Puutalobabyn Thaimaa-matkaopas, osa 1: Koh Lanta

Hrrr. Katsoin juuri Kasvihormoni-blogin hyisentammikuista kuvaa ja totesin että hei – just nyt vois olla just sopiva päivä aloittaa näiden ”Puutalobabyn Thaimaa-matkaopas” -juttujen kirjoittaminen. Nyt, kun tirppa vetelee päiväunia tuolla ulkona -13 asteen pakkasessa…

Ensimmäisenä: Koh Lanta.

*******

Jos haluaisin lähteä Thaimaahan helpolle mutta rentouttavalle lomamatkalle (jopa pakettimatkalle) vaikkapa useamman lapsen kanssa, lähtisin ihan ehdottomasti Koh Lantalle.

Beach-puutalobaby.

Koh Lanta oli siis marras-joulukuun Thaimaan-matkamme ensimmäinen ”pääetappi” – ja ainoa paikka, jonne menon olimme jossain määrin päättäneet jo etukäteen.

Koh Lantalle pääsi Phuketista näppärästi lautalla Phi Phi:n kautta (lautan vaihto Phi Phi:llä). Heti ensimmäisenä Thaimaan-aamunamme otimme siis sataman lähellä sijainneesta bungalowista kyydin satamaan, ja sitten matkustajalautalla kohti Lantaa.

Alkumatkasta veneliikenteen sujuminen vielä jännitti: Saadaanko liput? Ehditäänkö lauttaan (kun bungalowilta tilaamaamme taksia ei kuulunut)? Miten matka sujuu naperolta? Osataanko jäädä pois oikealla ”pysäkillä”? Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Onneksi heti näiden ensimmäisten lauttamatkojen aikana muistimme, että Thaimaassa kaikki vaan toimii niii-iiiiin hyvin. Ei mitään syytä huoleen. Lippuja sai satamasta, veneet olivat merikelpoisen näköisiä (täällä maankolkalla siis – eri kokemuksia luvassa myöhemmin), ja kyyti tuntui hyvinkin turvalliselta ja tasaiselta. Ja tirppakin nukkui sylissä hyvät päikkärit, kunhan ensin oli ehtinyt laulaa äidin ja isin kanssa ”Laiva keinuu” -laulua arviolta noin seitsemänkymmentäyhdeksän kertaa (josta täten esitän syvät pahoittelut japanilais-kanssamatkustajillemme).

Tirppa matkusti kaikki venematkat kellukeuimapuvussaan. Se ei ole mikään pelastusväline, mutta tosi paikan tullen varmasti siitä olisi edes pientä apua. Veneissä oli tarjolla pelastusliivejä (usein pokkana otimme pari kappaletta penkkiemme viereen – emme sentään pukeneet niitä päällemme niin kuin monet japanilaiset tekivät). Lisäsksi tsekkasimme aina veneeseen tullessamme pelastusreitit ja kävimme yhdessä läpi, miten toimisimme hätätilanteessa. Ehkä vähän ylivarovaisuuttakin, mutta meidän mieltämme se rauhoitti.

 

Koh Lantan olimme valinneet starttipaikaksemme monestakin eri syystä. Ensinnäkin sijainti: sieltä pääsee tosi näppärästi eteenpäin kohti pienempiä etelä-Thaimaan saaria. Toiseksi olimme kuulleet siitä paljon hyvää ystäviltämme. Ja kolmanneksi ajattelimme, että se olisi sopiva paikka rentoutua pitkän matkustamisen jälkeen – paikka, jossa ”turistifasiliteetit” ovat olemassa, mutta eivät iske silmille niin kuin monessa muussa Thaimaan pakettimatkapaikassa.

Olimme niii-iiiin oikeassa.

Lantalla majoituimme meidän budjettimittakaavassa ”vähän parempaan” paikkaan. Trip Advisorin kautta löytyi Lanta Pearl Beach Resort, joka osoittautui meille juuri sopivaksi: päädyimme viipymään siellä peräti neljä yötä, ja myös syömään kaikki tuon ajan ateriat ”omalla” ravintolalla. Se oli helppoa ja kaikki ruokalistan ruoat oli saatavissa myös vegeversioina tofulla – wohoo, se on kuulkaas aika harvinaista se!

Lanta Pearl Resortin ravintolalla.

”Vähän parempi” tarkoitti meille sitä, että bungalowissa oli mm. ilmastointi, jääkaappi ja jopa televisio (jota ei kyllä edes avattu). Ja siis oikeat seinät ja ikkunat – kyse ei ollut bambuhutista. Myös hinta oli meidän Thaimaa-budjettiimme nähden yläkanttiin: 1400 bahtia eli noin 34 euroa per yö (hinta vaihtelee sesongin mukaan: tuolloin oli high season, mutta ei kuitenkaan vielä peak season). Kuvittelimme, että nämä olisivat matkan kalleimmat yöt – myöhemmin selvisi, että valitettavasti olimme väärässä…

Mutta alkuun siis maksoimme mielellämme ”vähän paremmasta”, jotta pystyimme sopeutumaan ilmastoon (ja tirpalle kaikkeen uuteen) mahdollisimman kivuttomasti.

Niin joo, ja tietysti myös  se ”vähän parempi” piti sisällään torakoita – ensin kylpyhuoneessa (joka oli ihan homeinen, koska se oli rakennettu ilman mitään ilmastointiaukkoja) ja viimeisenä iltana jopa sängyssä. Itse asiassa reissun eniten torakoita nähtiin juuri täällä! Ja myös se vatsapöpö lähti todennäköisesti mukaamme jo täältä… Mutta se vain osoittaa sen tosiasian, että koskaan ei voi tietää. Vietnamissakin Joel sai ruokamyrkytyksen juuri siitä koko matkan kaikkein hienoimmasta ja kalleimmasta ravintolasta, jonne ihan pöytävarauksen kanssa hienosti mentiin uudenvuodenillallista syömään.

Mutta joo, silti tykkäsimme hurjasti tuosta Pearl Beach Resortista. Tunnelma oli rento ja pihapiiri miellyttävä – toivottavasti palaamme sinne joskus toistekin!

Koh Lantalla tirppa otti myös ensikosketuksensa biitsielämään:

Alussa biitsi taisi herättää lähinnä kauhistusta: ”Määkää! Määkää!”. Joo-o, on se merivesi tosiaan aika märkää. Ja kädet menevät likaisiksi, kun ne lättää hiekkaan. Mutta pian reippaus oli suurempi kuin jännitys, ja kirmailu pitkin biitsiä tirpan hihkumaan riemusta.

Niin kuin aiemmassa Thaimaa-bloggauksessa kerroinkin, ehdottomasti paras aika rantaleikkeihin oli siis kolmen-neljän jälkeen iltapäivällä – silloin aurinko ei ollut enää niin polttava. Usein rannalla viihdyttiin pari tuntia auringonlaskuun asti:

Koh Lantalla oli useita ihania rantoja – suurin osa länsirannikolla heti isoimmasta kaupungista (Ban Sala Dan) etelään. Ensimmäinen Hat Khlong Dao on kuulemma erityisesti lapsiperheiden suosiossa; toisaalta siellä kuulemma on joskus hieman roskaista Phi Phi:ltä kulkeutuvien roskavuorovesien takia. Kurjaa.

Seuraava ranta oli nimeltään Hat Phra Ae eli myös Long Beach – meidän bungalowimme oli tällä rannalla. Meidän kohdallamme ranta oli kaunis ja keltahiekkainen; siellä ei tarvinnut olla kylki kyljessä muiden kanssa, mutta toisaalta rannalle oli kuitenkin jo rakennettu vieri viereen rantaravintoloita ja majoituspaikkoja. Fiilis ei kuitenkaan ollut liian täyteenpakattu. Ja ilmeisesti mitä kauemmas kohti etelää rantaa olisi kulkenut, sitä rauhallisemmaksi se olisi muuttunut.

Kolmantena rantana olisi kuulemma ollut Hat Khlong Khong – reppumatkailijoiden suosima, kivikkoisempi ranta. Ja sen jälkeen vielä mm. Hat Khlong Tob, Hat Khlong Nin, Hat Khlong Hin, Ao Kantiang, Ao Nui, Ao Khlong Jaak, Ao Mai Pai – huh ja niin edelleen. Niin kauas emme kuitenkaan muutaman päivän aikana lähteneet, vaan pysyimme mahdollisimman rauhassa ja paikoillamme siinä ”oman tontin” tuntumassa.

Mutta jos vaikka joskus kahden lapsen kanssa tulisimme Koh Lantalle, voisimme hyvin kuvitella käyttävämme lomamme ”mikrotasoreppureissaten” eli näihin eri rantoihin tutustuen. Tuk-tukilla vaan seuraavalle rannalle uuteen ympäristöön, jos edellinen alkaa kyllästyttää. Se voisi olla maailman ehkä helpointa reppureissaamista – ajatus kovasti houkuttaa ensi talvelle!

*******

Muihin tämän reissun matkapaikkoihimme verrattuna Koh Lanta erosi myös siinä, että siellä oli teitä. Joita pitkin pystyi ajamaan. Ja jotka veivät kaupunkiin. Wohoo.
(myöhemmissä paikoissa oli siis vain pieniä kävelypolkuja, jotka veivät lähinnä kumipuuviljelmältä toiselle)

Heti ensinäkemältä tirppa rakastui tuk-tukeihin ja hoksasi heti aiheeseen liittyvän (eli ei) teemabiisin, jota sitten jatkuvasti ajomatkoilla lauleskeltiin: ”Tuku-tuku lampaitani, kili-kili kiliäni”. Ja niin edelleen. Pahoittelut siis tuk-tuk-kuskeillekin.

Ban Sala Dan oli siis isoin kaupunki (pieni sekin), ja sinne oli noin viiden tai kymmenen minuutin (jos oikein muistan) tuk-tuk-matka bungalowiltamme. Se oli siis juuri se paikka, johon lautatkin tulevat. Kaupungissa oli pieni markkinapaikka, johon oli siististi sijoittunut rykelmä ”hippituristivaatteita” kauppaavia kojuja. Tunnelma siellä oli sopivan rauhallinen eikä yhtään liian tyrkyttävä; sieltä löysimme tirpalle kahdet maailman ihanimmat hippihaaremihousut. Vieläkin harmittaa, että en ostanut samanlaisia itsellenikin!

Lisäksi Ban Sala Danin sataman lähellä oli pari katua täynnä muita ”turistikauppoja”, matkatoimistoja ja hyvin-hyvin kalanhajuisia (ja uppoavan näköisiä) rantaravintoloita.

Kaupungissa oli myös apteekkeja ja SevenEleven – niitä oli koko saarella muistaakseni 5 kpl, ja kaikkien yhteydessä oli kuulemamme mukaan myös pankkiautomaatti. Mutta automaatteja oli ripoteltu kyllä muuallekin päätien varrelle. Tuk-tukista näimme myös vähän isomman näköisen ruokakaupan näköisen pytingin; olisikohan ollut Lanta Mart tai jotain :)

…ja vaippoja sai siis kaikkialta, mutta lastenruokia emme nähneet missään – tsekkasimme pari SevenEleveniä ja apteekin. Tavallista ”pillimaitoa” sai myös kaikkialta. Tirppa tykkäsi erityisesti sellaisesta hyvin maitopurkkimaisen näköisestä maidosta, jossa oli muistaakseni lehmän kuva ja logona utareet – Silvan mielestä ne olivat hanskat. Maitoa ei tarvinnut säilyttää kylmässä, eli sitä oli tosi näppärä pitää mukana.

Kaiken kaikkiaan Koh Lanta jätti siis tosi positiivisen fiiliksen. Mikään alkuperäinen paratiisiranta se tosiaan ei ollut, mutta riittävän rauhallinen ja hidastahtinen rentoon lomailuun – ja helppoutensa puolesta suosittelisin sitä kovasti juuri lapsiperheille. Koh Lantaa lähin lentokenttä olisi ollut Krabilla; me matkustimme sinne vähän pidemmän matkan Phuketista käsin.

Ai joo ja säätilasta!

Marraskuun puolivälissä (ainakin nyt vuonna 2013) sää oli vielä vähän epävakainen; sadekausi oli juuri loppumassa ja sesonkikausi alkamassa. Tullessamme Phuketiin satoi aivan valtavasti; Filippiinien taifuunisateiden rippeitä kuulemma. Edellispäivän lauttavuoroja oli jopa peruttu, mutta meille sattui hyvä tsägä ja sää selkeni heti ensimmäisenä reissupäivänämme. Lantalle tullessamme oli jo sitten hyvinkin (välillä jopa liian) aurinkoista.

Ja pakko vielä mainita, että tosiaan auringonpalvojat olisivat saattaneet olla reissuajankohtaamme tyytymättömiä – useana päivänä alkumatkan aikana (marraskuun puolella siis) oli suht pilvistä tai jopa ripotellen satoi pieniä minikuuroja. Meille lapsen kanssa reissaaville sää oli kuitenkin juuri sopiva, ja kuumimpina päivinä jopa kaipasimme taivaalle niitä helpottavia pilviä…

Mutta ”pakko-pakko-pakko-saada-täydellinen-rusketus” -matkailijoille marraskuu tosiaan saattaa olla vielä vähän liian epävakaa. Joulu-helmikuussa taitaa olla varmimmat aurinkopäivät tuolla kolkalla, jos nyt olen oikein ymmärtänyt.

Koh Lantaa suosittelisimme siis helppoa, rauhallista ja rentoa lomailua etsiville – myös pakettimatkalaisille!

 

Jatkossa tulossa noin juttu per viikko -tahdilla:
Koh Bulon Leh
Koh Kradan
Koh Chang

…ja luultavasti samassa bloggauksessa ”muut” (Krabi, Trang, Ranong, Khao Lak ja Phuket)

Lapsen kanssa matkailusta kerroin kokemuksiani viime viikolla täällä,
…ja kaikki Thaimaa-aiheiset bloggaukset löytyvät sivupalkin avainsanalistassa klikkaamalla hakusanoja matkat, reissut tai Thaimaa.

 
Like

You Might Also Like

  • Nelliinan äiti (Ei varmistettu)
    23.1.2014 at 15:40

    Me ei kyllä ole löydetty mitään vastikemaitoa täältä…muuta kuin jauheena. Oletko varma siitä, minkä näköistä etsisimme? Me löydettiin purkkiruokaa, ihan hyviä makujakin sellaisista kiinalaisten pitämistä kaupoista ei tosiaan 7/11…sieltä haettiin vaan suklaapatukoita;).

    • Kristaliina
      23.1.2014 at 15:45

      No hei tiedätkö mä just ennen kuin näin tän sun kommentin muokkasin tuota juttua, kun jäin itsekin tuijottamaan tuota vastikemaitokohtaa – ja sitten päädyin sen koko lauseen poistamaan, kun jäin miettimään että het-ki-nen oliko se sittenkään Lanta vai oisko se ollut Krabi… Se kuule taisi olla sittenkin Krabi (etenkin jos tekään ette sitä nähneet), anteeksi harhaanjohtava hämäys, ei ollut tarkoituksena!

      Vautsi, te löysitte purkkiruokaa! Me löydettiin sitä(kin) vasta sieltä Krabilta. No, onneksi silloin alkumatkasta tirpalle vielä maistuivat nuudelitkin, eli siinä vaiheessa meillä ei ollut vielä mitään ruokahätää :)

      Jos jollain on varmempaa tietoa (kuin mun hatara pää) tuosta vastikepuolesta Koh Lantalla, niin saa vinkata!

      • Kristaliina
        23.1.2014 at 15:57

        Eiku joo mun muisti sekoilee – jauheena! Sitä taisi tosiaan olla saatavilla Lantalla just jauheena! Samoin Krabilla taisi olla just jauhetta.

        …ja tosiaan nuo mainitsemani pillimaidot olivat sellaista normaalimaitoa, eli eivät vastiketta. Tirppa kun tosiaan jo ihan normaalia maitoa juo…

  • Kath
    23.1.2014 at 15:46

    Oi voi, Koh Lantasta mulla tulee aina mieleen, kun sain reissun aikana salmonellan joka oli rajuimmillaan kun oltiin Koh Lantalla. Kolme päivää ravasin sängyn ja vessan väliä :D

    • Kristaliina
      23.1.2014 at 15:49

      Apua :D

      Muistoja nuokin, ja jälkikäteen ne (useimmiten) naurattavat. Esim. me jaksetaan nauraa sille Joelin Vietnam-ruokamyrkytykselle. Kamalan juoksuspurtin jäkeen Joel ehti kuin ehtikin vessanpöntölle ja jopa osui siihen – kaikista ilmansuunnista yhtä aikaa :D :D :D

      • Kath
        23.1.2014 at 16:03

        Hahaha joo mulla on ihan samanlainen muisto :D Eipä toi enää harmita, vaikka sillon oli ihan kamalaa, kun olin vielä viikoilla 9-11 raskaana. Oli tietenkin huoli siitä pikkusesta masussa, kun äipällä ei pysyny mikään sisällä. Mut lohduttava tieto oli se, et sitähän se on monella raskauspahoinvoinnin aikanakin :D

        • Kristaliina
          23.1.2014 at 16:12

          Joo no raskaana ollessa/lapsen sairastaessa nuo vatsanpöpöt ei sitten enää niin nauratakaan (varsinkaan siinä itse tilanteessa) niin kuin silloin, jos sairastajana on ”vain” terve aikuinen…

          Mäkin soittelin Thaimaan-matkalta myöhemmin siihen neuvolan neuvontapuhelimeen, kun vatsa oli pari päivää vähän huonona – että missä vaiheessa pitää mennä lääkäriin. Kuulemma ripulit sinänsä eivät ole raskaanaoleville sen vaarallisempia kuin muillekaan, mutta nestehukka sen sijaan on. Eli pitää olla huipputarkka nesteytyksestä (sokerit ja suolat) vatsataudin aikana. Floridral-jauhetta suosittelen otettavaksi mukaan reissulle (siitä voi tehdä juoman vaikka ihan tavalliseen vesipulloon ja hörpsiä pitkin päivää siitä), ja vastaavaa jauheseosta saa hyvin myös thaimaalaisista apteekeista, jos lomailee sellaisilla seuduilla, että apteekkeja on lähistöllä.

          • Kath
            23.1.2014 at 16:34

            Mies kävikin sillon hakemassa paikallisesta apteekista mulle jotain jauhetta, mitä siellä suosittelivat kun mies kerto mun olevan rakaana. Oliskohan ollut sit just tota, en enää muista nimeä. Mulla meni ne oireet noin viikossa ohi, mut bakteeri tais pysyä reippaat pari kuukautta vielä elimistössä. Typerä riesa ravata viemässä testipurkkeja jatkuvasti labraan. Se onkin jännä tuo salmonella kun kaikilla se ei edes oireile ollenkaan. Vaikka minäkin jo kunnossa olin, niin vieläkin se bakteeri vaan mylläs. :/

            Mut luojan kiitos, sulla ei mitään sellasta ollut! Se mulla kävi mielessä, kun sulla mahatautia oli :D

          • Kristaliina
            23.1.2014 at 17:03

            Hui! Millä sitä salmonellaa hoidetaan – antibiooteilla? Huh se olisi kyllä aikamoinen riesa; mä vielä oon allerginen just sille antibiootille, joka on suunnilleen ainoa, jota raskaana olevat saa syödä…

            Tiedätkö yhtään, mistä se tarttui suhun…?

          • Kath
            23.1.2014 at 18:42

            Ensin sen annetaan poistua ihan itsestään, ja jos kovin pitkittyy niin sit vasta antibiooteilla. En tiiä yhtään mistä se tuli, vaikka kovasti yritin välttää kaikkia sellasia mistä se mahdollisesti vois tulla. Mut se kun voi tulla vaikka jääpaloista! Muistaakseni sen itämisaika on neljöstä tunnista muutamaan päivään, ennenkun saattaa edes oireita ilmaantua, sillä sitä ei edes osaa keksiä mistä se olis tullut :o

  • MiiaMariia (Ei varmistettu)
    23.1.2014 at 16:32

    Moi,

    Mun piti sulle sillon reissua ennen keritä vielä kerran kirjoittamaan ja reissun päälläkin olitte useamman kerran mielessä. :) Mut se vaan aina jäi… Nyt oli pakko kommentoida, me oltiin kans tuolla Koh Lantalla ja itseasiassa melkein tota teiän resorttia ”vastapäätä” (hiukan matkaa rannalta pois päin eka bungalowit, niillä oli paljon skoottereita pihassa) nimeä en just nyt muista, oli hiukan edullisempi kuin tuo. Me istuttiin muuten syömässä tuossa kuvassa missä Joel ja Silva istuvat tuossa ravintolan majassa niin vasemmalla näkyvässä pöydässä ja neiti veti edes takas niitä paria porrasta. ;D Nauroin jo miehelle sitä kun postasit tuon kuvan instagrammissa että miten oottekin samaan paikkaan eksyneet, yövyttiin muuten kans samassa bambuhutissa Kradanillä. Hih!

    • Kristaliina
      23.1.2014 at 16:50

      Eikä!!! Oi, miksette tulleet juttelemaan?!? :) Me juteltiin kyllä yhden suomalaisen perheen kanssa just tuolla resortilla, mutta se ette olleet te…? Ei yhtään huomattu, että ois ollut muita suomalaisen näköisiä tuolla :)

      Hih joo tirppa oli ihan hulluna niihin portaisiin, ois vaan halunnut mennä niissä koko päivän :)

      Ja Kradanillakin – pieni maailma! Me oltais haluttu jäädä sinne pidemmäksi aikaa, mutta just silloin tuli se sairaalakeikka… Olitteko te siellä kuinka kauan? Ja missä muualla kävitte? Äääääää, oisitte tulleet juttelemaan! :)

    • Kristaliina
      23.1.2014 at 16:52

      Ja nythän mä vasta tajuan, että mehän vaihdettiin silloin meilejäkin ennen reissujamme, olithan sama ihminen…? Hih ihan älytöntä, että kaikista Thaimaan paikoista oltiin sit just samoissa. OISITTE TULLEET JUTTELEMAAN!!! Miten teidän matka meni?

      • Kristaliina
        23.1.2014 at 16:58

        Hih nyt mä yritän tihrustaa tuolloin otettuja kuvia läpi, että jos bongaisin teidät sieltä vasemmalta… :) Toi oli muuten just meidän eka päivä (ja muistaakseni eka ruoka) siellä; oltiin just tultu perille ja ihmeteltiin, että ohhoh missäs ollaan :)

        • MiiaMariia (Ei varmistettu)
          23.1.2014 at 17:14

          Eieiei… me oltiin siis muutama viikko ennen teitä elä tihrusta niitä kuvia. :D Täällä kotona sitten (tultiin 4.12) katoin sun blogia ja huomasin että pyöritte samoilla mestoilla. :) Oisin ihan varmasti tullut juttelemaan jos oltais törmätty. :) Meiän reissu oli ihan huippu, oltais voitu jatkaa vielä useammalla viikolla. Viivyttiin siellä Kradanilla ainoastaan kaks yötä. Paikka oli toooosi kaunis. :) Bangkok- Trang- Mook- Kradan- Kngai- Lanta- Ao nang- Phuket-Bangkok. Tykättiin hurjasti mut toista kertaa ei mennä, mieluumin valitsen Malesian huomattavasti rauhallisempi ja vähemmän turisteja ja musta edullisempikin reissata, ainakin omien kokemuksien mukaan.

          • MiiaMariia (Ei varmistettu)
            23.1.2014 at 17:19

            Niin ja sama kaveri jonka kanssa parit meilit kirjoteltiin. :)

          • Kristaliina
            23.1.2014 at 17:27

            Hihihi ja mä jo oikeasti luulin, että sä oot tuo kuvassa takana häämöttävä tyttö ja te kelmit ootte vaan vakoilleet meitä sanomatta mitään :D Mutta hei meidänkin tirppa oli siis ihan hulluna sahaamassa noita portaita edestakaisin – välillä oli ihan vaikea saada se lähtemään siitä portaista mihinkään muualle :)

            Meitä vähän (paljon) yllätti kans tuo hintataso tuolla. Just se Kradanin bambuhuttikin, huh huh… Muistaakseni 1500 bahtia. Ollaan totuttu maksamaan max. viidesosa siitä… Sitten, kun lähdettiin sinne pohjoisemmas sinne ”omalle Changille”, muuttui hintatasokin ihan kokonaan! Me kans voitais kyllä Malesiaa kokeilla joskus, se kiinnostaisi…

  • MiinaM (Ei varmistettu)
    23.1.2014 at 17:01

    Oliko teillä oma riippumatto mukana? Täällä pakkaillaan..

    • Kristaliina
      23.1.2014 at 17:10

      Tällä kertaa ei ollut, kun yritettiin karsia kaikki mahdollinen ”ylimääräinen” pois – mutta aina ennen on kyllä ollut yksi tai kaksi sellaista kevyttä mattoa mukana… Olisin kyllä kaivannut sellaista ainakin Koh Changilla. Siellä oli kyllä kans bambuhuteissa matot, mutta sadekauden jäljiltä ne olivat ihan yökköhomeessa… Oma matto paras matto! :)

      Ooooh, ihanaa reissua!

  • Kolmen äiti
    23.1.2014 at 17:45

    Terveiset aurinkoisesta Thaimaasta Klong Muangista! Meidän reissu alkanut hieman ikävissä merkeissä, 2/3 lapsista ollut sairaana.
    Sunnuntaina siirrytään Lantalle, toivottavasti kaikki silloin jo terveitä ja päästään nauttimaan Lantan rannoista.

    • Kristaliina
      23.1.2014 at 17:56

      Kiitos terveisistä! Täällä on kyllä hrrr niin kovat pakkaset, että tropiikin aurinko kyllä todellakin kelpaisi!

      Mutta voi kurjuus tuota sairastelua! Iskikö teihinkin vatsapöpö? Kantsii huolehtia siitä nesteytyksestä!

      Kovasti paranemisia lapsille ja toivottavasti pääsette vielä kaikki nauttimaan lomailusta terveinä!

      • Kolmen äiti
        24.1.2014 at 12:34

        Nuorin taisi saada koneesta tai jo Suomesta flunssan, pari päivää oli 39 asteen kuumeessa (onneksi on ilmastointi!). Vanhin 8-v. sai vatsapöpön, oksenteli muutamia kertoja ja kuumeessa päivän.

        Tänään päästiin rannalle tutkimaan rapuja, pikkukaloja, meritähtiä. Ihana päivä!

        Kohta illalliselle ja ajoissa nukkumaan. Huomenna lähtö saariretkelle klo 8.

        Löydettiin muuten se sini-valkoinen maitotetra. Pillireiän kohdalla on tosiaan utareet, aika hauska!

        • Kristaliina
          24.1.2014 at 13:51

          Lentokone on kyllä paha – tuntuu, että sieltä saa flunssan tosi usein. Kai ne pöpöt siellä ilmastoinnin kautta jotenkin pyörii ympäriinsä, höh.

          Mutta toivottavasti tosiaan teidän sairastelut on nyt sairastettu alta pois heti alkuun, ja nyt pääsette viettämään ihanan loppuloman! Onnellisia lomapäiviä sinne!

  • ninoh
    23.1.2014 at 18:09

    Koh lanta oli ihan mun suosikki villissä nuoruudessa! Paras muisto on kun asusteltiin kuukausi puumajoissa .se oli lähellä sellaista paikallisille rakennettua tsunamikylää ja oli ns ainoa majoituspaikka sillä puolella saarta en enään vaan muista mikä sen nimi oli..lähempänä sitä kalastajakylää missä hamoccikauppa..oli lapsi perheellekin sopiva uima-allas oma ranta.siistejä huoneita tai tarzan tyyliin puumajoja ja super halvat hinnat kauden ulkopuolella..Thaimaa kyllä ihan paras maa lastenkin kanssa,jotenkin viisasta sakkia ton turismin suhteen.välillä ajatellu Meksikossa et voisko nää ottaa vähän mallia joissain paikoissa:)

    • Kristaliina
      24.1.2014 at 14:20

      Vau, kuulostaa hyvältä! Veikkaan, että useampi vuosi sitten siellä on ollut vielä ”alkuperäisempää”, mutta jotenkin meillä oli edelleen sellainen fiilis, että turismi ei ollut päässyt paikkaa pilaamaan. Toivottavasti pysyy tuollaisena tulevina vuosinakin!

      Oh, mä oon yöpynyt vain kerran elämässäni Tarzan-puumajassa. Se oli Intiassa Periyarin luonnonpuiston kulmilla – ja oli ihan sairaan kylmä. Hytistiin Joelin kanssa aivan umpijäässä koko yö kylmissämme, ei ollut paljon puumajaromantiikkaa :D Seuraaviksi öiksi siirryttiin suosiolla ankeisiin sisätiloihin, koska vaihtoehtona olisi ollut akuutti hengiltä jäätyminen :D :D :D Thaimaalainen (lämpimässä ilmastossa sijaitseva) puumaja kuulostaa niii-iiiin paljon paremmalta :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    24.1.2014 at 00:17

    Hei tosta tofusta: oonko ymmärtänyt oikein, että sitä pitäisi välttää kun on raskaana? Asioihin perehtynyt kaveri väitti näin. En tiedä mitä haitallista siinä on mutta ilmeisesti jotain.

    • annakarin
      24.1.2014 at 11:53

      En kyllä nää mitään syytä, miksi tofua ei saisi syödä? Voisin sanoa kyllä aika satavarmasti, että ei ole kiellettyjen listalla – paremminkin tofu on hyvä proteiinin ja kalsiumin lähde, eli tosi jees myös raskauden aikana! :-)

    • Kristaliina
      24.1.2014 at 13:54

      Mäkään en kyllä oikein jaksa uskoa, että tofusta olisi mitään haittaa… Ei ainakaan löydy ”kiellettyjen listalta” ja mun mielestä neuvolassa just eka raskaudella (toka raskaudella mistään näistä ei ole ollut puhettakaan…) nimenomaan muistutettiin, että tofu ja soija ovat hyviä ravinnonlähteitä kasvissyöjälle… Pitäähän kasvissyöjänkin nyt hengissä pysyä :)

      Oiskohan voinut mennä sekaisin jonkun juuston kanssa…?

  • Giassi
    24.1.2014 at 10:53

    Me oltiin tuolla Lantalle just ennen teitä, marraskuun alkupuolella! Lantan kaksi kauneinta rantaa löytyi aika etelästä. Toinen oli eteläkärjen luonnonpuistossa ja sinne pitikin maksaa pääsymaksu/luonnonsuojelumaksu. Käytiin ensin sellasella trekking reitillä ja sieltä hiestä märkänä uimassa. Ylhäisessä yksinäisyydessä saatiin siellä olla, ihanan rauhallinen paikka. Toinen, ehkä vielä kauniimpikin, ranta bongattiin sattumalta skootterin kyydistä. Skootterit parkkiin mutkan taakse parin muun kanssa samaan kohtaan ja pöpelikköön mäkeä alas. Oli sinne joku pieni polkukin tallautunut. Paikalle oli eksynyt joku muukin, mutta tääkin ranta oli ihana! Koitin äsken googlella etsiä tälle rannalle nimeä, mutta en vaan löytänyt sitä enää :( Huh, nyt iski taas matkakuume!

    • Kristaliina
      24.1.2014 at 14:16

      Oi, kuulostaa ihanalta! Mulle kans jäi sellainen fiilis, että tuolla Lantalla olisi ollut paljon enemmänkin ”löydettävää”, jos olisi halunnut olla pidempään siellä. Napero- ja matkantekoväsymysteknisistä syistä meidän Lantalla olo oli kuitenkin enemmän sellaista oman bungalowin lähituntumassa rentoutumista ja koko reissuun orientoitumista. Mutta ensi kerralla tuolla voisi olla mielellään vähän pidempään! :)

      Oh, matkakuume – se on se ikuinen riesa ja onni :)

  • Toimitus
    29.1.2014 at 09:57

    Kiitos hyödyllisistä vinkeistä, Krista! Linkkasimme tähän toimituksen blogissa.

  • MaikkiMaija (Ei varmistettu)
    25.2.2014 at 22:36

    Moi! Lueskelen sun blogia välillä, nyt tulin lukemaan näitä matkajuttuja (ah, pääsisipä pois tästä harmaudesta…). Me oltiin tasan vuosi sitten 6 viikkoa Thaimaassa (isäkk), ja eka stoppi (Bangkokin jälkeen) oli Lanta ja eka majapaikka tismalleen sama kuin tuo teidän. :) Meidänkin tarkotuksena oli reissata pikkusaaria siinä ympärillä, mutta todettiin Lantan olevan meille (2 lasta) just hyvä paikka ja vaihtelua haettiin vaihtelemalla rantaa. Tuktukilla körötettiin aina rantoja alaspäin. Klong Khongilla oltiin pisimpään. Nyt kun luki tätä juttua tuli ihan hirvee ikävä takasin. Tai hirveä matkakuume ihan minne vaan!

    • Kristaliina
      25.2.2014 at 22:46

      Hih jännä yhteensattuma – mutta tuo oli kyllä kiva majapaikka ja sai Trip Advisorissa hyvät arvostelut, sieltä me se bongattiinkin :)

      Jos/kun me kahden kanssa sitten reissuun lähdetään, munkin mielestä tuollainen ”Lantankiertomatka” voisi olla oikein sopiva! Kyllä sinne paljon nähtävää jäi – me oltiin oikeastaan vaan siinä ihan lähiympäristössä…

      • MaikkiMaija (Ei varmistettu)
        26.2.2014 at 09:11

        Joo, suosittelen! Oli tositosi kiva saari, ja rannat ihanan erilaisia. Mitä alemmas rantaa meni, sitä rauhallisempaa. Ihan etelässä ei tosin käyty. Meillä ei ollut ennestään juurikaan kokemusta Thaimaasta, mutta Lanta oli just nappivalinta. Hyvät palvelut (esim. lääkäri tuli nuoremman lapsen kanssa testattua), eikä liian turistista meininkiä (tottakai se meno joka paikassa sielläkin perustuu turismiin, mutta ei sellasta överimenoa, you know :)), varsinkaan niillä pienemmillä rannoilla.

  • parivuotiaan kanssa thaimaan matkalle? (Ei varmistettu)
    21.4.2014 at 13:16

    kivoja muistoja nousee mieleen tätä lukiessa. olen käynyt useinkin pattayalla, mutta ehkä sen aika alkaa olla ohi kun on perhettä ja vakiintuminen koittanut. ei tosiaankaan mikään unelma kohde muulle ku poikamiehelle ;) olen lueskellut mondoa ja matkalehtiä ylipäätään ja vähän pähkäillyt mitä ensi talvena… thaikuissa tuntuu olevan vähän levotonta sen perusteella mitä oon lukenut verkosta mutta…

    koh lanta ja muut tuon alueen saaret vois kiinnostaa. koh tao on kuulemma mukava kaunis ja kohtuu rauhallinen vielä. mietityttää kyllä että miten parivuotiaan kersan kanssa pärjäilee? ylipäätään lapsen kanssa thaikkuihin, tuntuu sen verran hankalalta itsellekin joskus trooppisessa ilman alassa. mutta ehkä lapset sopeutuu helpommin kuin tälläinen urautunut äijä.

    pitää miettiä. mutta kyllä herää valokuvista matkaintoa.

  • Bellabella (Ei varmistettu)
    27.4.2014 at 13:02

    Heippa! Aivan ihanalta kuulostaa toi Ko Lanta :) Myö ollaa menossa ens vuoden tammikuussa kans samaan paikkaan, ja kyselisinkin, että oliko siellä miten kirkasta ja turkoosia vettä? Hiekkarannat näyttävät (ainakin kuvissa) ihanan sileiltä ja hienoilta, olivat varmasti sitä todellisuudessakin? :)