Vastustuskykyä metsästä ja vitamiineista

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Marli Vital kanssa.

Vastustuskykyä! Virkeyttä! Sitä nyt tänne, kiitos ja pian – marraskuun harmaus pääsi todellakin yllättämään minut niin kuin lumi yllättää (ainakin lööpeissä) joka vuosi autoilijat. Tänä viikonloppuna sentään aurinko pilkahteli, ja etenkin nyt aurinkoisena isänpäivänä ulkoillessa optimismi alkoi taas voittaa: jos nyt edes silloin tällöin näkee pilkaduksen valoa ja sinistä taivasta, niin kyllähän tästä nyt selvitään hei, kevätkin on ihan kohta!

(öööh, pientä itsepetosta ehkä ilmassa)

Tämän kirjoituksen jälkeen olen jo onneksi saanut itseäni vähän ”käyntiin” syyslamaannuksesta. Olen tehnyt jo jopa virtuaalisena muutaman zumban ja joogan. Ja harmaidenkin päivien lomasta olen ollut huomaavinani auringopilkahdusten piristävän vaikutuksen.

Näillä asioilla saattaa olla yhteys.

Itse olen kokenut, että nyt on se hetki (viimeistään) havahtua huolehtimaan itsestään niin, että me jaksetaan nämä tulevatkin kuukaudet. Kesään on oikeasti pitkä aika ja huijaisin, jos väittäisin itselleni (tai muille), että tässä nyt ihan ilostarallatellen harpotaan kuukaudesta toiseen. Joten selviytymismoodi päälle ja kaikki mahdolliset keinot käyttöön. Nyt tarvitaan suojaa ja vastustuskykyä niin henkisesti kuin fyysisestikin!

Huomasitteko muuten lokakuun puolivälistä uutisen, että metsämaassa möyriminen paransi päiväkotilasten vastustuskykyä jo kuukaudessa – uutinen esimerkiksi Ylellä täällä. Nyökyttelin hiljaa mielessäni ääneen Joelille, kun luin juttua: kyllä, kyllä! Voin tämän hyvin uskoa ja ymmärtää.

Myös toisessa suomalaisessa tutkimuksessa (täällä THL:n sivulla) pyritään muuttamaan kodin mikrobistoa samankaltaisemmaksi kuin maataloissa – koteihin on tuotu metsämaalla käsiteltyjä lattiamattoja! Tämän tuloksia en ole vielä onnistunut bongaamaan, mutta kiinnostava seurata tätä.

Metsään siis kaikki ihmiset hoi, vastustuskykyä hakemaan!

Aurinko laskee virallisesti Helsingissä tällä hetkellä klo 16.04. Mökkitontilla puoli kolmen aikoihin näyttää jo tältä.

Ja sitten ne vitamiinit!

Erityisesti C-vitamiinista on tullut mun ”luottovitamiini”. On se sitten sattumaa tai ei, ja varmasti monen tekijän summa se ainakin on. Mutta silti: siitä lähtien, kun aloin pari vuotta sitten syömään säännöllisesti C-vitamiinia, flunssat ovat minulta vaan yksinkertaisesti loppuneet. Ennen sairastin kaikki lasten kotiintuomat flunssat, mutta (kop kop puuta) en enää.

Bongasin tänä syksynä Marlin mehujen uutuuslistalta just kuin mulle räätälöidyn mehun – kiitos vaan, Marli, että telepatioitte mun maun!

Mehu on tämä Marli Vital Puolukka-Karpalo-Rosmariini, ja se on hyvää.

Esimerkiksi Joelin leipoman uunituoreen pataleivän kanssa.

Mähän olen tällainen… punaisten mehujen nainen. Haha, kuulostaapa hieman kyseenalaiselta. Mutta siis valitsen mehuni useimmiten punaisena, ja tykkään etenkin kirpsakkuudesta. Perinteiset Marlin karpalo-rypäle ja karpalo-puolukka ovat olleet vuosikausia mun vakkarimehuja, ja nyt tässä uudessa maussa on mukana puolukan ja karpalon lisäksi myös rosmariini.

Ja ajatteletteko samaa kuin minä! Tietysti ajattelette!

No se sellainen drinkki, mitä nyt ikinä nimeltään onkaan – se joku, mikä oli trendikästä joskus! Ihan vasta eli ehkä viisi kymmenen vuotta sitten! Kyllä, kyllä, rosmariini!

Mun suu maistaa siis tässä lempparimehumaun pienellä ”hei mulla on lasissa drinksu” -vivahteella, haha! Sopii hyvin perheenäidin aamupalapöytään ja silleen.

Tämän uuden Marlin Vital -mehujuoman ”tää on suunniteltu mulle” -vaikutelmaa lisää vielä tietysti se, että tässä on lisättynä vitamiinina just tuota C-vitamiinia. Itse asiassa sekä C:tä että E:tä.

C-vitamiinihan vahvistaa vastustuskykyä, ja sekä C- että E-vitamiinit ovat antioksidantteja, jotka suojaavat soluja hapettumiselta. Ja myös tuo ”drinkkivivahde” eli rosmariini on luontainen antioksidantti. Yhteen lasilliseen tätä juomaa sisältyy 60 % päivän C- ja E-vitamiinien tarpeesta.

Eli annos vastustuskykyä mehulasissa, hörps!

Näistä viikonlopuista on tullut nykyelämässä kyllä sellainen henkireikä, että välillä tuntuu, että tämän sunnuntaifiiliksen kanssa vaan korulauseet loppuu.

Tänne luontoon päästessä vaan aivojen ajoittainen ylikierrosöverisurina jotenkin sulaa, liukuu pois sellaiseen tyyneen rauhallisuuteen. Kunnes taas huominen maanantai täräyttää realismiin haha. Lammen pinta on ollut ihmeellisen tyyni, vaikka alle viikko sitten myrskysi.

Tyynessä lammen pinnassa on jotain ajan pysähtymisen fiilistä. Ja viimeiset keltaiset lehdet varisevat alas puista. Sitkeimmät viimeisetkin luovuttavat ja alkavat muuttua mullaksi. Lapsi sanoi, että vastarannan puut ovat muuttuneet ensin vihreiksi, sitten keltaisiksi ja nyt violetin värisiksi, kun ilta-aurinko osuu tyhjiin puunrankoihin.

Karua on, mutta silti siinä on myös jotain ikuisen kaunista.

Viikonlopun jäljiltä koko perhe tuoksuu nuotiolle, kohta lähdetään kaupunkiin pesemään savun aromit (harmillisesti) pois ja kohti arkea taas. Mutta on taas tankattu vastustuskykyä metsämaasta ja hengitelty jotain mystistä luonnon voimaa.

No niin, huomasitteko? Tulihan niitä korulauseitakin sitten vielä tähänkin, eivät olleet ihan loppuneet!

Kohti uutta arkiviikkoa siis! Kyllä me tästä taas selvitään! Eikö niin, selvitäänhän?

12
Like
2

You Might Also Like

  • Lilah
    8.11.2020 at 21:48

    Kuvittelenko vaan, vai kiihtyykö kaupallisten yhteistöiden määrä aina kohti loppuvuotta. Tulee fiilis, että tietyt yhteistyöt on luvattu tehdä vuoden loppuun mennessä ja ikäänkuin loppukiri on käynnissä. Itse usein skippaan nämä sisällöt tai korkeintaan silmäilen.
    Mun luottovitamiini on D. Sitä pistelen reilusti yli suositellun enkä juurikaan sairastele. Nythän sen on todettu myös suojaavan koronalta. Muut vitamiinit tulkoot ravinnosta, tuon syön salmiakin makuisena purkista. Toimii myös ajoittaiseen karkinhimoon .

    • krista
      8.11.2020 at 21:56

      Et kuvittele, loka-marraskuu on munkin näppituntumalla yhteistöiden osalta kiireisin, kun taas esimerkiksi tammi-helmikuussa välillä on yhteistöitä nolla. Bloggaajan ja lukijankin kannalta paras olisi tasainen määrä, mutta harmi kyllä se ei toteudu, sen on tässä itsekin oppinut. Ja se ei johdu siitä, että olisi luvattu tehdä ja kertynyt, vaan ihan yritysten markkinoinnin rytmistä. Toinen kiireinen on huhtikuu, mut tänä vuonna koronan takia sitä ei ollut. Mutta tulee taas niitäkin aikoja, jolloin ei ole mi-tään :D (eikä mulla sen myötä palkkaa eli en pidä kovin hyvänä sitäkään :D)

      D on mulla kans C:n lisänä, plus kolmantena sinkki! Lapsille monivitamiini ja erityisesti d.

    • Anna
      9.11.2020 at 16:52

      Minusta tuntuu myös että samaan aikaan käynnistyy samat yhteistyöt tosi monella taholla. Esim. Youtubessa Dave Cad höpöttelee kanssa näistä mahuista parhaillaan. Ja vaikka juuri nyt ei tule esimerkkejä mieleen :D niin aika usein olen bongannut samoja yhteistyökuvioita kahdelta ja joskus kolmeltakin eri ihmiseltä. Ei ehkä ihan samaan aikaan, mutta vaikka osittain päällekkäin tai ihan peräkkäin.
      Eipä tuo mitään. Tosin joillakin on pitkiä sarjoja postauksia tai videoita ja sitä ihan kyllästyy siihen samaan firmaan ja tuotteeseen kun sama kampanja tulee jossain muodossa joltain toiselta vielä perään. Mutta sitä se on. Sitten tarvittaessa skippaillaan jos alkaa tulla överit ;)

  • Lilah
    8.11.2020 at 22:44

    Totta, tuloja tietty pitää myös blogistien saada, jos kirjoittamista työkseen tekee.

    Sinkkiä meillä syödään kun jotain tautia tuntuu olevan tuloillaan. Tehoaa yleensä hyvin näin. Sen kanssa olen oppinut kuitenkin olemaan varovainen: tyhjään mahaan syötynä tai lapselle kokonainen tabletti ja pahoinvointi on taattu.

    Kaupan mehuja meillä juodaan harvemmin. Jos itse ostan niin appelsiinimehua, mies ostaa välillä muitakin. Tavallisemmin tarjolla on oman pihan marja- tai omenamehua. Sokeroimattomia herkkuja.

    • krista
      9.11.2020 at 09:16

      Mulla on niin ihanat lukijat, kun he ymmärtävät tän :) Ja mä itse puolestaan pyrin tekemään kaupallisestkin yhteistyöt niin, että niissä olisi jotain ”annettavaa” lukijalle – ja oikeastaan tykkään siitä tosi paljon, löytää siis eri aiheiseen kivoja näkökulmia niin, että ei ole pelkkä mainoskatko! Ja tietysti myös aiheita valitsemalla ja ihania yhteistyökumppaneita etsimällä, esimerkiksi nyt joulun alla tosiaan on tulossa juttuja pienistä kotimaisista naisyrittäjistä ja erilaisista eettisistä joululahjavinkeistä – ideana jopa olla osana sellaista buumia, että ostetatan kotimaisilta pieniltä yrittäjiltä joululahjat – toivottavasti tykkäätte! <3
      -
      Mulle puolestaan ehkä Espanjan-talvet on tehneet sen, että pelkkiä appelsiinimehuja juon vain silloin, kun ne saa tuoreesti puristetuista appelsiineista. Ehkä pääsi vähän hyvän makuun :D Mut sitten valmismehuissa iskee just tosiaan nämä punaiset kirpsakat!

  • A
    9.11.2020 at 08:33

    Meillä ei pahemmin juoda mehuja, marjat ja hedelmät mieluummin kokonaisina, niin saa kaikki niiden hyvät ainekset. Vitamiineista luotto on kovin d-vitamiiniin, sitä syö koko perhe uskollisesti kesät talvet. Flunssan ensi oireista sitten tujusti sinkki(aseteettia) imeskeltynä. Se on kamalan makuista, mutta (ehkä juuri siksi) tepsii. Ja tosiaan just niinkuin Lilah tuossa yllä sanoo ihan karsee olo tulee, jos tyhjään mahaan sinkkiä nappaa. Sinkkiä en muuten ota kuin kuurina, jos flunssa uhkee iskeä (koska se tepsii nimenomaan imeskelynä ja maistuu karsealta). C-vitamiinia otin joskus ennen, mutta nykyään en säännöllisesti, kun sitä ruokavaliosta kyllä tulee.

    Uusinpana lisäyksenä pillereihin on farmaseutin mainostamat Q10 ja B2-vitamiint (jäätävinä annoksina). Pitäisi toimia migreenin estohoitona plaseboa paremmin, mutta vaikutusta odottelen edelleen (migreeni on yhtynyt niin karseaksi, että pitää nyt testata tämä kortti, tutkimusnäyttö ei ollut musta täysin konklusiivista, mutta toisaalta tilastollisesti merkittäviä tuloksia kumminkin muutamassa tutkimuksessa).

    • krista
      9.11.2020 at 09:31

      Mulla on tällainen kolminaisuus: ensinnäkin luonnosta/ruoasta, toiseksi elintarvikkeista, joissa lisättyjä ominaisuuksia, ja kolmanneksi purkista :) Kesällä eniten luonnosta, mutta me ei olla pakastajia, joten meillä jää marjat siihen vuodenaikaan, jossa niitä maasta saa. Tuon d:n osalta mulla onkin aika erilainen talvi tulossa kuin ennen, kun ei nyt sitä Espanjan-talviaurinkoa saa. Aiempina syksyinä söin sitä vain Suomessa olon ajan, mutta nyt on eri juttu ja nyt oon sitä alkanut syödä jo purkista. C:tä mulle sitten tulee reippaasti ”överimääriä”, mutta sehän ei kuulemma haittaa, kun tulee pissassa pois, jos on liikaa :)

      Uuuuh, migreeni. Mä kans kärsin siitä ennen, tosi rajuna kohtauksena pari kertaa vuodessa, onneksi ei sen usemmin. Mutta leukaleikkauksen (ja purentakiskon) jälkeen ne oikeastaan hävisivät (kop kop puuta). Onko sulla testattu purentakiskoa? Migreenithän tietty on erilaisia, mutta mulla sitten ilmeisesti oli just siitä sellaista, että öisin puren hampaita kiinni (yksi purentakiskokin halkesi) ja hammaslääkärin mukaan myös narskuttelen, vaikka en itse sitä tiedä. Mutta toivottavasti noista vitamiineista on hyötyä, migreeni tosiaan on tosi kurja vaiva!

      • A
        9.11.2020 at 10:55

        Juu, purentakisko on ollut vuodesta 2008 lähtien, just narskuttelun takia :D Joka yö suussa, ei tuu muuten mitään. Tosi hottista. Mä olin ihan hämmentynyt, että kuinka kauan kisko voi kestää, mutta kun viimeksi hammaslääkärissä kyselin, niin sain kuulla että ”onpa hyvin tehty kisko, istuu tosi nätisti” (kiitos YTHS!) ja sain kehut hyvästä hoidosta (ei hammaskiveä alkanut kertyä kiskoon) ja voi kestää tosi pitkään, ellei just halkea.

        Mun migreeni on hormonaalista perua ja kun ikää kertyy huomaan, että hormonikierto alkaa sekoilla, ja niinpä tää vaan pahenee (mun toivo on siin, että kävisi niinkuin äidille ja mummolle, ettei tää enää vaihdevuosien jälkeen vaivaisi, mutta niihin vaihdevuosiin on vielä matkaa jos gyneen on uskomista). Harmi, vaan että tällaiseen migreeniin paras apu ois hormoniehkäisy, mutta sitä en pysty ees harkitsemaan oman pääkopan ja parisuhteen eheyden takia (enkä jaksaisi enää yhtään lääkäriä, joka sitä ehdottaa).

  • Anna
    9.11.2020 at 16:56

    Jos ette ole kokeilleet vielä metsässä sammalkylpyä niin kokeilkaapa. On ihanan rauhoittavaa. Tarvii vähän kostean pehmeän sammalen. Menee mahalleen sammalikkoon ja painaa kasvot sammaleen sisälle. Ihan reilusti voi laittaa ja hengitellä. Siellä sammalen keskellä on ihanan raikasta hengitellä ja jotenkin hurjan rauhoittavaa. Ei ollenkaan niin tukehduttavaa miltä ajatus ensihätään kuulosti vaan oikeasti on helppo hengittää. Ja samalla saa hurjasti niitä hyviä maan mikrobeja hengitysilman mukana.