Mikä nimeksi sankarinallelle?

Meille kävi eilen pieni onnettomuus, johon liittyi lapsi, metsään särjetyt pullot (MUR!) ja ambulanssikyyti Uuteen lastensairaalaan.

Koko hoitokokemus oli superhyvä heti ensiapuohjeista ensihoitoon ja sen jälkeen sairaalakäyntiin asti. Ja kotimatka! Lapsi sai jätskin käyntinsä lopuksi ja nukahti se kädessä autoon. Jätski pysyi pystyssä koko matkan ajan – tämä saa uskomaan ihmeisiin!

Vielä muutakin superia kokemuksessa oli: sankarinalle! Tai meidän tapauksesessa koira. Reilu vuosi sitten kirjoitin, että Helsingin pelastuslaitos kerää käytettyjä pehmoleluja, joita annetaan onnettomuuksissa olleille lapsille tueksi ja turvaksi.

Nyt yksi niistä sankarinalleista muutti sitten meille!

Voin kyllä nyt sanoa, että sankarikoiran saaminen oli meidän tapauksessa just sitä, mitä koko tällä pehmolelutempauksella varmasti haetaankin. Koira todellakin toi ihan välittömän lohdun ja vei ajatukset muualle – ja lelu on kuin magneetti lapsen kainalossa nyt ihan koko ajan. Niin niin niin tärkeä juttu!

Yksi eilisen kestojutteluistamme oli, että mikä koiralle nimeksi. Pohdittiin, että onkohan ambulanssiin lähtenyt lapsi antanut jo koiralle nimen, ja arvuuteltiin, mikä sen koiran nimi oikein tulee olemaan. Hyppy taisi olla mun ehdotus. Lapsi siis itse kuvasi tapahtunutta vakavalla ilmeellä sanoilla ”mä hyppäsin”.

Paljon muitakin nimiehdotuksia annettiin.

Mutta ylivoimainen nimisuosikki löytyi kuitenkin, kun sain Insta Storyn jakamisen jälkeen yhden tietyn privaviestin. Tadaa! Siitä se ajatus sitten lähti, sankarikoira sai nimen!

*rummunpäristystä*

Meidän sankarikoiran nimi on…

…FTALAATTI!!!

Jepjep. Ainakin kuvien perusteella tämä tosiaan on just sellainen koira, jota myytiin joskus reilu 10 vuotta sitten R-kiskalla ja joista tehtiin takaisinveto ftalaattien takia.

Kiva.

Ja oikeasti koira sai siis nimekseen Tassu.

19
Like
3

You Might Also Like

  • Cookie-
    6.8.2020 at 19:44

    Meillä on tuollainen samanlainen, asui pitkään meidän ensimmäisen auton takaikkunalla. Auto oli -86 vuoden Volvo 340! Meidän koira sai nimekseen Töppis, eli ptöppis eli töppöjalkakoira :>

    • krista
      7.8.2020 at 12:33

      Voi Töppis <3 Mekin ajettiin eilen mökille ja lapsi yhtäkkiä alkoi hihkua, että näki jonkun auton takaikkunalla tuollaisen samanlaisen koiran! Siitä muistui mieleen, että tosiaan: joskus tällaisia pidettiinkin just auton takaikkunoilla! Se oli kai jotenkin yleinen autonkoriste joskus, ainakin muistan selvästi itsekin niitä joskus nähneeni!

  • Hanna
    6.8.2020 at 21:52

    Oi miten hyvä kun ei käynyt pahemmin. Mulla oli oikeasti huoli, vaikka sanoit, ettei pahemmin käynyt. Tosin molempien tyttöjen syntymän aikoihin mie kiersin ympyrää kämpässä päivityksiä odottaen niin, että isäntä pyöritteli päätä. Kummasti lempibloggaajista tulee kuin perheenjäseniä, vaikkei koskaan olla nähty ja kommunikoidaankin vain kommenteissa… Ja iloissa ja suruissa on mukana jopa niin, että muut pitää pimeinä.(esim.silloin kun Tikru kuoli. Paruin koko illan ja murjotin varmaan viikon…)

    • krista
      7.8.2020 at 12:38

      Voi <3 Mutta joo tätä mä aina kans itse puhun, virtuaaliset tutustumiset voi olla ihan tavallaan ystävyyssuhteisiin/kaverisuhteisiin verrattavia. Joskus ne menee yksisuuntaisesti johonkin bloggaajaan päin (jos on ihminen, joka vain lukee eikä kommentoi) mutta joskus ne on myös "kahdensuuntaisia" eli itsekin huomaan ihan ajattelevani teitä blogituttuja ihan tuttuinani - olisin tosi huollissani, jos joku kertoisi jotain huolestuttavaa ja odotan kuulumisia, joskus mietin, että "miksiköhän xxx:stä ei ole kuulunut pitään aikaan" tai ilahdun, kun tauon jälkeen vaikka luenkin tutulta kommentin. Jännä juttu! Mutta tosiaan mä ajattelen, että tällaisia virtuaalisia suhteita ei pidä yhtään vähätellä, ne on ihan oikeita kaveruussuhteita!
      -
      Hitsi Tikru... <3 Mun piti joskus silloin vuosia-vuosia sitten kirjoittaa sellainen kunnon "hyvästelypostaus", in memoriam. Mutta en vaan pystynyt, oli liian kipeä kohta ja on vieläkin. Perheenjäsen <3 Lapset myös puhuvat paljon Tikrusta, vaikka pienempi ei tietysti edes muista. Mutta tavallaan Tikru on edelleen "meidän lemmikki", vaikka onkin ollut poissa jo pitkään <3

  • Sanna
    6.8.2020 at 22:37

    Mun, silloin 1v, poika joutui viettämään 1v synttärinsä ja siitä 10pvää eteenpäin sairaalassa. Kun osastolla hoksasivat, että hänellä on synttärit, kaivoivat koko sairaalan, että löytyis kunnon lahja pojalle. Päivystyksestä löytyi uusi, paketissa oleva pehmolelu. Hän sai nimen Reippausnalle (1v. ei varsinaisesti itse nimeä keksinyt), mutta kyseinen nallukka on edelleen Reippausnalle ja nallen omistajaki on jo lähes 7v. Ja nalle on edelleen tärkeä lohtu, kun suututtaa 😊 Leluja ja pehmoja tulee ja menee, mutta kyllä ne, joiden takana on jokin tarina, jää lapsen elämään pitkäksi aikaa.

    • krista
      7.8.2020 at 12:40

      Ihana Reippausnalle! <3 Voi miten kiva, että hänen synttäri huomioitiin - ja tosiaan tuollaisella "pienellä" (isolla!) jutulla voi olla iso merkitys. Meilläkin tuo koira on selvästi ihan tosi-tosi tärkeä jo nyt, ns. enemmän kuin pehmolelu <3

  • Anna
    6.8.2020 at 23:04

    Meillä asustaa iso pehmokoira jonka nimi on Älä sekä nukke nimeltään ihme. Nimien keksijä on tällä hetkellä kohta 3V.
    Ihme tuli kun kyselin että missä ihmeessä se nukke on. Sen jälkeen hän alkoi kutsua sitä ihmeeksi.
    Älän nimen tarinaa en edes oikein muista, mutta koira oli juuri saatu ja pohdittiin sille nimeä kun lapsi tuohtuneena tiuskaisi että ”älä!”. Ja sen jälkeen koira on ollut Älä ja melkein joka yö ja päiväunilla Älä on lapsen tyynyn päällä ja lapsen pää Älän päällä.
    Lelujen nimeäminen on aina vähän kimuranttia, mutta parhaat nimet syntyy itsekseen :)
    Ihana muuten tuo nallekeräys ja kiva kuulla että nallet todella täyttävät tarkoituksensa. Mietin silloin että olisin halunnut lahjoittaa muutaman pehmon, mutta lahjoituspaikka oli niin hankalasti saavutettavissa meiltä käsin että jäi lahjoittamatta.

    • krista
      7.8.2020 at 12:43

      Hahahaha ihan mahtavat nimet! :D Ja siis hyvä te, että ootte ihan jättäneet nuo nimet käyttöön! Eikä siis keksitty jälkikäteen ”nimikelpoisempia”, kun nuohan on just ihan nappihyvät nimet! :)

      Joo siis todella ihana tuo lelukeräyshomma! Toivottavasti näiden pehmolelujen loputtua järjestävät uuden vastaavan! Kun se lahjoittaminenkin tuo iloa – saamisesta sitten puhumattakaan <3

  • KATI
    7.8.2020 at 10:55

    Älä pelkää, ne oli sellaisia pikkuisia ne koirat mistä tuo ärrä-kohu nousi. Sellaisia kämmenelle mahtuvia. :) Tuo teidän tulokas näyttää paljon isommalle. Ihana ajatus tosiaan viedä lapsen ajatus muualle tapahtuneesta. Nyt ikävästä kokemuksesta jäikin kiva muisto.

    • krista
      7.8.2020 at 12:50

      No JESH, sehän olisi mahtavaa! Jossain jutussa luki myös, että myöhemmin olisi valmistettu samanlaisia ftalaatittomilla nenillä eli eihän sitä tiedä, vaikka olisi sitä erää. Takaisinveto oli myös monta-monta vuotta sitten ja tää lelu ei vaikuta kunnoltaan mitenkään ikivanhalta. Mutta joo, eihän sitä tietty tiedä. Mutta kiitos, tuo helpottaa ”onkohan tuo myrkyllinen” -tuskaa :)

      Mä siis pähkäilin, mitä tuon ftalaattiasian kanssa tehdä. Lapsi on sen verran iso ja persoonaltaan ”rationaalinen” (hah en keksinyt sanaa, mutta siis sellainen tieteellinen elämänkatsomus niin kuin isällään), että asian selittäminen onnistuisi kyllä – MUTTA se totta kai pilaisi sen koko fiiliksen, joka tosiaan on just nyt tosi voimakas (reippaus tapahtuneesta ja tunnesuhde pehmoon). Mä tyynnytin itseni ajattelemalla, että on tietysti SUPERhyvä, että leluja nykyisin tutkitaan ja tehdään poisvetoja, mutta samanaikaisesti yksittäinen ftalaattipitoinen nenä tuskin tekee mitään suoria haittoja mihinkään. Ja lapsi ei onneksi ole siinä iässä, että tuota nenää esimerkiksi imeskelisi tai laittaisi suuhun. Eli en ole ottanut lelua lapselta pois. Sain Insta-viestinä myös mahtavan vinkin, että voisihan sille koiralle laitta maskin :D Se oiskin aika hyvä! Olisi varmasti isompi riski (jos tämä edes se ftalaattinenäinen koira on), jos olisi sellainen pieni lapsi, joka imeskelee leluaan. Tuo nenän muotohan on just sellainen, että houkuttaa varmaan taaperoita imeskelemään :)

  • Karina
    7.8.2020 at 13:16

    Ei noita mun mielestä vedetty takas vaan se oli joku kampanja joka vaan sitten loppui aikanaan. Noita oli kuusi erilaista (ja toinen sarja oli villieläimiä) ja niitä sai jotain keräilymerkkejä vastaan kun oli ostanut jotain muuta. Meillähän oli tietty ne kaikki koirat, mutta jostain syystä eivät jääneet suosikeiksi vaan annettiin sitten jonnekin pois, ehkä juurikin tuohon keräykseen :D

    • krista
      7.8.2020 at 13:32

      Joku koirapehmo sieltä oli kuitenkin myös ihan takaisinvedossa googlen mukaan, tässä (harmi kyllä kuvaton) vanha uutisjuttu: https://yle.fi/uutiset/3-6112153 ja https://www.hs.fi/talous/art-2000004600367.html Sit tuolta vihreän langan jutusta löytyy kuva, mutta koko tuosta ei selviä… https://www.vihrealanka.fi/kotimaa/kauppojen-ftalaatti-kontrolli-lipsuu Ja HS:n jutussa (taitaa näkyä vain tilaajille) sanotaan, että vain yhdessä tuote-erässä niitä ftalaatteja on ollut eli ei ilmeisesti kuitenkaan kaikissa. Koiraparat leimattu ihan myrkkykoiriksi (mm. täällä myrkkykoira-nimitys, sielläkin on kuva, mutta ei selviä koko… https://yle.fi/uutiset/3-6139175)

      Ja hih oisko teidän koira sit päätynyt meille <3 Oliko teillä niitä kämmenen kokoisia vai isompia? Tää on tuollainen isompi, ehkä tää ei sit R-kiskan koira ole ollenkaan...?

      • Karina
        7.8.2020 at 13:59

        Meil oli just noita isompia (isovanhemmat niitä lapsille keräili) mutta tosiaan ne ei tainneet päätyä mihinkään leikkiin koskaan kun siinä vaiheessa meillä oli ehkä 50 pehmolelua jo ennestään :D

  • Sanna
    7.8.2020 at 14:54

    Muistaakseni äitini palautti just prikuulleen tuommoisen koiran takaisinvedossa ja sai jonkun erivärisen takaisin. Mutta tosiaan vaikea uskoa että yhdestä lelusta niin tarvitsisi huolehtia. varsinkin kun kyseessä ei ole enää mikää vauva, joka käyttäisi koiran nenää puruleluna tai imeskelisi sitä jatkuvasti :D

  • Miitu
    8.8.2020 at 10:18

    Meillä on vähän vastaava tarina. Lapsi sai edellisellä lääkärireissulla (kontrolli) pehmon ”jolla on sama sairaus kuin hänellä”, ja kyllähän tuota on esitelty. Eli toimii tällaisessa pysyvässäkin tilanteessa, kun opetellaan elämään kroonisen sairauden kanssa. Vertaiset on aika harvassa, vaikka heitäkin toki löytyy ja yksi melko läheltä.

  • Lilah
    8.8.2020 at 15:14

    Niitä oli erilaisia ja just näissä isommissa oli ongelmaa, pieniä en muistakaa. Mutta just tuossa rodussa ei. Meillä oli useampia ja ongelmalliset heitettiin pois mutta samanlainen kuin tuo sai jäädä. Kirsuissa oli siis eri värejä joissa osassa näitä myrkkyjä ja silloin oli ihan kuvaa mediassa mitä ei suositeltu lasten käyttöön. Tosin silloinkin oli puhe koiran kuonon nuolemisesta/imeskelystä.

  • Ilargia
    11.8.2020 at 18:46

    Toi pullojen rikkominen pitkin maailmaa pistää kyllä vihaksi! Välillä tuntuu, että niin syrjäistä niemennotkoa ei maailmassa olekaan, ettei sinne joku olisi saanut lasinsiruja aikaiseksi. En tajua, mikä siinä on.

    Mutta mahtavaa, että hoitokokemus oli hyvä! Pikaisia paranemisia sinne <3

  • Jenni M.
    11.8.2020 at 21:26

    Noh, lasinsirut on käytännössä ikuisia, siksi niitä niin paljon varmaan vieläkin on. Onneksi nykyään ei enää juurikaan lasipulloja ole, paitsi nyt näissä erikoisolut buumin tuotteissa.
    Paranemisia Seelalle!