Kolme kuukautta vs. viisi kuukautta

Jo vuosi sitten päätimme, että tänä talvena Espanjassa ollaan ”vain” kolme kuukautta.

Myönnän nyt tällaisen silläkin uhalla, että se taas jotakuta ärsyttää. Sarjassamme postauksia, joita ei kannattaisi ehkä edes kirjoittaa. Mutta ihmismieli toimii just näin, välillä omat ajatukset on ihan typeriä ja sen tietää itsekin, sekä etukäteen että jälkikäteen. Ja on tervettä sanoa se ääneen, jotta tajuaa omat ajatuskulkunsa. Niiden uhat ja mahdollisuudet. Mielenmaisema-SWOT!

Eli jo tuolloin päätöstä tehdessä ja sen jälkeen hiljaa mielessäni (okei ja läheisimmille luottoihmisille ääneenkin) manasin, että todennäköisesti se on mulle vaan ihan kamalaa. Että en varmaan kykene nauttimaan ollenkaan, vaan koko ajan sitten typerästi ja naurettavasti angstaan, että miksi vain kolme miksi vain kolme miksi vain kolme. Kun tota siis viisi. Sehän voisi olla hei viisi!

Että vaikka kolme kuukautta on totta kai pitkä ja mahtava aika ja siitä pitää olla onnellinen jaba-jaba-jaa, niin ajattelin, että 5-6 kuukauden rinnalla se tuntuisi jotenkin ihan lässäytetyltä. Aiempiin verrattuna siis. Että sitten sitä vaan ajattelee, että ”okei ensin oli ne kivat talvehtimistalvet ja sitten oli se lättänäpannukakkukompromissivesitystalvi”.

Sanoinhan siis jo, että naurettavaa. Ihmismielen sisäiset angastukset nyt välillä ovat.

Mutta sitten itsesoimauksen jälkeen tämän kirjoituksen pointtiin. Ja se on se, että tämä kolme kuukauttahan on ihan totaaliyllättänyt! Ainakin näillä tavoilla.

1. Ennakkovalmistautuminen ja pakkaaminen

Kun asuu puoli vuotta yhdessä paikassa ja puoli vuotta  toisessa ja puoli vuotta sitten taas siinä yhdessä, tuntuu että sitä ihan oikeasti muuttaa.

Mutta kolme kuukautta… Lähtiessä meillä oli sellainen ”no hei sehän on niin lyhyt aika, sehän menee niin nopeasti!” -fiilis ja pakkasimme vähän niin kuin lomalle lähtisi. Nääh, en mä tätäkään tarvitse. En itse asiassa ottanut edes pöytäkonetta mukaan tänne vaan pelkän kannettavan. Lopulta lähdimme varmaan puolella siitä tavarasta kuin aiemmin.

Jos vaan vielä olisimme muistaneet (siitä täällä), että mitä tavaraa meillä oli jätetty ja minne, olisimme varmasti voineet tehdä tämän siirtymän vieläkin pienemmällä.

Kolme kuukautta siis ehdottomasti voitti tässä siirtymishelppouskategoriassa 5-6 kuukauden.

Järkkyihana auringonnousu!
Totuus: aivan yhtä järkkykiire lasta viemään kouluun, tätä ehdittiin ihailla vain kuvan ottamiseen menneet kolme sekuntia. No, ihaillaan edes kuvasta jälkikäteen.

2. Kotiutuminen

Se kävi ihan hujauksessa! Se on tietysti sen ansiota, että asuntokin on entuudestaan tuttu. Tavarat vain takaisin viimevuotisille paikoilleen ja peruselämä alkaa.

Kun se asettautumisen alkusekoiluaika oli lyhyempi, tuntuu niin kuin se ei olisi ”pois” siitä kolmesta kuukaudesta vaan se koko kolmen kuukauden täälläoloaika on ihan sellaista täyspainoista elämää.

Ehkä vähän vaikea selittää.

Tosin tämä nopea kotiutuminen ei tietysti ollut kolmen kuukauden ansiota vaan sen, että tultiin ihan tuttuun kotiin täällä.

Matkalla päivähoitoon, aurinko nousee.

3. Ajoitus

Tämähän kävi vahingossa ihan täydellisesti! Tätä(kin) on ehkä vähän vaikea selittää, mutta kokeilen.

Jos ajatellaan, että usein me ollaan oltu täällä marraskuusta maaliskuun loppuun. Nyt tänä vuonna me oltiin marras- ja joulukuu Suomessa, ja sitten täällä ihan ”normaalisti” samaan pisteeseen asti, maaliskuun loppuun.

Eli jollain hassulla tavalla tämä ei tunnu yllättäen yhtään lyhyemmältä kuin ennen! Tavallaan siis tämä tuntuu ihan tasan yhtä pitkältä – samaan aikaan palataan Suomeen joka tapauksessa – paitsi että no oltiin nyt vaan marras- ja joulukuu Suomessa ja se on jo taakse jäänyttä aikaa ja sehän oli ihan kivaa. Eli nyt helmikuun kolmannesta päivästä maaliskuun loppuun on ihan yhtä pitkä aika kuin aiempina vuosina helmikuun kolmannesta päivästä maaliskuun loppuun. Koska mennyt on mennyttä, enhän mä nyt enää marras- ja joulukuuta ajattele.

Tuntuisi ihan erilaiselta jos ajoitus olisi mennyt toisin päin ja palaisimme takaisin aikaisemmin kuin ennen. Sitten mä todennäköisesti alkaisin angstata, että ei vielä ei vielä ei vielä angsti tähän jaba-jaba-jaa.

Eli kolme kuukautta vs. viisi kuukautta -skabassa mä sanoisin, että kuulkaas yllättävä tasapeli! Kolme kuukautta kiri yllättäen hienosti kisaan mukaan, tämähän on ihan kelpo talvi tämäkin!

Pisteet siis kolmelle kuukaudelle, yllätit positiivisesti!

 

PS. Neljä viikkoa oltu täällä, kahdeksan jäljellä. Jee jee!

26
Like
6

You Might Also Like

  • Riina
    3.2.2020 at 12:57

    Moikka! Kiitos taas ihanasta postauksesta, näitä on niin kiva lukea! Ja haaveilla josko sitä itsekin pääsis kokeilemaan lämpimässä asumista joskus, meidän perhe kun on asustellut vain pohjoismaissa. Mistä tiedänkin että koulunkäynti poikkeaa aika lailla esim Suomi vs Norja, ja tästä haluaisinkin kuulla lisää! Siellähän toimii Suomi-koulu, vastaako se ihan täysin tätä suomalaista mallia, ja onko ollut lapselle kuinka helppoa sujahtaa uuteen kouluun ja luokkaan? Vai onko hänellä ennestään tuttuja oppilaita esim siellä? Ja pikkuisella p.kodissa tietysti myös? Nythän hänelläkin on uusi tilanne, kun eivät ole siskon kanssa samassa paikassa..? Olis kiva kuulla ainakin jollain tasolla kokemuksia näistä (ja myös sitten kun palaa Suomeen, miltä paluu kouluun niinpäin tuntuu?), jos ette halua lasten puolesta kauheesti avata, niin vähän noin yleisesti edes?

    • krista
      3.2.2020 at 13:06

      Iso kannustus haaveiluun, sitten joskus ne haaveet vaan voi loksahtaa todeksi! <3
      -
      Joo koulu- ja hoitoasiat on jo vähän sellaisia, että kun lapset on jo niin isoja (<3), niin ei tunnu tosiaan luontevalta laverrella kaikkea :) Mutta ekaluokkalainen varmasti jossain vaiheessa itse kirjoittaa kokemuksistaan sen, minkä haluaa :) Mutta siis yleisellä tasolla: täällä Aurinkorannikon suomalainen koulu on oikeastaan aivan niin kuin mikä tahansa koulu Suomessa. Eli siis ihan unelmanhelppoa sen kanssa - ja myös unelmanhelppoa sen osalta, miten hyvin lapsi soljahti ihan suorilta sisään sinne <3 Tuttuja ystäviä on samalla luokalla monta, ja uusiakin löytyi heti. Täällä on varmaan myös koulun hengessä jo pohjalla se, että oppilaiden vaihtuvuus on kuitenkin isompaa kuin Suomessa eli sellainen "sisäänpääsy" on helppoa ja vastaanotto uusille aivan ihanaa.
      -
      Pienemmälle päivähoito on sama kuin viime vuonna, ja sen ohjaaja on tuttu lapselle 2-vuotiaasta asti. Ja hänhän on tottunut jo syksyllä olemaan siskon kanssa eri paikassa, joten samoin soljahtaminen sinne oli sellainen "heippa äiti, hauskaa päivää" > suoraan leikkeihin mukaan.

      Eli täällä se on ERITTÄIN helppoa. Ainoa vaikeus on tuohon suomalaiseen kouluun pääseminen eli se on valitettavasti tosi vaikeaa. Meille kävi lottovoittoon verrattava onnenpotku, että saatiin lyhytaikaispaikka. Pitkäaikaisten (sekä syys- että kevätlukukausi) paikkojen saaminen on vähän helpompaa, mutta ei kovin helppoa sekään, valitettavasti. Tulijoita olisi vaikka kuinka paljon enemmän kuin koulupaikkoja.

  • Karoliinan
    3.2.2020 at 12:59

    Me heitettiin eilen ilmoille ajatus, että oltaisiin aina talvet Lapissa. (Joku siinä Lapissa vaan kiehtoo, vaikka en ole ikinä edes käynyt :D..). Lapsien lumileikit uhkaa loppua, kun nyt on keskitalvi eikä lunta ole kunnolla. Taapero leikkii liukurilla sisällä lattialla ja hilaa pyllyllänsä itseään eteenpäin liukurin päällä. Isompi kysyy että eikö ikinä pääse luistelemaan ja hinkuaa suksia. Ei voi ostaa, kun ei voi käyttää.. :( Lapissa mies tienaisi paremmin kun etelässä, ja omat työni siirtyy helpolla mihin vaan. Miten käytännössä tämmöisen järjestelyn voi toteuttaa. Voiko lapsilla olla kaksi koulua ja päiväkotia?

    • krista
      3.2.2020 at 13:13

      Mä niin ymmärrän! Ja mullakin on sellainen piilotetumpi haave myös sellainen, että olisi joskus yhden talven pohjoisessa. Jos vaikka Joelille joskus tulisi työpaikka pohjoisesta, niin meidän muu perhe kyllä lähtisi mukaan!

      Ootko seurannut Äidin puheenvuoron talvehtmista, olisikos siellä vinkkejä, että miten hoituu tuo koulukuvio…? Meillä siis ehkä vähän eri tapaus, kun on paikka ulkomailla (meillä vain tauolla Suomessa), mutta luulisi että maan sisäisillekin muutoille nuo on vaan ihan järjestelykysymyksiä. Koska kyllähän on varmasti just vanhempien työkomennustapauksia olemassa, ja kyllähän silloin lapsia varmasti kulkee mukana <3 Mulla itsellä on sellainen näppituntuma, että usein tosiaan järjestelykysymyksiä. Saattaa joutua vähän näkemään vaivaa, mutta lopulta jotekin järjestyy :)

  • Omena
    3.2.2020 at 21:45

    Hei, ymmärrän tunteesi täysin. Omalla kohdalla tuo 3kk on minimi millä edes suostun lentämään mihinkään. Monet näyttävätkin tästä minulle nyrpeää naamaa kun ”eihän kaikilla ole tuollaiseen mahdollisuutta”. Jos minuakin katsoo paperilla niin köyhyysrajan alapuolella mennää, mutta olen priorisoinut matkustelun kaiken edelle. Pidän myös siitä miten eri pituiset reissuni (3-12kk) eroavat toisistaan juuri tuon pituuden takia. Lyhyemmillä reissuilla jaksaa touhuta ja mennä lähes koko ajan, pidemmillä voi pysähtyä vaikka kuukaudeksi sopivaan huttiin rannalla tuntematta, että nyt pitäisi kiirehtiä näkemään ja tekemään (kirjoitan tätä juuri sellaisen terassilta riippukeinussa). Joten annetaan muiden nauttia lyhyimmistä reissuistaan ulkomaille ja koitetaan me olla ahdistumatta 3kk lyhyydestä. Mukavaa loppuaikaa sinne, itsellä onneksi vielä yli 3 kuukautta aikaa paluuseen. :)

    • krista
      4.2.2020 at 12:47

      Oi miten ihanalta kuulostaa, missä päin maailmaa huttisi riippukeinu juuri nyt sijaitsee…? <3 Sana "hutti" on mulle se taikasana, pääsen heti fiilikseen - mä ra-kas-tan niitä! <3 Tuollaisestakin pidemmästämatkasta me ollaan Joelin kanssa haaveiltu, tosin se totta kai vaatisi taas omat järjestelykysymyksensä lasten kanssa eli kotikoulua sitten olisi ohjelmassa... Täällä Fugessa kun arkielo on tietysti niin helppoa, kun täällä on tuo suomalainen koulu ja arki rullaa. Mutta sellainen pidempikin "hutissa-asumismatka" olisi ihan toteutettavissa kyllä! Usein ne on just niitä järjestelykysymyksiä ja sitä, että "jotain saa, jostain luopuu". <3 Ja just pitkän matkan etuja on sekin, että kerran kun lentää, niin pysyy sitten siellä eikä ainakaan tule mitään edestakaisinlentelyä.
      -
      Ihanaa loppumatkaa sinne jonnekin maailmalla, missä oletkin <3 Ja oi toivottavasti mekin joskus taas!