Viidakkoseikkailu

Tämän postauksen otsikko voisi myös olla ”Luulin varaavani meille bambumajan, vol. 2”.

Sunnuntaiaamuna pakkasimme taas rinkkamme ja jatkoimme matkaa. Edessä oli tarkoitus olla reissun seikkailuosuus: neljä yötä minipienellä 99-prosenttisen turistivapaalla saarella nimeltään Ko Siboya. Syrjäinen pieni paikka, jota olimme haaveilleen katselleet Lonely Planetista jo useilla matkoilla, mutta jonne emme olleet koskaan aiemmin ehtineet.

Niin. Seikkailu siitä tosiaan tuli.

matkalla koh siboya

Matkalla Koh Siboyalle long tail boatilla.

Olimme varanneet sieltä talon. Koska lapset ja silleen. Saaren pieni vaatimaton bambumajaresortti nimittäin vuokraa myös läheisiä ”vakivierailijoiden kesämökkejä” silloin, kun ne ovat vapaina.

Sellainen pikkujuttu vaan. Että jotenkin sitä odottaa, että talossa olisi seinät. Tässä nimittäin ei ollut. Se oli enemmänkin niin kuin… …katos.

kuuma

K-u-u-m-a. Ja elintärkeät tuulettimet.

Okei okei. Jos olisimme olleet matkalla ilman lapsia, olisimme luultavasti olleet vain innoissamme. Nukkua nyt keskellä viidakkoa moskiittoverkkojen alle ja aamulla silmät avatessa nähdä  suoraan edessäne mahtavat maisemat. Mutta nyt iski kyllä akuutti ”ääk miten me voidaan olla tällaisessa paikassa (hiirenkakan keskellä, luonnollisesti) kahden pienen  lapsen kanssa”. Eikä siinä mitään, paitsi että… …apinat. Meidän talomm… katoksemme nimittäin selvästi oli massiivisen (laskettiin ainakin yli 30 apinaa) apinalauman reviirillä.

Siinäpä sitä sitten viettämään yötä pelkkä moskiittoverkko turvana. Korostetaan nyt vielä, että ilman seiniä. Instassa ja snäpissä oli autenttisia tunnelmia; ehkä olette huomanneet sieltä tärinämatskua siitä, kun apinat hyökkäsivät :) Hehe ja meidän eilisiltaiset apinankarkoitusbileet myös siellä vielä ehkä hetken verran (häviävät pian) nähtävissä :)

apinalauma

Apinanpoikasten aamumeininkejä.

Kukaan ei siis varmasti ihmettele, että meidän neljä yötämme vaihtui kahteen. Vaikka itse asiassa ensihämmennyksen jälkeen aloimme kuitenkin oikeasti viihtyä. Paikkaa pitävä henkilökunta oli ihaninta ikinä. Ruoka tehtiin rakkaudella ja tuoreista aineksista. Ei musiikkia ja melua (ööö paitsi me itse). Meidän lisäksemme ehkä kymmenkunta reissaajaa koko saarella.

Aito rauha.

päiväuniaika

Päiväuniaika viidakossa.

Niin kuin Instassa sanoin, luultavasti jälkikäteen (heh kun vaan ensin selvittäisiin ehjänä sieltä pois) tulisin muistelemaan paikkaa kaiholla. Niin teen jo nyt, kun olen ollut nelisen tuntia sieltä poissa.

Seinien lisäksi sieltä muuten puuttui myös biitsi. Pieniä rantakaistaleita oli näkyvissä tiettyihin vuorovesiaikaan, mutta koska niitä ei ollut putsattu turisteja varten, niillä oli kalastajien roskaa ja lasia. Ja koska meillä oli enää muutama päivä reissua jäljellä, halusimme, että lapset pääsevät vielä rantaleikkeihin.

Niinpä hei hei Ko Siboya ja apinalauma – seuraavaksi muutos suunnitelmiin ja kohti helppoa elämää johonkin turistiresorttiin, kiitos! Uima-allas ja ranta lapsille, joo! Terveisin ex-seikkailumatkailijat.

Reissun viimeiset neljä yötä edessä.

ko siboya tanssitytöt

Tanssityttöjä ei alkeelliset olosuhteet paljon haittaa.

23
Like

You Might Also Like

  • Hollannikas
    15.12.2015 at 13:33

    Kuulostaa ihanalta paikalta – mutta ei tosiaan lasten kanssa. Ao nang onkin sitten toiselta planeetalta. Varsinkin se rannan seutu on ihan turistirysä. Jos kävelette siitä rantakadulta (ao nang beachin kohdalta) ylöspäin sitä yötoria ja moskeijaa kohti, kun pääsette kauemmaksi rannasta, ruokapaikkojen (ja majoituksen) taso paranee ja hinta halpenee. Suosittelen tolla kadulla oikealla puolella (rannasta katsottuna) noin 200m päässä rannasta olevaa thai-ravintolaa. Nimeä on muista mutta se oli tehty paksuista bambuista ja ulkopuolella on tuoretta kalaa. Aivan loistava ruoka! Meidän reissun ainoan ripulin sain kun erehdyttiin syömään yhdessä niistä rantabulevardin paikoista…

    Ainiin, ja kannattaa suunnata siihen lähellä olevaan temppeliin (edes takaisin privaatti autolla oli alle 20 euroa tms bhatia ja kätevää lasten kanssa). Olisiko tiikeritemppeli sen nimi. Se missä on kamalasti portaita ja kultainen budha huipulla. Ne portaat (pari tuhatta kai) voi olla haaste teidän porukalle, varsinkin kun siellä on ryösteleviä apinoita… mutta alatasossa on kovasti nähtävää myös! Toivottavasti asiat lutviintuvat nyt…

  • Rosanna/Naiseudesta
    15.12.2015 at 14:23

    Hahaa, terkkuja täältä perusturisti-Thaimaasta! Kirjoitin juuri omaan blogiin ehkä täydellisen vastakohdan tälle teidän seikkailulle. Ihailen teidän reissuasennetta, itsestä ei lasten kanssa tuohon olisi. Mutta ei nämä turistimaisemmatkaan paikat mitään kamalia ole, ainakin me vanhemmat ollaan saatu niissä hetki hengähtää. Hotelleissa on sitä paitsi ollut tosi hiljaista, eli ihan rauhassa on saanut olla. Tsemppiä ja nautinnollista loppureissua!

    http://naiseudesta.blogikoti.fi/rehellisesti-turisti/

  • hannah
    15.12.2015 at 16:29

    Ai Ao Nang. Toivottavasti viihdytte, mulle se oli jo liian turistirysä, vaikka toki rantsua oli ja ihan tilaakin. Mutta liikaa melua, värivaloja, myyjiä jne. Toki muutama päivä olis ihan mennyt mutta koko 2vkoa oli liikaa vaikka vauvan vuoksi haluttiinkin helppo kohde tuolloin.

    ”Noppahattararannan” (Hat Noppharat Thara, tai jotain, lapset nimesi omalla tavallaan) merelle katsoessa oikea pääty oli jo ihan kiva ja siellä pääsi hauskasti kahlaamaan lähisaarille. Siitä parin kilsan päässä sisämaahan päin oli myös hyvät paikallismarkkinat (mutta vain tiettynä viikonpäivänä). Hotelli meillä oli oikein kiva altaineen mutta mikäköhän sen nimi oli…siinä em. rannan ja ao nangin varsinaisen biitsin välillä. Siinä välissä oli myös hyvät katukeittiöt päivittäin.

    Menipä teidän reissu äkkiä, nauttikaa vielä!