Tällaista

Voiherranjestas.

Kirjoittaisin nyt sellaisen ironisenhauskan kertomuksen meidän katastrofipäivästä – päivästä, jonka vietin ensimmäistä kertaa ”yksin” kahden lapsen kanssa. Mutta olen sanaton. Täydellisesti kaikkeni antanut. Ihmettelen, että meitä edelleenkin on 3 kpl täällä olemassa.

Ehkä mä sanon nyt vaan yksittäisiä asioita, ja toivon, että ymmärrätte. Kuvitelkaa loput. Ehkä kokemuksesta.

Joo. Eli oma äitinihän (ihana!) on ollut täällä meillä kylässä siitä lähtien, kun Joel lähti isyysvapaan jälkeen töihin. Nyt ämmi on kaksi päivää luokkakokouksessa – tulee kyllä takaisin sitten vielä viikoksi. Mutta nämä kaksi päivää saan (ha!) harjoitella arkielämää kahden pienen lapsen kanssa.

Noooh. Niitä yksittäisiä asioita siis.

Kello kolme yöllä todettiin, että Silva on kuuma kuin kekäle: melkein 40 astetta. Särkylääkkeen ja kolmen tunnin jälkeen kuumetta oli yli 40 astetta.

Aamuruuhkassa yritys päästä Töölön 24h-apteekkiin. No en päässyt Töölöön. En edes lähelle. Pääsin kyllä Meilahteen, Munkkaan ja Seurasaareen.

Pari kakkakatastrofia. Kerrotaan nyt toisesta vaikka näin: ajattelin tuossa olkkarin lattialla, että hei minäpäs mittaan Seelaltakin ihan varalta kuumeen, että ei vaan pöpö ole tarttunut. Työnsin kuumemittarin sinne, josta ei ollut tullut ulos tavaraa lähes viikkoon. Arvannette loput.

Jatkossa täytyy muistaa ottaa alakertaan vaippoja, vedenpitävä alunen, wipeseja, pyllypyyhe sekä pari vaihtovaatekertaa. Koko porukalle. Myös tilanteessa ”auttaneelle” Silvalle.

En muistanutkaan, kuinka tahmaavaa se keltainen vauvansinappi on.

Kolme läheltä-piti-onnettomuustilannetta. Miten hemmetissä nuo kaksi voi pitää yhtä aikaa hengissä? En tajua. Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut.

Kuumeinen napero ja sylisylisylisylisylisylisylivauva. Kun postin mies toi jossain vaiheessa ne jossain vaiheessa arvontaan tulevat Bumbleriden tuplavaunut, avasin oven (eilen värjätty) tukka pystyssä maailmanlopunmeiningeissä ja pyjamapukuinen vauvanmötkäle imetyspaidan aukosta maitoa ryystämässä. Jätti laatikot portaille. Kuulemma ei tarvitse kuitata.

Koko päivä akuuttia katastrofintaltutusta. Tai no yksi pieni hengähdys, kun Seela sammui sitteriin ja Silva tuijotti YouTubesta Tu Ti Tu:ta. Join kupin kahvia ja lähinnä vain hengitin. Ja päivitin Facebook-statuksen.

Meidän hieno päivärytmi. HA! Vaikka ruoanlaitto olisi ollut yhtä helppoa kuin mikroon > BLING, mitenpä sen teet, jos toinen on taukoamatta imetyksessä ja toinen kiipeilee keittiöjakkaralla.

Ja sitten jotain pikkupikkujuttuja niin kuin kolme kissanoksennusta valkoisella matolla ja keittiön pöydälle kaatunut ruusumaljakko.

*******

Just eilen joku kysyi, että millaista on arki ”yksin” kahden pienen kanssa. Nooh. Mulla on nyt yksi päivä kokemusta. Että jepjep: tuollaista.

Jos mä edes puolikkaalla ajatuksella ajattelisin, miten helppoa tämä joskus oli yhden kanssa, alkaisin luultavasti itkeä. Onneksi aivot eivät enää ole kykeneväiset ajatteluun.

Apua! Apua! Apua! Ämmi, tule äkkiä takaisin!

 

You Might Also Like

  • CougarWoman
    13.5.2014 at 16:16

    Ja päivitit silti sen FB-statuksen :D

    …Jaksuja… 

    • Kristaliina
      13.5.2014 at 16:23

      Hei piti tietty päästä kertomaan, että joo hei kiireistä on :D (ja ennen kaikkea kuulemaan muilta, että hyvähyvätsemppiäjaksaajaksaa – ja se on aika tärkeää se!)

  • paulahelena
    13.5.2014 at 16:20

    voi eiiii, tsemppiä! tää saa kyllä arvostamaan sitä, miten helppoa tää yhden kanssa oleminen kuitenkin tohon verrattuna on :D

  • Kristaliina
    13.5.2014 at 16:25

    PS. Joelin tän päivän fb-status:
    päivän puhelu vaimolta: ”alakerta on nyt sit kakassa.”

  • annakarin
    13.5.2014 at 16:29

    Mä luin tän just Matille. Se sanoi: ”Hups. Mitä me ollaan menty tekemään?”

    ..Jep, niinpä..

    • Kristaliina
      13.5.2014 at 16:35

      HUPS! :D

      Noei, onhan tää ihanaakin. Hehe voi sanoa nyt, kun molemmat nukkuu päikkäreitä, Joel tuli töistä ja heti tervehtiessään otti multa vauvan sylistä ja antoi kylmän lasin siideriä tilalle :)

      • annakarin
        13.5.2014 at 16:41

        Pitääpä lukea tämäkin kommentti Matille… :-D

      • Jeba
        14.5.2014 at 13:42

        MIKÄ MIES! <3

        Mä kans aloin ajattelemaan, että mitä oonkaan mennyt tekemään ( tai siis me miehen kanssa, tietty. ) Laskettuun aikaan kolme viikkoa, ounou. En lue enää sun postauksia kun rupee ahistaan! :D No ei vaan!

    • Kahvittelija
      13.5.2014 at 22:21

      Mäkin luin tätä tekstiä miehelle ääneen, kun ajeltiin apteekkiin hakemaan tytölle antihistamiinia (mies muuten repesi ihan totaalisesti nauramaan siinä kohdassa, kun kerroin, että postinkuljettaja oli todennut, ettei tarvitse kuitata) ja meille molemmille tuli jutun lukemisen jälkeen sellainen O-OU-fiilis. Mutta kuitenkin ihan hyvällä tavalla :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    13.5.2014 at 16:30

    Aloin ensin miettiä mieheni siskoa, jolla on puolitoistavuotias ja puolivuotias poika. Varsinkin vanhempi on vielä melkoinen sankari, joka keksii mitä tempauksia.. Mutta sitten tuli mieleen että entä ne, joilla on vaikkapa neljä? Tai kuusi? Alkaako jossain siinä kolmannen ja viidennen välillä vaan tottua vai miten ne SELVIÄÄ HENGISSÄ?!

    • Kristaliina
      13.5.2014 at 16:39

      No niinpä!!!! Toi hengissäpysyminen erityisesti :)

      Mun äiti kertoi kotikäyntimuistojaan: esim. jossain noin kymmenlapsisessa lestadiolaisperheessä oli napero pomppinut sängyllä vastasyntynyt sylissään ja äiti vaan vilkaissut sinne päin ja kysynyt neuvolantädiltä (mun äidiltä siis) että otatko sokeria tai maitoa kahviin :)

      • annakarin
        13.5.2014 at 16:45

        Meidän äiti on kertonut kans noista kotikäynneistä, mutta siis siitä neljän lapsen äidin näkökulmasta. Esimerkiksi yhdellä kerralla yksi isoveljestäni oli sylkenyt ihan koko kotikäynnin ajan. Sillä kerralla äiti oltiinkin ohjattu johonkin äitien tukiryhmään, koska siitä oli oltu vähän huolissaan. Äiti oli käynyt kerran ja päättänyt, että ei ole hänen paikka tämä. :-D

        • Kahvittelija
          13.5.2014 at 22:48

          Tuli tuosta mieleen, kun oltiin mun isoveljen kanssa alle kouluikäisiä ja keinuttiin takapihalla. Äidille ja isälle tuli Tärkeitä Kahvivieraita, jotain pienen kotipaikkakuntamme silmäätekeviä jostain sivistyslautakunnasta tms. (liittyi vissiin jotenkin isän töihin). Jostain ihmeen syystä mä ja mun veli, jotka emme siis todellakaan yleensä harrastaneet kiroilua, päätimme aina keinun ollessa korkeimmalla kohdalla kajauttaa suureen ääneen ilmoille jonkun kirosanan. Niitä oli sitten kajahdellut vieraiden korviin olohuoneen avonaisen tuuletusräppänän kautta…kuten arvata saattaa, äiti ja isä eivät olleet kovinkaan tyytyväisiä meihin :D

      • Myntti (Ei varmistettu)
        13.5.2014 at 19:38

        Kyllä ne hengissä saa pysymään, mutta juurikin kodin siisteydestä ja omien tarpeiden täyttämisestä saa ensimmäisenä tinkiä. Meidän esikoinen oli 1v8kk, kun kaksoset syntyivät ja ensimmäiset kuukaudet miehen töihin paluun jälkeen aamut oli sellaista syöttö-vaipanvaihto-vaatteidenvaihtorallia, etten kertakaikkiaan ennen klo 11:tä ehtinyt edes miettiä omia syömisiä, juomisia tai pissahätiä. Mutta selvitty on :)

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        14.5.2014 at 00:04

        Niin ja tosiaan, ei ollut tarkoitus millään lailla vähätellä, kun on läheltä nähnyt miten väsyttävää voi olla kahden pienen kanssa niin ei voi kuin toivoa jaksamisia! Mutta kun on itse kasvanut kulttuurissa, jossa seitsenlapsinen perhe on vielä ihan normaali, tulee väkisinkin miettineeksi miten ne äidit jaksaa. Ja miten itse jaksaa sitten joskus :D no, siitä ei vielä ole huolta, enemmänkin mietin tällä hetkellä sitä miksi synnytystä ei ole voitu kehittää niin että vois tasan tietää mistä se alkaa.. 39+3 taktiset numerot! Supistuksia-schmupistuksia. Voisivat nämä edes olla vähän kipeämpiä.. (luultavasti jossain välissä toivon etten olisi ikinä päästänyt tätä lausetta julkisuuteen) ;D

        • Kristaliina
          14.5.2014 at 16:57

          Oijoijoi, tsemppiä viimeisille päiville! …vai tunneille…? :)

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      13.5.2014 at 16:42

      Yksin kolmenkin kanssa on jo nähnyt että lapset on aika kestäviä niin henkisesti kuin fyysisesti. Omaa siisteystasovaatimusta on saanut laskea roimasti ja jossain vaiheessa kuuden tunnin yöunet on alkaneet tuntua ihan riittäviltä. Tahmaiset halit ja pusut tai muilta kuullut kehut omista lapsista kantavat pitkälle.

      • Kristaliina
        14.5.2014 at 16:58

        Oh, kuuden tunnin yöunet! <3

        :)

    • piupali (Ei varmistettu)
      13.5.2014 at 16:53

      Harvalla kuitenkaan on kuutta vauvaa tai pientä taaperoa. :)

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        14.5.2014 at 08:18

        Miten olis kombo vastasyntynyt, 2v kaksoset, 3,5v. ja 5v. Mulla ei todellakaan ole, mutta siskolla on :)

      • ansku1 (Ei varmistettu)
        14.5.2014 at 09:11

        ei ole kuutta.. vanhin täytti maaliskuussa 4v, keskimmäinen 2,5v, nuorin täytti juuri vuoden. Laskettuaika on syyskuun puolivälissä… voin sanoo et oma sotkunsietokyky on noussu ihan hirveesti!
        Omalla kokemuksella voin sanoo et kaks pientä lasta on ehkä se pahin, kolmas menee jo vähän siinä sivussa ja isommat leikkivät paljon keskenään joten ei oo koko ajan äitin hihassa roikkumassa ja vaatimassa leikittäjää :) kahden kanssa oli työläintä kun se työmäärä tuplaantui.
        Itse olen haaveillut meille koiraa, mutta taidan suosiolla siirtää haavetta ainakin viisi vuotta eteenpäin, nyt ei riittäis enää voimat koiran sisäsiistiksi opettamiseen plus karvat joka paikassa kaiken muun sotkun keskellä, ei kiitos :P

        • Kristaliina
          14.5.2014 at 17:00

          Hihii, mun täytyy varoa, että mä en sitten joskus vuoden päästä näe näitä tällaisia kommentteja – että en vaan tuu ajatelleeksi, että hei voishan sen kolmannenkin ehkä vielä… :)

  • kohta samassa jamassa (Ei varmistettu)
    13.5.2014 at 16:35

    Voi paska! No hyvähän se on totuus kuulla, just jotain tollasta sen pelkäsinkin olevan. Jotenki sitä vaan salaa toivoo että kyllä ne 2 menee siinä missä yksikin ja uskoo mielellään niiden äitien puheita (valheita), jotka sanovat, että ihan helpooa se on. Mutta uskon sua, se tulee olemaan juuri tota! Olin ihan helisemässä silloin yhdenkin vauvan kanssa ja just ku on alkanu arki helpottaa ton 2 v kanssa niin toinenhan siihen piti tilata. Mutta, i feel you, koita ees vähän päästä vielä nauttimaan kesästäkin! (ens kesänä ;D )

    • Memu (Ei varmistettu)
      13.5.2014 at 17:16

      Riippuu ihan mikä ikäero on kyseessä. Kolmen vuoden sellainen alkaa olla juuri sopiva ettei tartte repiä hiuksia päästä. :D Alle sen… hulluja ootte! :D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    13.5.2014 at 16:37

    Tsemppiä ja pikaista paranemista Silvalle!

    Ja kiitos: tunnen itseni ihan sankarittareksi jo suht rutiinoituneesti pyöritän yksin arkea parikuisen vauvan ja kahden muun alle kouluikäisen kanssa. Joka päivä (tämäkään) ei mene ihan putkeen mutta selvitty ollaan kaikki. Vaikeimpia päiviä tässä vuosien varrella on taineet olla ne, kun on itse tosi sairaana ja lapset täynnä virtaa. Tai kun 1- ja 3-v sairastavat mahatautia yleisvoinnin ollessa kuitenkin hyvä: muksut touhottavat ympäriinsä ja aina väliin tulee aivan varoittamatta oksu… Silloin todella kaipasin leikkikehää jonne sulkea lapset.

    • Kristaliina
      13.5.2014 at 17:35

      Nämä useamman lapsen kanssa toimimiset kyllä sankaritarinoilta munkin korvaan kuulostaa! Ja tän tämänpäiväisen jälkeen vielä entistäkin enemmän :)

      Noooh, ehkä tähän tulee ajan myötä rutiini. Ja nyt vaikeusastetta tietty lisäsi tuo tirpan kipeänä olo…. Ja ja ja… selitellä aina voi :)

  • Raissi
    13.5.2014 at 16:42

    Uuh. Mikä tämä kuume homma nyt on, ku meilläki tytöllä nyt neljäs päivä 39-40 kuumetta? Käytiin äsken 1- vuotis hammas tarkastuksessa (kyllä, 39 astetta kuumetta, mutta mentiin silti, autolla kuitenkin) ja täti kertoi, että yläkerran hampaat, takahampaita myöden, on just nyt puhkeamassa. Huh! Olisin ehkä kuitenkin ottanut ne pari kpl kerrallaan pikkuhiljaa…

    • Haloooooo (Ei varmistettu)
      14.5.2014 at 20:56

      Veit kipeän lapsen hammastarkastukseen? No ei järki päätä pakota. Onpa ystävällistä mennä tartuttamana henkilökunta ja muut potilaat.

      • Raissi
        14.5.2014 at 23:03

        Joo, vein. Kysyin kyllä eka asiasta henkilökunnalta. Että näin…

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          15.5.2014 at 11:07

          Minä ajattelisin kyllä ensiksi ihan lapsen kannalta, että tuntuuko kivalta olla hammastarkastuksessa noin kovassa kuumeessa. Itse olisin mieluummin kotona kipeänä. Hampaiden puhkeaminen ei nosta kuumetta noin korkealle: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skl000

        • Haloooooo (Ei varmistettu)
          15.5.2014 at 11:45

          Miten se henkilökunnalta kysyminen vähentää tartuntariskiä? Kai sitä saa omaakin järkeä käyttää.

          • Raissi
            15.5.2014 at 11:49

            Hohhoijaa… Kysyin, että voinko tuoda kipeän tytön. Sanoivat, että jos tyttö jaksaa, niin voi. Tuossa alapuolella tästä tartuntahommasta onkin jo keskusteltu. Tämän enempää en viitsi tästä asiasta vängätä. Hyvää päivän jatkoa.

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        15.5.2014 at 09:15

        Tartuttamaan millä? Takahampaiden puhkeamisellako? Poskihampaiden puhkeaminen kun tosiaan helposti nostaa lämpöä vaikka useammaksikin päiväksi kunnes ovat kokonaan ikenestä läpi.

        • Ella F.
          15.5.2014 at 09:27

          Hihihihihii, olisin itse halunnut kirjoittaa tämän kommentin :D Koska mietin aivan samaa, onhan se kamalaa, kun kaikilla alkaa sitten poskihampaat puhkeamaan ihan tuosta noin vaan. Todella ajattelematonta. Ylipäätään jostain vaivasta kärsivän lapsen vieminen lääkäriin tms. Sehän tartuttaa kaikki!

          • Raissi
            15.5.2014 at 09:43

            Täytyy sanoa, että itsekin mietin samaa illalla, että ketähän tartuttamaan… Hoitajat varmaankin samoilla käsineillä kaivelvat kaikkien potilaiden suut ja siellä terveyskeskuksessahan ei tunnetusti asioi kuin tehttps://dub123.mail.live.com/m/messages.m/ScanAttachment?mid=m5ee598b9-d694-11e3-a220-00215ad9df92&attdepth=0&attindex=0&CP=20127rveet ihmiset…

          • Raissi
            15.5.2014 at 09:45

            Siis mistä tuo tähän tekstiin hyppäs? Piti kirjoittaa, että tervarissahan asioi aina vain terveitä ihmisiä…

          • Ella F.
            15.5.2014 at 09:49

            Hahhahahaaa, no tietty kun sehän TERVEYSkeskus! Ei mikään SAIRAUSkeskus.

            Hohooo, ehkä lopetan ja lähden sinne kouluun nyt viimein…

          • jjj (Ei varmistettu)
            15.5.2014 at 21:06

            Pisaratartunnan saa hyvinkin vaikka hanskoja vaihtaakin. Ja ne terkun pitkäaikaissairaat ei kaipaa infektiotautia siihen päälle mikäli se olis voitu välttää. Ystävällistä olis sairastaa kotona, jos se on mahdollista.

          • Haloooooo (Ei varmistettu)
            15.5.2014 at 11:48

            Voi hyvä ihme, eihän neuvolaankaan saa viedä sairasta lasta juuri siksi, ettei tartuta muita. Aika törkeää ajatella noin, että sama se on jos se hoitaja sairastuu kun noin tautisessa paikassa on töissä. Menetkö kylään toiseen lapsiperheeseenkin korkeassa kuumessa?

        • jjjj (Ei varmistettu)
          15.5.2014 at 21:01

          Vaan ei lähes neljäänkymmeneen asteeseen kuten ylläolevan linkin takana olevasta Terveyskirjaston artikkelista opimme.. Eiköhän tällä lapsella virustauti ollu.

          • Raissi
            15.5.2014 at 21:32

            Korvatulehdus oli lapsella. Selvisi eilen. Sunnuntaina kävimme lääkärissä ( Raahasin hänet silloinkin sinne tartuttamaan muita), eikä ollut mitään. Eilen menimme uudestaan ( taas vein kipeän tytön tartuttamaan muita) ja toisessa korvassa oli tulehdus. Lääkärin mukaan korvatulehdus ylläpiti myös tuota kuumetta. Olen siis rasittanut sairasta lastani useamman kerran tämän sairauden aikana käyttämällä häntä lääkärissä ja hammastarkastuksessa (joissa hän istui sylissäni ja kuume oli laskettu lääkkeillä alas)ja levittänyt vielä tauteja ympäri maailmaa. Karsee mutsi.

          • Kristaliina
            15.5.2014 at 22:03

            Oivoi, kovasti paranemisia pikkuiselle!

          • Raissi
            15.5.2014 at 22:12

            Kiitos :) Tänään tyttö kantoi minulle kenkänsä ja tuumasi, että kiikkaa, kiikkaa. Paranemaan päin taitaa siis olla.

  • Torey
    13.5.2014 at 17:10

    Apua! Voin vaan kuvitella! Yhden lapsenkin kanssa ne ensimmäiset pari viikkoa kahden kesken miehen ollessa töistä tuntui olevan sellasta MITEN NE MUUT MUKA TEKEE RUOKAAKIN?! Mutta kummasti sen rytmin löysi ilman sen suurempaa yrittämistäkään. Eiköhän se niin mene kahdenkin lapsen kanssa. Aikaa vaan. ;)

  • Melina G
    13.5.2014 at 18:37

    Tsemppiä! Alussa tuntuu katastrofaaliselta, mutta pian siihen rutinoituu. Sääli, että sen yhden lapsen helppouden tajuu vasta, kun lapsia on jo kaksi. :-) 

    Jostain luin, että kolmilapsiset perheet ovat tutkitusti onnettomimpia ja nelilapsiset onnellisimpia. Voisikohan olla, että nelilapsisissa perheissä isommat alkavat jo ottaa hoitovastuuta pienemmistä? 

    Kun näissä kaksilapsisissa lapset lähinnä kiusaavat toisiaan. Tai vanhempiaan. 

  • jaukki90 (Ei varmistettu)
    13.5.2014 at 18:37

    Juurikin noista syistä johtuen esikoinen jatkaa ainakin osa-aikaisesti perhepäivähoidossa. :D harjoiteltiin kyllä pari päivää puolivuotiaan ja esikoisen kanssa elämää mutta se tuntui sujuvan liian hyvin :D esikoinen 1,8v. Toinen kun syntyy niin on just yli 2v : D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    13.5.2014 at 19:53

    Saattaisi kenties helpottaa jos vauvaa ei ihan koko ajan imettäisi? Ja voihan sen vauvan laskea sitteriin vaikka sitten itkisikin että ehdit(te) esim. syödä, sylisylisylisylivauvat kun usein ovat juuri sitä koska saavat olla.

    • Hemmuli (Ei varmistettu)
      13.5.2014 at 20:20

      Juu, on varmaan tosi kiva syödä jne. kun pienen pieni vauvaa itkee sitterissä. Eiköhän ne imetysvälit siitä pikku hiljaa pitene, ainakin oman kokemukseni mukaan. En muuten tiennytkään että vauvan paikka ei ole sylissä.

    • Kristaliina
      13.5.2014 at 20:40

      Mä kans oon vastannut tuohon sylisylisyliasiaan (kun siitä joskus tutuiltakin saa kuulla), että vauvan kuuluu sylivauva ollakin <3 Näin toisen kanssa on harmi kyllä aika väistämätöntä, että välillä tulee niitä hetkiä, jolloin vauvan tarpeisiin ei ehdi vastata. Ja pitää kestää vähän sitä itkuakin. Mutta silloin, kun pystyn, yritän vastat vauvan tarpeisiin, vaikka se vähän haasteita aiheuttaakin :) Mä uskon, että tarpeisiin vastaamalla varhaislapsuudessa rakentuu se hyvä perusturvallisuus…

      Nää on vähän näitä näkemysjuttuja – esim. mun äidin kanssa joudutaan jatkuvasti keskustelemaan, kun se haluaisi jo ”opettaa” vauvaa 4 tunnin syöttöväleihin ja antaa kitistäkin välillä. Mä joudun jatkuvasti muistuttamaan, että hei anna se vauva tänne, tällä ei tarvitse ruoan eteen itkeä. Musta tuntuu, että seitsemän viikon ikäistä vauvaa en yrittää opettaa vielä mihinkään. Toivon, että kyllä ne kaikki, esim. syöttövälien pitenemiset, sitten luonnostaan hoituvat…

      • Minttumaaria
        13.5.2014 at 22:31

        Meidän Baby oli myös sylisylisylivauva. Ei nukkunut missään muualla kuin minun tai miehen sylissä, ei varmana setterissä saatika omassa sängyssä! Kyllä mä olin niin onnellinen isyysvapaasta erityisesti tuolloin.

        Kun mies palasi töihin, otin kantaliinaan käyttöön. Oisko siinä ideaa teillekin tai ootteko jo kokeillu? Sillon saa kuitenkin kädet vapaaksi..
        Mutta nyt sitterikin kelpaa ja alku yö menee sängyssä (ei voi vielä liikaa napanuoraa venyttää! :D)

        p.s. Ihan samaa mieltä, ei tuon ikäiselle vauvalle tartte opettaa pidempää ruokaväliä, Se hoituu ihan itsestään. Baby oli myös tissitissitissivauva. ;)