Vieraskynässä Joel: säästeliään syömisen testikuukausi

Joel on kesästä asti suunnitellut projektia: mahdollisimman edullisella hinalla syömisen projektia niin, että ruoan ravintoarvot kuitenkin toteutuvat.

Koska homma tehdään joelmaisesti paitsi paistinpannulla myös excelissä, totesin, että kerro sä nyt sitten omin sanoin. Menin itse päiväunille ja jätin näppäimistön auki.

Tällainen oli herätessäni näytöllä – Joelin vieraskynäkirjoitus siis, olkaa hyvä:

”Satuin kesällä juttelemaan parin kaverini kanssa siitä, kuinka paljon rahaa kunkin meistä perheellä kuluu ruokaan. Vaihtelu oli todella suurta, mutta jokaisen arvio siitä, kuinka paljon siinä voisi säästää, oli samaa luokkaa: ehkä neljänneksen nykyisistä kuluista. Vaikka yhden ruokabudjetti oli tuplasti toisen! Jäin miettimään, kuinka pieneksi saisin omat ruokakuluni kiristettyä, jos oikein yrittäisin.

Ensin määrittelin itselleni seuraavanlaiset tavoitteet:

1. Kokeilisin syödä kuukauden ajan halvalla ja päättää sen perusteella, jaksaisinko sellaista ruokavaliota jatkuvasti.

2. Ruuan pitäisi olla ravintoarvoiltaan riittävää. Tarkemmin sanottuna tahdoin n. 2500 kcal päivässä, minkä verran minun kokoiseni ja ikäiseni, kohtuullisen aktiivinen mies tarvitsee ruumiinpainonsa ylläpitämiseksi. Tavoitteena ei ole laihduttaa! Lisäksi haluan saada riittävät määrät laadukasta (eli käytännössä eläinperäistä) proteiinia lihaskunnon ylläpitämiseksi ja kasviksia yleisen terveyden vuoksi.

3. Ruoka ei myöskään saisi olla liian mautonta tai yksitoikkoista. Tarkoitus ei ole syödä vaikkapa säästeliäästi pelkkiä perunoita ja tulla puolivälissä kuuta hulluksi. Kohtuullinen määrä vaihtelua ja herkuttelua on tärkeää. Päätin, että kolmen päivän kierto olisi sopiva lähtökohta: tekisin kolme erilaista päiväkohtaista ruokasuunnitelmaa, joiden välillä sitten vuorottelisin kuukauden ajan. Näin en söisi samaa ateriaa useammin kuin joka kolmas päivä, minkä pitäisi riittää täydellisen tylsistymisen välttämiseen.

4. Ruokavaliossa ei saisi tapahtua niin dramaattisia muutoksia, että joutuisin opettelemaan ihan uudenlaista ruuanlaittoa tai ruokailutapoja. En ole aina uuden opettelua vastaan—vain useimmiten—mutta en halunnut, että joutuisin näkemään kovasti vaivaa ja kokisin sen vuoksi kokeilukuukauden epäonnistuneen. Kaikeksi onneksi laitan muutenkin pyöreät 100% omista aterioistani, kun ulkona ei nykyään tule syömässä käytyä ja Krista ei kokkaa.

Aluksi ajattelin, että kokeilulle sopivin aika oli syyskuu, mutta sitten päätimmekin viettää syyskuusta suuren osan mökillä, ja siellä kuuluu perinteen mukaisesti syödä mökkiruokia. Sitten suunnittelin lokakuuta, mutta lähdimmekin Kristan äidin luokse Sotkamoon, missä elellään isolta osin hänen laittamillaan ruuilla. Siellä olisin tehnyt vain kaikkien elämän vaikeammaksi tällä projektilla.

Tällaistahan se tietysti on: rutiinien muuttamisessa vaikeinta on ne rutiinit. En halunnut tällä päähänpistolleni ryhtyä hankalaksi kellekään. En myöskään Kristalle ja lapsille, joten alusta asti päätin, ettei kokeilu koskisi heitä. Monia tietysti ihmetyttää, aioinko todella laittaa itselleni eri ruuat kuin muille, mutta niin se vain on, eikä se meidän perheessä olekaan mikään muutos: meillä on varsin usein sellainen tilanne, että laitan Kristalle yhtä, itselleni toista, ja lapsille vielä kolmatta ruokaa. Älytöntäkö? Ehkä, mutta helpompaa, kuin yrittää joko saada lapset syömään Kristan tulisia pöperöitä, Kristan syömään lihaa meidän muiden tapaan, tai aikuisia jaksamaan lasten jotakuinkin rajoittuneen maun mukaan syömistä. Useimmiten tilanne on kuitenkin se, että kaikki syövät hiukan tuunattua versiota samasta perusideasta. Esimerkiksi spagettia ja joko pelkkiä lihapullia (lapset), lihapullia ja tulista tomaattikastiketta (minä) tai tulista tomaattikastiketta ylimääräisellä tulisuudella ja kasvislihapullia. Kokeilukuukauden aikana tarkoitus oli jatkaa samalla linjalla. Jos itselleni valitsema ruoka olisi sellainen, joka maistuu muillekin perheenjäsenille, tekisin sitä heillekin asianmukaisesti soveltaen.

Kun tavoitteet olivat selvät, alkoi varsinainen suunnittelu. Viikin Prisma on ensisijainen ruokakauppamme, joten otin esiin Foodie-verkkokaupan yhteen selainikkunaan ja Google Sheetsin toiseen ja ryhdyin taulukoimaan. Kävin läpi tyypillisimmin syömistäni ruokia-aineista halvimmat vaihtoehdot (halvin tomaattimurska, halvin riisi, halvimmat pavut, jne.) ja kirjasin jokaisen pakkauskoon, kilohinnan ja ravintoarvot 100 grammaa kohden. Sitten ryhdyin rakentamaan ateriakokonaisuuksia.

Suunnittelin syöväni aina samanlaisen aamiaisen (herajauheella vahvistettua kaurapuuroa ja kahvia tai teetä, sokerin ja kerman kanssa), koska toistuva aamupalarutiini ei ole koskaan tähänkään mennessä käynyt tylsäksi. Välipalaksi söisin päivittäin hedelmiä: vaihtelevasti omenaa, päärynää, banaania tai appelsiinia. Lounas ja illallinen sen sijaan vaihtuisivat päivästä toiseen. Lounaaseen kuuluisi usein tuoretta leipää, koska pataleivän pyöräyttämisestä on tullut meillä jo tapa ja se on makuunsa ja täyttävyyteensä nähden erittäin halpaa. Koska pidän paljon makeasta, lisäsin listalle jonkin verran jäätelöä ja makeisia. 

Naputtelin taulukkooni kaavat, joiden avulla laskin, että ravintoarvovaatimukseni täyttyisivät ja pystyin laskemaan, kuinka paljon koko kuukauden ruuat omalla kohdallani maksaisivat. Sellaisten tuotteiden kohdalla, joita kuluttaisin kuukauden aikana vähemmän kuin täyden pakkauksen (esim. tee, öljy ja mausteet), laskin hinnaksi sen murto-osan, jonka yhden kuukauden aikana suunittelin kuluttavani. Ajatukseni oli, että kokeilu antaisi hyvän arvion keskimääräisistä ruokakuluista pitkällä aikavälillä, ei yksittäistä kuukaudeksi riittävää kauppalistaa.

Pienen pyörittelyn perusteella totesin, että hyvin niukalla vaihtelulla saisin kokonaissumman 70 euron tienoille, mutta arvelin, etten jaksaisi koko kuukautta. Päädyin erilaisten luonnosten kautta mielestäni sopivan pyöreään lukuun: kuukauden ruuat maksaisivat satasen. Opiskelija-aikaan söin toki usein halvemmallakin, mutta tavoitteisiini ei tosiaan kuulunut kärvistellä, vaan syödä säästeliäästi, mutta hyvin. Toisaalta toisinaan elämäntilanne on ollut sellainen, että olen syönyt päivittäin lounasta ja usein päivällistä ulkona ja kotona mennyt usein hintavammilla vaihtoehdoilla, jolloin olen varmasti maksanut ruuasta viikossa sen, mitä nyt aioin kuukaudessa. Satanen oli oikein sopiva budjetti.

Tällaisiin ateriakokonaisuuksiin päädyin:

  • Päivä 1: Lounaaksi riisiä ja tomaattista papupataa. Illalliseksi pepperonipizza.
  • Päivä 2: Lounaaksi leipää, voita ja vihannes-jauhelihakeitto. Illalliseksi broilerin koipireisi riisipedillä.
  • Päivä 3: Lounaaksi juustovoileipä ja sipulimunakas. Illalliseksi spagettia ja jauhelihakastiketta.

Ja lisäksi joka päivä aamupuuro ja kahvi tai tee sekä hedelmiä ja useimpina päivinä pieni annos jotakin makeaa. Näistä papupata, pizza, leipä ja spagetti maistuvat hyvin muillekin perheenjäsenille. Munakas, keitto ja broileri puolestaan ovat niin vähätöisiä, että niiden pyöräyttäminen vain itselleni ei vaadi mainittavaa vaivannäköä. Jauhelihakastiketta ja -keittoa sekä papupataa on lisäksi helppoa tehdä kerralla isompia eriä ja pakastaa seuraavaa kertaa varten. Kun jokaisen päivän kustannukset kerrotaan kymmenellä (eli yhteensä 30 päivää), saadaan loppusummaksi 97,60 euroa.

Nyt on 10. päivä ja aion tänään syödä neljättä kertaa pepperonipizzaa illalliseksi. Ainakaan vielä se ei ole alkanut kyllästyttää. Muutamaan otteeseen olen kylläkin jo ehtinyt hiukan poiketa suunnitelmastani, kun muut elämän vaatimukset ovat tulleet vastaan: retkievääksi ruisleipää koska keiton kantaminen mukana on hankalaa. Välipalaksi avokadoa, kun ne ovat uhanneet muuten mennä pilalle. Makaronilaatikkoa lasten tapaan kun ehdin kotiin illaksi liian myöhään ehtiäkseni sulattaa broileria. Runsaasti ylimääräistä kahvia eräänä päivänä surkeiden yöunien jälkeen. Toisaalta makeita on kulunut aiottua vähemmän, mikä nyt ei ole minkään sortin ongelma. En ota tästä pienestä soveltamisesta suuria paineita: Mike Tysonin sanoin jokaisellahan on suunnitelma, kunnes saa nyrkin naamaansa.

Vaikka kyllästymistä ei ole vielä ilmennyt, olen jo ehtinyt alkaa kaivata tiettyjä ruokia, jotka jäivät suunnitelmasta puuttumaan. Eräänä päivänä kauhoin kuin nälkiintynyt suuhuni Kristan fetasalaatin tähteet, kun en ollut saanut tuota tavanomaista lounasruokaa ikuisuuksiin eli viikkoon. Tahtoisin laittaa metsäretkellä taas burritoja, koska sellaisen kuoriminen lämpimästä foliosta eväspaikalla on aivan mahtavaa. Ja ihmettelen, miksen tajunnut sisällyttää suunnitelmaani lettuja tai vohveleita viikonloppuaamujen piristykseksi. Jos kokeilen tällaista uudelleen, näillä vakiolemppareille pitää löytää tilaa budjetista ja aikataulusta

Näin ensimmäisen kymmenen päivän perusteella ja yllämainituin varauksin kokeilu tuntuu ihan positiiviselta. Tuskin aion loppuelämääni syödä näin suunnitellusti, mutta on mukavaa huomata, että mainittava leikkaus ruokakuluihin ei ainakaan näiltä pohjin ole vaatinut mitään suuria uhrauksia tai ponnisteluja. Enkä usko vaihtavani enää kalliimpaan vaihtoehtoon perusraaka-aineiden kohdalla: halvin tomaattimurska on ihan yhtä hyvää kuin kolme kertaa kalliimpi (ja siitä tulee redusoituna erinomainen pizzakastike). En kuitenkaan aio leikkiä oraakkelia ja väittää, että tiedän, miten syön vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Silti tämä kokeilu kertoo ainakin, että tarpeen vaatiessa pystyisin syömään aika niukkaan hintaan aivan tyytyväisenä.”

 

 

Kristan loppukaneetti: Kiinnostaakos kokeilukuukauden fiilikset sitten kuukauden ollessa lopussa – annanko uudestaan Joelille näppäimistön?

30
Like
16

You Might Also Like

  • Laura
    10.11.2020 at 20:02

    Wau, ihana Joel ja ihanaa panostamista! :D jotenkin symppis-postaus. Mä en oo ikinä saanu aikaseks laskea ruokakuluja. Ajattelen, että ne on about 200-250e/kk multa ja pojalta, mutta todellisuus voi olla jotain ihan muuta 😅 ehkä tän innottamana voisin laskea seuraavan kuukauden ruokakulut, koska todellakin kiinnostaa karsia ”turhasta”

    • krista
      10.11.2020 at 20:13

      Joo, muakin jo silloin kesällä huvitti (silleen positiivisesti just symppishuvitti, silleen ”tää on mun puoliso” -tyyppisesti), kun edullisen ruoan kuukausi hänellä ei ole niin kuin mulla se olisi: että ostaa mahdollisimman edullisesti ja taulukoi, että mitä maksanut – vaan että suunnittelee etukäteen kuukauden ateriakokonaisuudet ja ruokakustannukset hintoineen ja ravintoarvoineen <3
      -
      Itsestäni ei tuollaisen "kolmen ateriakokonaisuuden sykliin olisi", kyllästyisin pelkästä ajatuksestakin, mutta muuten tää on näin puolisonkin kannalta tosi hyvä juttu: tosiaan tulee selvitettyä samalla edulliset mutta silti ravintoarvoiltaan yhtä hyvät tuotteet ja toivottavasti vaikuttaa ruokakuluihin jatkossakin!

  • Taija
    10.11.2020 at 20:03

    Voi miten kiva ja mielenkiintoinen postaus! Joel on myös tosi hyvä kirjoittamaan, kuten siis sinäkin. 😊
    Ehdottomasti haluan kuulla fiilikset kuukauden loputtua. Tsemppiä kokeiluun!

    • krista
      10.11.2020 at 20:15

      Kiva juttu! Ja joo, voisin useamminkin antaa näppäimistön Joelille ja oon joskus yrittänyt houkutellakin vieraspostauksiin. Mutta hänelle pitää varmaan olla näin, että JUST iskee se aihe, että innostuu itse kirjoittamaan, väkisin (tai mun houkutuksesta) ei ryhdy mitä vaan kirjoittamaan ja hyvä niin :) Mutta tän kirjoitti mielellään ja samoin loppufiilikset siis kirjoittaa tosiaan mielellään, jos porukkaa kiinnostaa!

  • Emilia
    10.11.2020 at 20:10

    Joo, kiinnostaa miten eteni. Mutta toisaalta jäin ihmettelemään miksei niitä muutoksia voisi budjetin puitteissa tehdä kesken kuukaudenkin. Kyseessähän oli siis budjettikysymys, ei se että kolmen eri ruokalistan kattaus olisi riittävä? Kun kyseessä vasta 10. päivä, niin voisihan sitä vaikka suunnitella kiertoon pari ruokalista päivää lisää tai puolessa välin kuuta vaihtuvat annokset, budjetti tietysti huomioiden.

    • krista
      10.11.2020 at 20:16

      Joel vastaa: Ihan totta, näin voisi tehdä. Ehkä otan taulukon uudelleen esiin tässä joku päivä, jos ihan alkaa kyllästyttää.

  • Anna
    10.11.2020 at 20:18

    Hei todellakin kiinnostaa! Hyvin mielenkiintoinen kokeilu. Mahtavaa, että huomioit muut perheen jäsenet kuitenkin samalla. Pyrin itsekin arjessa elämään suht halvalla budjetilla. Tekisin mielelläni listoja ja pitäisin taulukoita, jos osaisin ja aika riittäisi. 😄 Itse käyn vain kerran viikossa kaupassa, ja sunnuntaisin teen viikoksi (arkipäiviksi) ruuan valmiiksi eväsrasioihin. Syön siis viisi lounasta aina samaa ruokaa. Miulla oli aiemmin kierrossa listattuna noin kuusi helppoa ja edullista arkiruokaa, yleensä laatikoita/kiusauksia/pastaa eri lisukkeilla, joita kierrätin. Mutta nyt menen vähän fiiliksen mukaan ja koitan etsiä enemmän kasvisvaihtoehtoja, koska kasviksia en muuten syö ollenkaan. Muutenkin ravintoni on ihan retuperällä. Tarkoitukseni on mennä käymään jollakin ravintoterapeutilla saadakseni vinkkejä. Pelkään vain että budjetin noustessa palaan sitten takas vanhaan, vaikkakin terveyden kustannuksella.

    • krista
      11.11.2020 at 21:04

      Joel vastaa: Itse luulen, että ravinnon terveellisyys täytyy, kunhan saa riittävästi kasviksia ja omiin tarpeisiin sopivasti proteeinia. Toisaalta en ole minkäänlainen asiantuntija tai asiaan vihkiytynyt :)

  • Laura
    10.11.2020 at 20:59

    Meillä menee mielestäni aika maltillisesti rahaa ruokaan, noin 200-250e/kk. Me valmistetaan max kerran viikossa lihaa, koska ollaan yritetty järkeistää meidän syömisiä. Usein se tarkoittaa vaikka makaronilaatikkoa, mitä syödään useampi päivä putkeen. Ja onhan kasvikset hyviä, halpoja, terveellisiä ja ravintorikkaita. Pavuista yms. saa proteiinitkin paremmin kuin helposti täyteen. Lapset nykyään jopa tykkää enemmän hälsans kökin vegepihvistä hampparissa kuin lihaversiosta! Win! :D Mä yleensä ketjutan ruokia niin, että valmistan seuraavana päivänä jotain edellisistä jämistä tai purkinpohjista, jolloin ei tarvitse syödä joka päivä samaa ruokaa eikä tule hävikkiä. Muusia teen esim usein reilusti ja teen lopusta sämpylät tai paahdan reilusti kasviksia kasvissosekeittoon ja heitän niitä vielä pitkin viikkoa lounassalaattiin jne. Ja tilaamalla ruuat kaupasta säästyy kyllä aika kovasti turhilta heräteostoksilta :)

    • krista
      11.11.2020 at 21:07

      Joel vastaa: Eilisten tähteiden käyttäminen on tosiaan hieno taito. Itsellänikin on varsin usein lautasella toisen tai kolmannen sukupolven pöperöä. :)

  • Anna
    10.11.2020 at 21:05

    Meillä menee neljällä hengellä ja kahdella koiralla ruokalaskut jonnekin 150e/viikko. Mutta mies on sanonut että ruuassa ei aleta säästämään vaan sitten säästetään muualla. En ole alkanut sitten riitelemään.

    Pisti muuten silmään ihan heti postauksen alusta alkaen että Joelilla on hyvin saman tyylinen tapa ilmaista itseään kuin veljelläni ja muutamalla kaverilla. Tuli ihana lämmin tuttuuden tunne kun tuota luki :) Kirjoitustiili ei ole yhtä eloisa ja koukuttava kuin sinulla ja pari kertaa piti vähän ravistella itseään keskittymään siihen mitä luen kun teksti oli niin asiallista (ehkä tähän aikaan illasta ei enää saa aivoja asiatekstiasetukselle), mutta ehdottomasti haluan kuulla jatkoa. Ja vielä vaikka joskus alkuvuodesta sen onko kokeilusta lopulta sitten jäänyt jotain matkaan mukaan.

    • krista
      11.11.2020 at 21:17

      Hahaa, kyllä tosiaan meistä taitaa nähdä, että onko Joel vai Krista näppäimistöllä! (Krista siis tässä moi)

      Ja joo, ymmärrän hyvin puolisosi näkökulman: nehän on ihan valintoja, että missä asioissa säästää ja missä ei. Esimerkiksi Espanjassa ollessa mekin ajateltiin, että ravintolassa syömisestä ei säästellä (kun se on sen verran edullisempaa kuin Suomessa muutenkin) eli mentiin kyllä ulos syömään tai otettiin ravintolasta ruokaa mukaan aina, kun mieli teki. Oi niitä aikoja :)

  • Veema
    10.11.2020 at 21:31

    Kyllä näistä aiheista on aina kiinnostava lukea. Vaikkei aina sopisikaan omaan tilanteeseen tai tapoihin, niin jotain uusia ajatuksia voi napata. Eli sen kannalta kyllä loppuraportti kiinnostaa!

    Ihailtavaa ennakkovalmistautumista myös. Itse en pystyisi noista oikeastaan mihinkään 😅🙈 Meidän arjen kannalta on siis vaan niin paljon helpompaa se, että kaikki syö samaa ruokaa. Lisäksi kyllästyisin jos olisi kuukauden ajan noin vähän vaihtoehtoja 🙈 enkä myöskään ihan tuolla tasolla jaksa seurata energiamääriä. Mutta sitä on silti kiinnostavaa lukea ☺️
    Ja olen kyllä opetellut itsekin sitä, että teen viikoksi kerrallaan ruokalistat. Se kädessä teen sitten verkkokauppatilauksen tai vaihtoehtoisesti käyn itse kaupassa listan kanssa (korona-ajalla harvemmin niin). Yritän vähän tarkastella myös koulun ja päiväkodin ruokalistaa tätä tehdessä, ettei tule samoja ruokia (jos muistan). Toki perusarjessa pyörii samoja ruokia, mutta pyrin siihen, että ei olisi samoja aina peräkkäisillä viikoilla. Meidän perheen sisäisessä työnjaossa mä mietin tän homman etukäteen, mutta suurin piirtein vuoropäivinä vastataan toteutuksesta (ja sen viikon ruokalista on aina jääkaapin ovessa). Tuo on kyllä tosi toimiva tapa paitsi vähän pitää kuluja kurissa, niin myös vähän keventää arki-iltapäiviä.

    • Anna
      11.11.2020 at 15:45

      Meillä on kanssa ollut viikon ruokalistat käytössä. Helpottaa kauppa-asiointia ja vähentää hävikkiä kun ei tule kaupasta aina vähän sitä sun tätä joka ehkä jäisi käyttämättä. Nyt kun mies on yksin etätöissä kotona hän syö mitä syö, mutta viikonlopun ruuat edelleen suunnitellaan listaan. Meillä on One Notessa taulukko johon kumpikin pääsee käsiksi omalta koneeltaan ja sinne kirjataan ruuat sekä myös ostoslistat. Kätevää kun voin päivittää omalta koneeltaan ja mies näkee sitten töistä tullessa puhelimestaan valmiin listan.
      Listan ansiosta tulee myös syötyä paremmin kun näkee listalta milloin on syöty punaista lihaa tai kalaa ja pysyy lihan käyttö kontrollissa ja muistetaan sitä kalaakin syödä säännöllisemmin.
      Vanhoista listoista voi myös hakea inspiraatiota kun miettiin uusia listoja. Yksi meidän perheen suosikki on smetanakala. Tosi helppo ja nopea ruoka joka maistuu kaikille.
      .
      Me ei itseasiassa syödä kovin kummoisia päivällisiä vaan usein sitten vähän reilumpi iltapala. Joskus jotain nopeaa kuten vaikka ihan uuniranskalaiset tai purkkihernesoppaa jos väki on todella nälkäistä. Joskus saattaa olla myös tähteitä joita lämmittää.
      Alkoi jossain vaiheessa tuntua että elämä oli pelkkää kokkaamista kun kotona ollessa laitoin aamupalan, sitten lounaan, sitten päivällisen ja sitten iltapalan eivätkä lapset oikeastaan päivällisellä syöneet kuin ihan pieniä annoksia. Todettiin että meidän rytmiin sopii paremmin se että syödään joko reilu iltapala tai myöhäinen päivällinen, mutta ei molempia. Ja käytännön syistä se useammin on se reilu iltapala.

    • krista
      11.11.2020 at 21:12

      Joel vastaa: Itselläni on varmaan tavallista suurempi kyky sietää yksitoikkoisuutta, kun kolmen päivän välein toistuva menu ei tunnu mitenkään hankalalta. Yhdessä vaiheessa ennen lapsia söinkin kyllä täsmälleen samat jauhelihapastat ja broilerinuudelit vähintään neljänä päivänä viikossa. :D

  • Veera
    10.11.2020 at 22:20

    Loppuraportti kiinnostaa ehdottomasti. Oli tosi mielenkiintoista luettavaa. Kiitos Joel!

  • Nanna
    11.11.2020 at 13:03

    Anna vaan!

  • A
    11.11.2020 at 13:41

    Mielenkiintoista excelöintiä :) Meillä mies hoitaa ruoka-asiat jämptin insinöörimäisesti. Ruokaa tilataan 2-3 kertaa kuussa ja sitten ne käytetään (minimoiden hävikki). Ja taas uusiksi. Tämän viikon ruokalista on so far ollut lounaaksi salaattia (ma tonnikalalla, ti mozzarellalla ja tänään keitetyillä munilla ja raejuustolla) ja päivälliseksi makaronilaatikkoa (kyllä, sekä ma. ti että ke…ja hupsis, lapsella oli koulussa maanantaina makrulaatikkoa, mutta onneksi ei haitannut, kun isin on kuulemma parempaa). Loppuviikosta en vielä tiedä (koska mastermind ei ole vielä paljastanut, mutta veikkaan että vois olla kanatortilloja, nams). Kevääseen verrattuna tää on helpompaa näin, kun lapsi on koulussa, niin lounaat on ”aikuisruokia” (wokkeja, salaatteja, currya) ja päivälliset koko perheen ruokia. Mä en itse oo ruokakyllästyjä, joten syön ihan ilolla lemppariruokia monta päivää peräkkäin :) Enempi oon koukuttuja (nimimerkillä mies teki chiliöljyä (hot oil) ja se on niii-in hyvää, että mä oon maustanut mun kaikki viikon ateriat sillä, salaatit ja makrolootat ja leivät, kun se on vaan niin ylivertaisen hyvää ;)).

    Viime kuun ruokiin meni kahdella aikuisella ja yhdellä lapsella himpun verran alle 500 euroa (siitä viikon lapsi oli syyslomalla, muuten syö lounaat ja välipalaut koulussa/ip:ssä). Ihan täysi totuus tuo ei ole, koska pakastimesta ja kuivakaapista syötiin varastoja tarkoituksella pienemmäksi. Mutta ehkä tosiaan about 200 euroa per henki voisi arvioida olevan sellaisen ”syödään hyvin, muttei tuhlata mihinkään erityisesti”-kuukauden kulut (meillä ostetaan aika paljon luomua ja/tai kotimaista ruokaa, silleen että mieluummin kotimainen kuin ulkomainen luomu). Mut sit onpa noita kuukausia kun Prismaan on mennyt 800 euroa, eli joskus sitten enemmän. Yllättävää kyllä kun toisaalta meidän Foodie-tilaukset on aika vakkarituotteita täynnä…