Mistä minä tingin?

Yksi tämän elämänvaiheen keskeisistä asioista on monelle (minulle ainakin!) varmasti krooninen ajanpuute. Sen myötä on pakko karsia ja tinkiä; jättää pois sellaisiakin juttuja, jotka mielellään tekisi, jos tähdet olisivat jossain muussa asennossa. Tai siis mitä mä jotain tähtiä syytän, kun tarkoitan: jos olisi aikaa.

Jäin tuossa mökkiviikonlopun aikana (kun oli kerrankin aikaa ajatella) miettimään, että miten minä itse karsin ja tingin. Mitkä asiat sivuutan, kun on pakko vähentää – ja ovatko ne valinnat minulle ja meidän perheelle hyvin valittuja vai ei?

Päädyin listaamaan, että mitkä kolme asiaa ovat niitä, joista useammin tingin. Ja mitkä kaksi sellaisia, joista en niin usein tingi. Vaikka kaikesta tingin silti vähän, haha.

Näistä kolmesta tingin useammin:

1. Siivoaminen ja kotityöt
Heh tämän olen karsinut jo niin kauan aikaa sitten (jo ennen lapsia), että koko asia meinasi unohtua pois. Mutta joo. Sotkua on. Ei tunnu missään; elämme sujuvasti sotkujen keskellä.

2. Oma terveellinen ja säännöllinen syöminen
Tämä lipsuu minulla akuutisti ja jatkuvasti, vaikka ajankäytöllisesti lounassalaatin tekeminen ei varmasti olisi pahempi vaiva kuin nuudelien keitto. Mutta väsyneenä ja stressaantuneena sitä mieli jotenkin vaan vetää tuohon huonoon ruokaan päin. Olen nyt parin viikon ajan (huonolla tuloksella toistaiseksi) yrittänyt vähän skarpata tuossa.

3. Parisuhdeaika
Tämä on aika kamalaa. Meillä on kroonisesti tosi vähän parisuhdeaikaa, ja tiedän hyvin, että pitkälti se on minusta kiinni. Eli tingin juuri siitä (vaikka tiedän, että tämän parisuhteen toinen osapuoli haluaisi olla minun kanssa kahdestaan enemmän/useammin), ja suuntaan huomioni/aikani muihin juttuihin. Samanaikaisesti uskon, että parisuhdeaika on tosi tärkeää. Ehkä jotenkin vaan luotan, että joo joo parisuhde on ja pysyy, vaikka siihen ei juuri näinä ruuhkavuosina käytäkään aikaa. Ja tämä on tietysti väärin. Mutta itselleni on tosi hankala jotenkin ”vastentahtoisesti” alkaa parisuhdeaikaa viettämään, jos päässä vaan myllertää kaikki tuhat ja yksi hoitamatonta asiaa.

Mutta joo. Ihan kamalaa. Onneksi tässä kesän aikana ollaan käyty useasti mökillä kahdestaan – viimeksi tosiaan nyt viikonloppuna. Sitten taas tajuaa (tai ainahan sen tajuaa! siihen ei vaan ole aikaa!), miten ihana sen toisen kanssa on olla vaan. Mutta myönnän tämän: karsin liikaa parisuhdeajasta. Usein menen mieluummin aikaisin nukkumaan (vrt. kohta viisi) kuin jään valvomaan ja aikuisten aikaa viettämään.

Näistä seuraavasta kahdesta puolestaan tingin harvemmin (mutta silti tingin):

4. Lasten kanssa oleilu
Tämäkin on itselleni tosi kamalaa. Mutta kyllä: mulla on sellainen olo, että juuri nyt tässä elämänvaiheessa vietän lasten kanssa vähemmän aikaa kuin haluaisin. Tavallaan olen siis tinkinyt siitä. Usein teen illallakin töitä (tämä on onneksi vain kiirepiikki; no, puolen vuoden kiirepiikki näköjään) ja Joel myös tekee töitä; silloin lapset leikkivät keskenään tai jopa heidät on istutettu videoiden eteen. Auts, huonon omatunnon tikari lensi juuri taivaalta mun otsaan. Syvälle pureutui, auts auts auts. Ennen Suomeen-paluuta puuhastelimme paljon enemmän yhdessä, mutta juuri nyt välillä tuntuu, että Ryhmä Hau kasvattaa meidän lapset. Lohduttaudun ajattelemalla, että tämä on toivottavasti väliaikaista. Jos tämä olisi pidempiaikainen vaihe, ajatus olisi musertava. Mutta joo, teemme nyt töitä, kun sitä on, ja lepäämme sitten haudass ehkä parin kuukauden päästä.

5. Uni
Nukkuminen on mulla niin usein p*rseellään (anteeksi), että nykyisin jos kerran pystyn nukkumaan, priorisoin sen tosi korkealle. Mieluiten en tingi unen mahdollisuudesta, eli esimerkiksi illalla klo 22-23 jälkeen valvominen on itselleni aina enemmän uhka kuin mahdollisuus. Hyvällä syyllä (esim. Game of Thrones) harrastamme kuitenkin iltavalvomisia. Välillä kausittain; sitten taas tulee kausia, kun haluan vaan mennä nukkumaan pliis voinhan mennä nukkumaan.

6. Omat menot
Näistä en oikeastaan kovinkaan paljon (aiempiin kohtiin verrattuna) juuri nyt tingi. Omat menot minulla tarkoittavat kahta iltaa viikossa: tanssitunti 1,5h ja espanjan-tunti 2,5 h. Ja harrastuksiin tulemiseen ja menemiseen kuluvat matkat. Toki siitä olen tinkinyt, että menoja ei ole enempää. Heh ja jos omiin menoihin laskettaisiin kaikenlaiset baari- ja juhlamenot, niin niistä olen jo tinkinyt niin kauan aikaa sitten, että niitä en tälle listalle voi edes oikein lisätä :) En siis voi ajatella tinkimisenä sellaisia asioita, joita en edes haluaisi tehdä juuri nyt. Siksi bilemenot eivät ole tällä listalla.

Mutta siis kaikeen ei ehdi. Se on parempi vaan hyväksyä. Taistelen edelleen kaikenlaista hoitamattomien asioiden stressiä vastaan. Ja enimmäkseen häviän taistelun. Mutta hoen itselleni: yksi asia kerrallaan, se riittää. Toisaalta mä katson tuota listaa ja ajattelen, että sehän on ihan päin p*rsettä, noin niin kuin oman arvojärjestyksen kannalta tarkasteltuna. Mutta miten muuten järjestää asiat ja elämä? Lopetanko harrastukseni? (en, ne ovat tärkeitä jaksamisen kannalta) Pitäisikö lasten olla pidempiä päiviä hoidossa? (nyt 28h viikko) Ääääh. Juuri tämä ehkä tuottaa itselleni eniten ahdistusta: että tinkimisten lista ja oma arvojärjestys eivät vastaa juuri nyt toisiaan. Tämä on ollut meidän tilanne siis Suomeen-paluun jälkeen, toki kiireissä on aaltoja.

Mökkityylistä (tai tässä jo kotiinlähtötyylistä) en tingi? :D

Tämä pohdinta on itselläni oikeastaan aika akuuttina juuri nyt päällä. Jotain tarttis (taas) tehdä. Ehkä järjestämme taas elämäämme jollain tavalla uusiksi – ja lähestyyhän se Espanjaan lähtökin jo, silloin paketti tietysti taas muuttuu. Siinä vaiheessa (viimeistään!) yritän tsekata kokonaisuuden enemmän oman arvojärjestyksen mukaisesti. Vaikka joskus se on hankalaa. Mistä sitä sitten tinkii, jos tingittävien kohteena on enää pelkästään tärkeitä asiota.

Joku pää aina falskaa, mutta sehän ei tavallaan ole mitään uutta. Ha ha.

Missä järjestyksessä sinun tinkimislistasi menee? Mikä harmittaa eniten, mistä puolestaan tingit ihan hyvällä fiiliksellä? Ja miksi nykyihmisen (tai ainakin mun) elämä on tällaista, että tehtävien asioiden määrä on aina suurempi kuin fyysisesti mahdollisten tehtävissäolevien asioiden määrä – mikä ihme tässä hommassa on vialla…?

19
Like
3

You Might Also Like

  • Susa
    4.9.2017 at 13:58

    Mulla vähän päinvastoin :D

    Tingin:

    1. Ystävien tapaaminen (ihan liian harvoin näen varsinkin lapsettomia kavereitani)
    2. Hyötyliikunta (lapset kulkevat minun aikataulujen mukaan eli on pakosti autoiltava)
    3. Omat menot (esim keikalla käynnit tai viikonloppureissut siskon/ystävän luo)

    En tingi:

    1. Oma hyvinvointi (sis. terveellinen ruoka, runsas liikunta, uni)
    2. Perheen yhteinen aika (en arki-iltaisin enkä aina viikonloppuisinkaan suostu ottamaan meille vieraita vastaan, jos takana on kiireinen viikko)
    3. Kodin siisteys (=viihtyisyys meille)

    Parisuhteesta koen väkisinkin tinkineeni jo sillä hetkellä, kun päätin perheen perustaa :D Toisaalta taas panostan parisuhteeseen aina silloin kun siihen on mahdollisuus eli lasten mummolaviikonloppuina valitsen ennemmin koti-illan puolison kanssa kuin esim bileillan kaverin kanssa.

    • krista
      4.9.2017 at 13:59

      Hupsis kävi jostain syystä roskapostikansiossa, vapautin!

    • krista
      4.9.2017 at 14:12

      Kääk ja mitäköhän tää kertoo musta, että ystävien tapaaminen ei muistunut edes mieleen listalle :D Ei mitään kovin hyvää ystävänä ainakaan! Nojoo, osittain se kuului mulla tuohon ”omat menot” -juttuun ja osittain kuitenkin myös siihen, että siitä karsimiseen on jotenkin jo ns. tyytynyt. Moni ystävä samalla viivalla eli samassa härdellielämäntilanteessa, ja moni ystävä mulla myös asuu toisessa kaupungissa eli senkin takia ei nähdä kovin usein. Ja tavallaan ajattelen myös samaan tapaan (vaikka ei VARMASTI saisi), että tärkeät suhteet odottaa. Tosi rakkaus odottaa :D Myös ystävänrakkautena, toivottavasti <3
      -
      Sun ei-tinkimislistan kaksi ekaa on niitä, jotka mun arvojen mukaan kuuluisi olla munkin "tinkimättömyyslistalla". Ja se tuottaa huonoa oloa, kun niistä kuitenkin tinkii. Mutta tosiaan tämä mun omakohtiainen viime viikonlopun pohdinta on tavallaan just sitä, mikä liittyy mulla muutokseen: tajuan, että näin on tilanne ja jotain pitää muuttaa, jotta tulee lisää onnellisuutta elämään. Vähän tämä, mistä kirjoitin joskus (ihan vähän aikaa sitten!) kun arki TUNTUI onnelliselta: http://www.puutalobaby.fi/espanjan-opetus/ Jos tuntuu (mulla siis just nyt), että "hei nyt on tahmeaa" > sitten vaan täytyy noudattaa omaa opetustaan <3

  • Susanna
    4.9.2017 at 14:00

    Ok, ihmettelinkin mitä tapahtui :D

    • krista
      4.9.2017 at 14:02

      Joo tuo suodatin on välillä ihan kummallinen, se nappaa kiinni ihan tavallisi viestejä. Mutta vapautan sieltä aina, kun huomaan jonkun viestin jääneen jumiin!

  • Heispi
    4.9.2017 at 14:06

    Meillä alkaa arki pian. Isi menee töihin torstaina ja kaikki harrastukset pyörähtää tänään. Mä oon viimeisen viikon yrittänyt suunnitella arkea (ruokalistaa, kuka vie kenetkin minnekin, koska joku on kotona niin kauan, että ehtii pestä pyykkiä (tätä en iltaisin lasten mentyä nukkumaan tee!)).

    Mä tingin just siivoamisesta ja ehkä siitä omasta ajastani. Nyt alkaa ompelukurssi taas 3h matkoineen viikossa, jee! Toki vauva tulee mukaan ❤ oon myös nyt tehnyt niitä yogaian jooga ja meditaatioharjoutuksia ❤ ihan huippu juttu! Jollei mulla ole etukäteen sovittua omaa menoa, en yleensä mene minnekään ilman isompia lapsia. Kauppankin jos menisin yksin, jos lapset pyytää mukaan, otan ne.
    Kahden kesken ollaan miehen kanssa joka ilta (plus vauva), kun isommat nukkuu.

    Yleensäkin kyllä pitää priorisoida. Ja somettaa vähemmän.

    • Heispi
      4.9.2017 at 14:10

      Ruuasta en tingi. Enkä unesta. Enkä kirjojen lukemisesta. Ja lapset ulkoiluttaa mua päivittäin.

    • krista
      4.9.2017 at 14:44

      Tsemppiä arkimuutokseen! <3 Suunnittelu on kyllä tärkeää, me tehdään yleensä viikon alussa (tai siis edellisen lopussa) sen viikon aikataulutsekki. Toisaalta mä koen (oon varmaan sen verran boheemi luonteeltani) sen jonkin verran ahdistavaksi: että on liian aikataulutettua elämä, kaipaisin enemmän sellaista "tyhjää vapaavalintaista aikaa". Haha, sitä ei kyllä juurikaan ole saatavilla :D
      -
      Mullakin somettaminen on selvästi aikasyöppö! Joskus ei ole koneella mitään oikeaa asiaakaan, mutta jää vain tavan vuoksi notkumaan. Se on pahinta!

      • Heispi
        4.9.2017 at 15:08

        Joo, mäkin nautin aikatauluttomasta elosta, vaikka toisaalta olen aika rytminen ihminen. Mutta kellon kyttäys ja monta lähtöä päivässä on stressaavaa.

        • Torey
          4.9.2017 at 17:21

          Amen! Mua stressaa kanssa se kun aamulla on vienti ja iltapäivällä kaksi eri haku aikaa lapsilla. Sit harrastukset ja missä välissä kauppa. Ihan kamalaa. Jos saan päättää et nyt mennään kauppaan ja sinne tänne extempore ni paljon kivempi.

          • Heispi
            4.9.2017 at 17:23

            Just näin! Kun ei ehdi olla kotona edes yhden pyykkikoneellisen pesun aikaa. Ja mä oon äitiyslomalla 😆

  • Menolippu Maalle
    4.9.2017 at 14:30

    Minä tingin ennen kaikkea omasta ajasta (jota tarvitsisin paaaaljon nykyistä enemmän), mutta sinun laillasi en suostu tinkimään unesta. Paitsi ihan tosi hyvästä syystä, ja niitä syitä on vähän! Mutta vähän aiheen vierestä tuli mieleen kysyä, että pääseekö teidän lapset takaisin samaan hoitoon Espanjan jälkeen vai pitääkö etsiä uusi? Olisi mielenkiintoista kuulla lasten päivähoidon kannalta, miten tuollainen talvi-irtiotto järjestetään. Suhtautuvatko asioista päättävät tahot joustavasti vai pitääkö taistella?

  • mammam
    4.9.2017 at 18:03

    Ratkaisu ehdotus:
    1) siivooja kotiin kerran viikossa
    2) valmiiksi pestyä salaattia jääkaappiin ja suht terveellisiä eineksiä (esim jokut juurespihvit)

    Kolmosen kohta taas ei kuulosta mun korvaan huonolta. Minusta teillä on paljon parisuhde aikaa! 😄 Meillä ei onnistu edes illalla yhdessä tvn katsominen, koska vauva herää jos en ole koko ajan vieressä.. Yhtään yötä en ole ollut miehen kanssa kahden sen jälkeen kun meidän esikoinen syntyi (aika tasan tarkkaan Seelan ikäinen.

    4) Mummot, papat, sedät, tädit, kummit ja muut välillä seuraksi? tai lapsille kahdestaan tehtäviä hauskoja juttuja.. uutta muovailuvahaa, taikahiekkaa tai muuta? Telkkarille vaihtoehto siis? Tämäkään kohta ei paha jos on kerran väliaikaisesta eikä ihan joka päiväistä .. Ja voishan siinä työnteon lomassa huomioida myös lapsia välillä. 😊

    Mun oman tinkimislistan kärjessä on nuo aika samat:
    1) Yhteinen aika miehen kanssa
    2) Siivous (siivooja tulossa!)
    3) Oma aika/ omat harrastukset (yritys alkaa ottamaan edes 10 minuuttia viikossa piirtämisen tai muuhun)
    4) Oma syöminen
    5) Koirat ja heidän hoito (onneksi mies on ryhdistäytynyt lenkityksessä ja meillä oma piha)

    • krista
      5.9.2017 at 08:59

      Tosi hyviä ratkaisuehdotuksia! Siivoojahan meillä olikin ennen Espanjaan lähtöä, mutta sieltä paluun jälkeen ei tullut otettua, kun ”siivotaan itse”. Ha ha, ei olla siivottu :D Espanjassa siivottiin säännöllisesti, kun siivoominen oli jotenkin paremmin hallittavissa ja varmasti vapaa-aikaakin enemmän, siltä ainakin tuntui. Jonkinlainen ”moka” ehkä, että luovuttiin siivoojasta, ja nyt parin kuukauden takia en tiedä, kannattaako… Tai hmm miksei…

      Ja ps: haluan vaan sanoa tän klassisen, että kyllä se helpottaa <3 Mekään ei oltu Joelin kanssa yhtään yötä kaksistaan (jälkikasvua vieläpä fyysisesti samassa sängyssä meidän välissä eli ei edes sängyssä vierekkäin) kertaakaan neljään vuoteen, huh huh. Mutta viime kesänä alkoi järjestyä nuo mökille menot, ja siellä käytiin viime kesänä muistaakseni neljästi ja tänä kesänä ehkä 4-5 kertaa. Mutta kyllä se (ja samoin vauvassa kiinni olo) tosiaan helpottaa <3 Ja sit huomaa, että hups miten nopeasti meni vuodet! <3

      • Tilia
        5.9.2017 at 09:55

        Tuo 4-5 kertaa kesässä mökillä miehen kanssa kahdestaan on ihan hemmetin paljon parisuhdeaikaa! Ei me päästy perheelläkään mökille kuin kahdesti tänä kesänä… Ja kaksin miehen kanssa en ole siellä käynyt 11 vuoteen kertaakaan. Itse asiassa meillä ei ole yhteistä lapsivapaata aikaa ollut 4-5 kertaa edes tänä aikana, jos kaikki lasketaan yhteen. Edes leffassa ei ole käyty kertaakaan yhdessä, rautakaupassa sentään kerran ja yksi yhteinen yö asennettiin suihkukaappia kylppäriin, kun esikoinen oli mummolassa. Vai lasketaanko kesken työpäivän yhdessä ilman lapsia gynekologilla tai lapsen vasu/arviointikeskustelussa käynti parisuhdeajaksi? Sitten kyllä voikin tuo 5 kertaa 11 vuodessa tulla täyteen. Tosi romanttista! :)

        • krista
          5.9.2017 at 10:38

          Samaa mieltä, niin on – ja se on ihanaa! Vihdoinkin on mahdollisuus niihin (vaikka niiden välissä olikin taas 11 kk tauko talvella), tosiaan neljän vuoden ”ei ikinä edes nukkumassa vierekkäin” -kauden jälkeen nyt tänä kesänä ja edellisen kerran viime kesänä oli tällaiset ”mökkikaudet”. Talvella tulee taas mahdollisuuksia vähemmän (edes siis päiväsaikakaksinoloon), mutta nyt Suomessa ehkä tankataan näitä varastoja :) Mekin muuten ollaan joskus käytetty ”treffiaika” rautakaupassa :D

  • Jules
    4.9.2017 at 19:47

    Mielenkiintoista pohdintaa! Mä en suostu tinkimään unesta. Se on tärkeintä, koska maailmani romahtaa edelleen aika nopeasti, jos unet on huonoja. Tämä oli tärkeää minulle jo ennen lapsia ja varsinkin lasten synnyttyä, kun huonosti nukkumisen jakso kesti kolmisen vuotta, tuli entistä tärkeämmäksi. Toinen mistä en tingi, on kodin siisteys. Vaikka muu maailma olisi kaaoksessa, mä haluan pitää oman tilani järjestyksessä. Kolmas, mistä ei tingitä, on lasten kanssa vietetty aika. Ulkoilua, retkiä ja leikkiä se yleensä on, mutta havaittu tärkeäksi, koska jos tämä jää vähemmälle, huomaa lapsissa heti protestikiukuttelua. Tällä hetkellä eniten tingin omista ystävistä ja harrastuksista. Myös parisuhdeaika jää vähäiseksi. Mutta minäkin ajattelen, että nyt tämä on tätä ja viiden vuoden päästä jotain muuta. Uskon, että ystävyyssuhteet ja parisuhde kestää tämän, kun realiteetit on kaikilla tiedossa ja valoisa tulevaisuus edessä.

    • krista
      5.9.2017 at 09:01

      Just näin – siis tälle viimeiselle, ja muullekin toki <3 Tosi rakkaus odottaa, tätä me Joelin kanssa vitsaillaan :D Mutta tosiaan tietysti on tärkeää, että kaikki osapuolet niin parisuhteessa kuin ystävyyssuhteessa ovat sen asian kanssa sujut ja samalla aaltopituudella. Kun tietää, että on elämä aikaa, niin sit se ajan puute ei ahdista (ainakaan mua) niin paljon :)

  • Jules
    4.9.2017 at 19:50

    Niin ja pakko lisätä tuohon näistä tingin -listaan: työ. Eli tällä hetkellä menen reilusti sieltä, missä aita on matalin. Eikun kyllä mä ihan portista kuljen. Pakolliset hoidetaan, mutta resurssit ei riitä ylimääräisiin vastuisiin tai huikeaan kehittämistyöhön. Myös yhdistystoiminta saa odottaa pikkulapsiajan yli.

    • krista
      5.9.2017 at 09:10

      Mä kans oon tinkinyt tästä työn määrää vähentämällä, mutta nyt just on ollut kiireiset ajat. Ehkäpä siitä tinkiminen on mulle helpompaa sitten Espanjasta käsin, eli optimi ois, että ois ”just sopivasti” käytettävissä olevaan tuntimäärään nähden, ei enempää eikä sit vähempääkään toisaalta – ei aina niin helppo yhtälö :D

      Ja joo yhdistystoiminta… Mulla oli tässä vielä vuoden ajan erään vastuutoimen puheenjohtajuus vielä päällä, phuuh. Mutta vuosi riitti, nytkin oon mukana, mutta en enää sentään pj. Mutta joo, on aika monta homma hoitamatta (omatuntopistos) just tuolta saralta…

  • Lilah
    4.9.2017 at 22:42

    Tinkimiskohteiden kärjessä olen minä itse: omaa aikaa yhteen harrastukseen viikossa ja sielläkin usein osa lapsista mukana. Ja koska vähän omaa aikaa tarvitsisin päivittäin, otan sen yöunista.

    Kaverit on jääneet lähes kokonaan muutamaa tärkeää ystäväperhettä lukuunottamatta. Heistä pidetään kiinni ja nähdään muutaman kerran vuodessa ajan kanssa.

    Vapaaehtoistyöhön oli tarkoitus palata kun aika sallii mutta se ei ole vielä.

    Parisuhde on pakkasella ja kuten teilläkin, mies toivoisi enemmän.

    Kodin siisteys ei ole toivomaani tasoa mutta kyllä meillä viikoittain yritetään siivota.

    • krista
      5.9.2017 at 09:12

      Tutulta kuulostaa itsellä lasten (molempien) vauva-aikaan osuvana vaiheena mulla. Hmm tavallaan joo, vaiheitahan ne ovat nämäkin, nyt se tästä taas jotenkin kirkastui omiin ajatuksiin. Joskus sitten taas pääsee panostamaan niin tällä hetkellä laiminlyötyihin (tai tingittyihin) juttuihin!

  • Veema
    5.9.2017 at 08:52

    Tiedostan, ettei se ole kaikille mahdollista, mutta meillä kahden keskituloisen perheessä (jossa pieni vauva, eli toisen tulot vähän laskeneet nyt) kaksi arjen aikasyöppöä on ratkaistu palvelusta maksamalla: meillä käy siivooja ja kauppaostokset tilataan kotiinkuljetuksella Itäkeskuksen Citymarketista. Näistä en enää luovu, koska ne vapauttaa aikaa tärkeämpään. Eli lasten kanssa olemiseen sekä parisuhdeaikaan. Mulle ne on tärkeitä. Nyt äitiyslomalla ehtii myös hyvin nähdä ystäviä, saa nähdä miten käy, sitten kun palaa töihin ja arki todella alkaa.

    • Veema
      5.9.2017 at 08:55

      Ja ai niin, tällä hetkellä tingin ihan siitä omasta ajasta (esim someroikkumista), jota tarvitsisin enemmän. Ja myös yöunista, mutta se johtuu tuosta pienestä tissittelijästä ja luotan, että kasvaessaan alkaa nukkua pitempiä pätkiä :)

    • krista
      5.9.2017 at 09:15

      Joo meillä on kans se Alepan kauppakassi käytössä, nykyisin ehkä kerran viikossa. Sen käyttö vähän vaihtelee, joskus ei pitkään aikaan käytetä (silloin ei ehkä ole niin hektistä), mutta sit tällaisiin kiirekausiin onhan se kyllä ihan luksus! Siivouskin tosiaan meillä oli vielä vuosi sitten, mutta sit siitä jotenkin tingittiin Espanjan jälkeen. Nyt tosiaan huomaan, että ei ois ehkä kannattanut. Talo on täysräjähdys, en uskalla edes katsella ympärilleni :D

  • Karkkibee
    5.9.2017 at 10:31

    Nopeella mietinnällä pitäisin sinuna lapset vähän kauemmin päivähoidossa viikossa jos harmittaa että ne kattoo telkkaria vaan kun te teette töitä :) Kun mun lapset oli päiväkodissa niin pidin kunnia-asiana hakea ne aikaisin kotiin jottei he joudu olemaan siellä systeemissä ja poissa vanhempien luota yhtään sen kauempaa kun pitäisi. Sitten tajusin että heillä oli siellä päiväkodissa pihaleikeissä paljon kivempaa kuin hengailla sohvalla piirrettyjä katsellen sillä aikaa kun mä olin poissaoleva – koska piti jatkaa hommia vielä kotona. Tosin lapsen luonteestahan tämäkin on kiinni, onhan sekin kivaa hektisen päivän päätteeksi että saa rauhassa keskittyä piirrettyyn kotona ja tietää että äiti on siinä lähellä jos tarvitsee.
    Muuten oon sellasessa iloisessa elämänvaiheessa että mistään ei oikeastaan tartte tinkiä enää, ja lapset on vasta 7 ja 10. En muutenkaan ole ollut mikään kova menijä niin en tunne tinkiväni sosiaalisesta elämästä kun vietän viikonloppua perheen kanssa, ja harrastuksista en tingi koska liikun työmatkat pyörällä enkä kaipaa muuta liikuntaa siihen lisäksi. Talvikaudella käyn kävelylenkeillä lasten kanssa tai ilman ja jumppailen kotona. Parisuhdeaikaa meillä on ollut ihan tarpeeksi. olen siinä etuoikeutetussa asemassa että lapset ovat pienestä pitäen viettäneet paljon aikaa isovanhempiensa kanssa. Kavereita vois kyllä nähdä enemmän, mutta toisaalta mulla on omassa pihapiirissä kivoja äitikavereita joiden kanssa lätistään pahimmat angstit pois lasten leikkiessä hiekkalaatikolla ja sillon tällön vietetään maailmanparannus-viini-iltaa jonkun kotona lasten mentyä nukkumaan.
    Ehkä sanoo mun ajankäytöstä jotain, että mulla on sellanen 2000 palan palapeli työn alla ja samaan aikaan pari kirjaa kesken, että omaa aikaa on ihan riittämiin :D
    Tulipas tästä nyt kauheen ylpeilevä kommentti…. Mutta tarkoitin tän rohkaisevaksi, vaikka pikkulapsiaikana välillä on epätoivoinen olo :) Kauhee klisee, mutta niin ne vaan kasvaa hirveetä vauhtia ne lapset.
    Mä oon muuten miettinyt, kun tykkään kauheasti pienistä lapsista eikä mulle ura sitten urjennutkaan lastentarhanopettajana niinkuin lapsena suunnittelin ;), että nyt kun omat vielä vähän kasvaa niin voisin ilmoittautua johonkin vapaaehtoistomintaan auttamaan epätoivoisia pienten lasten vanhempia lastenhoidossa. Täytyykin ottaa selvää onko tällaista toimintaa olemassa.

  • n
    7.9.2017 at 07:01

    En tingi omista treeneistä. Tai joo, tingin, miehen reissuviikoilla on pakko :D Mutta normaaliarjessa en koskaan ja noilla reissupätkilläkin viimeisenä. En halua, eikä kukaan muukaan perheessä halua. Oon oma itseni silloin kun treenaan ja jos jään kotiin viikoksi makaamaan (vaikken konkreettisesti makaisikaan) niin alan olla ärtynyt ja oma turhautuminen purkautuu muuhun perheeseen. Kun pääsen hikoilemaan säännöllisesti niin voin paremmin, huono selkä pysyy kunnossa, jaksan fyysistä työtä paremmin ja siten olen paljon, no, kivempi ihminen. Tai no voisi kai tinkimiseksi tietysti laskea sen että määrässä karsin. Täydellisessä maailmassa kävisin neljäkin kertaa viikossa salilla ja tekisin jotain muutakin ja valmentaisin pari-kolme kertaa viikossa… nyt prioriteetit on kolmessa salissa ja kerran viikossa olevassa kuntonyrkkeilyssä (mun sunnuntai-illan henkireikä), muuta teen jos ehdin.

    Sitten toinen mistä en enää tingi on yöunet. Ei. Nukuimme 5,5 vuotta pätkissä ja koska lapset EIVÄT ENÄÄ HERÄILE ÖISIN (enkelikuoro kiitoooooooooos) niin kyllä, nukun vähintään kahdeksan tuntia joka ikinen yö. Toistan, joka yö! Ihanaa! Se toki tarkoittaa sitä että nukkumaan on mentävä kymmenen aikaan jos herätys on kuudelta, mutta sitten menen.

    Kolmas mistä ei tingitä koskaan on mun opiskelut, tai oikeammin tärkeimmät kurssit. Ne hoidan vimpan päälle ja kaiken muunkin tismalleen ajoissa enkä ikinä venytä deadlineja. No tämä nyt syö välillä edellistä kohtaa, mutta huolehdin että korkeintaan dl-viikolla ja silloinkin vain maks. yhtenä iltana. Se tietysti välillä tarkoittaa Ryhmä Hau-kasvatusta mutta sitten niin. Vastapainoksi liikutaan ja ulkoillaan niin paljon että lapsetkin tykkää kun välillä on aikaa vain istua sohvalla :) Ja toisekseen ruutuaikajutut on helppoja; äiti kirjoittaa koulutehtävän/kuuntelee luennon, saatte katsoa kaksi jaksoa, sitten lähdetään ulos koirien kanssa. Selvät pelisäännöt ja kaikki voittaa :)

    Mistä tingin, no siivouksesta ja sen todellakin huomaa :D :D

    Ja musiikista olen tinkinyt aiemmin. Olen siis soittanut ala-asteella ja yläasteella pianoa melkein kymmenen vuotta, mutta sitten pikkuhiljaa ja lopulta lukion jälkeen kokonaan jäi. Ei muka ole ollut aikaa/rahaa ostaa soitinta ja harjoitella. Tähän otettiin muutos eskarilaisen kanssa yhdessä tuumin ja uusi soitin saapuu ensi viikolla!! Jeeee!!

    Ylipäätään olen päättänyt että kaikki mitä OIKEASTI haluan tehdä onnistuu kyllä. Huomaa sitä sitten että mikä on itselle oikeasti niitä tärkeimpiä juttuja. Aikaa raivataan.

    Niin joo ja yksi vielä. En tingi kiireettömyydestä. Joo on päiviä että juostaan eskari-välipala-treenit-koti-päivällinen-luento-äidin treenit-koirat- väliä niin ettei pipot pysy päässä, mutta meillä ei valiteta kiireestä eikä hoputeta lapsia koko ajan. Se kaikki, väitän, on opittua ja itse aiheutettua. Jos teet asioita joista nautit, älä valita. Jos lähteminen on yks suoritus joka kerta (huom toki joskus tietysti on, kuten juuri nyt kun olen vältellyt tätä aamusalille lähtöä hehe), niin asia ei ole tärkeä, älä lähde.