Meidän henkireikä: mökkitontin metsä

Olemme kyllä aina ennenkin tienneet olevamme superonnekkaita, kun saamme käyttää suvun ihanaa pientä mökkeröistä – se sijaitsee täällä lähellä Uudenmaan alueella, vain reilun puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä kotoa.

Mutta nyt mökki ja etenkin mökkiluonto ovat nousseet vielä aivan uudenlaisiin arvosfääreihin.

Tätä ennen mökkeillessähän me viihdytään tavallisesti tasan tarkkaan mökkiterassin muutamalla neliöllä ja pienellä laiturilla. Käyn maaston puolella oikeastaan ainoastaan puskapissalla, haha.

Mutta – hitsi vie – siellähän on tosiaan ihan metsää! Mindblown, haha. Metsässä on metsää hei! Ja siis millaista metsää, vau!

Niin hassua, että mä en ole aikaisemmin edes käynyt kävelemässä tuossa mökin ympäristön metsässä.

Mulla on ollut vaan niin kiire parkkeerata terassille kirjan ja Fresitan kanssa, haha. Ja toinenkin syy: punkit. Nyt niitä ei vielä taida (juurikaan?) olla.

Mutta nyt tämän koronatilanteen myötä mökin funtio on meille ihan toisenlainen. Luontoa, raitista ilmaa – ja ilman muita ihmisiä! Tällaisessa ympäristössä tuntee itsensä rikkaammaksi kuin mikään miljonääri.

Meidän puutalokodin lähiluonto on ihana ja normaaliarjessa ihan meidän henkireikä. Rakastamme sitä! Menemme tavallisesti arki-iltaisinkin tuonne kallioille tai läheiselle luonnonsuojelualueelle.

Mutta näinä viime viikkoina tuo lähiluonto on ollut meidän koronalinjaan nähden aivan liian ruuhkainen. Liikkellä on valtavasti ihmisiä, jotka eivät arvosta turvaväliajatusta – ja me nyt ihan oikeasti pyrimme elämään kaikkia mahdollisia ”ylimääräisiä” lähikontakteja välttäen. Etenkin viikonloppuna ulkoilu lähiluonnossa tuntuu jopa enemmän ahdistavalta kuin virkistävältä.

Mutta ah! Kun ajaa autolla tuonne kesämökkimaastoon, niin ei todellakaan tule yhtään ketään vastaan! Aurinko paistaa ja sielu lepää: täällä ei ole koronaa eikä sen pelkoa. Kaukana kavala maailma! Vaikka sitten kuitenkin aika yllättävän lähellä.

Eväsretkellä yksisarvisten kanssa.

Lapset jo tuossa viime käynnillä ideoivat, että mitä jos tänne laittaisi jonkun teltan ja asuisi täällä. Täällähän me voisimme asua, kun täällä ei ole koronaa! No kuulkaa niin-PÄ. En voi väittää, etteikö olisi käynyt sekin mielessä, haha! Kerran viikossa vaan huristaisimme Kirkkonummen Prismasta hakemassa valmiiksikeräillyt kauppakassit.

Toki juomavedessä olisi aikamoinen roudaaminen… Ja okei vessaa tulisi ikävä. Suihkua. Pyykkikonetta. Lämpöpattereita.

Okei, tämä suunnitelma saattaa vielä vaatia vähän hiomista.

Itse mökin sisällä emme ole vielä käyneet kuin sen verran, että hiirenkakkaa. Muutaman päivän kokonaisvaltaisen siivousoperaation se taas vaatii, mutta varmaan viimeistään toukokuun puolella siivotaan sisätilat käyttökuntoon.

Veikkaan, että näissä maisemissa me tullaan olemaan tulevina kuukausina paljon. Sieltä käsin voisi varmaan kokeilla tehdä myös etäkoulupäivän keväämmällä.

Mökeistä vielä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Uudenmaan sulkeminen oli erittäin tärkeä teko – eli ei saa olla kuormittamassa pienempien paikkojen terveydenhuoltoa! Hyvä, että niin tehtiin. Mutta samanaikaisesti onhan se sellainen henkilökohtainen ihan aito surkutila heille, joiden omat rakkaat henkireikämökkitontit jäivät ”rajan taa”. Eli ihan oikein tehty, mutta samanaikaisesti tosi ymmärrettävää, että henkilökohtaisesti se on näille mökkejään kodin lailla rakastaville ihmisille (ja jopa mökillä puolet vuodesta asuville) surullista. Ja saa sitä surra, vaikka vastuullinen onkin ja sitä mieltä, että se oli Suomelta hyvä ratkaisu.

Huokaus. Ei voi muuta kuin henkäillä, miten onnekkaita me ollaan, kun meillä tämä sattuu olemaan näin lähellä.

Ja tietysti miten onnekkaita ne ovat, joilla tällaiset ulkoilumahdollisuudet aukevat ihan kotiovelta! Mökiltä kotiin ajaessa ja taloja katsellessa tuli kyllä huokailtua, että ah miten mahtava tällaisissa paikoissa olisi asua juuri nyt. Siellä saisi lapset leikkiä pihalla ihan rauhassa!

Että oh arjen miljonäärejä olette myös te kaikki, joilla sellaiset ulkoilumahdollisuudet nykytilanteessa on!

Miten voikin eväsleivät luonnossa maistua niin hyviltä? Ensi kerralla paistetaan makkaraa!
(ei metsässä vaan mökin omalla grillipaikalla)

 

PS. Tällaiseen ”metsästä vieraantuneen” pieni pelko kuitenkin tässä pilkkii… Löysin tuolta metsästä myös (kröhöm) metsäkauriin jalan. Kyllä, pelkän jalan. Kertokaa nyt äkkiä, mikä muu (joku turvallisempi eläin!) olisi voinut tehdä sen kuin… susi. APUA, SUSI!!! SUSI!!!

”Se kauris kuoli vanhuuttaan ja sillä oli onnellinen elämä”, eikö niin…? Pliis?

Ehkä meidän sittenkin kannattaa pysyä täällä kotikulmilla, haha.

23
Like
3

You Might Also Like

  • Anni
    7.4.2020 at 17:02

    Ihania kuvia teidän metsäretkeltä, piristystä päivään :)

    • krista
      7.4.2020 at 17:05

      Kiitos! <3 Mä itsekin noita tuossa juttuun katsellessa jotenkin aloin hengitelläkin vähän syvempään :) Jos ei tässä kaupungissa kunnolla pääse ulkoilemaan, niin on kyllä aarre, että on ulottuvilla tuollainen paikka, johon pääsee! <3

  • Anna
    7.4.2020 at 18:07

    Ihanan näköinen metsä :) Ihanaa että löysitte sen.
    Punkeista joudun valitettavasti toteamaan että heti roudan sulettua punkitkin lähtevät liikkeelle ja tiedän että jossain päin maata koirista on punkkeja jo kerätty. Mutta teillä on pitkäthousut ja pitkähihaiset vaatteet. liukkaaseen ulkovaatenkankaaseen punkin on hankala tarttua ja punkin hyppivät heinikossa, eivät varvikossa. Plus vielä se että JOS nyt joku punkki sattuisi tulemaan niin lohdutuksen sanana että monilla ihmisillä on ollut monia punkkeja elämänsä aikana (mm minulla) ilman että on ikinä tullut mitään tauteja. Toki taudit ovat lisääntyneet, mutta jos on aivokuumerokotteet kunnossa ja puremaan tarkkailee seuraavina päivinä niin ei pitäisi olla mitään isoa hätää. Ällöttäväähän punkin löytäminen iholta on. Tulee väristyksiä ja leukapieliä alkaa kutittaa inhosta, mutta silti siitä selviää ;) Pahin paikka josta löysin kerran kesällä hameessa juoksenneltuani oli nivusissa. Mutta siis punkkien takia ei TODELLAKAAN kannata jättää metsää käyttämättä. Muistaa vaan ne pitkäthousut. Ja erilaisia punkkikarkotteita voi suhkutella myös jalkoihinsa.

    Metsässä eläimiä kuolee vaikka ja mihin. Vanhuuteen muunmuossa. Tai eläin on voinut loukkaantua ja olla helppo saalis pienemmällekin pedolle. Ja jos joku eläin kuolee luontoon niin sen osia voi kannella vaikka mikä elukka. Kettu, supikoira, mäyrä. Ja faktahan on se että metsän villieläimet pelkäävät yleensä ihmistä enemmän kuin ihminen eläintä. Karhu ainakin väistää jos suinkin kuulee ihmisen tulon. Samoin normi oloissa toimivat muutkin villielukat. Pidätte vaan kovaa meteliä niin ei pitäisi olla mitään hätää vaikka joku elukka siellä hiippailisi ;)

    Jos vakavissaan haluaisi ajatella että mökillä asuisi niin kerran viikossa pyykkikuorman kanssa puutalolle päiväksi pyykkäämään ja hakemaan vettä ja ruokaa yms. Myös pulsaattoripesukoineista olen kuullut paljon hyvää. Sellaisella voi hurrutella mökillä jos sinne vaan tulee sähkö. Samaten sähköpatterit voi hommata jos tarvitsee patterilämpöä.
    Vakavasti ajatellen ehkä kuitenkin ajattelisin että teistä olisi varmasti ihanampaa pitää mökkiä juuri pakopaikkana jonne voi tulla yön taikka kahden retkelle. Ei kannata viedä arkea lomapaikkaan tai lomapaikan lomataika voi kadota arjen alle ;)

    Yleisestihän nyt ei kannata turhanpäiten matkustaa oman sairaanhoitopiirin ulkopuolelle vaikka ei olisikaan Uudenmaan rajojen sisäpuolella. Esim. me ei siirrytä Hämeestä Pirkanmaalle mökille vaikka rajat ovatkin auki. Varmistetaan että ei kuormiteta mökkipaikkakunnan terveydenhuoltoa enempää kuin mihin se on mitoitettu.

    • krista
      8.4.2020 at 16:55

      Joo, nyt on vielä onneksi pitkät lahkeet ja hihat! Ja siis hih joo punkeista löytyy kokemusta meilläkin, Joelilla on lähemmäs sata punkkia kesässä – tosin yli puolet varmaan löydetään ennen kuin kiinnittyvät. Minulla on kesässä parisenkymmentä, ehkä kymmenkunta kiinni. Nämä tulevat enimmäkseen sieltä mökiltä (vaikka käydään puskassa vain pissan verran!), mutta myös omasta pihasta. Ja lapsilla molemmilla on ollut useampia punkkeja jo elämänsä aikana. Toistaiseksi (kop kop puuta) ei ole ollut kenelläkään mitään oireita. Punkkitarkastuksia tehdään useita kertoja päivässä, että löydettäisiin punkit mahdollisimman pian tai jo ennen kuin ne ehtivät kiinnittyä. Enempää kuin muutamia tunteja punkit ehtivät olla ihon alla hyvin harvoin, tosin muutamia kertoja on löydetty sellaisia ”hyvissyöneitä ällöylläreitäkin” esimerkiksi hiuksista, iyyyyh. Eli ei varsinaisesti olla punkkikammoisia, vaan hyvin tottuneita niiden kanssa, tuolla mökillä niitä on siis AIVAN VALTAVASTI.

      Vaihdoin viestiä alueen ”petoihmisen” kanssa ja sain kuulla, että tuolla on liikkunut ilves! Se on voinut olla juuri tämän takana – aika huikeaa jotenkin, ILVES! Mutta joo meistä varmaan ”luonnollisesti” irtoaa sen verran meteliä metsässä kävellessä, joten ehkä ne villit siellä meitä väistelee :) Toivottavasti :D

      Ja siis kyllä, tuollaisia oon mielessäni pohtinut – jos tilanne siihen menisi. Tosiaan sieltähän voisi (ilman ihmiskontaktia) tulla puutalolle pyykkipäivälle. Tai jos ihan mökkiydyttäisiin, niin sitten vaan nyrkkipyykkiä :) Mutta toisaalta eiköhän me täällä puutalossakin aika turvassa olla, vaikka epidemia olisi kuinka hurja. Mutta tällaisia sitä tulee visioitua :D Oot muuten ihan oikeassa, lomapaikan lomataika on aika tärkeä juttu <3
      -
      Jaiks muuten aikookohan kovinkin paljon porukkaa (Uudenmaan ulkopuolella) siirtyä kesämökeilleen pääsiäisenä. Toivottavasti ei! Hirvittää kyllä ajatus, että juuri kun tilanne näyttäisi vähän hidastuneen (?), niin alkaisi uusi ryöpsähdys kaikkien huoltoasemillapysähtymisten takia. Ja just se mökkipaikkakuntien terveydenhuollon kuormitus... Kyllä nyt olisi kaikkein vastuullisinta pysyä sen oman sairaanhoitopiirin alueella. Vaikka tuntuuhan se mälsältä varmasti monelle, totta kai. Aika on toisaalta nyt hyvin poikkeuksellinen, toivoisi että ihmiset pystyvät ajattelemaan yhteiskunnan etua oman edun/mukavuuden yli. Moni pystyy, pystyisivätpä kaikki <3

    • Kuuppa
      9.4.2020 at 18:06

      Tähän pakko kommentoida ettei jää väärät mielikuvat kenellekkään. Punkithan siis vihtyvät todella hyvin myös varvikossa! Meillä opiskeluaikana kun käytiin keräämässä punkkeja niin vedettiin lakanoita myös varvikossa mistä tulikin aina hyvät saaliit. Myöskään se että puremaa tarkkailee ja mitään ei näy ei ole tae siitä ettei ole saanut borrelioosia. Vain noin puolissa tartuntatapauksissa iholle kehittyy tunnusomainen ihottuma. Toisaalta jos punkin saa irti 24h sisällä on se melko varmaa ettei borrelioosi ole tarttunut.

  • Heya
    7.4.2020 at 18:25

    On se voinut olla ahma tai ilveskin ;)

    Me ollaan niitä arjen onnekkaita, jotka voivat kävellä oman kodin ovesta luontoon ja siellä ei tule ketään vastaan. Haasteellisinta ovat samassa pihapiirissä asuvat isovanhemmat, jotka eivät paljon eristyksissä olosta perusta.

  • 6veen ja 2veen äiti
    7.4.2020 at 18:51

    Reimallahan muuten on tänä keväänä niitä ötökkävaatteita, joiden väitetään karkottavan punkitkin! Viime kesän mallisto oli vain hyttysille, mutta nyt oli kuvaukseen lisätty punkit, ampiaiset yms.

  • Mansikka
    7.4.2020 at 22:45

    Upea metsä tosiaan! Ihanaa, että teillä on tuollainen paikka, jonne mennä! <3 Käyttääkö mökkiä tällä hetkellä muut vai voitteko mennä sinne aina, kun haluatte?

    Eväsleivät (ja muutkin eväät) maistuu kyllä retkellä aina niiiin hyvältä! :)

  • rva Harakka
    7.4.2020 at 23:59

    Heippa! Ihana metsä teidän mökillä, ootte tosiaan onnekkaita! Pakko sanoa tuosta susi- tai petoasiasta sen verran, että jos autolla uskallatte mökille huristella, ei ehkä kannata petoja pelätä. Toki luontoa ja eläimiä kannattaa ja pitää kunnioittaa, eikä tietoa varmaan koskaan voi olla liikaa. Mutta tilastollisesti ajatellen, jos joitain varteenotettavia riskejä eläimistä on, ne ovat juuri nuo punkit, ja hirvet, eli hirvikolarit. Mahdollisuus siihen, että törmää suteen tai karhuun maastossa on aivan häviävän pieni. Olen tässä viime aikoina lueskellut sellaisten ihmisten kertomuksia, jotka asioikseen hiihtelevät susien perässä. Eivätkä hekään juuri koskaan pääse niitä näkemään.

    Että nauttikaa metsästä! Ootteko muuten tutustuneet Luontoporttiin? Se on mainio väline netissä, jos kasvien tai vaikka hyönteisten lajinmääritys kiinnostaa. Joka tapauksessa, antoisia retkiä!

  • Ruukkukulta
    8.4.2020 at 07:20

    Se jalka voi hyvin olla myös ollut koiralla verijäljen ”palkintona”, siihen niitä käytetään paljon.

  • MMinne
    9.4.2020 at 08:53

    Mä oon pohdiskellut tätä mökkiasiaa, että kun sanotaan, ettei saisi mennä, kun kuormittaa sitten sen paikkakunnan terveydenhuoltoa. Ymmärrän tämän, jos olet aivan etelästä ja menossa mökille Lappiin. Sieltä et varmasti tule kipeänä kovin helposti kotiin. Eikä sinne siis mennä saa! Mutta jos mökkimatka on vaikka 1-2h automatka, niin eikös sieltä pääse helposti kotiin vielä, jos alkaa tuntea olonsa kipeäksi ja voi sitten mennä siihen omaan terveydenhuoltoon. Tosin eihän sinne terkkariinkaan syytä ole mennä, eikä saakaan, jos koronaa epäilee eikä oireet ole sairaalahoitoa vaativat..

    Ihania metsäkuvia! Enkä tosiaan olisi kovin huolissaan metsän pedoista tai eläimistä yleensäkään, on todella harvinaista, että törmää mihinkään. Sen verran hyvin niillä toimii aistit, että ne tietää kyllä meistä paljon ennen kuin me heistä. Harmillistakin välillä, kun olisi se ilveskin vaikka kiva nähdä luonnossa livenä (silleen hallitusti)..

  • Karoliina
    15.4.2020 at 09:45

    Ettehän te oo ollenkaan metsästä vieraantuneet jos kerran tunnistat metsäkauriin pelkästä jalasta! Pojot sulle 😊
    Ihania kuvia ja luonto on kyllä semmonen aarre meille suomalaisille. Kaikki pääsee luontoon vaikea ”omaa metsää” olisikaan. Keski-Euroopassa varmaan todella ovat olleet helisemässä kun ei voi omasta kämpästä poistua törmäämättä ihmisiin. Mitäs me miljonäärit! ❤