Kuulumisia Keniasta – vuosiraportin aika

Tämä julkaisu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa.

Ensimmäinen vuosiraportti Keniasta on saapunut!

Mehän olemme olleet nyt reilun vuoden verran Kenian maaseudulla Ngoswetissa asuvan Maurinen kummeja. Nyt hän on 8-vuotias ja käy kolmatta luokkaa koulua. World Visionin lähettämässä tuoreessa vuosiraportissa on kuulumiset Ngoswetin seudulta ja tämänhetkisiä tietoja World Visionin työstä siellä – sekä tietysti Maurinen terveiset ja tuore kuva hänestä, ihanaa!

Koronan takia yhteydenpito Keniaan on tietysti ollut normaalia hitaampaa: esimerkiksi perinteinen posti Keniaan ei juuri nyt kulje. Siihen nähden olen ollut erittäin yllättynyt siitä, miten paljon olemme kummitytöstämme tänä poikkeusvuonna kuulleet! Varmasti osansa tähän aktiivisuuteen teki ”case vesiputki” (siitä onnellinen tarina joulukuulta täällä) ja se, että tällaisen erillisen rahalahjan tekijä saa lahjoituksestaan raportin ja kuvia. Me saimme mm. Maurinen äidiltä käsin kirjoitetun kirjeen (lue: valokuvan käsin kirjoitetusta kirjeestä) sekä valokuvia ja jopa pienen videon perheen kodista.

Mutta sen lisäksi olemme saaneet vielä erillisen lyhyen videotervehdyksen Maurinelta, yleisen Ngoswetin kuulumisten sähköisen kirjeen, kaksi numeroa World Visionin lehteä ja nyt tämän vuosiraportin – ja ai että, miten hyvältä tämä kaikki tuntuu!

Ymmärrän paremmin kuin täydellisesti (haha), että juuri nyt tässä maailmantilanteessa yhteydenpito voi olla hankalaa – esimerkiksi vuosiraportit tulivat kuulemma myöhemmin kuin muina vuosina ja osa saattaa olla vieläkin matkalla. Tästä kaikesta huolimatta vähintäänkin sellainen henkinen yhteys on rakentunut jo ensimmäisenä kummivuonna vahvaksi ja merkitykselliseksi.

Tämän kaiken viestinnän ansiosta kummius tuntuu hyvin konkreettiselta: täällä on tämä meidän perhe Suomessa puutalossa. Ja kaukana kaukana kaukana Kenian köyhällä maaseudulla on Maurinen perhe: tarmokas ja vahva yksinhuoltajaäiti Caroline ja kuusi lasta. Me ajattelemme heitä ja he ehkä myös joskus meitä – meillä on yhteys.

Se tuntuu tärkeältä.

Mitä vuoden 2020 aikana Ngoswetissa ja meidän kummilapsemme elämässä on tapahtunut?

Kaikkien kummilasten kotona käydään säännöllisesti seuraamassa lapsen ja koko perheen hyvinvointia: että lapsi käy koulua, on terve ja saa kaikki tarvittavat rokotukset. Myös Maurinen kotona on koronatilanteesta huolimatta päästy säännöllisesti käymään, ja hän on ollut ainakin raportin kirjoittamisen aikaan (toivottavasti edelleen!) terve. Koronatilanne Keniassa on kuitenkin huolestuttava.

Maurine ja hänen perheensä on aktiivisesti osallistunut monenlaiseen World Visionin ohjelmaan viime vuoden aikana: Maurine on mm. oppinut puhtaan veden tärkeydestä ja hygieniasta sekä lasten oikeuksista.

Yksi perheen arkielämän mullistavista muutoksista viime vuonna oli tietysti se, että eräs aikaa vievä ja raskas arjen työ poistui Maurinen päiväohjelmasta: veden kantaminen. Perhe sai siis pihalleen vesiputken, josta tulee puhdas vesi 6-lapsisen perheen päivittäiseen käyttöön ja kasvien viljelyyn. Jo raportissa saamistani kuvista (näkyy aiemmassa postauksessa) pystyi näkemään, mikä ero pihapiirin vehreydessä oli! Maurinen perhe siis kasvattaa pihallaan hedelmiä ja kasviksia sekä omaan käyttöön että myytäväksi – tärkeä osa perheen toimeentuloa.

Viljelyksiin liittyen perhe onkin myös osallistunut viime vuonna myös World Visionin valmennuksiin, joissa opitaan viljelymenetelmiä, joilla satoa voi parantaa. Tämähän tietysti myös vaikuttaa sekä perheen ravitsemukseen että tuloihin.

Viime vuoden aikana World Vision toimitti kasvien siemeniä 1 835 perheelle Ngoswetin alueella – tämä sai aikaan parempaa ravintoa 3325 lapselle. Myös puhtaan veden ääreen pääsevien lasten määrä on jatkanut nousuaan tämän vuoden aikana: vuoden 2020 rakennettujen vesitankkien ansiosta 13 600 lasta saa perheelleen puhdasta vettä.

Esimerkiksi Changachin kylään viime vuoden aikana rakennetusta vesitankista hyötyy nyt ainakin 200 perhettä eli yli 1000 ihmistä. Vesiputket on vedetty myös yhteen alakouluun ja yhteen yläkouluun, joissa 360 lasta pääsee puhtaan veden äärelle. Lisäksi vesi kulkee nyt myös alueen ainoalle terveysasemalle. Kyläläiset ovat perustaneet vesikomitean, jonka vastuulla on tankin ja putkiston ylläpito.

Ei siis tietenkään riitä, että rakennetaan pelkkiä vesitankkeja vaan pitää rakentaa yhdessä myös valmiudet siihen, että niistä saadaan pysyvä hyöty yhteisölle.

World Vision on tehnyt töitä Ngoswetin seudulla vuodesta 2015 asti, ja ohjelman on suunniteltu jatkuvan vuoteen 2028 asti. Yksi viime vuoden suurimmista onnistumisista tällä seudulla on ollut juuri tämä sama viljelymenetelmien opiskelu, josta Maurinen perhekin on päässyt hyötymään, sekä säästö- ja lainaryhmät, joiden kautta asukkaat voivat tehdä perheen toimeentuloon liittyviä olennaisia alkuhankintoja.

Haasteena Ngoswetissa puolestaan on edelleen se, että vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä kunnon ravinnon ja terveellisen ruoan merkitystä lasten hyvinvoinnille. Toinen haaste on koulunkäynti: 80 % lapsista kyllä aloittaa koulun, mutta monelta se jää kesken ja vain harva siirtyy yläkouluun. Lapset käyvät koko Keniassa koulua keskimäärin 6,5 vuotta, kun Suomessa tämä luku on 12,4 vuotta.

Ngoswetin alueen kylät sijaitsevat laaksossa ja sitä ympäröivillä jyrkillä vuorenrinteillä, jonne täytyy kulkea kävellen. Myös koulumatka voi olla siis pitkä ja vaarallinen – etenkin jos sitä pitää kulkea pimeässä. Viime vuoden aikana World Vision rakensi alueen koulujen yhteyteen asuntoloita, joissa nuoret tytöt voivat asua turvallisesti ja jotka varmistavat tyttöjen kouluun pääsyn. Viime vuoden aikana 115 tyttöä pääsi asumaan näihin turvallisiin asuntoloihin.

Yksi avain esimerkiksi koulunkäyntiin on myös syntymätodistus – täältä länsimaista käsin on ehkä jopa hankala kuvitella, mitä kaikkea vaikeuksia sellaisen puuttuminen käytännössä voi aiheuttaa. Viime vuoden aikana 429 Ngoswetin nuorta sai itselleen syntymätodistuksen ja sen kautta pääsyn terveydenhuollon ja koulutuksen pariin.

Ja näitä meidänkin muutama vuosi sitten yhteistempausostamia äitiyspakkauksia jaettiin vuoden 2020 aikana Ngoswetissa 500 perheelle.

Tavallisesti kuivuudessa kärsivässä Ngoswetissa kärsittiin viime vuoden aikana rankkasateista. Juuri tällaiset sään ääri-ilmiöt ovat tulleet Itä-Afrikassa hyvin yleisiksi. Viime vuonna kärsittiin myös poikkeuksellisen paljon heinäsirkoista – kyseessä oli pahin heinäsirkkatilanne Keniassa 70 vuoteen. World Vision on kuitenkin yhdessä Ngoswetin asukkaiden kanssa rakentanut erilaisia käytännön toimenpidesuunnitelmia siihen, miten tällaisissa tilanteissa kannattaa toimia. Esimerkiksi viime vuoden rankkasateet eivät onneksi päässeet aiheuttamaan Ngoswetissa kovin suurta tuhoa.

Ja sitten tietysti tämä korona.

Maaliskuussa World Vision käynnisti järjestön historian laajimman hätäapuoperaation yli 70 maassa. Heti tuolloin epidemian alussa todettiin (siitä kirjoitinkin täällä), että World Visionilla on onneksi aiempaa kokemusta pandemioista esimerkiksi ebolan ja zikaviruksen torjuntaan liittyen. Ihan puhtaalta pöydältä tilanteeseen ei siis tarvinnut lähteä.

Koronan leviämisen ehkäisyn eteen World Vision on työskennellyt vuoden 2020 aikana myös Keniassa monella eri tasolla. Lyhyesti tiivistäen esimerkiksi hygieniavalistus on ollut tietysti ollut tärkeässä osassa, ja sitä on tehty monia kanavia pitkin: paikallisissa radioissa, painetuissa materiaaleissa, sosiaalisessa mediassa ja tekstiviesteillä sekä kouluttamalla yhteisöjen tärkeitä vaikuttavia henkilöitä (esimerkiksi uskonnolliset johtajat) jakamaan tietoa eteenpäin. Terveydenhuoltoa ja vapaaehtoisia on koulutettu, ja suojautumismateriaaleja (maskit, käsineet) toimitettu terveydenhuoltoon. Ja tietysti varmistettu, että terveydenhuollossa on esimerkiksi puhdasta vettä saatavilla. Lisäksi on annettu psykologista apua ja tukea erityisesti lapsille, sekä järjestetty hätäapua. Tämä kaikki työ on tälläkin hetkellä täysillä käynnissä eri yhteisöissä, myös Ngoswetissa.

Koulut avattiin Keniassa 4. tammikuuta, ja koululaiset ovat olleet tietysti innoissaan päästyään takaisin kouluun pitkän tauon jälkeen. Kouluissa on tietysti opeteltu koronaturvallisuuteen liittyivä uusia käytäntöjä, ja kouluihin on järjestetty puhdas vesi ja turvalliset käsienpesupisteet.

Sellainen oli tiivistetysti World Visionin vuosi 2020 Kenian Ngoswetissa, kummilapsemme kotiseudulla!

Paljon on selvästi tehty vuonna 2020 Ngoswetissa. Ja vaikka tietysti koronatilanne aiheuttaa myös kehitysmaihin hurjia haasteita ja uhkia, niin… No, miten sen nyt muotoilisin. Vaikka jotenkin näin: tällaisissa kriisitilanteissa monessa suhteessa (ja se on varmaan ihan luonnollista) käperrytään helposti ajattelemaan sitä omaa kurjistunutta tilannetta. Oman perheen, oman kaupungin, oman maan ja oman maanosan. Tällaisena ”itseensäkäpertymisen aikana” on ollut mahtava huomata, että esimerkiksi järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeissa ei kuitenkaan heitetä hanskoja edes väliaikaisesti tiskiin ajatuksella ”palataan asiaan koronan jälkeen”.

Vaan otetaan tilanne vastaan sellaisena kuin se on ja käytetään aiempaakin osaamista parhaalla mahdollisella tavalla myös pandemiatilanteessa. Jatketaan yhteisöjen kehittämistä, sillä moni asia käy käsi kädessä myös pandemian aikaan: esimerkiksi mahdollisuus puhtaaseen veteen, hygieniaan, oman toimeentulon rakentamiseen ja elinolosuhteet vaikuttavat osaltaan myös siihen, millaiset ovat pandemiat tuhot yhteisössä.

Mähän olen tietysti ennen tätä kummiuttakin tukenut World Visionia vuosikausia erilaisilla tavoilla: ostanut Keniaan äitiyspakkauksia ja joululahjoiksi aineettomia lahjoja, sekä lahjoittanut silpomisenvastaisiin Pelasta pimppi -keräyksiin. Nämä kaikki ovat näkyneet täällä blogissakin. Lisäksi tuen monia muitakin hyväntekeväisyysjärjestöjä.

Kaikki näistä ovat mielestäni huipputärkeitä ja olen ollut onnellinen näiden järjestöjen ja kampanjoiden mahdollistamista tavoista auttaa. Ja kaikkia näitä auttamisen ja tukemisen tapoja aion tehdä jatkossakin!

Mutta Maurine, oi Maurine! Tämä 8-vuotias tyttö Ngoswetin maaseudulta.

Olemme ”tunteneet” vasta vuoden, mutta jo nyt tunnemme, että olemme ihan uudenlaisella tavalla päässeet tutustumaan esimerkiksi tähän seutuun, jossa kummilapsemme asuu. Yhtäkkiä tällä kaukaisella maailmankolkalla on meille henkilökohtainen yhteys ja merkitys.

Siellä nimittäin asuu meidän kummilapsemme ja hänen perheensä!

Yksi henkisesti tosi palkitsevista asioista on juuri tämä, että voi erilaisista raporteista ja World Visionin lehden jutuista konkreettisesti nähdä, miten auttamisella on merkitystä. Miten asiat etenevät ja miten alueen asukkaiden ja oman kummiperheen parempi toimeentulo ja hyvinvointi alkavat yhteistyössä rakentua. Auttaminen ei vain ”häviä jonnekin” pois omasta näköpiiristä, vaan muutokset saa nähdä (tosin virtuaalisesti) myös omin silmin.

Lämmin suositus kummiksi ryhtymiselle. Sen kautta voi muuttaa yhden lapsen elämän pysyvästi – ja vaikuttaa monen muunkin lapsen ja perheen hyvinvointiin yhteisössä!

World Visionin kummiksi voi ryhtyä täällä.

 

PS. Aiemmassa vuoden takaisessa postauksessa jättipaketti erilaista tietoa World Visionin kummiudesta meidän kokemana ja muutenkin!

7
Like
5

You Might Also Like

  • Annm
    9.2.2021 at 16:39

    Kiitos tärkeän asian esille tuomisesta! Kirjoituksesi toimi minulle kannustuksena vihdoin ja viimein edetä kummiksi ryhtymisessä, jota olen pohtinut jo pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ja nyt olen 12-vuotiaan intialaisen tytön kummi! Minulla ei ollut erityisiä toiveita kummilapsen maata tai ikää kohtaan, joten valitsin kummilapsen listalta, jossa esiteltiin pisimpään kummia odottaneita lapsia. Kiinnostuksella – ja aika innostuneena! – odotan mitä kummius tuo tullessaan.

    • krista
      9.2.2021 at 18:19

      Ihanaa, ai että mä tulin iloiseksi tästä! <3 <3 <3 Ja onnea tärkeän päätöksen tekemisestä! <3 Kummiksi ryhtyminen onkin varmaan monelle sellainen, että sitä harkitaan vähän pidempään - tai ainakin mä itsekin aikoinaan harkitsin monta vuotta ja katselin lasten kuvia ja eri alueita enkä vaan osannut valita. Intiaa katselin just monesti ja se tuntuikin mulle just "läheisimmältä", kun on siellä niin monesti käynyt ja siellä järjestölläkin käynyt. Ja IHANA, kun otit just heistä, jotka ovat odottaneet pisimpään <3 Varmasti 12-vuotiaalle, joka on vuosikausia odottanut kummia, tää on tosi-tosi tärkeä juttu!
      -
      Ai että, sit sulle tulee ne kaikki aloituspostit, ja sit odottamaan ensimmäistä kirjettä kummilapselta! <3 Musta tuli aivan liikutukseen asti iloinen, kiitos itsellesi, ja kiitos kun kerroit tässä (jaoit ilon!), että otit kummilapsen Intiasta! <3

  • Mai
    10.2.2021 at 10:57

    Voi että, näitä teidän kummijuttuja on niin hienoa lukea! ♥️ Oon miettinyt kummilasta jo pidempään. Tällä hetkellä menee kuitenkin jo niin monta kuukausilahjoitusta eri järjestöihin, että pitäis mahdollisesti miettiä osan lopettamista, mikä taas tuntuu syystä tai toisesta vaikealta. Toisaalta eihän se väärin olisi vaihtaa tukemiaan järjestöjä muutaman vuoden välein. Lahjoittaa osaan vaikka vain silloin tällöin, kun talous sallii. Kummilapsen elämässä kuitenkin haluaisin olla mukana mahdollimman pitkän ajan. Olisi kyllä tosi hienoa saada kuvailemasi ”henkilökohtainen yhteys” perheeseen ja heidän yhteisöönsä. Varsinkin tällaisena eristäytyminen aikana se kuulostaa hienolta.

    Mistä tulikin mieleen! Olet ihan oikeassa siinä, että juuri nyt muu maailma helposti katoaa näköpiirissä. Löysinkin aivan ihanan sivun, joka helpottaa akuuttia matkakuumetta: http://radio.garden/

    Tuolla pystyy siis surffailemaan maailmankartalla ja kuuntelemaan minkä tahansa paikan radiokanavia. Minä oon ollut tänään Länsi-Afrikassa. 😀

    • krista
      10.2.2021 at 11:22

      Kiitos! <3 Ja siis todellakin tunnistan tunteen, on niin paljon asioin, joita haluaa omalla pienellä panoksellaan tukea! Ja jonkun lopettaminen on kyllä TODELLA vaikeaa, tuntuu siis (mulle itselleen) jopa lähes (asian)petturuudelta :D Mä kerran aikoinaan jouduin lopettamaan yhden ympäristöaiheisen piiiiitkäaikaisen kuukausilahjoittamisen oman rahatilanteen takia, ja hitsi että se kirpaisi! Mulla on nyt tällä hetkellä kaksi tällaista vakituista kuukausilahjoitusta, kahteen eri järjestöön siis. Ja sen lisäksi "hajautan" eli osallistun aktiivisesti eri kampanjoihin eri järjestöihin. Mutta tää kummius on tosiaan näistä kaikista "mun järjestötukimuodoista" ehdottomasti se ns. henkilökohtaisin, koska tässähän sitä kuitenkin sitoutuu siihen lapseen ja perheeseen mielellään pidemmäksi aikaa - varmaan siksi tätä kummiutta harkitseekin enemmän (mä ainakin) kuin joitain ei-niin-henkilökohtaisia... Tällaista pohdintaa :) Mutta jos kummiksi päädyt, niin lupaan, että tää on henkisesti aivan todella antoisaa! <3 Mä uskon kyllä tosiaan, että kummiksi ryhtyminen on monelle sellainen "pidemmän ajan kypsyttelyn" prosessi - ja sit joskus tulee se NYT-sykäys, ja sitten siihen ryhtyy, kun hetki on just oikea! <3
      -
      Ja ooooo, kiitos radiovinkistä! Mä taidan tarvita jotain lattarirytmejä ja espanjan kieltä just nyt! Täytyypä tutustua :)