Yksi vuosi

Anna S

Minulla ei ole ollut päivämääräsattumia, mutta yksi sattuma, jota jaksan ihmetellä ja josta jaksan iloita. Olen kolmesti synnyttänyt samassa sairaalassa ja kolmesti ollut samassa lapsivuodeosaston huoneessa nro 6! Olen katsellut ikkunasta samaa hevoskastanjaa ja saanut kolme hyvin erilaista kokemusta.
.
Ensin 2014 perhehuoneessa ihmettelemässä esikoista yhdessä miehen kanssa. Minä eristäydyin huoneeseen ja sänkyyn. Jälkisupistukset olivat kamalia ja jälkivuoto inhotti. Luin Youtsubaa, tuijottelin vauvaa, harjoittelin imettämistä ja ihmettelin kun mies pesi kakkapyllyä ja vaihtoi vaippoja. Käytännössä olin täysihoidossa siellä miehen kantaessa ruuatkin sänkyyn. Ainoastaan pumppuhuoneeseen piti mennä itse ja siellä käskettiinkin käydä, että maito nousee. Kaikki oli vaan ihan uutta ja outoa. Muistan yhden todella itkuisen yön (lapsi itki, en minä) ja vuorossa oli vanhempi hoitaja, joka tuli paikalle, nappasi minua tissistä kiinni ja tunki sen vauvan suuhun ja sanoi, että sillä on nälkä. No ei se ihan noin raakaa ollut miltä kuulostaa, mutta siis ilmeisesti imuotteessa oli jotain mätää.
.
Toisella kerralla olin samassa huoneessa ensimmäisen lapsensa saaneen pariskunnan kanssa. Minua ahdisti kulkea heidän sänkynsä ohi vessaan, ahdisti hakea ruokaa, ahdisti jos oma vauva alkoi itkeä, ahdisti kun side vuoti, ahdisti kun pariskunnan toinen puolisko maiskutti leipäänsä niin kovaäänisesti, että olisi tehnyt mieli kiljua. Minun oletettiin tietävän valmiiksi missä on mitäkin ja kuinka osastolla toimitaan. Mitään ei siis neuvottu. olinhan jo toista kertaa osastolla. paitsi, että silloin mies hoito kaiken. Vietin sairaalassa alle 12 tuntia synnytys mukaan lukien. Halusin vaan äkkiä pois.
.
Kolmannen kanssa sain olla huoneessa yksin, minua kohdeltiin enemmän ihmisenä kuin liukuhihnan tuomana objektina, sain apua kun tarvittiin, minulta kysyttiin haluanko, että minua tullaan katsomaan vai soitanko jos on tarvetta. Yhtenä yönä lapsi oli muutaman tunnin hoidossa, että sain nukkua. Pienellä oli vatsavaivoja. Ja sitten sekoilu punnituksessa. Opiskelija punnitsi lapsen ja kirjasi painon ylös. Totesivat painon laskeneen ja en päässyt sovittuna aikana kotiin ja lapselle, joka jo sai rinnasta maitoa ja söi hyvin ja kakkasi maitokakkaa parin vuorokauden iässä jouduttiin antamaan vielä lisämaitoa kolmen tunnin välein. Kuitenkin muutamien tuntien kuluttua painoa olikin tullut huimasti lisää ja se olisi riittänyt kotiutumiseen (ilmeisesti opiskelija oli mokannut punnituksen jotenkin), mutta tarvittiin lääkärin lupa kotiutumiseen ja lisämaidon lopettamiseen ja kotiutuminen siirtyi vuorokaudella. Olin osastolla neljä päivää. Viivytyksestä ja sen aiheuttamasta epätoivosta huolimatta minua kohdeltiin hyvin ja hoitajat tekivät parhaansa, että saatiin lisämaidolle lopetuslupa mahdollisimman pian.
.
Niin ja tuolla sairaalassa ruoka on ihan tajuttoman hyvää. Parempaa kuin joissain ravintoloissa, missä olen käynyt. En ole ikinä syönyt missään niin taivaallisen hyviä kasvispyöryköitä kermaviilikastikkeen kanssa ja ihan mitä tahansa siellä tarjottiin niin se oli paljon parempaa kuin perus lounaspaikoissa.

Nadja

Lämpimästi onnea 1v neitoselle ja koko perheelle! <3
! Tuli mieleen, tarvitsetteko pienelle kantorinkan? Meillä oli kuopuksella aktiivisesti käytössä 1-2,5vna ja siitä ennen yhdellä lapsella. Erittäin mukava malli, ilman metallista runkoa ja toimii samalla reppuna. Voisin laittaa mailia kuvineen. Ehjä ja siisti onkin ja saisitte 1v lahjaksi, jos käyttöä tulee :)

Anne-Marie

Myöhästyneet onnittelut 1-vuotiaalle! <3

Ensimmäisen lapsen jälkeen koin 2 keskenmenoa. Kolmas raskaus sai alkunsa samaan aikaan, kun oli toisen raskauden laskettu aika. Neljäs raskaus – plussasin samana päivänä kun olisi ollut kolmannen laskettu aika. Toinen lapsi (neljäs raskaus) syntyi samalla päivämäärällä kun toisen raskauden kehitys oli päättynyt ja sydän lakkasi lyömästä. Jotenkin tuntuu että ympyrä sulkeutui näin <3