lapsen tahdissa. Lapsen itsetunnon kehityksen kannalta on kuitenkin tärkeää, että uskot hänen pärjäävän, olet hänen tukenaan ja rohkaiset häntä. Näet hänet arvokkaana juuri sellaisena kuin hän on ja olet hänen puolellaan.”

Kolmas kysymys tunnetaidoista:Miten saa houkuteltua eskari-ikäisen lapsen puhumaan asioistaan? Meillä on ollut haastava puolivuotinen, paljon surua perheessä, ja esikoinen tuntuu lukitsevan kaiken itseensä kun taas kuopus ja minä itse puhumme paljon asiasta.”

FamilyBoostin psykologit vastaavat: ”On hienoa, että huomaat esikoisesi erilaisuuden ja haluat ymmärtää ja kuulla hänen ajatuksiaan. Voisikohan olla niin, että suoraan asiasta puhuminen ei ole esikoiselle luontevin tapa ilmaista tunteitaan? Tärkeintä on luoda kotiin ilmapiiri, jossa puhua voi jos siltä tuntuu. Kuulostaa, että näin olet tehnytkin! Voit esimerkiksi sanoa lapselle: “voit aina tulla juttelemaan mulle tästä asiasta tai kysyä, jos sulla on mielessä jotakin”. Myös se, että lapsi kuulee muiden juttelevan asiasta, voi helpottaa. Lapset kun ovat herkkiä vaistoamaan, jos jokin aihe on “tabu”.

Erityisesti alle kouluikäiset mutta myös sitä vanhemmat lapset ilmaisevat tunteitaan paljon myös muuten kuin puhumalla: voitte kokeilla piirtämistä, leikkimistä, satujen keksimistä tai surunaiheita sivuavien kirjojen lukemista. Yleensä lapsille on helpompi puhua asioista jonkin tekemisen yhteydessä tai ikään kuin epäsuorasti, jonkin tarinan tai leikin kautta. Myös tunnekorttien käyttäminen voi auttaa, sillä tunnekorteista lapsen voi olla helpompi valita sopivia tunteita kuin osata ilmaista niitä sanallisesti.”

Kesäkuu 2017.

5. Myönteinen kasvatus ja uhmaikä

”1,4v:n uhma on juuri alkanut ja äidin hermot on kovasti koetuksella. Tarvitsisin vinkkejä siihen miten lähteä tähän hommaan alusta asti oikealla jalalla ja asenteella.”

FamilyBoostin psykologit vastaavat: ”Lapsen kasvu vauvasta taaperoksi todella mullistaa vanhemman ja lapsen välisen suhteen. Kielellisten taitojen kehittyessä lapsen kanssa voi kommunikoida uudella tavalla. Yhtäkkiä vauvasta kasvaakin taapero, jonka kanssa asioista voi neuvotella ja jolta ei omaa tahtoa ja mielipiteitä puutu. Lapsi oppii pikkuhiljaa hahmottamaan, että hän on oma erillinen yksilönsä, jolla on omat toiveet ja mielenkiinnon kohteet. Kun toiveet eivät eivät mene yksiin vanhemman mielipiteiden kanssa tai kun motoriset ja kielelliset taidot eivät vielä täysin riitä siihen, mitä uhmaikäinen haluaisi tehdä, lapsi pettyy.

Uhmaikä haastaa vanhemman ja lapsen välistä myönteistä vuorovaikutusta ja asiasta on hyvä olla tietoinen, sillä kielteiset ajatusmallit ja vuorovaikutuskehät lähtevät helposti vahvistumaan. Mainitsitkin kysymyksessä asenteen, mikä on ihan avaintekijä uhmaikäisen vanhemmuudessa. On hyvä pitää mielessä, että uhmaikäinen harjoittelee pettymysten ilmaisua ja turhautumisen näyttämistä. Se, että lapsi purkaa nämä tunteet kaikista tärkeimpiin ihmisiin, eli omiin vanhempiinsa ei varsinaisesti tarkoita sitä, että siinä olisi mitään henkilökohtaista. Sinä vain olet lapselle se kaikista turvallisin aikuinen, joka ei katoa minnekään vaikka lapsi olisi aivan mahdoton.

Silloin, kun arjessa on paljon riitaa, näköalamme kapeutuu. Meistä alkaa tuntua, että arki on pelkkää taistelua, ja mukavat hetket jäävät huomaamatta. Kokeile pitää esimerkiksi viikon ajan “myönteisyyspäiväkirjaa”: kirjoita joka ilta ennen nukkumaanmenoa ylös kolme sinä päivänä tapahtunutta lapseen liittyvää myönteistä asiaa. Näin opetat aivojasi huomaamaan myös myönteiset asiat haastavan arjen keskellä ja myönteinen asenne vahvistuu. Myönteisen huomaaminen on keskeistä vanhemman jaksamisen kannalta.

Lokakuussa FamilyBoostilla alkaa TaaperoBoosti-verkkokurssi, joka on tarkoitettu juuri uhma- ja taaperoikäisten vanhemmille. TaaperoBoosti on neljän viikon tehokas vanhemmuustaitopaketti, jonka aikana vanhempi oppii juurikin myönteisiä keinoja uhmaikäisen kanssa toimimiseen.”

Heinäkuu 2017.

Vau. Vielä kerran: panostitte kysymyksiimme paljon, kiitos! Todella harvoin pääsee tähän tapaan ”suoraan kysymys-vastaus -suhteeseen” asiantuntijan kanssa, tämä oli ihan kullanarvoista!

Millaisia ajatuksia teille heräsi ja saitteko jotain ahaa-elämyksiä tai tukea, tai teille sopivia vinkkejä? Mulle itselleni tuli jopa kaksi meidän elämään osuvaa ihan konkreettista juttua, joita haluaisin kokeilla: päivittäin toistuvaa leikkivarttia sekä iltatoimen (meilläkin ne menevät helposti väsyneinä plörinäksi) tueksi askarreltavia kuvakortteja. Otamme testiin ja kerron kokemuksista!

Sitten se alekoodi!

Jos nuo FamilyBoostin kurssit kiinnostavat, niin kantsii napata tämä tarjous: saimme nimittäin tähän yhteyteen tosiaan -25 % alekoodin, jonka voi käyttää mihin tahansa FamilyBoostin kurssiin: taaperoikäisen vanhemmile suunnattuun TaaperoBoostiiin, vahhemmuuden taitoja lisäävään TaitoBoostiin, lapsen tunnetaitoja vahvistavaan TunneBoostiin, tai tähän vanhemman omiin tarpeisiin keskittyvään  VoimaBoostiin, johon siis itsekin osallistuin.

Koodilla: puutalo2017
…saa siis näistä kursseista 25 % alennuksen, ja koodi on voimassa 30.9.2017 saakka. edit: muutettiin voimassaoloa niin, että TaaperoBoostillekin ehtii mukaan! Eli voimassa 15.10.2017 saakka!

Suosittelen lämpimästi! Tarjolla paljon psykologista tietoa, tukea ja vinkkejä, sekä perhepsykologien keskustelutuki koko kurssin ajan. Täällä siis omat kokemukseni ja ahaa-elämykseni kurssista.

…ja vielä yksi juttu: voittaja!

Viime postauksessa arvottiin ilmainen osallistuminen VoimaBoosti-kurssille, ja sen voittaja on… (rummunpärinää tähän)…
…nimimerkki Katerina! Siis sinä, joka kysyit huutotaulukosta :) Laitan sulle sähköpostia, mutta odottelen ensin, että bongaatko itse nimesi täältä :)

Elokuu 2017.

FamilyBoostin psykologeilta Heidi Livingstonilta ja Julia Pöyhöseltä vielä tällaiset terveiset meille:

”Kiitos jokaiselle vanhemmalle esittämistänne kysymyksistä! Valitettavasti emme pystyneet vastaamaan aivan jokaiseen kysymykseen. Kysymyksiä voi myös jatkossa esittää olemalla meihin yhteydessä (www.familyboost.fi/yhteystiedot/), sillä vastailemme vanhempien kysymyksiin FamilyBoostin blogissa.”

8
Like
5

You Might Also Like

  • Tilia
    5.9.2017 at 12:10

    Aikanaan esikoisen kanssa saatiin päiväkotiaamujen pukemiset ruotuun tosi näppärästi juuri kuvilla. 3-vuotias unohti koko uhmailun ja puki hetkessä, kun sai itse vetää rastit jo pukemiensa vaatteiden päälle. Oltiin ihan äimän käkenä, että näinkö helppoa tämä voi olla! Ei tehty edes mitään varsinaisia kortteja, vaan sotkupaperille piirtää huitaistiin aamulla vaatteet. Pieni liitutaulu voisi olla näppärä tällaiseen kuvittamiseen myös.

    • krista
      5.9.2017 at 12:16

      Joo! Toinen askartelukuvahärdelli nukkumaanmenoihin ja toinen aamulähtöihin – MITEN mä en ole tullut testanneeksi/tajunneeksi tällaista aiemmin! Mä veikkaan, että toimii näillä meidän tyypeilläkin tosi hyvin: isompi on kiinnostunut ”tehtävän tekemisestä oikein” ja pienempi on kiinnostunut tekemään samat kuin isosisko :)

  • Heispi
    5.9.2017 at 12:13

    Tämä vartin täysihuomiolapselle (ja mieluiten vielä niin, että lapsi ohjaa leikkiä, aikuinen myötäilee) on tosi hyvä! Se saa kaikille hyvän mielen ja vähentää selkeästi myös veljesriitoja :)

    • krista
      5.9.2017 at 12:18

      Mä olin joskus aiemminkin kuullut tän ”15 minuuttia riittää”, mutta olin silloin kotona ja totesin, että paljon enemmän me tietysti puuhastellaan kuin sen 15 minuuttia. Mutta toista se on nykyään! Iltasadut on tietysti sellainen hyvä pysähtymisrutiini jo muutenkin, mutta tosiaan myös leikkimiseen käytetty säännöllinen aika – tää on tosi hyvä idea! Käyttöön lähtee! Pitäisköhän tuo toteuttaa 15 minuuttia yhdessä molempien kanssa, vai 15 ja 15 yksikseen…? Ehkä välillä erikseen (vaikka jaetttuna, että toinen vanhempi toisen kanssa) ja välillä yhdessä…? (koska tietysti sisko tahdotaan tavallisesti mukaan)

      • Heispi
        5.9.2017 at 12:28

        Mieluiten kaksin lapsen kanssa. Vahvistaa lapsen ja vanhemman yhteyttä, joka on tärkeä osa kaikessa muussa kommunikoinnissa.

        Mä oon kotona, mutta silti sellainen 100% huomio lapseen jää helposti. Tulee laitettua pyykkiä ja muuta kotityötä yms. Toki yhdessä tehdään lasten kanssa paljon kotitöitäkin ja harrastetaan ja ulkoilmaan. Mutta sellainen olen tässä ja kuulen ja näen täysin, on vaikeaa. Mieluiten tosiaan vielä niin, että lapsi ohjaa leikkiä.

        Autossa tulee myös keskustelua lasten kanssa paljon ja pääsee sisään niiden sisäiseen maailmaan <3

  • Kahvittelija
    5.9.2017 at 13:38

    Tosi paljon oli tuttuja juttuja (jee!) mutta mä bongasin meillekin testiin nuo kuvakortit iltapuuhiin ja leikkivartin. Pakko kokeilla heti tänään! :)

    • krista
      5.9.2017 at 13:39

      Joo just samat! :) Testiin menee täälläkin!

  • Katerina
    5.9.2017 at 19:21

    Vau! Jippii!

    • krista
      5.9.2017 at 19:58

      Jee, onnea! :) Laitan sulle meiliä huomenna! :)

  • Katja
    6.9.2017 at 14:43

    Taaperoboosti tulee myyntiin vasta 1.10 ja alekoodi loppuu syyskuussa :(

    • krista
      6.9.2017 at 14:44

      Nooouh! Tää me selvitetään jotenkin; kiva kun huomasit! Juttelen Heidin ja Julian kanssa ja varmasti joko jatketaan koodin voimassaoloa vähän tai avataan tuo vähän aikaisemmin – palaan pian! Just tää on varmasti nii-iiin hyvä kurssi monelle (myös mulle!). Kiitos, kun sanoit, palaan pian!

    • krista
      6.9.2017 at 19:45

      Jesh, ratkaisu löytyi, alekoodin voimassaoloa jatkettu! <3 Alekoodi siis voimassa nyt 15.10. asti, jotta TaaperoBoostiin ehtii mukaan! <3 Muokkaan myös tuonne juttuun!

      • Katja
        7.9.2017 at 22:20

        Ihanaa! Kiitos!