Epäsuosittuja mielipiteitä

Tähän tarvittiin sitten näköjään vaan sateinen maanantai ja delfiinit.

Viime kesänä blogeissa kiersi hauska ”epäsuosittuja mielipiteitä” -juttuidea. En tullut silloin lähteneeksi haasteeseen mukaan, koska totesin heittämällä, että omat mieleentulevat epäsuositut mielipiteeni olivat jotain ihan muuta kuin sellaista harmitonta ”en tykkää sellaisesta-ja-sellaisesta-kampauksesta” -kamaa.

Mutta hei: sateinen maanantai ja delfiinit. Nyt lähtee. Tosi epäsuositut mielipiteet. 3+1 ensimmäistä mieleentulevaa juuri nyt:

”Joku on piirtänyt äidin kuvan!”, totesi Silva. Ja mainittakoon, että kuvitus ei liity juttuun millään tavalla – sähkökaappitaide on hienoa eikä ärsytä :)

1. Ne delfiinit – WTF

Siis totta kai kamalaa, että ne luontoon kuuluvat älykkäät nisäkkäät ovat eläneet vuosikymmeniä vankeudessa.

Mutta. Eikö kukaan muu ole oikeasti sitä mieltä, että kaiken tämän delfiinimölyn sijaan nyt saattaisi olla myös eläinoikeusjärjestöillä (joita kannatan) ja muilla delfiiniasiaa voimakkaasti esiintuoneilla tahoilla (joita myös kannatan) peiliin katsomisen paikka? Että olivatko he (tahtomattaan) toiminnallaan myötäaiheuttamassa sitä ikävää faktaa, että Särkänniemen delfiinit lähtivät ehkä jopa huonompiin olosuhteisiin kuin joissa olivat nyt…?

Delfiinien vankinapitämisen vääryyksistä puhuminen (mikä on oikein) johti yleisen mielipiteen muuttumiseen delfiiniesitysten vastustamiseen (mikä myös on oikein). Käsittääkseni koko delfiinihomma Särkänniemessä muuttui tappiolliseksi (mikä on oikein). Mutta sen jälkeen Särkänniemi ois mun mielestä tarvinnut ihan hemmetisti tukea asian hoitamiseen – saiko se varmasti sitä? Tukea, eikä pelkkää ryöpytystä ja kritisointia.

Mä ymmärrän, että homma piti ratkaista; delfiinien pito Tampereella maksoi koko ajan. Ja kun sitä sopivaa sijoituspaikkaa ei löytynyt – jotain oli mahdollisesti suunnitteilla/rakenteilla ja niin edelleen – mä hyvin ymmärrän, että ei välttämättä ollut taloudellisia rahkeita mihinkään vuosikausien odotteluun… Pitäis viedä johonkin delfiinieläkeläisvanhusten täyshoitolaan. Hyvä ajatus, mutta entä kun sellaista ei ole olemassakaan…?

Jälkiviisastelu on perseestä, mutta olisiko Särkänniemen delfinien hoitoon ja ylläpitoon voitu järjestää jokin yhteisponnistus – jos kaikki nämä some-närkästyneet ihmiset olisivat TEHNEET jotain eikä vaan jeesustelleet jälkikäteen – oltaisiin kerätty vaikka rahaa delfiinien ”inhimilliseen” ylläpitoon Särkänniemessä niin kauan, että sopiva eläkesijoituspaikka näille älykkäille olennoille löytyy? Yhteisvastuuta!

Mä myös ymmärrän, että siirto tehtiin salaa. Jos itse olisin ollut tuollaista siirtopäätöstä tekemässä, kyllä muakin olisi jännittänyt esimerkiksi mielenilmaisut ja siirron turvallisuus – delfiinien kannalta siis. Uskon, että salasiirto oli delfiinien kannalta paras, JOS kerran se siirto tehtiin (ei olisi pitänyt tehdä). Siinä sen sijaan mun mielestä mokattiin, että heti koneen noustua ilmaan olisi pitänyt lähettää tiedote, että ”delfiinit ovat lähteneet Suomesta, pahoittelemme että emme turvallisuussyistä tiedottaneet asiasta etukäteen” ja niin edelleen.

2. Laadukas varhaiskasvatus – WTF

Mun täytyy myöntää, että en vieläkään ihan ymmärrä, mitä ihmettä se laadukas varhaiskasvatus oikein on. Ympäriltä havainnoitu arkikokemus on nimittäin kyllä sitä, että se on ennen kaikkea sanahelinää, jolla pyritään saamaan hyvä omatunto siitä, että jätetään lapsi (mahdollisesti pitkäksi) päiväksi ”tarhaukseen”. Joskus olen kuullut paheksuttavan ”tarha”-sanan käyttöä, ja onhan se tietysti kamala sana – ”laadukas varhaiskasvatus” on paljon lempeämpi – mutta nimenomaan tarhaukselta se tosi usein kyllä valitettavasti vaikuttaa.

Kuulen tietysti paljonkin myös ”ihana, miten meillä on niin ylimahtava ihana maailmanparas yksilölliset tarpeet huomioiva hoitopaikka” -hehkutusta, mutta pakko myöntää, että olen hieman epäileväinen. Ehkä se sitten on totta – joko niin, tai sitten mukana on ripaus itsepetosta. Tai sitten ainakin satumaisen hyvää tsägää! Koska ainakaan tasalaatuista se hoito ei varmasti kautta tämän maan hoitopaikkojen ole.

Joo. Ymmärrän ”laadukkaan varhaiskasvatuksen” siinä mielessä, että jos/kun lapsi pitää hoitoon laittaa, totta kai sen soisi olevan mahdollisimman laadukasta. Mutta ”jokaisen lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen” -puhe ikään kuin sen kotona hoidetun hoito olisi automaattisesti jotenkin huonompilaatuista on vaan mun mielestä täysin harhaanjohtavaa. Jos vanhempi panostaa lapsensa kotonakasvattamiseen tarjoamalla virikkeitä, lapsiseuraa, ryhmätoimintaa (esim. kerhot), tutustumalla pedagogiikkaan ja niin edelleen, väitän, että aika usein se voi olla lapselle parempi kuin isoissa lapsiryhmissä laumamaisesti suinpäinrellestäminen (jossa arimmat jäävät rajujen jalkoihin). Sori vaan, mutta siltä aika usein vaikuttaa, että kotona opitaan hyviä tapoja; hoidossa huonoja *).

*) tämä ei koske niitä, joiden vahemmilla ei ole rahkeita tai osaamista hoitaa sitä kasvattamista kotona – totta kai joskus on parempi, että lapsi saa ammattilaisen huolenpidon

On siis aitoja ammattilaisia (joiden työtä hurjasti arvostan!), mutta on myös aivan liian tiukkoja resursseja, sairauspoissaolojen takia hirvittäviä alimiehityksiä, liian suuria ryhmiä ja niin edellen. Isolla sydämellä työtään tekeviä kasvatusammattilaisia on, mutta heille ei anneta riittävän hyviä puitteita tärkeän työnsä toteuttamiseen. Aika menee siihen, että katsoo, että kaikki pysyvät suunnilleen hengissä.

Tiedän, että usein vaihtoehtoa ei ole ja meilläkin on isompi lapsi osa-aikaisessa hoidossa (ja pienempikin varmaankin menee kolmivuotiaana). Mutta vaikka ratkaisut lasten etua ajatellen on tehtykin, en SILTI ole yhtään varma, onko tuo meidän tekemä ratkaisu se paras mahdollinen. Rehellisesti sanoen olen ajatellut, että omille lapsilleni varmasti parasta olisi, jos he olisivat kotihoidossa siihen pakolliseen eskariin asti. Se on sitten eri juttu, olisiko se käytännössä ollenkaan mahdollista ja riittäisikö meidän aikuisten voimavarat ja rahkeet (rahasta nyt puhumattakaan) siihen.

Mutta tää on juttu, jota ei ilmeisesti saa sanoa ääneen: itse en ole yhtään varma, onko isoissa ryhmissä tapahtuva kunnallinen lastenhoito lapsille sitä ”parasta”. Pakko ja välttämättömyys se usein perheelle on, mutta tuntuu, että sitä yritetään verhota johonkin muuhun. Siihen ”oi oi oi laadukas varhaiskasvatus” -jargoniin.

3. Mölystä ei saa ärsyyntyä – WTF

”Äänet kuuluvat kaupunkiin” -koulukunnan mielipiteet ovat ainakin omassa some-feedissäni tänä kesänä olleet aivan totaalijyrääviä. Kaikenlaisia kaupunkifestareita kannattavat tuntuvat olevan niin pinnoissaan, että varoittamatta hyökkäävät pienenkin soraäänen antajan kimppuun. Jos joku vaikkapa Facebook-ryhmässä on erehtynyt kysymään viattomasti, että ”mistä tuo musiikki kuuluu?”, hän on saattanut välittömästi festarimelua puolustavan sotajoukon niskaansa.

Enää ei uskalla sanoa julkisesti ääneen, jos häiriintyy jostain metelistä.

Tän vuoden Weekend Festival oli mun mielestä ihan kamala. Monia sen jumputus ei häiritse ja moni siitä ihan vilpittömästi nauttii. Se on ok ja kiva heille. Mutta on ihan yhtä ok, jos mä sanon, että mua se häiritsi. Mun mielestä sen äänet oli vaan järjestetty ihan päin persettä ja sijainti meren rannassa tällaiselle musiikille ihan totaalisen väärä – muut festarit (Flow, Tuska) kun ovat kuuluneet, mutta eivät häirinneet. Sanottakoon vielä, että asuin kuusi vuotta Stadionin (ja sen konserttien) vieressä; ei häirinnyt. Tuska puolestaan järjestettiin Kaisaniemessä vuosina 2001-2010 ja sinä aikana asuin keskustan tuntumassa useassa eri paikassa – koskaan ei häirinnyt.

Mutta Weekend Festival häiritsi ja ärsytti. ”Sehän on vain yksi viikonloppu!” Niin on. Yksi viikonloppu kesästä tahtomattaan kuunnella ikkunathelisyttävää jumputusta. ”Äänet kuuluvat kaupunkiin, muuta maalle!” Mene itse järjestämään ne festaris sinne maalle.

+1: Puolison jatkuva haukkuminen – WTF

Mä en voi ymmärtää sitä, että täysin järkevät ja fiksut ihmiset kohtelevat puolisoaan kuin idioottia.

*******

No niin, siinä tuli!

Mitä epäsuosittuja mielipiteitä sulla on?

76