Voiko munasolun kiinnittymisen tuntea?

Virallinen vastaus kysymykseen taitaa olla: ei todistettavasti.

En malta kuitenkaan olla kertomatta muutamia hassuja tuntemuksiani, joista jollain tavalla aavistelin jo viikko hedelmöitymisen jälkeen… jotain.

TMI-varoitus tähän väliin, ei sisällä kuitenkaan kovin graafisia kuvailuja.

Olipa kerran siis ovulaation huumahuutohetki, jossa emme käyttäneet ehkäisyvälinettä. Emme ajatelleet siitä sen kummempaa – muuta kuin että heh heh no mitäs jos, mutta no ei se nyt enää tässä iässä. Ja sitten asia vähän niin kuin tipahti pois päällimmäisistä ajatuksista.

Kului noin viikko. Eräänä iltana nukkumaan mennessä en meinannut millään saada hyvää asentoa: vatsassa vähän oikealla puolella tuntui jotain kummaa, minulle outoa tuntemusta. Ei varsinaisesti sattunut millään kipuasteikolla kovin paljon, mutta tunsin sellaista vaimeaa ”tylppää kipua”. Sellaista tunnetta, joka oli erilainen kuin normaalit ruoansulatuksen ja kuukautiskierron vatsanmöyrimiset.

Käännyin siinä kyljeltä toiselle ja yritin etsiä parempaa asentoa. Puolihuolimattomasti mietin, että mikäköhän sisäelin tuolla nyt vihottelee – ja että jos multa ei olisi umpparia leikattu, nyt varmaan pohtisin sitä mahdollisuutta. Että mitä elimiä noilla kohdin nyt sijaitseekaan…?

Seuraavana aamuna sitten hieman pitkällä sytytyslangalla… *raks raks*… Niin joo, onhan noilla main ainakin munasarjat, ja keskempänä kohtukin.

Sitten kului taas muutama päivä – en siis tosiaankaan noteerannut päiviä sen kummemmin – kun heräsin kuppikokoa suurempana. No, sekään ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, näin tapahtuu tavallisesti vähän ennen kuukautisia. Mutta kun kierrossani ei ollut vielä kuukautisten aika! Ihmettelin, että jokos tässä nyt kuukausi kului ja tsekkasin kalenteristakin. Hmm,ei pitäisi vielä olla normaali kuukautisten aika.

Lisäksi tuijotin aamupuuhien aikana kylppäristä itseäni peilistä ja voin vaikka vannoa, että nännit olivat tummemmat kuin aikaisemmin.

Okei, olen hyvin valmis uskomaan, että nämä ”varhaiset oireet” ja hedelmöityneen munasolun kiinnittymisen tuntemukset voivat olla ihan kuviteltujakin. Mutta toisaalta… kyllä mä kuitenkin jotain vähän aavistelin.

En tiedä.

Kun sitten kuukautiset olivat selvästi myöhässä, vähän jopa jarruttelin raskaustestin hankkimista. Joel oli sitä mieltä, että sellainen pitäisi jo tehdä. Mä vastustelin, että no jos vaikka vasta viikonlopun jälkeen.

Ja mun hassu selitys vitkuttelulle oli sellainen, että siitä tulee sitten elämään sellainen ajatusmyllerrys, että josko hetken vielä olisi tässä rauhassa tietämättä. Edes viikonlopun yli, dippa-dappa-dii.

Koska joo, tosiaan: kyllä mä vähän aavistelin.

Onkohan tämä ihan huuhaata? Onko jollain muullla ollut omituisia tuntemuksia munasolun kiinnittymisestä? Mulla ei ole koskaan aiemmilla kerroilla ollut, tämä oli eka kerta!

Tai sitten. Ehkä tämä(kin) vatsailmiö oli vain se kuuluisa pieru eksyksissä.

30
Like
1

You Might Also Like

  • Kiia
    6.5.2021 at 14:28

    Kyllä sen vaan voi, joka kerta tunsin sen itsekin. Suurin osa ihmisistä ei sitä tunne (eli siksi google tuuttaa ekana että ei kyllä voi), mutta sitten on herkempiä tapauksia, jotka tuntee munasolun irtoamiset yms. kipuina.

    • krista
      6.5.2021 at 14:40

      Mullakin kyllä tosiaan on sellainen fiilis, että kyllä mä sen tunsin!

      Eka raskaudessa mulla oli muuten pientä vuotoa, jonka tulkitsin kuukautisiksi, mutta sitä se ei sitten ollutkaan. Tällainen kiinnittymisvuoto googlesta kyllä löytyy tavallisena juttuna, mutta näitä muita tuntemuksia ei tosiaan niin hyvin.

  • Venla
    6.5.2021 at 15:29

    En oo tuntenut noita, mutta ekasta synnytyksestä saakka olen tuntenut ovulaatiot. Ennen sitä en. 🤔

    • krista
      6.5.2021 at 15:50

      Hei siis mulla ihan sama! Heh mulla on ollut vuosien varrella mielessä tässä useita postauksaikin (ovulaation aikana, haha), mutta sitten olen jättänyt kirjoittamatta jostain syystä. Ovulaatio mennut ohi ja aihe lässähtänyt ehkä :D

      Mutta siis todellakin, mulle on nykyisin ollut IHAN selvää, koska mulla on ovulaatio. Ja tämä alkoi ekan raskauden jälkeen. Ajoitukseen voi vaikuttaa myös se, että sitä ennen mulla oli e-pillerit eikä silloin tullut kuukautisikaan – ei ehkä siis ollut ovulaatiotakaan…? Mutta pillereiden lopettamisen jälkeen olen tuntenut ihan selvästi, myös hormonikierukan aikana.

  • P
    6.5.2021 at 16:30

    Myös mä oon tuntenu ovulaation. Oon tuntenu ovulaatiokivun aina jommalla kummalla puolella eli oon tiennyt kummalta puolelta munasolu milloinkin on lähteny liikenteeseen. Ja nimenomaan ekan synnytyksen jälkeen näin (ehkä myös ennen synnytystä mutta en oo vaan tajunnu sen liittyvän ovulaatioon). Olin välillä jopa niin kipeä että mitkään sänkyhommat ei olis kiinnostanu pätkääkään mutta kun vauvakuume oli niin kova niin pakko oli vaan kestää! 😅

    Samoin oon molemmissa raskauksissani tiennyt että oon raskaana ennen mitään testejä. Kiinnittymisen aikoihin on ajoittunut tuntemus ja muuten on tuntunut semmoista jännää paineen tunnetta. Alavatsa alkoi myös turpoamaan tosi aikaisessa vaiheessa.

    • krista
      7.5.2021 at 13:26

      Ooo, sä tunnet tosi tarkasti! Ja hei mun pitääkin nyt tarkentaa: mä en ole koskaan ovulaatiota fyysisenä (kipu, irtoaminen) tuntenut, vaan siitä, että tekee mieli… hedelmöityä :D Eli hah vähän vastakkaiseen tapaan kuin sinä :D Tunnen sen siis ennen kaikkea ”tunnepuolella” aivan vesiselvänä ”HEDELMÖITÄ MUT” -hulluushetkenä , ja samoin (kröhöm) eritteistä, mutta itse en ole tuntenut samaan tapaan ovulaatiokipuja kuin moni. Tai varmaan en ole niitä vaan tunnistanut sellaisiksi! Tuntuu muuten, että nuo tunnepuolen hommat on vielä voimistuneet iän myötä. Ehkä ne viimeiset munasolut siellä hulluna huutaa :D

  • Suvi
    6.5.2021 at 16:38

    En muista fyysisiä tuntemuksia niin tarkkaan, mutta kahdella viime kerralla olen ollut täysin varma raskaudesta jo muutama päivä ennen kuukautisten oletettua alkamispäivää. Ja siis täysin satavarma, vaikka molemmilla kerroilla järki oli sitä mieltä, että raskauden todennäköisyys on todella pieni. Olo oli selvästi erilainen, ja muistelisin et tissit nimenomaan tuntui ihan erilaisilta. Nyt en muista tosiaan muita oireita, mutta kyllä niitä oli, koska olin varma asiasta. Ekalla kerralla jopa sanoin miehelle, että oon muuten varmasti raskaana, toisella kerralla en uskaltanut, koska pieleen menneen edellisen raskauden jäljiltä asia oli liian herkkä, jotta olisin edes itse itseäni uskonut. Mutta kyllä mä oikeasti tiesin.

    • krista
      7.5.2021 at 14:07

      Tää on kyllä jännä, miten joskus sen vaan voi jotenkin tietää <3

  • Karoliinan
    6.5.2021 at 16:38

    Mä tunsin voimakasta kipua ihan semmosilla viikoilla että uskon ”kiinnittymiskipuihin” tms. Molemmat oli niin rajuja, että tiesin jo niistä olevani raskaana. Jännä juttu!

    • krista
      7.5.2021 at 14:15

      Tosi moni on kyllä näitä tuntenut, ihan yllättävää! Mulla ei ollut edes voimakasta, mutta sillä tavalla kuitenkin erilaista, että kiinnitti huomion.

  • Anna
    6.5.2021 at 17:30

    HUOM. SISÄLTÄÄ YKSITYISKOHTAISIA NAISEN KEHON TOIMINTOJA. JOS EI KIINNOSTA NIIN ÄLÄ LUE.
    Ovulaation olen opetellut tunnistamaan kahden synnytyksen jälkeen. Tähän vaikuttaa paljon se, että minulla oli nuorempana todella epäsäännöllinen kierto. Esimerkiksi kolme-neljä kesää kun kuukautiset pitivät kesälomaa. Odotin aina kesää osittain siksi, että kesällä ei ole kuukautisia xD Kierto saattoi olla mitä vaan kahdesta viikosta neljään kuukauteen. Ensimmäisen lapsen jälkeen kuukautiset olivat vähän säännöllisemmät. Kuukaudesta kahteen yleensä kierto. Nyt toisen lapsen jälkeen kierto on vakiintunut 30-50 päivään. Minulle se on jo todella säännöllistä. Ja tuon säännöllisyyden myötä olen myös oppinut tunnistamaan ovulaation, mistä sitten voi vähän päätellä vuodon alkamisaikaa. Esimerkiksi kun tässä kierrossa olin tuntevinani ovulaation päivänä 26 niin tiesin jo odottaa ensimmäisiä kuukautisoireita ja eilen päivänä 36 oli ensimmäisen kerran vähän alavatsan jomotusta ja tänään rintojen kutinaa. Eli kyllä ne sieltä on tulossa ihan nyt milloin tahansa. Tosin olen miettinyt ja yrittänyt lukea tuota ovulaation ja kuukautisten välin pituutta, kun ihan testienkin mukaan minulla tuntuisi olevan tuo väli lähempänä kahta viikkoa kuin yhtätoista päivää. Että olisiko ovulaatio sitten kuitenkin jotenkin päivän testin plussan ja oireiden jälkeen vai voiko tuo väli oikeasti olla noin pitkä? Ehkäisytietokonekin kyllä aika hyvin viikkoa ennen ovulaatiotuntemuksia alkaa näyttää punaista.
    Kiinnittymistä en kyllä muista tunteneeni, MUTTA odotus oli joka kuukausi niin suurta, että jokainen pieru, nälkä, väsymys ja kaikki muukin olivat heti oireita raskaudesta xD Että vaikka olisin tuntenutkin niin se olisi mennyt sekaisin näiden muiden ”oireiden” kanssa. Uskon silti täysin, että jotkut voivat tämän tuntea. Varmasti jos on kropalleen herkistynyt ja opetellut tunnustelemaan tuntemuksiaan niin pystyy erottamaan tällaisenkin.

    • krista
      7.5.2021 at 14:23

      Hihi ihana alkuvaroitus! Ja ei sitten edes ollut mitenkään yltiöpäisen yksityiskohtaista! :D Kyllä tää blogi hei tän tason kuvailut kestää :D

      Mulla kans oli epäsäännöllinen/olematon kierto ennen lapsia, kun oli pillerit, joiden kanssa ei tullut kuukautisia ollenkaan. Ja niitä olin syönyt koko aikuisikäni, niinpä tämä ”kierrollisuus” on ollut mulle ihan uutta ensimmäisen raskauden jälkeen! Tai no ööö silloinkaan ei ehtinyt vakiintua ennen kuin Seela sai alkunsa – eli oikeastaan vasta toisen raskauden jälkeen. Nykyisin on ollut aika tasainen, tosin ihan kovin tarkkaan en ole seurannutkaan. On rytmittynyt lähinnä sillä, että kuukautiset alkaa > siitä noin pari viikkoa tunnen ovulaation > siitä noin pari viikkoa alkaa kuukautiset. Iän myötä tuntuu, että kierto on mulla jo jokin verran alkanut lyhenemään, jostain luin että kuukautiskierto on keskimäärin lyhimmillään, kun nainen on noijn 42-vuotias.

      Ja joo siis toi on totta, me ollaan Joelin kanssa tästä jopa vitsailtu. Nyt tavalliset väsymykset on ”raskausväsymystä” ja kun teki mieli appelsiinia, niin heti mietin, että onkohan tää jo mielihalu :D :D :D Etenkin kun söin TOISENKIN appelsiinin samana päivänä :D Ennen plus-testiä olisin vaan ajatellut, että olipa meheviä appelsiineja :D

  • A
    6.5.2021 at 17:55

    Mä en tiedä tai muista kiinnittymisestä, mutta sen kaksi kertaa kun oon raskaustestiin saanut plussan (eka oli kemiallinen raskaus, eli ohi about just kun alkoi ja tokasta syntyi sit mun ainokainen) oon kyllä tiennyt tuntenut olevani raskaana ennen plussaa jo. Koska ainokaista yritettiin yli puolitoista vuotta (pakkomielteisyyden asteen kasvaessa kuukausi kuukaudelta) opin todella hyvin tunnistamaan kierron eri vaiheet (hoh, limat sun muut) ja tosiaan synnytyksen jälkeen ei ole ollut epäilystäkään siitä kun on ovulaatio (tai milloin on non-ovulaarinen kierto), sen verran kipeät on sisuskalut silloin (oisko tää nyt luonnollinen ehkäisy, kun silloin ei oo parhaat hetket petipuuhiin). Sit aika tarkkaan 14 vrk ovulaatiosta alkaa menkat. Tämä oman kierron selkeys on sinällään hyvä, kun lapsia ei ole lisää suunnitteilla, joten hekuman hetkellä riittää tsekkaus kk-kiertosovellukseen, että onko kuinka riskialtista puuhaa (en toki suosittele kenelläkään sinällään moista huolettomuutta, mutta omalla kohdalla kun yrittämällä yrittämällä on saatu yksi lapsi aikaiseksi ja sen jälkeen menty aika huolettomasti ”varmoilla päivillä” ja kondomilla ei-varmoina jo yli 9 vuotta ilman vahinkoja ja ikää jo nelkyt ja risat, niin usko vahinkoihin on aika pieni).

    • krista
      7.5.2021 at 14:36

      Joo tää selkeys on kyllä hyvä: mullakin on ollut kyllä sellainen fiilis, että tasan tarkkaan tiedän, koska olisi ”raskautumisen riskin ajankohta” ja koska voi olla vähän huolettomammin – ja tietysti kaikki tällainen puhe aina sillä varauksella, että on sellaisessa elämäntilanteessa, jossa pieni huolettomuus on ok eli lapsi ei katastrofi.

      Mutta siis hah mulla tosiaan tuota ”luonnollista ehkäisyä” (ylempänä P sanoo samoja tuntemuksia) ei ollenkaan ole, vaan muhun pikemminkin iskee sellainen SÄNKYYN, NYT -olotila silloin. Ja vaikka en muuten ole kokenut vauvakuumetta, JUST SILLÄ HETKELLÄ yhtäkkiä sitä kondomia ei muka sitten käytetäkään, vaikka kaikkina muina kuukaudenaikoina mennään huolella ja järjellä. Ja se (kröhöm) tähän tilanteeseen on nyt sitten johtanutkin. Kahdesti, koska siis tällä tavallahan aiempikin raskaus alkoi :D

      • P
        7.5.2021 at 17:21

        Mua alkoi sen verran paljon vaivaamaan tää juttu että piti alkaa vähän kertaamaan ihmisen biologian oppimäärää. Sillä luotan siihen että luontoäiti ei oo voinu mennä tässä(kään) asiassa sössimään ja kun voisi ajetella että hän olisi juuri tarkoittanut niin että me lisäännytään ja täytetään maa. Kun niinhän se sit pitäis mennä et ovulaation aikaan just tekis mieli lähtee sitä peittoa heiluttamaan.

        Eli. Ennen ovulaatiota estrogeenipitoisuus lisääntyy ja samoin LH-hormonin (24-36 h ennen ovulaatiota). Hedelmällisimmät päivät on ovulaatiopäivä ja sitä edeltävä päivä. Eli veikkaan että se sun ”hekuma” on just tuolloin kun tuo LH-huippu on. Sillä silloin kun ovulaatio vuorokautta myöhemmin tapahtuu, on siittiöt jo pelikentällä odottamassa. Mä tosiaan tunnen itse munasolun irtoamisen ja ehkä on voinut jotain haluja ollakin pari päivää ennen. En enää muista kun siitä on jo aikaa (kierukka ollu jo kymmenen vuotta). 😁 Olisko hyvä teoria?

        • krista
          7.5.2021 at 19:14

          Wohoo, no näin ihan näppituntumalla todellakin! Tää teoria selittäis meidän molempien tuntemukset!

  • Tilia
    6.5.2021 at 20:26

    Munasolun irtoamisen olen tuntenut monesti vihlaisuna jommalla kummalla puolella, en kuitenkaan joka kierrossa. Kummallakin kerralla tiesin kropasta jollain tasolla, että nyt olen raskaana. Juuri rinnoissa oli pingotusta eri lailla kuin aiemmin. Kiinnittymistä en muista tunteneeni. Mutta, mutta. Olen kyllä kerran pari tuntenut ihan samat olot, ollut ihan varma raskaudesta, mennyt ostamaan raskaustestin – ja puhdasta nollaa on näyttänyt. Muistan myös tunteneeni vauvan liikkeet masussa ihan selvästi muutaman kerran vielä vauvan syntymän jälkeen! Että kuinka luotettava se ihmisen arvailukoneisto oikein onkaan. Välillä osuu oikeaan, välillä ei osu ja niitä ei varmaan yleensä sitten jälkikäteen niin muistakaan.

    • krista
      7.5.2021 at 14:40

      Tää on siis niin totta – heh siksi oonkin valmis uskomaan tän myös kuvitelmaksi. Ja ehkä siksi sellaista suoraa todistelähdettä tällaisille tuntemuksille ei olekaan, kun ne on kuitenkin vähän sellaisia epämääräisempiä tunnepuolen tuntemuksia. MUTTA sit samanaikaisesti niin moni kyllä kertoo tunteneensa ja mullakin oli (nyt, ei aiemmin) tällainen kokemus, että tavallaan kuitenkin uskon, että sen tunteminen on ihan mahdollista. (vaikka välillä tunteekin myös silloin, kun ei ollut niin haha)

  • Mima
    6.5.2021 at 20:38

    Minä olen huomannut olevani raskaana siitä, että hiukseni muuttuivat kiharammaksi. Tämä näkyi jo siis silloin, kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Kiharat säilyivät läpi raskauden ja synnytyksen jälkeenkin aina siihen asti, kun lopetin imetyksen. Sitten aivan heti hiukset vaan suoristuivat ennalleen.

    • krista
      7.5.2021 at 14:40

      Oooooo! Vau, mikä kokemus! <3 Mäkin haluaisin kiharammat hiukset, hitsi kun mulle ei toimi noin! :D

  • Tiina
    6.5.2021 at 20:38

    Mulla tuli hiukan verta ihan hiukan… Oli ehkä kiinnittynyt silloin…

    • krista
      7.5.2021 at 14:41

      Joo hei tää kiinnittymisen vuoto taitaakin olla aika yleistäkin! Tämä ihan mainitaankin monessa paikassa!

  • Jenn-
    6.5.2021 at 20:55

    Ovulaatiota en tunnista, mutta kolmannessa raskaudessa aloin aavistamaan, että oon raskaana, kun jo ennen kuukautisten oletettua alkua tuli niitä repäisykipuja, ligamenttikipuja mitä lie, esim. kun käänsi kylkeä sängyssä. Ihan käsittämätöntä miten aikaisin ne tuntui.

    • krista
      7.5.2021 at 14:43

      Heeeeeei mä yhtenä päivänä vitsailin, että ”joko ne liitoskivut alkaa”, kun mulla oli nivusissa outoja kipuja! Mä siis luulin, että ne on loppuraskauden juttuja. Pitääpä googlata tuo!

  • Miitu
    6.5.2021 at 21:05

    Kyllä mä oon jotain tuntenut kummallakin kerralla. Niiden kiertojen aikaan, kun ei tärpännyt, vastaavia tuntemuksia ei ollut. Vastaavasti oon tuntenut ne ihan mitättömät hipsutukset tosi varhaisilta viikoilta. Lähes sieltä main, kun liikkuminen ylipäätään alkaa.

  • Tintti
    6.5.2021 at 21:48

    Ite väittäisin et on mahdollista. Keskimmäisen ja tän kolmosen kohdalla olen tuntenut. Testinn jälkeen on siis tullu semmonen ahaa ajatus et sehän on vissiin just ollu sitä itteään, kun tosiaan ollut just sopivasti niillämain kiertoa, kun kiinnitys olisi tapahtunut ja ovis oli ollut just n. Viikko takaperin.. Itellä ollu semmonen menkkamainen nipistys hetkellisesti. Muistan edelleen ne tilanteet ku se tuntemus tuli, eka ajatus vaan taisi olla että nyt on varmaan menkat etuajassa kun kierrot oli välillä tosi lyhyitä ja ovulaatiot olin jo aikaisemmin todennut. Molempien kohdalla vielä yritystä oli takana jo ollut useampia vuosia.

    • krista
      7.5.2021 at 15:32

      Joo mullakin tuo ajankohta tosiaan just viikko ovulaatiosta, ja kuitenkin tuntui, että liian kaukana tulevista kuukautisista (joita ei siis koskaan tullut)!

  • Eniira
    6.5.2021 at 23:09

    Hei tee seuraavaksi postaus teidän fiiliksistä! Ilmeisesti ei ollut suunnitteilla enää kolmatta (?), joten oliko alkuun shokki? Miten Joel otti uutisen tai miten suhtautuu nyt? Onko ollut mitään negatiivisia ajatuksia kummallakaan? Miten tytöt suhtautuvat? ♥️

    • krista
      7.5.2021 at 14:10

      Joo hei hyvä aihe, kiitos tosi hyvästä juttuvinkistä! Voisin kirjoittaa tästä ensi viikolla ja myös sitä ennen vähän kysellä Joeliltakin, että mitä saa kertoa :)

  • Hanna
    7.5.2021 at 11:58

    Kyllä mä olen kaikissa raskauksissani (nyt menossa kolmas, toinen päättyi keskenmenoon) tuntenut kiinnittymisen ja siitä tiennyt, että jotain tapahtuu. Mulla se tuntui kuukautiskipuina n. viikkoa ennen oletettua kuukautisten alkamispäivää. Kipu kesti aina päivän-pari. Sitä ei ole koskaan muulloin. Paitsi kerran tässä keskenmenon ja tän nykyisen raskauden välissä, ja silloin menkat olivatkin muutaman päivän myöhässä – ehkä kyseessä oli kiinnittymisyritys, joka ei sitten kuitenkin onnistunut. Oon luullut, että nää tuntemukset on ihan yleisiä :D

    Hei ja superpaljon onnea! Oon seurannut sua enemmän ja vähemmän blogin alkuajoista, vaikka silloin ei itsellä lapset olleet lainkaan ajankohtaisia. Silti seurasin teidän rentoa menoa ajatellen, että noin haluaisin itsekin joskus. Jännä odottaa nyt sitten samaan aikaan, meilläkin laskettu aika on joulukuussa :)

    • krista
      7.5.2021 at 15:41

      Mullakin tosiaan just tuo ajoitus näillä tuntemuksilla! Ja joo, voi hyvin olla, että se yksi oli ”läheltä piti” -tilanne teillä <3
      -
      Ja kiiiitos! Ja samoin onnea sinne! <3 <3 <3 Ihanaa, aika paljon loppuvuoden odottajia tässä porukassa! <3 Minkä ikäinen teillä on nyt ensimmäinen?

  • Anne
    7.5.2021 at 16:55

    Kyllä voi. Jokaisella kerralla olevan tuntenut melko voimakastakin nippailua ja etenkin seisomaan noustessa matalalta sohvalta tuntu, että jalat lähtee alta jos tarpeeks nopeeta lähtee liikkeelle.

    • krista
      11.5.2021 at 12:39

      Mulla kans on muuten pyörryttänyt nyt viime päivinä!

  • Suihkari
    7.5.2021 at 21:28

    Paljon onnea raskaudesta! <3 Olen seurannut blogiasi jo ensimmäisen lapsenne vauva-ajasta lähtien. Olin tuolloin itse vielä teini-ikäinen, mutta vauvat olivat lähellä sydäntä ja kirjoitustyylisi vei mukanaan. Nyt olen 7-viikkoisen ihanan vauvan äiti, ja raskausuutisesi liikutti aivan uudella tasolla. Olette upeita vanhempia, ja perhettänne seuraamalla olen itse voinut vuosien saatossa valmistautua vanhemmuuteen. Kiitos siis, kun olet jakanut elämäänne ja kirjoittanut äitiydestä. Se on ollut minulle arvokasta jo ennen kuin sain itse tämän ihmeen kokea.

    Postauksen aiheeseen: tunsin itse voimakasta kipua viisi päivää todennäköisestä ovulaatiosta, enkä sellaista kipua ole koskaan ennen tai jälkeen kokenut. Saattoihan se olla mitä vaan, toivottavasti pääsen joskus toiselle kierrokselle testaamaan! :)

    • krista
      11.5.2021 at 12:41

      Oi, onnea ihan valtavasti uudesta tulokkaasta! <3 Ja kiitos aivan valtavan ihanasta kommentista, tuli ihan tippa silmäkulmaan lukiessa silloin (anteeksi vastaus viivästyi) ja nyt uudestaan vastatessa. Toivottavasti olet vielä kuulolla: kiitos, tuo oli ihan valtavan kauniisti sanottu <3

  • Nanna
    8.5.2021 at 15:37

    Toisesta lapsesta väitän tunteneeni munasolun kiinnittymisen, tai ainakin _jotakin_ raskautumiseen liittyvää. Heräsin kesken unien pieneen nippaisuun alavatsalla ja ajattelin unensekaisena, että nyt tärppäsi. Ja niin se sit oli. Munasolun irtoamisen koen tuntevani myös.

    • krista
      11.5.2021 at 12:42

      Jotenkin tällainen fiilis mullakin tuli sitten viiveellä: että hei nyt kyllä taisi tapahtua jotain! <3

  • Karina
    10.5.2021 at 08:57

    Uskon että voi tuntea. Ja joo, täällä myös ovulaatiot tuntuu välillä hyvinkin kivuliaasti, ja just esikoisen syntymän jälkeen olen alkanut tuntea – tai tunnistaa.
    Mullahan oli sellanen hyvin voimakas tunne heti sillon kun esikoinen pistettiin alulle, että nyt tärppäs – ei varmasti ollut mikään oikea fyysinen tunne, sen tajuan, mutta jotain siinä oli eri tavalla. Oltiin yritetty jonkun aikaa ja niillä vauvapalstoilla mitä siihen aikaan luin, vannottiin greippimehun nimeen (ja huom nimenomaan se Valion sokeroimaton ;)) ja juuri tuossa syklissä olinkin ottanut raskaat keinot käyttöön, eli greippimehun. Toinen mitä käskettiin ottaa oli pieni lasi punaviiniä heti kun hommat on ns hoidettu, ja senkin tein. Ja sitten ei kun vaan odottamaan. ( ja joo tottakai ymmärrän että mun kohalla nää todennäköisesti oli ihan vaan sattumaa) Mutta muistan sen hetken niin hyvin – kävelin alas Kampin kauppakeskuksen ”sivussa” siinä kun Tavastialta kävelee sitä katua vanhalle linja-autoasemalle päin ja siinä on ne portaat, niin mua huimas. Siinä vaiheessa oli ehkä…. pari, kolme viikkoa hedelmöityksestä? Olin ihan varma että nyt tärppäsi, ja kävin ostamassa testin, ja näinhän se oli.
    Kuopuksen kohdalla tein samat toimenpiteet ja siinäkin olin niin varma tuntemuksista kun kerran käytiin ruokaostoksilla Sellon Prismassa, että suuntasin heti apteekkiin ja tein testin Sellon naisten vessassa :D Positiivista näytti.

    • krista
      11.5.2021 at 12:45

      Hih joskus sitten ajallaan tämän raskauden jälkeen (toivottavasti myöhemmin, ei aiemmin) mä haluan kyllä ihan alkaa tarkkailla noita ovulaation kiputunteita! Jotenkin voisi kuvitella, että sen saattaisi tuntea, mutta ei tunnistaa! Haluan itsekin tunnistaa :D (muutenkin kuin peitonheilutusfiiliksistä)

      Hih greippimehu ja lasi punaviiniä – ainakin hei punaviinin vois ajatella rentouttavan! (mmmm, saisikin lasillisen punaviiniä) Jotenkin tosi huikeaa, että sulla on tuollainen fyysinen paikka, jossa oot tuntenut tärppäämisen! Voisi kuvitella, että aina tulee siitä kävellessä mieleen! Ja Sellon vessassa :)

  • Emmi
    15.5.2021 at 01:26

    Minä tunsin aikanaan raskauden jo ennen kuin kuukautiset olivat myöhässä ja tein positiivisen testin. Siis sillä tavalla, että kohdussa tuntui painon tunne tai aivan kuin kohtu olisi ollut turvoksissa. Joskus epäilen tunteneeni ovulaation, mutta en niin säännöllisesti, että joka kierrossa tiedostaisin sen.