2,5-vuotiaan neuvotteluopit

2,5-vuotiaamme on jo taitava diplomaattinen neuvottelija. Kunnon diplomaatin tapaan hänen tekniikkansa ytimessä piilee ajatus, että vähän voi toki antaa periksi vastapuolen tahdolle, mutta ei nyt sentään kaikkea. Kuten äsken päiväunille mennessä:

”Mina voin kiltisti nukkua, mutta mina EN laita silmiä kiinni!”

sould-park-trampoliini

Etualan 2,5-vuotias henkilö liittyy tapahtumiin.

Erilaisiin budjettiriihiin tämä ilmiömäisellä matematiikkapäällä varustettu 2,5-vuotias on jo ihan valmista kamaa.

”Syö nyt vielä edes viisi lusikallista”, äiti houkutttelee.
”EN SYÖ. Mina syön KYMMENEN”, napero vastaa uhmakkaaseen sävyyn.

Tiukan paikan tullen 2,5-vuotias hallitsee myös taidokkaan uhkailun. Tyypillisin toistuva vakiouhkaus saisi tietysti kenen tahansa vanhemman puntit tutisemaan naurus… kauhusta.

”Muuten mina muutun merenneidoksi!!!!!”

(menee maahan mahalleen, laittaa jalat lötköksi ja pönkii eteenpäin vetäen käsillä loppuvartaloa perässään)

Ja tämän ultimate-tehokkaan uhkauksen napero on luonnollsesti keksinyt aivan itse.

Toinen itse oivallettu tutisevankauhistuttava uhkaus kuuluu:
”Muuten mina vien tämän pois!”

Tällöin osoitetaan tiukasti lattialle unohtuneeseen vaatekappaleeseen ja jos vanhempi ei ala taipua tahtoon, uhkaus toteutetaan viikkaamalla vaate siististi ja viemällä se takaisin paikoilleen hyllyyn.

Siitäs sai, kenkku vanhempi! Ha!

Myös ”kaatuminen” on 2,5-vuotiaan mielestä erittäin käypä uhkaus: ”Muuten mina kaadun!!!” Viime kesänä uimalassa kyseinen uhkaus esitettiin vessassa ja äiti vastasi siihen rauhallisesti: ”No et kyllä todellakaan kaadu tähän, tässä on likainen lattia”.

”NO MIHIN MINA SITTEN KAADUN!?!?!”

Äiti kehotti kaatumaan vähän ajan päästä sitten pehmeälle nurmikolle. 2,5-vuotias puntaroi asiaa kulmat kurtussa, mutta kunnon diplomaattina sitten hyväksyi ratkaisun, kävi kiltisti vessassa ja pesi huolellisesti kätensä ja käveli sitten rauhallisesti nurmikkoalueelle ”kaatumaan”. Asettautui siististi nurmikolle makaamaan ja huusi sitten kovalla äänellä:

”MINA KAADUIN!”

No oho niinpäs kaaduit, kultaseni. Toivottavasti ei sattunut.

Suosittelen soveltamaan tekniikoita myös aikuisten neuvottelupöytiin. Seuraavalla kerralla palkkaneuvotteluissa kokeile ihmeessä merenneitotekniikkaa ja kerro kommenttikentässä kokeilusi tuloksista.

127

You Might Also Like

  • -jonsku
    18.11.2016 at 16:40

    :D Aivan hulvattoman mahtava tyyppi!!

    Hämmensin muuten mun vanhempia tuossa tiistaina(?) tarkalla säätietämykselläni. Asuvat talvet siellä teidän huudeilla. Soiteltiin kuulumisia, kyselivät Suomen säästä ja kerrottuani tästä mössöstä kelistä, totesin vaan että sielläkin taisi sataa eilen klo 22.15 :D Herätti kyllä hieman kummastusta siellä päässä puhelua.

    • krista
      18.11.2016 at 20:13

      Hahaa, mahtavaa! Oliko heilläkin satanut? :)

      • -jonsku
        18.11.2016 at 23:43

        Kyllä oli. Hyvin rankasti satanutkin :D
        Ei ollut mikään mielikuvitusjuttu.

  • Tiia - Littlebigthings
    18.11.2016 at 17:07

    Hih :) Kuulostaa hyvin samanlaiselta strategilta kuin pian 3v kummityttöni.

    • krista
      18.11.2016 at 20:20

      Tuleva neuvottelusukupolvi aloittaa treeninsä nuorina! :)

  • Oliver
    18.11.2016 at 17:19

    Meillä on neuvoteltu iltasadun yhteydessä. Äiti ”luetaan vielä 2 aukeamaa.” Lapsi: ”Eikä, minä haluan neljä sivua!!!”. Äiti: ”Okei, tehdään sitten niin.”

    • krista
      18.11.2016 at 20:20

      Haha! ”Okei no TÄN KERRAN saat tahtosi läpi” :D

  • Iina / Bebe au Lait
    18.11.2016 at 17:37

    Tää oli paras taktiikka! :D

    • krista
      18.11.2016 at 20:21

      Täytyis ottaa työelämään enemmänkin oppia noilta parivuotiailta!

  • Sumonen
    18.11.2016 at 17:37

    Neuvottelutaitoihin vois ottaa mallia siinäkin kaksivuotiailta, että heittäis palaverissa itkupotkuraivarit mielenilmaisuna ettei nyt oikein mulle käy! Veikkaan et ois muuten tehokasta. Kuka haluis tätä kokeilla?

    • krista
      18.11.2016 at 20:24

      Me aikuiset jotenkin vaan tukahdutetaan tunteemme, me tylsimykset! Oon kyllä useinkin ollut tilanteissa, jossa huutoheittäytymisraivarit ois ollut ihan paikallaan :D

  • Nuutsa
    18.11.2016 at 18:12

    Hyvä, että erikseen sanoit, että hän on itse keksinyt tuon merenneitotaktiikan, koska olisikin jokseenkin ollut hulvatonta, jos esim. olisi ottanut mallia vanhemmiltaan 😂😂😂😂 Näkisin niin esim. sut heittäytymässä lattialle mönkimään esim. jos Joel ei tekisi vaikka sulle jäätelökahvia 😂

    • krista
      18.11.2016 at 18:18

      Ahahahahahaha! Me muuten oikeastikin ollaan otettu myös nuo Seelan uhkaukset käyttöön meille aikuisillekin – ”MA MUUTUN MERENNEIDOKSI!” ja ”MA KAADUN!” Ja siis ilman ä-kirjainta a:lla :D Toistaiseksi ei olla (kovin usein) toteutettu uhkausta. No okei mä oon oikeasti ”kaatunut” pari kertaa, Seela ei tykännyt :D

  • Miitu
    18.11.2016 at 18:42

    Se on jännä, miten enemmän on parempi tilanteesta riippumatta. Tuo meidän isompikin, joka noin muuten ymmärtää lukumääristä jo kohtuu hyvin, syö myös sen kymmenen haarukallista ehdotetun viiden sijaan. Pikkusisko on tässä edellä. Hänelle vastine on kyllä pyöreä nolla. Eikä siitä neuvotella.

    • krista
      18.11.2016 at 20:28

      Meilläkin Seela-diplomaatti osaa myös sellaisen totaalikieltäytymisen. Mä oon ollut välillä ihan ihmeissäni – kun vaikka isosiskolle esim. jonkun vahinkotilanteen jälkeen on aina saanut ”nyt pyydetään anteeksi” -keskustelulla anteeksipyynnön ja sovinnon, niin Seelapa saattaa kommentoida, että EN PYYDÄ ANTEEKSI. Eka kerroilla oon ollut ihan huuli pyöreänä, että ohhoh :D No, sitten on testattu niitä äidin neuvottelukykyjä seuraavaksi :D

  • Tilde
    18.11.2016 at 19:55

    Ai vitsit, ihana :D Meidän kohta 3vee ei ole vielä ollenkaan tajunnut neuvottelua. Ehkä se vaikuttaa kun teillä on isompi mallina? Tai ehkä me ollaan liian ehdottomia vanhempia eikä neuvotella :D Annetaan monesti 2 vaihtoehtoa ja siihen osaa jo sujuvasti vastata että ”ei kumpikaan”. Mutta on tämä ihana ikä kun puhetta jo tulee ja pystyy juttelemaan jopa suht järkeviä keskusteluita! Ja kuitenkin elämä on vielä niin vahvasti nykyhetkessä, vailla huolta huomisesta.

    • krista
      18.11.2016 at 20:12

      Joo voi hyvin olla, että isosiskon vaikutus näkyy tässä – etenkin kun me vanhemmat ollaan tyyliin viimeisen vuoden ajan hoettu (lähinnä kyllä isosiskolle, mutta pienemmälle tietysti myös) tuota neuvottelua ratkaisuna tyttöjen erimielisyyksiin :) Tai siis että jos molemmat haluavat saman lelun, niin ei sitä, että molemmat alkavat huutaa, vaan neuvotelkaa, neuvotelkaa, neuvotelkaa :D Onnistuu vaihtelevasti, mutta isosiskolla jo aika hyvin :D

  • Minna
    18.11.2016 at 21:05

    Hahaa, mahtava tyyppi! Ihan aiheen vierestä heitän sulle juttupyynnön, nimittäin liittyen tähän HS:n uutiseen tutkimuksesta, jonka mukaan lapsi hyötyy varhaisesta päivähoidosta: http://www.hs.fi/kotimaa/a1479361776195 . Facebookissa jo Jari Lipsanen (Psykometriikan yliopisto-ope) ottikin kantaa tähän uutiseen aika tiukasti, että ei pidä paikkaansa, tutkimustuloksia on tulkittu ihan metsään, toivottovasti linkki toimii: https://www.facebook.com/jari.lipsanen/posts/10154712713222521
    Ja juuri törmäsin seuraavaan Aamulehden uutiseen jossa jo lainailtiin tätä kyseenalaista tutkimuspäätelmää: http://www.aamulehti.fi/kotimaa/opetusministeri-kaavailee-reilua-lyhennysta-kotihoidontukeen-24076198/ Itseäni ottaa toki päähän tällainen uutisointi, jolla ihan oikeasti saadaan lyötyä ihmisten mieliin hetkessä väärä mielikuva, mikö voi vaikuttaa aika monen perhepoliittisiinpäätöksiin myös. Ois ihan mahtavaa jos sulla olis jotakin kommentoitavaa tähän, ja mahdollisesti Joelillakin :D

    • krista
      18.11.2016 at 21:14

      Mä just katsoin tätä tänään, että voi apua – tää on käsittääkseni just tätä, mistä Joelkin aina puhuu… Tulosten tulkinnasta siis; vaikka Hesarin jutussakin sivutaan tätä, mutta silti se yleisviesti voi mennä ihan metsään ja just päätelmät lähtevät elämään omaa elämäänsä ja ja ja… Täytyypä tutustua tuohon Lipsasen kommenttiin myös!

      Omalla tutkimusperusymmärrykselläni siis tuon ongelmahan on se, että todennäköisesti koulutetut ihmiset palaavat työelämään aikaisemmin kuin sellaiset, joilla ei esimerkiksi ole työtä, johon palata. Ja KOULUTUShan on se, mikä erittäin vahvasti periytyy. Joten tolla perusteella toi on ihan nollatulos, ihmeellistä että tällaista ylipäänsä pääsee läpi…

      • Minna
        18.11.2016 at 21:51

        Jep, juurikin näin. Jarin mietteet on todellakin lukemisen arvoiset, upeeta jos ehdit tutustua ja jos vaikka innostaisi sua syvempäänkin pohdintaan :) p.s Oon tainnut kommentoida vaan muutaman kerran, mutta lukijana jo 4 vuotta (itselläni 4,5 v. ja kohta 2 v. poika). Kiitos kivasta blogistasi :D

        • krista
          18.11.2016 at 21:59

          Joelille muuten tästä mainitsin ja se vastasi, että ”ai tästä se Jari kirjoitti”, ovat siis FB-kavereita, pieni maailma :)

      • Miitu
        18.11.2016 at 23:26

        En oo ehtiny perehtyä tarkemmin, mutta jossain haastattelussa nimenomaan mainittiin, että efekti näkyi senkin jälkeen, kun otettiin huomioon vanhempien koulutustausta.

        Varhaiskasvatuksella ja peruskoululla (silloin kun ne on laadukkaasti toteutettu) pyritään tasaamaan niitä eroja, mitä erilaiset kotitaustat tuo mukanaan – ideaalitilanteessa taaten kaikille lapsille hyvän alun. Otetaanpa esimerkki kaupasta. Sanotko lapselle: ”Haluaisitko banaania vai omenaa?” vai ”Haluatko tota vai tota?” Tai sitten toinen esimerkki tältä illalta huoltoasemapysähdykseltä: Äiti(?) sanoo n. 5-vuotiaalle lapselleen ”Hyvä! Oot oppinu lyömään! Anna läpy!”

        Sillä verrattain isolla joukolla (joka vaikkapa tällä palstalla jakaa näkemyksiään) asiat ON hyvin, eikä päivähoito tuota ekstraa siihen päälle. Toisaalta vaikutukset ei välttämättä vaikuta negatiivisestikaan. Sitten on myös paljon niitä, joilla päivähoito oikeasti tuo myös lisää siihen kodin kasvatukseen. Enkä nyt tarkoita pelkästään niitä perheitä, joissa on vakavampia ongelmia. Ihan voisin puhua vaikka omastani. Isommalla hyöty on ollut etenkin sosiaalisten taitojen kehittymisessä, pienemmällä luottamuksen lisääntymisenä myös muihin hoitajiin kuin äitiin sekä uusiin tilanteisiin sopeutumisen helpottumisena.

        Silloin aiemmassa kirjoituksessa (epäsuosittuja mielipiteitä?) joku kirjoitti loistavan kommentin: Vastakkain ei pitäisi olla kotihoito ja päivähoito vaan hyvä ja huono kotihoito sekä hyvä ja huono varhaiskasvatus. Lapsella on oikeus hyvään kummassakin tapauksessa.

        Sitten taas tuen tarjoamisen kannalta on huomattavasti yksinkertaisempaa koittaa vaikuttaa niihin infroihin, jotka koskettaa kaikkia lapsia esimerkiksi kehittämällä sitä varhaiskasvatusta entistä laadukkaammaksi, vaikka suoraan vanhempiin vaikuttamalla tulokset olis todennäköisesti tehokkaampia.

        • Miitu
          18.11.2016 at 23:56

          No niin näppäränä tyttönä huutelin ennen tutkimuksen lukemista – vissiin jäi purkamatta silloin aiemmassa keskustelussa 😣 Eli siis koulutus oli näissä rajoissa se selittävä tekijä. Toisaalta ph:n hyöty näkyi jo parivuotiailla. Erikseen sitten pohdittiin, mitä tekijöitä vois olla taustalla, että vaikutus osalla on myönteinen ja toisella kielteinen, mikä näin keskiarvoistettuna jää näkymättä.

          Nää on niin turkasen moniulotteisia asioita, ettei yhtä vakiovastausta oo olemassa. Saatika, että yhdellä asetelmalla saatais koko asia haltuun. Mä lähden nyt nukkumaan – aivot käy jo ylikierroksilla tän viikon jäljiltä…

          • krista
            19.11.2016 at 10:10

            Näissä niin nyppii, että toimittajien etsiessä ”nopeita vastauksia” ja myyviä otsikoita ihan järkevien tutkimusten tuloksista tulee harhaanjohtavia – ja ne jäävät vielä elämään ihmisten mieliin faktana. Ärsyttävää; jotenkin tuntuu, että toimittajien tutkimustelukutaito on jotenkin romahtanut vai tehdäänkö tämä tarkoituksella aina klikkien toivossa, en tiedä…

          • Miitu
            19.11.2016 at 12:56

            Mä oon menettämässä (ja osin jo menettäny) uskoni tähän ylintä valtaa käyttävään journalistiikkaan ja journalistien etiikkaan. Tuntuu, ettei perinteisesti luotettavina pidettyihinkään kanaviin voi luottaa. Varmasti taustalla on mm. kiirettä, eikä ehditä perehtyä kunnolla, mutta kyllä nyt väittäisin, että myös piittaamattomuutta ja suoranaista asenteellisuuttakin löytyy. Päätelmiä oiotaan ja osin vääristellään niin, että saadaan se myyvä juttu. Ymmärrän, että uutisoinnissa ei pysty kaikkia ehdonalaisuuksia huomioimaan, mutta nykyisenkaltainen yksioikoisuus ei kerta kaikkiaan ole ok, kun ilmiötkään ei sitä ole. Kun uutisointi on tätä tasoa, niin mielipiteet perustetaan mutuun ja liikuttaviin tarinoihin. Sinänsä oikeita nekin, muttei niiden varaan voi perustaa vaikka poliittisia päätöksiä. Ja sit kuitenkin syy on ”kaiken maailman dosenteissa”, jotka tekee nollatutkimusta ja mitä ikinä.

        • HM
          21.11.2016 at 01:03

          Hei tämä on offtopic, mutta huomauttaisin että tämä kommentti johon nyt vastaan (eli Miitun 23:26 jätetty viesti) on viimeinen sisennys jonka pystyy puhelimella lukemaan. Seuraava on luettavissa jotenkin mutta joidenkin sanojen päätteet pitää arvailla ja seuraavat kommentit ei näy puhelimella ollenkaan.

          • krista
            21.11.2016 at 10:50

            No hitsi! Mäpäs taas tsekkaan noita kommentinsisennysjuttuja, oonko laittanut rajaksi 3 vai 4… Oon niillä taiteillut – kommentttiin vastaaminen toisaalta helpottaa keskustelua, mutta sit jonkin rajan jälkeen tekee lukemisen mobiililla mahdottomaksi. Mutta tsekkailen! Auttaako muuten, jos käännät näytön vaakatasoon vai olitko kääntänyt jo…?

            Ps. Kummallista, sunkin meili oli jäänyt roskapostitutkaan, onpas tää mennyt nyt tarkaksi! No, sieltä vapautan aina, kun näen. Mutta se oli varmaan ihan tuo offtopic-sana, joka oli koneen mielestä epäilyttävä :D

  • Laurasss
    19.11.2016 at 00:09

    Moon aivan mykistynyt! Aivan tajuttoman upea napero!

    P.s. Tosi vekkuli tuo instanäkymä tuossa alapalkissa, hyvä idis *peukku*

  • Laurasss
    19.11.2016 at 00:14

    P.p.s.
    Useammin olen tullut kommentoineeksi niin, etten lue, mitä muut sankoin joukoin ja pitkästi (vau, mitä lukijoita!) ovat kirjoitelleet. Niin on vähän (silleen ihan pikkanen ensimmäisen somemaailman ongelma tämä kyllä…) ärsyttävää rulleta niin puhelimella kuin läppärilläkin ihan tänne alas kommenttiboksiin asti. Tykkään kyllä siitä että kommentit tulee kronologiseen järjestykseen. Mutta oisko hyvä semmonen pikalinkkisiirtymä just tähän näkymään? Sillon kun rullaa täpöillä alas niin tämä menee niin alas että tulee tuo instaketju + mustapohjainen alimmainen palkki näkyviin niin pitää rullata pätkä ylös, että osuu kommenttiboksiin. Olen liiian laiska kommentoija ja kommentoisin todellakin useammin, jos se olisi oikeasti näppärää. Niin ehottaisin siis tuohon postauksen alle, sydänpainikkeen viereen puhekuplapainiketta, joka vie suoraan oikeaan kohtaan. Saattoi olla ihan turhake, mutta uskoisin, että ihmiset oppis käyttään! Tai voishan siitä avautua joku suora kommenttikenttä tai pikakommentti tai ymym.
    Ihan vaan jos yhä keräilet parannusehdotuksia! Muutoin tämä on kyllä mahdottoman kiva ja kotoisa sivusto!

  • Torey
    19.11.2016 at 09:25

    Teillä tuntuu olevan samalla tavalla ku meillä. Esikoinen on se kiltti, suloinen kertoilija joka rauhallisuudellaan saa ihmiset ihastumaan. Kuopus omapäinen toohottaja joka söpönä hurmaa kaikki! :D