Reppureissulla kahden kanssa

”Ensi vuonna kahden kanssa”, vitsailimme kaksi vuotta sitten (täällä) ensimmäisen ”avec-napero”-reppureissumme jälkeen.

No, ei tapahtunut ”ensi vuonna” – näin jälkikäteen on huomattu, että molempien lasten vauvavuodet olivat meille sellaisia, jolloin pidempi Aasian-reppumatka jäi meiltä väliin. Mutta kaksi vuotta myöhemmin se sitten tapahtui; tässäpä toivejuttuna reppureissukokemuksia joulukuiselta Thaimaan-matkaltamme kahden pienen lapsen (tuolloin 1 v 8 kk ja 3 v 8 kk) kanssa.

perhekuva koh lanta

Okei, nipin napin tätä ehkä pystyy kutsumaan enää reppureissuksi. Yövyttiin vain neljässä paikassa (eikä neljässätoista), ja suuri osa majoitusvarauksistakin oltiin tehty jo ennakkoon. Mutta rinkat meillä oli selässä ja reppureissufiiliksellä mentiin – eli otan silti oikeuden kutsua matkaa reppureissuksi :)

Mutta budjettimatkaksi en tätä kyllä kutsu millään. Kahden pienen lapsen kanssa reissatessa monen päätöksen saneli helppous.

Tässä meidän helpon lapsiperhereppureissaamisen TOP 3.

1. Suorat Finnairin lennot Krabille

Aivan mahtavaa – reilussa 9 tunnissa suoraan Krabille! Ero siihen, että ennen ollaan lennetty yhden tai kahden välilaskun kanssa oli matkanjälkeisrasituksessa merkittävä. Okei okei rasittuneita oltiin nytkin, mutta oltiinpahan ainakin perillä eikä vielä vaikkapa Bangkokissa yhden lennon päässä lopullisesta kohteesta.

Takaisin Suomeen lennettiin Bangkokin kautta (siitä täällä); jostain syystä siihen suuntaan suoria lentoja ei ollut tarjolla.

2. Henkilökohtaiset varaustiedustelut suoraan majoituskohteeseen

Tämä ei ollut tietoinen päätös, mutta osoittautui hyväksi. Emme siis käyttäneet hotellinvaraussivustoja vaan naputtelin meilit suoraan majoituspaikkojen sähköposteihin. Kerroin, millainen perhe me olemme – ja kysyin, millaista huonetta he meille suosittelisivat. Käytin sanoja ”family bungalow” sillä ajatuksella, että antakaa nyt sit meille isoin mahdollinen maja :)

Ainakin tuollaisilla bungalow-keskittymillä varaukset saatetaan tehdä käsin kynällä raapustaen varauskirjalle. Tällöin henkilökohtaisella kivalla viestinvaihdolla (”see you soon!” ”looking forward to meeting you!”) saattaa hyvinkin saada sen kaikkein kivoimman majan parhaimmalla sijainnilla. Samoin pari päivää ennen tuloamme heitin lyhyen viestin, että ”tulossa ollaan, nähdään pian!” ja sain kivat tervetulotoivotukset aina vastaukseksi.

relax bay family bungalow

3. Järjestetyt siirtymät

Okei nyt tulee luksus. Tällä kerralla (eka kertaa reppureissulla) me ei kertaakaan lähdetty seikkailemaan paikallisbusseilla eikä edes jaetuilla mini-vaneilla vaan varattiin kaikki kuljetukset suoraan seuraavalta bungalowipaikailta. Ja se kävi niin helposti, että yllämainitussa sähköpostinvaihdossa kirjoitin varauksen vahvistamisen jälkeiseen viestiin tyyliin ”Thank you for the confirmation! We are coming from Xxxx. Can you organize a transfer for us?” Ja joka kerran se onnistui! Joskus bungaloweilla oli oma auto käytössä; silloin vaan joku henkilökuntaan kuuluva kävi hakemassa meidät, jopa ilmaiseksi. Ja joskus taas he olivat selvästi soittaneet jollekin taksifirmalle ja sopineet kaiken puolestamme.

En voi mitenkään tähän tarpeeksi käyttää sanoja kuvailemaan sitä helpotusta, minkä tämä reissuun toi! Ehkä kerron esimerkin. Koh Siboyalle (sille meidän seikkailusaarelle; siitä täällä) mennään normaalisti Koh Lantalta niin, että ensin jaetulla mini-vanilla tai tuk-tukilla satamaan. Siitä jollain-ja-jollain lautalla yhdelle saarelle pyytämällä jotain-ja-jotain reittilauttaa tekemään pysähdyksen jossain-ja-jossain. Siitä pitäisi bongata pitkähäntävene ja sillä mennä toiselle saarelle. Ja siitä vielä jollain-ja-jollain kuljetuksella saaren läpi toiselle puolelle bungaloweille.

Just joo. Ja ne laiturit ovat usein hektisiä paikkoja: täynnä tavaraa, ryysiviä ihmisiä, autoja, laatikoita, kuljetettavaa tavaraa, kaaosta ja niin edelleen. Ja itsellä kaksi mahdollisesti säntäilevää lasta ja omat rinkat. Siinäpä sitten jonottamaan pätsinkuumassa paahteessa sekavalle lippuluukulle ja jännittämään, mahdutaanko mukaan ollenkaan.  Joo ei. Ois jäänyt meillä tekemättä. Viime kerralla ei menty Koh Siboyalle juuri siksi, että se oli sen verran hankalaa – ja siksi saari ehkä on pysynytkin niin turistivapaana.

Mutta noin 70 eurolla meidät haettiin ilmastoidulla pikkupakettiautolla sovittuun kellonaikaan (lasten päikkärirytmien mukaan suunniteltuna) suoraan omalta bungalowilta (laukkujakaan ei ”saanut” kantaa itse), vietiin tiesminne ja suoraan omalle veneelle, joka vei oikealle saarelle ja oikeaan paikkaan. Itse vaan käveltiin pelkästään lapset sylissä ja käsilaukut olalla, hymyiltiin ja hoettiin hölmöinä ”thank you thank you thank you”.

Oli kuulkaas todellakin 70 euron arvoista.

autossa thaimaa

Kerran onnistuttiin saamaan taksiimme myös turvaistuimet – muilla kerroilla valitettavasti ei.

Mutta joo – enää ei siis voi puhua budjettimatkasta. Majoituksestakin maksoimme (meille normaalin) n. 3-15 euron/yö sijaan n. 40-100 euroa, koska varasimme tosiaan aina ”family bungalowin”, jossa useimmiten oli ilmastointi ja jääkaappi – heh ja hulppeimmillaan (täällä) sai jo sen oman poreammeenkin. Mutta silti Thaimaa on edelleen edullinen matkakohde (esimerkiksi ravintolaruoat muutamia euroja/annos), ja koko matka tuli kuitenkin kokonaisuutena varmasti edullisemmaksi kuin vaikka viikko Teneriffalla hinnastohintaisella pakettimatkalla.

Millaista sitten oli olla reppureissulla kahden pienen lapsen kanssa?

Ihanaa. Aivan älyttömän ihanaa.

ao nang ranta

Päivärytmit meillä menivät (alun asettautumishaasteiden – niistä täällä – jälkeen) vähän niin kuin Suomessakin. Heräiltiin kahdeksan aikoihin ja mentiin aamupalalle – sen jälkeen pari tuntia hyvää touhuaikaa (esimerkiksi rannalle) ennen kuin klo 11 aikoihin alkoi tulla liian kuuma. Päivän polttavin aika pyrittiin olemaan aina varjossa tai sisätiloissa. Rannalta siis suihkun kautta lounaalle puolen päivän pintaan.

Tytöt nukkuivat päiväunia omalla bungalowilla noin 13-16 välillä parin tunnin ajan; vähän päivästä riippuen. Tämä osuus arvelutti minua alkuun eniten; voisiko käydä niin hyvä tsägä, että molemmat vaunupäikkäreihin tottuneet lapset mukisematta hyväksyisivät sisäpäikkärit sängyssä. Oikeastaan en uskaltanut edes toivoa niin hyvä tuuria.

Ensimmäisenä iltapäivänä Silva protestoikin päikkäreitä vastaan – mutta me oltiin etukäteen päätetty kertoa asia niin, että joka päivä levätään sisällä rauhassa päiväuniaika. Saa nukkua tai olla nukkumatta, mutta hiljaa pitää maata ja levätä. Ensimmäisenä päivänä Silva nukahti vasta, kun Seela oli jo heräilemässä. Mutta nukahti silti. Ja kun se kerran oli tapahtunut (”hei tosi hienosti nukahdit eilenkin! kyllä sä nukahdat!”), tapahtui homma seuraavina päivinä jo melkein kuin itsestään. Välillä tuli vähän nukahtamiskitinöitä kuumuudesta johtuen (jos ei ollut ilmastointia), mutta joka päivä useamman tunnin päiväunet kuitenkin nukuttiin.

Päikkäreiden jälkeen välipala ja sitten taas leikkeihin – ja tämä klo 16-18 -välinen aika olikin parasta ulkoiluaikaa, kun aurinko ei ollut enää niin polttava. Siinä auringon laskiessa (kuuden ja seitsemän välillä) oli kuitenkin pahin hyttysaika; sen voi välttää olemalla rannalla tai ilmastoinnin/tuulettimen lähellä. Se on kuitenkin vain se noin puolen tunnin aika, jolloin hyttyset ovat ärhäkimmillään (yhdellä juosten tehdyllä matkalla rannalta omalle bungalowille sain 28 pistoa) ja sitten ne selvästi rauhoittuvat. Mutta varalta illalla tietysti hyttysmyrkyt (paikallista ”myrkytöntä” hyttyskarkoitetta voi laittaa myös lapsille – meillä oli sitä edelliseltä reissulta vielä jäljellä ja nyt ostettiin lisää) ja keveät vaatteet, joissa pitkät hihat ja lahkeet.

Iltaruoalle (päivällinen ja samalla iltapala) mentiin noin kahdeksan aikaan illalla – ja usein hengailtiin ravintola-alueella nukkumaanmenoaikaan asti. Sitten omalle bungalowille nukkumaan zzz zzzz zzzzzz.

lapset riippumatossa

Molemmat tytöt olivat aivan uskomattoman hyviä reissunaperoita. Siis vau. Hyväntuulisia ja sopeutuvaisia – itse asiassa näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin hei; missä kaikki itkuhuutokohtaukset olivat? Onko jo aika kullannut muistot…? Mutta ei, ei niitä kyllä oikeastikaan ollut. Oli varmaan niin kivaa, että ei muistanut edes kiukutella :)

Tytöt tykkäsivät erityisesti uimisesta ja hiekkaleikeistä, tuk-tukilla ajelemisesta ja siitä, että sai vapaasti juoksennella ympäriinsä paljain jaloin hihattomissa pikkumekkosissa. Pienet hipit <3

Sisäleikkeihin omalla bungalowilla tytöillä oli mukana muovailuvahaa, uudet värit ja pino erilaisia väritys- ja puuhakirjoja; pihtailin niitä laukussani ja aina sopivan tilaisuuden tullen (esimerkiksi automatkalla) kaivoin uuden esiin. Lisäksi tytöt olivat itse pakanneet mukaan pikkulaukullisen ”ukkeleita” (muumeja ja eläimiä), ja Koh Lantan markkinoilta muutamalla eurolla ostetut feikki-Anna ja -Elsa olivat hitti.

anna ja elsa

Reissulta ostettiin kellukkeet, muutamat hiekkalelut ja pallo – ja lapsethan nyt tietysti keksivät leikkejä kaikkialta. Esimerkiksi Koh Siboyalla paras leikki oli keittiöstä lainaan saaduilla muovikipoilla ja hammastikuilla: hammastikut olivat vauvoja, joita tytöt hyssyttelivät niissä kipoissa nukkumaan :) Ihan meinasi suru tulla, kun ”vauvojen vaunut” sitten lähtiessä jätettiinkin keittiölle eikä saatu mukaan. <3

Pieni sydäntäsärkevä tarina muuten: Koh Siboyan jälkeen seuraavaan paikkaan (se massaresortti) mentyämme Silva moneen kertaan yritti pyytää, että eikö me voitaisi taas mennä keittiön tätien kanssa leikkimään ja pyytää sieltä muovikuppeja leikkiin – ja hitsi että oli vaikea selittää, että tämä ei harmi kyllä ole sellainen paikka, jossa se onnistuu. Tirppa jopa kerran (suomeksi toki) oma-aloitteisesti itse kysyi sitä tarjoilijalta, joka elämäänsäkyllästyneen näköisenä keräsi meiltä ruokailun jälkeen astioita. Tarjoilija oli niin kuin lapsi ei olisi mitään sanonutkaan. ”Ei se varmaan kuullut”, tirppa harmitteli jälkeen päin. Niisk. <3 <3 <3

Ja me aikuiset? Me tykkäsimme erityisesti jääkahvin juomisesta kaikessa rauhassa, kun tytöt pelasivat jalkapalloa. Aikuisten kahdenkeskeisistä hetkistä lasten päiväunien aikaan. Riippumatossa makaamisesta ja ”tää on vaan niin ihanaa” -huokailuista. Rennosta yhdessäolosta ja päivistä, jolloin ei ollut mitään muuta tekemistä kuin yhdessä oleilua. Lasten tarttuvasta riemusta. Varpaista hiekalla. Tuoreista hedelmistä. Yhdessä nauramisesta. Täydellisistä auringonlaskuista.

auringonlasku thaimaa

Kyllä. Meillä oli onnellista ja ihanaa.

Ensi vuonna kolm… eiiiiih! Ensi vuonna uudestaan kahden kanssa.

 

 

PS.  Edellisiä reppureissuaiheisia juttuja:

– Meidän tämän matkan matkakohteet täällä. Ja muut reissun aikaiset bloggaukset löytyvät joulukuun 2015 kohdalta sivupalkin juttuarkistosta.

– Edellisen Thaimaan-matkan matkakertomusta mm.: Koh Lanta täällä, Koh Bulon Leh täällä ja Koh Kradan täällä.

– Lapsen kanssa (ja samalla myös raskaana) reppureissaamisesta aiemmin täällä ja raskaana Vietnamissa reppureissaamisesta jopa kolmiosaisena sarjana täällä, täällä ja täällä.

19
Like

You Might Also Like

  • Lilah
    21.1.2016 at 17:09

    Tutulta lomameiningiltä kuulostaa. Tosiaan lasten kanssa budjetti venyy mukavuuden hyväksi. Meillä seuraavalla reissulla neljän kanssa taidetaan kallistua talon vuokraukseen.

    • krista
      21.1.2016 at 17:19

      Joo, se on varmasti hyvä idea isommalla porukalla! Helpottaa myös sitä, että voi syödä ”kotona” esimerkiksi aamu- ja iltapalat nyt vähintäänkin.

      • Lilah
        21.1.2016 at 18:34

        Joo, vaikka tän jengin kanssa toisaalta nauttii just siitä, että isommat hakee jo itse noutopöydästä ja pienemmille voi kantaa eväät eteen ja sit keskittyä omaan syömiseen. Sitä laittamista/valmistamista kun arjessa riittää.

        • krista
          21.1.2016 at 18:48

          Joo mekin eka kertaa hoksattiin, että hei kato tää buffet-aamupala onkin ihan kätevä juttu :D

  • Liisa
    21.1.2016 at 20:57

    Ah ihanaa! Mahtava lomafiilistelypostaus! Me oltiin vähän teidän reissun jälkeen Thaimaassa Bangkok+KohLanta -kombolla. Lantalla juurikin samassa Pearl Beach Resortissa, jota olit täällä suositellut😊 Ihana paikka!

    Koettiin reissun aikana sekä meitä varten hotellilta varattu pikkupakettiauto-kyyti (kuski vastassa lentokentällä, ilmastoitu auto, wifi (!!!), kuski antoi lapselle niskatuen ja kaikille vesipullot), että muutama hikisen ja aikatauluissa venyvän ja vanuvan jaetun minivanin sekä taksit. Järjestetty kyyti verotti lompakkoa aika paljon enemmän, mutta pienen lapsen kanssa se oli vaan niiiiiin paljon stressittömämpää.

    Nyt tuli kyllä ikävä takaisin tonne😍

    • krista
      21.1.2016 at 21:23

      Jee, ihanaa että tykkäsitte! Me oltiin tosiaan siellä jo toista kertaa, ja kyllä me poislähtiessä ”see you next year” -toivoteltiin :)

      Hei ollaankohan me oltu samassa autossa? :) Me nimittäin tilattiin just Pearlin kautta kyyti lentokentältä Pearliin; ja meillä oli just ilmastoitu wifi-auto, ja sinne saatiin turvaistuimet myös. Mä huvikseni snäppäsinkin autosta, vähän epätodellinen olo oli olla Thaimaassa liikkuvassa autossa nettiyhteyden päässä :D

      • Liisa
        3.2.2016 at 10:55

        Moi! Nyt vasta huomasin vastuksesi:) Se on ollut varmaan sama auto, Pearlin kautta tilattu! Me ei kyllä tajuttu kysyä turvaistuinta kun niitä ei ole liiemmin Thaimaassa nähty, mutta vautsi, että sekin olisi onnistunut. Wifi autossa oli kyllä aikamoista luksusta:)

  • Marika
    21.1.2016 at 21:00

    Ihan mahtavaa kuulla, et oli ihanaa! Koska itsestä tuntuu, että kaikki pitää meitä hulluna, kun lähdetään 6v ja 2v10kk ikäisen kanssa Thaimaahan. Mäkin odotan, että reissu on mahtava, vaikka varmasti erilainen kuin aikuisten kesken. Oon yllättänyt, kuinka moni on todennut, että ”Ai, te lähdette koko perhe” öö.. Tottakai, en todellakaan jättäisi lapsiani kahdeksi viikoksi, ja tämä elämys kuuluu yhtä lailla heille.

    • krista
      21.1.2016 at 21:27

      Ihan-ihan varmasti on mahtava reissu! Reissut totta kai ON erilaisia lasten kanssa, mutta oikestaan sen lasten mukana olon voi ajatella tuovan vaan lisää koko hommaan. Se lasten riemu kun on tarttuvaa <3 "Tämä elämys kuuluu yhtä lailla heille" - tosi hyvin sanottu! Nämä pienetkin tosiaankin nauttivat; ja vaikka muistikuvia ei suoranaisesti jää, niin on se vanhempien kanssa vietetty kiireetön, onnellinen laatuaika varmasti kokemuksena jossain mielenpohjukassa <3 Ja teidän 6-vuotias on tietysti jo siinä iässä, että saa varmasti elinikäisiä ihania muistojakin!

    • lilah
      21.1.2016 at 21:56

      Jotenkin ihan viiteryhmästä kiinni miten ihmiset suhtautuu, 6 ja melkein 3v ei mielestäni ole edes mitään ihan pieniä enää matkustamaan. Itse ollaan matkustettu kaikkien lasten kanssa 6kk alkaen niin kaukomailla kuin lähempänä. Isovanhemmat on vähän kauhistelleet niitä ikiä kun lapsi laittaa kaiken suuhunsa, mutta muuten kaikki on suhtautuneet kannustavasti ja aika paljon sellaisia ”nostan hattua että viitsitte” kommentteja on tullut. Niitäkin tavallaan olen ihmetellyt, koska arki lämpimässä pienten kanssa kohtuullisella palvelutasolla on pirun paljon helpompaa kuin arkirumba kotona. Se lento kestää kuitenkin vain sen 9-11 h (toki menihän siinä kun kotoa lähdettiin puolen päivän jälkeen ja perillä hotellilla oltiin 24 h myöhemmin).

  • Leya
    21.1.2016 at 21:57

    Vitsi mitkä lomafiilikset tästä tuli heti :) Ja lomakuume!! Meillä on 5v poika ja 3v tyttö, ollaan Euroopassa reissattu toistaiseksi. Mulla on muutama ystävä, jotka on lapsineen reissanneet Thaimaassa ja sanoivat juuri samaa, että menee mukavuus välillä hinnan edelle ja toki reissu on erilainen kuin ennen lapsia, mutta kuitenkin ollut ihanaa. Tietyllä tapaa itseänikin kiinnostaisi lähteä Aasiaan reissuun, mutta oikeasti ainoa asia mikä mua ahdistaa on ne LENNOT. Mä kun en itsekään oikein meinaa jaksaa niitä lentoja, heh… Pelkkä ajatus, että lasten kanssa 9h+ koneessa, apua!!

    • Maarit
      21.1.2016 at 22:11

      Paljon pitkiä lentoja (8-10h) lasten kanssa (alkuun kahden kanssa, joista nuorempi ekalla pitkällä reissulla 9kk ja nykyään jo kolmen kanssa) lentäneenä, sanoisin, että lasten kanssa pitkät lennot ei tunnu yhtään niin puuduttavilta kuin ilman lapsia. Lasten kanssa ei vaan voi keskittyä omaan oloonsa, paikalla puutumiseen ja siihen kuinka ei saa nukuttua. Aikaa kuluu ruokailuihin ja kaikkeen muuhun säätöön mukavasti. Ja sitten jos aukeaa mahdollisuus omaan nukkumiseen tai leffan katsomiseen, se onkin ihan luksusta!

      • lilah
        21.1.2016 at 23:28

        Ja alussa tulee aina se ”vasta 2 h istuttu, voi elämä” ja sitten yhtäkkiä onkin ”2h jäljellä, tähän nyt menee sitten vaikka päällään perille”. Viimeinen tunti menee jo vähän kamoja keräillessä, vessassa käydessä, vaatteita vaihtaessa jne.

        • leya
          24.1.2016 at 11:37

          Maarit ja Lilah mä oon jo melkein myyty ajatukselle! Melkein ;)

    • krista
      22.1.2016 at 15:27

      Mä ajattelen jotenkin silleen, että en jännitä lentoja, koska jossain vaiheessa ne ovat OHI. Meni miten meni, ja sitten ne ovat takana :D Ja yllättävän hyvin ne ovat joka kerran menneet. On ne pitkät – ihan perhanan pitkät – mutta etenkin yölento, jos saa lapset nukahtamaan, menee yllättävänkin nopeasti. Oooo ja pakko kertoa: paluulennolla lasten nukkuessa päikkäreitä MÄ KATSOIN KOKONAISEN LEFFAN. Keskeytyksettä. Sitä ei ole kovin monta kertaa tapahtunut tässä viimeisen neljän vuoden aikana :D

  • katjaa
    22.1.2016 at 14:25

    Mietitkö, Krista milloinkaan lentomatkailun ympäristövaikutuksia?
    Tai muutenkaan ekoasioita tai eläinten oikeuksia? Tuli mieleen tuosta aikaisemmasta norsuratsastuspostauksestasi.

  • Ellis
    22.1.2016 at 14:56

    Me muuten tehtiin viime kesänä reppureissu Italiaan kahden pienen (8kk + 4v) kanssa ja vaikka lennot oli lyhyet, niin muuten ei kyllä paljon säästelty itseämme.. ;) Esim yhden päivän siirtymisiin kuului kävely hotellilta juna-asemalle, muutama tunti junassa, hurja taksimatka satamaan tuhatta ja sataa, satamassa kiireellä lippujen osto (laiva jäi odottamaan meitä – Italia <3), lyhyehkö laivamatka saarelle, saarella kaapelihissillä korkeuksiin, minibussilla kohteeseen x josta vielä kerran taksilla kohteeseen x. Ja lämpöä oli sellaiset 30 ja vähän päälle. Mut lapset olivat superreippaita..!! Tämä oli hurjin siirtymämme mutta muutenkin liikuttiin täpötäysissä busseissa, joita venailtiin italialaisittain epämääräisiä aikoja paahteisilla bussipysäkeillä. Jälkikäteen oltiin aivan ihmeissään, miten älyttömän hyvin kaikki sujui kahden viikon ajan, miten hienosti lapset jaksoivat, miten hyvin pärjättiin kokonaisuudessaan – se oli oikeastaan aika voimaannuttavaa suorastaan ;) antoi luottamusta siihen että mehän pärjätään :)

    • krista
      22.1.2016 at 15:30

      Paljon on kyllä omasta asenteesta kiinni! Toi nimittäin kuulostaa siltä, että ootte ottaneet varman homman silleen positiivisena seikkailuja eikä niin, että ”aargh tää on ihan kamalaa” -ajatukset pyörisivät päässä koko ajan. Mutta hurjalta kyllä kuulostaa! :) Ja samalla ihanalta seikkailulta! :)

  • Anmini
    22.1.2016 at 19:18

    Matkailu lasten kanssa on musta ihanampaa, kuin koskaan ennen lapsia. Saa ihan hyvällä omallatunnolla olla just niin laiska kun tahtoo. Ennen ei reissussa raaskinut ottaa päikkäreitä tai löhötä vaan lähirannalla, mutta nyt se on vakio.

    Joko olette suunnitelleet keväälle kuukautta Fugessa? Meillä on liput heinäkuulle. Keväällä ois melkein kivempaa, mutta kun on esikoisen koulu.
    Mikäs teillä on muuten kevään kuvio muutoin? Jatkuuko samallalailla?

  • Ode
    22.1.2016 at 21:17

    Just eilen mietin, että onkohan teillä vielä se Ospreyn kantorinkka käytössä? Ensimmäinen ipana on tuloillaan ja mietin, miten reppureissut onnistuu jatkossa ja sitten hoksasin, että hö, Skidi reppuun ja menoksi! Vähän kävin jo eri kantotsydeemejä kurkkimassa ja Osprey ja Deuter vaikutti parhaimmilta. Ja suosituimmilta. Ja kalleimmilta.