3 x hyvinvointia kotimaiselta yrittäjältä

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Elina Porokka, SannisShining ja Onnexi kanssa.

Ikuinen marraskuu, se jatkuu sekä tuolla ulkona että mun pään sisällä. Onneksi sentään pieniä hyvinvointipilkahduksia tulee sieltä täältä – tosin aika ohimenevinä väläyksinä. Sellaisina marraskuun auringonpaisteen pituisina. Ihan kuin päivästä toiseen pitäisi vaan aina uudestaan jaksaa löytää ne elämän ilonpilkahdukset.

Ja aina ei jaksa kyllä paljon pilkahdella. Olisi paljon helpompi vaan mököttää ja palata asiaan huomenna, josko tähdet olisivat silloin vähän paremmassa asennossa.

Aimo annoksen positiivista energialatausta olen viime viikkoina kuitenkin saanut kolmelta valtavan valovoimaiselta ihmiseltä – kolmelta rohkealta, itsensä työllistäneeltä naiselta, jotka ovat lähteneet rakentamaan tapoja tarjota matalalla kynnyksellä arjen hyvinvointia meille ihan tavallisille ihmisille.

Ja rakentaneet samalla jotain ihan tosi-tosi hienoa!

Ihanien suomalaisten pienten naisyrittäjien juttusarja siis jatkuu: tässä kolme ihmisten hyvinvointiin keskittynyttä naista ja heidän tarinansa. Esittelen siis blogissa nyt joulun alla tällaisia pieniä suomalaisia yrityksiä, joita välttämättä ei tällaisissa blogiyhteistöissä ole ennen saatu nähdä.

Ja anteeksi, nyt menee diipiksi, mutta siis mulle on ihan henkilökohtainen aurinko paistanut (muualtakin kuin kirkasvalolampun kautta), kun olen viime viikkojen aikana heidän kanssaan opetellut läsnäoloa, pysähtymistä ja pohtinut arjen voimavaroja.

Te olette olleet varsinaisia aurinkoja skype-yhteyden päässä, Elina & Sannis & Ulla-Maija!

Miten heistä on tullut sitä, mitä he olevat nyt? Ja mitä heiltä voisimme oppia ja ammentaa?

Samalla tässä tulee myös kolme erilaista näkökulmaa hyvinvointiin: itsensä kohtaaminen ja mindfulness, tunneyhteyden rakentaminen oman lapsen kanssa sekä tukiverkostojen tärkeys varamummojen ja -vaarien avulla. Mikä näistä kolmesta tekisi sulle just nyt hyvää tähän marraskuuhun?

(mä ottaisin mielelläni kaikkea)

Elina Porokka – hengähdyshetkiä arkeen

Vihdissä nykyisin asuva kahden pojan äiti Elina Porokka kasvoi itse lapsena perheessä, jossa ei ollut turvallista näyttää omia tunteitaan, etenkään negatiivisia sellaisia. Piti olla kiltisti, ja pieni lapsi joutui liian varhain ottamaan roolin omien vanhempiensa lohduttajana. Kodin tulehtuneessa ilmapiirissä ei ollut ketään opettamassa, miten omien vaikeiden tunteiden kanssa ollaan.

Toisista huolehtiminen tuntui alavalintana luontevalta ja Elina opiskeli sosiaalialalle. Omasta taustasta johtuen hänelle jäi kuitenkin tarve oppia lisää etenkin vaikeiden ja negatiivisten tunteiden käsittelyä. Hän opiskeli kokemuksellisen tunnetaitovalmennuksen ohjaajaksi ja työnohjaajaksi. Ensimmäisen raskautensa aikana Elina tutustui mindfulnessiin – ja toisen lapsen syntymän jälkeen hän jatkoi opintoja mindfulness-ohjaajaksi.

Työkaluja alkoi löytyä, ensin itselle ja ammattitaidon syvennyttyä myös jaettavaksi muille.

Elina kertoo, että vastoin yleistä kuvitelmaa mindfulness ei ole mielen tyhjentämistä – vaan siinä tullaan tietoiseksi, mitä on meneillään. Tarkoitus on kohdata omat tunteet ja tarpeet, myös ne vaikeat asiat. Ja kun oppii suhtautumaan itseään lempeästi, lähtee syntymään se ilokin. Positiivisuus ja hyvä olo.

Okei, voinko saada pari annosta tätä? Mielellään heti, kiitos!

Voin. Ja olen jo itse asiassa saanutkin.

Viime keväänä Elina Porokka työskenteli työnohjaajana ja mindfulnessohjaajana, kun koronan takia monen työt siirrettiin nopeasti verkkoon – myös Elina siirsi ohjaamansa, käynnissä olleen mindfulness-kurssin etäkurssiksi. Vaikka virtuaaliseksi muuttuminen tapahtui nopeasti, oppilailta sateli hyvää palautetta: tämähän toimii ihanasti kotona tehtävänä harjoituksena! Aivan yllättäen yksi kurssilainen – kuvaaja Satu Mali – ehdotti, että voisi kuvata kuvallista maailmaa Elinan mindfulness-harjoituksille.

Näin syntyi lyhyitä, matalan kynnyksen mindfulness-videoita, joita on helppo kuunnella vaikka pienenä kymmenen minuutin taukona kiireisen päivän keskellä.

Myös hinta on ”helpostilähestyttävä”: videoharjoitus maksaa 9,90e. Se ladataan omalle koneelle ja sitä voi tehdä niin usein kuin itse haluaa. Lisäksi Elinan nettikaupasta saa myös edullisempia (4,90e-7,90e) äänellä ohjattuja harjoituksia, joista osa on pidempiä puolen tunnin harjoituksia. Tarjolla on myös pieniä e-kirjoja tunnetaitoihin ja stressinhallintaan.

Joululahjavinkkaus: Elinan ohjaaman mindfulness-videon tai mindfulness-äänitallenteen voi ostaa myös lahjakortilla!

Olen nyt itse huomannut itsestäni, että minulle tällaiset alle kymmenen minuutin keskittymisvideot toimivat aivan ihanasti. Olen tehnyt näitä nyt kesken työpäivän, usein sellaisessa kohdassa, kun vaihdan yhdestä hommasta toiseen ja tarvitsen ajatuksille pienen rauhoittumishetken.

Mutta hitsi: mua alkaa usein itkettää! Ei sellaista suruitkua, vaan jotain muuta. Usein se tulee ihan yllättävässä kohdassa, vaikka kun katson lähikuvaa tippuvista vesipisaroista. Jotain se kertoo, en tiedä vielä, että mitä. Ainakin siitä tunnistan, että nämä harjoitukset saavat minussa jotain liikkelle.

Aion siis jatkaa näiden kanssa. Elina sanoo, että tehokkaimpia nämä ovatkin säännöllisesti tehtyinä. Mieli on sellainen, että se meinaa haluta koko ajan uutta ja uutta. Siksi vaikkapa keskittymisen herpaantuminen ja tylsistyminenkin ovat sellaisia tunteita, jotka vaan kannattaa ottaa vastaan ja oppia siitä.

Itselläni esimerkiksi huomio ei pysy koko aikaa siinä harjoituksessa. Mutta sitä voi opetella! Mindfulness-harjoituksen teho piileekin juuri tässä huomaamisessa, ja sitten huomion palauttamisessa takaisin harjoitukseen.

Elinan rauhallisenlempeällä äänellä ohjaamia mindfulness-videoita on tällä hetkellä saatavilla viisi erilaista videoharjoitusta: tauko arjen keskelle, kyllä-mindfulnessmeditaatio, lyhyt kehon skannaus, irtipäästäminen ja palaaminen sekä huomion vieminen hyvään. Näistä jokainen kestää noin kymmenen minuuttia. Ja lisäksi on siis äänitiedostoina noin 30 minuutin mittaiset istumameditaatio ja kehomeditaatio.

Suosittelen valitsemaan ihan intuition pohjalta just itselle sopiva video tai ääni! Itseeni on kolahtanut kaikkein eniten kyllä-meditaatio sekä huomion vieminen hyvään.

Videoharjoitukset voi tehdä joko kuvaa katsellen tai silmät kiinni. Ja tosiaan missä tahansa, vaikka sängyssä nukahtamisen apuna tai jos on työmatkalla bussissa.

Mulle itselleni nämä olivat ensimmäisiä tekemiäni mindfulness-harjoituksia, ja tällä kokemuksella nämä sopivat tosi hyvin myös näin ”vasta-alkajalle”. Minussa heräsi näiden parissa ihan fyysisiäkin tuntemuksia välillä (muitakin kuin se itku), esimerkiksi kyllä-meditaation ”ei-ajatukset” tuntuivat ihan vatsanpohjassa asti. Ja sitten taas vähän itketti, ha.

Tällä aloittelijan kokemuksella mindfulness-virtuaaliharjoitukset ovat tosi hyvä tapa päästä keskittymään arjen keskellä hetkeksi omiin tuntemuksiin – ja mä itse olen just sellainen, että teen tällaisia kaikkein mieluiten itsekseen kotosalla, en ryhmässä. Jos vaikka itkettää, minulle on helpompaa olla itsekseni, jolloin voin helpommin antaa niille tunteille tilaa tulla. Harjoituksen jälkeen, ihan jo siinä alle kymmenessä minuutissa, on jotenkin raikkaampi olo ja helpompi keskittyä seuraaviin asioihin.

Samanaikaisesti tarvitsen kuitenkin itse selvästi sen johdattavan äänen eli ohjaajan, eli ihan itsekseni en kyllä pystyisi tällaisia harjoittelemaan. Joten ihanaa, että tällainen kotiharjoittelun mahdollisuus on olemassa, kannattaa ihan ehdottomasti kokeilla!

Kaikki Elinan kaikki virtuaaliset harjoitukset löytyvät siis täältä.

SannisShining – läsnäoloa lapsen kanssa

Itsensä kanssa pysähtyminen on tärkeää – ja aivan yhtä tärkeää on pysähtyminen yhdessä oman lapsen kanssa.

Tiedättekö tunteen? Että arki on sinne tänne tuonne menoa, pakkaa reppu, retkipäivä, mitä syödään, nyt hampaita harjaamaan, muista laittaa villikset ulkovaatteiden alle, onko riittävän lämpimät hanskat? Ja kun lapsi aloittaa keskustelun ”Äiti, arvaa mitä?”, ajattelee ensin, että ”ihana, nyt keskustelen lapseni kanssa” ja lapsen kolmannen (tuskallisen hitaasti suusta ulos tulevan) lauseen kohdalla miettiikin jo vähintään sitä, että ai hitto pyykitkin piti ripustaa ja huomenna pitää varata autolle katsastusaika. Ja sitten vastaa lapsen tarinaan ”ai ku kiva” oikeasti kuulematta, että miltä sieltä oikein tuli.

Mä tiedän. Ai että tiedänkin.

On jotenkin tosi haastava arjessa pysähtyä sen lapsen kanssa ja keskittyä aidosti läsnäoloon.

Sitä olemme nyt opetelleet ihanan Sannis Nyberghin eli SannisShiningin maksuttoman (!!!) viiden päivän tietoisuustaito-minikurssin kautta.

Ja sitä vaan sanon, että tilatkaa itsellenne meiliin tuo kurssi, ihan jokainen!

Sanniksen kurssilla tietoista asentoa kutsutaan kirahviasennoksi.

Sannis on työskennellyt erityisluokanopettajana ala-asteella sekä neuropsykiatrisena valmentajana erityislasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Sanniksen oma kiinnostus on kohdistunut aina erityisesti ”tunnepuolen asioihin” eli siihen, miten tunnetaitojen oppiminen ja vahvuuksiin keskittyminen voi ratkaista monenlaisia haasteita.

Kun Sannis sai työssään hyviä kokemuksia positiivisen, voimavarakeskeisen psykologian työkaluista erityislasten kanssa, hän alkoi pohtia, miten tätä ajattelua saisi laajemminkin vanhempien tietoisuuteen.

Näin syntyi SannisShining, ensin osa-aikaisena ja oman äitiysloman jälkeen kokoaikaisena yrityksenä. Sannis siis tekee edelleen valmennuksia neuropsykiatrisesti oireilevien lasten perheille – mutta myös ihan kaikille perheille.

Just tällaisille ihan tavallisille perheille, joiden arki meinaa mennä kiireen takia välillä suorittamiseksi.

Tämä maksuton viiden päivän tietoisuustaitojen minikurssi tapahtuu siis ihan sähköpostissa: joka päivä viiden päivän ajan tulee meiliin uusi videoharjoitus. Tavoitteena on mm. opetella pysähtymistä ja keskittymistä – oikeastaan nämä ovat siis aikuisen ja lapsen yhteisiä, noin kymmenen minuutin mittaisia mindfulness-harjoituksia!

Harjoitukset jäävät tietysti saajalleen talteen, eli niitä voi jatkossakin tehdä niin paljon kuin haluaa.

Ja ajatus on – ah – myös luoda tai vahvistaa tunneyhteyttä siihen omaan lapseen. Tää mua jotenkin niin koskettaa. Eli kun lapsi on vauva tai taaperoinen, oma vanhempi tosi pitkälti on tietoinen niistä oman lapsen tarpeista ja tunteista. Mutta kun lapsi kasvaa ja hänen sisäinen maailmansa totta kai muodostuu ihan omanlaisekseen, ja kaikki tunne-elämän ajatukset tai vaikka huolet eivät enää olekaan siinä oman vanhemman suoraan luettavissa… Että miten vahvistaa ja pitää yllä omaan lapseen sellaista henkistä yhteyttä, joka voisi parhaimmillaan sitten kantaa ehkä jopa koko elämän mitan. Pysyisi yllä kaikki elämän myrskyt.

Tämä on sellainen asia, jota olen tosi paljon miettinyt näin vähän isompien lasten kanssa. Koen omalta kohdaltani tosi tärkeäksi kiinnittää tähän tunneyhteyspuoleen huomiota just nyt esimerkiksi tässä kouluiän kynnyksellä, kun lapsilla alkaa olla niin ”omat jutut” kodin ulkopuolella. Ja toki se on supertärkeää kautta koko lapsuuden.

Että pysyisi just se henkinen tunneyhteys.

Tämän maksuttoman viiden päivän minikurssin lisäksi Sannis on rakentanut myös vielä laajemman, kuuden viikon tietoisuustaitojen kurssin. Siihen tulee harjoitusten lisäksi mukaan myös esimerkiksi omat tehtäväkirjat aikuiselle ja lapselle. Tämän laajemman kurssin voi halutessaan ottaa sitten vaikka ”jatkokurssiksi” tuon minikurssin jälkeen.

Tähän jatkokurssiin pyysin ja sain vielä oman tarjouksen blogin lukijoille, eli jos käytte ensin tuon maksuttoman minikurssin ja sitten haluatte jatkaa laajemmalle kurssille, niin saatte siihen oman alennuksen.

Normaalisti tämän laajemman tietoisuustaitojen verkkokurssin hinta on 59e, mutta Puutalobaby-blogin lukijoille hinta on 39 euroa alennuskoodilla MINIKURSSI.

Eli siis Sanniksen ihanat verkkovalmennukset kaikille perheille:
Maksuton viiden päivän tietoisuustaitojen minikurssi täällä.
Jos haluaa sen jälkeen jatkaa, jatkokurssi blogin lukijoiden tarjoushintaan täällä.

Näissä kuvissa me tehdään lasten kanssa sen maksuttoman minikurssin kolmannen päivän harjoitusta. Tässä harjoituksessa otettiin pehmolelut mukaan.

Meidän tytöt rakastavat tällaisia keskittymisharjoituksia. Mutta jos ajattelet, että joo ei mun lapsi pysy paikallaan noin, niin älä välitä! Itse asiassa just silloin tällaisia kannattaakin harjoitella!

Sannis (vahvalla kokemuksella erityislasten kanssa toimimisesta) nimittäin muistuttaa, että vaikka lapsi juoksisi ympäri huonetta tai makaisi sohvan alla, niin se ei haittaa. Sanniksen mukaan aikuiselle on tärkeää opetella päästämään irti kontrollista. Eli jos meinaa ajatella, että ”no kyllä nyt pitäisi osata istua hiljaa” tai ”älä siinä häröile, kun nyt rentoudutaan”, niin stop vaan sellaisille ajatuksille. Tai vaikka kuinka tuntuisi, että äh ei se kuuntele yhtään, niin lapsi voi kuitenkin ihmeellisesti imeä siitä jotain itselleen.

Ja nämä harjoitukset on tehty juuri siksi, että harjoitellaan.

Sanniksen kurssien harjoitukset on tehty myös sellaisiksi, että niiden tekeminen ei vaati erityistä ajallista panostamista. Eli tällaisen voi tehdä missä vaan vaiheessa arkihärdelliä, monet harjoituksista istuvat vaikkapa iltapalapöytään tai matkalle, kun kävellään päiväkotiin.

Pakko kertoa yksi muhun kolahtanut ajatus Sanniksen kanssa käydyistä keskusteluista vielä. Etenkin just isompien lasten kanssa sitä tulee helposti ajateltua, että ”no pitäisihän tänikäisen tämä jo osata”. Vaikka ulkovaatteiden pukeminen niin, että ei tule kiire joka hemmetin aamu ehditään juoksematta eskariin.

Mutta eihän se taito sieltä moittimalla kasva! Eli taito tulee harjoittelemalla, ja jokainen lapsi (ja perhe) on omanlaisensa. Joku osaa kuin itsestään, toinen harjoittelee sata kertaa ja kolmas tuhat kertaa. Ja aikuisen rooli on tukea ja auttaa.

Ei motkottaa siinä vieressä, että miksi tää ei taaskaan suju.

Auts. Osui ja upposi. Opin taas jotain.

Ja hei: tilaa ihan nyt heti se SannisShiningin ilmainen minikurssi. Siitä saa viisi tosi hyvää pientä aikuisen ja lapsen yhteistä mindfulness-harjoitusta. Näitä ihan jokaisessa perheessä kannattaa tehdä.

Onnexi – varamummot ja -vaarit auttavat arjessa

Arjen voimavaroja saa myös toisista ihmisistä – ne paljon puhutut tukiverkostot! Mutta mitä jos niitä ei ole tai ne ovat toisella puolen Suomea?

Ulla-Maija Soinisella on tästä omakohtaista kokemusta. Hän oli ennen ympäri maailmaa työkseen matkustava insinööri, pitkän linjan Koneen asiantuntija. Kotona Hyvinkäällä pyöri myös hänen kolmilapsisen perheensä perhe-elämä.

Samaan aikaan omatunto kaihersi: Ulla-Maijan oma äiti alkoi ikääntyä itsekseen omassa talossa Kemijärvellä, ja olisi tarvinnut usein apua talon perustöihin. Ruohon leikkuuta, rännien puhdistusta, laiturikin pitäisi korjata. Joka hetki ei pääse Kemijärvelle asti auttamaan, vaikka kuinka haluaisi.

Ulla-Maija ja äiti.

Ulla-Maija yritti etsiä äidilleen ”luottoihmistä” kodin töissä auttamaan: mistä löytyisi ihminen, jonka voisi turvallisin mielin lähettää oman äidin oven taakse? Sellaista ei meinannut millään löytyä.

Asia jäi kaihertamaan. Kunnes välähti: missä kaikki tämän maan eläkeläiset luuraavat?

Onnexi-niminen yritys syntyi vähitellen, kun Ulla-Maija lähti opiskelemaan yrittäjyyden perusopintoja etänä Lapin yliopistolle. Kun sitten loppuvuodesta 2018 Ulla-Maija laittoi ensimmäisen ilmoituksensa lehteen (”palkataan kymmeniä eläkeläisiä”), hänen puhelimensa alkoi soida. Hämeenlinan torin markkinoilla hänen tiskilleen tuli sata eläkeläistä kertomaan, että haluaa tulla töihin.

Saman tien alkoi löytyä myös asiakkaita, jotka olivat kaivanneet senioreita elämäänsä: elämänkokemuksen tuomaa lämpöä ja apua arkeen.

Eräs varamummo käy kerran viikossa laittamassa isot kattilalliset sopparuokaa yhden perheen teini-ikäiselle katraalle. Yksi asiakas löysi arjen ilostuttajaksi kotiinsa työparin: toinen seniori pesee hänen kylpyhuoneensa ja toinen leipoo sillä aikaa pullaa. Kun hän tulee kotiin, siellä on odottamassa ihana perinteinen pullantuoksu ja puhdas kylpyhuone!

Varamummo töissä.

Varamummot ja -vaarit tekevät kodeissa samaa kuin omat isovanhemmat voisivat kyläillessään tehdä: lajittelevat vaikkapa eksyneet sukat tai pesevät pinttyneet liat uunista. Tai vievät lapset ulos leikkipuistoon, kun vanhemmat tekevät etätöitä.

Ilo on ollut molemminpuoleista. Eläkeläiset saavat elämäänsä merkityksellisyyttä siitä, että voivat olla perheille avuksi. Moni eläkeläinen kaipaa juuri lasten ja lapsiperheiden melskettä elämäänsä. Tunnetta siitä, että heitä tarvitaan ja arvostetaan. Perheet puolestaan saavat luotettavan ja kokeneen aikuisen, joka sydämestään haluaa auttaa ja olla hyödyksi.

Ulla-Maija kertoo, että Onnexi-toiminnan myötä on toisaalta avautunut moni yhteiskunnan epäkohta: yksinäisyys ja nykyelämän kuormittavuus. Toisaalta on löytynyt aivan valtava, silmiäavaava voimavara: yhteisöllisyys ja toisen ihmisen läsnäolon voima.

Myös insinöörin itsensä elämä mullistui. Aiemmassa työelämässä keskeiset hissit kulkevat ylös alas joka tapauksessa, mutta kun tekee töitä ihmisten välisten merkityksellisten suhteiden rakentumisessa, on mukana jossain paljon suuremmassa.

Liikkuva toimisto. Seiniin ei sijoiteta eli kustannukset pidetään kurissa nykytekniikalla, mutta työntekijöiden palkasta ei periaatesyistä tingitä.

Oman varamummon tai -vaarin saa helpoimmin jättämällä Onnexi-sivuston kautta yhteydenottopyynnön tai soittamalla palvelunumeroon. Jokaiselle perheelle etsitään siis juuri heille sopiva henkilö, ja mielellään vieläpä lähistöltä. Ajatuksena on löytää juuri yhteensopiva perhe ja seniori – voi tavata vaikka useampaa ennen kuin löytyy ”se oikea” mummo tai vaari omalle perheelle. Joku seniori voi olla erinomaisen hyvä perunamuussin tekijä, toinen taas tykkää siivota tai nikkaroida. Myös henkilökemioiden ja arvojen kohtaaminen on tärkeää.

Ulla-Maija myös kertoo, että jos jollain alueella ei vielä ole varamummoja ja -vaareja, niin hän on valmis etsimään. Koska hän haluaa, että tämä ajatus olisi kaikkien saavutettavissa: perheet ja eläkeläiset yhteen! Eli on paikkakunta sitten Helsinki tai vaikka Sodankylä, niin kannattaa kysellä!

Pidemmissä sopimuksissa varamummojen ja -vaarien palvelukset maksavat 25e/tunti, tai kertaluonteisena 29e/tunti. Palveluista voi tehdä myös kotitalousvähennyksen.

Kaikkiin mummot ja vaarit on huolella haastateltu. He ovat työsuhteessa ja saavat tietysti palkkaa, ja heidät on vakuutettu työtehtävissään. Työnteon turvallisuutta ja terveellisyyttä vaalitaan monin tavoin, mm. työterveydenhuollon avulla.

Varamummo tai -vaari vie vaikka lapsia leikkipuistoon.

Näin korona-aikaan mummojen ja vaarien turvallisuudesta pidetään erityisen hyvää huolta. Käsihygienia, turvavälit ja tarvittaessa maskit. Siivous voidaan tehdä niin, että perhe on poissa tai vaikka toisessa huoneessa. Ja etenkin iäkkäämmät, yli 70-vuotiaat seniorit tekevät näinä aikoina eniten kontaktittomia tai ulkona tapahtuvia kodin töitä. Varamummo ja -vaaritoiminta tehdään siis turvallisuus edellä, ja turvallisuuden varmistaminen katsotaan aina tapauskohtaisesti ja yhdessä sopien.

Ja etenkin näin korona-aikaan se yhteisöllisyys ja toisen ihmisen välittäminen (vaikka sitten turvavälin päästä) on erityisen merkityksellistä.

Jos ei siis ole oman suvun senioreita käytettävissä tukiverkkoina, voi Ulla-Maijan yrityksen avulla silti saada omalle perheelle ”lisäaikuiseksi” oman varamummon tai -vaarin!

Ah! Siinä taas kolme huikeaa naista ja hyvinvointia tuovaa palvelua!

Ja keskeinen tämän blogin teema tämän joulun 2020 alla siis: tuetaan kotimaisia pieniä yrityksiä ja ostetaan tuotteita ja palveluita heiltä, sekä itselle että pukinkonttiin!

Otatko haasteen vastaan: mahdollisimman paljon kotimaisia pienyrittäjien tuotteita tai palvelulahjoja kuusen alle!

Ja mille näistä palveluista sulla olisi tarvetta just nyt?

 

 

PS. Juttusarjassa aiemmin ilmestyneet – muista myös heidät:
5 + 1 naistaideyrittäjää täällä.
Ihana-askartelulehti täällä.
Ovelia-heijastinolkavyöt täällä.

8
Like
5

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply
    Oliver
    17.11.2020 at 17:04

    Tää ei nyt liity tähän postaukseen mutta yritin etsiä sitä hetki sitten ollutta kosmetiikka postausta. Piti käydä tarkkaan sen rasvan nimi mitä piti hommata kutiseviin sääriin, mutta onko se postaus hävinnyt jonnekin vai miksi en löydä?

    • Reply
      krista
      17.11.2020 at 17:29

      Törmäsit varmaan piilevään bugiin, joka mun sivustopohjalla on ollut alusta alkaen enkä tiedä, mitä sille voisi tehdä :D Eli etusivulla on ”laatikkonostoja”, kun klikkaan toiselle sivulle, siellä on laatikoita lisää – MUTTA sieltä aina jää yksi laatikko kokonaan välistä, ei ole ekalla eikä tokalla sivulla. Aina silloin tällöin tän joku hoksaa ja silloin mua nolottaa :D

      Nyt siinä ”putoamiskohdassa” on tosiaan just se Avene-rasvapostaus. Mutta se laatikosta hetkellisesti puuttuvakin juttu löytyy blogiarkistosta (tuo ns. sisällysluettelo) kuitenkin, ja siis suora osoite rasvajuttuuhn tässä: https://www.puutalobaby.fi/ihanaa-herkalle-iholle/ …ja kun teen uuden postauksen, niin sitten seuraava postaus ”yhden kanssa luontopolulla” -juttu on hetken kokonaan piilossa :) En todella tiedä, mitä tuolle voisi tehdä, kun vika on tosiaan käsittääkseni tässä templatessa (pohja), jonka olen joskus ostanut…

      Ja siis Avenen rasvoja ne olivat, XeraCalm on se tosi hyvä säärille!

      • Reply
        Oliver
        17.11.2020 at 21:15

        Okei, kiitos! Jännä bugi :)

    Leave a Reply