Vanhemmuuden huippuhetkiä: legoilla rakentamassa

Marraskuun lopun flunssasyövereissä aloimme tyttöjen kanssa rakentaa Legon ponitallia.

(tuote saatu blogin kautta)

Minä siinä sitten tietysti sellaista pakahduttavaa vanhemmanylpeyttä pullistellen ihastelin ää-äää-ÄÄÄÄ-rimmäisen taitavia lapsiani, jotka niin niin niin upeasti jo 4- ja 2-vuotiaana rakentavat tällaista 6-12 -vuotiaiden pakettia. Vau, miten hienosti nää osaa! Pala palalta kärsivällisesti (minulla sellainen lempeän opettajan äänensävy) yhdessä luettiin opaslehtiötä ja huolella asetettiin osia paikoilleen.

Ihanaa yhdessä tekemistä, voi mitä laatuaikaa!

Kunnes palikoita oli tyttöjen mielestä ihan tarpeeksi paikoillaan ja kiinnostavinta oli alkaa leikkiä sillä ponitallilla. Ja toiseksi kiinnostavinta rakentaa niistä paloista ihan mitä vaan itsellä tulee mieleen rakentaa.

Voi leikkikää leikkikää, kultamussukat! Leikkikää ihmeessä ja rakennelkaa! Pusi pusi, ihanat kullat! Rakennetaan vaan sitten joskus toiste tätä taas eteenpäin!

Ehdotin rakentamista tuntia myöhemmin. Ei. Seuraavana päivänä. Ei. Seuraavalla viikolla. Ei. Kolmen viikon päästä. Ei. Kuukauden kuluttua. Ei.

Talli toki otettiin varmaan päivittäin esiin leikkeihin ja siitä on ollut koko ajan lapsille hurjasti iloa keskeneräisenäkin – ja välillä äidin kannustuksella laitettiin siihen jopa muutama pala lisää. Mutta enimmäkseen tytöt halusivat vain leikkiä leikkiä leikkiä ja rakennella omiaan.

Ihanaa. Joo joo. Mutta kun… mutta kun… MUTTA KUN MÄ ITSE OLISIN HALUNNUT RAKENTAA SEN HIENON TALLIN VALMIIKSI!!!!

Viikkojen ja kuukausien kuluessa kävi siis hyvin selväksi, kuka siitä rakentamisesta tässä perheessä kaikkein kiinnostunein on: minä. Pienissä pusseissa lojuvat osat ja kääntämättömät kokoamisohjesivut kutsuivat puoleensa kovemmin kuin Ikea-kerrossängyn kokoaminen koskaan. Pliis pliis pliis rakennetaan se ponitalli jo valmiiksi! Jossain vaiheessa jo ajattelin, että otan kyllä joskus lasten nukahdettua lasin viiniä ja yksin yöllä rakennan sen perhanan tallin. Joel huvittuneena ehdotteli, että kyllä me voidaan ostaa ihan omia lego-paketteja sullekin.

Huokaus.

Tallinrakennus kuitenkin (muistaakseni joululomalla tai jossain seuraavassa flunssassa) edistyi viimeisen yläkerran ja katon rakentamiseen asti.

”Tehdäänpä hei nyt se ponitalli ihan valmiiksi, niin pääsette sitten leikkimään ihan VALMIILLA tallilla!”, minä ehdottelin.
”Joo!”, innostuivat kerrankin molemmat tytöt yhtä aikaa. Oho? No jee!

Kaivoimme siis innolla esiin puolivalmiin tallin ja loput osat. Sitten aloin etsiä ohjevihkosta oikeaa kohtaa – missäs me oikein oltiinkaan…? Tsippa-dappa-daa, iloisin mielin. Kunnes hetken tarkastelun, sivujen kääntelyn ja sekalaisten osaläjien tuijottelun jälkeen… Epätoivo:

”Tätähän on purettu ihan miten sattuu, eihän tässä ole näitäkään osia paikoillaan!”

”Missä nämäkin on, mehän ollaan nää jo kerran rakennettu!”

”Ei näitä osia löydy missään, ne voivat olla missä vaan täällä talossa! Kuka nää on hukannut? Kuka tänkin on purkanut?”

(”Me”, lapset tässä vaiheessa kuulaisesti vastasivat.)

”Mun ei ole mitään mahdollisuutta löytää tästä ohjeesta sitä kohtaa, missä me oltiin!!!”

”Nämähän on ihan sekaisin näiden joulukalenterinosien kanssa – mehän SOVITTIIN, että ne pidetään erillään!”

Ja kirsikkana äidintotaaliromahduskakussa:

”TE OOTTE NÄÄ NYT NIIN SOTKENEET JA PILANNEET, ETTÄ EI ME ENÄÄ IKINÄ SAADA TÄTÄ VALMIIKSI! KAIKKI MEIDÄN HIENOT RAKENNUSHOMMAT OLI IHAN TURHAA, TÄÄ ON NYT IHAN PILALLA TÄÄ KOKO TALLI!!!!”

Kukas se olikaan se lapsi ja kuka aikuinen…? Silva katsoi äitiään sanomatta sanaakaan ja poistui huoneesta.

Keräilin itseäni.
”Tule kulta takaisin! Anteeksi! Rakennetaan nyt vaan, kyllä mä tän selvitän”.

Ei tullut.

Hupsis. No, aloimme rakentaa vähitellen Seelan kanssa. Ja löytyiväthän ne palaset. Turhaan hepuloin (nolotti). Rakentui talliin yläkerta. Ja katto. Joka vaiheessa maanittelin Silvaa paikalle ja välillä sainkin mukaan hetkeksi.

”No nyt tämä on valmis!”, minä hihkuin viimeisen sivun käännytyä ohjekirjasta.

Kumpikaan tytöistä ei vilkaissutkaan talliin. Silva leikki jo ihan jotain muuta.

”Tule Seela mun kanssa ihastelemaan!”, minä kannustin.
”MINÄ EN TYKKÄÄ IHASTELUSTA”, totesi Seela, poistui paikalta ja liittyi mielenosoituksellisesti Silvan leikkiin.

Tiedän erään, joka ei saa Vuoden Äiti -palkintoa.

No niin. No niin.

Minä siinä istuin valmiin ponitallin kanssa yksin. Vanhemmuuden huippuhetkiä. Jea.

 

 

PS. En voi puolustella itseäni, mutta puolustelen silti. Tai en edes puolustele, vaan totean. Haha. Jostain syystä mulla ei koskaan ollut legoja lapsena (ehkä ne oli ”poikien” silloin) enkä koskaan päässyt rakentamaan mitään tällaista. Ihan oikeasti oon ihan hullun innostunut tällaisten kasaamisesta; just se ohjeiden noudattaminen, yksi osa kerrallaan, jokaiselle pienelle palalle löytyy oma tarkoitus…. Uuh! En kestä, onhan nää nyt ihan älyttömän hienoja :D

Ihan oikestikin pitää ostaa varmaan joskus joku paketti ITSELLE. Pysyy paremmin poissa lasten leikkejä pilaamasta.

Ja kyllä. Olen pyytänyt anteeksi. Huokaus.

76
Like

You Might Also Like

  • Ansku
    16.2.2017 at 16:05

    Mä voin niin samaistua tuohon rakentamiseen :D Sormet syyhyää kun lapset haluaa laittaa ite palat että eikö äiti kuitenki sais auttaa :D Tekis mieli nostaa valmiit rakennukset korkeelle ettei lapset purkais niitä heti. Ja oon todellakin suunnitellu että ostaisin itelle jonkun iiison jutun mitä kukaa muu ei saa rakentaa ku minä :’D se pitäis kyllä rakentaa sitten yöllä kun lapset nukkuu :D

    • krista
      16.2.2017 at 16:10

      Hei mitä jos uuden paketin rakentaisi ENSIN salaa itse! Sit sitä vois vähän ihastella (ja kuvata Instaan) ja sit purkaa ja antaa lapsille sen jälkeen rakenntavaksi :D Onnistuiskohan… Vaikka ei sitä varmaan raaskisi purkaa :D

      • ANSKU
        16.2.2017 at 18:02

        Ei varmaan onnistuis meillä, isommat ihmettelis heti et miks tää paketti on avattu :D Kun he haluaa tehä ite. Mä oon ostanu jopa 2- ja 3.vuotiaille tytöille omat pikkulegot et saan kasata ne ite :D Meillä ei onneks lapset laita suuhun nii voi pienimmällekin antaa huoletta legoja.
        Ei tosiaan ollu mitään tyttöjen legoja kun olin lapsi, muistan kun olin ihan kateellinen mua 7 vuotta vuoremmalle pikkusiskolle kun sillon tuli Belvillet ja oli vaikka mitä ihanaa keijujuttua. Mut eikö se niin mee että vanhemmat toteuttaa lastensa kautta omia lapsuuden haaveitaan :D
        (oon siis ANSKU, kirjotan eri koneella nii en tiiä näkyykö mun toi nimi tossa oikein

        • krista
          16.2.2017 at 18:26

          Aa niin ja sit ainakin ne numeroidut pussit menisi sekaisin eli ois vaikeampi löytää osia, jos kaikki ois samassa… Tai ainakin tässä oli numeropussit ja ohjeessa kuva, että mikä pussi aukaistaan – onko se aina niin? Mä en edes sitä tiedä, kun olin ensikertalainen :D

          Joo TODELLAKIN se menee niin. Mutta hei aika ihanaa, kun lasten kautta pääsee itsekin legoilla rakentamaan! Tietysti ois päässyt ennen lapsiakin vaan marssimalla kauppaan ja ostamalla paketin :)

          Pallura tulee (käsittääkseni) meiliosoitteen perusteella eli sen kun laitat samaksi, niin tän pitäis tunnistaa samaksi henkilöksi! Niin kuin siis nyt tunnistikin :)

          • nro26
            17.2.2017 at 17:32

            Mäkään en saanut legoja! Kauhee kohtalo. Naapurissa oli, ja siellä usein niillä leikittiinkin, mutta se oli siinä mielessä tyhmää, että kun piti lähteä kotiin niin mun leikki loppui siihen ja toiset voi noin vaan purkaa mun hienot rakennelmat ja jatkaa omiaan. Mutta mitään valmiita sarjoja ei niilläkään ollut, paljon peruspalikoita vain joista sitten rakennettiin mitä päähän pälkähti.

            Kolmikymppisenä (ja lapsettomana) sitten päätin ostaa jonkun peruspalalaatikon, mutta ennen kuin ehdin ostaa sen, sain kaverilta KAIKKI sen lapsuusajan legot! Lajittelin tohkeissani ne 10 eri laatikkoon koon ja muodon mukaan ja rakensin sitten omasta päästä yhden sikahienon avaruusaluksen, mutta enempää ei ole tarvinnut niihin koskea :D

          • nro26
            17.2.2017 at 17:38

            Siis mun mielestä sikahienon. Siinähän ei ollut ulkoseiniä juuri lainkaan, sisätilat vain, eli varmaan vähän erilainen kun nää valmiit avaruusaslurakennelmat :)

        • Blue Peony
          17.2.2017 at 13:57

          Ööh, olen Kristaa vanhempi ja kyllä jo minun lapsuudessani 70-luvun lopulla oli ”tyttöjen” legosarjoja. Minulla oli legokampaamo ja legosairaanhoitajapaketti. Ja ne olivat kyllä ihan tytöille brändättyjä, jos kukaan nyt sellaista siihen maailmanaikaan ajatteli. Muistan näet jossain Stockan joululehdessäkin olleen kuvan, jossa kampaamolla leikkivät nimenomaan tytöt.

  • Koo
    16.2.2017 at 16:15

    Uijui, mä en edes uskalla ajatella paljon mulla on menny rahaa lasten legoihin. Mä oon ostanu niitä hullun kalliita ninja-linnakkeitakin ja kaikenlaista, koska musta on niin ihanaa rakentaa niitä. Jouluna -15 sain rakentaa yhden kokonaisen päivän, meni joku 7 tuntia yhden aluksen rakentamiseen. Mutta sitten. Tänä jouluna poika halusikin rakentaa jo ihan itse! Sain mä sitten lopussa rakentaa vähän, mutta olin vähän pettynyt :D
    No, onneksi saan välillä rakennella niitä rikkimenneitä uusiksi. Joten joo, voin todellakin samaistua!

    • krista
      16.2.2017 at 18:00

      Oh miten ihanalta kuulostaa käyttää just vaikka joku joulupäivä tällaisen rakenteluun… Tää tais olla mun ensimmäinen tällainen kokonainen ja oikea rakennus… OHO :D :D :D ..siis MEIDÄN LASTEN ensimmäinen tällainen kokonainen :D :D :D :D Okei mä todellakin siis tarvitsen tällaisia omia! Jos kerran aikuisten värityskirjoja, niin miksi ei tällaisiakin! :)

  • murina
    16.2.2017 at 16:46

    Legojen rakenteluun en osallistu pakotettuna enkä vapaaehtoisena :’) mies kyllä aina kiristelee hampaita, kun on työllä ja vaivalla auttanut kokoamaan jotain eikä se parin päivän leikkien jälkeen näytäkään yhtään samalta :D

    • krista
      16.2.2017 at 18:06

      Oi, ai mitä, miksi? Meneekö sulla hermot vai eikö muuten kiinnosta rakentelu? Mulla tää on varmaan just sama kuin se, että tykkään koota Ikean huonekaluja :)

      Joo mutta ymmärrän hyvin tuon hampaidenkiristelyn, mulla kans oli pelko, että jos ne osat menevät sekaisin ja hukkaan, niin sitä ei IKINÄ saa rakennettua valmiiksi. Joel yritti sanoa, että se kuuluu asiaan (se on siis ollut aivan legohurahtanut aikoinaan), että ne kerran rakentaa ja sit ne menee atomeiksi ja hukkaan ja niitä käytetään omiin rakenteluihin :)

      • murina
        16.2.2017 at 19:28

        Kaikenlaiset ohjeet aiheuttaa mulle ”en varmana” reaktion, leipoessa ja ruokaa tehdessäkään en ikinä noudata ohjeita :)

  • Kahvittelija
    16.2.2017 at 16:54

    Meillä on ollut jotain samanlaista havaittavissa sellaisten vaikeampien palapelien kanssa :D esikoinen jaksaa edelleen muistuttaa palapelihommiin ryhtyessämme että ”älä äiti sitten innoissasi työnnä mua vahingossa pois tuolilta” niin kuin kerran meinasi käydä…

    • krista
      16.2.2017 at 18:06

      Haha! :D Nää leikeistä innostuvat äidit on kyllä paha juttu! :D

  • Aino
    16.2.2017 at 17:13

    Mä sain onneksi lapsena sydämeni kyllyydestä rakentaa Lego-kokonaisuuksia – varmaan juuri silloin kun ne lanseerattiin. Siis, sellaiset joissa tuli ohjeet mukana ja niissä oli joku teema, eikä mitään sellasta kasari meininkiä, et tässä läjä värikkäitä legoja, käytä mielikuvitustas. Muistan edelleenkin elävästi ensimmäisen ohjeilla rakennetun teokseni: Lego-sairaala. Olin ihan liekeissä siitä, että osasin koota jotain niin hienoa, niin pienistä paloista vain ohjeita katsomalla. Mul on vieläkin mieleen syöpynyt joitakin ohjesivujen kuvia (voi luoja). Mitähän mä olisin ollut…10-vuotias, siellä hujakoilla.

    Ja musta toi on hyvä idea, et sä ensin koot sen itse ja sitten purkaat – osaathan sä sitten paremmin neuvoa lapsia siinä kokoamisessa, jos niiksenä tulee! Ja kyl sä varmaan raaskit sen purkaa kunnon kuvaamisen/leikkimisen jälkeen ,D

    • krista
      16.2.2017 at 18:18

      Musta tuntuu, että mun lapsuudessa just oli vaan niitä värikkäitä legoja ja that´s it – mä oon varmaan just sua sen verran vanhempi, että oon siksi missannut nämä! Ja myöhemmin ehkä serkuilla(poikia) oli jotain avaruusaluksia tai jotain. Hmm ja tästä tuleekin mieleen, että vaikka mä periaatteessa alussa murisin sellaista ”tyttölegot”-ajatusta vastaan niin on tässä ihan oikeastikin pointtinsa. Muakin ois lapsena kiinnostanut joku tällainen ponitalli, mutta ei kyllä se avaruusasema. Eli hyvä, että on kaikenlaista teemaa nykyään – ei tää ponitallikaan mitenkään rajaa poikia pois eikä avaruusasema tyttöjä pois, mutta on vähän (paljon!) enemmän vaihtelua siinä valikoimassa nykyään. Oon tavallaan valmis kääntämään takkini ja arvelemaan, että luultavasti näiden ”tyttöaiheiden” mukaanotto valikoimaan on saanut enemmän tyttölapsia innostumaa Legoista kuin meidän lapsuudessa saatikka sitten mun esihistoriallisella lapsuusajalla (jolloin ei tosiaan ollut juuri muuta kuin ne värierät).

  • Puumis
    16.2.2017 at 17:34

    Mä kävin pienenä jonkun kaveripojan luona leikkimässä Playmobileilla, ne ne vasta hardcoreja olikin alle kouluikäiselle! Samastun siis tuohon legokaipuuseen…mullakaan ei ollut legoja (sen sijaan oli kyllä autorata, lätkäpeli ja taikurin laatikko, kiitos enon joka halus kanssa ite leikkiä mun joululahjoilla :D)

    • krista
      16.2.2017 at 18:21

      Hitsi mulla oli aivo-oikosulku, kun piti ihan googlata Playmobile.. Mutta joo, noitahan ne on – meillä on näitä ambulanssi kierrätysryhmästä! Oi tytöt kyllä varmaan innostuis noista, noihan näyttää tosi kivoilta… Google-kuvahaun tuloksia tuossa katselen…

      Taikurin laatikko <3

  • A
    16.2.2017 at 17:38

    Meillä nakero tykkää rakennella ohjeen mukaan (tuon ponitallin se rakensi joululomalla sairastaessaan, pääosin yksin, välillä koottiin yhdessä kun lapsi halusi kaveriksi mukaan, se on oikeasti hämmentävän hyvä noudattamaan ohjeita) ja sitten se purkaa ja rakentaa uudestaan…ja uudestaan…ja sit alkaa muokkailla ja lisätä osia (ja siinä vaiheessa mä oon kääk, nyt ne osat menee sekaisin). Että vähän oon neuroottinen ja meillä on pikkusälät semmoisessa lokerikossa mistä helposti löytyy ja erilaiset osat minigrippussissa (tyyliin kattopalat, lyhyet palat, autopalat, ovet jne…mutta tää on osin siksi että meillä on ihan älytön määrä legoja (lapsi saa niitä lahjoiksi kiihtyvään tahtiin ja sit on iso muovilaatikollinen mun ja sisarusten vanhoja 30 vuoden takaa). Mutta sen verran pystyn olemaan neuroosini kanssa, että lapsi saa rakennella miten haluaa ja kaataa kaikki käyttämänsä osat sitten vaan laatikkoon, mä lajittelen niitä sit kun on aikaa.

    Mutta pakko myöntää että oon haaveillut että ostaisin jonkun ihan törkeän ison kaupunkisetin jonka saisi rakentaa ihan itse…aah, se ois ihanaa.

    • krista
      16.2.2017 at 18:38

      Vau! Meillä ei mene vielä ilman aikuisen ohjausta, vaan yhdessä katsotaan ensin, että mitä osia tähän tarvitaan -> etsitään ne -> mihinköhän ne laitetaan -> mietitään -> laitetaan paikoilleen. Seela tarvitsee vähän apua paikoilleenlaittamisessakin vielä, mutta muuten yllättävän kärsivällisesti jaksaa… ….silloin kun haluaa :D

      Mulla kans meinaa tän kanssa (meillä on nyt legoja tämä plus kahden joulun joulukalenterit) neuroosi iskeä, eli miten sitten, kun ne kaikki osat sekoittuu…? Saako niitä ikinä enää uudestaan kasattua? Onko teillä siis niissä lokerikoissa aina eri settien tavarat erikseen, vaan onko setit sekaisin…? Tähän varmaan täytyy kehittää joku systeemi Suomeen palatessa! Tuo täytyy tietysti hajoittaa matkalaukkuun ainakin…

      • S
        16.2.2017 at 20:22

        Tähän täytyy nyt vastata, että mitä väliä sillä on, vaikka ne osat menee sekaisin? Eihän sillä esim. ole mitään väliä onko joku osa nyt just se kyseisen setin mukana tullut palikka vai vastaava samanlainen toisesta setistä. Jos ohjeet vaan pidetään tallessa, niin kyllä se kasaaminen onnistuu uudestaankin! :)

        Itsellä oli lapsena (tai on ne vieläkin tallessa :D) iso kasa legoja, ja ne on melkein kaikki sekaisin isossa laatikossa. Sitten kun halusi rakentaa jotain ohjeen mukaan, niin ohje esille, katsoi siitä ensin millaisia palikoita tarvii, ja sitten rupesi etsimään niitä sieltä laatikosta. Usein tuli jopa kipattua koko laatikollinen lattialle etsinnän helpottamiseksi, mutta en nähnyt siinä tai niiden siivoamisessa mitään ongelmaa/vaivaa. Koko etsimisprosessi oli melkein yhtä hauskaa kuin itse rakentaminen.

      • A
        16.2.2017 at 21:08

        Tyttö on tosiaan äärettömän kärsivällinen kokoamisessa ja osaa seurata ohjeita (mikä niisk tarkoittaa ettei äiti saa tehdä :))

        Jo itse asiassa joulukalenterin legot on yhdessä isossa minigrip pussissa ohjeiden kanssa (pl. ne jotka on on tytön leikeissä :D). Mutta noin pääasiassa en koita pitää eri settejä kasassa, lähinnä että yhdessä lokerossa on ruokatarvikkeet, sitten toisessa pienet hilut, yhdessä harrastusvälineitä jne, noita on niin mahdottomasti kaikkea (*köh* joku äiti kun vähän Piipoosta tilasi käytettyjä ihania lego-osia, tyyliin taikasauvoja ja työkaluja ja vaikka mitä). Sinällään sillähän ei ole väliä että tuleeko osa X setistä Y, jos setissä Z tarvitaan samaa osaa, mutta koitan tosiaan lajitella samankaltaisia yhteen, että olisi helpompi löytää tarvittaessa sopivat osat (eli S:lle vastaus kommenttiin että ei sillä ole väliä että meneekö osat sekaisin, mutta meillä on ainakin niin paljon legoja, kaksi isoa muovilaatikollista siis, että pikkutilpehöörin etsiminen on mission impossible, siis ainakin musta). Legojen hauskuus on toki, että samoja osia voi käyttää moneen ja kyllä mä itse asiassa tein ekana tekona, kun haettiin mun vanhat legot lapsen mummolasta, sen että googletin mun lapsuuden kaupunkisetin (tai se on 82 vuodelta, eli ennen mun syntymää, kun saatiin serkuilta noi legot) ja kokosin sen. Kaikkien näiden vuosien jälkeen kaikki tarvittavat osat löytyi, huhhuh :D

        Joo ja tyttölegoista (tai siis lego friends) on sanottava, että mähän olen suuri tyttölegojen vihaaja. Legot on unisex! Mutta mutta, ei mun tyttöni ole innostunut mistään avaruusörkeistä tms ja Legolla on harmittavan vähän sellaista normikaupunkikamaa joka ei ois brändätty sukupuolen mukaan (lähinnä ajoneuvoihin liittyviä juttuja löytyy). Joten siksi meillä nyt sit on kaikenlaista huvipuistoa, ponitallia ja kahvilaa (niitä Lego friends ukkeleita silti vihaan edelleen, siis kun ne ei voi edes istua kunnolla, ärh).

        Niin joo ja mun henk.koht. ongelma legojen kanssa on se, että tykkään rakentaa, mutta vihaan leikkiä. Joten kun tyttö pyytää leikkimään sen kanssa legoilla (vaikka ois edellisen leikin kaupunki jäljelllä), niin mun on pakko rakentaa vaan lisää ettei mun tarttisi alkaa niillä ukkeleilla leikkiä (tai sit kun hämäys ei toimi, niin mun ukkelit ajaa kolareita autolla, törttöilee joutuu leikistä pihalle…oon niin huono leikkimään, ei voi mitään). Tyttö sen sijaan onnellisena leikkii rakennelmilla vaikka kuinka kauan…

        • A
          16.2.2017 at 21:14

          Ai niin joo ja paha lajittelijaäiti kyllä iski siinä, että tytär sai joululahjaksi hamahelmistä sellaisen setin, josta voi tehdä mallin perusteella frozen hahmoja…muuten kiva mutta ne saamarin helmet oli yhdessä pussissa sekaisin…joten aika monta iltaa lajiteltiin niitä lokerikkoon (ja ei ollut helppo task, nimittäin sävyerot kahden eri tummansinisen välillä voi olla törkeän mitättömät). Mies ehkä _hieman_ kommentoi että vien lapselta ilon hommasta (ehkä, mutta en lasta pakottanut hommaan, jos puolustukseksi voi jotain sanoa). No mutta helmet tuli lajiteltua ja olipa helppoa sit tehdä se Elsa eri sinisineen :D

      • Tilia
        17.2.2017 at 11:43

        Parivuoteen lakana keskelle olkkarin lattiaa ja siihen päälle kaadetaan koko legolaatikko ja ei kun kadonneita paloja etsimään. Toimii. Lakanan pesu on pieni vaiva asiassa. Netistä löytyy kokoamisohjeita myös paljon, jos haluaa vaihtelua omiin ohjeisiin ja tehdä ohjeen mukaan. Ihanimpia on kuitenkin lasten omat keksinnöt ja oivallukset.

        Meillä on joinain vuosina tehty omia joulukalentereita nettiohjeista eli aikuiset etsineet päivän palat valmiiksi ja leikanneet ohjeesta päivän osuuden joulusukkaan, kun tuntuu älyttömältä ostaa joka vuosi kallista kalenteria, kun legoja on jo ”miljoonia” valmiiksi ja kalenterissa kilohinta suolainen.

        Ja tosiaan arkkitehtuurilegoja on ihan aikuisillekin tarkoitettuna, mutta saahan sitä kaikia malleja itselleenkin ostaa. :) Suosittelen Krista sulle myös hamahelmiä, niistäkin saa ikelaisen tyydyyksen tunteen ja silityksen jälkeen ei tarvitse hajottamista pelätä.

  • M-M
    16.2.2017 at 17:42

    Meillä Milla tuumaa jo heti alussa, että ”äiti saa rakentaa tän” sitten se kiltisti odottaa, se rakennelma on valmis. On Milla kerran yrittänyt rakentaa jotain itse, mutta se oli niin hidasta puuhaa, että mä vähän autoin :)

    • krista
      16.2.2017 at 18:41

      No tää ois kyllä hyvä toimintajärjestys tällaisissa! :D Mitäpä sitä ei äiti lapsilleen tekisi; rakentaa legotkin valmiiksi, että lapsi pääsee vaan suoraan leikkimään :D Hihi! :D

  • keel
    16.2.2017 at 17:43

    Ei meidän lapsuudessa kyllä ollu tytöille niitä legoja niinkun nyt on. Mä sain 80-luvulla semmosen jäätelökioskisysteemin ja sitähän sitten tehtiin ja purettiin aika monta kertaa! Kun ei muuta ollu. :) Musta olis myös ihan huippua rakennella noita myös nyt aikuisena ja mulle kävis varmaan lasten kanssa just samalla lailla kun sulle! :D Meillä ei vielä ole tytöt saanu pikkulegoja, mut vanhempi täyttää kohta neljä ja kiinnostusta asiaan tuntuis jo olevan. Eli ehkä täytyy ostaa synttärilahjaks joku legopaketti niin pääsis ehkä itekin rakentelemaan… ;)

    • keel
      16.2.2017 at 18:24

      Ja mä muuten kans tykkään koota Ikean kalusteita! :D

    • krista
      16.2.2017 at 18:45

      Joo ei ollut ei! Mä oon aika varma (TÄYSIN VARMA), että oisin tykännyt – kun tykkään näköjään vieläkin :D

      Duplot meillä muuten on erittäin in ja hot edelleen, tää oli siis joulukalentereiden rinnalla eka tällainen setti. Nyt alkaa olla eka kertaa sellainen tilanne, että Seelaankin voi luottaa, että ei mene suuhun. Onhan noissa ihan hurjan pieniä ne jotkut osat – mutta just nyt näyttäis alkaa sujuvan. Duplot kyllä varmaan kulkee rinnalla pitkään :)

  • possu
    16.2.2017 at 19:12

    Mun isosiskolla oli Legoja, äidin mukaan ne oli yhteisiä, mutta hei oikeesti. Tänä jouluna mies ilahdutti mua erityisen hienosti ostamalla Lego Star Wars Millenium Falconin. Loppiaisviikonloppuna hankin viiniä ja sanoin että nyt leikitään Legoilla. Vajaa 8 tuntia (ja pullo viiniä, ohjekirjassa oli varmaan 100 sivua) siinä meni, mutta nytpä mulla on ihan ensimmäinen ikioma Lego-juttu ja ei todellakaan ihan mikä tahansa, vaan MIllenium Falcon! Kyllä, olen myös Star Wars-fani (ollut jo, herranjumala joko siitä on 40 vuotta?!!) siitä ekasta leffasta alkaen (jota en nähnyt elokuvateatterissa, mutta se on toinen traumaattinen juttu…).

  • Piipo79
    16.2.2017 at 19:34

    Meillä kävi niin että tyttö halusi rakentaa itse tuon samaisen valmiiksi (sain auttaa tyyliin olemalla vieressä katsomassa että menee oikein) ja se oli joulupäivänä jo valmiina! Ja voi että olisin halunnut rakentaa sen itse! Ps. Meilläkään ei ole tuolla tallilla niin paljon leikitty mutta eläinlääkäriasema on ollut ihan pop! Ihan valmiiksi rakennettunakin :-)

  • Milla / Periaatteen Nainen
    16.2.2017 at 21:10

    Meillä on samanlaista legojen kanssa (minkä takia pian 7-vuotias ei huoli mua rakennusprojektiin ollenkaan) ja erityisesti PALAPELIEN kanssa. Menen ihan maaniseen tilaan, ja levottomaksi jos en saa koota keskeneräistä projektiani.
    Toissajouluna pojat sai sellaiset valtavat paketit, toinen poliisi- ja toinen paloaseman. Kokosin niitä hartaasti ja hyrisin itsetyytyväisyyttä kun koko joulupäivän kestäneen insinööreilyn jälkeen ne olivat valmiit. Sitten kakkoselle ja kolmoselle tuli riita ja kolmonen heitettiin tatamiin, eli niiden legorakennusten päälle. Sitten join pullon viiniä.

  • nuppunen
    16.2.2017 at 21:54

    Meillä on omat Legot myös miehellä (taitaa olla koko Taru Sormusten herrasta -sarja ja Hobitti ainakin :O) ja minullakin, kun sain joululahjaksi hienon lohikäärme-keijusetin <3 :D Ja esikoisen (kohta 4v) pikkulegosetit kasataan aina niin, että ipana on mukana niin kauan ku kiinnostaa ja sit äiti tai isi kasaa nopsasti loppuun. Pysyy palat ja hermot tallella :P Kyllä ne ehtii vielä itekseenkin kasailla ja purkaa, nyt on vielä selvästi kivempaa leikkiä valmiilla setillä :)

  • Mius
    17.2.2017 at 08:01

    Onhan Legoja aikuisillekin! Kaikkia ihania rakennuksia Sydneyn Oopperataloa, Toweria ym mitä aina haaveellisena tuijotan

  • TuijaJ
    17.2.2017 at 08:07

    No siis tuota.. :) Meillä tyttö ihan kohta 5v tykkää kyllä rakennella (ohjeiden mukaan), mutta ehkä leikit on kuitenkin vielä ehkä se kaikkein paras juttu. Ja pikkuveli 1v 8 kk alkaa osata jo tosi nätisti puuhata legoukkojen kanssa jo, ei ole aivan koko aikaa särkemässä siskon leikkejä!

    Maanantaina mies kävi tori.fi:n kautta bongatun ilmoituksen kautta hakemassa semmoisen kohtuullisen kokoisen vuodevaatelaatikollisen lähinnä just noita Friends-legoja, ohjeita ei tullut mukana mutta rakennelmat olivat sen verran kokonaisina että aika pienellä vaivalla saatiin tunnistettua isommat ja sitten Legon sivuilta löytyi ohjeetkin. Meniköhän meillä kolme iltaa, kun kahdestaan aina lasten nukkumaanmenon jälkeen käytiin settejä läpi, rakennettiin ja katsottiin puuttuuko mitä paloja. On muuten harvinaisen koukuttavaa hommaa!!
    Samaa lajittelua tehtiin alkuvuodesta äidin kaappien kätköistä löytyneille veljien vanhoille Technic-legoille. Mulla ei muistaakseni erikoisemmin mitään omia legoja silloin 80-90-luvun vaihteessa ollut, mutta ehkä jotain veljien settejä tuli ohjeista rakenneltua.

    Tytölle annettiin noista uusista yksi pienempi setti leikkeihin ystävänpäivänä, kun siinä sattui sopivasti olemaan sydänkuviolla koristeltu uima-allas :) Muuten nuo setit ovat vielä kaapissa jemmassa, minkähänlainen Lego-huone noille kohta pitäisikään olla että kaikki saisi järkevästi esille..

  • Laurakaisa
    17.2.2017 at 08:52

    Meillä oli lapsena Fabulandeja ja ne oli kyllä sillä tavalla sukupuolettomia, että niillä tykkäsin leikkiä sekä minä että veli. Ne on edelleen osin tallella ja uppoaa edelleen omiin lapsiin. Iloisia, värikkäitä, ihan tavallisia arkijuttuja eläinhahmoilla.

    Meillä tyttöjen suosikki on Elves-legot. Niissä on varmaan sopivasti äksöniä, hyviksiä ja pahiksia mutta ei mitään ääripoikasukupuolitettua sota-tappelu-ase-hommaa kuitenkaan. Kuka helkkari nyt jaksaa pelkkiä kuppikakkuja vääntää aamusta iltaan… Harmi vaan kun eskarilainen rakentaa jo itse suvereenisti kaikkia isoja linnojakin, koska minustakin ne ohjeiden mukaan rakentamiset on kaikkein hauskimpia…

  • Laurakaisa
    17.2.2017 at 08:53

    Niin joo ja meillä on keskellä olohuonetta iso pöytä minkä päällä noi lego-maailmat on. Ihana sisustuselementti varsinkin imurointipäivinä…

  • Heikkis
    17.2.2017 at 13:42

    Mä myös rakastan legoja, mutta en vaan pysty rakentamaan lasten kanssa kun eivät rakenna juuri niin kuin ohjeessa sanotaan. Alkaa ärsyttää enkä sitten osaa soveltaa niitä ohjeita kun yksi pala puuttu täältä ja toinen tuolta. Mies on siis lähinnä auttanut näissä hommissa. Mulle myös oma lego-setti, kiitos! :)

  • Lin
    17.2.2017 at 15:17

    Meillä on 4v poika jo rakentaa innoissaan ja sujuvasti itse (niitä 6 tai 7v alkaen olevia), kaipaa äitiä vain seuraksi viereen ihastelemaan. Mutta kun rakenteluhomma tulee valmiiksi homma lopahtaa. Leikit kestää vain hetken, kokoaminen on se juttu. Siksi meillä tykätään 3in1-seteistä, joissa saman paketin paloista eritavoin yhdistelemällä saa tehtyä 3 eri juttua. Ei harmita purkaa tehdäkseen saman uusiksi vaan voi tehdä eri ohjeen mukaan seuraavaksi. Mitään itsekeksittyä ja luovaa hän ei suostu tekemään. Tosin duploilla onnistuu nekin. Legoihin haluaa ohjeen ja noudattaa sitä orjallisesti.

  • Riika A
    17.2.2017 at 20:58

    Haha, pystyn niiiin samaistumaan, just noin mullekin kävis! :D Ja mun täytyy muuten tunnustaa, että mä olen ostanut itselleni legoja, siis ihan aikuisena. Koska mun oli vaan pakko saada Tylypahkan Pikajuna mun kirjahyllyyn koristeeksi. Ja koska huuto.netistä löytämäni pikajunan mukana sattui tulemaan myös Tylypahkan linna, niin mulla on sellainen vaatekaapissa. Saatan joskus vähän salaa rakennella, mutta älkää kertoko kenellekään.

    Nyt mä vain odotan, että nämä maailman seitsemää ihmettä kuvaavat mallit saisivat tarpeeksi ääniä ja tulisivat oikeasti saataville:
    https://ideas.lego.com/projects/155970
    https://ideas.lego.com/projects/156310

    Nuo joutuisin kyllä hankkimaan (ja käykää pliis äänestämässä jotta tarvittava äänimäärä täyttyy ja nuo saadaan kauppoihin)!

    Taidankin tästä mennä kaivamaan Tylypahkan vaatekaapista.

  • Westend Mum
    18.2.2017 at 09:14

    Pyydät joululahjaksi :)
    http://westendmum.fi

  • Meri
    18.2.2017 at 11:58

    Legoilla rakentaminen on parasta! Pienestä asti olen rakennellut ja vieläkin helisevä lego paketti ilahduttaa kovasti. Olisi ihana saada niitä hyllylle näytille, jos olisi tilaa. Pienenä itse rakensin ensin koko setin kasaan ja sitten rupesin muokkaamaan sitä omien leikkien mukaisesti ja lisäilemään siihen uusia kohtia ja tein monesti kylpyhuoneremonttiakin :D