Pipohommia

Iski neuloosi.

Tai oikeastaan ensin iski kohdennettu Facebook-mainonta. Heijastavia lankoja – alennuksessa hei!

Ei siinä sitten ehtinyt katsella lankakerän kokoja (olivat pieniä) tai oikeastaan mitään muutakaan, kun virtuaaliseen ostoskoriin ilmestyi jo kaksi kerää vihreää ja kaksi kerää keltaista.

Joelilla ei ole ollut kunnon talvipipoa, pelkästään pipona toiminut putkihuivi. Ja Joel on toivonut korvaläppäpipoa. No kuule vaimohan se neuloo!

Hyvä alku?

Lankojen saapuessa intoa pursuillen googlasin korvaläppäpipo-ohjetta ja totesin about enimmäisen hyväksi. Tämä! Ja sitten hommiin! Jahuu!

Kirjoitin Insta-kuvaan ohimennen pahaenteiset: ”En ymmärtänyt lankojen paksuuksista mitään, mutta…”

Itseeni perinpohjaisen tyytyväisenä neuloin yhden illan puolilleöin asti.

Sitten muistin, mikä merkitys niillä lankojen paksuuksilla oli: tajusin neulovani pipoa norsun kokoiseen päähän. Ajattelin, että ”no kyllä tää kuule tästä”, kaventelin pipoa soveltaen, ”kato näin, ei tää mitään haittaa, kun täst vähän…”

Jatkoin neulomista vielä 1,5 tuntia senkin jälkeen, kun tajusin jo kristallinkirkkaasti, että tämä ei voi onnistua.

Sitten purin kaiken.

Ja sitten neuloin uudestaan yhden illan puolilleöin.

Ehkä pari seuraavaakin iltaa. Meni jo ajantajukin sekaisin.

Ja valmistuihan se! Jahuu! Ta-daa!

Paitsi että sitten seuraavaksi kävi juuri se, mitä en ollut muistanutkaan. Valtavalla innolla sitä huikeaa omaa työtänsä ihailee siinä puikoilla, aijaijai miten hieno tästä tulee. Varsinainen pipotaideteos!

Ja sitten sovittamaan!

Sehän näyttää… Sehän on tosi… Tai siis… Sehän on…

…vähän koominen. Just sellaisen vähän kötöstyksen näköinen, mitä olisi voinut kuvitellakin, haha. Aina mulle käy näin!

Mutta uuden pipon omistaja oli erittäin tyytyväinen!

Ohje oli tämä netistä löytynyt Meillä kotona -lehden skandikuvioisen pipon ohje.

Vähän muunneltuna (esimerkiksi ilman tuota tähtikuviota) ja käyttäjänsä toiveesta myös ilman tupsua.

Seuraava aste oli tietysti tämä: mitä ylijääneillä langoilla?

Yksistään ne eivät pipoon riitä, ja mullahan on juuri uusi hieno Lumoanilta saatu pipo. Mutta kun näitä lankoja kerran on…

…ja kun niihin yhdistää tämän yhden vanhan valkoisen villalankakerän…

No hitsi, mä neulon itselleni myös pipon! Sama into all over again! Mitään en edellisestä kerrasta oppinut! Koskaan en opi! JESH meitsi neuloo!

Käytin siihen ihan koko sunnuntaipäivän, jahuu! En siivoa, en ulkoile, en tee mitään muutakaan. Meitsi neuloo! PIPOA! ITE!

Ja illalla se mun pipo näytti…

…tältä.

Olin tehnyt niin pienen, että se ei mahtunut mun päähän.

Neulon, puran, neulon, puran, neulon, puran – ja ymmärrän elämän katoavaisuuden.

31
Like
7

You Might Also Like

  • Veera
    30.11.2020 at 22:23

    Upeeta Krista sä neuloit!!! 🧡😊👍👏 Onnellinen käyttäjä on pääasia ja sullahan tosiaan on onneksi se uusi ihana pipo.

    • krista
      1.12.2020 at 09:00

      Jee, kiitos! <3 Ja kyllä, käyttäjä on tyytyväinen ja se on pääasia! <3
      -
      Vaikka kyllä mä sen loppulankojen oman pipon aloitin sitten kuitenkin uudestaan, sitkeä kun olen, ha! :D Sillä ei ole sellaista tarvetta kuin Joelin pipolle (kun mulla just uusi on ja luultavasti kuitenkin pidän sitä uutta, kun se ei kutise ja tää ehkä kutisee kun ei ole vuorta) mutta eihän noita loppulankoja voi käyttämättäkään jättää :D