10 vinkkiä: vatsatauti taaperon kanssa

Voihan vatsatauti.

Sitä on ollut täällä ilmassa. Ja ämpärissä, pöntössä, sängyssä, pyyhkeillä, lattialla ja aikuisten niskassa.

Kuinka monta puuta pitää koputtaa jos aikoo sanoa, että no nyt se on ehkä tältä erää takana? Yksi perheenjäsen on vielä sairastumatta, joten lähdenpä tästä heti koputtelemaan, heippa.

Osa porukasta selvisi yhdellä kertatyhjennyksellä, mutta taaperon tauti oli sitkeämpää sorttia. Samalla tämä oli hänen ensimmäinen vatsatautinsa – oi sitä tyrmistynyttä ilmettä, että mitä tämä nyt on – ja myös meille ensimmäinen vatsatauti näinkin pienen kanssa. Aiemmilla rundeilla pienin on ollut vajaa 3-vuotias.

Instassa kyseltiin kokemuksia ja vinkkejä – heh päällimmäisin ajatukseni on, että oksukriisitilanne saa luovaksi, sitä keksi lennossa kyllä sitten käytännöt. Eli en tiedä, kuinka paljon oikeasti voi ennalta varautua vatsatautiin taaperon kanssa. Mutta tällaisia kokemuksia nyt meillä:

Disclaimer: nämä eivät ole lääketieteellisiä neuvoja/suosituksia vaan maallikkoperheen omia kokemuksia ja käytäntöjä. Jos esimerkiksi taaperon vointi huolettaa, kannattaa olla yhteydessä terveydenhoidon ammattilaisiin ja kysyä neuvoa sieltä.

1. Nesteytys. Muistan omasta lapsuudesta, että vatsataudissa ei aluksi saanut laittaa suuhun yhtään mitään. Nykytieto on kuitenkin toista, ja nykyään painotetaan nesteytyksen tärkeyttä, oksentamisesta riippumatta. Kuivuminen kun voi iskeä yllättävän nopeasti.

Apteekin Floridral baby -nesteytysjuoma on ollut meillä käytössä joskus aiemmin ja se on todettu meillä tosi hyväksi. Mutta nyt meidän viimeisestä vatsataudista oli niin pitkä aika, että sitä ei enää löytynyt. Tai edes jaksettu etsiä siinä tohinassa, ha.

Meillä minä imetän edelleen, joten imetyshuikat välillä oli ihan toimivaa nesteytystä, ja samalla tietysti myös lohtua.

2. Pruutat, eli siis ne erilaiset pussi-smoothiet. Nämäpä sitten olivatkin aivan loistavia sen ihan akuuteimman vaiheen jälkeen, kun yritti vähitellen saada taaperon mahaan sisälläpysyvää energiavahvistusta. Maistuivat taaperolle tosi hyvin siinä taudin keskelläkin ja se imemisen muoto oli varmasti houkuttavampi kuin lusikalla ruokailu.

Taapero söi sekä ihan hedelmäpruuttia, että myös sellaista kaura-mustikkaa (mustikka! jaiks!) ja vähän myöhemmin myös ”lämmintä ruokaa” (ne on tosi hyviä: esimerkiksi lasagne tai couscous-kana) pruutasta kylmänä.

3. Sängyn vuoraus. Isomman lapsen ja taaperon oksutaudissa on ämpärin kokoinen ero. Aiemmin vähän isompien kanssa ollaan saatu suoraan ämpäritekniikka käyttöön, mutta meidän 1,5-vuotiaspa ei oksuastiaa hyväksynyt ollenkaan: työnsi vaan tarmolla ”tuollaisen ikävän kurjan ämpärin” kauemmas. Varmaan yhdisti sen jotenkin pahaan oloon.

Joten sänkyynhän se tulee.

Sänky siis vuorattiin pyyhkeillä ja pyyhkeiden loputtua ekstra-lakanoilla: ja siitä vaan kuorittiin sitten osuman saaneet suoraan pyykkikasaan. Pyykkikone sitten pyörikin non-stoppina koko hereilläolon ajan.

Oksuaallon saapuessa taapero napattiin pyyhekäärössä syliin ja yritettiin kopata matkalla ulos tulevat pyyhkeisiin – ja lopulta sitten päästiin lavuaarin ääreen. Siitä taapero sitten ihan tykkäsi: varpaiden ja käsien huljuttelu lavuaarin alla vedessä tuntui mukavalta oksennusten jälkeen.

Jossain vaiheessa taapero jo oppi osoittelemaan kohti kylppäriä, kun uusi pahan olon aalto alkoi vyöryä.

4. Kylppärissä hengailu. Etenkin päiväsaikaan oltiin välillä vaan ihan kylppärissä hengailemassa, sylissä iho iholla ja sen lavuaarin lähisyydessä. Mukaan otettiin Fröbelin palikat joko vanhemman kännykältä tai kannettavalta.

5. Rajaton ruutuaika. Etusormitaputus, etusormitaputus, etusormitaputus helppoa on. Etusormitaputus etusormitaputus, helppo ja vaivaton. Fröbelin palikoita niin paljon kuin sielu sietää; mikä vaan sairasta taaperoa lohduttaa.

6. Tilojen rajaaminen. Heh onko siinä järkeä vai ei, en tiedä. Mutta meillä sairastajat olivat etupäässä yläkerrassa ja käyttivät yläkerran kylppäriä. Jokaiselle myös oma käsipyyhe jne. Leviämistä perheen sisällä näillä ei pystytty tällä kertaa estämään, mutta eipä ole ainakaan siivottavia mattoja ja sohvia alakerrassa.

7. Tehosiivous. Yritin ihan googlata, että mikä puhdistusaine olisi norontappava, mutta tosi monessa paikassa sanotaan vaan ”klooripitoinen pesuaine”. Nooh, Joel pesi jollain oikein megatujautuksella ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen googlasin kloorimyrkytystä. Yläkerran hajuihin ei voinut tuuletuksesta huolimatta mennä moneen tuntiin.

Sen jälkeen me pestiin Sanytolilla, jota meiltä löytyi kotona – mutta en nyt kyllä löytänyt sen tiedoista ihan tarkkaa tietoa, että tepsiikö varmasti noroon. 99,9 % bakteereista, viruksista ja sienistä. Toivottavasti se 0,01 % ei ole just se noro.

Ja tietysti käsien pesu saippualla ja pyykin pesu 60 asteessa.

8. Se 48h varoaika. Ihan muita ihmisiä ajatellen se oikeasti kannattaa pitää, vaikka kuinka ”no sehän vaikuttaa ihan terveeltä”. Esimerkiksi tässä meillä olleessa taudissa oli erikoisen pitkä itämisaika ja se saattoi pidemmänkin tauon jälkeen jatkua ihan takavasemmalta. Esimerkiksi kolmen täysin oireettoman vuorokauden jälkeen tuli yhdelle vielä yllärioire – onneksi sattui olemaan viikonloppu siinä just välissä, niin ei käynyt mitään kömmähdyksiä. Eli kannattaa oikeasti olla tarkkana!

9. Kipeänäkin saa olla ihana. Eli pienten valoisien hetkien huomaaminen. Taapero halusi kaikkein pahimmassa olossa vaippasiltaan laittaa päähänsä kilisevän ja kimaltelevan pääkoristeen ja jättimäisen rusetin. Ja katsoa itseään peilistä: ”kyllä, olen edelleen ihana”.

Ensimmäisen taaperonoksennuspäivän jälkeen myös Joel oli samoissa sfääreissä:
”Ajattele, miten ihana päivä meillä on kaikesta huolimatta ollut”, Joel kuiskutti taaperon nukahdettua.

Vastasin katsomalla sellaisella ”okei nyt olet tullut hulluksi” -ilmeellä.

Joel selitti. Että vaikka on hankala tilanne ja fyysisesti kurja olo, niin asiat voi silti tehdä näin hyvällä yhteistyöllä ilman, että vatvoo sen karseutta. Tai että jää vellomaan kaikkeen kurjuuteen. Silloin jää sellainen olo, että asiat kyllä järjestyy ja ongelmat on aika pieniä.

Ja niinhän se menee. Ja se paskamaisinkin (pun intented) noro on joskus takana, ja silloin siitä on selvitty.

Ehkä kymmenes kohta siis vielä:

10. Fatalistinen asenne. Tämä on nyt tässä ja sitten se on ohi.

33

You Might Also Like

  • Karina
    31.1.2024 at 11:19

    Aiettä nousee muistoja mieleen. Mun esikoisella oli eka ilmeisesti noron aiheuttama vatsatauti 7kk vanhana – sai sen yhden kaverin vauvalta, joka oli meillä kylässä niin että niiden norosta oli jo useempi päivä aikaa, ja ajateltiin että ei sen enää tartu…. kuuluisat viimeiset sanat. Vauvat oli just siinä iässä että ne ryömi lattialla ja nuoli toistensa jäljiltä leluja. Onneksi tyttären tauti ei ollut superpaha, ei jouduttu esim sairaalaan nesteytykseen, mutta ei siinä oikeen muuta voinut kun istua vauvan vieressä 24/7 ja vaihtaa vaan alustan pyyhettä aina kun jommastakummasta päästä tuli. Onneksi sairastettiin vuorotellen, eli vauvan parannuttua sairastuin vasta itsekin ja sitten mies. Oi niitä aikoja! :D :D
    Sitten myöhemmin samassa tilanteessa yritettiin saada 2-vuotiasta (tms) juomaan sitä osmosalia (onko siä enää?) hyvin huonolla menestyksellä mutta meillä myös toimi nuo hedelmäsoseet. Pruutat ei tainnu vielä siinä vaiheessa olla niin suosittuja (oliko edes olemassa…) mutta lusikastakin kuningatarsose onneksi meni. Silloin kävi sit kuitenkin niin huono mäihä että sairastuttiin miehen kanssa samaan aikaan just ku taapero parani. Äitini kävi hakemassa tytön niille, me miehen kanssa sairastettiin se pari päivää, jonka jälkeen mun vanhemmat oksensi ja haettiin tyttö kotiin :D Uskomattoman tarttuvaisia nuo vatsatautivirukset! Että todellakin liputan 48h kotonaolon puolesta.

    • krista
      31.1.2024 at 13:01

      Näistä tulee ikimuistoisia hetkiä kyllä :D Meidän aiemmat koko perheen kiertäneet vatsataudit on muuten osuneet Espanjaan, kahdesti, hassua kyllä. Eka kerralla saatiin kaikki, se oli eka talvi Espanjassa. Ja toka kerralla vaan puolet perheestä sai. Siitä mulle on jäänyt mieleen, kun mä istuin parvekkeella auringossa lukemasa kirjaa, kun lapset katsoi espanjankielisiä piirettyjä sisäpuolella. Että eihän tämä niin paha tauti olekaan :D Hahaa googlasin, se oli täällä: https://www.puutalobaby.fi/rusinat-noropullasta/

      Täällä kotioloissa meillä on ollut (muistaakseni) vaan mun oksennuksia, jotka ei jostain mysteerisyystä levinneet muille – joko aikuisesta eristäminen on helpompaa kuin lapsista, tai ehkä ne ei sitten varsinaista vatsatautia olleetkaan, koska myöhemmällä kokemuksella ne oikeat vatsataudit kyllä TODELLA leviää tyyliin katseestakin :D

  • Del
    31.1.2024 at 13:00

    Mä oon kahdesti onnistunut sairastumaan tasan viikon lapsen oksutaudin alkamisen jälkeen. En tajua. Oon molemmilla kerroilla vielä ollut se, joka on hoitanut heti alussa sen jäätävän sänkyyn osuneen sotkun ja pyykkäyksen ja silti taudilla kesti viikko iskeä.

    48 tunnin varoaika on ihan must! Yleensä ruokahalukaan ei ole siihen mennessä vielä palautunut normaaliksi.

    • krista
      31.1.2024 at 13:04

      Joo siis tässä kans on ollut jotenkin ihan erikoisen pitkä tarttumisaika! Tuntuu melkein, että riittäkö se 48h edes tässä taudissa… Mutta joo mystisiä ovat nämä norojen tiet kyllä – että voiko todella olla niin, että päälle pärskyessä ei muka tartu, mutta sitten jostain pinnalta tulee nanomilli virusta viikkoa myöhemmin, ja kroppa sanoo, että okei nyt en enää kestä :D Mutta heh joo turvassa tältä ei kyllä voi kokea olevansa vähään aikaan, oon jo googlannut sellaistakin, että voiko sama tauti tulla perheessä uudestaan :D

  • Hg
    31.1.2024 at 13:21

    Meillä oli viimeksi noro pari vuotta sitten ja se oli kyllä hämmentävän pitkä aika kun kiersi koko perheen. Minä sairastuin viimeisenä viikko sen jälkeen kun olin ensimmäisen kerran pessyt 4-vuotiasta ja sänkyvaatteita ja tavaroita. Ja myös tosiaan liputan 48h varoaikaa.

    • krista
      31.1.2024 at 13:25

      Jepjep, sama kokemus täällä, nyt on viikko siitä, kun perheessä alkoi. Ekasta ei tarttunut (kai) muhun, ei tokastakaan (kai), mutta kolmannesta sitten osui. Parin päivän jälkeen alkoi aina seuraavalla.

  • Anne
    31.1.2024 at 13:40

    Hrrr kun puistattaa ajatuskin taudista. Meillä sairastettiin juuri ennen jouluaattoa ja oltiin aika puolikuntoisia aattona, joten juhlittiin joulua päiviä myöhemmin 😅 Meilläkin nuorin kammosi ämpäriä, mutta roskapussiin oksensi mielellään.

  • A
    31.1.2024 at 15:15

    Mä muistan jokaikisen kerran, kun lapsi on oksentanut, sen verran harvinaista on ja meillä tapahtunut vaan ruoka-aineallergioiden vuoksi. Kerran kaurapuurosta päiväkodissa, kerran jäätelöstä joka sisälsi munaa (silloin ehdittiin Lintsiltä kotiin asti vatsakipuisen lapsen kanssa, tällöin pelkäsin noroa kun oli niin raju ja kuurasin kylpän kloriitilla, mutta eipä sit ollut kuin allerginen reaktio vaan) ja kolmannen kerran kun söi maapähkinää sisältävän myslipatukan lentokoneessa (uijui tää oli paha keissi, mutta onneksi koneessa vaan vähän, loppumatkan istuimme koneen vessassa ja kotona vasta tuli ”iso tyhjennys, onneksi allergisten reaktioiden kanssa on opittu aikaskaala, niin tietää varautua että milloin kutittaa suupieliä ja missä vaiheessa lentää laatta). Mä oon kuullut että jotkut ihmiset ois immuuneja norolle ja tää meidän perheen track record (lapsella 11v. nolla vatsatautia eikä meillä vanhemmillakaan ole ollut miesmuistiin, omalla kohdalla viimeisin on ruokamyrkytys Bulgariassa 2007 (siinäpä matka, ei ole kahvi maistunut niin hyvältä kuin lentokentällä paluumatkalla kun oli monta päivää (lähes) paastoa takana). Toivon siis tosi tosi kovasti, että oltaisiin immuuneja, koska noroa en suin surminkaan haluaisi vieraaksi.

  • Heli
    31.1.2024 at 18:45

    Meillä oli käytössä taaperon kanssa oksennustaudissa kertakäyttöiset ruokalaput. Niihin sai napattua oksennukset ja sitten vain lappunen roskiin.

    • Anna
      1.2.2024 at 17:51

      Mahtava idea!!!!

  • Wewwaton
    31.1.2024 at 19:09

    Meillä kans pienen lapsen eka oksutauti oli lapselle niin järkytys, että kun sängyssä tarjosi vatia kakovan lapsen eteen, lapsi kääntyi 90 astetta ja oksensi suoraan sänkyyn 🙈

  • Mamis80
    31.1.2024 at 23:07

    Me vedettiin eka noro vuorokausi siitä kun kotiuduin aikoinaan kuopuksen kans synnäriltä. Alapää tikattuna. Esikoinen oli 1v9kk ja toi noron päiväkodista. Kiersi kaikki muut paitsi kuopuksen. Ja täytyy sanoa et 4-5vrk synnytyksestä ei aina sitten ehtinyt vessaan asti :D ja kun oli jälkivuoto ja ne tikitkin… Vauvallekin annettiin korviketta kun en pystynyt imettää :D

  • Hg
    31.1.2024 at 23:18

    Ai niin, tuosta varoajasta vielä. Meillä muutaman kerran ollut kymmenen vuoden aikana noro, ja on kyllä just niin kamala kun kaikki tässä kertovat ja kiertää pitkään. Mutta sitten on ollut myös muita vatsatauteja. Joku perheestä sairastaa jonkun ruokamyrkytyksen tai muun taudin, mutta muille ei tule mitään. Näitä ollut useammin kuin noro, ei onneksi usein niitäkään.

    Niin mietin että kuinkahan moni oikeasti pitää koko perheen/kaikki koululaiset kotona heti ekasta oksusta..ja sitten kun on varmaa että noro, niin ehkä jo myöhäistä. Toisaalta en tiedä tarttuuko noro ennen ensimmäisiä oireita?

    No joo, en tiedä mikä tämän pointti oli :D Noro ei häviä maailmasta?

  • Anna
    1.2.2024 at 18:10

    Peukut ja iso paino kohdille 8 ja 9.
    Vatsatautia voi huonolla tuurilla tartuttaa vielä yli viikko oireiden loppumisesta, joten tuo 48 tuntia on aika minimi vaatimus. Tosi tässä monilla työnanataja pistää jo vastaan. Tarvitaan lääkärintodistuksia ja ehkä kurjassa tilanteessa jopa tulee painostusta palata töihin. Kunvirallisestihan lapsen sairauden takia vanhemmalle myönnetty 3 päivän vapaa on kai oikeasti lapsen hoitojärjestetlyjen tekemistä varten ja sen jälkeen vanhemman pitäisi palata töihin. Että tavallaan ymmärrän, miksi jotkut joutuvat miettimään aika tarkkaan näitä kotipäiviä. Mutta en silti hyväksy sitä, että oireettomista päivistä tingitään. Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat tässä tapauksessa minun puoleltani kaksi eri asiaa.
    .
    Noro on kyllä hirveä. Pahin vatsatauti, mitä ikinä olen kokenut. Kerran olen sen saanut (ehkä toisen lievänä tai sitten se oli joku muu pöpö) ja se on kyllä tauti jota vähän pelkään. Mitä jos olen yksin lasten kanssa kun se iskee?
    Älkää lukeko seuraavaa, jos ette halua lukea tarkempaa kuvausta taudin etenemisestä.
    Se alkoi yhdellä oksennuksella. Kerkesin soittaa töihin, että jään kotiin ja puolen tunnin päästä alkoi tulla ylös siihen tahtiin, että pääsin vessasta ulos vasta usean tunnin päästä.
    Jossain kohtaa yökätessä tunsin, että nyt tuli samalla kouristuksella toisestakin päästä. Lopun aikaa istuin pöntöllä ja oksensin ämpäriin. Kämppis toi suolattua mehua minulle. Yön nukuin kylppärin lattialla (vessa oli viereinen ovi ja en nukkunut siellä, koska meillä oli vaan yksi vessa kolmelle hengelle ja niin pieni, ettei siellä mahtunut nukkumaan). Nukuin aika kellontarkasti 30min, oksensin, söin muutaman jäisen viimimarjan ja nukuin taas 30min. Tällä kaavalla aamuyöhön asti kunnes sain pidemmän unen.
    Seuraavana päivänä olin jo sohvakuntoinen, mutta kämppis oli silloin alkanut oireilla ja hänen oireet oli pahimmillaan.
    Kun tauti alkoi kaikilla hellittään niin toinen kämppis (joka oksensi vain kerran) totesi sisään tullessaan, että ”täällä haisee p***a” xD