Kalliit on lifestyle-kuorrutteet

Ostin puhelimen.

Tai tarkemmin sanottuna Joel tilasi mulle verkkokaupasta puhelimen. Joel nimittäin oli ennen mun Frankfurtin-matkaa jostain syystä sitä mieltä, että olisi ihan suotavaa, jos mulla olisi siellä mukana joku toimiva viestintäväline.

Mun huono-onninen Lumiahan kastui… …helmikuussa. Siitä lähtien se on toiminut oikuttelevasti. Nyt muutama kuukausi sitten siitä hajosi sitten näppäinlukkokin, mikä tarkoitti sitä, että mulle voi kyllä soittaa (jos just silloin satun sen kuulemaan, mitä en koskaan tee), mutta mulla itselläni ei ollut puhelimen käyttöön mitään pääsyä ennen kuin joku siihen soittaa. Eli jos esimerkiksi jossain yksin ollessani halusin soittaa Joelille, mun piti ensin pysäyttää joku vastaantulija – ”hei anteeksi, voisitko sä soittaa mun numeroon” – ja sitten vasta pääsin soittamaan Joelille.

Ja kyllä, mä tosiaan toimin parin kuukauden ajan just noin.

No, Joel oli tosiaan jostain kumman syystä sitä mieltä, että tuo ei ole paras mahdollinen pitkän tähtäimen toimintatapa (kröhöm lauseessa saattoi olla jonkinlaista tyytymättömyyttä siihen, että ei ole viimeiseen 9 kuukauteen saanut vaimoaan kiinni puhelimella/tekstareilla) ja ilmoitti, että se ostaa sen puhelimen NYT. No, osta sitten (mutinaa jupinaa vaikka kyllä mä vielä tällä oisin pärjännyt). Kysyi, onko toiveita. Mä sanoin, että mahdollisimman halpa.

Ja tällaisen sain.

Kappas. Olen luullut, että se on Samsung, mutta tuossa kuvassa onkin Sony. Eli joo, se on sit varmaan Sony.

Mutta joo. Kirjoituksen pointtiin.

Tuossa yläkuvassa on (likainen) mittanauha antamassa vähän skaalaa, minkä kokoisesta puhelimesta on kyse. Ja tämän kokoisessa laatikossa se tuli:

Meinasin tikahtua huvittuneisuuteeni, kun avasin tuon boksin. Nimittäin:

OMG. Tämä jotenkin alleviivaa sitä, miten pieni boksi tuolle puhelimelle oikeasti oltaisiin tarvittu. Eikä se voi olla mitään sellaista, että tarvitaan puskurivaraa mahdollisia kuljetuskolhuja ajatellen. Puhelin kun on kuitenkin sijoitettu ihan tuohon reunaan, paketin seinää vasten.

Oli siellä tietysti myös (pieni) laturi ja valtavat brosyyrimäärät – sellaiset tuhatsivuiset oppaat, joissa kaikilla mahdollisilla kielillä kerrottu kaikki maailman turvallisuusohjeet tyyliin älä työnnä tätä laitetta korvaasi. Ääääää miksi jokaisessa laitteessa muuten sellaiset edes on? Okei ymmärrän käyttöohjeet ja turvallisuuteen liittyvät jutut, mutta oikeasti… ….ääääääh. Kummallista, jos niitä ei voisi jotenkin räätälöidä kyseisen markkina-alueen kielille. Ja loput nettiin ja niin edelleen. Sitä paitsi jos vuoden päästä puhelimeen tulee joku vika – kuinka moni on säästänyt ne brosyyrit? Netistä ne jutut joka tapauksessa katsotaan.

Ja siis laturien ja brosyyrien lisäksi boksissa oli myös isot määrät ihan perinteistä (joskin kallista) ilmaa.

Nooh, homma jatkuu.

Joel nimittäin tilasi samalla itselleen myös kuulokkeet. Tällaiset:

Okei. Tuollaiset pienet kuulokkeet. Ja USB-piuha.

Eli laatikkona luonnollisesti:

Mmmmmitä? Onko tuonne laatikkoon epähuomiossa pakattu myös mikroaaltouuni?

No niin. No niin.

Tämä ei ole pelkästään ”onpa iso laatikko” -ihmettelyä, vaan hommassa on muutama ihan asiapointtikin.

Ostaessaan tuollaiset kuulokkeet ostaja ostaa samalla sen koko kokonaisuuden, jota tuolla boksilla halutaan viestiä. Tuollainen sporttinen komea mies tuossa. Laatikon pinta on käteen silkkisen pehmeä. Aijaijai miten laadukas. Katsokaa noita reunuksia; ei ihan tavalliset. Tuollainen silkkinauhan näköinen avauslerputin tuossa. Pakkaus aukeaa vähän niin kuin kirja – ja sisältä se on niin kuin lasivitriini. Kuulokkeet ovat paksun muovin alla; niin paksun, että itse asiassa ihan avaushetkeen asti ihmettelin, että onko tuo oikeaa lasia. Pakkaus viestii, että tämä tässä on laadukas lifestyle-tuote – tässä myydään nyt kuulkaas koko elämäntyyliä eikä pelkkiä kuulokkeita. Kun pelkät kuulokkeet tuolla ylemmässä kuvassa… …no, ne ovat tuollaiset hyvin neutraalin näköiset kuulokkeet.

Pakkausmateriaalit maksavat. Ja ostajahan sen lopulta maksaa. Mutta väitän, että myyjä saa ostajan kukkarosta paljon enemmän kuin pelkät pakkausmateriaalikustannukset. Mitä maksaisit tuollaisista kuulokkeista: 15 euroa? Entä tuollaisesta luksus-lifestyletuotteesta – siitä vois pyytää sen 90 e helposti. Ja mä olen sataprosenttisen varma, että tämä asia on moneen kertaan tarkasti tutkittu. Paketti ei ole tällainen sattumalta. Tämän pakkauksen prototyyppejä on ihan varmasti hypistelty kuluttajatesteissä ja etsitty just se sellainen kokonaisuus, josta tän kohderyhmän kuluttaja on valmis maksamaan.

Ollaan jo hyvin-hyvin kaukana pelkistä kuulokkeista.

No okei, mikäs siinä. Siitä vaan laifstailia ostamaan – jos se saa aikaan ”nyt mä oon tällainen ihminen, kun mulla on nämä kuulokkeet” -tuntemuksia, niin antaa mennä vaan. Tosi useinhan näin on; ihan meistä jokaisella. Voi ajatella, että vaikka luomutuotteen ostaja ostaa sen tuotteen siksi, että se on luomua. Mutta samalla myös siksi, että minä olen sellainen ihminen, joka ostaa luomua. Väitän, että niin se vaan menee. Ja se on ihan ok.

Mutta sitten on vielä muutama vähän isompi juttu – ei tietenkään maailman suurimpia ongelmia, myönnän – mutta ajattelemisen arvoista kuitenkin.

Ne pakkausmateriaalit. Tuntuu, että porukka vetää fliparit, jos jossain hemmetin jugurttipurkissa on yksi ylimääräinen suojamuovikerros. Ja sit, kun vertaa tällaiseen… Okei ymmärrän, että sitä jugurttia ostetaan paljon enemmän kuin näitä JA ylimääräinen on aina ylimääräistä. Mutta tämä ylimääräisyyden määrä (hehe) jotenkin vaan ylittää mun käsityskyvyn.

Tämä boksiko nyt sitten vaan heitetään roskiin? Mä en kykene. Paljonko me ollaan nyt maksettu tuosta paketista, hemmetti vie? No, meillä tuo boksi menee jatkokäyttöön (heh, seuraavan omistajan ongelmaksi) esimerkiksi joululahjan paketointiin, mutta moni heittää sen varmasti roskiin. Heti sen jälkeen, kun on maksanut siitä pakkauksesta älyttömät määrät rahaa j*mankauta laifstailina. Sitten vaan vips roskiin se lifestyle-kuorrutelaatikko ja käyttöön tulevat ne hemmetin tavalliset kuulokkeet.

Ja toinen ekologinen juttu: logistiikka. Pakkauksen koolla on väliä. En ole logistiikka-asiantuntija, mutta sen verran voin yleistiedolla (no okei ja hämärillä muistoilla Kauppiksen luentosalista) päätellä, että kun nämä kuulokkeet sitten ympäri maailmaa matkaavat, on varmasti jonkin verran merkitystä siinä, mahtuuko yhteen rekkaan näitä 1000 vai 10 000. Koska ensimmäisessä tapauksessa tuolla teillä ajelee kymmenen rekkaa näitä paikasta toiseen kuljettamassa.

Googlasin tätä kirjoittaessa pakkausten ympäristövaikutuksia ja törmäsin Logistiikan maailma -nimiseen verkkosivustoon. Siellä kirjoitettiin pakkausten ympäristönäkökulmasta näin.

Ugh. Avautuminen. :D

PS. Blogiarvontakaupallista ilmoitusasiaa: olen jo arponut Play Doh -arvonnan voittajan (jee!), mutta ajattelin pitää Maggi-testiryhmäilmoittautumista auki vielä tämän päivän, että kaikki halukkaat ehtivät mukaan arvontaan – vaikka klo 20 asti. Laitan sitten vaikka illalla yhteisen ”nää on voittajat” -pikkupostauksen tulemaan. Eli Maggiin voi vielä hihkaista mahdollisesta kiinnostuksestaan!