Epäsuosittuja mielipiteitä

Tähän tarvittiin sitten näköjään vaan sateinen maanantai ja delfiinit.

Viime kesänä blogeissa kiersi hauska ”epäsuosittuja mielipiteitä” -juttuidea. En tullut silloin lähteneeksi haasteeseen mukaan, koska totesin heittämällä, että omat mieleentulevat epäsuositut mielipiteeni olivat jotain ihan muuta kuin sellaista harmitonta ”en tykkää sellaisesta-ja-sellaisesta-kampauksesta” -kamaa.

Mutta hei: sateinen maanantai ja delfiinit. Nyt lähtee. Tosi epäsuositut mielipiteet. 3+1 ensimmäistä mieleentulevaa juuri nyt:

sähkökaappi elina holley

”Joku on piirtänyt äidin kuvan!”, totesi Silva. Ja mainittakoon, että kuvitus ei liity juttuun millään tavalla – sähkökaappitaide on hienoa eikä ärsytä :)

1. Ne delfiinit – WTF

Siis totta kai kamalaa, että ne luontoon kuuluvat älykkäät nisäkkäät ovat eläneet vuosikymmeniä vankeudessa.

Mutta. Eikö kukaan muu ole oikeasti sitä mieltä, että kaiken tämän delfiinimölyn sijaan nyt saattaisi olla myös eläinoikeusjärjestöillä (joita kannatan) ja muilla delfiiniasiaa voimakkaasti esiintuoneilla tahoilla (joita myös kannatan) peiliin katsomisen paikka? Että olivatko he (tahtomattaan) toiminnallaan myötäaiheuttamassa sitä ikävää faktaa, että Särkänniemen delfiinit lähtivät ehkä jopa huonompiin olosuhteisiin kuin joissa olivat nyt…?

Delfiinien vankinapitämisen vääryyksistä puhuminen (mikä on oikein) johti yleisen mielipiteen muuttumiseen delfiiniesitysten vastustamiseen (mikä myös on oikein). Käsittääkseni koko delfiinihomma Särkänniemessä muuttui tappiolliseksi (mikä on oikein). Mutta sen jälkeen Särkänniemi ois mun mielestä tarvinnut ihan hemmetisti tukea asian hoitamiseen – saiko se varmasti sitä? Tukea, eikä pelkkää ryöpytystä ja kritisointia.

ymmärrän, että homma piti ratkaista; delfiinien pito Tampereella maksoi koko ajan. Ja kun sitä sopivaa sijoituspaikkaa ei löytynyt – jotain oli mahdollisesti suunnitteilla/rakenteilla ja niin edelleen – mä hyvin ymmärrän, että ei välttämättä ollut taloudellisia rahkeita mihinkään vuosikausien odotteluun… Pitäis viedä johonkin delfiinieläkeläisvanhusten täyshoitolaan. Hyvä ajatus, mutta entä kun sellaista ei ole olemassakaan…?

Jälkiviisastelu on perseestä, mutta olisiko Särkänniemen delfinien hoitoon ja ylläpitoon voitu järjestää jokin yhteisponnistus – jos kaikki nämä some-närkästyneet ihmiset olisivat TEHNEET jotain eikä vaan jeesustelleet jälkikäteen – oltaisiin kerätty vaikka rahaa delfiinien ”inhimilliseen” ylläpitoon Särkänniemessä niin kauan, että sopiva eläkesijoituspaikka näille älykkäille olennoille löytyy? Yhteisvastuuta!

Mä myös ymmärrän, että siirto tehtiin salaa. Jos itse olisin ollut tuollaista siirtopäätöstä tekemässä, kyllä muakin olisi jännittänyt esimerkiksi mielenilmaisut ja siirron turvallisuus – delfiinien kannalta siis. Uskon, että salasiirto oli delfiinien kannalta paras, JOS kerran se siirto tehtiin (ei olisi pitänyt tehdä). Siinä sen sijaan mun mielestä mokattiin, että heti koneen noustua ilmaan olisi pitänyt lähettää tiedote, että ”delfiinit ovat lähteneet Suomesta, pahoittelemme että emme turvallisuussyistä tiedottaneet asiasta etukäteen” ja niin edelleen.

sähkökaappi pöllö

2. Laadukas varhaiskasvatus – WTF

Mun täytyy myöntää, että en vieläkään ihan ymmärrä, mitä ihmettä se laadukas varhaiskasvatus oikein on. Ympäriltä havainnoitu arkikokemus on nimittäin kyllä sitä, että se on ennen kaikkea sanahelinää, jolla pyritään saamaan hyvä omatunto siitä, että jätetään lapsi (mahdollisesti pitkäksi) päiväksi ”tarhaukseen”. Joskus olen kuullut paheksuttavan ”tarha”-sanan käyttöä, ja onhan se tietysti kamala sana – ”laadukas varhaiskasvatus” on paljon lempeämpi – mutta nimenomaan tarhaukselta se tosi usein kyllä valitettavasti vaikuttaa.

Kuulen tietysti paljonkin myös ”ihana, miten meillä on niin ylimahtava ihana maailmanparas yksilölliset tarpeet huomioiva hoitopaikka” -hehkutusta, mutta pakko myöntää, että olen hieman epäileväinen. Ehkä se sitten on totta – joko niin, tai sitten mukana on ripaus itsepetosta. Tai sitten ainakin satumaisen hyvää tsägää! Koska ainakaan tasalaatuista se hoito ei varmasti kautta tämän maan hoitopaikkojen ole.

Joo. Ymmärrän ”laadukkaan varhaiskasvatuksen” siinä mielessä, että jos/kun lapsi pitää hoitoon laittaa, totta kai sen soisi olevan mahdollisimman laadukasta. Mutta ”jokaisen lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen” -puhe ikään kuin sen kotona hoidetun hoito olisi automaattisesti jotenkin huonompilaatuista on vaan mun mielestä täysin harhaanjohtavaa. Jos vanhempi panostaa lapsensa kotonakasvattamiseen tarjoamalla virikkeitä, lapsiseuraa, ryhmätoimintaa (esim. kerhot), tutustumalla pedagogiikkaan ja niin edelleen, väitän, että aika usein se voi olla lapselle parempi kuin isoissa lapsiryhmissä laumamaisesti suinpäinrellestäminen (jossa arimmat jäävät rajujen jalkoihin). Sori vaan, mutta siltä aika usein vaikuttaa, että kotona opitaan hyviä tapoja; hoidossa huonoja *).

*) tämä ei koske niitä, joiden vahemmilla ei ole rahkeita tai osaamista hoitaa sitä kasvattamista kotona – totta kai joskus on parempi, että lapsi saa ammattilaisen huolenpidon

On siis aitoja ammattilaisia (joiden työtä hurjasti arvostan!), mutta on myös aivan liian tiukkoja resursseja, sairauspoissaolojen takia hirvittäviä alimiehityksiä, liian suuria ryhmiä ja niin edellen. Isolla sydämellä työtään tekeviä kasvatusammattilaisia on, mutta heille ei anneta riittävän hyviä puitteita tärkeän työnsä toteuttamiseen. Aika menee siihen, että katsoo, että kaikki pysyvät suunnilleen hengissä.

Tiedän, että usein vaihtoehtoa ei ole ja meilläkin on isompi lapsi osa-aikaisessa hoidossa (ja pienempikin varmaankin menee kolmivuotiaana). Mutta vaikka ratkaisut lasten etua ajatellen on tehtykin, en SILTI ole yhtään varma, onko tuo meidän tekemä ratkaisu se paras mahdollinen. Rehellisesti sanoen olen ajatellut, että omille lapsilleni varmasti parasta olisi, jos he olisivat kotihoidossa siihen pakolliseen eskariin asti. Se on sitten eri juttu, olisiko se käytännössä ollenkaan mahdollista ja riittäisikö meidän aikuisten voimavarat ja rahkeet (rahasta nyt puhumattakaan) siihen.

Mutta tää on juttu, jota ei ilmeisesti saa sanoa ääneen: itse en ole yhtään varma, onko isoissa ryhmissä tapahtuva kunnallinen lastenhoito lapsille sitä ”parasta”. Pakko ja välttämättömyys se usein perheelle on, mutta tuntuu, että sitä yritetään verhota johonkin muuhun. Siihen ”oi oi oi laadukas varhaiskasvatus” -jargoniin.

sähkökaappi pöllöt

3. Mölystä ei saa ärsyyntyä – WTF

”Äänet kuuluvat kaupunkiin” -koulukunnan mielipiteet ovat ainakin omassa some-feedissäni tänä kesänä olleet aivan totaalijyrääviä. Kaikenlaisia kaupunkifestareita kannattavat tuntuvat olevan niin pinnoissaan, että varoittamatta hyökkäävät pienenkin soraäänen antajan kimppuun. Jos joku vaikkapa Facebook-ryhmässä on erehtynyt kysymään viattomasti, että ”mistä tuo musiikki kuuluu?”, hän on saattanut välittömästi festarimelua puolustavan sotajoukon niskaansa.

Enää ei uskalla sanoa julkisesti ääneen, jos häiriintyy jostain metelistä.

Tän vuoden Weekend Festival oli mun mielestä ihan kamala. Monia sen jumputus ei häiritse ja moni siitä ihan vilpittömästi nauttii. Se on ok ja kiva heille. Mutta on ihan yhtä ok, jos mä sanon, että mua se häiritsi. Mun mielestä sen äänet oli vaan järjestetty ihan päin persettä ja sijainti meren rannassa tällaiselle musiikille ihan totaalisen väärä – muut festarit (Flow, Tuska) kun ovat kuuluneet, mutta eivät häirinneet. Sanottakoon vielä, että asuin kuusi vuotta Stadionin (ja sen konserttien) vieressä; ei häirinnyt. Tuska puolestaan järjestettiin Kaisaniemessä vuosina 2001-2010 ja sinä aikana asuin keskustan tuntumassa useassa eri paikassa – koskaan ei häirinnyt.

Mutta Weekend Festival häiritsi ja ärsytti. ”Sehän on vain yksi viikonloppu!” Niin on. Yksi viikonloppu kesästä tahtomattaan kuunnella ikkunathelisyttävää jumputusta. ”Äänet kuuluvat kaupunkiin, muuta maalle!” Mene itse järjestämään ne festaris sinne maalle.

sähkökaappi värit

+1: Puolison jatkuva haukkuminen – WTF

Mä en voi ymmärtää sitä, että täysin järkevät ja fiksut ihmiset kohtelevat puolisoaan kuin idioottia.

*******

No niin, siinä tuli!

Mitä epäsuosittuja mielipiteitä sulla on?

76
Like

You Might Also Like

  • laulau
    29.8.2016 at 20:39

    Laadukasta varhaiskasvatusta on ja ei ole riippuen ihan paikasta ja kasvattajista. Nihkeillä nykyresursseillakin on mahdollista järjestää laadukasta varhaiskasvatusta, jos kasvattajat ovat motivoituneita ja tietoisia lasten kasvatukseen ja opetukseen liittyvistä tutkimuksista/uusista tuulista/ylipäätään lasten edusta. Liputan kuitenkin kotihoidon puolesta etenkin pienten osalta; vaikka he päiväkodissa viihtyisivätkin, viihtyisivät he siellä kotonakin, usein pienemmällä stressitasolla varustettuna. Viimeistään 4-5-vuoden ikäisenä näkisin kuitenkin olevan tärkeää osallistua säännöllisesti jonkin vertaisryhmän toimintaan, joka sisältää myös vapaata olemista ja leikkiä; kotihoidossa eskariaikaa lukuun ottamatta olleet lapset usein tunnistaa alakoulussa vertaistaidoista.

    • krista
      29.8.2016 at 23:01

      Tää on varmasti just näin – eli hyvin paikkasidonnaista – ja se on kyllä väärin; tähän pitäisi ihan yhteiskunnan tasolla panostaa!

      Mäkin tosiaan koen nuo ryhmässä toimimisen taidot tärkeinä, mutta nyt viime aikoina olen tosiaan alkanut miettiä, josko niistä saisi samanlaisen tai paremmankin opin pienemmissä ryhmissä, jossa aikuinen ehtii paremmin olla lasten tukena, yksilöllisesti. Tietysti vanhemmalta se vaatii paljon viitseliäisyyttä ja vaivaa; harrastusten ja lapsiryhmien etsimistä ja niin edelleen.

  • -jenni-
    29.8.2016 at 21:05

    Tuosta varhaiskasvatuksesta. Olin laittamassa oman kohta 5vn päivähoitoon vuodeksi ennen eskaria. Tutustumispäivän jälkeen peruin paikan. En ymmärtänyt missä välissä sitä kasvatusta olisi ollut, kun ryhmässä aamu ulkoilu, ruokailu, jonka jälkeen kaikki nukkumaan myös 5vt 2 tunniksi. Sitten välipala ja ulos loppupäiväksi. Tarhatäti myös sanoi,että aterioinnit saattavat olla traumaattisia kokemuksia kun niissä huudetaan niin paljon. Olin ihan että wtf!!

    • Mini
      29.8.2016 at 21:48

      Mä todellakin ihmettelen tätä päiväkotien nukkumispakkoa!?! Jos lapsi ei nuku kotonakaan ja on hoidossa osapäiväisesti esim 5 tuntia/ kahtena päivänä viikossa, niin pakkoko siitä viidestä tunnista oikeesti on tunti maata paikoillaan tai jos sattuu nukahtamaan, niin nukkua sit toista tuntia! Oikeestiko ne 4-5 v aivot ei tällasta yhtä 5 tunnin hoitopäivää ilman niitä unia siellä päiväkodissa selviä. Onko se sit sitä laadukasta varhaiskasvatusta, että 5 tunnin hoitopäivästä 1-2 tuntia maataan hiljaa huoneessa/nukutaan ja jäljelle jäävistäkin 1-2 tuntia menee ruokailuun ym. Missä välissä se kasvatus siinä toteutuu?

      Sori avautuminen, mut jäi trauma kun meidän 4 v ”kokeilu” päiväkotia osa-aikaisena viime syksynä.. Kun lapsi oli ollut 4 hoitopäivää (5 tuntia/krt), niin hlökunta ehdotti, et lopettaisin päiväkodin, kun lapsen hoitoonjääminen oli hankalaa. Lapsi siis oli iloinen ja osallistuva, kun alkujännitys oli ohi, mitta itki kun vein häntä. Millaisella aikataululla lapsen olisi pitänyt sitten sopeutua, kun ei alkuikävä neljässä päivässä helpottanut? Tässä päästään myös tuohon aiemmin esiin tulleeseen eli et se kotina oleminen näkyy sit koulussa. Mutta millä tavalla ja mikä se vaatimus oikein on? Näkyykö se jotenkin loppuelämän ja lapsesta tulee ”epäonnistuja”/yhteistyökyvytön/ryhmäkyvytön vai mikä, jos ei heti ekalla luokalla osaa täysin toimia laumassa? Tässä siis mun epäsuosittu mielipide:äitinä ei voi voittaa! ;)

      • Tilia
        29.8.2016 at 22:30

        No se voi näkyä vaikka niin, että lapsi ei saa koko vuonna yhtään kutsua synttäreille. Eikä seuraavanakaan, vaikka olisi itse kutsunut toisia.

        • krista
          29.8.2016 at 23:03

          No mun mielestä aikuisten kuuluu kyllä ala-asteikäisten synttärikutsumeininkejä vielä sen verran ohjata, että näin ei käy!

          • Tilia
            30.8.2016 at 10:30

            Eli miten?

          • krista
            30.8.2016 at 10:42

            Esim. sovitaan vanhempien kesken, että kutsutaan koko luokka/ryhmä -tai lasten vanhemmat juttelevat keskenään, jos joku uhkaa jäädä kutsuitta (tai ryhmien ulkopuolelle), lapsia ohjataan tutustumaan sellaiseen, joka on ”uusi” ja niin edelleen.

          • Karin
            30.8.2016 at 12:32

            Mä taas en ole koskaan ymmärtänyt, että pitäisi koko ryhmä kutsua synttäreille. Tää taitaa olla mun epäsuosittu mielipiteeni.
            Saattaa olla että muutan mielipidettäni kun omat lapset ovat hoidossa, ja toki sitten kutsutaan kaikki jos 70% on joka tapauksessa saamassa kutsun. Paitsi jos joku ihan oikeasti kiusaa muita. En halua pakottaa lastani kutsumaan kiusaajaa kotiin. Toki pitää varmistaa, että kyse on kiusaamisesta näin eikä toisinpäin, ettei oma lapsi kiusaakin sitä toista…
            *
            Kun itse olin pieni, ei synttäreitä edes kavereille juurikaan järjestetty. Ja jos järjestettiin, niin ne muutamat parhaat kaverit tuli kylään, syötiin kakkua, leikittiin ja katsottiin videoita. Ankeaa nykymittapuulla.

        • Aa
          30.8.2016 at 13:31

          En tiedä mihin väliin tämä menee, mutta mä en ole vielä tavannut yhtään, siis yhtään, lasta, joka jäisi koulussa kaverisuhteista sivuun, koska ei ole ollut päiväkodissa. Meidän aikuisten tehtävä on ryhmäyttää luokka, ja sen jälkeen ei kyllä kotonahoidetut ole jääneet mitenkään ryhmäsuhteissa ulkopuolelle, eivätkä kyllä
          ennen sitäkään. Eskari jo hoitaa heidät mukaan porukkaan. Enemmän ryhmään mukaan pääsemisessä vaikeuksia voi nähdä olevan heillä, jotka tulevat eri eskariryhmästä, jos muu eskariryhmä siirtyy kokonaisena, mutta siinäkin aikuiset kyllä tekee sen duunin, että kaikki pääsevät mukaan.
          Aika vähän kotihoidon näyttäytymistä kouluvalmiuksissa on tutkittu, mutta ei ainakaan tuloksia, joiden mukaan se jotenkin positiivisesti näyttäytyisi ongelmatilanteissa, ei ole tullut vastaan. Eikä kyllä arkikokemuskaan ainakaan mulla tue tota väitettä.

          • MINI
            30.8.2016 at 14:24

            Kiitos tästä! Olen sitä just miettinyt, että eikös se ole opettaja tehtävä auttaa siinä ryhmäytymisessä. Tämä kotona hoitaminen ei ole edes ollut mikään ”tietoinen” valinta ja varmasti lapseni olisi saanut laadukkaampaa kasvatusta päiväkodissa, mutta elämä nyt vaan on mennyt näin. Meillä on siis kolme lasta ja yhtäkkiä ollaankin siinä tilanteessa, että ensi syksynä esikoinen aloittaakin jo eskarin, oltuaan kotona siihen saakka.

            Toisaalta olin just tosi pettynyt tuohon meidän päiväkotikokeiluun, koska ajattelin, että siellä on ammattilaiset töissä jne, mutta sitten alettiinkin painostamaan lopettamaan hoito, kun lapsi olisi tarvinnut aikuisen tukea ja huomiota. Toivottavasti ensi syksynä eskari sujuu samassa päiväkodissa paremmin. Sitä ne ei varmaan pysty pyytämään lopettamaan..? ;)

          • krista
            30.8.2016 at 19:25

            Ihana kommentti, kiitos tästä myös minulta! <3

      • krista
        29.8.2016 at 23:08

        Minille (jos kommentti hassussa paikassa), siis TÄH tuota lopettamisehdotusta! Neljä päiväähän on ihan miniaika; usein kuulee, että sopeutuminen voi kestää kuukausia tai puoli vuotta…

        Ja mä haluan kertoa sulle mun tutustua, joka on sosiaalisesti ihananhurmaavinihminen, jonka olen koskaan tavannut! Hänestä on hyvin vaikea olla pitämättä, on sosiaalisesti lahjakas, sitä kautta menestynyt urallaan, ja… …ollut aikoinaan pelkässä kotihoidossa ihan kouluikään asti. Tämä oli vain yksi yksittäinen esimerkki, mutta just esimerkki siitä, että ei näitä yhteyksiä voi niin suoraan vedellä. Mä uskon, että kotihoidossa oleva saa hyvän turvallisen pohjan kaikelle sille, mille kaikkea muuta voi sitten tulevaisuudessa rakentaa!

    • krista
      29.8.2016 at 23:02

      Sanotaan nyt näin, että ei ihan tuntematon mullekaan tää sun (siis tää -Jenni-:lle, jos lentää hassuun paikkaan) kirjoittama kokemus… Vastaavia olen kuullut…

      • -jenni-
        30.8.2016 at 14:28

        Olen ollut aikeissa kysyä ja nyt kysyn: eikö Silva ole saanut mitään huonoja vaikutteita hoidosta? Esim. Joku ei mahdu leikkiin yms negatiivista?

        • krista
          30.8.2016 at 15:22

          Tähän mä voisin yksityisyyssyistä vastata mieluummin privaviestinä (ja mielelläni vastaankin, kun nää on tärkeitä vertaistukikeskusteluita). Jostain hassusta syystä yksityiskohtaisempien omien päivähoitokokemusten kertominen julkisesti ei tunnu itsestäni ”oikealta”; tietysti myös siksi, että hoitopaikoissa on muita lapsia, heidän vanhempiaan ja henkilökuntaa ja tuntee helposti kertoneensa ns. liikaa. Yleisiä osapäivähoitokokemuksia kyllä keväällä kerroinkin, mutta pitäydyin siinäkin tosiaan osapäivähoitokokemusten tasolla enkä kertonut päivien sisällä tapahtuneista jutuista enempää. Mutta privana juttelen mielelläni, laitetaan meiliä siis! :)

        • MINI
          30.8.2016 at 21:01

          Mua kiinnostais tää sama, ja erityisesti ehkä sellaset ”selviytymisvinkit”, eli jos on saanut jotain vaikutteita, niin miten ootte niistä jutelleet tms. :)

          • krista
            30.8.2016 at 21:22

            Laita säkin mulle viestiä, jutellaan privana! :)

  • Jp ja kirppu
    29.8.2016 at 21:54

    Amen. Just sain luvan tehdä vielä ens vuoden 70% ni ei mee kyllä muksut päiväkotiin. Vaan mummo jatkaa ❤❤ Ja delfiinien saama kohu -ihan samaa mieltä.

    Oon kyllä melko nuori vielä. Mutta miten tuntuu, että nyt on sellainen aikakausi, että nostetaan joku asia esiin mediassa ja herkutellaan sillä ihan ylipaljon. Ollaan kriittisiä ja hyökkääviä ja arvostellaan, kaikesta tulee kohu somessa. Kun sitten kasvotusten mielipiteet tuntuu olevan enemmän EVVK tasoa. Tarvitaan enemmän suvaitsevaisuutta ja rauhallisempaa ilmapiiriä. Niih peace and love 😉

    • krista
      29.8.2016 at 23:11

      Mä luulen, että some-linkkejä on helppo jakaa, ja ilmiö sitten ikään kuin ruokkii itseään (muut kommentoivat, kollektiivinen tunnemyrsky nousee jne). Somemyrskyjä taidetaan myös pitää eräänlaisena viihteenä nykyään…

      Mutta tuolla peace & lovella oikeasti saataisiin paljon parempaa aikaa kuin myrskyillä! Näin monesti tuntuisi.

  • Devika Rani
    29.8.2016 at 21:59

    Ihana keskustelu!

    Olen niin samaa mieltä delfiiniasian kanssa. Sen sijaan että syytellään ja heitetään paskaa niskaan, voitais yrittää avointa keskustelua, joukkorahoittamista yms. Nyt tilanne on kaikki vastaan Särkänniemi, kun taas asetelma olisi me kaikki delfiinien hyvän elämän puolesta.

    Puolison haukkuminen – niin samaa mieltä! Kyllähän sitä tulee sadateltua itsekin aina välillä kotitöiden jättämisestä, mutta kyllä muistan myös kehua. On tärkeää arvostaa toista ja osoittaa se, muuten liitto kuolee. Mä tiedän useampia eläkeläisiä pariskuntia, jotka viettävät aikaa asunnon eri huoneissa, niiin surullista!

    Varhaiskasvatuksesta/tarhasta oon taas eri mieltä. Nyt tulee just tätä epäsuosittua mielipidettä. :D
    Mä koen perhepäivähoitajat ja niiden lapset niin surullisena näkynä. Vaeltelevat äänettömänä pitkin katuja, pienimmät ovat nukahtaneet vaunuihin. Kuin kiertolaisia. Ja sitten on taas noi ”hullut äidit” jotka haluavat pitää lapset kotona eskarin alkamiseen asti ja kun eskari alkaa, niin lapsi on sitten aivan pihalla miten toimia muiden kanssa. Varsinaisia susilapsia. :D Ja äidit, jotka ovat uhranneet oman elämänsä ja minuutensa ylpeilevät kuinka hyviä äitejä ovat. Tähän mennessä kaikki varmaan vihaa mua. Hahaa :D No, joo. On totta että kaikille lapsille ei tarha sovi, voivat jäädä toisten jalkoihin. Meidän tyttö on taas niin sosiaalinen ja rohkea että sopeutui helposti tarhaan ja sen rytmiin. Oon pitänyt päivät 6-7 tuntisina, joskus 4 päivää viikossa, niin ei mene liian rankaksi. Eli musta tarha on paras hoitopaikka, mutta samaan aikaan olen ehdottomasti sitä mieltä että 10 tuntiset tarhapäivät eivät ole mistään kotoisin. Perustuslakiin pitäisi kirjata että kaikki vanhemmat joilla on alle kouluikäisiä lapsia kuuluisi tehdä osa-päivätöitä (tietysti asiallisella palkalla!). Miksi paras paikka? – no, mä en pidä lastenlauluista, inhoan askartelua, leikkiminen on vierasta ja yksin leikkipuistossa vahtiminen niiiiin tylsää. Tarhassa lapsi pääsee tekemään noita asioita sellaisten ihmisten kanssa, jotka tykkäävät tehdä niitä. Mä voin kotona keskittyä lautapeleihin, kotitöiden opettamiseen, asioiden keskustelemiseen yms. Ja tarhassa on paljon kavereita, joista voi valita kenen kanssa milloinkin leikkii.

    Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että jokainen uskoo ja tekee niinkuin parhaaksi näkee. Mä pyörittelen silmiäni monelle asialle, mutta mä en tuputa eriävää mielipidettäni jos mulle ei pakkosyötetä asioita. :) Mulla on myös ystäväpiirissä äitejä, joiden kasvatusnäkökulmat ovat hyvin eriävät, mutta koen että lasten kasvattaminen nykyään on niin painostavaa puuhaa etten halua aiheuttaa yhtään enempää huolta toiselle omilla mielipiteilläni. Joku käyttää kertiksiä, joku kestoja, joku syö luomua, joku eineksiä, joillakin on säännöllinen rytmi, toisilla taas ei – kaikki on fine kunhan ovat onnellisia.

    • krista
      29.8.2016 at 23:14

      Apua tuota sun kuvausta hoitovaihtoehtostereotypioista :D Mutta samanlaisenhan voisi tietysti kuvata tarhahoitolapsistakin; sitähän se on just, että yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Eli vaikka esimerkiksi teillä et tykkää lastenlauluista ja askartelusta, niin joku äiti voi väkertää lapsensa kanssa näitä juttuja päivät pitkät, paljon enemmän kuin kunnallisessa ehditään :)
      .
      Mutta joo, ehdottoasti kasvatusasiat on sellaisia, että niihin ei paljon toisten linjan kritisointi auta. Tai siis ei se ole hedelmällistäkään, kun me ihmisetkin (ja lapset, ja tilanteet) ollaan niin erilaisia. Eli että just tämä perinteinen ”jokainen tavallaan” on tosiaan ihan aidosti toimiva ideologia tässä lapsihommassa .)

  • Tilia
    29.8.2016 at 22:32

    Niin ja epäsuosittu mielipiteeni niistä delfiineistä. Ne olisi pitänyt lopettaa eikä jatkaa niiden kärsimyksiä.

    • krista
      29.8.2016 at 23:16

      Apua tää ON epäsuosittu :D Mutta ihan totta – enpä ole kuullut kenenkään sanovan tätä ennen tätä ”ääneen”. Ihan oikeastikin tuota voi hyvin pitää eettisimpänä vaihtoehtona nykytilaan; niin karmaisevalta kuin se kuulostaakin.

    • kukka
      30.8.2016 at 09:13

      Samaa mieltä!

  • anna-täti
    29.8.2016 at 23:03

    Delfiinit. Epäsuosittu mielipiteeni kuuluu että Särkänniemen ja ”eläinsuojelijoiden” välillä on yksi suuri ero: Särkän tyypit tietää yhtä ja toista delfiineistä, mutta ”eläinsuojelijat” eivät aivan ilmeisesti yhtään mitään. Paikkana se Kreikka voi ollakin kamala, en tiedä kun en ole perehtynyt, mutta muuten Särkänniemi hoiti asian u-pe-as-ti. Poislukien tietysti tiedottamisen, mutta sitä voi tosiaan kysyä, kumpi onkaan tärkeämpää, se että ”eläinsuojelijat” tulevat tiedotetuiksi reaaliaikaisesti delfiinien liikkeistä (ihan ei ole minulle valjennut, miksi heillä on siihen oikeus…?), vai se että delfiinit, erittäin stressiherkät eläimet, saavat olla rauhassa?

    Tähän mennessä on selvinnyt että uudessa paikassa on kaksi-kolme kertaa suuremmat tilat (tämä on delfiineille merkittävä hyvinvointia lisäävä asia), vesi ja muut olosuhteet ovat niille luonnonmukaisempia (hyvinvointia lisäävä tekijä), saavat uida auringon alla ja nähdä muutakin kuin katon ja seinät (emmeköhän kaikki osaa kuvitella miten hauskaa on viettää 30 vuotta pelkästään sisätiloissa). Lisäksi niille laitettiin niiden kouluttajat mukaan. Eikä vain pariksi päiväksi, viikoksi, vaan moneksi kuukaudeksi. On kyllä niin mahtavan hienosti hoidettu juttu, että Särkänniemen pisteet syöksyivät raketilla avaruuteen!

    Oma epäsuosittu mielipiteeni saattaa silti olla se, jos uusi paikka tosiaan on jollain tavalla huono, että delfiinit olisi pitänyt lopettaa. Tämän ovat valitettavasti ”eläinsuojelijat” estäneet; Korkeasaari halusi taannoin lopettaa sukusiitoksesta kärsivät paviaaninsa ja ”eläinsuojelijat” nousivat barrikadeille. En oikein tiedä mikä juttu tääkin on, että ihmisille pitäisi saada eutanasia lailliseksi, mutta eläimiä ei saa lopettaa, kärsiköön vaikka helvetin tuskia, kunhan ”eläinsuojelijan” yöunet vain ei häiriinny.

    • krista
      29.8.2016 at 23:20

      Sulla kans menee tuohon samaan kategoriaan tekstin loppuosa kuin just Tilialla yllä – mutta hyvä pointti, ihan oikeasti. KAMALA, mutta kuitenkin sellainen, että ei sellaiseltakaan voi silmiään sulkea; se voisi ihan hyvin olla se eettisin vaihtoehto, jos silleen teoreettisesti katsotaan. Sitten tunnepuolella (jossa itse usein toimin) se tuntuu tietysti aivan järkkykamalalta, mutta… no: etiikka on vaikea laji, sanotaan vaikka niin :)

      Mun mieltä kans lämmitti se, että tutu hoitajat menevät sinne mukaan, toivottavasti tosiaan ovat siellä useita kuukausia! Ja toivottavasti Kreikasta saadaan kuulumisia myös, että ei olla ihan säikähdetty tätä kohua ja vaieta ikuisiksi ajoiksi. Olisi mukava saada vaikkapa hyviä uutisia, että sopeutuminen on sujunut ja olosuhteet ovatkin ihan ok… Terveisin optimisti ehkä :)

      Mahtavasti veit mun ”epäsuositun mielipiteen” vielä epäsuositummaksi! Mutta kyllä, tällaisiakin näkökulmia pitää saada sanoa ääneen.

      • Tilia
        30.8.2016 at 10:44

        No, nythän oli aamun lehdissä, kuinka delfiineillä on Kreikassa niin kivaa että ja ihan kyyneleet vierähti hoitajilta, kun suostuivat heti syömään. Ja hurskastelua siitä, miten jatkossa tekevät vain delfiineille luontaisia temppuja (kuitenkin ihmisen pyynnöstä), eli eivät enää hyppää renkaan läpi vaan ilmeisesti ilmassa ihan ilman sitä rengasta ”opetuksellisissa esityksissä”. Että ei ole sitten sirkusta se enää toisin kuin ennen. Kyllä nyt maailma pelastuu.

        Onhan se ihanaa, että saivat kaksi-kolme kertaa isommat tilat ja auringonpaistetta. Ihmisiin verraten: ennen oltiin porukalla yhden huoneen sellissä, nyt kahden huoneen ja saa raitista ilmaakin. Mutta vankina edelleen loppuelämän ajan. Minä en tiedä, onko se delfiinille riittävän hyvää elämää, mutta jos se ei ollut sitä Tampereella, en näe, että se olisi merkittävästi parempaa Ateenassakaan ja tässä tapauksessa, että vankeus ei sovi delfiineille, olen edelleen eutanasian kannalla. Jos taas se oli elämisenarvoista jo Tampereella, tilanne tuskin huononi muutosta, ehkä jopa parani hiukan ja kannatti jättää piikittämättä.

  • nimetön
    29.8.2016 at 23:21

    Mun epäsuosittu mielipide on että Suomessa tehdään liian vähän suunniteltuja sektioita, eli aivan liian isoja ja/tai hassussa asennossa olevia vauvoja yritetään väkisin synnyttää alakautta. Ja että näissä päätöksissä kätilöillä on ihan liikaa vaikutusvaltaa vaikuttaa ja ohjata synnyttäjä tekemään muka itse päätös vaikka tosiasiassa kätilö antaa rivien välistä ymmärtää mikä on suotava päätös ja kertoo valikoivaa totuutta onnistumisista mutta jättää kertomatta epäonnistumisista ja niiden konkreettisisista seurauksista. Eli kätilöt luomuintoilevat ja laittavat peliin äitien ja vauvojen terveyden itse riskeeraamatta mitään. Ja arvostan tosi paljon kätilöiden työtä ja ammattia sinänsä, puhun tässä vain siitä tilanteesta että kyseessä on riskisynnytyss ja lapsi on esim. perätilassa tai todella kookas tms.

    • krista
      30.8.2016 at 09:13

      Mä aikoinaan jännitin, että jos vauva olisi perätilassa, saisinko sanottua riittävän lujasti sektiohaluni – se oli mulla sellainen, että silloin EN halua alkaa synnyttää. Vaikka tiedän, että moni senkin tekee, mutta mulle se ois ollut kynnys. Olisi ollut kyllä kamalaa, jos joku siinä tilanteessa olisi vielä painostanut toimimaan oman tahdon vastaisesti.

      • nimetön
        30.8.2016 at 12:21

        Mä jouduin molemmissa raskauksissa tähän keskusteluun, esikoinen oli tukevasti perätilassa koko raskauden ja painoarvio liki 4kg ja kuopus tosi iso eli arvio yli 4,5kg. Olen siis hoikka mutta silti raskausdiabeetikko. Jälkimmäisessä synnytystapa-arviossa lääkäri istui koneensa ääressä hiljaa, kätilö paasasi ja mä kuuntelin kohteliaasti hänen perustelunsa alatiesynnytyksen puolesta. Kun sitten sanoin että kiitos mutta haluan ehdottomasti sektion lääkäri oli ihan neutraali, ehkä jopa huojentunut, kätilö taas vaivoin peitteli närkästystään, yritti kyllä sitten sanoa että jokainen äiti tietysti itse päättää. Kuopus tuli kaksi viikkoa ennen laskettua leikkauksella 4,4 kiloisena, en edes uskalla ajatella minkä kokoinen olisi ollut jos olisi mennyt laskettuun asti. Huh!

        • krista
          30.8.2016 at 19:40

          Tosi ikävää, että joutuu käymään tuollaiset väännöt ja paasaukset läpi – kyse on kuitenkin lapsen (ja äidin) turvallisuudestakin… Onneksi sinua ei kuitenkaan painostettu tekemään vastoin tahtoasi vaan pystyit pysymään näkemyksesi takana! Oon ymmärtänyt, että joskus pitää osata VAATIA. Mä itse oon tosi huono siinä, alan sit vaan myötäilemään enkä osaa sanoa tarpeeksi lujasti :(

  • Menni
    30.8.2016 at 10:15

    Kaikillahan näitä on (epäsuosittuja mielipiteitä). Virkistävä postaus ja keskustelu. Ja voihan näistä olla eri mieltä ilman että menee loan heitoksi.

    En nyt just keksi mitään originaalia mielipidettä – monta esitettyä kyllä allekirjoitan. Varhaiskasvatus alle 3 v:iden kihdalla mua aina epäilyttää. Se mitä olen nähnyt on ollut aika kaaottista, vaikka henkilökunta on ollutkin varmasti hyvää. Ryhmäkoot ja henkilökunnan vaihtuvuus lähinnä kauhistuttaa. En ole myöskään kototiäitityyppiä eikä mieskään (vaikkakin vähän ees enemmän). Me ollaan ratkaistu asia palkkaamalla hoitaja kotiin naapurien kanssa – suosittelen lämpimästi. Ei ole kallista, mutta vähän työlästä. Saa itse hirveästi vaikuttaa oman lapsen hoitoon ja päivien suunnitteluun yms.
    Huomaan nyt kun lapsi päiväkodiss, että enpä voi mitään kovin yksilöllistä toivoa missään järjestelyissä. Onneksi ei enää toki niin tarvettakaan.

    • krista
      30.8.2016 at 10:24

      Tää on kyllä ollut ihan huippu keskustelu! Eikä mun silmään yhdenyhtä lokapalleroa ole lähtenyt keneltäkään heittoon, hyvä me!

      Kotiin palkattu hoitaja on kyllä mun korvaan tosi hyvä järjestely ihan pienimpien lasten suhteen varsinkin. Mutta sit tosiaan se ”Sen Oikean” löytäminen ei taidakaan olla ihan helppo juttu. Mutta tosiaan ihan huippuhoitajia olen kyllä nähnyt, jopa kaksin kappalein – sellaisia, jotka tekisi mieli anastaa meille töihin :D

  • Nuppu
    30.8.2016 at 11:21

    Mun mielipide varhaiskasvatukseen liittyen on, että laadukkaan (institutionaalisen) varhaiskasvatuksen vastakohta ei ole kotihoito, vaan heikkolaatuinen varhaiskasvatus. Sen sijaan, että keskitytään väittelyyn päiväkoti vs kotihoito, pitäisi mun mielestä keskittyä enemmän laatukysymykseen ja vaatia päiväkoteihin parempaa laatua. Lapsella on oikeus LAADUKKAASEEN varhaiskasvatukseen, tapahtuu se sitten kotona tai päiväkodissa. Se on sitten perheiden oma valinta, ja toisaalta monelle ei edes sitä, vaan yksinkertaisesti pakko. Voi kunpa samalla intensiteetillä keskusteltaisiin päiväkotien laadusta, ei siis niin että ”resurssit on huonot, lapsen on parempi olla kotona” vaan että ”resurssit on huonot, mitä asialle voi tehdä”. Vaikka varhaiskasvatus olisi aina ja kaikkialla superlaadukasta, ei se siltikään tarkoittaisi sitä, että lapsi välttämättä hyötyy siitä enemmän kuin laadukkaasta kotikasvatuksesta. Mutta ihan varmasti lapsi hyötyy siitä enemmän kuin (vaikkapa niiden resurssien tai koulutuksen puutteen takia) heikkolaatuisesta varhaiskasvatuksesta.

    • krista
      30.8.2016 at 12:11

      Tosi hyvä kommentti! Just näin, oon ihan samaa mieltä!

  • Marika
    30.8.2016 at 11:36

    ”Laadukas varhaiskasvatus” letkautuksella (jota kuulee kyllä ihan liikaa ja sitä lainkaan selittämättä) viitataan varmasti niihin uudistuksiin ja lakeihin, jotka vasta viime vuosina on asetettu. Usko tai älä, mutta vasta viimeisimpään Varhaiskasvatuslakiin on kirjattu säännös siitä, että lasta pitää kuulla häntä koskevissa asioissa. Ja että varhaiskasvatustyötä pitää arvioida säännöllisesti. Ja että vanhempien mielipiteitä pitää kuulla.. Eli ihan peruskauraa, yleensäkin sitä, että asioista tulee keskustella ja vanhoja käytäntöjä ja rakenteita tulee muuttaa. Surullista, mutta totta. Samoin kuin koulu, myös varhaiskasvatus laahaa uudistuksissa aina perässä.. Tässä kiteytyy surkuhupaisesti se, miten vähän varhaiskasvatusta arvostetaan. Ja se saa aikaan järkyttävän vanhoja käytänteitä, joiden takia monet lapset, vanhemmat ja työntekijät kärsivät.

    Päiväkodissa, jossa työskentelen, toimitaan osallisuudesta käsin. Sillä tarkoitetaan lasten, vanhempien ja kasvattajien yhteistä neuvottelua ja keskustelua – ja elämää. Meillä ei ole tarkkaa päivä- tai viikko-ohjelmaa, vaan suunnittelemme joka aamu lasten kanssa, mitä lähdemme tekemään. Ihan niin kuin kotonakin, lasten ja toki kasvattajienkin ideoista käsin. Toimimme päivät aina pienryhmissä, joissa yhden aikuisen kanssa on enintään seitsemän lasta. Lapset saavat päättää keiden kanssa leikkivät, mitä lähtevät tekemään ja kenen aikuisen kanssa tänään haluavat olla. Suosittelen tutustumaan osallisuuteen! Kasvatuksessanne näyttää olevan tosi paljon samoja juttuja kuin mitä me töissä arvostamme ja vaalimme. Esimerkiksi lapsen yksilölliset tarpeet ja herkkyyskaudet..

    Liian usein kuulee kauhistelevaa puhetta päiväkotien suurista ryhmistä, mutta unohdetaan, että suuretkin ryhmät voi helposti jakaa pienryhmiin, jolloin saavutetaan pitkäjänteinen, rauhallinen ja yhteinen tekeminen ja eläminen. Päiväkodeissa on koulutetumpaa henkilökuntaa töissä (vrt. perhepäivähoitajat) ja itse koen turvallisena sen, että kun hermot ovat tiukilla ja eteen tulee haastavia tilanteita, aina voin pyytää apua. Perhepäivähoitaja sen sijaan on hyvin yksin työssään. Mitä sitten, kun hermo menee eikä saa pidettyä tilannetta hallinnassa?

    Itse suosittelen päiväkotia edellä mainittujen asioiden takia. Mutta vain hyvää päiväkotia :D Sellaista jossa sensitiivisesti kohdataan lapsia ja oikeasti eletään lasten kanssa. Lait ja asetukset ovat nyt menossa parempaan suuntaan ja uskon, että siihen laadukkaaseen varhaiskasvatukseen on vielä pitkä matka, että se joka paikassa toteutuu. Mutta joissain paikoissa laatu on jo nyt todella hyvä, ja siihen jokaisella lapsella tulisi olla oikeus. Ja se oikeus ei tietenkään poista lapsilta oikeutta kotihoitoon ja vanhempiinsa.

    • Miani
      30.8.2016 at 14:09

      Tälle peukut ylöspäin! Enää jää ongelmaksi se, mistä tällasen päiväkodin löytää, kun ei ole kuin yksi vaihtoehto täällä ”maalla” ;)

      • krista
        30.8.2016 at 20:20

        Niinpä, tarvitaan tasalaatuista hyvää päivähoitoa ympäri Suomen – on väärin, että se on tsägästä (mihin pääkaupukiseudulla sattuu pääsemään) tai maantieteellisestä sijainnista (missä sattuu asumaan) kiinni.

    • krista
      30.8.2016 at 19:36

      Ai hitsi täällä on hyviä kommentteja – kiitos! Ja siis EHDOTTOMASTI samaa mieltä, että varhaiskasvatukseen pitäisi panostaa ja on tosiaan aika uskomatonta nuo kertomasi ”perässälaahaamiset”.

      Ja teidän päiväkoti kuulostaa IHANALTA. Miten sinne pääsee? :) Ollaankohan Suomessa koskaan tilanteessa, jossa kaikkien lasten päivähoitopaikkaa voisi kuvata noin – vai onko se vain utopiaa? On jotenkin niin karua, että vanhempi ei voi tavallaan tietää, mihin lapsensa laittaa; tai siis täälläkin paikka voidaan vaan antaa toiselta puolen kaupunkia eikä valinnanvaraa ole – sinne sit vaan, mihin saa… :( Hoidon pitäisi ehdottomasti olla tasalaatuisempaa. Ja ympäri Suomen!

  • Heikkis
    30.8.2016 at 11:47

    Varhaiskasvatuksesta…olen itse 1 v. kanssa kotona ja esikoinen 4 v. pk:ssa. Poden siitä huonoa omaatuntoa melkein päivittäin. Esikoinen on kovin haasteellinen ja vaativa tapaus enkä koe, että minulla riittäisi rahkeet hoitaa molempia lapsia kotona. Esikoinen on myös tavallaan ujo ja sosiaaliset taidot eivät ole parhaimmasta päästä. Harvemmin haluaa esim. leikkipuistossa tutustua uusiin lapsiin. Näin ollen olen päätynyt siihen, että meille paras ratkaisu on osapäivähoito, mutta helppoa se ei ole ollut kenellekään. Viimeksi tänään jäi paniikkihuutamaan aamulla tarhaan eikä millään olisi suostunut jäämään. Sama pk ja ryhmä jo toista vuotta, huoh! :( Silti ajattelen (toivon), että hoidosta on loppupeleissä enemmän hyötyä kuin haittaa. Vaikeita, vaikeita ratkaisuja! :(

    • krista
      30.8.2016 at 19:46

      Mun korvaan hyvinkin kuulostaa, että sä oot tehnyt teidän perheelle parhaan vaihtoehdon! Huono omatunto siis hush pois. Ja joskus jos tilanne on erilainen, niin sittenhän voi muuttaa aina mieltään hoitoratkaisujen suhteen. Mutta vaikeita nää on miettiä; kaikenlaista mietintää ollut käynnissä myös meillä. Lapsen etu, koko perheen etu – ja sit kun ne perhanat vielä vaihteleekin niin, että jonain vuonna tuntuu, että lapselle parasta on joku – ja sit vuoden päästä koko pohdinta pitää tehdä uudestaan, kun kehitysvaiheet vaihtelee ja käytännön rajoitteet (työt, opiskelut, tulot) tietysti rajoittaa. Siinäpä sitten… Eli kyllä: vaikeita, vaikeita ratkaisuja!

      Mutta kun kuuntelee lasten parasta ja omia tuntemuksiaan siitä, niin tuskin nyt ihan KAMALAN harhaan voi mennä. Jaiks toivottavasti :)

  • kiiski vastarannalta
    30.8.2016 at 12:15

    Minun epäsuosittu mielipiteeni: kyllä jaksetaan meukata delfiineistä, mutta iäkkäät ihmislajin edustajat saavat ihan rauhassa maata laitoksissaan epäinhimillisissä oloissa. Missä ovat vanhuksien oikeuksia puolustavat mielenosoitukset ja fb-ryhmät? Lehmien ulkoiluoikeudesta on säädetty direktiivillä, mutta ketään ei kiinnosta että 86-vuotias Eila on ollut ulkona viimeksi 4,5 vuotta sitten, sen 15 sek. ajan kun hänet siirrettiin ambulanssista dementiaosastolle.

    Ja sitten nämä ihan minkä vaan maan kodittomat kissat, koirat ja ties mitkä otukset. Suomessa on tuhansia kodittomia IHMISIÄ. Anteeksi nyt vaan, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa että 43-vuotias Raija tekee arvokasta työtä etsiessään uusia koteja pietarilaisille katukoirille.

    Pakko lopettaa tähän. Verenpaine nousee liikaa. :P

    • Toinen vastarannankiiski
      30.8.2016 at 15:37

      Mä yhdyn sun epäsuosittuun mielipiteeseen ja jatkan: mun mielestä ainoa oikea tapa ratkaista katukoiraongelma on kerätä koirat kaduilta ja lopettaa ne mahdollisimman armeliaasti. En ymmärrä, miksi käytetään jumalattomasti rahaa ja resursseja puolivilliintyneiden, ihmisiin tottumattomien eläinten pelastamiseen. Lemmikkejä saa kotimaasta kasvattajilta (tosin en ymmärrä sitäkään hommaa ainakaan kaikkien rotujen kohdalla) tai löytöeläintaloista. Niitä ei tarvitse roudata tänne pitkin maailmaa. Ja delfiineille armeliain ratkaisu olisi myös ollut lopettaminen.

      • krista
        30.8.2016 at 20:28

        Tämäkin on varmasti erittäin epäsuosittu mielipide :) Mutta eettisesti tässä sinullakin on hyvä pointti; vaikka tunnetasolla (itsestäni) tuntuukin ”väärältä”.

    • krista
      30.8.2016 at 20:24

      Mä oon Kiiski sun kanssa eri mieltä siitä, että mä väitän, että ihmisiä (okei no joitain ihmisiä) KIINNOSTAA. Ja mä jopa väitän, että niitä, joita kiinnostaa delfiinit, suht isolla todennäköisyydellä kiinnostaa myös vanhukset – ja sit on niitä, joita ei kiinnosta delfiinit EIKÄ vanhukset :( Mutta mä ajattelen niin, että empatia on ikään kuin ”kertyvää”; että se usein on niin, että jos kokee empatiaa eläimiä kohtaan, kokee sitä myös ihmisiä kohtaan.

      Onhan näitä ”vanhuskohtelukohujakin”, mun FB:ssä ainakin näkyy jatkuvasti kannanotot… MUTTA sitten on myös se, että auttaako ne linkkien jakamiset eli onko somekohu vaan somekohua… No, ehkä se ainakin mielipideilmastoon vaikuttaa.

      PS. Ainakin MUA kiinnostaa se 86-vuotias Eila <3

  • Yks äiti vaan
    30.8.2016 at 13:07

    Samaa mieltä varsinkin delfiineistä ja varhaiskasvatuksesta! Ja ihan huippu tää keskustelu myös :)

    Mua hämmentää tosi paljon varhaiskasvatuksen erot. Tosi monet töihin palaajat aina hehkuttaa, miten just se heidän tarha on maailman paras ja siellä on maailman ihanimmat hoitajat. Kiva, jos näin todella on. Samanaikasesti oon kuullut ainakin kolmelta eri paikoissa työskenteleviltä lastentarhaopekaveriltani siitä, että resurssit on liian vähäiset ja usein tilanne on se, että keskitytään vain pitämään lapset suunnilleen hengissä tarhapäivän ajan. Myös Serkkuni lapsi aloitti kunnallisessa nyt elokuussa osa-aikaisena. Tarhaope aloittaa työt vasta syyskuussa, eli ryhmä pyörii nyt lastenohjaajien varassa. Mitään ohjattua toimintaa ei ole, suomenkielisiä/ suomea puhuvia lapsia serkkuni lapsen lisäksi kaksi, tutustumisjaksolla ryhmässä suurin osa oli itkenyt pitkin päivää ja esim. Ruokailussa, kun yksi oli alkanut itkemään niin lopulta koko ryhmä itki. Kuulemma ihan kaaos (Joo, tiedän kyllä että alussa on ihan normaalia itkut, mutta silti!). Ja tämä ks päiväkoti on ihan tavallinen kunnallinen pk pääkaupunkiseudulla, ”hyvällä” asuinalueella. Miten erot voivat olla niin suuret ja tarinat päivähoidosta niin erilaisia?

    Itse ajattelen, että alle 3-v ikäinen ei hyödy päivähoidosta, ellei vanhemman kyky huolehtia lapsesta ole jostain syystä puutteellinen. Silloin hoito on varmasti ihan perusteltu juttu. Senkin jälkeen varmasti osa-aikainen päivähoito tai kerhot riittäisivät vallan mainiosti sinne eskari-ikään asti. Ymmärrän sen, että jollakin keittää yli kotielämä niin paljon, että on päästävä töihin tai että rahatilanteen vuoksi lasten hoitoon laittaminen on ainoa vaihtoehto, mutta en usko että päivähoito tarjoaa alle kolmivuotiaille mitään sellaista mitä perus kotielämä ei tarjoaisi. Ja ärsyttää päiväkodin arvottaminen kotihoidon yläpuolelle. Sen kolmeveen jälkeen sitten päivöhoitokin voi olla ihan hyvä paikka JOS ryhmäkoko on maltillinen ja resursseja riittävästi. Ja siis uskon kyllä, että lastentarhan opet tekevät parhaansa, mutta valitettavasti resurssit ovat ainakin tällä hetkellä usein ilmeisen puutteelliset.

    • Yks äiti vaan
      30.8.2016 at 13:08

      Ja näköjään julkaistessa kappalejaot hävisivät! Äh, toivottavasti saat selvää tosta rimpsusta :/

      • krista
        30.8.2016 at 13:26

        Mä lisään sulle kappaleenvaihdot, kun oon koneella tunnin päästä!

        • krista
          30.8.2016 at 19:30

          Lisätty! Ja joo sori, tää blogipohja ei tajua kappalevaihtoja eikä sitä ole saatu korjattua :(

    • Lilia
      30.8.2016 at 16:04

      Viime keväänä luin tenttiin yhden tieteellisen artikkelikokoelman jossa oli käsitelty melko paljon tätä päivähoitoasiaa: tutkimustulokset meni kutakuinkin näin: alle 3-vuotias ei hyödy päivähoidosta mitenkään. Noin 4-vuotiaasta eteenpäin hyötyä on, ja se liittyy nimenomaan ryhmässä toimimiseen, ei niinkään mihinkään erityisiin pedagogisiin juttuihin. Yli 5 (tai 6) tuntia päivässä alkoi kuitenkin selvästi taas rasittaa lasta ja nostaa enemmän negatiivisia puolia esiin. Tuloksena lisääntynyttä häiriökäyttäytymistä ym, joka vaikutti myös myöhempään elämään. (Tätä samaa vaikutusta myös niillä alle 3-vuotiailla.) Tämän perusteella siis varhaiskasvatusmäärien rajoittamisesta meuhkaaminen on tietyllä tapaa ihan hullua – siinä 20 tunnissa kun lapsi ehtii saamaan sen kaiken hyödyn mitä varhaiskasvatuksella on annettavanaan. Niille ketkä sitä enemmän tarvitsevat se on kyllä myös saatavilla. Toisaalta ymmärrän leimautumisen pelon yms. Silti tuntuu että ihmisillä on liian vähän tietoa päiväkodin vaikutuksista lapsiin ja ne ketkä eniten huutavat luulevat että siinä menetetyssä 20 tunnissa niistä muista lapsista ehtii tulla Einsteineja. Yksi kirjoittajista oli Sinkkonen, mutta en ole varma oliko se juuri tässä artikkelissa. Voin tarkistaa kirjan nimen, se oli kyllä tosi hyvä ja mielenkiintoinen vaikka koulukirja olikin.

      Toisaalta toisessa tutkimuksessa korostettiin, että hoitoon laittamisen ajankohtaa enemmän merkitystä on hoidon laadulla. 1-vuotiaalla esimerkiksi tarpeena on varhaiskasvatuksen sijaan ihan vaan se yksinkertainen syli, varaäiti. Itse siis liputan perhepäivähoidon puolesta, ja kaksi aivan ihanaa perhepäivähoitajaa onkin sattunut kohdalle. Siitä jos jostain olen kiitollinen! Etsiessäni hoitajaa olen käynyt tutustumassa useamman luona ja jos joku ei tunnu hyvältä, luottamuksen arvoiselta tai lapsesta kiinnostuneelta olen jättänyt sen valitsematta. Täällä perhepäivähoito on samanhintaista kuin kunnallinen hoito ja varsinaista koulutusta ei tarvitse – jonkinlaisen lyhytkurssin käyvät. Yksi huonompi kokemus oli, kun otimme ensimmäisen vapaan hoitajan ulkomailta muuttomme jälkeen, sillä tarve oli vain 2kk ennen äitiysloman alkamista ja lasten kotiinjäämistä. Sekään ei mikään katastrofi mutta vähän nihkeä fiilis siinä jotenkin oli, ja jos olis ollu pitempään olis pitäny miettiä paikan vaihtoa. Itse olen kokenut että perhepäivähoitajista tulee nopeasti tuttuja, ja kukapa mukavalle, luotettavan oloiselle kaverilleen ei uskaltaisi lastaan hoitoon jättää?

      • krista
        30.8.2016 at 17:39

        Pikavastauksena: kiinnostaa! Siis jos löydät sen artikkelikokoelman :) Tosi paljon meidän omatkin käsitykset on olleet tän suuntaisia, eikä varmaan vähiten siksi, että onhan tässä perheessä tosiaan tuleva psykologi (ja alan ihmisiä lähipiirissä muutenkin), joten kai ne käsitykset jotenkin ”tarttuu”, vaikka itsellä ei lähdeviitettä mielipiteisiin olekaan antaa :) Mutta siis kiinnostaisi lukea tuo!

        Joelillahan on muuten näitä epäsopivia mielipiteitä PALJON enemmän kuin mulla :D Sehän on sanonut (se tykkää myös kärjistämisestä), että koko peruskoulu on enemmän haitallinen kuin hyödyllinen :D

    • krista
      30.8.2016 at 22:29

      Kommentit pomppii… tämä siis – Yks äiti vaan – sinun kommenttiin yritetty kohdistaa:

      Tämä sama kertomuksien ero on hämmentänyt myös minua; ovatko ne erot tosiaan niin suuret (ehkä siis ovat) ja miten ne VOIVAT olla niin suuret. Välillä väkisinkin mietityttää, että jokin tässä tarinaerossa ei täsmää; mutta ei sitten voi vastaankaan väittää, kun joku kertoo, että on maailmanihaninta. Sitten täytyy vaan olla iloinen, että jollain on. Ja sit tosiaan nämä toisenlaiset arkikuvaukset, jotka kertovat jostain ihan erilaisesta arkitodellisuudesta….

      Mutta joo – samaa mieltä siis näistä kaikista! Ja myös siitä, että tää keskustelu on ollut huippuhyvää!

  • Anne
    30.8.2016 at 14:12

    Tästä kyllä nappasin tän varhaiskasvatusaiheen. Mua on syyllistetty siitä, että kasvatan tällä hetkellä lasta kotona. Ja oon muuten koulutettu lastenhoitaja :’D ja juurikin olen kuullut tästä laadukkaasta päivähoidosta, johon olemme oikeutettuja täällä Suomessa… No enivei; minä olen lapsen kanssa kotona, niin kauan kuin se on taloudellisesti mahdollista, ja jos toisille se on jotenkin huono juttu, niin sekin on hyvä. Minä en varsinaisesti ole puolesta enkä vastaan, tää oli vaan meidän perheelle luontevampi ratkaisu.

    Delfiineistä sen verran, että tää delfinaation lopettamispäätös sai jo itkun kurkkuun, ja jotenkin sitä vaan tiesi, että mennään ojasta allikkoon. :( Sunnuntaiaamuna uutista lukiessa tuli ihan itku. Silti, enpä pistänyt itsekkään keräystä pystyyn, että delfiinit olis saanu olla täällä (olen siis täältä Tampereelta), kunnes niille olis löytynyt joku oikeesti hyvä paikka. Toinen huvipuisto ei nyt vaan oo sitä.

    Ja kiitän taas kivasta blogista!!!

    • krista
      30.8.2016 at 20:35

      Hei mä just kirjoitin Insta-kommenttiin tästä samasta, siellä oli siis kommentoijalla samanlainen kokemus syyllistämisestä, kun hoitaa omia lapsiaan. Mutta siis: silloin syyllistetään, kun vie lapset hoitoon. Ja silloin syyllistetään, kun hoidetaan lapset kotona. EtniinkuMITÄHEMMETTIÄ. Eli että mitään ei voi tehdä ilman, että joku aina kokee asiakseen tölviä pahimmalla mahdollisella tavalla eli tyylillä ”sä teet huonoa sun lapselle, se tulee kärsimään tosta”. OMAN ÄIDIN/ISÄN HOIDOSTA? Voi tätä maailmaa.

      Kiitos itsellesi kivasta kommentista! <3

  • Minnis
    30.8.2016 at 19:15

    Kylläpäs muuttui mielikuva sinusta ja aika huonokin mieli jäi, etenkin tuosta kotihoitojutusta.

    Enkä tainnut olla ainoa, Vauvan AV kiehuu taas.

  • Emmakko
    30.8.2016 at 20:28

    Samaa mieltä suunnilleen kaikista vääristä mielipiteistä, ja kylläpä onkin vapauttavaa lukea näitä! :D

    Mä olen muutamasta aiheesta nolosti väärää mieltä. Mun mielestä alueellistamispolitiikassa on joskus järkeäkin, vaikka olenkin Helsingissä korkeakouluttautunut ja äänestän vihreitä. Kaiken ei tarvitse tapahtua pk-seudulla, ja on empiirisesti todistettu, että ihmiset saattavat jopa jäädä henkiin muuttaessaan työn perässä pois Etelä-Suomesta, vaikka se varmasti kauheaa onkin. Alueellinen tasa-arvo on aika mahdoton ajatus, jos vain eteläisen Suomen keskittymillä on väliä. Olisi esimerkiksi kiva voida luottaa siihen, että ympäri Suomen kouluihin löytyy pätevät opettajat ja että koulutusmahdollisuuksia ylipäänsä löytyy eri puolilta maata.

    Toinen varmasti aivan väärä mielipide on imettämisen sitovuus. Mun mielestä äitien olisi syytä ainakin yrittää imettää, ja mikäli se homma sujuu, alkuun sitä todellakin joutuu uhraamaan jonkin verran omaa tilaa ja aikaa ihmistuttina olemiseen. Tekee pahaa aina, kun joku sanoo, että imettäminen ahdisti tai sitoi, joten se oli parempi lopettaa, niin että syöttämisvastuun sai jaettua kätevämmin puolison kanssa. — Nyt jos ei ollenkaan lähdetä sille linjalle että osa ei pysty imettämään tai lääkityksen takia se ei käy päinsä (missä tapauksissa kukaan ei halua eikä saa syyllistää vastikeruokinnasta) ja pysytään siis vain fysiologisesti onnistuneessa imetyksessä, en ymmärrä ollenkaan, että sille ei anneta mahdollisuutta edes ensimmäisten kuukausien ajan. Kaikki ymmärtävät, ettei lapselta saa torpata rokotuksia (kaikki täyspäiset ainakin), mutta miksi on sosiaalisesti hyväksyttävää jättää tarjoamatta kaikki se vastustuskykyä lisäävä, orgaaninen, vauvalle optimaalinen ravinto, mitä rinnoista kuitenkin pursuaa kohtalaisen tehokkaasti?

    • krista
      30.8.2016 at 21:39

      Tää on ollut niin mahtava keskustelu! Ja hei – mun mielestä itse asiassa KENENKÄÄN mielipide täällä ei ole ollut mitenkään pöyristyttävä. Ihan hyviä pointteja, joita usein jätetään vaan sanomatta ja joista tietysti voi olla eri mieltä. Ja tykkään siitä, että ihmiset ovat myös hyvin perustelleet ne pointtinsa!

      Onko alueellistamispolitiikka siis sitä, että ”väkisin” siirretään joitain toimintoja Helsingin ulkopuolelle? Apua, mitenköhän tästä muuten edes muodostaisi mielipiteensä :D Se tuntuu väärältä, että tyyliin Helsingissä asuvalle ilmoitetaan, että sun työ siirtyy Rovaniemelle, muuta perässä jos haluat. Mutta sitten miten muuten sitä tehtäisiin…? Mun mielestä (omat juuret tiukasti tuolla suht pohjoisessa) ainakin tasalaatuiset mahdollisuudet elämiseen (esim. just pätevät opettajat) pitäisi varmistaa jollain tavalla. Palkkauksella? Nää syrjäseutulisät, ne ainakin kuulostaa järkeviltä; onko se alueellistamispolitiikkaa?

      Mäkin uskon lujasti imetyksen etuihin ja toivon, että mahdollisimman moni sitä edes kokeilisi jonkin aikaa – vaikka päätös onkin henkilökohtainen. Ja jos se ei syystä tai toisesta onnistu, sitten kaikki tuki siihen tilanteeseen (eikä syyllistämistä; se ei auta ketään) – ja onneksi hyviä korvikkeita nykyään on. Tää on herkkä aihe <3

  • Larilyn
    30.8.2016 at 20:53

    Mä en ollenkaan saa kiinni siitä, miksi eläinsuojelutyötä tekevien pitäisi syyllistyä delfiinien kohtalosta? Päinvastoin. Jos jokin taho tässä delfiiniasiassa on mennyt oikein, se on eläinoikeusaktivistien väsymätön työ delfiinien hyvinvoinnin puolesta. Sen sijaan Särkänniemen toiminta on ollut delfiinien hankkimisesta lähtien täysin taloudellisesti tavoitteellista, eikä eläinten hyvinvointi ole ollut listan kärjessä missään vaiheessa. Eläinsuojelutyötä tehneet voivat mielestäni taputtaa itseään olalle jaksamisesta, tiedottamisesta ja kyseenalaistamisesta. Särkänniemi yksin on vastuussa järkyttävistä itsekkäistä valinnoistaan. Ja tukea delfiiniasiaan eo-järjestöt ovat koko ajan tarjonneet, mutta Särkänniemi päätti olla ryhtymättä yhteistyöhön, eikä myöskään tiedottanut eo-järjestöjä, kuten lupasi. Syy tälle on toki ilmiselvää. Särkänniemi ei halunnut sijoittaa eläinten hyvinvointiin vaan päästä eroon tappiolliseksi muuttuneesta toiminnasta mahdollisimman vähin kustannuksin.

    • krista
      30.8.2016 at 21:28

      Mä tarkoitan siis sitä, että mun mielestä KENENKÄÄN ei kuulu taputtaa itseään olalle (vaikka tarkoitus on ihan-ihan varmasti ollut hyvä ja työtä tehty paljon), kun lopputulos on näin surkea – delfiinit siirtyivät kenties huonompiin olosuhteisiin. VAIKKA nyt on onneksi kuulunut hyviä uutisia (vaiko propagandaa?), että se paikka kai oiskin ihan hyvä…? Mutta siis peiliin vilkaisemisen paikka on mun mielestä siinä, että kenties heidän painostuksensa osin sai Särkänniemen pesemään pikaisesti kätensä eikä yhteisponnistusta niiden delfiinien hyväksi päässyt syntymään.

      Ja siis TOTTA KAI se Särkänniemi on se syyllinen – delfiinejä ei olisi pitänyt koskaan hankkia. Mutta kun aikaa (ja senaikaista ihmisten tietämystä eläinten hyvinvoinnista) ei voi kääntää takaisin, niin ainakin olisi pitänyt yhteisponnistuksella antaa näille delfiineille mahdollisimman hyvä loppuelämä.

      • Larilyn
        31.8.2016 at 08:43

        Sä et nyt ehkä ymmärtänyt, mutta mä olen siis eri mieltä tästä yhteisvastuusta. Eo-järjestöt toimivat mielestäni oikein, eikä heidän toimintansa takana ollut painostusta toimia ripeästi delfiinien hyvinvointia huomioonottamatta. Päinvastoin, he pyysivät päästä prosessiin mukaan auttamaan, mutta apu ei kelvannut. Delfiinien ylläpito on todella kallista ja kun lipputulot romahtivat ja lopulta koko delfinaario suljettiin, se Särkänniemen mukaan oli liikaa. Eli liikaa sijoittaa delfiinien hyvinvointiin ensin kotialtaissa odottaen turvallista loppusijoituspaikkaa. Särkänniemi ei sijoittanut esim. rahaa tällaisen paikan rakentamisen vauhdittamiseksi, vaan sen sijaan hankkiutuivat eroon delfiineistä mahdollisimman nopeasti ja halvalla. Särkänniemi sijoitti 20 milj. € rakentaakseen delfinaarion tilalle sisähuvipuiston. Kannattaa lukea Facesta esim. Satu Saunion kirjoittama lyhyt briiffaus. Löytyy hänen sivuiltaan julkisena jakona.

        • Larilyn
          31.8.2016 at 08:52

          Niin ja vielä sellainen lisäys, että tämä yhteisvastuurummutus on enemmän kuin mieleen Särkänniemen kannalta. Saadaan tässä sivussa sälytettyä vastuuta eo-järjestöille, et he katsokaas painostivat. Se on aivan puppua. Eo-järjestöt ovat ajaneet eläinten hyvinvointia, ei bisnestä, mitä Särkänniemi nyt tuntuu tekevän. Särkänniemi valitettavasti näyttää onnistuvan tavoitteessaan näyttäytyä osin uhrina, ”jonka oli pakko toimia ripeästi”. Se on mielettömän ahdistavaa ja rumaa tämän kaiken muun rumuuden keskellä.

        • krista
          31.8.2016 at 08:53

          Ymmärsin, mutta joo, tästä me siis ollaan eri mieltä: mä oon sitä mieltä, että me koko ihmiskunta ollaan yhteisvastuullisia eläinten (ja toisten ihmisten, erityisesti vähäosaisten, lasten, vanhusten) hyvinvoinnista ja jos jotain menee pahasti vikaan jonkun ”vähäosaisen” suhteen, kenelläkään ei ole syytä taputella itseään selkään. Siinä vaiheessa mun mielestä jokainen voi pysähtyä ja katsoa peiliin ja kysyä, olisiko jotain pitänyt tehdä toisin.

          Mutta ”faktapuolesta” tosiaan samaa mieltä ja pääsyyllisestä. Mutta se mun näkökulma (josta siis ollaan eri mieltä ja se on ihan ok) on, että osasyyllisiä ollaan tavallaan me kaikki, jotka ei tehty riittävästi (tai mitään). Siksi tämä varmasti ihmisiä on koskettanutkin, näin uskoisin.

          Kiitos, etsin tuon Facesta!

          • Milla / Periaatteen Nainen
            31.8.2016 at 21:19

            Mä en oikein ymmärrä miten yhteisvastuuta voi kantaa, jos se päätäntävallan hallitseva osapuoli pidättää kaiken oikeuden toimintaan itsellään. Särkänniemi on käyttänyt vain oman ”etujärjestönsä” asiantuntijoita (ja mystisiä eläinsuojelujärjestöjä, joiden nimeä ei ole kerrottu ja jotka eivät ole tulleet julkisuuteen aiheen tiimoilta). Sen lisäksi instituutio, joka on 32 vuotta tienannut lipputuloja eläimillä ja on sijoittamassa useita miljoonia euroja tuleviin hotelli- kävelybulevardi-yms hankkeisiin on tasan ainoa velvollinen maksaja ja huolehtija eläinten hyvinvoinnista. Mä en kuulu eläinsuojelujärjestöihin (vaikka lahjoitan kansainvälisille luonnonsuojelijoille mielelläni rahaa) mutta mua on pänninyt tämä diskurssi ihan suunnattomasti. Että kustiin omiin muroihin tai ”no ootteko nyt tyytyväisiä” tai ”tätäkö te sitten halusitte?”. Särkänniemi teki päätöksen lopettaa tuottamaton toiminta ja yksivaltaisesti teki päätöksen, joka heikensi heidän vastuullaan olevien eläinten hyvinvointia – 32 vuoden kesäkissat. Kukaan ei ole varmasti taputellut itseään selkään, koska yksikään delfinaarion hiljaista alasajoa ajanut järjestö ei ajanut sitä, että eläimet sysätään mahdollisimman vähällä imago- ja taloudellisella tappiolla Kreikkaan.

          • Larilyn
            31.8.2016 at 21:56

            Tuossa alempana sanotaan hyvin juuri siitä, että tässä ei ole mitään yhteisvastuuta nyt. Ihan kuin olisimme kaikki vastuussa vaikka hallituksen paskoista päätöksistä tai vaikka jonkun kesäkissoista. Emme ole. Se, joka on päätöksen tehnyt, sillä on vastuu. Ja etenkin vielä enemmän Särkänniemellä on vastuu, koska he EIVÄT SUOSTUNEET ottamaan eo-järjestöjä mukaan auttamaan, vaan tekivät omat itsekkäät ratkaisunsa aivan itse. Miten ihmeessä vastuu delfiinien kohtalosta silloin jakaantuu muualle kuin Särkänniemelle? He päättivät itse linjansa ja sulkivat eo-järjestöt ulos täysin omavaltaisesti. Miten ihmeessä voit ajatella, että kaikkien on syytä katsoa nyt peiliin? Aivan kuten jos otat rescuekoiran ja ehkä tuet jotakin järjestöä, on silti sinunkin vastuullasi, jos joku hylkää oman koiransa? Omituinen ”logiikka”.

  • Anmi
    30.8.2016 at 21:59

    En tiedä näkyykö tää, mutta tässä on musta tosi kattava ja hyvä analyysi: https://www.facebook.com/tuukka.tomperi/posts/10153888067853181

    • krista
      30.8.2016 at 22:06

      Näkyy, kiitos! Meni ensin täällä automaattisuodatukseen (koska linkki), mutta heti kun huomasin, vapautin sieltä ja nyt menen lukemaan! :)

  • Una-anu
    30.8.2016 at 23:19

    Harmi että sun tyttären/ystävän lapsen päiväkotiryhmän henkilökunta on noin ammattitaidotonta, että siellä vain ja ainoastaan suin päin rellestetään. Oletan että sun omien kokemuksien perusteella ton kappaleen varhaiskasvatuksesta kirjotit. (Ethän sä sortuis sellaseen että ”kyllä varmaan jossain vaan ehkä rellestetään, näin ainakin naapurin tädin serkun kaiman lapsen päiväkodissa kuulemma toimitaan”-tyyliseen jauhamiseen.)
    On kyllä täysin totta että varhaiskasvatuksen laatu vaihtelee liikaa eri kaupunkien (ja jopa päiväkotien) välillä. Kaikki on kiinni siitä minne on saatu koulutettua henkilökuntaa, jotka tekevät työtään sydämellään. (Varsinkin pätevistä yliopistokoulutetuista lastentarhanopettajista on pulaa.)
    Ja esiopetushan ei muuten ole pakollista, niinkuin sanoit. Itse asiassa ihan vapaasti suomessa saa pitää lapsensa kotona vaikka oppivelvollisuuden loppuun asti, kunhan esimerkiksi vaikka itse opettaa lapselleen kaiken minkä hän koulussakin oppisi.

    Ja anteeksi tää aika negatiivissävytteinen kommentti! Oon lukenut sun blogia muutaman vuoden ja tykkään sun tyylistä todella kovin. Toi sun mielipitees vaan on mun silmissä todella epäsuosittu! :D ja VÄÄRÄ!! :D :D :D

    • krista
      31.8.2016 at 08:38

      Hei eihän se olisi epäsuosittu mielipide, jos kaikki olisivat samaa mieltä :)

      Joo siis ”velvoittava” pitäisi olla se sana eikä pakollinen; mutta näköjään Hesarikin on tehnyt saman sanamokan eli en ole näköjään ainoa :D Mutta joo, olen hyvinkin tietoinen esimerkiksi kotikoulun mahdollisuuksista ja ne itse asiassa ovat tosi kiinnostavia. Vaikka itsellä en usko sellaiseen rahkeet riittävän :)

      Ja samaa mieltä ollaan tosiaan tuosta asiapuolesta: laatu vaihtelee, ammattitaitoiset tekevät työtä täydestä sydämestä (varmasti osittain kutsumusammatti), mutta ammattitaitoista henkilökuntaa on liian vähän ja heidän arvostuksensa/palkkauksensa liian alhaista. Eli… ihan samaa mieltä kuitenkin :)

    • Tuleva lto
      2.9.2016 at 11:00

      Pakko tarttua tuohon ”varsinkin pätevistä yliopistokoulutetuista lastentarhanopettajista on pulaa”. Kyllä sieltä amk puolelta tulee myös varsin päteviä lastentarhanopettajia.

      • Una-anu
        2.9.2016 at 11:05

        Mun käsittääkseni sosionomeilla ei oo esiopetuspätevyyttä? Ja eikö varsinkin esiopetuspätevistä lastentarhanopettajista oo pulaa? Näin ainakin Turussa. Mutta korjaa jos oon väärässä! :) dä varmasti tiedät amk-kuviot paremmin! :)

  • anneb
    31.8.2016 at 23:46

    Mun epäsuosittu mielipide: jos saisin valita satsaisin lasten varhaiskasvatukseen päiväkodissa tai kotona (kodinhoidontuki) enemmän mitä maahanmuuttajiin. (koska tämä maahamuuttaja aihe on pinnalla, tää on vielä super epäsuosittu). Ja tämä taoahtisi sen ajan kun päästäisiin kunnolla taloudellisesti jaloilleen. Itse ajattelen että kaikki antsaitsee kyllä tukea ja resursesseja,mutta jos hoitais yhden asian kerralla kunnolla. (tämä on kärjistettyä, oikeastihan asiat on monimutkaisia ja prosessit hitaita ja tulokset näkyy vuosien ellei vuoskymmenten päästä) Minusta on järkevää huolehtia itsestä ja läheisistä hyvin, ja un omat asiat on kunnossa, niinpystytään näkemään muiden apu ja tarjoamaan sellaista apuaa, mitä muut oikeasti tarvitsevat.Nöin pidettäisiin huolta, että sinä pytyt kunnosa ja autettava.

    -tähän kappaleen jako, :D

    minä olen valitettavasti juuri sellaisessa asemassa,että minun oli laitettava lapsi 1v. 2kk hoitoon, että sain ammatin itselleni. Ja kun valmistuin odotin toista poikaamme, mutta henkisesti takkini oli niiin tyhjä, että pidin esikoisen hoidossa täyspäiväisesti, vaikka en ollut töissä. Päiväkoti oli ihana ja nimenomaan pienten ryhmä oli ihana, Kun toinen lapsemme syntyi, hän oli jA ON siis edelleen (4kk) suurtarpeinen lapsi ja esikoinen on vilkas sosiaalinen ja imen kaikki mehut sinusta- tyyppi, jos ei osaa pitää omia rajoja itsellään.
    –>niin esikoinen jatoi hoidossa, mutta uudessa päiväkodissamuuton myötä. uusi ja isojen ryhmä alkoi syksyllä , mutta poika ei vieläkään ole pääsyt ryhmään sisälle, koska päivähoito aika on rajattu mun kotona olon vuoksi, meillä on myöhäinen rytmi, niin poika ei pääse aamulla ryhmän yhteisiin hetkiin mukaan, joten ei ole sisäistänyt ryhmää vielä. Toisekseen häntä ei tulla edes vatsaan eteiseen, vaan tervehditään kaukaa ruokapöydästä ja jatketaan sitten omia hommia. Poikamme ei halua jäädä hoitoon, vaan epäröi ja itkee, silloin joku muu aikuinen TOISESTA ryhmästä on tullut sylittelemään.

    Kappaleen jako.:D

    Sydäntäni särkee, sillä haluisin lapseni steinerpäiväkotiin tai pienryhmäpäiväkotiin. Jossa lapsemmeedes otettaisiin vastaan ilolla. Mutta sijainnillisesti ja aukioloajoiltaan päiväkodit eivät ole olleet vaihtoehtoja. Olen ajatellut hakea amk-kouluun ja jos pääsen, niin víemiset tuliivat ihan mahdottomiksi muualle, kun tähän missä poika on nyt. taludellisesti en uskalla sanoa onko varaa, sillä en tiedä paljon yksityinen pk maksaa kuussa.

    kaappale.—

    Minusta tuntuu että tämä keskustelu pidetäänkö lapsi kotona tai päivähoidosa/palkataanko hoitaja, pyörii ihmiste ympärillä, joiden tulotaso on hieman eri sfääreissä kun meidän 4 hlö perheen talous. Kun on rahaa ,niin yllättäen valinnat eivät sen määräämäänä niin olennaisesti pyöri, voi valita juuri itselleen ihanteellisen vaihtoehdon. Kun rahaa taas ei ole, niin vaihtoehdot kutistuvat minimiin.

    • Lilia
      1.9.2016 at 07:50

      Minä taas näen että tässä keskusteltiin lapselle parhaasta vaihtoehdosta teoriatasolla. Päivähoidon ihannointia kun on valtavasti liikkeellä, ja jopa sellaista asennetta että siellä tapahtuu jotain lapsen kannalta todella välttämätöntä erityistä kasvatusta josta kotona hoidettavat lapset jäävät paitsi. Näinhän se ei varsinkaan alle 3-vuotiailla ole.

      Vaikka olen tutustunut tutkimuksiin, ja tiedän optimaalisimman vaihtoehdon, ei meilläkään ole menty sen mukaan. Kaikilla on oma elämäntilanteensa, jossa on useita liikkuvia osia ja niiden mukaan pitää miettiä se paras ratkaisu. Itsekin olen laittanut lapseni varhain hoitoon, mutta valinnut perhepäivähoidon (täällä samanhintaista kuin kunnallinen). Ja ollut onnellinen siitä, että yliopisto-opiskelijalla on pitkät pitkät lomat ja mahdollisuus pitää lyhyempiä hoitopäiviä. Silti sen tiedostaminen, mitä päivähoidon hyödyt ja haitat ovat, on mielestäni hyödyksi, ja siitä pitäisi puhua enemmän. Vaikka se kirpaisee niin mua kuin montaa muutakin. Olen myös sitä mieltä, että kotihoidon tuen määrää tulisi kasvattaa jotta useammalla olisi mahdollisuus jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Tiedän että esim helsingissä pienten lasten kptihoitoa tukee myös kunta – täällä jyväskylässsä 10kk:n ikäisen lapsen kotihoidosta jää käteen alle 500 euroa, ja se ei tässä yhteiskunnassa kovin paljon ole. Lisää selvästi painetta siirtyä työelämään, mikäli puolison tulot eivät ole suurensuuret.

    1 2 3