”Korona-altistuksia koulussanne” ja niin edelleen

Käsi ylös: kuinka monen kohdalle on osunut jo korona-altistustapaus lapsen omassa koulussa tai päivähoidossa?

Täällä pääkaupunkiseudulla pitäisi varmaan kysyä jo niin päin, että käsi ylös, kuinka monelle ei ole osunut.

Meillä on nyt kokemusta molemmista. Päivähoidon altistumistapaus tapahtui jo aiemmin syksyllä – ihan sattumalta me oltiin silloin juuri ”omalla lomalla”, eli vältettiin omakohtainen kokemus ihan just siihen lähelle osumisesta.

Koulussa puolestaan on tuoreempi tapaus. Itse ei siis olla altistuneita, mutta oman koulun sisällä kuitenkin.

Ja kyllähän se tietysti vähän aika paljon kuumottaa.

Tiedottaminen on kulkenut niin kuin se täällä kai standardin mukaan kulkee: altistuneille on (käsittääkseni) ilmoitettu henkilökohtaisesti, me muut saimme viestin Wilmaan. Jotkut toki huomasivat viestin sieltä aika viiveellä – itse katson Wilman aina säännöllisesti muutaman kerran päivässä, viimeksi aina aamulla ennen lapsen kouluun lähtöä.

Oli kyllä jännä fiilis, kun sitä viestiä oli tavallaan ”odottanut” tietysti jo sieltä elokuun puolivälistä asti. Ja sitten kun se tuli – wutum – sellainen lyhyt jysähtävä pysähtynyt hetki. Kääk, nyt se on tässä. Sitten yrittää tulkita, että mitä siinä sanotaan.

Ja kun siinähän tietysti ei sanota juuri mitään. Viestitään minimi-informaation antaen, heh. Se on sellainen epidemiologisen toiminnan ”allekirjoittama” perusviesti, taitaa olla sama pohja kaikille ainakin Helsingissä. Turha yrittää lukea pilkunvälejä, kun siellä ei ole  kerrassaan yhtään mitään. Muuta kuin päivämäärät ja keep calm and carry on. Etäännytettyä viestintää.

Olen itse ehdottomasti avoimen viestinnän kannalla: ihmiset kun nyt ovat sellaisia, että kun tietoa ei ole, arvailut ja spekuloinnit alkavat. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi luokkaa ei julkisesti (vaikka mediaan asti) kerrota, mutta silti jonkinaisteinen tieto olisi oman koulun osalta hyvin tervetullutta. Esimerkiksi isoissa kouluissa tieto siitä, missä rakennuksessa tai kerroksessa, ala- vai yläasteella. Ja niin edelleen. Voisi edes vähän tietää jatkotartuntamahdollisuuden osalta, että millaisissa riskeissä liikutaan.

Se ihan suututtaakin, kun olen nähnyt jonkun muun koulun viesteissä lausahduksen, että ”koulun tiloissa ei ole tartuntariskiä”. Eihän sellaista voi näinä aikoina luvata! Tartuntariskihän on aina ja kaikkialla, missä ihmisiä (etenkin sisätiloissa) liikkuu. Meillä ei onneksi tuollaista lausetta ole päästetty läpi, realistisemmin muotoiltu on se, että tartuntariski on pieni.

Hassua myös huomata ajattelevansa, että ”no hei tämähän on aika hyvin”. Eli lokakuun puolella vasta ensimmäinen oman koulun altistus. Ei jää varmasti viimeiseksi (valitettavasti), ja sekin saattaa osua kohdalle, että ollaan sitten jossain vaiheessa itse altistuneita.

Onko teillä niistä kokemuksia, oletteko saaneet omaan lapseen osuneita altistuksia koulun tai päivähoidon kautta?

Ja miten kaikki on teillä sujunut: onko teillä ollut homma hoidettu ja viestitty hyvin? Näitäkin olen kuullut, että tieto altistuksesta on tullut siinä vaiheessa, kun karanteeni on jo loppumassa, uhhuh. Mutta ehkä tilanne jo parantunut? Toivottavasti on!

Mutta varmasti mahdollisuuksien mukaan koulut ja päivähoidot tekevät parhaansa, sen kyllä vahvasti uskon. Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon, altistuneille ja altistumattomille!

 

(Ja etenkin tsemppia ja kiitokset kaikille opettajille, varhaiskasvattajille sekä koulujen ja päiväkotien muulle henkilökunnalle! Te, me vanhemmat ja lapset ja koko yhteiskunta – me ollaan samassa veneessä, tehdään yhdessä parhaamme! Me niii-iiin arvostetaan teidän työtä näissäkin olosuhteissa: kiitos!)

18
Like
2

You Might Also Like

  • Tiina
    9.11.2020 at 15:56

    Täällä tuli vkl aikana päiväkodista tietoa paristakin tapauksesta 🙄
    Oma lapsi ei ole altistunut mutta samassa ryhmässä kuitenkin ainakin muutama on, tätä ehdittiin vkl aikana jo spekuloida että miten tämä on mahdollista mutta tänään oli johtaja vielä itse soittanut ainakin yhdelle ja tähänkin saatiin onneksi selvyys.

    Nyt kuitenkin tuli jo niin lähelle että oma lapsi jäi nyt ainaki täksi viikoksi kotiin kun saatiin töiden kannalta tämä onnistumaan, vaatii toki vanhemmilta ilta töitä yms kuten keväällä.

    Nyt vaan toivotaan että näitä ei tulisi lisää ja voitaisiin ensi viikolla palata, samaan aikaan kun karanteeniin joutuneet

    • krista
      10.11.2020 at 09:59

      Hyvä ratkaisu varmasti, noin mekin oltaisiin tehty! (kun siis on meillekin käytännössä mahdollista järjestää) Kaikki peukut pystyssä, että jatkotartuntoja ei teille tule ja että pääsette palaamaan arkeen viikon päästä! <3

  • Karina
    9.11.2020 at 15:58

    Mulla on tytär yläkoulussa Hgin keskustan liepeillä eikä ole vielä *kop kop* yhtään altistumista ollut hänen koulussaan. Koko ajan sitä tietenkin odottaa kylmä rinki takapuolen ympärillä :D Pojan alakoulussa sen sijaan on ollut nyt kaksi altistusta, mutta muilla luokilla, eli poika ei ole vielä joutunut *kop kop* karanteeniin. Pojan hyvä kaveri on kyllä, ja heille oli hienosti ilmoitettu asiasta – meille muillekin tuli ihan jostain tartuntatautiyksiköstä tms saakka viestiä (plus koulusta heti). Jatkotartuntoja ei ole ollut kummassakaan tapauksessa. Oon niiin tyytyväinen että tyttö on päässyt hienosti ryhmäytymään uudessa koulussa ja he on saaneet järjestettyä kivoja juttuja. Nyt vaikka tulisi etäkoulu, niin ainakin olisi luokkakaverit tuttuja ja zoomit sun muut sujuisi paremmin kun tuntemattomien kanssa. Mutta toivotaan parasta… seuraava virstanpylväs joululoma ja sitten aletaan jännäämään selvitäänkö kesvääseen asti!

    • krista
      10.11.2020 at 10:13

      Mullakin on fiilis, että aina pitää sanoa se kop kop :) Mutta hyvin sujunut siis teillä, ja vaikka tosiaan altistuksia toiselle tullut niin hyvä viestintä+ei jatkotartuntoja on se ”tämän ajan ideaali”. Sitä toivotaan!

      Tää on kyllä niin huippua (edelleen nykykäsitys huipusta), että on tätä syksyä saatu elää edes tän kolme kuukautta jo läsnänä. Mullakin on fiilis, että vaikka nyt menisi etään (no nämä pienemmäthän ei mene), niin silti on saatu jo hyvä annos sitä paikallaoloa, ystäviä, ryhmää ja opetusta. Mutta tietysti sitä toivoo, että pysyisi tilanne hyvänä niin, että lähiopetus pysyy. Mutta joo sama fiilis, seuraava virstanpylväs joulu (tai oikeastaan meillä ensin vielä tästä altistumisesta ”ylipääsy” niin ettei tule uusia), ja rokotteestakin tuli jo hyviä uutisia. Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että hitsi jos jouluun pärjätään, niin sittenhän sitä mennään jo taas kevättä kohti :)

  • A
    9.11.2020 at 16:29

    Meillä tämä tuli jo alkusyksystä, oiskohan se ollut syyskuuta vielä, ennen syyslomaa kumminkin. Ensin luettiin lehdestä altistumisesta yläasteella, sitten naapuri kertoi kaupunginosan yksityiskoulun altistumisista ja siinä vaiheessa osasin jo odottaa, että kyllä se ala-asteellekin napsahtaa (koska sisarukset ja yhteinen ip-kerho yksityiskoulun kanssa). Tiedotus kuulostaa juuri samalta, virallinen viesti eikä paljon muuta (meille joiden lapsi ei altistuneeksi laskettu). Sinällään huvittavaa, kun kyllähän lapset koulussa osaavat bongata mikä luokka on poissa (meillä viidakkorumpu osasi sanoa vain, ettei mikään alimmista luokka-asteista, isommista ei nää pienet niin tiedä kun isosta koulusta on kyse). Päästiin silleen vähällä, että ala-asteella oli vain yksi luokka karanteenissa, noissa muissa kouluissa ehti levitä enemmän. Vähän myöhään tuli sitten vielä potentiaalinen lisäaltistuminen ip-kerhosta, siis melkein oli jo kaksi viikkoa ehtinyt kulua. Jatkotartuntoja eipä kaipa näistä ala-asteikäisillä seurannut ja kiva niin. Jännä on kuinka tähän pystyy tottumaan, ihan samoin kuin siihen että koronavilkku välillä raportoi ”läheltä piti” tilanteita (ei siis altistumisia, mutta avainmatcheja kumminkin). Se pitää kyllä mielessä, että turvallista ei missään oo…

    • krista
      10.11.2020 at 10:21

      Joo hitsi mä muistankin ton teidän tilanteen, kun kerroit! Hienoa, että jatkotartuntoja (tiedettyjä) ei tullut, kaikki peukut pystyssä että meillä menee samoin! Meillä kans on osunut naapurikaupunginosien kouluihin jo useasti, ja oon jo jopa ”odottanut”, että nooooh, missäs meidän koulun altistumiset viipyy :D Oon tehnyt varmaan ennätyksiä siinä, että kuinka monta kertaa päivässä yksi vanhempi kirjautuu Wilmaan :D

      Sulla on tullut lisää niitä avainmatcheja? Mulla ei ole VIELÄKÄÄN yhtään. Ihmettelen sitäkin: koska vaikka en kaupoissa jne käykään, niin kyllä kuitenkin päivittäin saattelen lapsia ja tuleehan niitä ohikulkijoita paljon, tuossa on toiseen asteen oppilaitoksia vieressä jne. Hah varmaan mä sitäkin ”odotan” ja sitten kun tulee eka, tulee se hetken WUTUM – tyhjä tunne, että tässä tää nyt sitten on tää eka :D

      • A
        10.11.2020 at 13:07

        Joo, on noita tullut jokusen kerran (yhden viikon ennätys oli ensin 1 ja sit parin pv:n päästä 2, huhhuh). Joihinkin avainmatcheihin on ”luonnollinen” selitys (esim. kun kävin influenssarokotteessa Töölön Mehiläisessä, niin muutama pv sen jälkeen tuli match, mikä ei ihme kun siinä on myös Mehiläisen korona-asema (eri ovi ja eri tilat, mutta äkkiäkös siinä kadulla jonkun ohittaa). Mutta moneen ei osaa kyllä sanoa että mistä ois voinut tulla, joten muistuttaa kyllä että koronaa on ympäriinsä (siis kun en käy kaupoissa, enkä oikein missään, lähinnä lenkillä ja lasta hakemassa ip-kerhosta, viimeisin revittely oli kun haettiin hiljaisesta kahvilasta takeaway-kahvit isänpäivän kunniaksi). Toki tossa vieressä on yksi Hkin koronaterveysasemista ja sairaala-alue koronatestauspisteineen, joten voin veikata että kun siitä ohi kulkee niin tulee hittejä…

  • kata
    9.11.2020 at 16:46

    Me asutaan kaukana pääkaupunkiseudulta ja täällä eka koulualtistus sattui omalle kohdalle, työn kautta jo useita viikkoja sitten. Tiedotus oli todella surkeaa, missään vaiheessa ei luokkaa kerrottu, mutta tottakai talon sisällä+lasten vanhempien kesken sitten tieto epävirallisesti liikkui. Sitä kautta sitten ihmiset itse selvittelivät altistumisiaan. Mua ei laskettu altistuneeksi, vaikka olin ollut samassa huonessa sen vartin suunnilleen, ei mitään selitystä miksi näin. Mua ja muita saman altistuksen saaneita kuitenkin kysyttäessä sitten ohjeistettiin, että jos tulee yhtään oireita niin heti testiin mutta ei karanteenia. Mutta sitten oireettomana en kuitenkaan saanut mennä lääkärikäynnille ns. karanteeniaikana, vaikkei ollut määrätty karanteeniin, ymmärrän sen hyvin mutta olihan se järjettömän ristiriitaista, töihin lasten keskelle ilman maskia saa mennä, mutta maskin kanssa lääkärin tutkimukseen ei.
    Kateellisena olen seurannut, miten joissakin kaupungeissa tiedotus on tarkaa ja selkeää ja ajantasaista, ihan eri mielellä sitä olisi ja toimisi, jos täälläkin tuollainen tiedotus olisi.

    Mun usko tähän jäljittämiseen meni ihan täysin ja työni takia kun näen sen, mitä ne todelliset mahdollisuudet pitää turvavälejä ym. kouluissa on, niin ei kyllä voi kun sanoa, että ihan on tuurista kiinni miten missäkin käy. Opettajia ja lapsia käy tasapuolisesti sääliksi, eihän siellä koulussa turvallista ole, mutta eipä tässä tunnu enää oikein mitään logiikkaa olevan, lähinnä toivotaan parasta.
    Osa opettajista tuntuu olevan vailla huolen häivää, lasten omalla vastuulla on käsien pesut ym, osa opettajista taas on tosi tarkkoja. Yläkoulussa se vaan on aika turhaa, et yksi ope pitää huolen kaikista turvaväleistä, jos seuraavalla tunnilla lauletaan pienessä tilassa koko porukalla. Ja alakoulun puolella lapset ensin desii kädet ja sitten halailee, syö toisen eväitä ja kaivaa nenää. Huoh..

    • krista
      10.11.2020 at 10:35

      Voi ei :( Valitettavasti näitä kuulee. Ja kyllä, kateus herää (ja halu muuttaa, haha) kun seuraa vaikkapa, miten Kainuussa tai Sodankylässä asia hoidettiin – niin täsmällisesti ja tehokkaasti ja yhteen hiileen puhaltaen. Täällä Helsingissähän ei edes maskeja näe niin paljon kuin epidemiatilanteen kannalta olisi (mun mielestä) suotavaa. Ja tosiaan jäljityksissä on ollut isoja viiveitä. Tällainen vaihteleva optimismi ja epätoivo siis :D Mutta kyllä, jaan monet ajatuksistasi!

  • Stea
    9.11.2020 at 17:06

    Meillä on molempien lasten koulussa ollut tautitapaus. Asutaan Espoossa. Lapsethan on sitten itse osanneet kertoa tapauksista tarkemmin, kun kyllä oppilaat huomaa, mikä luokka puuttuu eli on karanteenissa jne.

    • krista
      10.11.2020 at 10:37

      Joo Helsinki-Espoo-Vantaa taitaa olla jo niin, että harvinaisuus on, jos altistuksia EI ole ollut. Ja puskaradio tosiaan toimii, siinä on vaan tietysti harmillista se, että joskus siellä on vääriäkin huhuja kai (meidän alueella siis) ollut :(

  • Stea
    9.11.2020 at 17:06

    Meillä on molempien lasten koulussa ollut tautitapaus. Asutaan Espoossa. Lapsethan on sitten itse osanneet kertoa tapauksista tarkemmin, kun kyllä oppilaat huomaa, mikä luokka puuttuu eli on karanteenissa jne.

  • Jenni M.
    9.11.2020 at 17:29

    Ei vielä yhtään tartuntaa päiväkodissa eikä koulussa, ainakaan tiedotettu. Tässä tilanteessa toivon, että ihmiset jaksaisivat käydä testeissä edelleen ahkerasti. Etenkin nyt kun testiin pääsy ja tulosten saaminen on nopeutunut, itsellä viimeksi 10 tunnissa kaikki hoidettu Helsingissä, julkisella puolella.

    • krista
      9.11.2020 at 20:59

      Kyllä, sama toive täällä! Ja pienistäkin oireista heti kotiin ja testeihin, etenkin tosiaan kun nyt testeihin pääsy on niin sujuvaa!

  • Torey
    9.11.2020 at 18:53

    Meidän seudulla altistumiset on olleet ylä-asteilla ja toinen niistä oli väärä hälytys. Joten omien lasten osalta ei onneksi ole moisia viestejä vielä tullut.
    Siskon ammattikoulussa sen sijaan on jo useammat viestit lennelleet ja vaikka kertaakaan ei siskon luokassa, niin on se silti ollut karseaa. Nyt täällä onkin ammattikoulut jne. 2 viikkoa etäopetuksessa. Sitten katsovat tilannetta. Tartuntoja kaiketi alkoi olla niin, että oli paras ottaa tauko koulussa oloon. Mikä on erittäin jees!

    https://naissanelioissa.wordpress.com/

    • krista
      10.11.2020 at 10:38

      Joo toi on kyllä mun mielestä oikea toimintatapa, että jos tulee paljon tartuntoja, niin peli poikki kahdeksi viikoksi ja sitten uusi alku!

  • Mii
    9.11.2020 at 19:30

    Ekaluokkalaisen koulusta blingaa wilma vähintään kerran viikossa (!), että altistumisia ja plaaplaa. Kyseessä iso, kolmesta toimipisteestä koostuva peruskoulu, ja tänään ekan kerran oli yksilöity, että mikä toimipiste, eilisessä (sanoinko, että näitä tulee tiuhaan!!) ei vielä oltu. Koulun kautta oma lapsi ei kuitenkaan toistaiseksi ole vielä altistunut, mutta muun kaverikontaktin vuoksi hän oli jo yhden 10 päivän karanteenin kotona.

    Ja kas, siitä pari viikkoa myöhemmin pläjähti karanteeni päiväkotilaiselle, joka oli jo ehtinyt olla flunssassa kotona 6 päivää eli kun tieto karanteenista tuli, oli sitä jäljellä enää neljä päivää… Tänään lapsi palasi hoitoon ja kyllä se vähän jännittää. Paikalla oli vain murto-osa lapsista. Näitä viuhuu nyt koko ajan. Ja itsekin olen töissä päiväkodissa.

    • krista
      10.11.2020 at 10:41

      Jaiks, tosi paljon! Onko pääkaupunkiseutu? Onneksi on kuitenkin tullut vain altistumisia eikä tartuntoja, ja toivottavasti siellä tilanne rauhoittuu! Toi määrä kuulostaa kyllä vähän siitä, että kiertääkö oireettomana jossain… Hmm. On nämä kyllä kuumottavia. Hyvä, että teillä yksiköitiin toimipiste (ainakin tässä viimeisessä casessa), sellainen on just sitä hyvää tietoa niin voi vähän paremmin arvioida, mikä se omankohtainen riski sitten oikeasti siellä on. Isoissa kouluissa kun tosiaan on ihan eri rakennuksia ja ei oppilaat kohtaa – on se ihan eri asia kuin vaikka naapuriluokassa naulakot vierekkäin.

      Toivotaan kovasti, että pääsette vähän tasaisempaan arkeen taas pian!

  • Maissi
    9.11.2020 at 20:16

    Mä tapaan iloita, että taas on yksi viikko käyty koulua. Meidän perheessä erityisten ja tavallisten oppijoiden kanssa etäkoulu oli kerrassaan karseaa aikaa. Siksi pidän kynsin hampain kiinni koukunkäynnistä.
    Ja miettikääpä sitä, että vaikka luokkia siellä täällä ja jossakin koko koulukin on karanteenissa, niin kuinka valtava määrä on niitä lapsia ja nuoria, jotka siellä koulussa kuitenkin on. Saavat tämän haasteellisen ajan keskellä palasen normaalielämää.
    Karanteenissaolijat ovat pois aikansa ja palaavat jälleen. Kyllä koulunkäynti vaan on juhlaa!
    Meillä on iso perhe ja koulussa on ollut tautitapaus, mutta meille ei karanteeni osunut.

    • krista
      10.11.2020 at 10:47

      Sama! Ja jopa joka päivästä :D

      Tämä on kyllä tosi hyvä, että koulujen tilanne katsotaan alueellisesti. Tuollaiset parin viikon poissaolot on kuitenkin ihan eri juttu kuin jos tosiaan kukaan ei pääsisi kouluun! Mä itse ”odotan” sitä mahdollista etä/läsnäkoulun vaihtelua, jota joskus on vilauteltu. Ihan siis siksi, että voisi koulut pysyä auki ja kuitenkin olla ehkä vähän turvallisemmat puitteet pienempien kontaktimäärien takia. Kyselin myös keskusteluryhmässä jo muutamia viikkoja sitten koulutuksesta vastaavalta Helsingin kaupungin apulaispormestarilta, että onko Helsinkiin jo tehty suunnitelmia lisäturvallisuudesta epidemian kiihtyessä – että mitä aiotaan tehdä, että turvallinen lähiopetus jatkuu. Harmi kyllä vastaus ei tuonut kovin paljon optimismia siitä, että asiaan oltaisi varauduttu tai sitä aktiivisesti suunniteltaisiin. (näin kauniisti ilmaistuna)

  • Ninni
    9.11.2020 at 20:27

    Itse olen alakoulun opettajana pääkaupunkiseudulla ja omassa työpaikassani ollaan vielä selvitty ilman tapauksia ja altistumisia. Tuohon tiedottamiseen pitää sen verran kommentoida, että kouluilla ja opettajilla ei vaan ole oikeutta antaa mitä tahansa tietoja eteenpäin vaikka haluaisikin. Tässä toimitaan ilmeisesti niin että tartunnan saaneen kertomuksen perusteella jäljitetään altistuneet ja heille tiedotetaan enemmän niin kuin ihan missä tahansa tautitapauksessa ja muitahan asia ei periaatteessa edes sen enempää koske. Näinhän se toimii muidenkin oppilaita koskevien tietojen suhteen. Koululla tai opettajilla ei ole esim. oikeutta jakaa oppilaiden tai vanhempien yhteystietoja, mutta vanhemmat voivat keskenään tietoja vaihdella. Isossa koulussa ei välttämättä edes kaikki henkilökuntaan kuuluvat saa sen enempää tietoa kuin että altistusta on, koska jos ei itse opeta kyseistä oppilasta tai ryhmää, niin asia ei sen enempää henkilölle kuulu. Ymmärrän toki että olisi mukavampi jos kommunikaatio olisi avoimempaa, mutta säännöt ei siihen anna tilaa.

    • krista
      9.11.2020 at 20:47

      Mahtavaa, että teillä on selvitty ilman!

      Ja siis kyllä (muihin kommentteihin tulen huomenna vastaamaan, mutta nyt jo huikkaan), että näin se just munkin käsittääkseni – ihan siis sivustaseuraamistieto ja keskusteluryhmistä – että nimenomaan ohjeet tulee muualta ja koulun kädet on sidotut niiden mukaan toimimiseen. Viestien allekirjoittajana on joko epidemiologinen yksikkö tai koulutoimenjohtaja ohjeistuksissa. Esimerkiksi just meidän koulu on mun mielestä/käsittääkseni puitteet huomioonottaen toiminut just hyvin ja niin kuin kuuluukin. Eli tosiaan tun tuo viestinnän avoimuuden ongelma ei siis ole koulusta kiinni vaan tulee tosiaan toimintalinjana ylempää.

      • Linn
        9.11.2020 at 23:17

        Vielä sellainen kommentti, että sehän ei ole mikään toimintalinja, vaan laki. Laki takaa yksityisyydensuojan, joka koskee esimerkiksi terveystietoja. Niitä ei saa jakaa siten, että voitaisiin esimerkiksi päätellä kenestä on kyse.
        Siksi koronavilkkukaan ei anna tarkkaa aikaa tai paikkaa.

        • krista
          10.11.2020 at 10:54

          Kyllä, mutta tosiaan kukaanhan ei (ainakaan täällä) kyselekään yksityisyydensuojan alla olevien terveystietojen perään – vaan esimerkiksi tuhannen oppilaan yksikössä tietoa, että onko ylä- vai ala-aste tai missä rakennuksessa altistuminen on. Tällöin lapsia jää rakennuksenkin sisälle vielä enemmän kuin pienemmässä koulussa on edes oppilaita. Ja esimerkiksi meidän päiväkodin puolelta tulleessa viestissä rakennus kyllä mainittiin ja se oli hyvä juttu.

          Yksityisyydensuoja on tosi tärkeä, mutta tosiaan tällainen vähän tarkempi viestintä ei sitä vielä vaaranna ja näin oli tosiaan linjattu tuolla tietosuojavaltuutetun sivullakin, että tietosuojalainsäädäntö ei estä koronavirustiedottamista, kun tiedot ovat anonyymeja. Nyt toimii taas sivukin: https://tietosuoja.fi/koronavirus Ja alleviivaan nyt vielä, että en puhu enkä tarkoita siis missään nimessä yksilötasolla (eikä luokkatasollakaan) vaan esimerkiksi, että tuollaisissa jättiyksiköissä kerrottaisiin, onko ala- vai yläaste, mikä monista rakennuksista jne.

          • Blue Peony
            11.11.2020 at 09:33

            Tuo ylä- tai alakoulun, rakennuksen, kerroksen tai vastaavan ilmoittaminen täytyy sekin katsoa tapauskohtaisesti. Oma lapsi on isossa koulussa, luokkia on kahdeksan tai yhdeksän per luokka-aste, ja ylä- ja alakoulu osittain samoissa rakennuksissa ja kerroksissa. Jos olisi kerrottu noin yksilöiviä tietoja, se olisi tiettyjen luokkien kohdalla johtanut välittömästi siihen, että olisi selvinnyt, mistä luokasta on kyse. Esim. erityistarpeisten ja maahanmuuttajalasten luokilla on lisäksi toisilla luokka-asteilla niin vähän oppilaita, että yksityisyyden suoja olisi ilman muuta vaarantunut, kun luokka olisi pystytty osoittamaan noin tarkkojen tietojen perusteella. Oman lapsen koulussa on ollut yksi altistuminen ja sen seurauksena yksi luokka joutui karanteeniin. Kukaan ei tiedä varmasti, mistä luokasta on kysymys, emmekä koe, että asialla olisi merkitystäkään meille. Luokat eivät näet tapaa toisiaan koulupäivän aikana, sillä kaikki oppitunnit pidetään vain yhdessä luokassa, välitunnit on porrastettu ja jokaisella luokalla on pihalla oma alue, jolla on pysyttävä ja ruokalassa on joka luokalle oma alue, jolla pysytään ja pöydät ja tuolit pyyhitään ennen kuin uudet ruokailijat tulevat.

            Tässä koronatilanteessa on hyvä muistaa sekin, että Suomessahan ei ole koulupakkoa. Lapsen voi pelkällä ilmoituksella ottaa kotikouluun, mutta silloin on toki itse vastuussa opetuksesta ja sen etenemisen raportoinnista. Muutaman vanhemman tiedän näin tehneenkin, mutta enemmän sen takia, että perheessä on koronapotilaita hoitavia sairaanhoidon ammattilaisia.

          • krista
            11.11.2020 at 10:24

            Nimenomaan tätä tarkoitin, eli siis tapauskohtaisesti. Yritin kyllä kirjoittaessanikin vielä oikein painottaa, että ”isoissa koulussa” jne, sekä postauksessa että kaikissa kommenteissa ja painottaa joka yhteydessä sitä, että ei tunnistettavaksi asti :) Enkä tarkoittanut, että kerros JA rakennus JA luokka-aste :D Hauskaa, miten itse kuvittelee ilmaisevansa selkeästi ja kiinnittää siihen ihan huomiota kirjoittaen kieli keskellä suuta, mutta silti jää tulkinnan varaa – tällaista tämä viestintä on, mutta onneksi on keskusteluyhteys ja voi tarkentaa!

            Eroja on muuten myös (ilmeisesti aika isojakin) siinä, miten ryhmät pysyvät erillään. Toi kuulostaa ihan superhyvältä, että teillä ei kohtaa! Toivoisin, että meilläkin olisi niin: meillä kohtaavat, leikkivät välitunnilla yhdessä, ja iltiksessä tietysti myös, eri aineiden tunnit on eri luokissa, omassa luokassa käy käsittääkseni kaikkien muidenkin luokkien oppilaat (erityisaineen luokka), välillä ruuhkan takia ruokailussa luokat sekoittuu, on paljon sijaisia jotka kiertävät luokasta toiseen ja koulusta toiseen jne. Jännä huomata, miten paljon on koulukohtaisia eroja käytännöissä! Näin kun tässä luettelin, niin aika ihme, että tää oli vasta koulun eka tartunta :D Mutta jossain siellä on varmasti sitten hyvinkin hoidettuja käytäntöjä ja henkilökuntaan luotto meillä on hyvin vahva, olosuhteiden (iso koulu) puitteissa toki <3
            -
            Ja kyllä, mekin tunnetaan jo useita kotikouluun jääneitä. Mutta kyllähän siinä sydän särkyisi, ystävät ja opettaja ja se oma luokka on niin tärkeitä. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan ja pää kylmänä.

  • Elina
    9.11.2020 at 20:33

    Meillä ala-astelainen altistui koulussa, kun luokkakaverilla todettiin positiivinen tulos. Tämän tartunnan saaneen vanhemmat tiedottivat luokan vanhempien whatsappissa samantien tartunnasta, kun olivat saaneet testituloksen. Osaisimme siis odottaa karanteenimääräystä (ja asettaa lapsi karanteeniin heti, vaikka määräystä ei vielä ollut) ja saman päivän iltana tuli tartuntatautilääkärin määräys karanteenista Wilma-viestinä, hlökohtaista soittoa ei tullut. Itse altistus oli kuitenkin tapahtunut jo useampi päivä taaksepäin, joten karanteenia kesti vain viisi koulupäivää. Eli tässä tapauksessa tieto karanteenista tuli heti (tai siis saman päivän iltana) mutta ilmeisesti testituloksissa oli kestänyt. Samassa koulussa on ollut kaksi muutakin tartuntaa ja koulun tiedotus on niissä ollut mielestäni ympäripyöreää. Ja me, joita altistuminen ei koskettanut, saimme tosiaankin tuollaisen ”koulun tiloissa ei ole tartuntariskiä” -viestin (tämä siis sanatarkasti, juuri tarkistin). Itsekin ihmettelin, että voivat informoida noin.

    • krista
      9.11.2020 at 20:57

      Vaikka sitä ei tietenkään sataprosenttisesti tiedä, miten sitten tilanteen tullen toimisi, mutta mä uskon, että me itse tehtäisiin näin, jos omalle kohdalle (kop kop puuta) osuisi: tiedotettaisiin lähellä olleita asap, jotta tietävät jo ennakkoon, jos karanteenisoitoissa kestää. Niissä kun on ollut just pääkaupunkiseudulla varsinkin just hurjasti viiveitä ruuhkien takia. Vielä kun tosiaan testitulokset tulisivat niin, että prosessi olisi mahdollisimman nopea – sillähän pienennetään paljon riskejä, että oirettomat/ei-vielä oireiset eivät ehdi tartuttaa eteenpäin.
      .
      Toi on kyllä erikoista, että jossain sanotaan, että ”koulun tiloissa ei ole tartuntariskiä”. Aikamoinen lupaus, ei tuollaista voi nykyaikana mitenkään antaa.

      Te siis varmasti selvisitte ilman tartuntaa? Superhyvä juttu!

  • Lilia
    9.11.2020 at 20:39

    Oman lapsen koulussa oli eka altistus pari viikkoa sitten, ja karanteeni napsahti heti. Päätin etten sairastumista ala pelätä ennen kuin oireita tulee, ja täällä kaikki altistuneet pääsikin melkein heti testiin mikä myös helpotti. Ilmeisesti jatkotartuntoja ei tullut ollenkaan, vaikka parisataa oli kerralla karanteenissa. Muutenkin alle prosentti (0,7%) koulualtistuneista lapsista tilastojen mukaan saa tartunnan. Sikäli vielä se altistuminenkaan ei ole kovin ”iso riski”, tilastot on vahvasti terveenä pysymisen puolella vielä silloinkin!

    • krista
      9.11.2020 at 20:52

      Hei olipa hienoa, että teillä altistuneet pääsivät testiin! Sehän se onkin just ongelmallista, että kun tosiaan lapset ovat usein oireettomia, niin nämä ”ei jatkotartuntoja” (mikä olisi ihana kyllä) on usein (jos ei oireettomia testata) vähän kyseenalaisia, jos kaikkia ei testata. Toivottavasti joskus oltaisiin siinä, että altistuneetkin testattaisiin, niin sitten tiedettäisiin. Vantaallahan oli tällaisessa ”haravointitapauksessa” valitettavasti vähän huonommat tulokset eli 58 oireettomasta testatusta löytyi 10 tartuntaa EDIT: nyt huomasin, että juttua on muokattu! Nyt siellä lukee, että 6 positiivista 58 oireettomasta ja yhteensä 23 tartuntaa. Jotenkin 6 kuulostaa heti pienemmältä kuin kymmenen, hyvä niin :) Lähde siis täällä: https://www.vantaa.fi/uutisia/101/0/153771?fbclid=IwAR2IPeqe2fOt_Hk0C78zhK4xTrzxC34QidAk8c29tGFDcAPD6NEAQKPg0AE Mutta siis ihan huippua, että teillä ei tullut tartuntaa ja että tosiaan pääsitte testeihin, se aivan varmasti just helpottaa fiilistä (ja tuo lisää tietoa)!

      • Lilia
        9.11.2020 at 21:31

        Joo meillä sanottiin että näissä laajoissa altistumisissa kaikkien testaaminen on normikäytäntö, kutsu testiin tuli siis samaan aikaan kuin virallinen puhelu karanteenista, myöhään edellisenä iltana oli tullut tieto koululta karanteenista. Mutta ilmeisesti vain sit paikallinen käytäntö. Ja jos ei näin ole muualla, riski oireettomiin kyllä kasvaa paljon ja ei nuo jatkotartuntatilastot (mitä sillon katoin) sit ehkä niin pidäkään paikkaansa, jos ei ole testattu…

        • krista
          10.11.2020 at 11:00

          Mahtavaa! Voi OLISIPA normikäytäntö kaikkialla! Toivottavasti tuohon suuntaan oltaisiin menossa – ja kun kerran testijonotkin on helpottaneet, niin toi ois nii-iiin hyvä!

  • Wyinx
    9.11.2020 at 20:58

    Todennäköisesti niukan tiedotuksen taustalla on äärettömän tiukka yksityisyyden suoja, mitä tulee terveystietoihin ja alaikäisyys tekee siitä vielä tiukempaa. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää ja tartunnan saaneen turvaksi varsinkin kun kyseessä on lapsi.

    Eli oppilaitos ei saa antaa yhtikäs mitään yksilöivä tietoa, josta voisi päätellä tartunnansaaneen. Sinällään juuri ristiriitaista koska yksityishenkilöitä ei voida oikein mitenkään estää puhumasta ja ”tietenkin” tieto liikkuu epävirallisesti, vaikkei silti toki ei ole ok levittää toisten terveyteen liittyvää tietoa. Mut jos virallinen taho antaisi liikaa sitä tietoa, joutuisi se siitä vakaviin vaikeuksiin.

    • krista
      9.11.2020 at 21:17

      Joo mä täysin ymmärrän yksityisyyden suojan – mutta esimerkiksi just isoissa kouluissa (kuten mun esimerkki) jos edes rakennuksen kertoisi, niin en usko, että se tätä rikkoisi. Aiemmin eräässä toisessa yhteydessä luin tietosuojasta, tällöin oli olemassa tietosuoja.fi/korona -sivu, joka tällä hetkellä vie näköjään umpikujaan eli se on poistettu. Siellä kuitenkin siinä vaiheesa (syyskuun loppu) selkeästi sanottiin, että tietosuojalainsäädäntö ei estä koronatapauksista tiedottamista. Mutta miksi on sitten poistettu tuo sivu, sitä voikin sitten spekuloida, eli onko sattumaa vai onko jotain tarkennusta/muutosta sen suhteen käynnissä. Voi olla…

      Huhupuhe on tosiaan ongelmallista siinä, että sitä ei voi oikein estää muulla kuin oikealla tiedolla – ja kun sitä tietoa ei tule siinä mittakaavassa kuin sitä vanhemmat kaipaavat, huhupuhe tosiaan lähtee kulkemaan. Ja se kun ei aina tosiaan ole oikeaakaan.

  • GG
    9.11.2020 at 21:03

    Vanhemman, lukioikäisen, lapseni koulussa oli altistus jo viime maaliskuussa, vähän ennen etäkouluun siirtymistä. Nuorten oman What’s up ryhmän kautta tuli tieto nopeammin kuin Wilmasta. Nuoremman lapsen koulussa on tänä syksynä ollut kahteen otteeseen altistuksia.Wilman tiedotus on aika niukkasanaista.
    Omalla työpaikallani (oppilaitos) oli tartuntoja ja altistuksia ja oman organisaation Intran tiedotusta tarkemmat tiedot tartuntojen ja altistusten lukumääristä pysytyi lukemaan Helsingin kaupungin keskiviikkoisesta koronainfosta. Organisaatiot ovat ilmeisen varovaisia koronatiedotuksessa.

    • krista
      10.11.2020 at 11:05

      Onneksi on näitä epävirallisia kanavia etenkin just näihin tapauksiin, joissa ruuhkien takia virallinen viestintä hidastelee. Ne voivat estää monta jatkotartuntaa!

      Ja joo kyllä, tiedottaminen on erittäin varovaista. Mä oon itse pohtinut, että millaistakohan olisi olla tekemässä tiedotusta, jossa tiedotetaan mutta yritetään tiedottaa mahdollisimman vähän :D Siis ihan ammatillisesti tätä mietin, mähän olen kymmenisen vuotta työskennellyt aikoinaan tiedottajana.

  • Lilah
    9.11.2020 at 21:05

    Meillä yhden lapsen karanteeni juuri päättyi kun luokassaan altistui. Jatkotartunnoista en tiedä muttei ainakaan meille näytä osuneen. Tosin sairastuneen tartunnan lähde ei ole tiedossa joten voi hyvin olla että koulussa on oireettomia tartuttajia. Itseä en tartuntaa pelkää, enemmän sitä että lapset siirtyisivät jälleen pidemmäksi aikaa etäopetukseen.

    • krista
      10.11.2020 at 11:10

      Jesh hyvä, ettei osunut!

      NYTPÄ mä kysynkin tätä, kun en ole ”julkisissa” keskusteluissa (hihi ihan niin kuin tämä ei ole julkista) jotenkin kehdannut. Mutta siis noin kuulee usein sanottavan: että ei pelkää tartuntaa vaan pelkää etäopetusta enemmän. Tää ei siis mulle ihan avaudu, ja ihan kiinnostuksen vuoksi haluaisin tietää, että millainen ajatusmalli tällaisen ajatuksen takana on? Varmaan vaihtelee ihmiskohtaisestikin, mutta kun oot ”tuttu”, niin kysyn :) Eli tarkoittaako tämä sitä, että et pelkää tartuntaa, koska et ajattele, että se on vakavaa. Vai että et pelkää siksi, että ajattelet ettei se teille tartu? Vai miten silloin ajatellaan, jos pelkää tosiaan etäopetusta enemmän kuin koronaa….? Ihan siis silleen kiinnostuksen pohjalta kysyn, kun itse ajattelen niin eri tavalla! Vaikka etäopetusta olisi kuukausi ja se olisi kamalaa ja rankkaa ja oppilas jäisi koulussa jälkeen, mutta tartunnalla voi olla vaikka loppuelämän (tai ainakin pitkäaikaisia) hermostollisia vaikutuksia, vuosikausia vaikka ”aivosumussa” tai voi tartuttaa viruksen riskiryhmäläiseen läheiseen tai aiheuttaa ketjun, jossa joku menehtyy. Tälleen ei siis ihan mulle aukea, että miksi etäopetus (VAIKKA tosiaan toivonkin että läsnäkoulu pysyy) olisi pahempi kuin koronatartunta. Vai onko se niin, että siksi pelkää etäopetusta enemmän, kun koronan pitkäaikaisten vaikutusten ajatteleminen omalle/läheisten kohdalle on sellainen, jota ei halua ajatella, ja siksi etäkoulu tuntuu ”realistisemmalta uhalta”? Vai millä ajatusmallilla tällaista siis ajatellaan?

      • Lilah
        10.11.2020 at 14:13

        Sanoisko näin, että edelleen riski koronan vakaviin muotoihin perusterveillä aikuisilla ja ennen kaikkea lapsilla ja nuorilla on pieni. Olemassa toki, muttei kovin todennäköinen. Ja kyllä minuakin hirvittää nuo työkyvyttömyyteen johtaneet tapaukset. Kuitenkin viime kevään etäopetuksesta, samanaikaisesta käsiin räjähtäneestä palkkatyöni määrästä ja perheen pyörityksestä ainoana aikuisena 24/5 ja kaikkien jatkuvasta kotonaolosta (=ei hetkeäkään yksin kun työtkin venyi jatkuvasti yötöiksi) en ole vielä toipunut. Jos viime kevään tilanne toistuisi, se on perheemme hyvinvoinnille isompi riski kuin korona (ihan kun todennäköisyyksiä lasketaan).

        • krista
          11.11.2020 at 09:01

          Kiitos, kun vastasit, Lilah – aina kiinnostava lukea, kun joku on ajatellut toisin, että miten se ajatusrakenne menee!

          Jäin myös miettimään tätä koko ilmaisua, jota siis usein näkee: että pelkää etäkoulua enemmän kuin koronaa. Tuli siis mieleen ihan puheenparsitasolla, että miksiköhän tällaista edes pitää ”järjestää”, koska eiväthän ne ole ”valitse tämä tai tämä” tyyppisiä valintakysymyksiä. Että pelkää vain yhtä ja sen toisen saat :D En siis tarkoita Lilah sinua vaan aloin vaan miettiä tällaisia ilmaisutapoja, jotka meidän kieleen ja ehkä ajatteluunkin jostain jää. Ikään kuin ”pienennetään” toisen pelkoa kertomalla, mikä muu asia pelottaa enemmän. Jänniä kielellisiä puhetapajuttuja, jotka ehkä vaikuttaa ajatteluunkin!

      • Oliver
        10.11.2020 at 22:08

        Pitää ymmärtää se, että ihmiset suhtautuvat erilaisiin riskeihin eri tavoin. Ihmiset asettavat eri kohtaan rajan siinä, kuinka hankalaksi haluavat elämänsä tehdä, jotta välttäisivät jonkin riskin. Kaikilla se raja kuitenkin on jossain kohtaa. Kukaan ei pysty kaikkia riskejä elämässä välttämään. Esimerkiksi jos etäkoulu suojaisi koronavirukselta, niin entä sitten liikenneonnettomuudet? Eikö olisi parempi pysyä aina vaan etäkoulussa ja kotona, sen sijaan että ottaisi liikenneonnettomuuden riskin ja poistuisi asunnosta. Siinähän voi jopa kuolla.

        Kuten Lilah totesi, hän on arvioinut omalla kohdallaan että etäkoulu on heidän perheensä hyvinvoinnille isompi riski kuin korona.

        Samasta aiheesta muuten ”väänsin” täällä kommenttiboksissa joskus sata vuotta sitten jonkun turvaistuinkeskustelun yhteydessä :)

        • Katariina
          11.11.2020 at 08:07

          Tähän vielä lisäisin, että joidenkin lasten kohdalla myös etäkoulu ja siihen liittyvä eristyneisyys ja yksinäisyys voi aiheuttaa pitkän aikavälin seurauksia: esim lapsen masentuneisuus tai ahdistuneisuus ei välttämättä lopukaan kuukauden kuluttua, vaan saattaa jäädä pitkäaikaiseksi seuralaiseksi. Samoin tietysti vanhemman kohdalla. Joissain perheissä nämä ovat niitä asioita joita joudutaan etäkouluun liittyen pohtimaan. Kaikkien kohdalla riskit siis eivät ole samat.

          • krista
            11.11.2020 at 09:07

            Tämä on tietysti totta – mutta tosiaan eihän se ole niin, että valitse näistä: etäkoulu tai korona. Mäkin toivon, että turvallinen lähikoulu saisi jatkua (tai tulisi se vuorottelu tai jostain saataisiin lisätiloja muiden toimintojen suljettua tms. turvallisuusratkaisuja), mutta silti samanaikaisesti pelkään tartuntaa, joka voisi johtaa pitkäaikaisiin vaurioihin, olla kohtalokas lähipiirin riskiryhmäläisille tai aiheuttaa ketjuja, joissa sairastuttaa jonkun, joka jopa menehtyy tai saa suuria loppuelämän vaurioita.

          • Lilah
            11.11.2020 at 14:32

            Kiitos Katariina. Sanoitit just mun kokemusta.
            Ylipäätään en kauheasti pelkää koronaa kuten en muitakaan juttuja, joihin en määräänsä enempää voi vaikuttaa. En pelkää syöpiä, onnettomuuksia tmv. Teen sen mikä voin niitä välttääkseni (terveelliset elämäntavat, fiksu liikennekäyttäytyminen jne.) ja loput jää sattuman varaan tai korkeamman käteen, jos niin haluaa uskoa. En juuri murehdi etukäteen sellaista minkä murehtiminen etukäteen ei asiaa auta yhtään ja mikä voi toteutuessaan olla enemmän tai vähemmän vakavaa (eli murehtiminen olisi pelkkää spekulaatiota). Viime kevään todellisuus etäkouluineen on jo tuttu ja sen kokemuksen uusiutumisen mieluiten välttäisin.

        • krista
          11.11.2020 at 09:03

          Haha niin siis mähän just katsoin sellaisen 60-70 -luvun mies vastustaa turvavyön käyttöä, koska se on ”humpuukia”. Ja nykyäänkin vielä (ainakin Espanjassa) on turvavöitä mukavuussyistä vastustavia ihmisiä, joten ehkä heillä on sitten tosiaan se raja riski/mukavuus siellä erittäin mukavuuspäässä :)

  • Lilah
    9.11.2020 at 21:14

    Niin ja meillä kun altistus osui lapsen kohdalle niin paikallinen tk soitti asiasta ja tiedotti karanteenista. Wilman kautta tuli tiedote kaikkiin koteihin muistaakseni ja siitä alkoi spekulaatiot somessa mikä luokka on karanteenissa. Viimeisenä karanteenipäivänä tk soitti vielä ja kyseli vointia ja antoi ”luvan” palata normaalielämään. Karanteenipäätös piti tulla postitse muttei sen 10pv aikana ehtinyt perille…
    Koulun kanssa oli vähän enemmän säätöä kun monet kirjat jäi sinne, kaikilla lapsilla ei tietokonetta käynnissä, miten järjestyy kouluruoka jne. Siihen nähden että eka karanteeni jossain kaupungin koulussa oli ajan kysymys, homma ei ollut ihan loppuum suunniteltu. Suttaantui kuitenkin. Asiaa toki helpotti että monet vanhemmatkin ovat etätyössä. Karanteenin ajaksi olisi myös käsittääkseni voinut jäädä päivärahalle arjen järjestämiseksi kun lapsi on alle 16 (!!) vuotias.

    • krista
      10.11.2020 at 11:17

      Teoriassa siis aika sujuvasti, mutta sitten tosiaan tuo säätö on vähän sellaista, että siihenkin olisi hyvä, jos olisi joku suunnitelma kouluilla valmiina. Tai ehkä onkin, mutta ei vaan sitten toimiva sillä hetkellä…? Kun mä aikoinaan tein työssäni kriisiviestintää, oli ihan sellainen kriisiviestinnän materiaalipankki, johon oli suunniteltu rauhassa (jo ennakkoon isoilla työryhmillä) about kaikki maailman skenaariot (pandemiakin siellä oli, oi kyllä) ja niihin toimenpidesuunnitelmat. Onkohan kunnilla/kouluilla tällaista? Kriisiviestintä on muuten yksi näistä jutuista, joista ammatillisesti oon tosi kiinnostunut, siksi näitä mietin. Olisi kiva taas joskus tehdä töitä (OSA-AIKAISESTI JA ETÄNÄ, haha) aiheen parissa.

  • Veera
    9.11.2020 at 21:28

    Mulla on tullut omasta koulusta Wilma viestiä, jossa mainittiin myös luokka. Lapset on onneksi säästyneet vaikka heilläkin kolme eri potentiaalista tartuntapaikkaa. Myös oma työpaikka päiväkoti on toistaiseksi välttynyt altistuksilta.

    • krista
      10.11.2020 at 11:18

      Käytännöt siis selvästi vaihtelee, toisessakin viestissä kerrotaan, että oli ihan luokka mainittu! Oliko tämä pääkaupunkiseudulla vai sen ulkopuolella? Taitaa olla kuntakohtaisia eroja, vai jopa koulukohtaisia….?

      Onneksi teilläkin ollaan säästytty!

      • Veera
        10.11.2020 at 15:51

        Pirkanmaalla näin on toimittu tosiaan ainakin omassa koulussa. Muista oppilaitoksista en osaa sanoa.

  • Laura
    9.11.2020 at 21:52

    Karanteenissa just ollaan parhaillaan meidän ekaluokkalaisen kanssa! Tieto altistumisesta tuli heti luokan vanhempien whatsapp-ryhmän avoimuuden ansiosta kun luokkakaverin vanhempien tietoon tämä oman lapsensa positiivinen testitulos tuli. Tiedotus koululta on ollut selkeää ja riittävää (rehtori laittoi Willma-viestin muutaman tunnin päästä siitä kun tieto altistumisista koululle tuli), kaupungin epidemiologisen yksikön virallinen tiedote tuli 2 vrk vanhemmilta saatua tietoa myöhemmin ja soitto vasta siitä seuraavana päivänä. Oma lapsi jolla vielä haastava perussairaus, heräsi räkäisenä samana aamuna kun tieto altistumisesta tuli joten hetki piti nieleskellä että nytkö tämä meille tuli…mutta koronatesti oli onneksi negatiivinen ja lapsikin jo kunnossa, tiettävästi muillekaan ei jatkotartuntoja ole tähän mennessä ainakaan tullut, onneksi ne onkin lasten välillä melko harvinaisia. Kyllä tuota koronaa nyt tosi paljon on ja tuntuu että mistä vaan sen voisi saada, erityisesti oireettomien tartuttajien määrä tuntuu nyt tässä hetkessä vähän mietityttävälle vaikka en sinällään erityisen suuresti ennalta huolissani ole siitäkään, että koronainfektio meille rantautuisi.

    • krista
      10.11.2020 at 11:23

      Tsemppiä kovasti karanteeniin! Ja ONNEKSI pääsitte testiin ja tuli negatiivinen, voin vaan kuvitella, miten huoli helpottaa!

      Tosi hyvin ja sujuvan kuuloisesti on mennyt teidän viestintä. Vaikka epidemielogisen yksikön viesti ja soitto tulivat viiveellä, niin kuitenkin saitte muita kanavia viestin nopeasti – ja tärkeintähän on, että kokonaisuus toimii. Joskus kuulin tällaista, että koulut eivät saa tiedottaa ennen kuin epidemiologinen yksikkö on virallisesti tiedottanut. Ja kun on sitä ruuhkaa, niin… uhh. Ilmeisesti sitten ainakin teidän tapauksen perusteella noin ei ole tai jos on joskus ollut, niin prosessi on (toivottavasti valtakunnallisesti!) korjattu!

      Ja joo sama täällä, etenkin oireettomien tartuttajien määrä mietityttää ja kun lapset just niin usein oireettomia. Mutta ei kai auta muuta kuin pää kylmänä ja päivä kerrallaan.

  • Anna x
    9.11.2020 at 23:57

    Kata tuossa ylempänä kirjoitti osuvasti.
    Lisään siihen: Meillä alakoulun luokan ope ja luokan ohjaaja nostavat kuulemma visiirejään jatkuvasti, varsinkin huutaakseen oppilaille, että rauhoittuisivat.
    Täällä ollut maski/visiirisuositus opeilla jonkin aikaa jo.
    Itselle tartunta olisi potentiaalisesti vaarallinen. Ei kuitenkaan ihan niin, että laskelmoisi sen takia lapsen etäkouluun otettavaksi…. Ihan kauheeta päättää, voiko lapsi olla koulussa vai ei. Ja miten voi olla tuollainen ope ja ohjaaja! Naapuriluokan ope kuuluu olevan ihan toista maata, piti maskia tai visiiriä jo ennen suositusta.
    Miten voi jäädä open omaan harkintaan, kuinka hygieniaan luokassa suhtaudutaan. Ja ilmeisesti tyyppi ei edes välitä, että tämä tieto varmasti kulkee lasten mukana koteihin. Hän ei koronasta joko välitä, tai usko, vai voiko hän vaan olla niin pihalla???

    Tänään osui koronakoulu jo tosi lähelle, naapurikoulussa yksi luokka karanteeniin.

    • krista
      10.11.2020 at 11:28

      Niin kurjaa :( Voisiko tuosta jo laittaa viestiä jonnekin, en kyllä tiedä että minne… Ehkä rehtorille? Koska etenkin näinä aikoina (ja toki muutenkin) on totta kai tosi tärkeä se sellainen luottamus vanhempien ja opettajien välillä siitä, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen turvallisuuden eteen <3
      -
      Toivotaan vaan parasta, että ei osu kohdalle! Mutta onhan tää kyllä aikamoista, kun ei voi oikeastaan muuta kuin toivoa parasta ja katsoa, mitä tapahtuu. Hurjaa.

    1 2