Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa.
Askartelimme lasten kanssa helppoja perhosia paperista taitellen. Vaikka lapset ovat pirteitä ja hyväntuulisia ja tämä kotona oleilu (kotikaranteenin päivä numero 10) on kuulemma tosi kivaa, pulpahtelevat tällaiset kysymykset joskus mieleen:
”Äiti, onko olemassa sellaisia maita, joissa ei ole ollenkaan koronaa?”
”Hmm taitaa niitä muutama olla, katsotaanpas.”
THL:n mukaan (ke 25.3.2020) tapauksia on raportoitu 195 maasta. Löydän netistä WHO:n kartan ja siirtelen sitä Afrikan kohdalle – jokin aika sitten puhuttiin, että siellä tartuntoja (raportoituja sellaisia!) ei vielä kovin paljon ole. Mutta tilanne on näköjään muuttunut. Tartunnoista kertovat oranssit pallot ovat kasvaneet Afrikan mantereellekin.
Namibia neljä. Nigeria 42. Uganda 9, Somalia 1, Ruanda 40. Entä mitä tällä saralla kuuluu meidän kummityttö Maureenin kotimaahan Keniaan? Siellä on WHO:n mukaan 25 todennettua tapausta (ke 25.3.2020).
Kotikaranteenissa on aikaa askarrella. Ehkä omalle kummilapselle? Tässä kuvalliset vinkit (saa myös kysyä!) näiden perhosten tekemiseen, jos joku kaipaa helppoa askarreltavaa!
”Äiti, mitä jos me vaan matkustettaisiin sellaiseen maahan, jossa sitä koronaa ei ollenkaan olisi? Sitten pysyttäisiin siellä niin kauan, että tauti menee ohi…?”
”Voi kultaseni. Vaikka esimerkiksi Gambiassa näyttäisi olevan tällä hetkellä vain kaksi raportoitua tapausta, tilanne siellä on kuitenkin paljon vaikeampi kuin meillä sitten, kun se virus alkaa siellä levitä.”
Niin, meillä on kuitenkin suomalainen terveydenhoito – vaikka sekin tässä tilanteessa totta kai tulee olemaan hurjan tiukilla.
Syvä huokaus. Täällä me sitten askarreltiin tällaisia ihania perhosia. Samanaikaisesti virus leviää hurjaa vauhtia, ja oman kotimaan tilanne kauhistuttaa. Mutta silti oman kodin seinien sisällä Suomessa on meillä hyvä olla, kunhan vaan pysyttäisiiin terveinä. Ja vaikka tekisi mieli pysäyttää elämä ja lukea uutisotsikoita 24-7, tarvitaan myös askartelua. Tarvitaan myös perhosia.
Tarvitaan lapsille tekemistä ja virikettä ja samalla se tunne, että ei mitään hätää: elämä jatkuu ja me täällä kotosalla askarrellaan perhosia.
Huoli asuu silti aikuisen mielessä pysyvästi. Niin oman perheen tilanteesta ja läheisistä kuin omasta kotimaasta. Ja entäpä sitten koko maailmasta? Entä he, joilla ei ole länsimaiden tasoista terveydenhuoltoa? Juttelin tästä eilen illalla äitini kanssa pitkät pätkät. Muistelimme, millaista elämää olemme nähneet esimerkiksi Intiassa. Miten slummissa toteutetaan ulkonaliikkumiskielto? Jos ei ole seiniä – minkä sisään silloin mennä?
Esimerkiksi Yle kirjoitti viikko sitten (täällä), että jos korona lähtee leviämään Afrikan slummeissa, voivat jäljet olla tuhoisat. Samaa viestittää myös World Vision, joka on myös reagoinut pandemiatilanteeseen nopeasti. World Visionilla on onneksi aiempaa kokemusta pandemioista esimerkiksi ebolan ja zikaviruksen torjuntaan liittyen, joten ihan tyhjältä pöydältä tilanteeseen ei ole tarvinnut lähteä. World Vision laajentaa tällä hetkellä hätäapuaan kovaa vauhtia 17 maassa.
Entä mitä kuuluu meidän kummilapsille maailmalla?
Toistaiseksi yhdenkään kummilapsen ei ole raportoitu sairastuneen koronaan. Mutta vaikka lapset vaikuttavat maailmanlaajuisesti sairastavan koronan lievästi, miljoonat lapset kärsivät vakavasta aliravitsemuksesta. Ja siksi tietysti kunto on heillä heikko jo valmiiksi. Meillä rikkaissa maissa on yleensä 2-12 sairaalapaikkaa tuhatta asukasta kohti, kun köyhissä maissa voi olla vain yksi sairaalapaikka 10 000 asukasta kohti. Monilla ihmisillä on jo entuudestaan sairauksia, kuten malariaa ja keuhkokuumetta.
Ja jos lasten vanhempia kuolee, lapset jäävät sinne slummeihin itsekseen, ja… Pahimpia paikkoja ovat slummit ja pakolaisleirit, esimerkiksi Bangladeshissa (Rohingya-pakolaiset) ja Ugandassa (mm. Kongon ja Etelä-Sudanin pakolaiset).
Uusi syvä huokaus.
Nämä perhoset voisi vaikka laittaa mukaan seuraavaan kummilapsellemme lähtevään kirjeeseen.
”Kerrotaanko me Maureenille koronasta?”
Mieleen tuli jollain hassulla mielleyhtymällä ammoiset ajat vuosia-vuosia sitten vapaaehtoistyössä Intiassa, se oli aikoinaan juuri tsunamin jälkeen. ”Onko teillä ollut tsunami?”, kysyi eräs lapsi minulta. Kerroin, että tsunami ei ollut Suomessa, mutta hyvin monia suomalaisia kuitenkin kuoli, koska he olivat silloin esimerkiksi Thaimaassa, johon tsunami iski.
Nyt korona on meillä – ja vieläkin tuntuu kuin olisi elokuvassa, eihän tällaista voi tapahtua Suomessa, eihän…? Mutta kyllä se vain tapahtuu, koko ajan. Eikä se luultavasti jää Kiinaan, Italiaan, Espanjaan, Suomeen ja Eurooppaan. Vaan leviää koko maailmaan.
Jos meillä koti-Suomessa on jo nyt epidemian alkuvaiheessa terveydenhuolto tiukilla, niin miten käy noissa köyhissä maissa sitten, kun epidemia toden teolla alkaa siellä levitä…?
Kansainvälisen World Visionin 37 000 työntekijää ja noin 220 000 terveysvapaaehtoista tekevät juuri nyt vauhdilla töitä sen eteen, että koronatilanne ei räjähtäisi meidän kummilasten kotimaissa ja muualla kehitysmaissa: kylä- ja slummiyhteisöissä ja pakolaisleireillä.
World Vision välittää kiitoksensa ja terveisensä kaikille kummeille ja muille lahjoittajille: teidän (meidän!) tuella tätä työtä tehdään! Joka ikisen kummin tuki on erityisen tärkeää juuri nyt – kiitos!
Jos haluat auttaa vielä erityisesti koronan torjumisessa kehitysmaissa, World Visionilla on tähän tarkoitukseen tehty hygieniapaketti, jonka voi lahjoittaa World Visionin sivulla täällä. Paketin arvon saa itse päättää: 5 euroa, 12 euroa, 36 euroa, 120 euroa tai 240 euroa.
Jokainen lahjoitus on supertärkeä – jos tililtäsi löytyy vaikka viitonen tähän tarkoitukseen, niin se kannattaa ehdottomasti lahjoittaa!
Meidän(kin) perheessä on myös meneillään lomautusta ja töiden vähenemistä, kuten niin monella muulla tässä nykyisessä ajassa. Mutta tätä hoen tällä hetkellä kuin mantraa: Pääasia, että olemme terveinä! Pääasia, että pysymme terveinä! Pääasia, että pysymme terveinä! Ja että muutkin pysyisivät, Suomessa ja maailmalla. Myös siellä, missä on kaikkein köyhintä.
Myös meidän tiukentuneista kukkaronnyöreistä lähti juuri pieni lahjoitus World Visionin hygieniapakettiin. Tärkeää työtä, kiitos!
16
Ida
26.3.2020 at 12:07Tärkeä kirjoitus! Oon itsekin välillä kauhulla miettinyt kehitysmaiden tilannetta.
Mutta niin, tämä asia tuli mieleen tästä sekä edellisestä postauksesta, kun kerrot ettet voi keskittyä mihinkään muuhun ku uutisten ja palstojen lukemiseen. Halusin vaan sen sanoa, että oma olo on parantunut huomattavasti tässä muutaman päivän sisään kun olen ihan reilusti vähentänyt uutisten seuraamista. Suosittelen sitä kaikille. Ei se helppoa ollut kääntää huomiota pois asiasta (kun itselläkin teki mieli seurata tilannetta 24/7) mutta tajusin, että en voi omalta osaltani ratkaista tätä asiaa mitenkään vaikka haalisin kaiken informaation asiasta. Voin vain tehdä voitavani, eli pysyä kotona mahdollisimman paljon. Harvoin uutiset on hyviä ja varsinkaan nyt itsensä ympäröiminen niillä vuorokauden ympäri ei ole terveellistä. Itse ainakin olin todella ahdistunut ja voin huonosti. Oma mielenterveys kannattaisi olla tässä(kin) tilanteessa korkea prioriteetti.
Mulla käytössä sellanen systeemi, että aamulla lueskelen niitä uutisia, sitten ne on pois alta ja loppupäivänä tsekkaan vain tärkeimmät pääuutiset, joista tuleekin puhelimeen ilmoitus. Ja hallituksen tiedotustilaisuudet katson.
Ai niin ja keskustelupalstat on suoraan sanottuna ihan hirveää shaibaa tässä tilanteessa. Täynnä väärää tietoa ja äärimmäistä pessimismiä. Niitä välttäisin viimeiseen asti.
Voimia ja jaksamista! Tästä selvitään. ❤
krista
26.3.2020 at 12:57Kiitos! <3 Ja siis kyllä, todella hurja ajatella, mitä tapahtuu, kun korona lähtisi leviämään kehitysmaissa - niin surullista :(
-
Mun pitäisi kans yrittää tuota - mutta hitto että on hankalaa. Eilen sain tehtyä pienen jumpan, ja tietysti lasten kanssa puuhailussa sitä on irti netistä. Mutta muuten on kyllä jotain ihan valtavia ne määrät, mitä kuluu uutispalstoilla. Ja just sen tajuaminen, että ei se mitään auta, että siellä koko ajan päivystää. Mutta se vaatii sellaista todellista ponnistelua, että siitä pääsee irti. Sitä kohti. Ajattelin, että yritän lukea kirjaa tänään, kun lapset menee päiväunille. Toisaalta yritin eilenkin enkä onnistunut :D Mutta uskon siis lujasti, että omaan hyvinvointiin auttaisi, jos ei olisi uutisten parissa IHAN koko aikaa, muutaman kerran päivässä vaikka vaan.
-
Kiitos! <3 Voimia ja jaksamisia myös sinne! <3 Ajat ovat hurjat, mutta näistä täytyy vain mennä yli ja yrittää selvitä <3
Tilia
26.3.2020 at 15:31Komppaan Idaa. Esim. kolmet uutiset päivässä riittää hyvin (tai jopa vain yhdet?) ja kerran päivässä voi tsekata jonkun tärkeimmän nettiuutislähteen. Järki, työkyky ja toimintavalmius on tärkeä säilyttää erityisesti meidän keski-ikäisten, joilla on huoltovelvoitetta moneen suuntaan ja mielenterveyden pitäisi kestää tätä vielä pitkään. Somessa roikkumisen rajoittaminen ei ole huono idea sekään, ainakin kaiken sellaisen sisällön osalta, josta tulee vain huonompi eikä yhtään parempi olo. Jos ei millään pääse irti, voi miettiä kaikkein pahimman kautta: haluanko, että lapset/puoliso muistaa meidän viimeisestä yhteisestä ajasta, että roikuin koko ajan somessa murehtimassa vai että olin heille läsnä ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä?
krista
26.3.2020 at 16:58Samaa mieltä, näin pitäisi tehdä! Pyrkimys sitä kohti, mutta on se vaan vaikeaa saada ajatukset johonkin muuhun. Mutta oot niin oikeassa, erityisesti meidän ”sekä lapsia että vanhuksia hoitavan” porukan pitäisi pitää itsemme nyt järjissämme ja toimintakuntoisina – ja myös mahdollisuuksien mukaan hyvinvoivana. Hitto, mä laitan nyt jonkun jumppavideon pyörimään. Sanoista tekoihin. Jos hetken ajatukset menisivät lattarirytmeihin.
Anna
28.3.2020 at 07:49Pakko tunnustaa että ennen kuin aloit puhua tästä instan puolella en ollut edes tullut ajatelleeksi köyhiä maita ja koronaa. Ajatukset liikkuivat lähinnä kiinassa, siellä jossain maassa jossa asiaa on yritetty peitellä ja sairastuneiden määrästä valehdella, mutta joka on ihan räjähtämässä käsiin, Suomessa ja sen lähinaapureissa, Italiassa ja muissa Euroopan maissa. Ei Afrikassa, Venäjällä (vaikka onkin ihan naapuri) tai muualla missä taudilla olisi todella hyvät olosuhteet levitä kahta nopeammin.
Meillä on siitä hyvä tilanne että sekä minä että mieheni voimme tehdä töitä. Mies etänä ja minä kriittisellä alalla. Lapset ovat etätyöskentelevän miehen kanssa kotona. Meille siis ainakin toistaiseksi tulee rahaa kahden vanhemman tuloista ja päivähoitomaksuissakin saadaan hyvitystä. Ei siis ole olemassa tekosyitä.
krista
28.3.2020 at 19:50Tämä on meillä Euroopassa niin yllättävä juttu – tai siis eihän me länsimaalaiset olla totuttu, että meidän ympäristö muuttuu turvattomaksi – että mä uskon, että monella on näin. Ja etenkin kun vielä sieltä ei raportoida sellaisia hurjia tartunta- ja kuolinlukuja (JA HYVÄ NIIN), vaan tilanne on vasta aluillaan… Voi kun saisivat torjuttua tämän ennakkoon niin, ettei niitä hurjia lukuja tarvitsisi nähdäkään! Vaikka pahaltahan se vaikuttaa, valitettavasti… Silti hyvä tietää, että esimerkiksi just World Vision tekee siellä täysin voimin töitä tämän asian eteen!
–
Kiva kuulla, että teillä arki on järjestynyt noin <3 Ja iiiiiiso kiitos, jos osallistuitte tähän! <3 Oon tosi kiitollinen joka ainoasta, joka pystyy edes vähällä auttamaan. Mä ajattelen, että meidän omalla kukkarolla (ei etenkään nyt mutta ei tietysti muulloinkaan) ei suuria ihmeitä tehdä, mutta meidän blogiporukassa on joukkovoima, jolla me ollaan saatu ennenkin hyviä asioita aikaan - esimerkiksi ne äitiyspakkaukset. Toivottavasti siis tässäkin koronan torjunnassa! <3