Paksut vuodet puutalossa

Tämä on nyt kolmas kerta, kun olen aikeissa tehdä sellaisen muistelmapostauksen meidän vuosista. Molempina aiempina kertoina (täällä ja täällä) olen todennut vauhdikkaasta vuodesta jotain tyyliin ”vautsi huh huh”. Nyt kolmannella kerralla sanon samat sanat edelleen, painottuen kuitenkin tuohon jälkimmäiseen: huh huh.

Ensi vuodelle vähempikin nimittäin kyllä riittäisi.

Ensi vuonna voisi vaikkapa olla sellainen vuosi, jolloin:
a) en tule raskaaksi tai
b) synnytä.
Se oiskin sitten multa eka vuosi, jolloin EN ole raskaana, sitten vuoden 2010.

Ei j*ankauta kai ihmekään, jos vähän ryydyttää. HUH. HUH.

*******

Varsinainen vuosipostaus tulossa vielä tänään tai huomenna, kun nuo flunssaiset raskauden hedelmät suovat. Mutta ensin – tadaa – kootut mahat…

 

Arvatkaa vaan, mitä tolle keskivartalolle tän kaiken (neljän vuoden!) edestakaisen venymisen ja paukkumisen jälkeen kuuluu…

Kuulkaas ei kovin hyvää.

Jos jätetään ne henkiset tavoitteet erikseen, niin fyysisen tavoitteen vuodelle 2015 ainakin jo tiedän. Liikuntaa, terveellisempää ruokaa, parempi olo – kiitos.

Odotan jo.

1

You Might Also Like

  • 42+5 (Ei varmistettu)
    31.12.2014 at 13:09

    Eikös sun molemmat raskaudet jääneet alle lasketun ajan, eli olet ollut keskimääräistä vähemmän aikaa raskaana kahden lapsen äidiksi? Jotenkin tää postaus melkeinpä huutaa kolmatta raskautta tulemaan… :)

    • Kristaliina
      31.12.2014 at 13:20

      Ainoa, joka täällä huutaa, olen minä: eeeeeeiiiiiih! :D :D :D

      Ja apua joo, olet oikeassa – Silvalle 34 ja Seelalle 38 viikkoa. Riitti kyllä nekin :)

      Voi tsemppiä sinne kovasti!!!

  • Vilhil (Ei varmistettu)
    31.12.2014 at 13:19

    Kylläpä näyttää raskausvatsa kauniilta! Sopii sinulle! :) Saimme kaksoset vuonna 2013 ja moni ystävä sai lapsen samoihin aikoihin. Nyt kun lapset ovat reilun vuoden ikäisiä, on moni uudelleen raskaana. Lapsia ei meille lisää toivota, mutta kylläpä vaan ne kasvavat vatsat ja hehkuvat raskaanaolijat saavat kateutta aikaan. En olisi kyllä uskonut, mutta näin tässä nyt vaan on käynyt.

    • Kristaliina
      31.12.2014 at 13:58

      Kiitos! :) Mut joo, lättävatsavuosia vois tulla seuraavaksi kyllä tähän osoitteeseen :)

      Tää on ihan hullua, mutta joo kyllä sitä raskaanaoloa ja synnyttämistäkin silti jotenkin… …haikeilee <3 Kyllä nuo kuvat mussakin sellaisia kummallisia tuntemuksia synnyttävät. Mutta joo ehkä ensin vois laittaa elämän paremmin rullaamaan tällä nykyisellä perhekokoonpanolla :)

      Ja ainahan sitä voi muuttaa mieltä sitten joskus :) Ehkä se lähetee just tuolleen ihailusta, sitten jossain vaiheessa tajuaa, että sitä onkin jo myytyä naista ja miestä <3

      • suvitus (Ei varmistettu)
        31.12.2014 at 15:58

        Ah, täällä on vasta eka kerta ja 20. raskausviikko käynnissä, ja nyt jo olen sitä mieltä, että olisin aika onnellinen, jos en enää päivääkään olisi koskaan raskaana! Ekat 12 viikkoa oksensin, ja sitten sain ehkä 2 viikkoa nauttia pelkästä läpitunkevasta väsymyksestä ennen kuin alkoi julmetut kiinnike/liitos/mitkäliekivut.. Nyt jo riippuu paljon päivästä voinko lähteä kahtakaan kilometriä kävelemään. Joten ei kyllä ole raskausajan hehkeydestä mitään tietoa :D olen jo vähän hyväksynyt sen, että joillain on helpot ja ihanat raskausajat, ja minä en tuohon joukkoon kuulu. Minkäs teet, lopputulos on sen arvoinen ja varmasti uudestaankin tahdon itseni tähän tilanteeseen ajaa. Mutta haikeutta en usko koskaan kokevani :D

  • Pingale
    31.12.2014 at 13:48

    Vihjaileva otsikko ja ensimmäinen lause: ”Tämä on nyt kolmas kerta, kun olen raskaana!” :D

    Hienoa ja toiveittesi täyteistä uutta vuotta puutaloon!

    • Kristaliina
      31.12.2014 at 13:53

      Apua :D Ei kyllä mä nyt toivon, että noi paksut vuodet on nyt takana – jos ei lopullisesti (koska ei koskaan voi sanoa ei koskaan) niin ainakin sanotaan nyt viideksi vuodeksi ;) Lättämahavuosia odotellessa! :)

      Ja kiitos, samoin! <3

  • Miinu (Ei varmistettu)
    31.12.2014 at 15:04

    Taidan nyt olla vähemmistössä, mutta minusta on ihan kummallista ja tahditonta joukolla ehdotella Puutalobabylle kolmatta lasta, ”kolmas raskaus oikein huutaa tuloaan”, what?? Eikös kuopus ole vielä vauva itsekin? Mitä tapahtui tahdikkuudelle, milloin äideistä tuli yleistä riistaa ja milloin heidän lapsiluvustaan tuli yleisesti kommentoitava (ja painostettava) asia? Eikö nyt vaan annettaisi ihmisen nauttia siitä, mitä nyt on, ilman kummallisia vihjailuita?

    Hyvää uutta vuotta vaan!

    • Kristaliina
      31.12.2014 at 15:37

      Kiitti! <3

      Osittain (heh eli varmasti isoilta osin) tää on varmasti tässä meidän tapauksessa täysin itseaiheutettua; itsehän oon tällä asialla oikeastaan ihan jatkuvasti vitsaillut :) Eli en tästä vihjailusta ja ehdottelusta pahastu ollenkaan mutta nää on tosiaan kyllä näitä hyvin heikkoja jäitä, eli joku saattais tietty pahastuakin. Mutta vaatii tosiaan tarkkaa tilannetajua, että koska vihjailu on hauskaa ja huvittavaa ja koska se puolestaan on ihan ei-ei – ja nämä ehdotukset on siis tälleen mun omasta näkökulmasta hyvinkin ok, eli näillä kommentoijilla on ollut ihan tilannetaju kohdallaan :)

      Eli mulle saa vihjailla (heh ainakin niin kauan, kun itsekin asialla vitsailen; jos mun huumori tän suhteen yllättäen hyytyy niin sitten kannattaa harkita uudelleen :D), mutta kaikille ei tosiaan kannata tehdä niin, vaikka tällä tontilla se meneekin huumorin piikkiin :)

      Mutta kuopus on tosiaan vauva edelleen ja ”riittää” oikein hyvin meille juuri nyt <3 (ja tulevina vuosinakin)

      Hyvää uutta vuotta sinnekin, ja kiitos! <3

  • elinamanda (Ei varmistettu)
    31.12.2014 at 19:00

    Mukavaa vuodenvaihdetta, ja kaikkea parasta tulevaan vuoteenne! …kuului siihen sitten uusia vauvoja tai ei. ;)

    Löysin blogiisi tänä vuonna, ja ehdottomasti aion pysyä mukana matkassa tulevanakin. :) Ootte aivan ihana perhe! &lt;3

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    31.12.2014 at 19:54

    Huhhui, juuri jouluaattona tuli pissittyä plussa, ja jos kaikki menee hyvin, tulee meiänkin muksuille sama kahden vuoden ikäero kuin teidän neideillä. Ja kieltämättä ajatuksissa on kaiken muun lisäksi myös se, että kun juuri alkoi toipua edellisestä urakasta, niin nyt sama rumba uusiksi, hui! Mut onneksi se on vain yksi osa tätä kaikkea, ja ehtii sitä hyvään kuntoon myöhemminkin! Tsemppiä siulle lättämahan metsästykseen ;)

  • Uraäidin Ruuhkavuodet (Ei varmistettu)
    1.1.2015 at 12:43

    Aivan suloisia masukuvia &lt;3 Hei, pakko olla tylsä ja tunnustaa, että aina litteä maha ei tuu takaisin. Ei siitä mihinkään pääse, myönnettävä on kun tässä tuijottelen keskivartaloani biksuissa :/ Asiaan saattaa vaikuttaa se, että lihoin toisen raskauden aikana peräti 24kg, laihduin ne vuodessa pois ja vauva 4,3kg, otettiin ulos sektiolla. Mutta toki poika on sellainen ilo, ettei yksi kadonnut pyykkilautamasu haittaa mitään!

    • Morgaise (Ei varmistettu)
      1.1.2015 at 17:59

      Samma häär, lihoin raskausaikana 40kg (olin lievästi alipainoinen), ja vaikka masuasukki aloitti syksyllä koulun näytän yhä raskaana olevalta. Revenneet vatsalihakset eivät palaudu, ja raskausarvet näyttävät motocrosspyörän renkaanjäljiltä. Pyykkilautavatsasta ei niin väliksi, mutta pallomasun puute olisi kiva…. Lottovoittoa ja abdominoplastiaa odottaessa….

    • Kristaliina
      1.1.2015 at 20:04

      Mulla kans on nyt tokan venymisen jälkeen tilanne huomattavasti… …haastavampi (olin aikeissa kirjoittaa: lohduttomampi) kuin ekan jälkeen. Mutta ajattelen, että no ei sitä ainakaan ilman yrittämistä tiedä, että mitä sille voi tapahtua – ja ainakin tää tilanne voi varmaan jonkin verran parantua tästä. Jos ei ihan sitä pyykkilautaa :) Parempi ehkä, että siitä ei edes haaveile :D

      • Morgaise (Ei varmistettu)
        2.1.2015 at 15:02

        Jos joku tarjoaa sulle abdiminoplastiaa, diilaa tarjous eteenpäin mulle, jooko?

        • Kristaliina
          2.1.2015 at 15:10

          Tshihihi tästäpä sellainen lukijaetutarjous :D :D :D

  • papuska (Ei varmistettu)
    2.1.2015 at 00:01

    Tee jooko joku vatsapostaus! Mä meinaan heittää toivon kaivoon kun sektiosta on kohta 8kk eikö vatsalihakset oo menneet kokonaan kiinni. Parin sentin rako tuntuu ja on ollut siinä muuttumattomana jo kuukausia. Tottakai lapsen tuoma onni peittoaa massuongelman mennen tullen mut voihan sitä välillä päässään vähän kriiseillä eikös? :)

    • Kristaliina
      2.1.2015 at 15:12

      Mä tein just vähän tuollaisen yleisemmän liikuntahehkutuspostauksen – apua vatsapostaus huutaisi kuvitusta ja sitä en aio laittaa :D 

      Mä joo myös luulen, että mulla kans on tuollaista rakoilua… Buhuu. Mut katsotaan, josko tähän maha-asiaan uskaltaisin joskus palailla. Mut joo kriiseilyä on mullakin välillä sen kanssa; ja sit taas tällaista buustia, että jumankauta teen nyt tälle jotain :) Jos pystyn :)

  • Sumonen (Ei varmistettu)
    25.3.2015 at 05:36

    Hei,
    mitenhän siulla menee tällä rintamalla? Ois kiva kuulla, ku ite oon just sisuuntunu raskauskiloihin (onhan miun pienin vauva jo…ööö…..neljä, hups). Ja oon koukkuuntunu tuohon kiloklubiiin…vihreitä palleroita jahdaten ja kuntokuuria suosien täällä mennään kohti niitä lukemia, joita vaaka on näyttäny ennen raskauksia. Ihan just oman hyvinvoinnin takia.